Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää
04.05.2014 |
Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
Kommentit (376)
301, ei kai täällä ole kukaan vaatinut yhtikäs mitään. Vaan on sanottu, että JOS ihminen kykenee "antamaan anteeksi" siinä mielessä, että pystyy irrottautumaan ko. muistosta jne., se on merkki siitä, että toipuminen on jo edennyt pitkälle. Hyväksi siis sille kiusatulle itselleen. Vai oletko eri mieltä?
Totta kai - jos nyt mietitään asiaa kiusaajan kannalta - katumus olisi ihan helvetin tärkeä ja hyvä asia. Aito sellainen, siis. Se olisi merkki oppimisesta ja kehittymisestä. Tätä näkökulmaa ei ole tässä ketjussa käsitelty muuten kuin että osa kommentoijista on vankasti sitä mieltä, etteivät kiusaajat koskaan kadu tai muutu, vaan pysyvät kusipäinä kokonaisuudessaan.
Sinun tapauksestasi en tiedä mitään, rankalta kuulostaa. Ja ymmärrän oikein hyvin halusi tietää syitä.
Noin ihan yleisellä tasolla lienee niin, että taustalla on ryhmän käyttäytymiseen ja tapakulttuuriin liittyviä seikkoja useinkin. Luokassa (jos nyt kyse on luokkakaverien harjoittamasta kiusaamisesta) on vinoutunut henki, machoilua ja muiden pilkkaamista ihaillaan ja kiusaaja saa siitä "sosiaalista palkkiota", että on kinginä ja johtajana kiusaamisessa. "Seuraajat" saavat sosiaalista palkkiota olemalla "sisäpiirissä" sen ihaillun kingin kaveriporukassa. Kenties he suojelevat itseään: pelkäävät joutuvansa vuorostaan epäsuosioon ja kiusatuksi, jos puolustavat kiusattua. Luokan opettaja sallii kiusaamisen joko siksi, ettei osaa ja/tai siksi, ettei jaksa puuttua siihen. Tai ei yksinkertaisesti tiedä sen olemassaolosta (lapset ovat aika varhain jo pätevieä kieroilemaan ja kiusaamaan vain silloin, kun opettaja ei näe).
Jos kiusaaminen EI palkitsisi jollain tavoin kiusaajaa sosiaalisesti tai henkisesti, sitä ei harrastettaisi. Ollaan siinä mielessä simppeleitä otuksia me ihmiset, että ikävältä tuntuvaa ja rangaistuksiin johtavaa asiaa emme pitkään ainakaan toista...
Ja tosiaan siinä voi kiusaaja saada myös psykologista gutaa siitä, että alistaa jotakuta ja käyttää valtaa. Vallankäyttö viehättää ihmistä noin pääsääntöisesti, laumajohtajuus houkuttaa. Ei se edellytä, että kiusaaja on syntyjään sadisti tai muuten mielisairas - jos edellyttäisi, vapaalla juoksisi aika stanan moinen määrä mielenterveydellistä hoitoa tarvitsevia mentaalipotilaita... sen verran yleistä kiusaaminen on, ikävä kyllä. Mutta joo, jotain on vialla varmaan kotioloissa ja kasvatuksessa, jos joku vuosia systemaattisesti kiusaa jotain, en minä nyt väitä, että sellainen ihan joka ihmiseltä onnistuisi.
101
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:59"]
sanot nyt, että OMA asenne EI LAINKAAN vaikuta siihen, miten kiusatuksi tulemisen traumasta selviää?
101
[/quote]
Tiedätkö mikä on red herring ja metakeskustelu?
Sä yrität red herringilla ohjata keskustelua pois kiusaajien vastuusta ja kiusattujen kokemasta ihan todellisesta kärsimyksestä.
Yrität myös luoda harhautuksena metakeskustelua siitä mikä on uhrin vastuu omassa toipumisessa, asia, joka ei kuulu tähän keskusteluun yhtään, ja jolla voi olla vain yksi tarkoitus.
