Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.

Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.

Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?

Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.

Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.

[/quote]Lapsi ei voi puhdistaa itseään vetoamalla alaikäisyyteen! Usein ovat kiusaajat manipulatiivisia ja sosiaalisesti älykkäitä eli pirullisen ovelia uhria kohtaan. En sääli kiusaajia yhtään, ainoastaan uhreja. Pahimnassa tapauksessa jää ikuiset arvet ja mielenterveysongelmat joita joutuu terapiassa hoitamaan.

[/quote]

SINÄ jankkaat.

[/quote]Eka vastaus tuo äskeinen! En ole jankkaaja vaan uusi ketjussa!t. Ope

http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2014041418213575_hu.shtml

Joissain maissa tuomarit oikeasti hoitavat asiaa, eivätkä hyssyttele, kuten rehtorit suomessa.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:49"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:44"]

Ihan utelaisuudesta - KUKA tässä ketjussa on suhtautunut kiusaamiseen niin, että se on yhdentekevä asia? Tai väittäisi sen olevan aikuistumis-kysymys, miten siitä pääsee yli?

Minusta ei kukaan.

[/quote]

Jaa, et sitten ole lukenut koko ketjua. Jollain sivulla kirjoitettiin kylläkin koko keskustelun olevan huvittavaa. Mitenhän sinä mahdoit ko kommentin tulkita, jos pidit sitäkin asiallisena?!?

[/quote]

Luin koko ketjun eikä yksikään kirjoittaja ole puolustanut kiusaamista, tosin yksi kirjoittaja totesi keskustelun olevan huvittavaa.. ja sitähän tämä alkaa jo olemaan. (Ilmeisesti) muutaman henkilön fanaattinen kädenvääntö näkemyseroista ei tule tuottamaan minkäänlaista tulosta ja jankkaus jatkuu.. Useampi kiusattukin on rakentavasti kommentoinnut ketjuun, mutta joku täällä jankkaa..

Jokaisella kiusatulla ja kiusaajalla on oma risti kannettavanaan, jokainen tarina on omanlaisensa, uhri-kiusaaja asetelma ei ole noin mustavalkoinen..

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:19"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.

Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.

Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?

Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.

Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.

[/quote]Lapsi ei voi puhdistaa itseään vetoamalla alaikäisyyteen! Usein ovat kiusaajat manipulatiivisia ja sosiaalisesti älykkäitä eli pirullisen ovelia uhria kohtaan. En sääli kiusaajia yhtään, ainoastaan uhreja. Pahimnassa tapauksessa jää ikuiset arvet ja mielenterveysongelmat joita joutuu terapiassa hoitamaan.

[/quote]

SINÄ jankkaat.

[/quote]Eka vastaus tuo äskeinen! En ole jankkaaja vaan uusi ketjussa!t. Ope

[/quote]

Älä ope huuda, huonoa käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:21"]

Ehkä te lievemmin kiusatut vielä joskus ymmärrätte... Kun lapsenne tulevat itkien koulusta kertoen tulleensa kiusatuksi niin taputtakaa olalle ja sanokaa "ei se mitään, et sinä enää aikuisena muista!!"   Ja ihan btw, siskoni on ollut 12 vuotta sitten pahasti koulukiusattu ja on nyt aikuinen ja voin sanoa että jäljet näkyvät vieläkin.. MUTTA TOIVOTTAVASTI NYT AIKUISTUU EIKÄ JAKSA MUISTELLA MENNEITÄ!:)

[/quote]

Ihan utelaisuudesta - KUKA tässä ketjussa on suhtautunut kiusaamiseen niin, että se on yhdentekevä asia? Tai väittäisi sen olevan aikuistumis-kysymys, miten siitä pääsee yli?

Minusta ei kukaan.

Toisaalta - kun kuopustani on kiusattu koko koulu-uransa (hän on nyt viidennellä), en myöskään VOI ajatella niin, että se on elinkautistuomio, eikä hän voi siitä ikinä toipua tai oppia suhtautumaan siihen vähemmän rankasti. Jos niin ajattelisin, varmaan olisinkin jo mennyt koululle puukon kanssa ja pannut tuulemaan.

101

[/quote]no ihan kuule tuolla ensimmäisillä sivuilla "kasvakaa aikuisiksi ja lopettakaa menneiden muistelu"

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote]

siinä on sinulle

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:51"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:12"]

Tämä viestiketju on kummallinen. Kiusaajat, sivustaseuraajat ja pientä kiusaa kokeneet vaativat vakavasti koulukiusattuja antamaan anteeksi. Anteeksianto on henkilökohtainen asia. Anteeksiantoa voi pyytää, jos on aiheuttanut toiselle ihmiselle vahinkoa tai mielipahaa.

