Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää
04.05.2014 |
Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
Kommentit (376)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:06"]
AP taas tässä.
Ihmetyttää kun minusta yritetään maalata jotain psykopaattia, vaikka nimenomaan olen hyvin empaattinen ihminen.
En ole puolustellut kiusaamista, tottakai se on väärin. Mutta itse lasken kiusaamisen opettajan vastuulle, aikuisen pitää osata puuttua asiaan. Vastuu kuuluisi vastuullisessa asemassa olevalle aikuiselle, eikä lapselle.
Mielestäni vaan lapsuuden hölmöilyt pitää saada anteeksi. Onko reilua että lapsena tehdyistä jutuista joidut olemaan koko elämän jonkun vihan ja katkeruuden kohde? Ja julkisuuden henkilöstä joku kaivaa vanhoja juttuja esille turhaan?
Vähättelystä puheen ollen, useamman kommentoijan mielestä minä en ole joutunut kiusatuksi kun olen antanut anteeksi kiusaajalle enkä hauku häntä hysteerisenä natsiksi yms. Kukakohan tässä yrittää vähätellä?
[/quote]
Minua taas ihmetyttää ettet ole ottanut edes saamistasi vastauksista yhtään mitään. Haukut vielä päälle "hysteeriseksi". Kannattaisi hieman mennä itseensä jos sellaiseen on mitään kykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:14"]
"Ei lapset tajua mitä tekee." Ei tietenkään tajua! 16-vuotias nuori joka haukkuu selän takana ja suoraan, jättää joukosta, tönii, lyö, piilottaa tavaroita, valehtelee opettajille ja muille oppilaille yhden tietyn tekemisistä sekä naureskelee netissä miten ruma ja naurettava tämä yksi on, ...ei hän tajua tekemisiään. Oikeasti nyt. Pikkuinen lapsonen, ei syytetä häntä turhaan : ))
- yläasteikäinen joka yrittää estää kiusaamista aikuisten vähätellessä
[/quote]
Sulle suuri tsemppi. Osaat nähdä asioiden läpi. :)
Ei sinua ole varmaan kiusattu kovinkaan kummoisesti kerta noin voit sanoa.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:18"]
Olen myös sitä mieltä, että kiusatun on hyvä kertoa kiusaamisesta vanhemmilleen. Se kannattaa, vaikka koko maailma kääntyisi perhettä vastaan. Nimittäin valitettavasti niin voi käydä. Esimerkkinä alla kuinka meidän yhdelle lapselle ja perheelle kävi, kun yritimme puuttua kiusaamiseen. 2000-luvulla pääkaupunkiseudulla.
Yhtä lastamme alettiin kiusata 7. lk:lla. Kiusaaminen oli jatkuvaa alusta saakka. Siis ihan koko koulu ajan ja vielä koulumatkoillakin. Yritin jossain vaiheessa kirjoittaa päiväkirjatyyppisesti koulupäivän tapahtumia ylös (jotta koulu ymmärtäisi mistä on kysymys), mutta siihen meni aina koko ilta töistä pääsystä nukkumaan menoon saakka. Mahdotonta siis. Kiusaaminen paheni, se raaistui ja muuttui intensiivisemmäksi. Koulun asenne oli, että 'kiusaaminen kuuluu normaaliin nuorten kehittymiseen'. Tämän lauseen luokanopettaja kirjoitti Wilma-viestiinkin. Lastani haukuttiin, potkittiin jopa päähän, tönittiin, jätettiin ulkopuolelle, hänestä levitettiin huhuja jne. Kiusaaminen oli suuren oppilasjoukon tapa kohdata lapseni. Ei siis vain yksittäisiä tapahtumia. Esim. Hyvin usein kun lapseni meni luokkaan oppitunnille, tuoli vedettiin hänen altaan ja hän putosi lattialle. Muut alkoivat huutaa opettajalle, että lapseni yritti viedä jonkun toisen paikan jne. Myös ruokailu oli tuskallista, siellä tehtiin jatkuvasti kuten luokkatilanteissa. Tai muut sanoivat 'mene pois', 'sinulla ei ole oikeutta istua tässä', 'muistathan että opettajat väkivaltaisuutesi takia kieltäneet sinua istumasta tähän'. Mitään väkivaltaisuutta ei ollut, eikä opettajat olleet kieltäneet lastani istumasta ruokalassa mihinkään. Huutelemalla tällaisia kiusaajat saivat aikaan jatkuvan huhumyllyn. Tämä on vain yksi esimerkki kiusaajien toimimtatavasta. Lopputuloksena tuossa koulussa oli, että
- lapseni pahoinpideltiin lähes joka kerta kun hän tuli kouluun (välillä joku yksin, välillä iso joukko)
- lapseni ei uskaltanut enää puolustautua, koska kiusaajat kertoivat heti nämä reaktiot opettajille, jolloin ne tulkittiin niin, että lapseni käyttäytyy jotenkin väärin (hän ei kuitenkaan tehnyt sen pahempaa kuin huusi kutsuvansa poliisin paikalle, mutta tämä oli opettajien mielestä uhkaavaa)
- koulu keskusteli kiusaajan joukon kanssa, jonka mielestä mitään kiusaamista ei ole. Koulun mielestä kiusaava joukko oli oikeassa samaan tapaan kuin vaaleissa demokraattinen äänestystulos ratkaisee
- lopussa lapseni oli enemmän poissa kuin paikalla
- koulun ns. opiskelun tuki oli vaatimus tulla kouluun joka päivä. Jotkut yksittäiset opettajat auttoivat kertomalla selkeästi mitä poissaolon aikana oli tehty ja sain hakea heiltä puuttuvat monisteet kansliasta. Moni opettaja ei merkinnyt läksyjä Wilmaan, eivätkä suostuneet kertomaan läksyjä minulle muutakaan kautta, puuttuvien materiaalien toimittamisesta puhumattakaan. On sanomattakin selvää, että luokkakavereilta tehtäviä ei ollut mahdollista saada.
