Miksi niin monet 40+ haluavat näyttää arkisilta ja tylsiltä, kun pienellä tuunauksella saisi itselleen näyttävän ulkonäön?
Hiuksiin uusi malli ja kenties vähän väriä, sopivasti meikkiä (ei miehille), vähän päivitystä vaatekaappiin. Ei tarvitse olla kallista, edullisemminkin saa kivannäköisiä vaatteita. Jos ideat ovat hukassa, niin parilla googlauksella löytyy. Tarvittaessa kauppojen pukeutumispalvelujakin voi käyttää, ei maksa mitään.
Pieni tuunaus ulkonäköön auttaa myös niin, ettei tarvitse koko ajan ajatella muiden olevan paremman näköisiä (=suomalainen perisynti). Kauneutta/komeutta löytyy kaikista ihmisistä, ei sitä tarvitse kärkeä verkkareihin ja hätäponnariin.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on asenneongelma oman painon ja ulkonäön suhteen
Miten se voi olla ongelma, kun olemme tyytyväisiä itseemme juuri tämän näköisinä ja -painoisina emmekä yhtenään tälläydy ja laihduta? Jää jollakin kosmetiikkakauppiaalla tuloja saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Millä logiikalla ulkonäöstä ei voi huolehtia, "koska elämässä on tärkeämpiäkin asioita"? Onhan elämässä paljonkin asioita, jotka eivät ole niitä kaikista tärkeimpiä mutta silti ne hoidetaan. Veikkaan että aika moni teistä esim. kastelee kukat ja viikkaa pyykit säännöllisesti, vaikka ne eivät maailman tärkeimpiä asia olekaan.
Siis onko ulkonäöstä huolehtimisen edellytys nykyisin se, että on aina huolellisesti meikattu ja näyttävän näköinen? Eikö se riitä että on puhdas ja siisti, vaikka vaatteet eivät viimeisen muodin mukaiset olisikaan eikä hiuksissa olisi väriä?
Jos nyt verrataan kukkien kasteluun ja pyykkien viikkaamiseen, niin minä en hanki enempää kukkia kuin jaksan ja viitsin niitä kastella. En myöskään viikkaa pyykkejä viimeisten konmaritusohjeiden mukaan vaan ihan sillä samalla tavalla mikä mulla on toiminut viimeisen neljännesvuosisadan. Huolehdin siis sekä kukat että pyykit, mutta en tavoittele näyttävyyttä sen enempää kukkieni kuin naamani, hiusteni tai vaatteidenikaan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako osa tässä keskustelussa sitä että "näyttää hyvältä"=
-> kampaus, hiuslakkaa, meikattu naama, korvakorut, siistit ja näyttävät arkivaatteet, käsilaukku ja korkokengät, hajuvettä
ja osa tarkoittaa
-> pitää itsestään huolen, tukka on siisti, kasvot virkeät ja puhtaat, olemus siisti ja "fresh", puhtaat kantajalleen sopivat vaatteet
Klassinen yksityiskohta on toki tuo alaosaston karvat(tomuus). Suuri osa ainakin 14-30v on sitä mieltä, että jos ei ajele karvoitusta pois ---> ei yhtään huolehdi itsestään ja ulkonäöstään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap kuvittelee, että me, jotka emme laittaudu olisimme kateellisia jonkun toisen ulkonäöstä ? Minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa ventovieraiden ihmisten pukeutumiset ja meikkaamiset. Itse en myöskään välitä lisätä kehon kemikaalikuormaa värjäyksillä tai jatkuvalla meikkaamisella.
Tuo minullakin pisti silmään. Ei ole koskaan koko elämänä aikana edes välähtänyt hetkellisesti mielessä, että olisin ollut kateellinen jonkun toisen laittautumisesta. Koko ajatus tuntuu aivan vieraalta.
Luokallani oli yksi tyttö koulussa, jolla oli hieno meikki ja kampaus joka päivä. Hän kuulemma heräsi aamuisin 2 h ennen koulun alkua joka päivä, jotta ehti laittautumaan, ja hämmästelin sitä, että miten hän pystyi movoimaan itseään siihen, että sen täytyi olla häbelle todella tärkeää ilmeisesti. Itse olin tyyliä kello soi 15 minuuttia ennen ja äkkiä hampaanpesu ja hiustenharjaus ja aamupala ja menoksi. Olen yhä sitä mallia, paitsi nyt muistan, etten ole kammannut tukkaani pariin päivään. Sirä ei huomaa, kun pitää kiinni nykeröllä.
