Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä miehen käytöksestä? Olen ihan loppu.
16.09.2019 |
Meillä vauva joka osaa kontata, ja asumme kaksikerroksisessa asunnossa, jossa yläkerrassa makuuhuoneet. Mies ei osaa laittaa portaiden porttia kiinni kun lähtee. Minun pitää vahtia sitä milloin hänen menee alakertaan juosta hänen perässään ja varmistaa että portti on mennyt kiinni. Vanhempi lapsi osaa laittaa portin aina huolellisesti kiinni, mutta mies ei. Viimeksi eilen oli tilanne kun vauva oli vähällä tippua portaat alas, kun mies lähti jättäen portin aivan auki.
Mies lähtee aamulla töihin, ja olen lukuisia kertoja pyytänyt häntä laittamaan vanhemman lapsen ja meidän makuuhuoneen oven kiinni, ettei herättäisi kolisteluun, ja muutenkin että ei esim tiskejä laittaisi aamulla, koska ehdin ne hyvin laittaa kun herään. Tämän olen sanonut useamman kerran. Vauva nukkuu huonosti kaikenkaikkiaan, mutta aamulla tykkää nukkua pitkään klo8 asti tai jopa pidempään. Taas tänäaamuna mies jätti meidän makkarin ja lastenhuoneen oven auki, ja alkoi kolistelemaan keittiössä kovaan ääneen (laittoi ilmeisesti tiskejä, vaikka en ymmärrä miten niitä oli laittamatta, kun laitoin ne illalla), sillä seurauksella että kaikki heräsivät, vaikka muuten olisivat voineet nukkua tunnin pidempään.
Kun miehelle sanoin esim portista eilen, niin enemmänkin hän tiuskaisi minulle siitä kun hänelle huolestuneeseen sävyyn sanoin asiasta, en edes vihaisesti. Ei mitään anteeksipyyntöä tai kauhistelua tms, miten nyt vaikka itse olisin reagoinut asiaan. Sama tänäaamuna suuttui minulle, kun sanoin hänelle kolistelusta, joskin olin kyllä jo vihainen, kun nyt lapset todennäköisesti väsyneitä ja koululaisia päivän, kun eivät saaneet nukkua tarpeeksi.
Mielipiteitä? Neuvoja? Muita kellä samanlaisia riitoja kotona?
Kommentit (377)
Miksi et pyydä miestä kirjoittamaan tänne omaa versiotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo palasimme tosiaan tänään illalla vielä eiliseen ja tämänaamuiseen, koska asia vaivasi minua niin paljon, etenkin eilinen kun ei ollut yhtään pahoillaan tai edes säikähtänyt sitä.
Kysyin mieheltä uudestaan miten se portti tosiaan eilen jäi auki, ja miehen ensimmäinen reaktio oli että ei jaksa nyt enempää jauhaa aiheesta. Asettui siis heti puolustuskannalle ja loukkaantui siitä että otin asian uudestaan puheeksi. Haastan kuulemma riitaa, hän ei nyt jaksa (tämä niin tyypillinen reaktio!). En kuulemma ole mihinkään mitä hän tekee koskaan tyytyväinen (tämä nauha pyörii myös aina, jos jostain sanoo, vaikka kuinka olisi aiheesta). Jotenkin se vaan unohtui, koska minä olin pyytänyt häntä käydä katsomassa esikoista joka aina vaan yksin ulkona vaikka kello oli jo paljon, ja itse imetin vauvaa. Hänen mielestään ei olisi tarvinut käydä katsomassa esikoista. Miten tämä liittyy asiaan??? Yritti vielä epätoivoisesti kääntää asiaa minun syyksi.