Tottakai yritin ensin selvittää kiusaamista koulun kanssa. Yllä on kuvattu koulun asenne: kiusaaminen on normaalia ja kohteen on selvittävä sen seurauksista yksin.
Sitten soitin suuren osan kiusaajien vanhemmista läpi. Tämän tein yhden erittäin väkivaltaisen tilanteen jälkeen, jolloin lapseni oli kaadettu maahan ja joukko oppilaita oli potkinut häntä mm päähän. Yhteystiedot oman luokan vanhempiin minulla oli, muiden yhteystietojen löytäminen oli oma lukunsa. Osa vanhemmista suhtautui tilanteeseen vakavasti ja nämä lapset eivät puhelinsoiton jälkeen enää ainakaan aktiivisesti kiusanneet. Osa 'pysyi neutraalina' tyyliin 'tässä on varmasti kaksi tarinaa'. Osa suhtautui yhteenottooni hyvin negatiivisesti ja 2 pahimman kiusaajan perheet valittivat puhelinsoitostani rehtorille. Suurin osa kiusaajista jatkoi kiusaamista entistä raaemmin. Mielestäni vanhemmat antoivat tavallaan kiusaamiselle luvan. Rehtorin mielestä toimin väärin ottaessani yhteyttä kiusaajien vanhempiin. Kiusaaminen oli tuolloin kuitenkin jatkunut jo yli vuoden ja lapseni oli sairastunut sen seurauksena.
Tässä vaiheessa soitin lastensuojeluun ja poliisiin kysyen neuvoja. Lastensuojelussa neuvottiin tekemään pahimmasta kiusaajasta lastensuojeluilmoitus, minkä teinkin omalla nimelläni. Poliisin suhtautuminen oli mielestäni välttelevää ja hieman alentavaakin tyyliin 'rouvaseni, ei kaikista poikien nahisteluista kannata poliisille soittaa'. Lastensuojeluilmoituksen seurauksena kiusaaja kiusasi entistäkin enemmän ja kierommin. Hän valehteli, että olen tehnyt useita rikosilmoituksia hänestä ja muista ihmisistä. Hän myös kertoi kaikille lastensuojeluilmoituksesta. Jotenkin juttu kääntyi niin, että kouluyhteisön mielestä minä olin tehnyt väärin. Tässä vaiheessa koulu teki ls-ilmoituksen minun lapsestani. Ja pääkiusaajan äiti teki rikosilmoituksrn minusta. Hänen mielestään tekemäni ls-ilmoitus loukkasi hänen kunniaansa.
Hommahan johti siihen, että siirsin lapseni toisen kaupungin alueella sijaitsevaan kouluun, koska pelkäsin kotikaupunkimme viranomaisia. Viranomaiset tekivät koulun vaihtamisesta vaikeaa, mutta löysin keinon, kun tajusin valehdella. Tietenkin koulumatkat olivat pitkiä ja jouduimme viemään omalla kustannuksella lasta kouluun. Lisäksi maksoimme lääkärit ja terapiat yksityisellä, koska julkisella sektorilla emme apua saaneet.
Kiusaamisesta on nyt vuosia, joten lapsemme on jo mennyt elämässään eteenpäin. Hänen terveytensä ei ole vieläkään normalisoitunut. Hän kärsii masennuksesta, sairastelee tavallista enemmän ja lisäksi hänelle puhkesi kiusaamisen aikana migreeni, joka on kroonistunut.
