Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta

luokkakaveri estäessään lähtöni naulakolta tuli seisomaan eteeni: minä en väistä pöljiä!

Mutta minäpä väistän, sanoin minä ja kaarsin hänet kiertäen matkoihini.

Työterveystarkastus oli tulossa ja itse olin sairastanut juuri kaksi keuhkokuumetta. Muitakin sairaita oli työkavereissa. Epäiltiin sisäilmaongelmia. Pomo tuli sanomaan minulle, että jos kysytään niin pitää sanoa että terveitä ollaan. Arvatkaa sanottiinko. ? Pulju suljettiin heti ja purettiin saman tien. Töitä saimme kilpailijalla heti. 

Vierailija kirjoitti:

"Kyllähän sinun kelpaa matkustella kun sulla ei ole lapsia!"

 

Olen kuullut tämän moneen kertaan ja jopa toistuvasti samalta ystävältä, enkä koskaan osaa oikein muuta kuin hymyillen nostella harteitani. Ihan kuin se olisi minun syy, että hänellä on nuo kiviriipat ja minä olen valinnut toisenlaisen elämän. 

Kuka hänet on ase ohimolla pakottanut tekemään lapsia? :D En se ainakaan minä ollut! :D 

Ja totta, minun on hyvä näin lapsettomana matkustella. Jos sinä et lasten takia pääse reissuun, tai se matkustaminen niiden kanssa on, sanotaan nätisti, vähemmän nautinnollista, niin se on voi voi. :) 

Hieman vastaava juttu. Työkaverini A oli etsimässä miehensä kanssa heille omakotitaloa pääkaupunkiseudulta. Hän sitten valitteli, kuinka vaikeaa taloa oli etsiä omien kriteerien, budjettien, sijaintien ja muiden ristitulessa. Tähän sitten työkaveri B (kahden lapsen äiti) heitti: "no helppohan teillä on, kun voitte muuttaa ihan mihin vaan, kun ei ole lapsia".

Kommentti itsessään oli jo typerä. Vielä idiootimman siitä teki se, että työkaveri A oli kärsinyt useamman vuoden tahattomasta lapsettomuudesta.

Yksi nainen alkoi seurueessa (yli 6 henkeä) puhua siitä, miten minä "sössötän" ja miten "hankalaa" on saada selvää puheestani. Minulla on synnynnäinen puhevika, mutta se ei ole haitannut opiskelua, työntekoa, parisuhdetta, ystävyyssuhteita tai harrastuksia.



Minä päätin jättää vastaamatta tuohon kommenttiin. Tuijotin vain naista pitkään. Hän tiesi puhuneensa törkeästi ja nolanneensa itsensä, mutta ei pyytänyt anteeksi. Minä jatkoin keskustelua muiden kanssa. Yhdellä seurueen jäsenistä (mies) on kehitysvammainen tytär, joka hädin tuskin osaa 30-vuotiana pukeutua itse tai käydä vessassa ilman avustajaa. Vanha nainen päätti nolata minut JA tuon kehitysvammaisen tytön. 



Päätin, että en koskaan kutsu tuota ilkeää naista kotiini. En myöskään kutsu hänen tytärtään, joka on aikuinen ja jolla on pari lasta (alakouluikäisiä). Vanha nainen teki selväksi, että hän ei halua kuunnella minun "sössötystäni", joten hän ei halua tulla meille. Tytär haluaisi ja lapset myös, mutta minun päätökseni pitää. Vanha nainen nolasi koko perheensä (3 sukupolvea) yhdellä typerällä kommentilla.

Harmittelin työvuoroa, joka sattuisi tärkeän tapahtuman kanssa samalle päivälle. En kertonut mistä tapahtumasta oli kyse, kun läheinen työkaveri ehti sanoa: "Mitä se perheettömällä haittaa milloin on töissä." Hyvin taas hierottiin suolaa haavoihin - ihan kuin se perheettömyys olisi aina vapaaehtoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Mä itse kerran totesin yhdelle työkaverilleni ihan silleen hyvällä, että oletpas sinä hoikistunut kovasti! Hän meni jotenkin vaisuksi ja noloksi ja selitteli jotain, että varmaan koiralenkkien takia.

Oli hommannut koiran jokin aika sitten ja ilmeisesti sen myötä siis liikkunut enemmän ja laihtunut.

Hän loukkaantui kommentistani, vaikken tosiaankaan tarkoittanut mitään pahaa. Ei hän aiemminkaan lihava ollut, mutta näytti kieltämättä paremmalta kun oli laihtunut.

Toisten ihmisten lihomiset ja laihtumiset eivät ole asioita, joista kommentoidaan heille päin naamaa. Saati sitten, että niitä arvostellaan ulkonäön parantumisena tai huonontumisena. Tämä pitäisi olla jokaiselle ihan selvää. 

Mun mielestä taas ystävän pitää sanoa noista. Jos sun ystävällä läh

Ei todellakaan pidä sanoa mitään lihomisesta tai laihtumisesta. Olen laihtunut paljon johtuen lähiomaisen terminaalivaiheen syövän aiheuttamasta stressistä. En halua mitään kehuja kuinka olen laihtunut.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini kertoi sanoneensa kaverilleen, että olen ihan mukava, kun minuun vain tutustuu.

Olen aika hiljainen tyyppi.

 

Tätä olen kuullut lapsesta asti. Jossain vaiheessa aloin ottaa tämän kohteliaisuutena kun eräs ihminen sanoi, että olen kuin pelottava jääkuningatar, josta kukaan ei tiedä mitään. Ihmisiä siis kuitenkin kiinnosti......   Haluankin olla salaperäinen ja pitää oman reviirini omanani. 

Vierailija kirjoitti:

Harmittelin työvuoroa, joka sattuisi tärkeän tapahtuman kanssa samalle päivälle. En kertonut mistä tapahtumasta oli kyse, kun läheinen työkaveri ehti sanoa: "Mitä se perheettömällä haittaa milloin on töissä." Hyvin taas hierottiin suolaa haavoihin - ihan kuin se perheettömyys olisi aina vapaaehtoista. 

 

Tämä on liian tuttu puukko. Jopa vanhempani käyttivät tätä joka käänteessä. Minulle aikansa sanottiin, että tule nyt sinä jouluksi kotiin, kun ei sulla raukalla ole sitä omaa perhettä. Johti siihen, että minua ei näkynyt vuosikausiin jouluina eikä muinakaan juhlapäivinä, koska ei sitä säälimistä (arvostelua) kestänyt millään. Eihän minulla tosiaan ole mitään elämää, kun ei ole sitä omaa perhettä. Se perhehän vaan hankitaan.....

M.46

Olen ammatiltani siivooja, alalle kouluttatunutkin.

Olin äidin luona kerran käymässä ja katseltiin teeveetä josta tuli sattumalta dokumentti siivoojista. Ohjelmassa käsiteltiin monen siivoojan työpäivää, oli mm. suomalaisten lisäksi afrikkalaisia, Virosta ja Venäjältä tulleita työntekijöitä. Äiti tokaisi siiihen, että: "Nuokin (ulkomailta tulleet) ei pääse Suomessa kuin hanttihommiin."

Mieleen jäi, mutta ei jäänyt kaivelemaan.

Tämä on silmiä avaava ketju. Paras ystäväni vuosikymmenien ajalta ghostaa minua ja mietin tässä jälleen kerran, että miksi.