En tiedä, vaikeaa on kun mistään ei saisi sanoa, kun sitten sanotaan kaikesta ja kaikesta moititaan, vaikka ne asiat mistä sanon on juurikin aiempien esimerkkien tapaisia. Kyllä epäkohtia on minunkin mielestäni paljon, mutta jos käyn yksin kaupassa kaksi kuukautta putkeen ja sitten sanon miehelle että voisi välillä hänkin käydä, ei ole kivaa että joudun aina käymään, niin on siinä aika monta kertaa ollut sanomattakin mitään! Oma-aloitteisesti ei siis tee juuri mitään, mutta jos tästä huomauttaa niin loukkaantuu. Tai sitten juuri laittaa tiskejä vaikka täysiä kolistaen aamulla klo7 ja tietenkin kun tästä huomauttaa, niin loukkaantuu, että ei hänen tosiaan kannata tehdä yhtään mitään, kun aina tekee väärin minun mielestäni. Toisaalta hänellä on kyllä oikeus huomauttaa monistakin asioista minulle, kuinka laitan väärin ruokaa, jätän tavaroita levälleen, kahvikuppeja kuulemma jätän milloin minnekin, joka aivan kamalaa hänestä.
Aivan yhtä tyhjän kanssa yrittää keskustella. Hän puolustelee itseään loputtomiin. TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty. Mikään ei oikeasti muutu, koska ei oikeasti mene itseensä, tai mieti asiaa sen enempää. T. Ap
Nyt oikeasti AP, miksi ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa? Itseäni uuvuttaa ja kiukuttaa jo pelkästään tuosta lukeminen!
Vierailija kirjoitti:
Huomiovärinen lappu siihen porttiin kiinni ("muista sulkea portti"), seuraavaksi portaiden seinään ja vielä keittiöön. Jos se portti on sen jälkeen vielä auki, on aika selvää mistä on kyse.
Tästä vielä valokuva! Näkee että on yritetty sanoa, jos vauva loukkaantuu niin nähdään ettei teko ole välttämättä vahinko!!
Keräisin kyl jotain aineistoa ja pyytäisin ihmisiä eri tilanteisiin jne.. vauvan turvaksi!
Muuttaisin erilleen vähäksi aikaa. Helpommin sanottu kuin tehty, ymmärrän kyllä. Mies kuulostaa ihme kiukuttelijalta, ja lapselliselta.
Vierailija kirjoitti:
Joo palasimme tosiaan tänään illalla vielä eiliseen ja tämänaamuiseen, koska asia vaivasi minua niin paljon, etenkin eilinen kun ei ollut yhtään pahoillaan tai edes säikähtänyt sitä.
Kysyin mieheltä uudestaan miten se portti tosiaan eilen jäi auki, ja miehen ensimmäinen reaktio oli että ei jaksa nyt enempää jauhaa aiheesta. Asettui siis heti puolustuskannalle ja loukkaantui siitä että otin asian uudestaan puheeksi. Haastan kuulemma riitaa, hän ei nyt jaksa (tämä niin tyypillinen reaktio!). En kuulemma ole mihinkään mitä hän tekee koskaan tyytyväinen (tämä nauha pyörii myös aina, jos jostain sanoo, vaikka kuinka olisi aiheesta). Jotenkin se vaan unohtui, koska minä olin pyytänyt häntä käydä katsomassa esikoista joka aina vaan yksin ulkona vaikka kello oli jo paljon, ja itse imetin vauvaa. Hänen mielestään ei olisi tarvinut käydä katsomassa esikoista. Miten tämä liittyy asiaan??? Yritti vielä epätoivoisesti kääntää asiaa minun syyksi.
En tiedä, vaikeaa on kun mistään ei saisi sanoa, kun sitten sanotaan kaikesta ja kaikesta moititaan, vaikka ne asiat mistä sanon on juurikin aiempien esimerkkien tapaisia. Kyllä epäkohtia on minunkin mielestäni paljon, mutta jos käyn yksin kaupassa kaksi kuukautta putkeen ja sitten sanon miehelle että voisi välillä hänkin käydä, ei ole kivaa että joudun aina käymään, niin on siinä aika monta kertaa ollut sanomattakin mitään! Oma-aloitteisesti ei siis tee juuri mitään, mutta jos tästä huomauttaa niin loukkaantuu. Tai sitten juuri laittaa tiskejä vaikka täysiä kolistaen aamulla klo7 ja tietenkin kun tästä huomauttaa, niin loukkaantuu, että ei hänen tosiaan kannata tehdä yhtään mitään, kun aina tekee väärin minun mielestäni. Toisaalta hänellä on kyllä oikeus huomauttaa monistakin asioista minulle, kuinka laitan väärin ruokaa, jätän tavaroita levälleen, kahvikuppeja kuulemma jätän milloin minnekin, joka aivan kamalaa hänestä.