Uskon, että lapseni olisi selvinnyt kiusaamisesta paremmin, jos
- koulu olisi tuominnut kiusaamisen ja opettajat olisivat olleet empaattisia häntä kohtaan
- viranomaiset olisivat oikeasti puuttuneet kiusaamiseen (esim. Lastensuojelu olisi jalkautunut koululle. Poliisi olisi auttanut meitä tekemään rikosilmoituksen ja jututtanut kiusaajia sekä vanhempia vakavasti. Koulu olisi vaikkapa erottanut kiusaajat määräajaksi tai siirtänyt heidät erityisoppilaiksi tarvittavin tukitoimin.)
Ymmärrän hyvin, että vakavasti kiusattu ei vielä aikuisenkaan ole välttämättä päässyt yli kiusaamisesta. Toivon kuitenkin, että lapseni vielä joskus parantuu ja jopa voi elää ilman, että liikaa ajattelisi noita vuosia.
[/quote]
Valitettavasti tuollainen oli ja on edelleenkin paljon yleisempää kuin tajutaan.
Kiusaajien joukkoon mahtuu ihan yhtälailla kaikenikäisiä, myös aikuisia kasvatusalan ammattilaisia, kuten opettajia ja rehtoreita, kuraattoreita, psykologeja, ym.
Ainoa keino muuttaa tilanne on poistaa tekojen vanheneminen kokonaan, eihän murhakaan vanhene, joten miksi ihmeessä kiusaaminen vanhenee?!?
JÄRJETÖNTÄ. Vuosien vankeustuomio kymmeniä vuosia jälkikäteen olisi todellista oikeutta, jota suomeen kaivattaisiin, myös aikuisille sivustakatsojille, kuten asiaa vähätelleille rehtoreille.
Vaan mikäs puolue ottaisikaan asian ohjelmaansa ...
Tulen kantamaan hautaan asti katkeruutta kiusaajiani kohtaan. Että terveiset vaan sille yhdelle mulkvistille, joka mm. nöyryytti minua todella julmasti puolen koulun edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen entinen kiusattu, minua mm. hakattiin ja haukuttiin. Läski huora ja emakko, oli kiusaajien lempinimityksiä minulle. Siinä mielessä kannan kiusaamista aina mukanani, kun sairastuin osittain kiusaamisen ansiosta anoreksiaan.
Mutta. Ymmärrän toisaalta ap:n pointin. Elämän jatkamisessa helpottaa useimmiten se, että jättää menneisyytensä taakseen. Tieyllä tapaa minäkään en ole antanut kaikkea entisille kiusaajilleni anteeksi, mutta suurilta osin kyllä. Pääsin terapiassakin eteenpäin, kun tajusin, että jatkuva menneiden vatvominen ei tee minulle mitään hyvää. Koston hautominen, viha ja katkeruus syövyttävät ihmistä aivan liikaa. Kuten eräässä elokuvassa sanotaan, elämä on liian lyhyt siihen että on vihainen koko ajan. Sama pätee katkeruuteen ja kostonhimoon.
Menneisyydelleen ei voi mitään. En minä voi vaikuttaa enää siihen, miten muut minut näkivät. En voi perua itsemurha yrityksiä, viiltelyä ja anoreksiaa, mutta voin vaikuttaa tähän hetkeen. Ihmiset aina nauravat niille, jotka kehuvat positiivisen ajattelun voimaa, minäkin tein niin ennen, mutta se nyt on vain totta, että muuttamalla omaa ajatusmaailmaansa positiivisemmaksi, tulee elämästä parempaa. Sekin on totta, ettei siihen positiivisempaan ajattelutapaan ole mitään oikotietä, vaan se ajatusmaailma täytyy muuttamalla muuttaa positiivisemmaksi.
Suomalaisilla kun on vielä tämä "vaatimattomuuden" perinne, joka tuntuu velvoittavan, että kun kerran on mennyt huonosti, niin sitä huonosti mennyttä aikaa tulee muistella ja vatvoa, vaikka elämänlaatu olisikin jo parempi.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:47"]No ap on ollut pelkkä kiusaaja, kiusaaja valehtelee työkseen.
[/quote]mihinkähän sinä itse syyllistyit? Ja kanssasi plussapeukuttaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni kuuluu asiaan että poliitikkojen tms.julkisuuden henkilöiden menneisyyttäkin käydään läpi. Siinä sitten nähdään miten poliitikko asiaan suhtautuu. Tottakai ihminen voi muuttua, mutta toisalta uskon myös että lapsuudennkodin arvot säilyvät melko hyvin aikuisuuteen asti.
Minua ei ole pahemmin kiusattu, mutta puolustin paria kiusattua ja mä ainakin tiesin ihan selvään jo ala-asteella että sellainen on väärin.
Tottakai ymmärrän että lapsi on lapsi, mutta mielestäni lapsikin ymmärtää mikä on kiusaamista ja ettei se ole oikein.
