Lapsuuden harrastuksesi, nykytilanne?
Mitä harrastit lapsena? Voisiko sinulla aikuisena olla sama harrastus (jos ei olisi rahan- tai ajanpuutteen kaltaisia esteitä)?
Itse en ikimaailmassa enää menisi partioon. Ei kertakaikkiaan yhtään nappaa esim. lähteä yöksi jonnekin telttaan, jossa ei ole mitään yksityisyyttä eikä saa kunnolla nukuttua. Pahimmillaan pitää vielä valvoa tulta muiden nukkuessa. Partioon liittyvä ylipirteys ja uskonnollisuus ovat myös aikuiselle minulle ihan luotaantyöntäviä ajatuksia.
Musiikkiharrastus sen sijaan on hyvinkin miellyttävä. Olen aikuisenakin joinain vuosina käynyt esim. pianotunneilla, sekä musisoin yksin tai muiden kanssa vieläkin silloin tällöin.
Lapsena myös ratsastin. Sitä tekisin yhä mielelläni vaikka säännöllisestikin. Nykyään saatan esimerkiksi matkalla ollessani osallistua hevosvaellukseen. Voi kun olisi oma hevonen (ja täysihoito sille tietty).
Kommentit (14)
Lapsikuorossa en enää aikuisena ole.
Telinevoimistelua ja tanssia eri lajeja. Voisin harrastaa molempia. Omalla paikkakunnallani ei vaan ole riittävän lähellä sopiviin aikoihin kumpaakaan.
Seksilehtien etsiminen lehtiroskiksista. Ei niitä lehtiä taida olla enää
Voisin mä ongelle mennä nytkin, mutta ei siinä olisi mitään järkeä, ku ei oo kissaa, joka söis saaliin 😄
Olin yksin. Tilanne edelleen sama lähes 50 vuotta myöhemminkin.
Soitin 11 vuotta pianoa, kun vanhemmat pakotti. En oppinut oikeastaan mitään. Enkä aikuisena osaa soittaa pianoa enkä lukea nuotteja.
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin. Tilanne edelleen sama lähes 50 vuotta myöhemminkin.
Estikö yksinäisyys harrastuksiin menon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin. Tilanne edelleen sama lähes 50 vuotta myöhemminkin.
Estikö yksinäisyys harrastuksiin menon?
Kaikilla ei ole mahdollisuutta esim asuinpaikan,rahan tai muiden olosuhteiden vuoksi. Mietipä sitä.
Soitin viulua ja tanssin balettia. Molempia harrastan edelleen, tai oikeastaan taas opiskelun ja pikkulapsiajan aiheuttaman tauon jälkeen. Harrastin myös laulamista, ratsastusta ja partiota, joita voisin hyvin harrastaa vieläkin, jos aika vain riittäisi.
Mä en lapsena varsinaisesti harrastanut mitään, mutta askartelin ja tein kotona paljon diy projekteja. Yläaste ikäisenä laskettelin ja pelasin lentopalloa, mutta lopetin toisen asteen opintojen aikana. Ei vaan enää kiinnostanut.
Tein kyllä edelleen kaikenlaisia askartelu projekteja, neuloin ja virkkasin.
Nykyään en tee käsillä kovin aktiivisesti. Lapsille olen rakennellut majoja pahvilaatikoista ja ommellut nukeille vaatteita ja peittoja tms.
Saattaisin virkata meille jonkun kivan torkkupeiton ja tyynynpäällisiä, mutta meidän sakemanni tuhoaa kaiken mihin käsiksi pääsee eroahdistuksissaan. Sitten joskus kun ei ole enää koiraa, ajattelin silloin uppoutua virkkaamisen maailmaan.
Törmäsin tällä viikolla myös epassissa keramiikkakursseihin. Ajattelin, että voisin käydä kokeilemassa.
Minulla ei oikeastaan mitään harrastusta lapsena ollut, lapsena tarroja, kerään yhä aikuisena ja pelasin videopelejä ja pelaan yhä.
Tai niin no, jos lukeminen lasketaan harrastukseksi, niin sitten se koska luin lapsena paljon ja luen nyt aikuisenakin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin. Tilanne edelleen sama lähes 50 vuotta myöhemminkin.
Estikö yksinäisyys harrastuksiin menon?
Kaikilla ei ole mahdollisuutta esim asuinpaikan,rahan tai muiden olosuhteiden vuoksi. Mietipä sitä.
Ihan vilpittömästi kysyin numero 6:lta, estikö hänen yksinäisyytensä harrastukset? Vai oliko niin, että jäi ulkopuolelle, kun ei voinut harrastaa? Myötätuntoni hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Soitin viulua ja tanssin balettia. Molempia harrastan edelleen, tai oikeastaan taas opiskelun ja pikkulapsiajan aiheuttaman tauon jälkeen. Harrastin myös laulamista, ratsastusta ja partiota, joita voisin hyvin harrastaa vieläkin, jos aika vain riittäisi.
Kiva vastaus. Lisää vastauksia, kiitos.
Purjehdus ja golf lapsena. Nyt vankilassa talousrikoksista.