Aivan yhtä tyhjän kanssa yrittää keskustella. Hän puolustelee itseään loputtomiin. TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty. Mikään ei oikeasti muutu, koska ei oikeasti mene itseensä, tai mieti asiaa sen enempää. T. Ap
Rupee tekemään erosuunnitelmat valmiiksi, ei tuo tule tuosta muuttumaan. Mieshän on täysin kykenemätön ottamaan vastuuta omista tekemisistään. Helpottaa suakin henkisesti, kun tiedät selvät sävelet miten tulet toimimaan. Lapset on sen verran pieniä, että se ero on niillekin parempi tässä vaiheessa, kuin esim koulun tai murrosiän alkaessa. Jos miehen puolelta on kyse pelkästään kypsymättömyydestä, voi olla pieni mahdollisuus että havahtuu näkemään oman käytöksensä seuraukset kun tajuaa että olet oikeasti eroamassa. Pahoin kuitenkin pelkään että mies käyttäytyy noin ihan tietoisesti, tahallaan siis. Silloin ei ole mitään tehtävissä ja erokin kannattaa suunnitella huolella, koska kiusaajamies voi heittäytyä hyvinkin hankalaksi, kuten tästäkin ketjusta on saatu lukea. Tsemppiä ap, selviät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo palasimme tosiaan tänään illalla vielä eiliseen ja tämänaamuiseen, koska asia vaivasi minua niin paljon, etenkin eilinen kun ei ollut yhtään pahoillaan tai edes säikähtänyt sitä.
Kysyin mieheltä uudestaan miten se portti tosiaan eilen jäi auki, ja miehen ensimmäinen reaktio oli että ei jaksa nyt enempää jauhaa aiheesta. Asettui siis heti puolustuskannalle ja loukkaantui siitä että otin asian uudestaan puheeksi. Haastan kuulemma riitaa, hän ei nyt jaksa (tämä niin tyypillinen reaktio!). En kuulemma ole mihinkään mitä hän tekee koskaan tyytyväinen (tämä nauha pyörii myös aina, jos jostain sanoo, vaikka kuinka olisi aiheesta). Jotenkin se vaan unohtui, koska minä olin pyytänyt häntä käydä katsomassa esikoista joka aina vaan yksin ulkona vaikka kello oli jo paljon, ja itse imetin vauvaa. Hänen mielestään ei olisi tarvinut käydä katsomassa esikoista. Miten tämä liittyy asiaan??? Yritti vielä epätoivoisesti kääntää asiaa minun syyksi.
En tiedä, vaikeaa on kun mistään ei saisi sanoa, kun sitten sanotaan kaikesta ja kaikesta moititaan, vaikka ne asiat mistä sanon on juurikin aiempien esimerkkien tapaisia. Kyllä epäkohtia on minunkin mielestäni paljon, mutta jos käyn yksin kaupassa kaksi kuukautta putkeen ja sitten sanon miehelle että voisi välillä hänkin käydä, ei ole kivaa että joudun aina käymään, niin on siinä aika monta kertaa ollut sanomattakin mitään! Oma-aloitteisesti ei siis tee juuri mitään, mutta jos tästä huomauttaa niin loukkaantuu. Tai sitten juuri laittaa tiskejä vaikka täysiä kolistaen aamulla klo7 ja tietenkin kun tästä huomauttaa, niin loukkaantuu, että ei hänen tosiaan kannata tehdä yhtään mitään, kun aina tekee väärin minun mielestäni. Toisaalta hänellä on kyllä oikeus huomauttaa monistakin asioista minulle, kuinka laitan väärin ruokaa, jätän tavaroita levälleen, kahvikuppeja kuulemma jätän milloin minnekin, joka aivan kamalaa hänestä.