T. Viisikymppinen
Yläasteaikoina rinnakkaisluokalla oli tyttö, joka laittoi joka arkiaamu kellon soimaan kolmelta. Hän pesi hiukset, kuivasi, laittoi paplarit ja meni pariksi tunniksi nukkumaan. Viimeistään puoli kuudelta hänen piti nousta ylös föönaamaan hiuksia ja meikkaamaan. Koulu alkoi kahdeksalta ja tällä tytöllä oli vielä pitkä koulumatka. Olihan hän nätti ja hiukset aina ojennuksessa, mutta koulunkäyntiin hänellä ei jaksamista oikein riittänyt. Kysyin kerran häneltä, miten hän jaksaa sellaisilla yöunilla, niin hän selitti, että hiuksiin vaan menee paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole enää niin ulkonäkökeskeisiä.
Jos nuorille naisille ja bimboille ulkonäkö ja itsensä jatkuva tuunaaminen on tärkeää, se ei ole sitä välttämättä enää nelikymppisenä.
Silloin ollaan myös työelämässä haastavimmissa hommissa mitä saa, ja kyllä se työ vie suurimmat voimat ja mielenkiinnot.
.
Ilmeisesti sinun ei pidä haastavissa töissäsi pukeutua edustavasti? Minun pitää, ja se nimenomaan motivoi pitämään huolta ulkonäöstä.
Asiantuntijatehtävissä ei tartte. Voi olla vaikka perunasäkki päällä, jos haluaa.
suomalainen kateus harvemmin liittyy ulkonäköön.
oletko koskaan ajatellut että voit olla pinnallinen ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole enää niin ulkonäkökeskeisiä.
Jos nuorille naisille ja bimboille ulkonäkö ja itsensä jatkuva tuunaaminen on tärkeää, se ei ole sitä välttämättä enää nelikymppisenä.
Silloin ollaan myös työelämässä haastavimmissa hommissa mitä saa, ja kyllä se työ vie suurimmat voimat ja mielenkiinnot.
.
Ilmeisesti sinun ei pidä haastavissa töissäsi pukeutua edustavasti? Minun pitää, ja se nimenomaan motivoi pitämään huolta ulkonäöstä.
Joillekin meistä ulkonäön edustavuus on työn suurin haaste, eräille taas työn tulos. Minä todella toivon, että esimerkiksi minut leikkaava kirurgi tai matkustajakoneen lentäjä on nukkunut aamulla puoli tuntia pitempään sen sijaan että olisi herännyt meikkaamaan kesken unien.
Kirurgi onkin hyvä esimerkki ammatista, jossa ei tarvitse näyttää hyvältä kaapujen alla. Harmi ettet ymmärrä, että monessa työssä myös ulkoinen olemus on osa uskottavuutta työsuorituksen lisäksi.
Mainitsetko sellaisia ammatteja, joissa meikkaaminen on tärkeää työn lopputuloksen kannalta?
Moni ei varmaan edes tajua sitä, mutta esim. uutisjuontajilla on käytännössä pakko olla meikki. Telkussa näyttää ihan haamulaivasta nousseelta ilman ehostusta. Veikkaanpa, että jos joku ilta uutiset vedettäisiin luomutilassa, niin se todellakin herättäisi kielteistä huomiota katsojissa. Uutisten sisällön sijaan porukka tuijottaisi juontajien finnejä, kiiltävää otsaa ja silmäpusseja.
Telkkariin paklataan myös kaikki miehet. Telkkariin myös haastatellaan tavallisia ihmisiä kadulla, harvalla heistä on meikkiä ja ihan ihmisiltä he näyttävät. Toisekseen uutisjuontajat eivät ole kovin iso ammattiryhmä, joten keksitkö jotain muuta tavallisempaa?
Vierailija kirjoitti:
Kun plus nelikymppisenä ei kiinnosta enää piiruakaan mitä mun ulkonäöstä ajattelee lapset, jonnet, omanikäiset tai vanhemmat.
Muut asiat saavat kyllä kiinnostumaan itsestäni, jos joku niin kokee. Ja jos ei koe, niin sekin on enemmän kuin fine.
Ymmärrät sitten kun tulet samaan ikään.
Ihmissuhteissa ja muussa painaa jo varsinkin tänä instabeibelinkkapersetöröhuuli -aikana, että mitä siellä meikki ja tekoripsihässäkän sisäpuolella liikkuu.
