Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää
04.05.2014 |
Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
Kommentit (376)
vaikka olisi ihan toipunut voi koulukiusattuna osallistua keskusteluun aiheesta jos se on kuitenkin ollut iso osa omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 17:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 17:07"]
Mutta eihän 337:n kertomat asiat mitenkään tarkoita kuitenkaan ap:n olleen oikeassa että on kyse aikuistumisesta tms. ja että pitäisi vaan päättää unohtaa niin sitten ei tarvitse vatvoa asioita. siitähän tässä on kyse, että joidenkin mielestä koulukiusaamista ei saisi aikuisiällä muistella kun taas ongelmiaan selvittävä ihminen kyllä pui tapahtunutta jotta itsekin ymmärtäisi itseään paremmin.
tässä väittelyssä ei ole mitään järkeä kun ei kukaan edes väitä että 337:n sanoma olisi valhetta. jotkut vaan toteaa että kaikilla ei ole voimia prosessiin joka lähtee itsestään. eikä sen prosessin aloittaminen ja eteneminen ole asioita jotka vain automaattisesti tapahtuu heti jollain tarkalla aikataululla kun ihminen haluaa voida paremmin. siksi näistä asioista puhutaan.
[/quote]
En sanonutkaan ap:n olleen oikeassa, vaan 101:n viesti uhrin omien voimavarojen käytöstä oli oikea. Moni tässä näyttää häntä nuijivan ja haukkuvan, mutta hänhän on oikeassa, paraneminen lähtee uhrista itsestään, apu tietysti on tarpeen.
[/quote]
Mutta hän jankkaa välillä eri asioista kun muut ja väittää tämän keskustelun aihe olevan jokin muu kun mitä ap sanoi sen olevan. jos 101 on vaan sitä mieltä että puhuminen on luonnollista, anteeksi saa antaa omien kykyjen mukaan ja itse voi kuitenkin vaikuttaa elämäänsä - aina ei kuitenkaan niin paljon kuin haluaisi - ja että kiusaaminen on aina kiusaajan vastuulla, eikä kiusatun vika, niin eihän silloin oikeastaan kukaan kiusatuista ole sanonut että hän on täysin väärässä.
101, kriisiterapian nimellä se kulkee oikeastaan silloin, kun kiusaaminen on tuore. Harvoin annetaan, ikävä kyllä: ei osata hakea ja nuorisopsykiatrian resurssipula taitaa olla kaikille myös tuttu. Myöhemmin annettuna se on enemmänkin normaalia psykoterapiaa, menetelmissä on vivahde-eroja.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 17:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 17:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 17:07"]
Mutta eihän 337:n kertomat asiat mitenkään tarkoita kuitenkaan ap:n olleen oikeassa että on kyse aikuistumisesta tms. ja että pitäisi vaan päättää unohtaa niin sitten ei tarvitse vatvoa asioita. siitähän tässä on kyse, että joidenkin mielestä koulukiusaamista ei saisi aikuisiällä muistella kun taas ongelmiaan selvittävä ihminen kyllä pui tapahtunutta jotta itsekin ymmärtäisi itseään paremmin.
tässä väittelyssä ei ole mitään järkeä kun ei kukaan edes väitä että 337:n sanoma olisi valhetta. jotkut vaan toteaa että kaikilla ei ole voimia prosessiin joka lähtee itsestään. eikä sen prosessin aloittaminen ja eteneminen ole asioita jotka vain automaattisesti tapahtuu heti jollain tarkalla aikataululla kun ihminen haluaa voida paremmin. siksi näistä asioista puhutaan.
[/quote]
En sanonutkaan ap:n olleen oikeassa, vaan 101:n viesti uhrin omien voimavarojen käytöstä oli oikea. Moni tässä näyttää häntä nuijivan ja haukkuvan, mutta hänhän on oikeassa, paraneminen lähtee uhrista itsestään, apu tietysti on tarpeen.