Anteeksiantoa ei voi vaatia. Sellainen vaatimus on lyödyn lyömistä.

[/quote]

Ei suinkaan. Ei kai tässä kukaan VAADI yhtikäs mitään.

Minä ainakin sanoin, että jos siihen kykenee, on jo pitkällä paranemisprosessissa. Anteeksiannolla siis tarkoitan sitä, että asia ei enää tuota samanlaista ahdistusta ja kykenee näkemään, että se kiusaajan teko oli väärä, mutta sama ihminen voi olla joissain muissa asioissa täysin tavallinen tyyppi - ei siis demonisoi sitä ihmisenä.

Minusta tässä ketjussa myöskään ei ole kiusaajia kirjoitellut. Alkupään sivuja en tosin ole kunnolla lukenut, joten jos joku täällä on puolustanut kiusaamista, niin olisin kiinnostunut näkemään siitä sitaatin.

Se, mistä tässä on kinattu on se, miten kiusaamista käsitellään ja voiko uhri mentaalipuolella itse pyrkiä edesauttamaan toipumistaan. Vaikeaa se on ja kiinni kiusaamisen vakavuudesta ja uhrin henkilöllisistä vahvuuksista - mutta väitän yhä, että ihminen voi itsekin vaikuttaa siihen, miten hyvin toipuu. Jos itseapu olisi mahdotonta, myös terapia-apu olisi, ja se olisi liian karmea ajatuskin...

101

[/quote]

Luepa esim. kommentti 218. Siinähän juuri tulee ilmi, että itse kiusaamisesta on päästy terapian avulla yli, mutta ei siitä, mitä se aiheutti!!! Kirjoittaja mainitsee sos. tilanteiden pelon ja huonon itsetunnon. Itselläni vähän samanlaisia kokemuksia. En ole katkera, mutta toisaalta kiusaaminen ei jättänyt minulle "kuin" sen tunteen, etten kelpaa kenellekään tai mihinkään.

Jotkut ihmiset ottavat asiat herkemmin kun toiset. Kenekään tarinaa ei pitäisi vähätellä, nimittäin joillain nuoruuden kokemukset ovat vuosikymmenienkin jälkeen mielessä, ja jotkut ihmiset eivät ajattele edes koko asiaa. Ihmisiä on erillaisia, miksi sitä on vaikea hyväksyä?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote]

siinä on sinulle

[/quote]

Joo, tuo on vähättelevää, jos sillä kuitataan kaikenlainen koulukiusaaminen.

Mutta tiedätkös - tätä voi olla vaikea pitkään ja pahasti kiusatun edes uskoa - tuollaisiakin "kiusaamisen uhreja" on. Siis niitä, jotka tulkitsevat kiusaamiseksi jo senkin, etteivät kaikki hypi heidän pillinsä mukaan tai joku kerran sanoi pahasti.

Mutta joo, lähdetään siitä, että tuollaisesta ei ole nyt kyse, vaan ihan oikeasta ja erittäin vakavasta kiusaamisesta. On loukkaavaa, jos se niputetaan samaan kategoriaan tuollaisen mukamas-kiusaamisen kanssa.

101

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:51"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:12"]

Tämä viestiketju on kummallinen. Kiusaajat, sivustaseuraajat ja pientä kiusaa kokeneet vaativat vakavasti koulukiusattuja antamaan anteeksi. Anteeksianto on henkilökohtainen asia. Anteeksiantoa voi pyytää, jos on aiheuttanut toiselle ihmiselle vahinkoa tai mielipahaa.

Anteeksiantoa ei voi vaatia. Sellainen vaatimus on lyödyn lyömistä.

[/quote]

Ei suinkaan. Ei kai tässä kukaan VAADI yhtikäs mitään.

Minä ainakin sanoin, että jos siihen kykenee, on jo pitkällä paranemisprosessissa. Anteeksiannolla siis tarkoitan sitä, että asia ei enää tuota samanlaista ahdistusta ja kykenee näkemään, että se kiusaajan teko oli väärä, mutta sama ihminen voi olla joissain muissa asioissa täysin tavallinen tyyppi - ei siis demonisoi sitä ihmisenä.

