Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta

Vietettiin iltaa kaveriporukan kesken. Eräs mieheni kaveri tunnetusti päästää kännipäissään kaikkea harkitsematonta suustaan. Hän osaa olla hyvin ilkeä jos sattuu ottamaan liikaa. Tämä asia on kaikkien hänet tuntevien tiedossa. No satuin avautumaan kaverille kyseisen henkilön käytöksestä ja olin ällikällä lyöty kun kaveri syytti minua paskan puhumisesta seläntakana vaikka oikeasti käytin kaiken itsehillintäni etten heittänyt kyseistä tyyppiä ulos jo sanana iltana hänen hirveän käytöksensä vuoksi. Sanoin vielä seuraavana aamuna miehen kaverillle tämän törkeästä käytöksestä. Minäkö olen nyt sitten se pahis kun siivosin hänen kännisotkut ja olisin odottanut että kaveri olisi esittänyt lisäkysymyksiä syyllistämisen sijaan. Tuntuu hlvetin paskalta ja mietin haluanko tuollaista kaveria edes joka ei tunne yhtään mua ihmisenä selvästikään.

Tämä on kyllä silmiäavaava ketju. Kaikenlaista sitä ihmiset suustaan päästää.

Vierailija wrote:

Ei nyt niinkään ystävä, mutta eräässä yhteisössä olimme samaan aikaan, tulimme hyvin toimeen ja kuvittelin että voisimme olla kavereita.

No sitten tämä tokaisi että "kun saisit lottovoiton niin voisit saada miehenkin". Heitin naureskellen että meinaatko etten miestä saa kuin miljoonilla, mutta tyytyväinen hymyilynsä vastaukseksi sai kyllä luun kurkkuun.

Jumankauta! Kyllä jääpi mieleen tuommoinen🤬🤬

Minulla oli aikuisiän akne, joka ei todellakaan ollut oma valintani tai kiinni omasta teoistani.

Entinen työkaveri antoi kuitenkin minulle jatkuvasti ohjeita mm. tyynyliinan säännöllisestä vaihtamisesta ja kasvojen pesemisestä. Kerran hän pomppasi yllättäen työhuoneeseeni ja pettyneenä ihmetteli, kun ei nähnyt minua mutustamassa suklaalevyä.

Tahattomasti lapsettomalle seuraavat repliikit ovat sydäntä raastavia. 

Esimerkki 1. Eräs oli saanut lapsen vaimonsa kanssa, niin silloinen työkaveri totesi ykskantaan, että voitaisiin näyttää molemmat sinulle, miten niitä lapsia tehdään/saadaan. 

Esimerkki 2. Eräs toinen sanoi, että heillä on tuttavapiirissä mies, johon vaihtamalla kyllä alkaa lapsia tulemaan. Ja kehtas vielä sanoa että älä nyt loukkaannu ja nauroi päälle. 

Vierailija wrote:

Olin raskaana vähän yli puolen välin ja saanut tietää että lapsi ei tule selviämään hengissä synnyttyään. Näin sitten kaveria jonka olin tuntenut jo lapsesta asti. Hän oli myöskin raskaana ja siinä posket lommolla tupakkaa vetäessään ihan pokkana toisteli että hän tekis mitä vaan että lapsensa selviäisi.

Ai saa—na. Kiessus mikä tyyppi.

Tuli vielä yksi mieleen, hänkään ei ole ystävä, vaan tuttu vuosien takaa. Tuli kertomaan elämästään, miten on lapsia siunaantunut ym. Ja sitten tietty kysyi että onko minulla jälkikasvua. Sanoin että miehen kanssa kaksistaan. Ja samantien keksi syynkin. En kuulemma tarvi lapsia, kun hoidan heitä päivät muutenkin. Olen työssä lasten parissa. Aattelin vaan että sinähän sen luulet tietäväsi. Olen ollut keskivaikeasti masentunut asian tiimoilta. Oli pakko päästää unelmasta irti, muuten olisin todella huonossa jamassa. Ja inhottaa tuollaiset asiantuntijat ja tyhjänpäiväiset möläyttelijät. Olisin sanonut suorat sanat, ellei helmoissani olisi ollut muiden lapsukaisia hoidettavina. 🤬

