Lue keskustelun säännöt.
Te joiden poika on nyt aloittanut armeijassa
04.07.2023 |
Paljonko olette kuulleet siitä? Miehen mielestä sitä ei nyt saa sinne häiritä joten ollaan jotain vain whatsapilla viestitelty illalla. Hyvä kun tiedetään missä yksikössä se on. Huolettaa kun ei yhtään tiedä miten siellä menee. Ootteko te muut jo soitelleet?
Kommentit (16)
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistuttaa, että jos haluaa selvitä 6 kuukaudella, pitää johdonmukaisesti sanoa, ettei halua olla pidempään. Jos kerrankin erehtyy sanomaan, että voisi harkita esim. aliupseerikoulua, se on myöntymisen merkki.
En usko että aliupseerikoulusta on pelkoa meidän alokkaalla :D. Siksi nyt huolettaakin kun erehdyin yli lau dalta lukemaan että nörteillä pyyhitään armeijassa pöytää.
Ollaan viestitellyt eilen ja tänään pojan aloitteesta. Annan olla rauhassa. Sunnuntaina on läheisten päivä ja sinne menen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistuttaa, että jos haluaa selvitä 6 kuukaudella, pitää johdonmukaisesti sanoa, ettei halua olla pidempään. Jos kerrankin erehtyy sanomaan, että voisi harkita esim. aliupseerikoulua, se on myöntymisen merkki.
Pitää paikkansa vain joissain paikoissa. Ainakin PK-seudun joukko-osastoissa tahtoo olla kova kilpailu johtajakoulutukseen pääsystä.
Ei niihin johtajakoulutuksiin ole enää niin paljon tunkua kuin aiemmin. Sinne pakotetaan jos suhtautuu ees neutraalisti. Jos on vaikka opiskelupaikka jo ja ei halua mennä ni pitää järjestelmällisesti, että " en ole kiinnostunut johtajakoulutuksesta. Mutta jos laittaa sen " en halua" joka kohtaan, ni ei laiteta. Silti saattaa joutuu olemaan yli 6 kk. Esim. Kuljettajat yms joutuu olemaan vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Ymmärrän surunne. Jaksamista tuolle perheelle.
Meidän tyttö aloitti nyt, ja into on kova johtajakoulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te joiden poika on nyt aloittanut armeijassa...
...oletteko koskaan ihmetelleet, miksi asevelvollisuus on pakollinen vain toiselle sukupuolelle?
Esim. Mun pojale sanottiin että on mentävä aliupseerikouluun tai sitten sellaiseen erik.linjalle, joka kestää vuoden. Ei käytännössä saanut itse valita olevansa vähemmän aikaa. On hiljainen eikä yhtään johtajatyyppi. Mutta jos pärjää niissä palikkatesteissä ni pakotetaan pidempään koulutukseen. Jos vastaa niissä kyselyissä suhtautuvansa neutraalisti johtajakoulutukseen ni joutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joiden poika on nyt aloittanut armeijassa...
...oletteko koskaan ihmetelleet, miksi asevelvollisuus on pakollinen vain toiselle sukupuolelle?
1. En ole ihmetellyt
2. Ja onhan se eri asia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Ymmärrän surunne. Jaksamista tuolle perheelle.
Ei ole mitään perhettä. Tuo latvalaho spämmää tänne noita sairaita tarinoita joiden idea on se että naisen pitää pelastaa aikuinen mies sängyn pohjalta antamalla pilllll.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekana iltana laitoin pojalle viestiä ja vastasi parilla sanalla. Tänään ei ole kuulunut mitään. Eiköhän tuo keskity uusiin tuttuihin siellä ja viestittele kavereilleenkin. Ei riitä aika äidille just nyt ja se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistuttaa, että jos haluaa selvitä 6 kuukaudella, pitää johdonmukaisesti sanoa, ettei halua olla pidempään. Jos kerrankin erehtyy sanomaan, että voisi harkita esim. aliupseerikoulua, se on myöntymisen merkki.
En usko että aliupseerikoulusta on pelkoa meidän alokkaalla :D. Siksi nyt huolettaakin kun erehdyin yli lau dalta lukemaan että nörteillä pyyhitään armeijassa pöytää.
En ole itse käynyt armeijaa mutta veikkaan että nörtit pääsevät käyttämään taitojaan esim radiohommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan tekstattu eilen ja tänään. Huomenna soitellaan. :)
Väsyneitä tuntuvat olevan kaikki tuvassa, kun rytmit menneet uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ekana iltana laitoin pojalle viestiä ja vastasi parilla sanalla. Tänään ei ole kuulunut mitään. Eiköhän tuo keskity uusiin tuttuihin siellä ja viestittele kavereilleenkin. Ei riitä aika äidille just nyt ja se on ok.
No hyvä. Mietin et mahtaako muut soitella ja me nyhdetään yhden sanan vastauksia whatsappissa et tiedettäisi ees vähän mitä tapahtuu. Viikonloppuna sitten.
Kannattaa muistuttaa, että jos haluaa selvitä 6 kuukaudella, pitää johdonmukaisesti sanoa, ettei halua olla pidempään. Jos kerrankin erehtyy sanomaan, että voisi harkita esim. aliupseerikoulua, se on myöntymisen merkki.