Mä muistan muutaman kiusaajan enkä voi sille mitään että ajattelen heidän olevan aikuisena luonteeltaan aika pitkälle samanlaisia kuin kouluiässäkin... Yksi heistä on fb-kaverinikin, mutten halua nähdä päivityksiään kun ei kiinnosta mitä hänelle kuuluu.
olen myös jälkeenpäin ymmärtänyt joitakin syitä kiusaamiseen, perheissä on usein ongelmia, avioero, mielenterveysongelmia, alkoholismia... Yksi poika oli kiusattu, koska hän oli niin juro ja hiljainen. Ja naapurina tiesin että hänellä oli alkoholisti-isä ja äitikään ei varmaan hyvin voinut hoitaessaan maatilaa lähes yksin. En tiedä saiko se perhe apua mistään, ottiko lastensuojelu yhteyttää tms, tuskin oli hirveästi tapana tehdä ilmoituksia ellei lapsia selkeästi pahoinpidelty.
sotii kovasti oikeudentajuani vastaan ettei kiusaamiseen puututa koulun taholta toistuvista pyynnöistä huolimatta ja että kiusattu joutuu jopa vaihtamaan koulua sen takia.. pahaa tekee sen yhden vastaajan ja lapsensa puolesta, joka oli vaihatnut lopulta koulua naapurikunnan puolelle. Itse pienessä kyläkoulussa ekat luokkani viettäneenä voin vaan todeta että oppilasmäärät vaikuttaa varmaan siihen , ettei opettajilla ole resursseja, samoin lasten lisäöntynyt levottomuus ja käytöshäiriöt. Meillä oli 80-luvun lopullakin kyläkoulussa niin jämäkät opet, ettei siellä pahemmin kiusattu, ja opet olivat erittäin aktiivisia jos jotain huomasivat.
Lukiosta en huomannut että siellä olisi ketään muuta kuin yhtä opea kiusattu, tai lähinnä yksi poika oli hankala opelle, parilla tunnilla kun oltiin samalla kurssilla.
Mä olen jo yli kolmekymppinen ja edelleen tulee itku kun luen tällaisia keskusteluja. Itse olin kiusattu viidenneltä luokalta aina yläasteen loppuun saakka. Koulu oli pieni ja kaikki tunsi toisensa siellä, mua kiusasivat aivan kaikki. Pojat nimitteli, tytöt vältteli ja jätti ulkopuolelle. Olin lähes aina yksin. Opettajat kyllä näki ja tiesi kiusaamisesta mutta eivät tehneet elettäkään puuttuakseen.
Nyt olen jo naimisissa ja äiti. Itsetuntoni on aina ollut huono, lukioiässä masennuin aika pahasti ja vieläkin masennuskausia tulee ajoittain. Vihaan sitä millainen ihminen musta on tullut kiusaamisen ja henkisen alistamisen takia. Musta tuli vihainen ja epäluuloinen ihminen joka ei luota ihmisiin kovinkaan helposti ja epäilen aina ihmisten tarkoitusperiä. Jotenkin en vieläkään usko että joku voisi oikeasti haluta olla mun kanssa. Rakas aviomieheni on paljon paikannut rakkaudellaan mun pahaa oloa ja palauttanut luottamusta jossain määrin. KYLLÄ, se paha olo on edelleen olemassa koska sen kiusaamisen myötä musta tuli sellainen kun tuli ja aika vaikea tästä on muuttaa persoonansa kokonaan toisenlaiseksi. Ja EI, en tule koskaan antamaan kiusaajille anteeksi enkä unohtamaan. Niin pahasti mua satutettiin aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko varovaisesti myötäillä AP:ta. Itse en ole ollut kiusattu, enkä kiusaaja. Hyvää ystävääni kiusattiin koko yläaste samojen ihmisten toimesta. Kiusaaminen oli jatkuvaa, tosi ilkeää nimittelyä ja paskanjauhantaa. Haukkumista ja perään huutelua. Olivat hänen entisiä kavereita, ja välit oli sit mennyt poikki tosi ikävissä merkeissä. Oli se tosi ikävää kyllä minunkin mielestä, mutta silti tällä kaverillani oli suhteellisen paljon ystäviä ja mikään ns. sosiaalinen hylkiö hän ei todellakaan ollut, ei tyttöjen eikä poikien keskuudessa. Enemmän tilanne oli "kahden suositun" riitautumisesta ja kovasuisemman kostosta, mihin lähti sitten paljon muitakin mukaan ja homma vaan jatkui ja jatkui.