M45
Näin. Olen itse nainen ja aina jonkin verran panostanut ulkonäköön. Nuorena olin aika kaunis, jos niin saa sanoa. No saa tietysti, mutta kohta joku jymäyttää. No, joka tapauksessa sain kuulla sitä yhtenään. Yhä vielä 46v. olen viime vuosina saanut useamman rakkaudentunnustuksen nuoruusajan puolitutuilta miehiltä, jotka sanovat minun olleen nuoruusaikojensa tavoittamaton unelma. Sinällään todella liikuttavaa. Ja tässä tunnustan tämän nyt ainoan kerran, muuten olen näistä ihan hiljaa.
Olen todennut ulkonäköön panostamisesta seuraavaa: Oma huomio kiinnittyy siihen, mihin keskittyy. Alkaa siis yhä enemmän keskittyä ulkoiseen. Samoin helposti houkuttaa ihmisiä, joille ulkoiset asiat ovat hyvin tärkeitä. Lopulta kysymys ei ole kivasta pienestä lisästä, vaan kokonaisesta arvomaailmasta, joka ympäröi sinut. Näin minulle kävi nuorena. Olin se kaunis, josta moni mies haaveili ja moni nainen inhosi, koska niin helposti imin huomion. Mutta en se ollut minä, se oli ulkoinen olemukseni. Ja vaikkei tätä efektiä olisi ollutkaan, en halua ihmissuhteissani ns. luvata panostaa ulkokuoreen. Moni ihminen tulkitsee jatkuvan laittautumisen lupauksena tulevastakin toiminnasta. Halusin panostaa muihin asioihin. Ja niin tein.
Ehkä vähän tässä kärjistän. Kyllä yhä vähän ja hetkittäin paljonkin laittaudun, silloin kun huvittaa. Olen esteetikko ja nautin kauniista asioista. Olen kuitenkin itse ihminen, en kenenkään koriste. Hyvinvointi ja terveys edellä menen, en ulkonäkö. Elämä tuo niin monenlaista tuiskua tupaan, että haluan tulla rakastetuksi itsenäni ja miehen, joka M45 tapaan yksinkertaisesti ympäröi itsensä muulla kuin ulkonäköasioilla. Olen tällä kokemuksella varma, että olen onnellisempi näin.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisen naisen mieli maisemaa.
Ulkonäöstä huolehtiminen on näköjään suuri synti Suomessa ja jos meikkaat ja pidät huolta ulkonäöstä sinut leimataan heti bimboksi.
Meikkaan töihin joka päivä, pukeudun kauniisti, käyn säännöllisesti kampaajalla ja vaikka menen koiran kanssa lenkille, en mene missään parikymmentä vuotta vanhoissa verkkareissa.Nautin siitä että saan olla kauniimpi osapuoli ja nautin siitä että näytän hyvältä. Jos ei jaksa yhtään panostaa omaan ulkonäköön niin täytyy olla patalaiska.
Suurin osa meistä on se kauniimpi osapuoli saunassakin, ja myös saunan jälkeen. Nautimme paljon muusta kuin hyvältä näyttämisestä.
Tiedätkö paljonko laatumeikkeihin, kampaajaan ym. menee rahaa? Kyse ei todellakaan ole laiskuudesta. Moni suomalainen nainen mieluummin kutoo sukkaa kuin paklaa naamaansa, varsinkin yli nelikymppisenä.
Saako AP suurtakin mielihyvää kun on onnistunut pitämään keskustelua yllä näin pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut aina aikaa itselleni. Käyn säännöllisesti kampaajalla (siistit, kiiltävät hiukset vaikuttaa paljon). Ja ihoa hoidan myös. Meikkaan kevyesti, siitä tulee kiva fiilis. En vaan osaa "rupsahtaa", oon esteetikko 😊.
Lapsiakin on kolme, silloin kun olivat pieniä niin näytin silloinkin ihmiseltä. Ehkä tämä on enemmän luonnekysymys? Ihmettelin usein, miten ränsistyneiltä jotkut mammat näytti, tulis itsellekin kiva olo jos pitäis huolta itsestään.
Allekirjoitan! En pienten lasten äitinäkään ollut koskaan homssuisen näköinen. Ihan perusjuttu et huolehtii ulkonäöstä, ei tarvitse olla juhlakampaus tai juhlameikki mutta kyllä naisen kuuluu näyttää naiselta.