Aivan yhtä tyhjän kanssa yrittää keskustella. Hän puolustelee itseään loputtomiin. TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty. Mikään ei oikeasti muutu, koska ei oikeasti mene itseensä, tai mieti asiaa sen enempää. T. Ap
Nyt oikeasti AP, miksi ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa? Itseäni uuvuttaa ja kiukuttaa jo pelkästään tuosta lukeminen!
Kyllä rehellisesti sanoen ihmettelen nyt vähän itsekin. Kai sitä rakkautta on joskus ollut, olin aika nuori kun tapasimme, ja olen vaan vuosien mittaan tottunut tähän kaikkeen. En osaa nähdä asioita enää objektiivisesti. Olen itse yrittänyt vaan luovia jotenkin ja tehdä parhaani. Arki on vienyt mukanaan. Lapset tulevat minulle aina ykkösenä ja mietin heidän parastaan ensisijaisesti.
Ero tai asumusero on kyllä ollut mielessä, ja yhden ystäväni kanssa tästä jopa juttelin, mutta tulimme siihen lopputulokseen että vauvavuotena on aika hullua erota. Enkö ole kyllä jaksanutkaan sitä alkaa tosissani suunnittelemaan. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo palasimme tosiaan tänään illalla vielä eiliseen ja tämänaamuiseen, koska asia vaivasi minua niin paljon, etenkin eilinen kun ei ollut yhtään pahoillaan tai edes säikähtänyt sitä.
Kysyin mieheltä uudestaan miten se portti tosiaan eilen jäi auki, ja miehen ensimmäinen reaktio oli että ei jaksa nyt enempää jauhaa aiheesta. Asettui siis heti puolustuskannalle ja loukkaantui siitä että otin asian uudestaan puheeksi. Haastan kuulemma riitaa, hän ei nyt jaksa (tämä niin tyypillinen reaktio!). En kuulemma ole mihinkään mitä hän tekee koskaan tyytyväinen (tämä nauha pyörii myös aina, jos jostain sanoo, vaikka kuinka olisi aiheesta). Jotenkin se vaan unohtui, koska minä olin pyytänyt häntä käydä katsomassa esikoista joka aina vaan yksin ulkona vaikka kello oli jo paljon, ja itse imetin vauvaa. Hänen mielestään ei olisi tarvinut käydä katsomassa esikoista. Miten tämä liittyy asiaan??? Yritti vielä epätoivoisesti kääntää asiaa minun syyksi.
En tiedä, vaikeaa on kun mistään ei saisi sanoa, kun sitten sanotaan kaikesta ja kaikesta moititaan, vaikka ne asiat mistä sanon on juurikin aiempien esimerkkien tapaisia. Kyllä epäkohtia on minunkin mielestäni paljon, mutta jos käyn yksin kaupassa kaksi kuukautta putkeen ja sitten sanon miehelle että voisi välillä hänkin käydä, ei ole kivaa että joudun aina käymään, niin on siinä aika monta kertaa ollut sanomattakin mitään! Oma-aloitteisesti ei siis tee juuri mitään, mutta jos tästä huomauttaa niin loukkaantuu. Tai sitten juuri laittaa tiskejä vaikka täysiä kolistaen aamulla klo7 ja tietenkin kun tästä huomauttaa, niin loukkaantuu, että ei hänen tosiaan kannata tehdä yhtään mitään, kun aina tekee väärin minun mielestäni. Toisaalta hänellä on kyllä oikeus huomauttaa monistakin asioista minulle, kuinka laitan väärin ruokaa, jätän tavaroita levälleen, kahvikuppeja kuulemma jätän milloin minnekin, joka aivan kamalaa hänestä.
