Isäksi 40-vuotiaana, miten sujuu?
Meillä on yhteinen lapsi, olen itse 29v ja mieheni 41v. Lapsemme täytti juuri 2v. Olisin halunnut 2-3 lasta.
Mies vaan ei tunnu jaksavan yhtään yöheräilyjä. Hän nukkuu eri huoneessa tulppien kanssa edelleen, ja minä nukun lapsen kanssa eri huoneessa ja olen hoitanut aina yöheräilyt enkä ole kokenut sitä siis ongelmaksi, vaan miehen käytöksen. Nyt lapsemme ei ole enää yli puoleen vuoteen heräillyt säännöllisesti. Flunssa iski, ja sen takia heräili ja mies äksyilee ja kiukuttelee väsyneenä eikä jaksa mitään ja sellaista koko vauva-arki oli, vaikka emme nukkuneet edes yhdessä jne. Mietityttää, joudunko luopumaan omista haaveistani, kun arki muuttuu vuoden ajaksi kamalaksi.
Kommentit (39)
Serkkuni tuli isäksi 50 vuotiaana.
Nyt hänellä 5 vuotias poika. Ja hyvin näyttää menevän.
Molrmmat vanhemmat käyvät työssä, lapsi päiväkodissa.
Luulen heidän olevan, yksi onnellisimmista suomalaisista perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni tuli isäksi 50 vuotiaana.
Nyt hänellä 5 vuotias poika. Ja hyvin näyttää menevän.
Molrmmat vanhemmat käyvät työssä, lapsi päiväkodissa.
Luulen heidän olevan, yksi onnellisimmista suomalaisista perheistä.
Kuulostaa aivan ihanalle!
Naapuri sai lapsen nelikymppisenä papparaisena. Saa nähdä miten käy.
No olin itse nelikymppinen kuin sain lapsen. Yöheräily sujui ongelmitta, kun olin muutenkin huonouninen. Luulen, että kyse enemmänkin ihmisten ominaisuuksista. Jotkut ei kestä heräilyä ja unien rikkonaisuutta, toisille ei tunnu oikein missään.
Sellaista se on vauvojen ja taaperoiden kanssa. En mä ymmärrä, miksi se isä kiukuttelee, kun kyllähän se oli tiedossa?
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on vauvojen ja taaperoiden kanssa. En mä ymmärrä, miksi se isä kiukuttelee, kun kyllähän se oli tiedossa?
No sanopa se. Ja parhaani olen yrittänyt, että saisi nukkua.
Mä en ymmärrä, miksi sä ap hoidit kaikki yöheräilyt yksin? Eikö se ollut raskasta? Mä ymmärrän, jos äiti imettää, niin silloin äiti hoitaa yösyötöt, mutta oletko tosiaan imettänyt tähän päivään asti?
Äiti hoitaa kotia, mies käy töissä. Piste. Tästä ei neuvotella. N44
Hei AP!! Onko tämä sun miehen eka lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on vauvojen ja taaperoiden kanssa. En mä ymmärrä, miksi se isä kiukuttelee, kun kyllähän se oli tiedossa?
No sanopa se. Ja parhaani olen yrittänyt, että saisi nukkua.
Sulla edessä hieno tulevaisuus raihnaisen ukon omaishoitajana. Pari kakaraa vielä siinä uhmäiässä.. Mites meni noin niinku omasta mielestä?
En nyt ihan ymmärrä miten vauvan kanssa elämä sen erilaisempaa on nelikymppisena kuin vaikka kymmenen vuotta aikaisemmin.
Aprillipila varmaan tämä 40v isä? En lähtisi tuohon hommaan enää 30v jälkeen
Mun mies oli 40 ja 42 kun saatiin lapsemme. Ei ole ollut mitään ongelmia. Mies hoiti lapset kotihoidontuella kunnes kuopus oli kolmevuotias. Ite oon pari vuotta nuorempi eikä nyt mitään erityisiä haasteita ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli 40 ja 42 kun saatiin lapsemme. Ei ole ollut mitään ongelmia. Mies hoiti lapset kotihoidontuella kunnes kuopus oli kolmevuotias. Ite oon pari vuotta nuorempi eikä nyt mitään erityisiä haasteita ole ollut.
Ja miksi ihmeessa ongelmia olisi ollut? Käsittämätöntä kuvitella 40 vuotiaan olevan joku seniili vanhus joka ei kykene mitään tekemään.
Mun isä oli 40 ku mää synnyin. Hän jaksoi oikein hyvin ja eli yli satavuotiaaksi.
Meillä mies oli 46v kun pitkän yrityksen jälkeen saimme lapsemme, enkä koe että hän olisi ollut liian vanha. Alussa mies hoiti vastasyntynyttä enemmän kuin minä, kun olin todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Samoin mies piti täyden puolikkaan vanhempainvapaata jotta sai olla lapsen kanssa. Nyt tuo lapsi on ihan iskän tyttö :')
Vierailija kirjoitti:
Mä nukun tulpat korvissa kun mun mies kuorsaa vieressä. Kumma kyllä en ole lähtenyt lätkimään.
Mä nukun omassa makkarissa.
Mieheni oli 40 ja 42 lastemme syntyessä. Jaksoi tosi hyvin ja teki osuutensa mukisematta, ja ylikin. Hän oli jo yli 10 vuotta halunnut tulla isäksi ja oli onnensa kukkuloilla. Ei se ole iästä kiinni vaan luonteesta.
Mä nukun tulpat korvissa kun mun mies kuorsaa vieressä. Kumma kyllä en ole lähtenyt lätkimään.