Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri sanoi silloisesta uudesta heilastani että "kaukaa paremman näköinen". Se oli tosi outo kommentti. En nyt hirveästi loukkaantunut, mutta aika erikoista arvostella toisen tapaileman tyypin ulkonäköä tuolla tavalla.

Tästä tuli mieleeni entinen ystäväni. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, niin ystäväni, jo 10 va naimisissa silloin olleena sanoi että ihan ok, mutta kasvoista jännän näköinen ja vähän liian lihava, että ei yhtään hänen tyyppiään.

Tämä oli erikoista, koska hänen oma miehensä oli miestäni, joka oli normaalipainoinen, lihavampi niin että ihan hyllyi. Kasvoista mieheni on ihan normaalin näköinen, ei mitenkään jännän. 

Kuitenkin aina kun mieheni oli läsnä tämä ystävä kihersi ja kujersi ja nauraa kikatti ihan normaaleille ei-huumorisille asioille mitä mieheni sanoi.

Kerroin miehelleni mitä ystäväni olis hänestä sanonut.

Erään kerran mieheni oli tyhypäivien jatkoilla ravintolassa missä ystävänikin oli. Ystäväni oli mankunut miestäni tanssimaan ja yrittänyt kiehnätä hänessä kiinni, mutta mieheni oli tylysti sanonut että ei ole yhtään kiinnostunut hänestä, että ystäväni ei ole sen näköinen että herättäisi minkäänlaista kiinnostusta.

Ystäväni tuohtui tuosta niin että ei enää halunnut olla ystäväni. Eipä sillä, en minäkään hänen :D

Tämä kannattaa kaikkien muistaa. Useampi on tännekin kirjoittanut, kuinka ystävä on sanonut jotain loukkaavaa puolisosta. Taustalla piilee usein vaan silkka kateus tai kiinnostus, ja nuo puetaan loukkaavaan muotoon omien tarkoitusperien vuoksi.

Varmaankin vuosi sitten keskustellessamme miksi olemme viime vuosina etääntyneet, sanoi kaverini, että "olemme erilaisissa elämäntilanteissa". Minulla oli tuolloin avopuoliso ja yksi lapsi oli silloin tuloillaan. Hänellä ei kumpaakaan näistä. Siinä tilanteessa kommentti kuulosti ihan järkevältä, mutta myöhemmin asiaa ajateltuani, hänellähän on erittäin läheinen ystävä joka on naimisissa ja kaksi lasta sekä ainakin kolme muuta minua läheisempää kaveria jotka kaikki ovat tahoillaan parisuhteessa. Joten en oikein usko, että kommentti oli rehellinen.

Kun valitin, että minulla sukkahousujen haaraosa jää aina suunnilleen polviin roikkumaan, niin vastasi "sinulla on niin paksut jalat".

Ongelma ei tosin ratkea edes isomman koon sukkiksilla, siksipä käytän stay upeja. Jalkani ovat omasta mielestäni ihan normaalit, pikemminkin hoikat kuin paksut, mutta lyhyitä helmoja olen sen jälkeen vältellyt.

Hän tosin lopetti yhteydenpidon, sillä ei voi olla seurassani, koska olen asioista eri mieltä kuin hän. Ehkä en ihan hirveästi menettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ystäväni katkaisi välit ja kysyin syytä, sanoi hän "saat minut tuntemaan oloni epämukavaksi."

Höh, inhottavaa 😟 Osasiko/halusiko perustella sanomisiaan? Mietin vaan, että jos itselle sanottaisiin noin niin jäisi varmasti harmittamaan, jos ei kuule olisiko omassa käytöksessä jotain sellaista, minkä voisi muuttaa koska ei ole tarkoittanut ystävää loukata.

Hän itseasiassa pahoitteli myöhemmin ja kertoi kaiken menneen pieleen tuolloin. Emme kuitenkaan ole enää tekemisissä, vaikka hän ehdotti, että puhuttaisiin - keskustelua ei kuitenkaan koskaan tullut.