Tästä on reilusti yli 10v aikaa, ja edelleen kaverini on erittäin katkera näitä ihmisiä kohtaan. Siis ihan puhtaasti toivoo huonoa niille ja mielellään puhuu heistä edelleen. Vaikka olen vierestä tätä asiaa todistanut, ihmettelen hänen katkeruuttaan silti. Silloin oli kuitenkin kyse teinitytöistä, jotka on varmaan maailman pahasuovin ihmisryhmä. Ja vielä entisistä kavereista, kiusauksessa oli mukana aivan varmasti kateutta ja yleistä vittumaisuutta. En millään pysty uskomaan, että samat ihmiset edelleen toimisivat niin. Silti hän kääntää puukkoa haavassaan asiasta edelleen, ja mielestäni nämä tapahtumat on vaikuttaneet tosi paljon häneen ihmisenä.
Olen varmaan hirveä ystävä, mutta en pysty ymmärtämään miksi kiusattu jää tuleen makaamaan ja vatvovaan näitä asioita päässään, vaikka ne on täysin mennyttä jo kaikki.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:06"]AP taas tässä.
Ihmetyttää kun minusta yritetään maalata jotain psykopaattia, vaikka nimenomaan olen hyvin empaattinen ihminen.
En ole puolustellut kiusaamista, tottakai se on väärin. Mutta itse lasken kiusaamisen opettajan vastuulle, aikuisen pitää osata puuttua asiaan. Vastuu kuuluisi vastuullisessa asemassa olevalle aikuiselle, eikä lapselle.
Mielestäni vaan lapsuuden hölmöilyt pitää saada anteeksi. Onko reilua että lapsena tehdyistä jutuista joidut olemaan koko elämän jonkun vihan ja katkeruuden kohde? Ja julkisuuden henkilöstä joku kaivaa vanhoja juttuja esille turhaan?
Vähättelystä puheen ollen, useamman kommentoijan mielestä minä en ole joutunut kiusatuksi kun olen antanut anteeksi kiusaajalle enkä hauku häntä hysteerisenä natsiksi yms. Kukakohan tässä yrittää vähätellä?
[/quote]
Mutta se, että olet päässyt yli kiusaamisesta, kertoo vain sinusta. Kaikkien psyyke ei vaan ole yhtä vahva ja kotitaustakin vaikuttaa selviämiseen. Eihän se, että sinä pystyt johonkin, tarkoita, että kaikki pystyvät.
Eihän täällä olis mielenterveysongelmiakaan, jos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:18"]Olen itse tosi pahasti koulussa kiusattu, ja vaikuttaa edelleen kolmekymppisenä itsetuntoon. Olen kaunis ja kiinnostuksen kohteissani todella lahjakas, mutta mitään en elämässäni ole saanut aikaiseksi. Kärsin vuosia aikuisiällä syömishäiriöistä kiusaamisen jättämien traumojen takia. Nuorempana kokemani seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskaukset myönnytin myös sillä, kun olin mielestäni jotenkin viallinen ja muita huonompi mm. koulukiusaamisen takia. Mieheni ei käsitä itsetunto-ongelmiani tai miksi minusta ei ole mihinkään (toitottaa vaan kuinka lahjakas ja upea olen, kun minä käännän hänen sanojaan samalla itseäni vastaan), ja olemme eron partaalla niiden vuoksi. Koko elämäni tuntuu menneen koulukiusaamisen traumoja käsitellessä, ja olen silti siinä edelleen lähtökuopissa.
En todellakaan koskaan anna anteeksi. Mä olisin voinut olla ihan mitä vain, siis tosiaan ihan mitä vain, mutta aika alkaa käydä vähiin, eikä itsetunnossa näy parannusta.
Toivon kuolemaa ja katkeruutta joka ainoalle koulukiusaajalle
[/quote]
Miten ihmeessä te voitte yläpeukuttaa tälläistä mielipidettä, jossa kirjoittaja ensin kertoo olevansa kaunis ja lahjakas, sitten avautuu seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lopuksi toivoo kuolemaa ja katkeruutta kiusaajilleen..
Hoitoon!
Ja ketjun luettuani en voi ymmärtää, että aikuiset ihmiset (olkootkin sitten olleet koulukiusattuja) pystyvät noin raakalaismaiseen kirjoittamiseen.. Kiusaajia siis itsekkin.