Minusta tässä ketjussa myöskään ei ole kiusaajia kirjoitellut. Alkupään sivuja en tosin ole kunnolla lukenut, joten jos joku täällä on puolustanut kiusaamista, niin olisin kiinnostunut näkemään siitä sitaatin.

Se, mistä tässä on kinattu on se, miten kiusaamista käsitellään ja voiko uhri mentaalipuolella itse pyrkiä edesauttamaan toipumistaan. Vaikeaa se on ja kiinni kiusaamisen vakavuudesta ja uhrin henkilöllisistä vahvuuksista - mutta väitän yhä, että ihminen voi itsekin vaikuttaa siihen, miten hyvin toipuu. Jos itseapu olisi mahdotonta, myös terapia-apu olisi, ja se olisi liian karmea ajatuskin...

101

[/quote]

Luepa esim. kommentti 218. Siinähän juuri tulee ilmi, että itse kiusaamisesta on päästy terapian avulla yli, mutta ei siitä, mitä se aiheutti!!! Kirjoittaja mainitsee sos. tilanteiden pelon ja huonon itsetunnon. Itselläni vähän samanlaisia kokemuksia. En ole katkera, mutta toisaalta kiusaaminen ei jättänyt minulle "kuin" sen tunteen, etten kelpaa kenellekään tai mihinkään.

[/quote]

Niin. Mutta olihan terapiasta kumminkin apua - ilman tilanne olisi varmasti vieläkin pahempi. Siitä oli kyse. Ei siitä kaikki kiusatut pääse koskaan kokonaan ylitse, ja vaikeaa se on - mutta että siihen voi silti pyrkiä vaikuttamaan itse sekä terapian kautta.

101

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:57"]Kyllä minäkin olen päättänyt, että nyt saa riittää, en anna enää menneisyyden vaikuttaa minun elämääni ja nyt vain porskutan eteenpäin ja todistan kaikille muille, miten tuhkasta nousee fenix-lintu ja mitä muuta. Kunnes se seuraava paska olo tulee ja totaali lamaus. Ja vitutus, kun omia tunteitaan ei voi hallita, turhautuminen, kun arkeaan ei voi ohjailla, väsymys siihen, että vaikka miten päättäisi, että nyt riitti, se päätös kantaa tasan tarkkaan siihen seuraavaan hetkeen.

Ehkä olen sitten vain huono ihminen ja huono tekemään päätöksiä, liian laiska tai jotain muuta vastaavaa. Väärä joka tapauksessa, kun pelkkä tarmo ei riitä. Tottahan toki minä paaaaljon mielummin ryven tässä kaikessa ja paska olo tuntuu maailman parhaimmalta, missään nimessä en vain haluaisi olla onnellinen ja iloinen. On ne niin ikäviä tunteita, onni ja ilo.

[/quote]

Jos sinä luulet, ettei minulla ole koskaan paska fiilis, erehdyt... Joskus sitä voi olla paska fiilis ihan viikkokausia. Mutta ei se kaikki johdu siitä, että 30v sitten kiusaaminen jne. Sitä voi tottua selittämään elämänsä epäonnistumisen tunteet menneisyyden kautta.

Paskoilla fiiliksillä ei tietenkään kannata kilpailla. Jos ne selättää sinut, hae SSRI-lääkkeisiin resepti ja käytä ainakin 4kk. Ne on tehty pitkäaikaista stressiä kokeneille. Ota vahvaa B-vitamiinia. Tee itsellesi hyviä asioita. Päästä irti.

Se ei tee sinua onnelliseksi, mutta voi tehdä vapaaksi. Onni voi vain hiipiä, ei se vain joillekin asetu. Joskus se voi olla kauankin poissa.

Kiusatuksi tuleminen on todella valitettavaa. Mutta valitettavasti sitä lapsena koettua kohtaloa käytetään verukkeena kaikkeen myöhemmässä elämässä tapahtuvaan epäonnistumiseen. Helppo selitys, jonka taakse voi kätevästi paeta. Ja syytä ei tietenkään löydy mistään omista tekemisistä/tekemättä jättämisistä. En menestynyt opinnoissa, en onnistu parisuhteessa, en saa työtä jne. Tämän ketjun perusteella voisi melkein päätellä, että entiset koulukiusatut ovat tulevia työpaikkakiusaajia.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:28"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:49"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:44"]

Ihan utelaisuudesta - KUKA tässä ketjussa on suhtautunut kiusaamiseen niin, että se on yhdentekevä asia? Tai väittäisi sen olevan aikuistumis-kysymys, miten siitä pääsee yli?