Olen opetusalalla. Kerran meillä oli naisopettajille tilaisuus, jossa puhuttiin ulkoisesta olemuksesta ja kaunistautumisesta. Puhuttiin korujen käytöstä. Yhtäkkiä naisluennoija osoitti minua ja pyysi minua nousemaan ylös. - Katsokaa kaikki, näin pitää  koruja käyttää, kun on iso ihminen. Minulla oli roikkuvat korvakorut, ei kauhean isot. Olen 160 cm ja muutaman kilon ylipainoinen, en varsinainen läski. Posket punaisena istuin alas.

Kilpailua wrote:

Kyllä huomaa et nainen on naiselle susi, aina! Ei oo olemassakaan mitään termiä kuin paras ystävä, kaikki naiset ja tytöt kilpailee toisiaan vastaan tietyllä tavalla vaikka kuinka ollaan kaveria!

Tämän todennut vuosien saatossa, vaikka ei ääneen sanottaisiin miten asiat on, kehenkään ei voi oikeastaan luottaa yhtään

Ehkäpä noin. Itse en ole koskaan odottanut naiskavereiltani, olen siis nainen itsekin, mitään suuria tunteita itseäni kohtaan. Sopiva määrä kunnioitusta riittää ja ennen muuta odotan heistä hauskaa seuraa, jota toivon mukaan olen itsekin. Suuremmat tunteet omistan läheisilleni.

Entisessä työpaikassa meillä oli toimistolla vakiintunut porukka eri-ikäisiä ihmisiä, jonka kanssa kahviteltiin ja lounastettiin. En muista asiayhteyttä, mutta yhtäkkiä tähän porukkaan kuulunut  vanhempi miespuolinen kollegani tokaisi, että : "Sinusta huomaa, että olet ollut ruoka-aikaan paikalla/kotona." Luulin ensin kuulleeni väärin, mutta vähän aikaa asiaa sulateltuani tajusin, että työkaverini oli tosiaankin sanonut näin. Menin niin hämilleni etten osannut siinä paikassa sanoa mitään - valitettavasti. Sen tuo kommentti kyllä sai aikaan etten enää ollut hänen kanssaan tekemisissä jos ei ollut pakko. Moukka mikä moukka.

Minä ja eräs ystäväni olimme molemmat äitiyslomalla. Olimme yhtenä päivänä sopineet, että hän tulee lapsensa kanssa luokseni kyläilemään. Siinä sitten laittelin kahveja pöytään ja tämä ystävä istuskeli sohvalla, juttelimme niitä näitä. Ystäväni puhelin soi ja kuulin hänen sanovan siellä soittavalle, ilmeisesti jollekin toiselle kaverilleen, että "Voi hitto, kun ehdin jo tulla tänne X:lle, ois ollut niin kiva lähtee..."

Aika kamalia juttuja osa täällä, ihmiset osaavat olla ajattelemattomia. Mulla ei mitään niin pahaa nyt tule mieleen, jos en selviä loukkauksia ota huomioon, mutta nämä vähän ihmeelliset tokaisut nyt jostain syystä nousi mieleen:

Minulla on pitkähköt, mutta ohuet ja melko suorat hiukset. Ei mitkään hyvät hiukset siis, mutta olen hyväksynyt asian. Oltiin menossa ystävän kanssa ulos ja olin laittanut hiukset yksinkertaisesti matalalle ponnarille. Yks kaks ystäväni vain tokaisi: "Sulla on ihan jätkän hiukset". Hyvä tunnelmani latistui aika lailla.