Kyllä varmasti on muitakin syitä pahoinvointiin, jos noin katkeraa tekstiä pystyy kirjoittamaan. Ja ennenkuin alkaa huutelu, että minäkin olen kiusaaja, niin olen myös kiusattu ja jo aikaa sitten olen anteeksiantanut kiusaajilleni ja eteenpäin elämässäni mennyt.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:04"]
Pakko varovaisesti myötäillä AP:ta. Itse en ole ollut kiusattu, enkä kiusaaja. Hyvää ystävääni kiusattiin koko yläaste samojen ihmisten toimesta. Kiusaaminen oli jatkuvaa, tosi ilkeää nimittelyä ja paskanjauhantaa. Haukkumista ja perään huutelua. Olivat hänen entisiä kavereita, ja välit oli sit mennyt poikki tosi ikävissä merkeissä. Oli se tosi ikävää kyllä minunkin mielestä, mutta silti tällä kaverillani oli suhteellisen paljon ystäviä ja mikään ns. sosiaalinen hylkiö hän ei todellakaan ollut, ei tyttöjen eikä poikien keskuudessa. Enemmän tilanne oli "kahden suositun" riitautumisesta ja kovasuisemman kostosta, mihin lähti sitten paljon muitakin mukaan ja homma vaan jatkui ja jatkui.
Tästä on reilusti yli 10v aikaa, ja edelleen kaverini on erittäin katkera näitä ihmisiä kohtaan. Siis ihan puhtaasti toivoo huonoa niille ja mielellään puhuu heistä edelleen. Vaikka olen vierestä tätä asiaa todistanut, ihmettelen hänen katkeruuttaan silti. Silloin oli kuitenkin kyse teinitytöistä, jotka on varmaan maailman pahasuovin ihmisryhmä. Ja vielä entisistä kavereista, kiusauksessa oli mukana aivan varmasti kateutta ja yleistä vittumaisuutta. En millään pysty uskomaan, että samat ihmiset edelleen toimisivat niin. Silti hän kääntää puukkoa haavassaan asiasta edelleen, ja mielestäni nämä tapahtumat on vaikuttaneet tosi paljon häneen ihmisenä.
Olen varmaan hirveä ystävä, mutta en pysty ymmärtämään miksi kiusattu jää tuleen makaamaan ja vatvovaan näitä asioita päässään, vaikka ne on täysin mennyttä jo kaikki.
[/quote]
No niin, huomaa että täällä taas kommentoi ne joilla ei itsellään ole kokemusta kiusattuna olemisesta. Jos et itse ole sitä kokenut niin mitä siinä ihmettelet?!?! Kaverillesi se on ollut kamala ja traumaattinen kokemus ja se tuntuu hänestä pahalta edelleen. Kun ne asiat ei vaan katoa unohtamalla minnekään. Kíusaaminen jättää ikuiset arvet. Mutta sitähän sä et voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:04"]
Pakko varovaisesti myötäillä AP:ta. Itse en ole ollut kiusattu, enkä kiusaaja. Hyvää ystävääni kiusattiin koko yläaste samojen ihmisten toimesta. Kiusaaminen oli jatkuvaa, tosi ilkeää nimittelyä ja paskanjauhantaa. Haukkumista ja perään huutelua. Olivat hänen entisiä kavereita, ja välit oli sit mennyt poikki tosi ikävissä merkeissä. Oli se tosi ikävää kyllä minunkin mielestä, mutta silti tällä kaverillani oli suhteellisen paljon ystäviä ja mikään ns. sosiaalinen hylkiö hän ei todellakaan ollut, ei tyttöjen eikä poikien keskuudessa. Enemmän tilanne oli "kahden suositun" riitautumisesta ja kovasuisemman kostosta, mihin lähti sitten paljon muitakin mukaan ja homma vaan jatkui ja jatkui.
Tästä on reilusti yli 10v aikaa, ja edelleen kaverini on erittäin katkera näitä ihmisiä kohtaan. Siis ihan puhtaasti toivoo huonoa niille ja mielellään puhuu heistä edelleen. Vaikka olen vierestä tätä asiaa todistanut, ihmettelen hänen katkeruuttaan silti. Silloin oli kuitenkin kyse teinitytöistä, jotka on varmaan maailman pahasuovin ihmisryhmä. Ja vielä entisistä kavereista, kiusauksessa oli mukana aivan varmasti kateutta ja yleistä vittumaisuutta. En millään pysty uskomaan, että samat ihmiset edelleen toimisivat niin. Silti hän kääntää puukkoa haavassaan asiasta edelleen, ja mielestäni nämä tapahtumat on vaikuttaneet tosi paljon häneen ihmisenä.
Olen varmaan hirveä ystävä, mutta en pysty ymmärtämään miksi kiusattu jää tuleen makaamaan ja vatvovaan näitä asioita päässään, vaikka ne on täysin mennyttä jo kaikki.
[/quote]
No niin, huomaa että täällä taas kommentoi ne joilla ei itsellään ole kokemusta kiusattuna olemisesta. Jos et itse ole sitä kokenut niin mitä siinä ihmettelet?!?! Kaverillesi se on ollut kamala ja traumaattinen kokemus ja se tuntuu hänestä pahalta edelleen. Kun ne asiat ei vaan katoa unohtamalla minnekään. Kíusaaminen jättää ikuiset arvet. Mutta sitähän sä et voi ymmärtää.