Minusta ei kukaan.

[/quote]

Jaa, et sitten ole lukenut koko ketjua. Jollain sivulla kirjoitettiin kylläkin koko keskustelun olevan huvittavaa. Mitenhän sinä mahdoit ko kommentin tulkita, jos pidit sitäkin asiallisena?!?

[/quote]

Luin koko ketjun eikä yksikään kirjoittaja ole puolustanut kiusaamista, tosin yksi kirjoittaja totesi keskustelun olevan huvittavaa.. ja sitähän tämä alkaa jo olemaan. (Ilmeisesti) muutaman henkilön fanaattinen kädenvääntö näkemyseroista ei tule tuottamaan minkäänlaista tulosta ja jankkaus jatkuu.. Useampi kiusattukin on rakentavasti kommentoinnut ketjuun, mutta joku täällä jankkaa..

Jokaisella kiusatulla ja kiusaajalla on oma risti kannettavanaan, jokainen tarina on omanlaisensa, uhri-kiusaaja asetelma ei ole noin mustavalkoinen..

[/quote]

Tämän ketjun aloittajaa ärsyttää se, että monet koulukiusatut muistelevat kiusaamista vielä aikuisenakin. Sen jälkeen ketjuun on tullut paljon komppauksia tyyliin 'pitäisi vain unohtaa', 'en ymmärrä ystävääni, joka edelleen muistelee kiusaamista', 'päästä irti ja mene eteenpäin, äläkä enää toista tätä kiusaamisasiaa'. Niinpä niin - asia ei ole mustavalkoinen. Se, että vielä aikuisena muistelee koulukiusaamista ja keskustelee asiasta vaikkapa täällä palstalla, ei tarkoita etteikö koulukiusattu olisi päässyt elämässä eteenpäin.

Kukaan ei voi vaatia toista ihmistä unohtamaan tai olemaan keskustelematta kiusaamisesta. Jos se ärsyttää, kannattaa lukea jokin muu ketju. Vaikkapa sellainen, jossa keskustellaan siitä, kuinka kivaa yläasteella oli.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:07"]Jo tämän ketjun otsikko kertoo ihan tarpeeksi. Tuollainen asenne mahdollistaa kiusaamisen ja tämä ketju syyllistää uhria isolta osin sikäli että uhrin "oma syy" jos ei ole selvinnyt kiusaamisesta. Moni on tehnyt itsemurhan. Näiden koulusurmien takana on myös ollut koulukiusaamista. Ja itse usean vuoden ajan kiusattuna ymmärrän että jollakin voi naksahtaa päässä. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja. Kyllä omalla asenteella voi itseään yrittää auttaa ja toisilla se toimiikin. Mutta ei kaikilla, kaikki eivät pääse yli vaan asiat jäävät kuormittamaan myöhempää elämää. Tätä tosiasiaa nämä jankkaajat ei vaan suostu tajuamaan vaan kaikkien pitäisi olla aina vahvoja. Te olette kiusaajien kanssa samalla tasolla ja tässä keskustelussa on moneen kertaan syyllistetty kiusattua, pitäisi vaan antaa anteeksi eikä vatvoa asioita. Mun olo ei anteeksiantamalla parane yhtään. 

[/quote]

Anteeksi, kuka täällä jankkaa??

[/quote]

Sinä

Kommenttisi on myös totta, mutta sinä et ihminen hyvä voi tietää ketä on omien sanojesi mukaan "mukakiusattu".

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 20:19"]Kiusatuksi tuleminen on todella valitettavaa. Mutta valitettavasti sitä lapsena koettua kohtaloa käytetään verukkeena kaikkeen myöhemmässä elämässä tapahtuvaan epäonnistumiseen. Helppo selitys, jonka taakse voi kätevästi paeta. Ja syytä ei tietenkään löydy mistään omista tekemisistä/tekemättä jättämisistä. En menestynyt opinnoissa, en onnistu parisuhteessa, en saa työtä jne. Tämän ketjun perusteella voisi melkein päätellä, että entiset koulukiusatut ovat tulevia työpaikkakiusaajia.

[/quote]En ole omassa elämässä koskaan törmännyt entiseen kiusattuun, joka olisi jäänyt vain itkemään traumoja. Jotkut ovat kouluttautuneet vähemmän kuin olisivat halunneet. "Ikuiset uhrit" sitten taas alkavat muutaman vuoden jälkeen vaikuttaa pershäiriöisiltä ja kaunaisilta pienistäkin vastoinkäymisistä.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 20:22"]

Kommenttisi on myös totta, mutta sinä et ihminen hyvä voi tietää ketä on omien sanojesi mukaan "mukakiusattu".