Olin mennyt kampaajalle laitattamaan hiukseni tärkeää juhlaa varten. Kun kampaus oli valmis, olin tosi tyytyväinen lopputulokseen ja katselin iloisena peiliin. Kampaaja tokaisi: "Saihan näistä sunkin hiuksista ihan kivan näköiset!" Itse en ollut ollenkaan epäillyt, ettei ammattilainen saisi hiuksistani jotain kaunista aikaan. Tuli tunne, että hiukseni olisivat jotenkin poikkeuksellisen rumat.

En yleensä tykkää meikata, joskus satunnaisesti saattaa tulla päähänpisto laittaa meikkiä naamaan. Yhtenä päivänä olin ilman mitään kummempaa syytä laittanut töihin meikkiä. Naispuolinen esimies ihmetteli: "Olethan säkin ihan nätti kun olet meikannut!" Hämmennyin, kun ajattelin oliko hän koko ajan pitänyt minua kovinkin rumana. Itse en ole koskaan ajatellut olevani ruma vaikka en meikkiä käyttäisikään.

Eräs naistyökaveri, sen jälkeen kun olimme ihan mukavasti jutelleet, ilmoitti pelkäävänsä minua koska olen niin pitkä. Menin sen jälkeen ihan sanattomaksi, änkytin vaan jotain vastaukseksi. Olen tosi rauhallinen ihminen ja mietin että pelkäsikö hän todella että kävisin hänen kimppuunsa, vain siksi että olen pitkä vai mitä ihmettä tarkoitti.

Tapailemani nainen, jolle paljastin, että joudun käymään terapiassa hänen takiaan:

"Ai, en ole kuullut, että kukaan kaverini olisi käynyt terapiassa. Onko siitä ollut hyötyä?"

Vierailija wrote:

Minä ja eräs ystäväni olimme molemmat äitiyslomalla. Olimme yhtenä päivänä sopineet, että hän tulee lapsensa kanssa luokseni kyläilemään. Siinä sitten laittelin kahveja pöytään ja tämä ystävä istuskeli sohvalla, juttelimme niitä näitä. Ystäväni puhelin soi ja kuulin hänen sanovan siellä soittavalle, ilmeisesti jollekin toiselle kaverilleen, että "Voi hitto, kun ehdin jo tulla tänne X:lle, ois ollut niin kiva lähtee..."

Voi kuule, mun kaverit/sisko olis varmaan sanonut että ”mä jo kerkesin tänne, mutta mä lähden nyt heti tuleen” ja sit mulle tultaisiin sanomaan vaan että sori, tulikin muuta. 

Ja siis se että mulle on tehty oharit niin siskojen/äidin kuin läheisempien ystävien toimesta monet kerrat, mm. sisko jouluna useamman vuoden peräkkäin kun oli parempaa seuraa tiedossa, kerran jätti joululahjan hätäisesti postilaatikkoon ja häipyi paikalta vaikka oltiin sovittu että tulee oikein kylään. Terkkuja vaan jos tunnistatte itsenne 👋 En tosin usko koska se vaatisi sen että sitä omaa käytöstä osaisi katsoa jotenkin ulkopuolisena ja kellään näistä ei sitä taitoa ollut.

Jossain kohtaa tulin siihen tulokseen että mitä mä teen näillä kavereilla tai siskolla, jotka just käyttää mua vain kynnysmattonaan, juoruaa kaikki sanomani asiat eteenpäin jos uskoudun jostain oikeasti vaikeasta asiasta.

Tiputin elämästäni ja ikävä ei ole tullut ❤️

Valittelin ystävälleni teini-ikäisen tyttäreni mt-ongelmia. Ystävä totesi: "Ei vaikuta hyvältä tulevaisuutta ajatellen, kun tuossa elämänvaiheessa kaikki on vielä helppoa." Eihän tuo nyt mikään paha möläytys ollut ja ehkä tottakin, vaikka itse en muistele oman teini-iän olleen millään muotoa helppoa aikaa, mutta olisin ehkä siinä kohdassa tarvinnut enemmänkin tsemppaamista kuin pirujen maalaamista seinille. Ystäviä ollaan yhä ja välillä ystäväni yhä päästää suustaan vähän mitä sattuu, mutta kaikissa meissä jotain virheitä on.