Sama asia kuin keskustelisimme tässä raiskauksista, ja tähän tulisi metakeskustelijajankkaaja, joka itsepäisesti jankkaisi siitä, että raiskauksen uhreilla on väärä asenne raiskauksesta toipumiseen, ja ihan totta raiskauksen uhrit voivat itse vaikuttaa toipumiseensa jne. ad nauseam.
Tuossakin tapauksessa metakeskustelijaihmisperseellä on vain yksi tarkoitus, ei ole varmaan vaikeaa arvata mikä.
[/quote]
Jaa.
Minusta tässä ketjussa nimenomaan on puhe siitä, miten ihminen omalla suhtautumisellaan voi vaikuttaa toipumiseen. Luepa ajatuksella ap:n kommentti.
Olen hänen kanssaan monessa eri mieltä, minusta vaikeasta koulukiusaamisesta puhuminen on täysin ymmärrettävää. Lue vaikka eka kommenttini, siellä se seisoo, jos sen haluaa lukea ja ymmärtää.
Minä en edelleenkään syytä uhria, vaan tekijää. Sen olen toistanut lukuisia kertoja.
Joten: kvasikeskustelua tässä vedät sinä ja jokunen samanmielinen. Te kerta toisen jälkeen väitätte minun syyllistävän uhreja, kun sanon, että traumoihin voi suhtautua monella tavalla. Olen myös kertonut, että ainakin itseäni tietty karskius auttoi, oman pitkäkestoisen kiusaamiskokemukseni käsittelyssä - senkin joku paukapää väittää olevan valhetta, koska se ikävästi sotii hänen omaa kokemusmaailmaansa vastaan. No, ei mahda mitään: me todellakin olemme erilaisia ja oma asenne vaihtelee meillä kullakin.
Edelleen odotan vastausta, jota sinäkään et syystä tai toisesta halua antaa - vaikka ap:n aloitukseen se liittyy täysin tiivisti.
101
Viestisi tuntuu taas olevan yksi, jossa uhreja syyllistetään. Luuletko sinä että täällä kerran tönityt ovat uhreina kirjoittelemassa.
Joopa. Odotin omaan viestiini tällaisia avautumisia enemmänkin (en jaksanut koko ketjua tässä lainata). Ihme, kun tuli vain yksi.
On niin leimallista, että keskustelu menee vain äärialueilla. Joko olet kiusattu tai kiusaaja. Jos muistutat, että aina ne kiusatut eivät ole kauhean kiusattuja, olet lumpsahtanut kiusaajaksi, koska on vain kaksi positiota, äärimmäinen paha ja äärimmäinen hyvä. Kiusauttu ei voi antaa minkäänlaisia loivennuksia tähän, koska muuten olisi riski, että hänen kätevä uhristatuksensa saattaa olla uhattuna. Niinpä jokainen kiusaus on maailmanloppu ja jokainen uhri oikeutettu kaikkiin mahdollisiin tukiin yhteiskunnalta jne. jne. Välimuodoista ei saa muistuttaa, jotta saavutetut asemat eivät horju.
Itseäni korpeaa olla uhrien uhri. Tiedättekö sen ammattimaisen uhrin, joka on kaiken uhri ja sen takia kaikkien pitää ymmärtää hänen heikkouttaan, laiskuuttaan, tarvettaan olla autettavana?