Aivan yhtä tyhjän kanssa yrittää keskustella. Hän puolustelee itseään loputtomiin. TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty. Mikään ei oikeasti muutu, koska ei oikeasti mene itseensä, tai mieti asiaa sen enempää. T. Ap
Sun mies kuulostaa ihan äärimmäisen rasittavalta, vaikealta ja raivostuttavalta kumppanilta. Se näköjään tekee kaikkensa, siis aivan kaikkensa, että se ei joutuisi kantamaan mitään vastuuta sanoistaan ja teoistaan ja että sun olisi aivan mahdoton keskustella sen kanssa yhtään mistään sulle tärkeestä aiheesta. En tajua miten olet jaksanut kaikki nämä vuodet. Kyse ei tosiaan ole vain jostain lapsiportista vaan eihän tuollaisen kanssa voi keskustella yhtään mistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo palasimme tosiaan tänään illalla vielä eiliseen ja tämänaamuiseen, koska asia vaivasi minua niin paljon, etenkin eilinen kun ei ollut yhtään pahoillaan tai edes säikähtänyt sitä.
Kysyin mieheltä uudestaan miten se portti tosiaan eilen jäi auki, ja miehen ensimmäinen reaktio oli että ei jaksa nyt enempää jauhaa aiheesta. Asettui siis heti puolustuskannalle ja loukkaantui siitä että otin asian uudestaan puheeksi. Haastan kuulemma riitaa, hän ei nyt jaksa (tämä niin tyypillinen reaktio!). En kuulemma ole mihinkään mitä hän tekee koskaan tyytyväinen (tämä nauha pyörii myös aina, jos jostain sanoo, vaikka kuinka olisi aiheesta). Jotenkin se vaan unohtui, koska minä olin pyytänyt häntä käydä katsomassa esikoista joka aina vaan yksin ulkona vaikka kello oli jo paljon, ja itse imetin vauvaa. Hänen mielestään ei olisi tarvinut käydä katsomassa esikoista. Miten tämä liittyy asiaan??? Yritti vielä epätoivoisesti kääntää asiaa minun syyksi.
En tiedä, vaikeaa on kun mistään ei saisi sanoa, kun sitten sanotaan kaikesta ja kaikesta moititaan, vaikka ne asiat mistä sanon on juurikin aiempien esimerkkien tapaisia. Kyllä epäkohtia on minunkin mielestäni paljon, mutta jos käyn yksin kaupassa kaksi kuukautta putkeen ja sitten sanon miehelle että voisi välillä hänkin käydä, ei ole kivaa että joudun aina käymään, niin on siinä aika monta kertaa ollut sanomattakin mitään! Oma-aloitteisesti ei siis tee juuri mitään, mutta jos tästä huomauttaa niin loukkaantuu. Tai sitten juuri laittaa tiskejä vaikka täysiä kolistaen aamulla klo7 ja tietenkin kun tästä huomauttaa, niin loukkaantuu, että ei hänen tosiaan kannata tehdä yhtään mitään, kun aina tekee väärin minun mielestäni. Toisaalta hänellä on kyllä oikeus huomauttaa monistakin asioista minulle, kuinka laitan väärin ruokaa, jätän tavaroita levälleen, kahvikuppeja kuulemma jätän milloin minnekin, joka aivan kamalaa hänestä.
Aivan yhtä tyhjän kanssa yrittää keskustella. Hän puolustelee itseään loputtomiin. TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty. Mikään ei oikeasti muutu, koska ei oikeasti mene itseensä, tai mieti asiaa sen enempää. T. Ap
Nyt oikeasti AP, miksi ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa? Itseäni uuvuttaa ja kiukuttaa jo pelkästään tuosta lukeminen!
Kyllä rehellisesti sanoen ihmettelen nyt vähän itsekin. Kai sitä rakkautta on joskus ollut, olin aika nuori kun tapasimme, ja olen vaan vuosien mittaan tottunut tähän kaikkeen. En osaa nähdä asioita enää objektiivisesti. Olen itse yrittänyt vaan luovia jotenkin ja tehdä parhaani. Arki on vienyt mukanaan. Lapset tulevat minulle aina ykkösenä ja mietin heidän parastaan ensisijaisesti.