Eikö voisi sanoa, että nainen näyttää eniten naiselta silloin kun on au naturel? Meikkaus on kuitenkin keinotekoista naamiointia.
Laittaudu toki itse niin paljon tai vähän kuin tykkäät, mutta ole hyvä äläkä kyseenalaista muiden naisten sukupuolta tai naiseutta sen perusteella, miten paljon he ovat päättäneet satsata nykyaikaisten kauneusihanteiden seuraamiseen. Sinä et edusta kaikkia naisia, ainoastaan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole enää niin ulkonäkökeskeisiä.
Jos nuorille naisille ja bimboille ulkonäkö ja itsensä jatkuva tuunaaminen on tärkeää, se ei ole sitä välttämättä enää nelikymppisenä.
Silloin ollaan myös työelämässä haastavimmissa hommissa mitä saa, ja kyllä se työ vie suurimmat voimat ja mielenkiinnot.
.
Ilmeisesti sinun ei pidä haastavissa töissäsi pukeutua edustavasti? Minun pitää, ja se nimenomaan motivoi pitämään huolta ulkonäöstä.
Asiantuntijatehtävissä ei tartte. Voi olla vaikka perunasäkki päällä, jos haluaa.
Totta. Kun on tarpeeksi asiantuntija alallaan saa kunnioitusta ilman jakkupukuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisen naisen mieli maisemaa.
Ulkonäöstä huolehtiminen on näköjään suuri synti Suomessa ja jos meikkaat ja pidät huolta ulkonäöstä sinut leimataan heti bimboksi.
Meikkaan töihin joka päivä, pukeudun kauniisti, käyn säännöllisesti kampaajalla ja vaikka menen koiran kanssa lenkille, en mene missään parikymmentä vuotta vanhoissa verkkareissa.Nautin siitä että saan olla kauniimpi osapuoli ja nautin siitä että näytän hyvältä. Jos ei jaksa yhtään panostaa omaan ulkonäköön niin täytyy olla patalaiska.
Suurin osa meistä on se kauniimpi osapuoli saunassakin, ja myös saunan jälkeen. Nautimme paljon muusta kuin hyvältä näyttämisestä.
Tiedätkö paljonko laatumeikkeihin, kampaajaan ym. menee rahaa? Kyse ei todellakaan ole laiskuudesta. Moni suomalainen nainen mieluummin kutoo sukkaa kuin paklaa naamaansa, varsinkin yli nelikymppisenä.
Saako AP suurtakin mielihyvää kun on onnistunut pitämään keskustelua yllä näin pitkään?
Hah, melko roteva ja romuluinen, pyylevä ja harmaahiuksinen suomimamma ei kyllä aina lähtökohtaisesti ole edustavampi osapuoli :D "kauniimpi" tietysti voidaan sanoa periaatteen vuoksi kun miehet eivät ole kauniita vaan komeita, rujoja.
T. Jokke
Vierailija kirjoitti:
Moni kyselee, että ketä tässä oikein pitäisi miellyttää.
Teistä en tiedä, mutta itse ainakin miellytän itseäni ja miestäni. :) Kun laittaudun, tunnen oloni heti pirteämmäksi. Mies taas ei malta pitää silmiään erossa minusta, ja se taas tietää vipinää makkarin puolelle.
Ja tykkään kyllä saada (pientä) huomiota muiltakin miehiltä.
Minä miellytän sekä itseäni että miestäni ihan riittävästi ilman näyttävää ulkonäköäkin. Varsinkin mieheni tuntuu innostuvan eniten saunapuhtaasta ulkonäöstä. Emme ole kumpikaan olleet koskaan erityisen ulkonäköorientoituneita ihmisiä, emme edes nuorempina. Ulkonäköön liittyvä huomio saa minut tuntemaan itseni enemmän vaivaantuneeksi kuin iloiseksi. En siis kaipaa sitä, varsinkaan muilta miehiltä kuin omaltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun plus nelikymppisenä ei kiinnosta enää piiruakaan mitä mun ulkonäöstä ajattelee lapset, jonnet, omanikäiset tai vanhemmat.
Muut asiat saavat kyllä kiinnostumaan itsestäni, jos joku niin kokee. Ja jos ei koe, niin sekin on enemmän kuin fine.
Ymmärrät sitten kun tulet samaan ikään.
Ihmissuhteissa ja muussa painaa jo varsinkin tänä instabeibelinkkapersetöröhuuli -aikana, että mitä siellä meikki ja tekoripsihässäkän sisäpuolella liikkuu.