Uhri voi kääntää menneisyytensä sillä tavalla aseekseen, että sen jälkeen häntä ei voi koskaan syyttää mistään, koska hän on jo helvettinsä kokenut. Tällaisen koskemattomuussuojan saaneen uhrin läheisyydessä eläminen on kuin joutuisi kulkemaan sukkasillaan koko ajan. Uhri voi syyllistää muita uhriudellaan, uskokaa pois, tiedän mistä puhun. Se on tosi kuluttavaa.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:10"]
Hyvä 101, mm. minä yritin sinulle vastata pariinkiin kertaan eilen, ettei se oma asenne auta, kun yrittää selviytyä kiusaamisesta jääneiden pelkojen kanssa eteen päin, _vaikka kuinka olisi sinällään selviytynyt kiusaamisesta ja jatkanut sitä elämää_. Ne jälet, jotka monelle kiusaamisesta jäävät, eivät häviä sillä terapialla tai anteeksiannolla. Ohitit molemmat vastaukseni olankohautuksella, samoin monet muut vastaukset. Tämä nyt siis kommenttiisi 300, jossa valitat, ettet saa vastauksia! Kaikki eivät tykkää jankata, kun et kerran reagoi kommentteihin vaan jankkaat siitä huolimatta.
[/quote]
Jankkaan siis ihan yksinäni, niinkö? No juu ei. Minä vastasin jo sinulle, että sinuakin mitä ilmeisimmin terapia on auttanut, eikö vaan. Joten väitätkö edelleen, että mikään ei auta, tuhot ovat lopulliset juuri SIINÄ MITASSA, jossa ne on ensin koettu? Ei mitään kehitystä? Niinkö?
En suostu uskomaan, koska se merkitsisi, että toipuminen on mahdotonta, eikä kannata edes yrittää.
Ihan varmasti osalle jää loppuiäkseen pelkoja ja traumoja, en ole muuta väittänytkään.
101
Ne jotka jäävät katkeriksi kiusaajille ovat tyhmiä. Miksi pilata oma elämä jos joku toinen on ollut idiootti? Kaikille katkerille nyyhkyliinoille suosittelen filosofiaa ja psykoterapiaa, ja jos suutuit viestistäni, tarvitset niitä välittömästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:28"]Ne jotka jäävät katkeriksi kiusaajille ovat tyhmiä. Miksi pilata oma elämä jos joku toinen on ollut idiootti? Kaikille katkerille nyyhkyliinoille suosittelen filosofiaa ja psykoterapiaa, ja jos suutuit viestistäni, tarvitset niitä välittömästi!
[/quote]
Dislikeryksestä päätellen kiusattujen peppukipu on suunnatonta. Jos annatte kiusaamisen vaikuttaa itseenne olette hävinneet kiusaajalle. Siis olette HEIKOMPIA kun se make-tikkari pärinäpurinapv joka teitä nimitteli välitunnilla.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:28"]
Ne jotka jäävät katkeriksi kiusaajille ovat tyhmiä. Miksi pilata oma elämä jos joku toinen on ollut idiootti? Kaikille katkerille nyyhkyliinoille suosittelen filosofiaa ja psykoterapiaa, ja jos suutuit viestistäni, tarvitset niitä välittömästi!
[/quote]
Tässäkin taas yksi idioottimainen kommentti. Ei taida sun pieneen kalloon mahtua ettei se katkeruus ole aina oma valinta ja noin vaan kadotettavissa. Täällä ei monella kommentoijalla mene hissit ylös asti. Suosittelen psykiatria ihan sulle itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajien puolustelijat. Sanoisitteko samat sanat raiskauksen uhreille? " Miksi pilata elämä raiskauksen takia? Miksi pilata elämä sen takia, että joku/jotkut ovat olleet idiootteja?" "Miksi ette mene vain elämässä eteenpäin ja unohda menneet?"
Mä veikkaan, että ette sanoisi. Ei henkinen väkivalta ( joillan myös fyysinen) ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin raiskaus. Vaikka tekijä/ tekijät olisivat nuoria henkilöitä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:28"]
Ne jotka jäävät katkeriksi kiusaajille ovat tyhmiä. Miksi pilata oma elämä jos joku toinen on ollut idiootti? Kaikille katkerille nyyhkyliinoille suosittelen filosofiaa ja psykoterapiaa, ja jos suutuit viestistäni, tarvitset niitä välittömästi!