[/quote]
Mutta hän jankkaa välillä eri asioista kun muut ja väittää tämän keskustelun aihe olevan jokin muu kun mitä ap sanoi sen olevan. jos 101 on vaan sitä mieltä että puhuminen on luonnollista, anteeksi saa antaa omien kykyjen mukaan ja itse voi kuitenkin vaikuttaa elämäänsä - aina ei kuitenkaan niin paljon kuin haluaisi - ja että kiusaaminen on aina kiusaajan vastuulla, eikä kiusatun vika, niin eihän silloin oikeastaan kukaan kiusatuista ole sanonut että hän on täysin väärässä.
[/quote]
Kummasti häntä silti on tässä haukuttu ja vängätty vastaan, mitä olen minäkin ihmetellyt, koska luulisi noiden juttujen olevan päivän selviä.
Ei jumpe. Oikeasti. Luetteko te kommentteja, joita te päädytte haukkumaan ja väittämään koulukiusaajan kirjoittamaksi? Siis tuleeko se nyt jollekin uutisena, kun JOKU MUU sen sanoo, että olen koko ajan sanonut, että kiusaaminen voi olla niin rankkaa, ettei siitä välttämättä toivu koskaan ja siitä puhuminen on merkki asian kipeydestä? Ja että itse voi miettiä parhaita keinoja päästä tapahtuneen yli jne.?
Näin siis sanoin ekassa kommentissani, ja samaa olen toistanut jo toistakymmentä sivua.
101
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:37"]
Jaksamatta lukea pitkää ketjua kokonaa...
Ymmärrän ap:n pointin. On ihan totta, että osa koulukiusaamisista kirjoittavista kuulostaa kovin katkerilta ja traumatisoituneilta. Suhteellisuudentaju vippaa pahasti, kun kiusaajia demonisoidaan omaksi erilliseksi eliölajikseen, joka pitäisi tuhota... Fakta kumminkin on, että kiusaamista voi harjoittaa kuka tahansa, ja moni kiusatuksi joutunutkin sortuu toisessa tilanteessa ja toisessa sosiaalisessa ympäristössä kiusaamaan.
Minusta olisi hedelmällisempi pyrkiä löytämään ne tilanteet ja sosiaalisten ryhmien rakenteet, jotka KANNUSTAVAT kiusaamiseen ja antavat sen jatkua. Onko koulu ja opettaja ajan tasalla ja tekevätkö he aidosti työtä kiusaamisen ehkäisemikseksi ja sen kitkemiseksi mahdollisimman alkuvaiheessa?
Yksi käytännön ehdotus: välituntivalvontaa on parannettava ja jonkun opettajista pitää olla pihavalvojana jo ennen ekan koulutunnin alkua. Esim. minun lasteni koulussa pihalla ei ole lainkaan aikuisia ennen kuin ekalla varsinaisella välitunnilla klo 9.45-10. Ja totta vie, meno on karmeaa niinä aamun varhaisina hetkinä, kun väsyneet muksut painivat ja heittelevät toisiaan lumipalloilla (kiellettyä, mutta yleistä) odotellessaan kellon soimista.
MUTTA tämän sanottuani muistutan silti ap:ta siitä, että kiusaamista on kovin erilaista. Me ihmiset olemme erilaisia, osa herkempiä ja osa vahvempia. Jos jotain on vuositolkulla kiusattu kovasti, se voi hyvin jättää elämänikäiset vammat sieluun ja itsetuntoon. Ei siitä ole helppo pyristellä pois ilman ammattiapua ja senkin kanssa voi olla vaikeaa.
Tietysti järjellä ajatellen traumoista ylipääsemista ei auta, jos siihen tietoisesti vähän väliä palaa ajatuksissaan ja katkeruutta vaalii mielessään kuin haurainta kukkaa... mielipahaa voi pyrkiä tietoisesti rajoittamaan ja ajatella, että se oli kamala ajanjakso, mutta pääsinpäs siitä yli, ja nyt olen eri ihminen: aikuinen ja voimakas. Enää en alistu kiusattavaksi.
Mutta tuo on ikävä kyllä helpompi sanoa kuin toteuttaa.