Ero tai asumusero on kyllä ollut mielessä, ja yhden ystäväni kanssa tästä jopa juttelin, mutta tulimme siihen lopputulokseen että vauvavuotena on aika hullua erota. Enkö ole kyllä jaksanutkaan sitä alkaa tosissani suunnittelemaan. T. Ap
Jos asuisit yksin lasten kanssa, niin varmasti se olisi rankkaa, mutta erilailla rankkaa kuin on nyt. Koska kyllä sinulla on nyt ihan todella rankkaa, kuulostaa kamalalta tuollainen ukko. Ainakin voisit yksin asuessa luottaa siihen, että jos suljit lapsiportin illalla mennessäsi nukkumaan niin se on 100% varmasti aamulla yhä kiinni kun lapset herää.
olin tälläisen vastuun välttelijän kanssa naimisissa monta vuotta, meillä ei onneksi ollut lapsia. Aina kun homma meni vakavaksi(=pohdin eroa ja vetäydyin) seurasi hetken hyvittelyvaihe ja viikon-parin päästä vanha homma jatkui..eli ap kun päätät lähteä asumuseroon/eropapereihin, älä usko ensimmäisiin eikä toisiinkaan mahtipontisiin lupauksiin että kaikki muuttuu eikä myöskään niihin itsesäälikyyneliin..eikä eroon pääseminen ole helppo..saattavat lähteä koston tielle. Mulle ei exä toki muuta voinut kun levittää perättömiä juoruja, mut kun on yhteisiä lapsia voi tulla aikamoiset huoltajuuskiistat. Vaikea tilanne, näitä lapsellisia mammanpoikia vaan tuntuu riittävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies oli tommonen, kun oli talous mennyt hänellä tosi huonolle tolalle, masensi, uupui. Ei jaksanut välittää, teki kiusaa purki pahaa oloaan. Kaikkea mahdollista oli. Jotenkin me vaan selvittiin ja sain mieheni takaisin ja lapset isänsä. Hän päätti muuttua ja muuttaa asioita. Minäkin muutuin. Toivoa on, mutta on toimittava, katkaistava kaava. Jonkun aikaa sinun pitää jaksaa olla se aikuinen ja epäreilun epäitsekäs. Ja on vedettävä raja. Onko se sitten ero tai?
Vierailija kirjoitti:
olin tälläisen vastuun välttelijän kanssa naimisissa monta vuotta, meillä ei onneksi ollut lapsia. Aina kun homma meni vakavaksi(=pohdin eroa ja vetäydyin) seurasi hetken hyvittelyvaihe ja viikon-parin päästä vanha homma jatkui..eli ap kun päätät lähteä asumuseroon/eropapereihin, älä usko ensimmäisiin eikä toisiinkaan mahtipontisiin lupauksiin että kaikki muuttuu eikä myöskään niihin itsesäälikyyneliin..eikä eroon pääseminen ole helppo..saattavat lähteä koston tielle. Mulle ei exä toki muuta voinut kun levittää perättömiä juoruja, mut kun on yhteisiä lapsia voi tulla aikamoiset huoltajuuskiistat. Vaikea tilanne, näitä lapsellisia mammanpoikia vaan tuntuu riittävän.
Minäkin olen seurustellut tällaisen miehen kanssa. Onneksi ei muutettu yhteen, niin ero oli helppo. Mutta hän oli aivan raivostuttava yhdistelmä mykkäkouluilijaa, marttyyria, vastuunvälttelijää ja liukasta saippuaa. Hänestä ei saanut koskaan millään keskustelulla yhtään mitään otetta, ja hän ylpeili sillä, että häntä on kaveritkin kuvanneet kuin liukkaaksi saippuaksi. Mykkäkoulut saattoi alkaa mistä vain, en tiennyt yleensä mikä oli vialla (oli kova tulkitsemaan sanojani ja tekojani aivan väärin ja niistä tulkinnoistaan sitten loukkaantui ja mökötti). Ja jos yritti pakottaa häntä tilille ja vastuuseen niin tuli täysi marttyyrivaihe että hän tekee kaiken sitten väärin ja on ihan kamala ja epäonnistunut ihminen ja kaikki on hänen syytään ja blaablaablaa.
Eihän sellaisen kanssa parisuhteesta mitään tullut. Mutta: ero oli helppo ja riidaton ja hoitui ihan sovussa eikä mitään jälkipyykkiä tullut, ihme kyllä.