[/quote]
Kaikilla meillä on ollut omat vaikeutemme, jotka jättää niitä arpia. Silti mielestäni pitäisi AINA pyrkiä eteenpäin ja jättää menneet taakseen. Ja mielestäni tämä koskee myös koulukiusattuja, koska se ei ole ainoa hirveä tai vaikea muisto, mitä ihminen voi mielessään kantaa.
Tuolla logikaalla ihmismieli ei voisi koskaan selvitä koettelemuksistani, mutta kummasti se vaan selviää.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:50"]
Kiusaamisesta on hyvä kertoa kokemuksia, jotta niistä olisi jotain hyötyä ennaltaehkäisevässä työssä. Se on myös hyvä kertoa, mitä kiusaaminen aiheuttaa. Jos edes yksi kiusaajan vanhempi tajuaa näiden juttujen perusteella puuttua asiaan ja saa pilttinsä kiusaamisen lopetettua, asiasta on ollut hyötyä. Ap, miksi me opiskelemma historiaa? Sekin on mennyttä, turhahan sitä on jauhaa. Vai onko?
[/quote]
Toisaalta joo, ja ehkä enemmän on näin. Mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Asian unohtamista ei helpota, että joka puolella jatkuvasti nostetaan kiusaaminen tapetille, kun sitä kuitenkaan ei voida saada täysin loppumaan. Moni on kiusaamisasiaa päässään jo työstänyt ja asian kanssa päässyt sinuiksi, ja sitten taas otsikoissa aletaan revitellä aiheesta, jolloin vanhat haavat alkavat repeillä. Kiusaaminen on valitettavasti sellainen asia, jolla helposti aletaan mässäillä.
Ennemmin voisi korostaa niitä taitoja, joilla kiusaamisesta voi selvitä, ja opettaa keinoja itsearvostukseen.
[/quote]
Tottakai pitää opettaa lapsille taitoja selvitä kiusauksesta, mutta itse kiusaamiseenkin on pakko kiinnittää huomiota. Siitä on pakko tehdä asia joka otetaan vakavasti. Useat kommentit täälläkin vähän kuulostavat siltä että niin ei ole nyt. Ap:ta ärsyttää kun jotkut muistelevat, kasvaisivat aikuisiksi...
Jos lasta kiusataan systemaattisesti kaikki kouluvuodet niin siinä ei riitä mitkään "opetetaan lapselle itsetuntoa" metodit, vaikka olenkin sitä mieltä että itsearvostusta pitää opettaa.
Kiusaamisesta pitäisi tehdä halveksittavaa ja noloa, ja sellaista että vanhemmat puuttuvat siihen heti jos oma lapsi kiusaa. Nyt naureskellaan että pojat on poikia tai että lapset nyt vaan ovat tuollaisia, aikuistuessa karisee pois.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
[/quote]
Just sunlaisia ihmisiä pitäis vetää pesarilla päähä.
[/quote]
Loistava esimerkki kiusaajasta! Yksittäisen anonyymin henkilön mielipide ja yksi on vetämässä pesäpallomailalla päähän. Varo vaan, pilkka osuu omaan takaraivoon.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
[/quote]
Just sunlaisia ihmisiä pitäis vetää pesarilla päähä.
[/quote]
Loistava esimerkki kiusaajasta! Yksittäisen anonyymin henkilön mielipide ja yksi on vetämässä pesäpallomailalla päähän. Varo vaan, pilkka osuu omaan takaraivoon.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:04"]
Pakko varovaisesti myötäillä AP:ta. Itse en ole ollut kiusattu, enkä kiusaaja. Hyvää ystävääni kiusattiin koko yläaste samojen ihmisten toimesta. Kiusaaminen oli jatkuvaa, tosi ilkeää nimittelyä ja paskanjauhantaa. Haukkumista ja perään huutelua. Olivat hänen entisiä kavereita, ja välit oli sit mennyt poikki tosi ikävissä merkeissä. Oli se tosi ikävää kyllä minunkin mielestä, mutta silti tällä kaverillani oli suhteellisen paljon ystäviä ja mikään ns. sosiaalinen hylkiö hän ei todellakaan ollut, ei tyttöjen eikä poikien keskuudessa. Enemmän tilanne oli "kahden suositun" riitautumisesta ja kovasuisemman kostosta, mihin lähti sitten paljon muitakin mukaan ja homma vaan jatkui ja jatkui.