-peruskoulun ajan kiusattu-
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 337jne. Vähän tuli tuossa jo epäuskoinen olo, etten taida puhua suomea laisinkaan.
101, joka jättää nyt tämän kiistelyn ja lähtee kotiin töistä
Buahaha, ap on oikeessa. Jos ette usko lukekaa tää ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä evidenssillä kiusattu voi todeta kausaalisuuden kiusatuksi tulemisen ja jonkin jälkeenpäin esiintyvän oireilun suhteen?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]
Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet!
[/quote] ei se ihan noinkaan mene jos on oikeasti vuosien ajan hakattu, uhkailu ja liotettupäätään koulun vessanpöntössä.
[/quote]miksi et kertonut vanhemmille, opettajille, poliisille, lastensuojeluun jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole avautunut aikuisena koulukiusaamiskokemuksistani juuri kenellekään, koska tuntuu, ettei asioiden läpikäyminen kiinnosta ketään. Enhän voi olettaa, että se, että minua on kiusattu peruskoulussa n. 6 vuotta kiinnostaisi niitä ihmisiä, jotka ympärilläni nykyään ovat. Eivätkä nykyiset läheiseni ole siihen millään tavalla syyllisiä.
Mietin kiusaamista kuitenkin yllättävän usein. Se on jättänyt pysyvät jäljet sosiaaliseen käyttäytymiseeni. Tytöille hyvin tyypillinen kiusaamisen muoto on yksin jättäminen. Minut suljettiin peruskoulussa porukan ulkopuolelle vuosien ajan. Ryhmä- ja paritöissä oli vaikeaa löytää oppilaita, jotka olisivat halunneet työskennellä kanssani. Puhumattakaan, että olisin saanut seuraa ruoka-aikaan tai välitunneilla. Koulun jälkeen kävelin yksin kotiin, kun muut oppilaat sopivat pitkin päivää, kuka on kenenkin kanssa koulun jälkeen. Kun tätä jatkuu vuosia, osaansa alistuu. Vanhempani ja opettajani yrittivät tosissaan ratkaista tilannetta, mutta se ei parantunut.
Kiusaaminen loppui, kun menin lukioon, mutta jäljet näkyvät vielä, vaikka olen jo lähes kolmekymppinen. En ole kyennyt muodostamaan luottamukseen perustuvia, pitkäkestoisia ystävyyssuhteita. Kavereita minulla on ja ihana avomies, mutta ei todellisia ystäviä. On vaikeaa luottaa toisten ihmisten hyvään tahtoon ja vilpittömyyteen. Usein alitajunnassa raksuttaa, että ei nämä minusta oikeasti tykkää, kohta ne kaikkoaa.
Olen varma, että 10-15-vuotiaat lapset ymmärtävät kiusaavansa ja sulkevansa jonkun porukan ulkopuolelle, mutta jos itsellä on aina ollut kavereita, ei välttämättä ymmärrä, miten pahalta yksin jääminen tuntuu. Ja kukaan lapsi ei vielä peruskouluiässä ymmärrä, kuinka pitkäkestoiset ja vakavat seuraukset omilla teoilla voi olla koko loppuelämää ajatellen. En itsekään halunnut uskoa silloin, että kiusaaminen vaikuttaisi minuun niin syvästi ja pysyvästi. Ratkaisevasti se on kuitenkin aiheuttanut sen, että minun on vaikeaa luottaa sekä itseeni että muihin ihmisiin.