M45
<3
Näin. Olen itse nainen ja aina jonkin verran panostanut ulkonäköön. Nuorena olin aika kaunis, jos niin saa sanoa. No saa tietysti, mutta kohta joku jymäyttää. No, joka tapauksessa sain kuulla sitä yhtenään. Yhä vielä 46v. olen viime vuosina saanut useamman rakkaudentunnustuksen nuoruusajan puolitutuilta miehiltä, jotka sanovat minun olleen nuoruusaikojensa tavoittamaton unelma. Sinällään todella liikuttavaa. Ja tässä tunnustan tämän nyt ainoan kerran, muuten olen näistä ihan hiljaa.
Olen todennut ulkonäköön panostamisesta seuraavaa: Oma huomio kiinnittyy siihen, mihin keskittyy. Alkaa siis yhä enemmän keskittyä ulkoiseen. Samoin helposti houkuttaa ihmisiä, joille ulkoiset asiat ovat hyvin tärkeitä. Lopulta kysymys ei ole kivasta pienestä lisästä, vaan kokonaisesta arvomaailmasta, joka ympäröi sinut. Näin minulle kävi nuorena. Olin se kaunis, josta moni mies haaveili ja moni nainen inhosi, koska niin helposti imin huomion. Mutta en se ollut minä, se oli ulkoinen olemukseni. Ja vaikkei tätä efektiä olisi ollutkaan, en halua ihmissuhteissani ns. luvata panostaa ulkokuoreen. Moni ihminen tulkitsee jatkuvan laittautumisen lupauksena tulevastakin toiminnasta. Halusin panostaa muihin asioihin. Ja niin tein.
Ehkä vähän tässä kärjistän. Kyllä yhä vähän ja hetkittäin paljonkin laittaudun, silloin kun huvittaa. Olen esteetikko ja nautin kauniista asioista. Olen kuitenkin itse ihminen, en kenenkään koriste. Hyvinvointi ja terveys edellä menen, en ulkonäkö. Elämä tuo niin monenlaista tuiskua tupaan, että haluan tulla rakastetuksi itsenäni ja miehen, joka M45 tapaan yksinkertaisesti ympäröi itsensä muulla kuin ulkonäköasioilla. Olen tällä kokemuksella varma, että olen onnellisempi näin.
Tämä on oikein hyvin kiteytetty ja pystyn hyvin samaistumaan tähän tekstiin. Näin vanhemmiten on kiva laittautua juhliin, mutta esimerkiksi lähikauppaan mennessäni minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla mitenkään "näyttävä". Arkeni koostuu muusta kuin peilikuvaani tuijottelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisen naisen mieli maisemaa.
Ulkonäöstä huolehtiminen on näköjään suuri synti Suomessa ja jos meikkaat ja pidät huolta ulkonäöstä sinut leimataan heti bimboksi.
Meikkaan töihin joka päivä, pukeudun kauniisti, käyn säännöllisesti kampaajalla ja vaikka menen koiran kanssa lenkille, en mene missään parikymmentä vuotta vanhoissa verkkareissa.Nautin siitä että saan olla kauniimpi osapuoli ja nautin siitä että näytän hyvältä. Jos ei jaksa yhtään panostaa omaan ulkonäköön niin täytyy olla patalaiska.
Suurin osa meistä on se kauniimpi osapuoli saunassakin, ja myös saunan jälkeen. Nautimme paljon muusta kuin hyvältä näyttämisestä.
Tiedätkö paljonko laatumeikkeihin, kampaajaan ym. menee rahaa? Kyse ei todellakaan ole laiskuudesta. Moni suomalainen nainen mieluummin kutoo sukkaa kuin paklaa naamaansa, varsinkin yli nelikymppisenä.
Saako AP suurtakin mielihyvää kun on onnistunut pitämään keskustelua yllä näin pitkään?Hah, melko roteva ja romuluinen, pyylevä ja harmaahiuksinen suomimamma ei kyllä aina lähtökohtaisesti ole edustavampi osapuoli :D "kauniimpi" tietysti voidaan sanoa periaatteen vuoksi kun miehet eivät ole kauniita vaan komeita, rujoja.
T. Jokke
Jos mammalla on jo harmaat hiukset, niin hänen samanikäisellä miehellä ei ole edes niitä. Siinä on ihan samanarvoinen pari ulkonäön puolesta eli jos naista ei voi sanoa kauniiksi, niin ei se mieskään ole komea. Sopivat toisilleen oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisen naisen mieli maisemaa.