Tästä on reilusti yli 10v aikaa, ja edelleen kaverini on erittäin katkera näitä ihmisiä kohtaan. Siis ihan puhtaasti toivoo huonoa niille ja mielellään puhuu heistä edelleen. Vaikka olen vierestä tätä asiaa todistanut, ihmettelen hänen katkeruuttaan silti. Silloin oli kuitenkin kyse teinitytöistä, jotka on varmaan maailman pahasuovin ihmisryhmä. Ja vielä entisistä kavereista, kiusauksessa oli mukana aivan varmasti kateutta ja yleistä vittumaisuutta. En millään pysty uskomaan, että samat ihmiset edelleen toimisivat niin. Silti hän kääntää puukkoa haavassaan asiasta edelleen, ja mielestäni nämä tapahtumat on vaikuttaneet tosi paljon häneen ihmisenä.
Olen varmaan hirveä ystävä, mutta en pysty ymmärtämään miksi kiusattu jää tuleen makaamaan ja vatvovaan näitä asioita päässään, vaikka ne on täysin mennyttä jo kaikki.
[/quote]
No niin, huomaa että täällä taas kommentoi ne joilla ei itsellään ole kokemusta kiusattuna olemisesta. Jos et itse ole sitä kokenut niin mitä siinä ihmettelet?!?! Kaverillesi se on ollut kamala ja traumaattinen kokemus ja se tuntuu hänestä pahalta edelleen. Kun ne asiat ei vaan katoa unohtamalla minnekään. Kíusaaminen jättää ikuiset arvet. Mutta sitähän sä et voi ymmärtää.
[/quote]
Kaikilla meillä on ollut omat vaikeutemme, jotka jättää niitä arpia. Silti mielestäni pitäisi AINA pyrkiä eteenpäin ja jättää menneet taakseen. Ja mielestäni tämä koskee myös koulukiusattuja, koska se ei ole ainoa hirveä tai vaikea muisto, mitä ihminen voi mielessään kantaa.
Tuolla logikaalla ihmismieli ei voisi koskaan selvitä koettelemuksistani, mutta kummasti se vaan selviää.
[/quote]
Kiusatuksi joutuminen on sikäli hankala homma, että kiusatuksi joutuu usein ne jotka muutekin ovat heikompia ja arempia ja heille ehkä myös helpommin sitten jää niitä henkisiä traumoja pidemmäksi aikaa. Ja kun kiusatuksia joutuu herkässä elämänvaiheessa kuten murrosikäisenä jolloin muiden hyväksyntää tarvitsee niin se määrittää hyvin pitkälle millainen ihmisestä tulee. Itse sain masentuneisuuden ja huonon itsetunnon. Yritä pöljä tajuta ettei kaikki ihmiset ole yhtä vahvoja eikä asiat vaan katoa sormia napsauttamalla. Sä et todellakaan tiedä mitään kiusatun elämästä.
Mä olen sitä mieltä, että kiusaaminen pitäisi kriminalisoida siten, että uhri voisi myös myöhemmin elämässä tehdä rikosilmoituksen kiusaamisesta. Kiusaaminen pitäisi siis nostaa rikokseksi murhien, raiskauksien ja tappojen rinnalle. Myös lasten ollessa kyseessä.
Niin kauan kuin kiusaamista vähätellään eikä tekijöitä saada mitenkään vastuuseen kiusaaminen jatkuu.
Ei ole uhrin asia yksin hoitaa itseään kuntoon vaan kyllä tekijälle/tekijöille kuuluu rangaistus niin kuin mistä tahansa rikoksesta ja uhrin on saatava terveydenhuollosta apua.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:33"]
Stubbeloisen vaalikone käy kovana kun aaveellakin jo pyritään muistuttamaan "lapsiahan ne kiusaajat vaan oli, ei sillä oo mitään väliä enää". Noloa ap, noloa.
[/quote]
Stubb vain vahvisti olleensa kiusaaja vähättelemällä kiusaamista. Arvasin että sen tahrattoman julkisivun takana piili jotain. Se oli liian täydellinen. Mutta älä huoli Stubb, kiusaajia on paljon. Jos he kaikki äänestävät sinua, saatat pian päästä pois Suomesta. Ja ehkä politiikassa tarvitaankin kovaa ja törkeää käytöstä että pärjää. Käytä kyynärpäitäsi Suomen hyväksi, niin saat anteeksi!
[/quote]
Olen samaa mieltä, vaalitoimisto pelkää seurauksia kultapojan menneisyydestä, ylimielisyyttä kun ei ole Suomessa koskaan hyvällä silmällä katsottu. Kokoomuslaisissa lienee kuitenkin enemmistö koulukiusaajia, kiusatut sinne puoluekokoukseen tuskin kelpaavat, joten pj-taistossa voi tämä kiusaajan tausta olla isokin etu. Lika barn leka bäst vai miten se oli?
[/quote]
No ei kai koulukiusatut kokoomuslaiset Stubbia äänestä? Vaikka tuskin kokoomuslaisista kukaan asiasta edes puhuisi, kykypuolueessaha pitää olla pärjäävä, ei siellä heikkoja kaivata!