Näin koulukiusattunakin ymmärrän sinänsä aloittajan pointtia jossain määrin. En ymmärrä sitä, miksi kiusaajia pitäisi yksittäisesti vihata tai heitä pitäisi syyllistää mitenkään erityisesti. Fyysinen ja psyykkinen väkivalta on osa ihmisen luontaista käytöstä, kuten myös muiden laumaeläinten. Aggressiivisella käytöksellä luodaan hierarkioita, alistetaan "heikkoja" yksilöitä suosion ja ryhmäkoheesion nimissä. Kiusaajat saavat hyötyjä, koska suosittuna oleminen on hirveän terveellistä. Tämä näkyy myös esimerkiksi paviaanilaumoissa, joissa dominoivilla uroksilla on alhaisimmat stressihormonitasot, alhaisin verenpaine ja vähiten masennusoireita. Myös ihmisillä pelkästään eri mieltä oleminen julkisesti toisten kanssa voi olla yksilölle riskialtista, koska ryhmän mahdollinen torjuva reaktio aiheuttaa jo itsessään kipusingaalien aktivoitumisen aivoissa. Itsekin sairastuin kliiniseen depressioon, psykoosiin ja syömishäiriöön osin juuri koulukiusaamisen takia. Opin pelkäämään ihmisiä, minkä vuoksi minun oli mahdotonta hakea sosiaalista tukea ja positiivisia kokemuksia ihmissuhteista, mikä olisi ollut elintärkeää minäkuvani ja terveyteni kannallta. Jouduin kierteeseen, johon liittyi seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, mikä heikensi terveyttäni edelleen. Tästä huolimatta en ole kovin katkera kiusaajalleni. Vastuullisena pidän pikemminkin kaikkia ihmisiä, jotka luovat kiusaamista edistävää kulttuuria. Kiusaamiseen liittyy aina ryhmädynamiikkaa, jossa ihmiset vahvistavat toistensa käytöstä. Kiusaaja tavoittelee suosiota, jota sivustakatsojat hänelle suovat. Lapselle pitää opettaa empatiaa ja hyvää käytöstä, ei se ole mikään sisäsyntyinen lahja. Kyse on mallioppimiseta ja ehdollistumisesta, jossa hyvää käyttäytymismallia vahvistetaan sitä palkitsevilla sosiaalisilla normeilla. En minä pitänyt esimerkiksi kiusaajaani niin älykkäänä ja kypsänä, että hän mitenkään voinut käsittää tekevänsä väärin, kun kiusaaminen oli selvästi palkitsevaa hänelle. Hän oli vain epävarma teinipoika, joka halusi kovasti olla suosittu ja esillä. Miten sellainen lapsi voi vastustaa kiusaamista kun huomaa, että sillä saa kavereiden hyväksyntää? Edes moni aikuinen ei voi vastustaa turvautumista väkivaltaan, kun luvassa on sosiaalisia ja aineellisia palkintoja. Kiusaamista edistävässä kulttuurissa on melkoisen rohkeaa, jos toimii vastoin ryhmän yleistä käyttäytymisnormistoa ja kieltäytyy osallistumista kiusaamiseen. Se on rohkeaa, koska yksilö laittaa itsensä ja oman terveytensä sekä sosiaalisen asemansa peliin. Siksi kiusaamista voi ehkäistä vain tietynlaista kulttuuria edistämällä, ei yksittäisten kiusaajien syyttämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tahallista väärinymmärtämistä se on, jos sanoo, että anteeksi anto ja eteenpäin meno ei onnistu sormia napsauttamalla? Että joskus se psyyke on niin tuhoutunut, että toipumiseen menee vuosikymmeniä? Kyllä minä ymmärrän, että se oma työ auttaa eteenpäin menemisessä, mutta sinä et ymmärrä, että se oma panos on rajallista. Se minkä sinä tulkitset ei minkään tekemisenä ja vellomisena ja säälittelynä saattaa sillä hetkellä olla kaikke se, mihin henkilö itse kykenee. Tätähän täällä ei suostuta ymmärtämään, vaan tiedetään paremmin, että tuo ihminen ei vain ole yrittänyt tarpeeksi ja vain mielummin märehtii.