[/quote]
Tässäkin taas yksi idioottimainen kommentti. Ei taida sun pieneen kalloon mahtua ettei se katkeruus ole aina oma valinta ja noin vaan kadotettavissa. Täällä ei monella kommentoijalla mene hissit ylös asti. Suosittelen psykiatria ihan sulle itsellesi.
[/quote]
Katkeruus nimenomaan on oma valinta. Et taida olla ihan omassa itsessäsi? Itse olin ennen katkera ruikuttava surkimus joka purki vihan alkoholiin ja aukroriteetteihin, kunnes tajusin että ei maailmaa voi muuttaa, mutta itseä voi. Elämä on ihanaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:28"]
Ne jotka jäävät katkeriksi kiusaajille ovat tyhmiä. Miksi pilata oma elämä jos joku toinen on ollut idiootti? Kaikille katkerille nyyhkyliinoille suosittelen filosofiaa ja psykoterapiaa, ja jos suutuit viestistäni, tarvitset niitä välittömästi!
[/quote]
Tässäkin taas yksi idioottimainen kommentti. Ei taida sun pieneen kalloon mahtua ettei se katkeruus ole aina oma valinta ja noin vaan kadotettavissa. Täällä ei monella kommentoijalla mene hissit ylös asti. Suosittelen psykiatria ihan sulle itsellesi.
[/quote]
Katkeruus nimenomaan on oma valinta. Et taida olla ihan omassa itsessäsi? Itse olin ennen katkera ruikuttava surkimus joka purki vihan alkoholiin ja aukroriteetteihin, kunnes tajusin että ei maailmaa voi muuttaa, mutta itseä voi. Elämä on ihanaa :)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:39"]Kiusaajien puolustelijat. Sanoisitteko samat sanat raiskauksen uhreille? " Miksi pilata elämä raiskauksen takia? Miksi pilata elämä sen takia, että joku/jotkut ovat olleet idiootteja?" "Miksi ette mene vain elämässä eteenpäin ja unohda menneet?"
Mä veikkaan, että ette sanoisi. Ei henkinen väkivalta ( joillan myös fyysinen) ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin raiskaus. Vaikka tekijä/ tekijät olisivat nuoria henkilöitä.
[/quote]
Minä sanoisin. Parasta mitä voi tehdä on antaa raiskaajalle anteeksi. Teko on kyllä kammottava mutta katkeruudella ei voi kelata ajassa taaksepäin kuin omalla mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:39"]Kiusaajien puolustelijat. Sanoisitteko samat sanat raiskauksen uhreille? " Miksi pilata elämä raiskauksen takia? Miksi pilata elämä sen takia, että joku/jotkut ovat olleet idiootteja?" "Miksi ette mene vain elämässä eteenpäin ja unohda menneet?"
Mä veikkaan, että ette sanoisi. Ei henkinen väkivalta ( joillan myös fyysinen) ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin raiskaus. Vaikka tekijä/ tekijät olisivat nuoria henkilöitä.
[/quote]
Minä sanoisin. Parasta mitä voi tehdä on antaa raiskaajalle anteeksi. Teko on kyllä kammottava mutta katkeruudella ei voi kelata ajassa taaksepäin kuin omalla mielellään.
Missä täällä on kukaan kiusaajia puolustellut? Nähdäkseni koko ketjussa on kyse kiusatuista, ei kiusaajista. Kiusaajat ovat syyllisiä, kiusaajat ovat vastuussa, mutta loppujen lopuksi kiusaajat ovat teidän toipumisenne kannalta täysin epärelevantteja.Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:39"]
Kiusaajien puolustelijat. Sanoisitteko samat sanat raiskauksen uhreille? " Miksi pilata elämä raiskauksen takia? Miksi pilata elämä sen takia, että joku/jotkut ovat olleet idiootteja?" "Miksi ette mene vain elämässä eteenpäin ja unohda menneet?"
Mä veikkaan, että ette sanoisi. Ei henkinen väkivalta ( joillan myös fyysinen) ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin raiskaus. Vaikka tekijä/ tekijät olisivat nuoria henkilöitä.