Olen minä paljon miettinytkin omaa käytöstäni ja tehnyt parannusta, niin että toimin tulevissa ihmissuhteissa toisin. Kyllä tuo paljon vaivaa ja luulin olevani mukavakin tyyppi, en tainnut ollakaan. Mietin yhä, mitkä asiat meni pieleen.

Oma hyvänäkin pitämäni ystävä sanoi minulle samaan tyyliin. Tai siis feidaili pikkuhiljaa, ja sitten kun ihmettelin ja sanoin että kerro nyt vaan ihan suoraan, niin vastasi suurinpiirtein noin. 

Kun siitä sitten puhuttiin niin kävi ilmi että häntä harmitti se että minä olin löytänyt elämäni rakkauden, ostanut hänen kanssaan talon, ja muutekin minulle elämä hymyili oikei kunnolla samalla kun hänen elämänsä oli eltaantunut, sama mies ollut jo parikymmpisestä ja lasen hänen kanssaan, ja vielä niin että ikäeroa oli 7 vuotta, minulla kun lapsi oli jo just kohta aikuinen. 

Harmitti kuulemma se minun kivalta kuulostava elämäntilanne niin paljon ettei huvittanut olla tekemisissä. 

En edes tiennyt että ystävästä ylipäätään VOI ajatella noin pienesti. Kuitenkin olimme toisiamme kuunnelleet ja tukeneet jo 15 vuotta. Hän e ivain kestänyt nitä että minun elämäni vaikutti kivemmalta kuin hänen omansa.

Hänkin pyysi anteeksi, ja saikin, mutta kyllä luottamus meni häneen eikä takaisin tule. Mihis sitä ihminen vihamiehiä kun on sellaisia ystäviä jotka ovat ystävän epäonnesta tyytyväisiä, ja ystävän onni harmittaa.

upppelista!

Kävelin exän kanssa pitkän matkan. Jalkoihini alkoi sattua. Harmittelin exälle useampaan kertaan, että olin laittanut uudet kengät ja jalkoihin sattuu kovasti. Kun pääsimme takaisin hänen luokseen, hän kysyi onko minulla jotain neurologista ongelmaa, kun kävelin vähän huonosti! Eikö hän ollut kuunnellut ollenkaan mitä sanoin?!

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu oli päin naamaa vahingoniloinen kun pitkä seurustelusuhteeni kariutui, vaikka tiesi että ero oli minulle raskas. Sanoi ihan suoraan et "mähän sanoin sulle ettei siitä mitään tuu, oisit uskonu".

What?

Ihan ku mun olis pitäny lopettaa suhde koska hän oli tota mielätä, oli vaan kateellinen et mul oli joku hänellä ei. Ja sit oli ilonen ku en onnistunukaan. Sairas!

Mä olen myös kuullut erään henkilön suusta(ei koskenut kyllä minua vaan yhteistä tuttuamme) että minähän sanoin ettei tuo tule kestämään, kun he erosivat oltuaan 14v yhdessä. No tietenkään mikään suhde ei tule kestämään ikuisesti, kun ihmiset jopa saattavat kuukahtaa jossain vaiheessa.

Miesystävä: "Miten noin pienillä silmillä voi edes nähdä mitään" " Ex oli silloin vielä lihavampi kuin sinä nyt " ( painan 68 kg, ylipainoa on mutta en ole mikään tolkuttoman iso) 

Eräs nainen bileissä kaikkien edessä: " Nyt on tainnut Mirkulla unohtua rintsikat kotiin"  *ilkeää hohotusta päälle* Minulla oli halterneck-mekko eivätkä rintani mitenkään huomiotaherättävästi sieltä mihinkään roikkuneet. Luulen että tämä eukko oli vain kateellinen jostain syystä ja halusi ilkeillä. Tämän jälkeen välit olleet seuraavissa bileissä melko viileät. 