Eikä tämä tulkinta ole mitään väärinymmärrystä. Ihan juuri näin täällä on sanottu. Että minäkin tiedän ihmisiä, jotka eivät vain yritä tarpeeksi. Pieneen päähän ei mahdu se, että se henkilö voi yrittää ihan kaikkensa silläkin hetkellä, vaikka tulos ei yltä siihen tämän ulkopuolisen arvioitsijan määrittelemään tasoon.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 15:49"]
Tämä lause "Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarvitsisi loppuikäänsä velloa katkeruudessa ja toivottomuudessa" pitää sisällään olettamuksen, että se olisi jotenkin tietoinen valinta. Ja minä väitän, että katleruus ja toivottomuus ei ole valinta, vaan seuraus. Moni pystyy näile asioille tekemään jotain ajan kanssa, kaikki eivät siihen kykene ikinä ja silloinkaan kyse ei ole mistään valinnasta.
Jos taas et tarkoittanut tietoista valintaa, kuuntelen mielenkiinnolla tarkempaa avaustasi tuosta ajatuksesta.
[/quote]
Joo en tarkoittanut tietoista valintaa. Ajatushan on idioottimainen, eikä suoraan sanoen tullut mieleenkään, että joku keksisi tulkita sen noinkin. Mutta sitä on näköjään tässä ketjussa liikkeellä.
Kun sanon, että elämän ei tarvitse olla tuollaista, niin tarkoitan vain ja ainoastaan sitä. Eli muitakin mahdollisuuksia on. Se ei tarkoita sitä, että jos henkilö ei omin avuin tai nykyisin resurssein pysty pyristelemään katkeruudesta irti niin se olisi hänen oma vikansa tai että kuvittelisin, että hän ei halua muuta elämältään. Mielestäni olisi kuitenkin aika surullista ja turhauttavaa ajatella, että ihmisten auttamiseksi ei ole kerta kaikkiaan mahdollista tehdä mitään, vaan he ovat tuomittuja elämään siinä katkeruudessa ja toivottomuudessa elämänsä loppuun asti.
Joskus vammat, sekä fyysiset että psyykkiset, ovat sellaisia, ettei niistä voi kokonaan parantua, mutta silti voi elää parasta mahdollista elämää niissä puitteissa, jotka on. Ja ei, edelleenkään en pidä uhreja syyllisinä siihen, jos he eivät siihen pysty tässä ja heti, tai ikinä. Siihen kuitenkin hoidossa pyritään, eikä se mielestäni tavoitteena ole huono tai kohtuuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 14:14"]
Täytyy myöntää, että itsekin ajattelen, että uhrimentaliteetti ja kymmenien vuosien jälkeenkin koulukiusatuksi tulemisen jatkuva vatvominen kertoo siitä, että henkilö ei ole vielä päässyt asian käsittelyssä kovin pitkälle. Mikä voi tietysti olla ihan ymmärrettävää, jotkut näistä jutuista ovat todella rankkoja ja kiusaaminen on voinut jatkua vuosia ja leimata koko nuoruuden. Silti se ei mielestäni vaikuta pidemmän päälle kovin hedelmälliseltä. Tuo on ikäänkuin ensimmäinen vaihe toipumisessa, ja sen pitää loppua joskus, että asiasta olisi mitään mahdollisuuksia päästä yli. Ja se yli pääseminen on aikuisella ihmisellä ihan omalla vastuulla ja itsestä siihen on löydettävä resurssit. Toki sitä voi jatkaa joidenkin kymmenien vuosien takaisten lasten syyttämistä elämänsä kaikista ongelmista, mutta mitään hyötyä siitä ei ole. Se, mitä tapahtui, oli todella kamalaa, mutta sille ei enää voi mitään eikä sitä voi tekemättömäksi tehdä. Nyt olette aikuisia ja teillä on valta ja vastuu tehdä elämästänne sellaista, kun haluatte. Miksi annatte menneisyyden kiusaamisne määritellä teidät edelleen?