Hän oli kyllä toisaalta mitä välittävin ihminen ja muitakin hyviä puolia, mutta nuo ongelmat teki parisuhteen mahdottomaksi. Hänellä kuitenkin oli ollut elämän varrella ja lapsuuden perheessä todella vaikeita ja rankkoja asioita, alkoholismia, sairauksia, vaiettuja salaisuuksia ja vaikka mitä joten kai niistä tuollainen jälki ihmiseen sitten jää että on kimppu mykkäkoulua, marttyyriä ja liukasta saippuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies voi olla tyhmä tai jotenkin rajoittunut. Menneiden virheiden puhumisesta tulee syyttelyä, kun se toistuu ja toistuu. Mies ei osaa korjata tilannetta, vaikka asiasta keskustelisi jatkuvasti. Se ei auta eteenpäin. Jotain muuta kuin keskustelua tarvitaan.
Ap, olet ohittanut ehdotukset huomiovärilapusta, miehen tai sinun ja vauvan muutosta alakertaan, porttiin automaattisulku, portti aina kiinni jolloin se tulisi tavaksi. Miksi ette kokeile mitään muuta, kun keskustelu ei korjaa tilannetta.
Mies on vihainen, siksi piittaamaton. Mistä se on vihainen? Kuka tietää. Omista syistään. Mä saisin tuollaiselle miehelle sellaiset raivarit että muistaisi lopun ikäänsä. Mököttäköön sitten vaikka vuoden putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies voi olla tyhmä tai jotenkin rajoittunut. Menneiden virheiden puhumisesta tulee syyttelyä, kun se toistuu ja toistuu. Mies ei osaa korjata tilannetta, vaikka asiasta keskustelisi jatkuvasti. Se ei auta eteenpäin. Jotain muuta kuin keskustelua tarvitaan.
Ap, olet ohittanut ehdotukset huomiovärilapusta, miehen tai sinun ja vauvan muutosta alakertaan, porttiin automaattisulku, portti aina kiinni jolloin se tulisi tavaksi. Miksi ette kokeile mitään muuta, kun keskustelu ei korjaa tilannetta.
Noiden parisuhteessa on vakava vuorovaikutusongelma johtuen miehen tavasta aina keskustelutilanteessa väistää kaikki vastuu ja torpata ja vesittää kaikki keskustelu. Sekä heittäytyä marttyyriksi ja mököttää.
Lisäksi niiden parisuhteessa on henkistä väkivaltaa miehen taholta, passiivis-aggressiivisuutta miehen taholta ja vallankäyttöä miehen taholta.
Värilaput ja portin automaattisulut on ihan diipadaapaa tässä tilanteessa. Ongelmat on aivan muualla kuin siinä portissa. Siinä olet oikeassa, että keskustelu ei auta, koska mies estää ja vesittää kaikki vaimonsa keskusteluyritykset. Jotain muuta pitääkin kokeilla, mutta se muu ei ole huomiovärilappuja tai jousia porttiin. Se muu on esim. paripsykoterapia tai asumusero.
Nyt olisi hyvä selvittää, onko mitään aitoa keskusteluyhteyttä enää olemassa - missään asiassa. Syyttelyn ja suuttumisen tulokset on jo nähty, mies saa niistä vain oivan tekosyyn heittäytyä marttyyriksi. Mutta hankalille ihmisille kannattaa esittää mahdollisimman paljon kysymyksiä, pelkkiä kysymyksiä. Esimerkiksi: miten meillä mielestäsi menee tällä hetkellä? Miten voit? Mitä haluat elämältäsi? Mitä haluat perhe-elämältä? Mitä haluat tältä suhteelta? Mitä haluat priorisoida? Mikä on sinun näkemyksesi oikeudenmukaisesta vastuunjaosta? Toteutuuko se? Teemmekö mielestäsi yhteistyötä? Haluatko että teemme? Vastaukset voivat olla hämmästyttävää kuultavaa, jos tuollaisen vässykän saa joskus houkuteltua puhumaan. Mutta se vaatii sen, että kesken keskustelun ei saa hermostua yhtään. Maltin säilyttäminen on sen arvoista. Muuten ei koskaan saa kuulla kaikkea. Ja suuttua ehtii sittenkin kun on saanut haastateltua tarpeeksi. Jatkoa ajatellen ei kannata kuvitella että parisuhdetta voi hoitaa niin että asioista keskustellaan vasta sitten kun ollaan jo ongelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies voi olla tyhmä tai jotenkin rajoittunut. Menneiden virheiden puhumisesta tulee syyttelyä, kun se toistuu ja toistuu. Mies ei osaa korjata tilannetta, vaikka asiasta keskustelisi jatkuvasti. Se ei auta eteenpäin. Jotain muuta kuin keskustelua tarvitaan.