[/quote]

Jos minulle kommentoit, niin kyllä. Jos joku kertoo tulleensa kiusatuksi, kun Pirkko vuonna 1973 kerran heitti suuttuessaan barbiella, niin kyllä se on mukamas-kiusaamista. Siitähän tuossa oli kyse, selkeistä tapauksista.

Sitten on siinä välissä hirveä määrä juttuja, joista ei voi kukaan ulkopuolinen päätellä, miten paljon ne ovat satuttaneet. Näennäisesti vähäpätöinenkin asia voi vauríoittaa lapsen itsetuntoa ja turvallisuudentunnetta. Näistä en puhunut, enkä menisi sanomaan mukamas-kiusaamiseksi. Näistä välisarjan jutuista kumminkin oman, yhdeksän vuotta kestäneen sosiaalisen syrjinnän ja mollaamisen perusteella sanoisin, että näistä pääsee omalla asenteenvalinnalla ja kenties terapialla melko hyvin, ainakin jollain asteella YLI.

Sitten on todella vakava kiusaaminen. Fyysinen väkivalta yhdistettynä totaaliseen henkiseen jyräämiseen. Yhdistettynä opettajien evvk-asenteeseen. Varmaan mahdoton koskaan päästä täysin yli, vaikka mitä tekisi. Tässäkin voi omalla asenteella vaikuttaa paljon silti, toivoa on että edes jollain tasolla elämästä saa prosessoitua vuosien kuluessa siedettävää.

101

Minä olen kiusattu, rankimmalla mahdollisella tavalla. Olen kuitenkin päättänyt antaa anteeksi, vaikkei anteeksipyyntöä ole vieläkään tullut. En jaksa/halua tuhlata elämääni jossitteluun ja katkeruuteen. Olin kiusattuna ylempänä kiusaajani ja sitä olen nytkin kun jätän tekemisensä omaan arvoonsa eli arvottomuuteensa.

Ja toisaalta, mistä minä tiedän kuinka helvetlillisiä kokemuksia kiusaajallani itsellään oli, joita hän sitten yritti jotenkin purkaa. Satuin kohdalle ja näin kävi.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 20:19"]

Kiusatuksi tuleminen on todella valitettavaa. Mutta valitettavasti sitä lapsena koettua kohtaloa käytetään verukkeena kaikkeen myöhemmässä elämässä tapahtuvaan epäonnistumiseen. Helppo selitys, jonka taakse voi kätevästi paeta. Ja syytä ei tietenkään löydy mistään omista tekemisistä/tekemättä jättämisistä. En menestynyt opinnoissa, en onnistu parisuhteessa, en saa työtä jne. Tämän ketjun perusteella voisi melkein päätellä, että entiset koulukiusatut ovat tulevia työpaikkakiusaajia.

[/quote]

Höpö höpö. Esim. minä olen tullut vakavasti pahoinpidellyksi ja minua monin muinkin tavoin kiusattu, mistä olen kertonut tällä palstalla. Olen myös kertonut selvinneeni ja pärjänneeni, mutta että nyt kun lapset ovat muuttaneet pois asiat ovat taas mielessä. En niitä toki koskaan ole kokonaan unohtanut ja jokin merkillinen suru minulla on aina ollut. Toki elämässäni on ollut paljon joidenkin mielestä oikeutetumpia suruja kuten läheisten menetyksiä, mutta niin raskaita kuin ne ovatkin, ne ovat erilaisia suruja, koska niihin liittyy kaipaus ja kauniit muistot. Tämä suru mikä kiusaamisesta on jäänyt on vain eräänlainen käsittämätön möykky. Toisaalta kiusattuna oleminen on saanut minut olemaan aktiivinen lasten koulumaailmassa, opettamaan lapsille pienestä pitäen empatiaa, huolehtimaan siitä että omat lapseni eivät kiusaa eivätkä syrji ketään ja aina välillä olen kysellyt heiltä että ovatko he huomanneet että koulussa jotakuta kiusataan. Yksi lapsistani sanoikin minulle kerran ettei minun tarvitse enää huolehtia että hän kyllä pitää huolen ettei heidän koulussan ketään kiusata ja hän olikin aktiivinen oppilasjäsen koulun sisäisissä organisaatioissa.