[/quote]
No. Minä en ole sanonut noin edes koulukiusatuille tässä ketjussa, joten en nyt ihan ota nokkiini tuosta kärjistyksestä.
Mutta kyllä raiskaukseen kuten ihan mihin tahansa karmeuteen voi suhtautua monella tavalla. Aiemmin otin esimerkiksi Holokaustin uhrit.
Muistan hyvin mm. Thaimaan tsunamista eloon jääneiden selviytymiskertomukset... moni täälläkin kauhisteli, kun yksi nainen kertoi miehensä ja lastensa saaneen surmansa, ja hän oli itse löytänyt nopeasti uuden miehen rinnalleen. Että väärin surtu ja törkeää tunteettomuutta tuommoinen.
Mutta tuollainen "minä jatkan elämääni" -asenne toimii monella. En sano, että sellaista voi ainakaan helposti tietoisesti valita asenteekseen, mutta sanon, että jokainen voi ihan itse miettiä, miten voisi edesauttaa toipumistaan. Kannattaako puhua ja muistella traumaattisia tapahtumia (ja nyt siis tosiaan puhun tietoisesta muistelemisesta, tiedostamattomat pelot ja ahdistukset asia erikseen) pitkään ja tiuhaan, vai voiko niitä tietoisesti jonkin ajan kuluttua ja prosessin edetessä kieltätytyä muistelemasta? Onnistuuko se?
EN syyllistä uhria, enkä syyllistäisi tietenkään raiskauksen uhriakaan.
Ja tuolla EI ole hitonkaan tekemistä sen kanssa, miten väärin kiusaaja toimi. Täysin riippumatta uhrin toipumisesta tai toipumatta jättämisestä kiusaaja on vastuussa kiusaamisesta ja teko oli väärin. Näin ollen en puolustele kiusaajia, edelleenkään.
101
Tosiasia on, että rikoksen (kiusaamisen) uhrilla on oikeus olla katkera, loukkaantunut tai traumatisoitunut häneen kohdistuneista teoista. Olin n. 10 vuotta rankasti koulukiusattu, ja se on tuhonnut elämäni lähes täysin. En ole suoriutunut lukion jälkeisistä opinnoista, olen käynyt terapiassa lähemmäs kymmenen vuotta. Viimeisten vuosien aikana olen vain hetkittäin pulpahtanut pinnalle vaikeista psyykkisistä oireista. Kiusaamisen aiheuttamat vammat ovat verrannollisia siihen, että joku olisi potkaissut minua päähän aiheuttaen keskivaikean aivovamman. Minulla on myös todettu kognition alenema, joka lääkäreiden mukaan liittyy noihin traumaattisiin tapahtumiin. Tottakai olen katkera, sillä ilman kiusaamiskokemuksiani olisin todennäköisesti valmistunut jo ajat sitten yliopistosta, eläisin normaalia sosiaalisista elämää ja tulisin hyvin toimeen. Nyt saan kiusaamiskokemusteni lisäksi kantaa epäonnistuneiden opintojen ja mielenterveydenongelmien stigmaa. Lisäksi olen köyhä, liki nollatuloilla. CV:ni on pilalla vuosikausien aukkojen ja erinäisten epäonnistuneiden opintojen vuoksi. Tämä on täysin koulukiusaajieni syytä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:51"]Tosiasia on, että rikoksen (kiusaamisen) uhrilla on oikeus olla katkera, loukkaantunut tai traumatisoitunut häneen kohdistuneista teoista. Olin n. 10 vuotta rankasti koulukiusattu, ja se on tuhonnut elämäni lähes täysin. En ole suoriutunut lukion jälkeisistä opinnoista, olen käynyt terapiassa lähemmäs kymmenen vuotta. Viimeisten vuosien aikana olen vain hetkittäin pulpahtanut pinnalle vaikeista psyykkisistä oireista. Kiusaamisen aiheuttamat vammat ovat verrannollisia siihen, että joku olisi potkaissut minua päähän aiheuttaen keskivaikean aivovamman. Minulla on myös todettu kognition alenema, joka lääkäreiden mukaan liittyy noihin traumaattisiin tapahtumiin. Tottakai olen katkera, sillä ilman kiusaamiskokemuksiani olisin todennäköisesti valmistunut jo ajat sitten yliopistosta, eläisin normaalia sosiaalisista elämää ja tulisin hyvin toimeen. Nyt saan kiusaamiskokemusteni lisäksi kantaa epäonnistuneiden opintojen ja mielenterveydenongelmien stigmaa. Lisäksi olen köyhä, liki nollatuloilla. CV:ni on pilalla vuosikausien aukkojen ja erinäisten epäonnistuneiden opintojen vuoksi. Tämä on täysin koulukiusaajieni syytä.