[/quote]
En kyllä ymmärrä tuota Ristoa tuossa naapurissa. Se oli siinä pahassa onnettomuudessa silloin 10 vuotta sitten, kaiken fysioterapiat ja kuntoutukset sai, sai maailman parasta hoitoa sairaalassa ja edelleen se lykkii itseään tuossa pyörätuolissa. Mitä järkeä sen on antaa menneisyyden tapahtumien vaikuttaa sen nykyiseen elämään, sillä on kaikki kortit käytettävissä! Ei takuulla ole yrittänyt tarpeeksi, olen kuullut monia ihmeellisiä tarinoita siitä, miten vammautunut voi taas kävellä kun vain tarpeeksi sinnikkäästi yrittää. Ihan itsestä se on vain kiinni. Miksi se vatvoo edelleen tuota onnettomuutta ja antaa sen vaikuttaa noin radikaalisti sen elämään, menis nyt vain eteenpäin ja ottais itseään niskasta kiinni! En minä vaan ymmärrä, minulle tämä kävely on ihan naurettavan helppoa. Senkus vaan pomppaa pystyyn ja kävelee!!
[/quote]
Tuo nyt oli harvinaisen typerä vertaus. Itse varmasti ajattelit olevasi nokkela ja "näpäyttäneesi" edellistä kirjoittajaa, mutta et onnistunut.
Koulukiusaamisesta yli pääseminen, on lähempänä jonkun läheisen kuoleman ylipääsemisestä. Kaikilla tragedioilla on omat selviytymisvaiheensa, mutta yhdessäkään niistä ei menneiden vatvominen paranna tilannetta, päin vastoin.
Moni täällä kertoo, että heillä on nyt huono itsetunto ja moni jopa vetoaa että heidän elämänsä on pilalla. Anteeksi nyt vain, mutta tottakai se on pilalla, jos te ette anna menneiden olla menneitä. Te ette voi muuttaa mennyttä, mutta te voitte muuttaa tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Katkeruudesta ja vihasta luopuminen ei ole helppoa, mutta se on sen arvoista. Itsetuntoaan voi parantaa, vaikka se olisi kuinka nollassa lähtötilanteessa.
Pohjalta pääsee ylös, kunhan vain aloittaa kiipeämisen.
[/quote]
Tämä nyt oli taas oivallinen esimerkki näistä kivoista kirjoituksista, joista pitäisi nyt vain ymmärtää ottaa onkeensa, itseään niskasta kiinni ja vain reipastua :). On se kumma, miten ei tämmöisellä sanomisella voi mennä päähän ;). Ja näitä ihmisiä riittää ja näitä ihmisiä kohdatessaan aina miettii, miksi ihmeessä sitä edes yrittää.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 15:49"]
Tämä lause "Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarvitsisi loppuikäänsä velloa katkeruudessa ja toivottomuudessa" pitää sisällään olettamuksen, että se olisi jotenkin tietoinen valinta. Ja minä väitän, että katleruus ja toivottomuus ei ole valinta, vaan seuraus. Moni pystyy näile asioille tekemään jotain ajan kanssa, kaikki eivät siihen kykene ikinä ja silloinkaan kyse ei ole mistään valinnasta.
Jos taas et tarkoittanut tietoista valintaa, kuuntelen mielenkiinnolla tarkempaa avaustasi tuosta ajatuksesta.
[/quote]
Joo en tarkoittanut tietoista valintaa. Ajatushan on idioottimainen, eikä suoraan sanoen tullut mieleenkään, että joku keksisi tulkita sen noinkin. Mutta sitä on näköjään tässä ketjussa liikkeellä.
Kun sanon, että elämän ei tarvitse olla tuollaista, niin tarkoitan vain ja ainoastaan sitä. Eli muitakin mahdollisuuksia on. Se ei tarkoita sitä, että jos henkilö ei omin avuin tai nykyisin resurssein pysty pyristelemään katkeruudesta irti niin se olisi hänen oma vikansa tai että kuvittelisin, että hän ei halua muuta elämältään. Mielestäni olisi kuitenkin aika surullista ja turhauttavaa ajatella, että ihmisten auttamiseksi ei ole kerta kaikkiaan mahdollista tehdä mitään, vaan he ovat tuomittuja elämään siinä katkeruudessa ja toivottomuudessa elämänsä loppuun asti.