Minustakin tässä ketjussa on vähätelty kiusaamista ja kiusattujen kertomuksia, mutta olen vain ajatellut että on olemassa ihmisiä, jotka kieltäytyvät näkemästä muuta kuin pelkästään siloitellun todellisuuden. Niin kauan kuin totuutta ei uskalleta edes katsoa koulumaailmassa mikään ei muutu paremmaksi ja niin monet lapset kärsivät. Surullisinta on se jos juuri ne samat lapset joilla kotonakin on asiat huonosti joutuvat kärsimään myös koulussa, koska niiden kärsimys ei kiinnosta ketään.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 20:02"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:51"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:12"]

Tämä viestiketju on kummallinen. Kiusaajat, sivustaseuraajat ja pientä kiusaa kokeneet vaativat vakavasti koulukiusattuja antamaan anteeksi. Anteeksianto on henkilökohtainen asia. Anteeksiantoa voi pyytää, jos on aiheuttanut toiselle ihmiselle vahinkoa tai mielipahaa.

Anteeksiantoa ei voi vaatia. Sellainen vaatimus on lyödyn lyömistä.

[/quote]

Ei suinkaan. Ei kai tässä kukaan VAADI yhtikäs mitään.

Minä ainakin sanoin, että jos siihen kykenee, on jo pitkällä paranemisprosessissa. Anteeksiannolla siis tarkoitan sitä, että asia ei enää tuota samanlaista ahdistusta ja kykenee näkemään, että se kiusaajan teko oli väärä, mutta sama ihminen voi olla joissain muissa asioissa täysin tavallinen tyyppi - ei siis demonisoi sitä ihmisenä.

Minusta tässä ketjussa myöskään ei ole kiusaajia kirjoitellut. Alkupään sivuja en tosin ole kunnolla lukenut, joten jos joku täällä on puolustanut kiusaamista, niin olisin kiinnostunut näkemään siitä sitaatin.

Se, mistä tässä on kinattu on se, miten kiusaamista käsitellään ja voiko uhri mentaalipuolella itse pyrkiä edesauttamaan toipumistaan. Vaikeaa se on ja kiinni kiusaamisen vakavuudesta ja uhrin henkilöllisistä vahvuuksista - mutta väitän yhä, että ihminen voi itsekin vaikuttaa siihen, miten hyvin toipuu. Jos itseapu olisi mahdotonta, myös terapia-apu olisi, ja se olisi liian karmea ajatuskin...

101

[/quote]

Luepa esim. kommentti 218. Siinähän juuri tulee ilmi, että itse kiusaamisesta on päästy terapian avulla yli, mutta ei siitä, mitä se aiheutti!!! Kirjoittaja mainitsee sos. tilanteiden pelon ja huonon itsetunnon. Itselläni vähän samanlaisia kokemuksia. En ole katkera, mutta toisaalta kiusaaminen ei jättänyt minulle "kuin" sen tunteen, etten kelpaa kenellekään tai mihinkään.

[/quote]

Niin. Mutta olihan terapiasta kumminkin apua - ilman tilanne olisi varmasti vieläkin pahempi. Siitä oli kyse. Ei siitä kaikki kiusatut pääse koskaan kokonaan ylitse, ja vaikeaa se on - mutta että siihen voi silti pyrkiä vaikuttamaan itse sekä terapian kautta.

101

[/quote]

Tiedätkö paljon koulukiusaamisen takia käyty terapiaa maksaa kiusatulle ja/tai tämän perheelle? Entä muut koulukiusaamisen aiheuttamat kulut?

Olisi mielenkiintoista nähdä ärsyttäisikö tämän ketjun aloittajaa koulukiusaamisen muistelu, jos hän maksaisi koulukiusaamisesta johtuvat kulut omasta pussistaan.

Lastani kiusattiin yläkoulussa. Koulukiusaaminen aiheutti paitsi henkistä ja fyysistä kärsimystä, niin myös 70 000€ laskuja ja tulonmenetystä perheellemme. Tuo lasku näkyy elintasossamme edelleen.

Yksikään kiusaaja ei ole pyytänyt anteeksi, saatikka osallistunut kuluihin.

Koska pelastin lapseni, voin elää tämän asian kanssa ja olla onnellinen. Kiusaamisesta puhumista en lopeta koskaan, koska en halua kenenkään muun joutuvan näin turhan ja vahingollisen teon uhriksi.