Opiskelukaverini oli juuri jäänyt äitiyslomalle. Kysyin ohimennen, oliko hänelle palkattu töihin sijainen vai oliko tehtävät jaettu kollegoille. Kaveri alkoi nauraa: "Ehei, ei kuule tällaisiin vaativiin asiantuntijatehtäviin mitään sijaisia palkata, toisin kuin johonkin yksinkertaiseen suorittavaan työhön." Eipä siinä mitään, mutta olin itse sillä hetkellä äitiyslomasijaisena, selvästikin hänen mielestään yksinkertaisissa pilipalihommissa. Onhan tuokin toki tapa nostaa itsensä muiden yläpuolelle.

"Ootpa sä huono tanssimaan, heilut vaan puolelta toiselle tylsistyneen näköisenä."

Tämän kommentin heitti minulle kaverini, kun olimme tyttöporukalla baarin tanssilattialla. Olin todella epävarma ulkonäöstäni, koska olin todella hoikkia kavereitani paljon kookkaampi, enkä muutenkaan kokenut olevani hyvä tanssimaan. Tuo kommentti tappoi viimeisetkin itsetunnon rippeet. Tämän seurauksena onnistuin kehittämään itselleni opiskeluaikoina jonkinasteisen alkoholiongelman, koska en enää uskaltanut tanssia kuin tukevassa humalassa.

Kyllä Täti on nyt housuunsa laskenut tokaisi nuorimies äänekkäästi kun pyllistelin hikisenä kassiani 

Hietsun rannassa. Kyllä hävetti vaikkei ollut aihetta.

"sä näytät ihan apinalta ku oot noin karvanen" luokkakaveri sanoi, kun oltiin n. 10 vuotiaita (ollaan tyttöjä). Aurinko paistoi ylähuulen päällä oleville nukalle, mitä löytyy ihan kaikkien naamasta.

"Sitte ku sulla on lapsia, mä niin säälin niitä" sanoi äitini kun komensi koiraani. Nyt itkee kun haluaa lapsenlapsia ja itse en aio ikinä lapsia hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin vuosi sitten keskustellessamme miksi olemme viime vuosina etääntyneet, sanoi kaverini, että "olemme erilaisissa elämäntilanteissa". Minulla oli tuolloin avopuoliso ja yksi lapsi oli silloin tuloillaan. Hänellä ei kumpaakaan näistä. Siinä tilanteessa kommentti kuulosti ihan järkevältä, mutta myöhemmin asiaa ajateltuani, hänellähän on erittäin läheinen ystävä joka on naimisissa ja kaksi lasta sekä ainakin kolme muuta minua läheisempää kaveria jotka kaikki ovat tahoillaan parisuhteessa. Joten en oikein usko, että kommentti oli rehellinen.

Tämä kommentti sai omatkin silmät avautumaan.. Minusta etäisyyttä ottanut kaveri olisi ihan varmasti sanonut jotain tuollaista, mutta silti hänellä on kyllä kavereita ihan eri elämäntilanteissa. 

Joskus parikymppisenä minulla oli uusi poikakaveri. Oltiin illanistujaisissa jossa oli uuden poikaystäväni kavereita, joita tapasin nyt ensi kertaa. Yksi sanoi ' ai sä oot se 'Pekan' uusi tyttöystävä, mä kun luulin että sä olisit hyvännäköinen! ' Siinä sitten vaan hymyillen että joo en oo. Myöhemmin opinkin että tämä kaveri on täysi idiootti ja tunnettu siitä että päästelee ihmisille tahallaan suustaan tuollaisia sammakoita.

Tutustuin uuteen ihmiseen jonka kanssa oli hauskaa ja pidettiin lähes päivittäin yhteyttä, monesti hänen aloitteestaan koska oli niin innokas että ehti ensin. Puoli vuotta meni samoissa merkeissä kunnes hän tokaisi aivan yllättäen kivan yhdessä vietetyn shoppailupäivän päätteeksi "Tiedätkö me ei voida olla koskaan ystäviä kun ollaan niin erilaisia." Jäi suu auki ja koko ystävyyskin näivettyi sitten nopeasti, vaikka hän olisikin yhteydenpitoa vielä halunnut jatkaa.