[/quote]
Paskat. Olet epäonnistunut, koska vatvot noita vaikeita asioita mielessäsi ja anbat jokaisen osua, ja kovaa. Vähän samanlaista sairasta mielihyvää saat tuosta kuten jotkut masentuneet viiltelystä. Se että rahkeesi loppui yliopistossa johtuu älyllisten lahjojen ja itsesäälin kombinaatiosta.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:39"]
Kiusaajien puolustelijat. Sanoisitteko samat sanat raiskauksen uhreille? " Miksi pilata elämä raiskauksen takia? Miksi pilata elämä sen takia, että joku/jotkut ovat olleet idiootteja?" "Miksi ette mene vain elämässä eteenpäin ja unohda menneet?"
Mä veikkaan, että ette sanoisi. Ei henkinen väkivalta ( joillan myös fyysinen) ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin raiskaus. Vaikka tekijä/ tekijät olisivat nuoria henkilöitä.
[/quote]
No. Minä en ole sanonut noin edes koulukiusatuille tässä ketjussa, joten en nyt ihan ota nokkiini tuosta kärjistyksestä.
Mutta kyllä raiskaukseen kuten ihan mihin tahansa karmeuteen voi suhtautua monella tavalla. Aiemmin otin esimerkiksi Holokaustin uhrit.
Muistan hyvin mm. Thaimaan tsunamista eloon jääneiden selviytymiskertomukset... moni täälläkin kauhisteli, kun yksi nainen kertoi miehensä ja lastensa saaneen surmansa, ja hän oli itse löytänyt nopeasti uuden miehen rinnalleen. Että väärin surtu ja törkeää tunteettomuutta tuommoinen.
Mutta tuollainen "minä jatkan elämääni" -asenne toimii monella. En sano, että sellaista voi ainakaan helposti tietoisesti valita asenteekseen, mutta sanon, että jokainen voi ihan itse miettiä, miten voisi edesauttaa toipumistaan. Kannattaako puhua ja muistella traumaattisia tapahtumia (ja nyt siis tosiaan puhun tietoisesta muistelemisesta, tiedostamattomat pelot ja ahdistukset asia erikseen) pitkään ja tiuhaan, vai voiko niitä tietoisesti jonkin ajan kuluttua ja prosessin edetessä kieltätytyä muistelemasta? Onnistuuko se?
EN syyllistä uhria, enkä syyllistäisi tietenkään raiskauksen uhriakaan.
Ja tuolla EI ole hitonkaan tekemistä sen kanssa, miten väärin kiusaaja toimi. Täysin riippumatta uhrin toipumisesta tai toipumatta jättämisestä kiusaaja on vastuussa kiusaamisesta ja teko oli väärin. Näin ollen en puolustele kiusaajia, edelleenkään.