"Jos sä hommaisit ajokortin mä en ikinä tulis sun kyytiin" en voinut vastustaa kiusausta muistuttaa tosta kun sitten kysyi kyytiä kun aikanaan sen kortin hommasin

"Kyl sä viel johonkin hyvään kouluun pääset hei!" Kun menin ammattikouluun opiskelemaan intohimoalaani

"Näyttää et se ei oo kasvanu yhtään!" Kaverini esikoisestani. Ei ollut loukkaukseksi varmaan tarkoitettu mutta tuntui ikävältä, kun kaikki vaan kysyivät miksi vauvamme on niin pieni.

Yläasteella kysyin luokkakaveriltani jostakin asiasta, että miksi minulle käy aina näin tmv. Vastaus oli: Siks ku sulla on noin iso nenä.

Mummo on kysynyt minulta jo kaksi kertaa, milloin synnytän. Äiti on ehdottanut painonpudotusta. Tiedän kyllä olevani ylipainoinen.

Ystäväni tuli kriisiytyneessä lapsettomuustilanteessa kylään tuttunsa kanssa, joka ei tiennyt tilanteestani. Puolet illasta tilitti kun on niin rankkaa kun on niin paljon lapsia.   Olin illan hiljaa enkä ole enää ottanut yhteyttä sen jälkeen.

Mulla oli ystävä joka suorapuheisuutensa ja "mä nyt vaan oon tällainen totuuden torvi"- ajattelun varjolla loukkasi jatkuvasti kommenteillaan mua koska vertaili itseään minuun. Olemme saman ikäisiä, ex-ystäväni oli minua noin 20kg painavampi ja tämä aiheutti hänessä jatkuvaa vertailun tarvetta.

Tämä ihminen on sanonu mm

" xxx (mies jota hän tapaili) ei kuulemma ikimaailmassa haluis koskee sun tissejä kun ne on tollaset roikkuvat ja isot" (olin 24v, hoikka ja rintani olivat silloin ehkä c-kuppia. Nyt ne on varmaan roikkuvat ja isot, eivät tosiaan olleet tuolloin).

"Miten sulla voi olla noin hirveästi ryppyjä, mulla ei oo ollenkaan vaikka ollaan saman ikäisiä, sä näytät mua ainakin 10 vuotta vanhemmalta, eikö vaan xxx (hänen miesystävänsä joka myötäili tätä ystävääni). Olin tällöin parikymppinen.

"En tajua kuinka sulla voi olla parempi palkka vaikka mä olen sua fiksumpi" (joo niinpä. Ajatella.)

Tätä vertailua ja mun dissaamista jaksoin vuosia ja sitten riitti. En ole kaivannut tätä itsetunnon latistajaa lainkaan elämääni. On hassua miten tällainen nälviminen menee ihon alle tunnetasolla vaikka järjellä ajateltuna tietää että tuo johtuu kommentoijan omasta heikosta itsetunnosta.

N40

Vierailija wrote:

Minä ja eräs ystäväni olimme molemmat äitiyslomalla. Olimme yhtenä päivänä sopineet, että hän tulee lapsensa kanssa luokseni kyläilemään. Siinä sitten laittelin kahveja pöytään ja tämä ystävä istuskeli sohvalla, juttelimme niitä näitä. Ystäväni puhelin soi ja kuulin hänen sanovan siellä soittavalle, ilmeisesti jollekin toiselle kaverilleen, että "Voi hitto, kun ehdin jo tulla tänne X:lle, ois ollut niin kiva lähtee..."

Minusta tää ei oo mitenkään sua kohtaan sanottu. Ystävästä on vaan sekin meno kuulostanut hyvältä.