Sinulla on noita-akan nenä. Olin ja olen vieläkin tyytyväinen nenääni. Kommentoijalla oli töpselinenä. Siitä on abt 60 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin uuteen ihmiseen jonka kanssa oli hauskaa ja pidettiin lähes päivittäin yhteyttä, monesti hänen aloitteestaan koska oli niin innokas että ehti ensin. Puoli vuotta meni samoissa merkeissä kunnes hän tokaisi aivan yllättäen kivan yhdessä vietetyn shoppailupäivän päätteeksi "Tiedätkö me ei voida olla koskaan ystäviä kun ollaan niin erilaisia." Jäi suu auki ja koko ystävyyskin näivettyi sitten nopeasti, vaikka hän olisikin yhteydenpitoa vielä halunnut jatkaa.

Tulee mieleen että hänestä ystävyytenne tuntui yksipuoliselta, ja siksi nälväisi noin. Kuin saadakseen reaktion. Jos hän aina ehti tehdä aloitteet yhteydenpitoon.

Kun kaverin aloittama lause alkoi sanoilla "ei millään pahalla, mutta...". Ja kuulemma se oli vain vitsi, kun kysyin miksi sanoi noin.

Entinen paras ystävä., lapseni kummi. Esittelin  miesystäväni jonka kanssa oltiin oltu jo useampi kuukausi. Kommentti: "Ei millään pahalla, mutta millä sä oot saanu ton..."

No, mies tykkäsi musta, jutut synkkasi, seksi oli hyvää. Mentiin sittemmin naimisiinkin.

Kun tuli korona, enkä ollut ensimmäisten joukossa ottamassa rokotuksia, päivitteli sitä, olin aikaisemmin ollut hoitoalalla. Kuuli sitten että oltiin oltu baarissa, niin hermostui välinpitämättömyydestäni koronaa kohtaan ja totesi että on parempi ettei pidetä enää yhteyttä "me ollaan niin eri kastia."

Minulla oli aikoinaan ystävätär jonka kanssa käytiin paljon baarissa kun sinkkuja oltiin. Minä asuin toisaalla ja kun olin tulossa kylään viikonlopuksi (hän kutsui ja oikein aneli tulemaan koska oli yksinäinen) toin hänellekin aina yllinkyllin ruokatarvikkeita esim aamiaiselle, pikkunaposteltavaa illaksi, lähes joka kerta myös hänelle juomaa (viinipullo tai siideriä) ja aina kaikki omat juomat tietenkin. Toin omat petivaatteet ja pyyhkeen. Käytin häntä usein autollani kaupassa. Olin mielestäni hänelle ihan normi ystävällinen ja vieraskorea, olinhan hänen kodissaan.

Hänestä tuli ystävyytemme loppuaikana eteenkin laskuhumalassa hyvin kärkäs ja kiukkuinen. Haukkui minut itsekeskeiseksi kun en osaa ottaa häntä huomioon, haukkui levottomaksi kun olin vaihtanut työ- ja asuinpaikkaa, moitti koiraani ja kerran näin kylppärin ovenraosta miten kovakouraisesti tönäisi koirani pois lähettyviltään, koira ihan vinkaisi. Jotain muutakin ilme naljailua ja piikittelyä harrasti (oli kateellinen jostsin), kun hän vaan tykkäsi että niin voi kaverille tehdä.

En tullut enää kylään, en pitänyt mitään yhteyttä, vastasin muutamilla sanoilla viesteihin. Kysyi vielä pölvästi myöhemmin että onko hän "muka" loukannut minua jollain tapaa kun en pidä yhteyttä. Tämä kaveri sai jäädä....ja jäikin kokonaan. Ei kukaan halua olla ystävä jos toinen on toistuvasti ja tietoisesti ilkeä.