Ulkonäöstä huolehtiminen on näköjään suuri synti Suomessa ja jos meikkaat ja pidät huolta ulkonäöstä sinut leimataan heti bimboksi.
Meikkaan töihin joka päivä, pukeudun kauniisti, käyn säännöllisesti kampaajalla ja vaikka menen koiran kanssa lenkille, en mene missään parikymmentä vuotta vanhoissa verkkareissa.Nautin siitä että saan olla kauniimpi osapuoli ja nautin siitä että näytän hyvältä. Jos ei jaksa yhtään panostaa omaan ulkonäköön niin täytyy olla patalaiska.
Suurin osa meistä on se kauniimpi osapuoli saunassakin, ja myös saunan jälkeen. Nautimme paljon muusta kuin hyvältä näyttämisestä.
Tiedätkö paljonko laatumeikkeihin, kampaajaan ym. menee rahaa? Kyse ei todellakaan ole laiskuudesta. Moni suomalainen nainen mieluummin kutoo sukkaa kuin paklaa naamaansa, varsinkin yli nelikymppisenä.
Saako AP suurtakin mielihyvää kun on onnistunut pitämään keskustelua yllä näin pitkään?Hah, melko roteva ja romuluinen, pyylevä ja harmaahiuksinen suomimamma ei kyllä aina lähtökohtaisesti ole edustavampi osapuoli :D "kauniimpi" tietysti voidaan sanoa periaatteen vuoksi kun miehet eivät ole kauniita vaan komeita, rujoja.
T. Jokke
No kuulepa Jokke, kun ette te miehetkään enää keski-ikäisinä mitään kreikkalaisia patsaita ole, eikä tarvitsekaan. Meillä me vanhenemme molemmat, sekä mies että vaimo.
Montaa ei vaan jaksa kiinnostaa. Ja jos vaatteet haluaa oikeasti nätit, pitäisi tilata ulkomailta. Suomesta ei saa kuin ehkä Pohjois-Koreaan sopivia rytkyjä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisen naisen mieli maisemaa.
Ulkonäöstä huolehtiminen on näköjään suuri synti Suomessa ja jos meikkaat ja pidät huolta ulkonäöstä sinut leimataan heti bimboksi.
Meikkaan töihin joka päivä, pukeudun kauniisti, käyn säännöllisesti kampaajalla ja vaikka menen koiran kanssa lenkille, en mene missään parikymmentä vuotta vanhoissa verkkareissa.Nautin siitä että saan olla kauniimpi osapuoli ja nautin siitä että näytän hyvältä. Jos ei jaksa yhtään panostaa omaan ulkonäköön niin täytyy olla patalaiska.
Joo, en myöskään ymmärrä sitä. Ja pakko sanoa, että on kyllä ankean oloista monien elämä ja sielunmaisema. Ainaista selviämistä vain arjen paineista, ei ole aikaa eikä jaksamista mihinkään muuhun kuin huolehtia lapset-töihin-kauppaan-kotityöt -rumbasta. Millekään kauniille, nautinnolliselle, kehittävälle, avartavalle ei ole sijaa, koska ne ovat sitä "turhaa" ja "ylimääräistä", johon ei ole energiaa tai mielenkiintoa. Nautitteko oikeasti tuollaisesta elämästä? Onko tuo oikeasti jonkun unelmaelämää?
Tiia16 kirjoitti:
suomalainen kateus harvemmin liittyy ulkonäköön.
oletko koskaan ajatellut että voit olla pinnallinen ihminen?
Mies ei ole kateellinen toisen miehen ulkonäölle, mutta todella moni nainen on toiselle naiselle.
No.
Miehistä, jos hoomooilaset luetaan naisten puolelle.
Mun täytyy sanoa, että siihen nähden miten tyytyväisiä olette kertomanne mukaan itseenne, niin osan vastaukset ovat kyllä todella hyökkääviä ja ilkeitä.
Harvemmin tulee meikattua, mutta onhan sitä jotenki freesimpi kun meikkaa. Pukeutumisesta olen pitänyt aina.
Meillä töissä ne jotka ovat oikeasti vaativissa hommissa on ne joiden ulkonäkö on huoliteltua. He istuvat paljon vieraiden kanssa palaverissa ja on ulkomaankauppaa yms., joten kyllä se kuuluu siihen hommaan. Mä itse en ole vaativissa hommissa, mutta mitä olen seurannut.