Joskus vammat, sekä fyysiset että psyykkiset, ovat sellaisia, ettei niistä voi kokonaan parantua, mutta silti voi elää parasta mahdollista elämää niissä puitteissa, jotka on. Ja ei, edelleenkään en pidä uhreja syyllisinä siihen, jos he eivät siihen pysty tässä ja heti, tai ikinä. Siihen kuitenkin hoidossa pyritään, eikä se mielestäni tavoitteena ole huono tai kohtuuton.
[/quote]
Jos et avaa sanomisiasi, on vaarana, että se tulkitaan ihan täysin toisella tavalla. Sellaisellakin tavalla, mikä ei sinun mieleesi tullut. Ja miksi se tulkitaan niin, johtuu siitä, että sellaisiakin ihmisiä on ja paljon, joiden mielestä katkeruus ja toivottomuus on vain ihmisen oma valinta. Mukava kuulla, että sinun mielestäsi tällainen ajatus on jo sinällään naurettava, niin minustakin.
On totta, että aina ihmisen elämää voidaan parantaa lähtötilanteesta edes vähän, mutta se taso mihin päädytään, ei aina riitä muille ihmisille (eikä välttämättä ihmiselle itselleen). Sitten tulee näitä kommentteja, että tuokaan ei yritä tarpeeksi vaan velloo menneisyydessä, vaikka ihmisen elämässä olisikin saatu niitä pieniä parannuksia aikaiseksi. Mutta jos se ei riitä ympäristölle eikä ihmiselle itselleen. Mistä muuten luulet, että itsemurhat johtuvat?
Juuri sehän tässä onkin keskiössä kun ei voi käsittää miksi juuri minä olin se joka joutui uhriksi. Kukaan ei ole selittänyt, asioita ei ole käsitelty, anteeksi ei ole pyydetty. Omassa tapauksessani fyysiseen kiusaamiseen jossain vaiheessa ilmeisesti joku puuttui, koska minulle kävi liian pahasti, mutta siitäkään ei minulle mitään kerrottu vaan huomasin itse, että sen jälkeen väkivalta rajoittui tönimisiin ja potkimisiin koulutiellä ja välitunneilla.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 15:49"]
Anteeksianto on prosessi, jossa opitaan suhtautumaan toiseen ihmisenä neutraalisti. Teko pysyy edelleen vääränä, mutta uhri kykenee ymmärtämään sen, miksi joku mokaa sillä tavalla ja siirtämään sen tavallaan menneisyyteen.
Kristillisen armon kanssa asialla ei ole tekemistä.
[/quote]
Ei pahoja asioita tehneeseen ihmiseen todellakaan tarvitse suhtautua neutraalisti. En näe syytä, miksi esim. juutalaisten tulisi ikimaailmassa antaa sydämessään anteeksi Adolf Hitlerille.
[/quote]
Nytpä otit minulle läheisen asian esille. Olen sattuneesta syystä perehtynyt hyvinkin tiiviisti juutalaisten selviytymiskertomuksiin holokaustista.
Kyllä: juutalaisista keskitysleirissä olleista ihmisistä parhaiten selvisivät ne, jotka pyrkivät sinnikkäästi eteenpäin ja osasivat nähdä tapahtumat historiallisesta laajasta perspektiivistä. Vähän tyyppiä "helvetin huono tuuri, jäin natsien ja sodan jalkoihin, mutta selvisin ja olen nyt elossa ja minulla on paljon kohtalontovereita". Kuin että "minä olen menettänyt sukuni ja perheeni ja minä olen tuhon oma, minä en kykene ikinä tästä selviämään, minä olen menettänyt suvun omaisuuden, minä olen pahan uhri".
Jos näkökulma ja oma asenne vaikutti holokaustin äärimmäiset kauheudet kokeneiden selviytymiseen, oletko todella sitä mieltä, että se ei vaikuta koulukiusaamisen uhrien selviytymiseen?
101
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 15:49"]
Anteeksianto on prosessi, jossa opitaan suhtautumaan toiseen ihmisenä neutraalisti. Teko pysyy edelleen vääränä, mutta uhri kykenee ymmärtämään sen, miksi joku mokaa sillä tavalla ja siirtämään sen tavallaan menneisyyteen.