Ap, olet ohittanut ehdotukset huomiovärilapusta, miehen tai sinun ja vauvan muutosta alakertaan, porttiin automaattisulku, portti aina kiinni jolloin se tulisi tavaksi. Miksi ette kokeile mitään muuta, kun keskustelu ei korjaa tilannetta.
Kyllä, voin laittaa lappuja vaikka joka paikkaan, mutta jos laitan, huomaako niitä kun ei huomaa porttiakaan? Ja miksi tosiaan ei itse laita, jos hän on se joka ei muista laittaa kiinni? Tai jos tahalteen jättää laittamatta kuten moni täällä on mieltä, niin ei paljoa laput auta. Porttiongelma on nyt vain kaiken huippu tässä, ongelmia riittää kyllä muitakin, tietenkin vauvan turvallisuus täytyy varmistaa tavalla tai toisella. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies voi olla tyhmä tai jotenkin rajoittunut. Menneiden virheiden puhumisesta tulee syyttelyä, kun se toistuu ja toistuu. Mies ei osaa korjata tilannetta, vaikka asiasta keskustelisi jatkuvasti. Se ei auta eteenpäin. Jotain muuta kuin keskustelua tarvitaan.
Ap, olet ohittanut ehdotukset huomiovärilapusta, miehen tai sinun ja vauvan muutosta alakertaan, porttiin automaattisulku, portti aina kiinni jolloin se tulisi tavaksi. Miksi ette kokeile mitään muuta, kun keskustelu ei korjaa tilannetta.
Noiden parisuhteessa on vakava vuorovaikutusongelma johtuen miehen tavasta aina keskustelutilanteessa väistää kaikki vastuu ja torpata ja vesittää kaikki keskustelu. Sekä heittäytyä marttyyriksi ja mököttää.
Lisäksi niiden parisuhteessa on henkistä väkivaltaa miehen taholta, passiivis-aggressiivisuutta miehen taholta ja vallankäyttöä miehen taholta.
Värilaput ja portin automaattisulut on ihan diipadaapaa tässä tilanteessa. Ongelmat on aivan muualla kuin siinä portissa. Siinä olet oikeassa, että keskustelu ei auta, koska mies estää ja vesittää kaikki vaimonsa keskusteluyritykset. Jotain muuta pitääkin kokeilla, mutta se muu ei ole huomiovärilappuja tai jousia porttiin. Se muu on esim. paripsykoterapia tai asumusero.
Eikö nukkumajärjestelyjen muuttaminen olisi selkeä viesti miehelle, että nyt tarvitaan muutos. Jos mies nukkuisi alhaalla, niin portti ja ovet pysyisivät kiinni. Erillään nukkumisesta voisi edetä seuraavaan vaiheeseen, jos tilanne ei muutu paremmaksi.
Miten oma isä voi vaarantaa oman lapsensa noin? Jos hän haluaa tehdä sinulle kiusaa vaarantamalla lapsen turvallisuuden, edelleen voi kysyä millainen isä vaarantaa lapsensa vain kiukutellakseen lapsen äidille. Itsekäs ja lapsellinen, sellainen joka ei ymmärrä, että tuollaisella teolla voi olla raskaat seuraukset.
Miksi kaikki ajattelee että portin auki jättäminen on tahallista? Ehkä mies on vaan hajamielinen.
Haukotus......