101
[/quote]
No joo. Ehkä on pakko taas yrittää vääntää rautalangasta että "minä jatkan elämääni"-asenne toimii varmaan joillakin mutta ei KAIKILLA! Tässä keskustelussa on nyt näköjään kyse siitä että olet surkea tapaus jos et ole vielä päässyt yli asioista. Moni kiusattu yrittää ja varmasti elääkin lähes normaalia elämää eikä syytä kaikkia ongelmia kiusaamisesta johtuviksi. Itsekin elän lähes normaalia arkea mutta kyllä siinä on kiusaamisesta jääneitä vivahteita kuten ajoittain masennus, huono itsetunto, pakko-oireet ja epäluottamus muihin ihmisiin. Ja tällaiset paskakeskustelut nostaa kyllä tunteet pintaan ja kaikki inhottavat muistot aktivoituu. Mutta tämäkin väittely taas osoittaa sen että eipä ihmisistä tarvitse uskoa vieläkään sitä hyvää. Pahaksi on tämä maailma mennyt. Taatusti teen kaikkeni ettei omat lapset joutuis kiusatuksi ja jos joutuu niin puutun siihen varmana.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:43"]
Missä täällä on kukaan kiusaajia puolustellut? Nähdäkseni koko ketjussa on kyse kiusatuista, ei kiusaajista. Kiusaajat ovat syyllisiä, kiusaajat ovat vastuussa, mutta loppujen lopuksi kiusaajat ovat teidän toipumisenne kannalta täysin epärelevantteja.Niin se vaan on.
[/quote]
Voitte hakata sitä dislike-nappia vaikka maailman tappiin asti, mutta se ei muuta faktoja.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:51"]
Tosiasia on, että rikoksen (kiusaamisen) uhrilla on oikeus olla katkera, loukkaantunut tai traumatisoitunut häneen kohdistuneista teoista. Olin n. 10 vuotta rankasti koulukiusattu, ja se on tuhonnut elämäni lähes täysin. En ole suoriutunut lukion jälkeisistä opinnoista, olen käynyt terapiassa lähemmäs kymmenen vuotta. Viimeisten vuosien aikana olen vain hetkittäin pulpahtanut pinnalle vaikeista psyykkisistä oireista. Kiusaamisen aiheuttamat vammat ovat verrannollisia siihen, että joku olisi potkaissut minua päähän aiheuttaen keskivaikean aivovamman. Minulla on myös todettu kognition alenema, joka lääkäreiden mukaan liittyy noihin traumaattisiin tapahtumiin. Tottakai olen katkera, sillä ilman kiusaamiskokemuksiani olisin todennäköisesti valmistunut jo ajat sitten yliopistosta, eläisin normaalia sosiaalisista elämää ja tulisin hyvin toimeen. Nyt saan kiusaamiskokemusteni lisäksi kantaa epäonnistuneiden opintojen ja mielenterveydenongelmien stigmaa. Lisäksi olen köyhä, liki nollatuloilla. CV:ni on pilalla vuosikausien aukkojen ja erinäisten epäonnistuneiden opintojen vuoksi. Tämä on täysin koulukiusaajieni syytä.
[/quote]
Kuulostaa kamalalta. Toivottavasti pääset yli tuosta kaikesta, elämää on kuitenkin jäljellä sinullakin varmaan vuosikymmeniä. Et voi omistaa sitä menneiden vääryyksien pyörittelyyn, jossain kohtaa on pakko päästää irti.
Kun kiusattu hautoo kauan sitten kokemiaan vääryyksiä ja katkeruutta mielessään, ja vannoo ettei ikinä anna anteeksi, niin että eihän sillä ole yhtään mitään vaikutusta siihen kiusaajaan! Todellisuudessahan vain kiusattu itse miettii näitä, kiusaaja on jo ajat sitten siirtynyt elämässään eteenpäin eikä varmaan edes muista koko asiaa.
Ainoastaan tilanne jossa kiusaaja katuu ja tulee pyytämään anteeksi, tarjoaisi tilaisuuden kieltäytyä anteeksiannosta. Eli paradoksaalisesti anteeksiannon voi kieltää vain niiltä jotka tekojaan katuvat...