Kristillisen armon kanssa asialla ei ole tekemistä.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa ollenkaan, eikä uhrin tarvitse ymmärtää yhtään mitään siitä minkä takia joku mokaa, ja sitä kautta muka jotenkin "toipua".
[/quote]
Pitää paikkaansa kyllä. Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen. Tekoa ei tarvitse eikä pidä hyväksyä, mutta sen ymmärtäminen, mikä saa jonkun toimimaan väärin on merkki siitä, ettei asia enää aiheuta entisenlaista ahdistusta. Se on merkki toipumisesta.
[/quote]
Kyllä se voi ahdistaa ja tuntua äärettömän pahalta, vaikka ymmärtäisikin sen, miksi toinen toimi niin. Toki se on eteenpäin toipumisessa. Jotkut syyt ovat myöskin niin ylitsepääsemättömän vaikeita, ettei niitä kykene ymmärtämään. Esim. joku insesti tai hyväksikäyttö. Joskus sitä ei vain hyvällä tahdollakaan kykene ymmärtämään, miksi joku on toiminut niin, ei vaikka tietää tekijänkin olevan sairas. (nyt en puhu pelkästään kiusaamisesta vaan traumoista ylipäätänsä)
[/quote]
Sä et siis todellakaan selvästi tajua, että ymmärtäminen ja hyväksyminen ON eri asioista, kun intät tuota.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:01"]
Ei pahoja asioita tehneeseen ihmiseen todellakaan tarvitse suhtautua neutraalisti. En näe syytä, miksi esim. juutalaisten tulisi ikimaailmassa antaa sydämessään anteeksi Adolf Hitlerille.
[/quote]
Joo, mutta tuolla jankkaajalla on agenda, se on itse kiusaaja, joka haluaa siirtää vastuun tapahtumista sille uhrille, sen uhrin pitää "ymmärtää" miksi se teon tekijä teki mitä teki, muuten se uhri ei ole "toipunut", kätevästi tuo samalla siirtää vastuun sille uhrille.
Tuo vastuun siirtäminen uhrille on näiden kiusaajien teema, siksi ne jankkaavat sitä koko ajan.
[/quote]
Hei, tajuatko ollenkaan, että sä toimit just kuin koulukiusaaja: kun et kykene ymmärtämään, mistä tässä ketjussa puhutaan, alat haukkua vastapuolta. Tuttu taktiikka. Just noin ne koulukiusaajatkin toimii - kun ne eivät ymmärrä erilaisuutta, he alkavat kiusata sitä erilaista haukkumalla.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 17:07"]
Mutta eihän 337:n kertomat asiat mitenkään tarkoita kuitenkaan ap:n olleen oikeassa että on kyse aikuistumisesta tms. ja että pitäisi vaan päättää unohtaa niin sitten ei tarvitse vatvoa asioita. siitähän tässä on kyse, että joidenkin mielestä koulukiusaamista ei saisi aikuisiällä muistella kun taas ongelmiaan selvittävä ihminen kyllä pui tapahtunutta jotta itsekin ymmärtäisi itseään paremmin.
tässä väittelyssä ei ole mitään järkeä kun ei kukaan edes väitä että 337:n sanoma olisi valhetta. jotkut vaan toteaa että kaikilla ei ole voimia prosessiin joka lähtee itsestään. eikä sen prosessin aloittaminen ja eteneminen ole asioita jotka vain automaattisesti tapahtuu heti jollain tarkalla aikataululla kun ihminen haluaa voida paremmin. siksi näistä asioista puhutaan.
[/quote]
En sanonutkaan ap:n olleen oikeassa, vaan 101:n viesti uhrin omien voimavarojen käytöstä oli oikea. Moni tässä näyttää häntä nuijivan ja haukkuvan, mutta hänhän on oikeassa, paraneminen lähtee uhrista itsestään, apu tietysti on tarpeen.