Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä miehen käytöksestä? Olen ihan loppu.
16.09.2019 |
Meillä vauva joka osaa kontata, ja asumme kaksikerroksisessa asunnossa, jossa yläkerrassa makuuhuoneet. Mies ei osaa laittaa portaiden porttia kiinni kun lähtee. Minun pitää vahtia sitä milloin hänen menee alakertaan juosta hänen perässään ja varmistaa että portti on mennyt kiinni. Vanhempi lapsi osaa laittaa portin aina huolellisesti kiinni, mutta mies ei. Viimeksi eilen oli tilanne kun vauva oli vähällä tippua portaat alas, kun mies lähti jättäen portin aivan auki.
Mies lähtee aamulla töihin, ja olen lukuisia kertoja pyytänyt häntä laittamaan vanhemman lapsen ja meidän makuuhuoneen oven kiinni, ettei herättäisi kolisteluun, ja muutenkin että ei esim tiskejä laittaisi aamulla, koska ehdin ne hyvin laittaa kun herään. Tämän olen sanonut useamman kerran. Vauva nukkuu huonosti kaikenkaikkiaan, mutta aamulla tykkää nukkua pitkään klo8 asti tai jopa pidempään. Taas tänäaamuna mies jätti meidän makkarin ja lastenhuoneen oven auki, ja alkoi kolistelemaan keittiössä kovaan ääneen (laittoi ilmeisesti tiskejä, vaikka en ymmärrä miten niitä oli laittamatta, kun laitoin ne illalla), sillä seurauksella että kaikki heräsivät, vaikka muuten olisivat voineet nukkua tunnin pidempään.
Kun miehelle sanoin esim portista eilen, niin enemmänkin hän tiuskaisi minulle siitä kun hänelle huolestuneeseen sävyyn sanoin asiasta, en edes vihaisesti. Ei mitään anteeksipyyntöä tai kauhistelua tms, miten nyt vaikka itse olisin reagoinut asiaan. Sama tänäaamuna suuttui minulle, kun sanoin hänelle kolistelusta, joskin olin kyllä jo vihainen, kun nyt lapset todennäköisesti väsyneitä ja koululaisia päivän, kun eivät saaneet nukkua tarpeeksi.
Mielipiteitä? Neuvoja? Muita kellä samanlaisia riitoja kotona?
Kommentit (377)
Vuokraisin oman asunnon jos mies ei voi kunnioittaa nukkuvaa äitiä ja vauvaa. Ja portin jättäminen auki konttaajan kanssa on turvallisuus riski.
Jokin miehellä suttaa nyt päässä kun ei kunnioita teitä ja halua teidän parasta. Välimatka voisi tehdä hyvää niin saatte miettiä onko ero parempi ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ystävällisesti sanoisin miehelle, että hänellä varmasti on töissäkin rutiineja joita on muistettava tehdä joka päivä. Porttien sulkeminen kuuluu kotona tehtäviin rutiineihin.
Ei voi olla niin että ne rutiinit / asiat joista saa rahallista palkkaa, muistetaan tehdä mutta muu ei kiinnosta. Olkoon porttien sulkemisen palkkana lapsi joka ei putoa portaista. Se, riittääkö se miehelle, onkin toinen juttu, mutta sitten ap tehköön omat johtopäätöksensä.
Ja ei, kaikki miehet eivät todellakaan ole tällaisia. Mitä enemmän palstailen, sitä enemmän vaikuttaa siltä että 30 vuotta sitten olenkin törmännyt isoon kultakimpaleeseen jota tänä päivänä aviomiehekseni kutsun. Helppoa ei oo aina ollut, mutta tällaisista asioista ei ole tarvinnut ikinä vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies voi olla tyhmä tai jotenkin rajoittunut. Menneiden virheiden puhumisesta tulee syyttelyä, kun se toistuu ja toistuu. Mies ei osaa korjata tilannetta, vaikka asiasta keskustelisi jatkuvasti. Se ei auta eteenpäin. Jotain muuta kuin keskustelua tarvitaan.
Ap, olet ohittanut ehdotukset huomiovärilapusta, miehen tai sinun ja vauvan muutosta alakertaan, porttiin automaattisulku, portti aina kiinni jolloin se tulisi tavaksi. Miksi ette kokeile mitään muuta, kun keskustelu ei korjaa tilannetta.
Kyllä, voin laittaa lappuja vaikka joka paikkaan, mutta jos laitan, huomaako niitä kun ei huomaa porttiakaan? Ja miksi tosiaan ei itse laita, jos hän on se joka ei muista laittaa kiinni? Tai jos tahalteen jättää laittamatta kuten moni täällä on mieltä, niin ei paljoa laput auta. Porttiongelma on nyt vain kaiken huippu tässä, ongelmia riittää kyllä muitakin, tietenkin vauvan turvallisuus täytyy varmistaa tavalla tai toisella. T. Ap
Laput menettävät merkityksensä, jos niitä on liikaa. Vain yksi iso lappu porttiin.
Viimeisten ap:n komenttien jälkeen tilanne on minusta selkeä parisuhdeongelma. Ongelmia on roppakaupaupalla ja nyt tästä porttiongelma on tehty se ratkaiseva ogelma, jolla miehestä saadaan tehtyä hulttio. Keskustelut ovat riitelyä.
Olen itsekin ollut täysin kypsynyt mieheeni, joten ymmärrän ap:n mielentilan. Ap tarvitsee nyt kunnon yöunia ja kunhan tilanne rauhoittuu, niin kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.
Vauvan turvallisuudesta on huolehdittava. Itselläni ei ole portaista kokemusta, mutta omat lapseni olivat kovia kiipeilemään, mikä vaati tietyssä vaiheessa tarkkaa valvontaa. Sen vuoksi pelkään sitä, että pääseekö lapsi kiipeämään portin yli. Eli vaikka on portti, niin portaissa on joka tapauksessa riski. Jos lapsi pääsee sängystä pois itse, niin äkkiä hän kokeilee pääseekö myös portin yli.
Vierailija kirjoitti:
Aika lapsellista toimintaa mieheltä.
Meillä yleensä minä
- vaihdan vaipan,rasvaan ja puen lapsen
- keitän kahvin, otan aamupalatarvikkeet esiin
- laitan lapsen syöttötuoliin istumaan ja järjestän hänelle aamupalan
- mahdollisesti sulatan leivätKaiken tämän ajan mies istuu 3 metrin päässä sohvalla ja lukee älypuhelimesta juttuja.
Joskus jopa kaadan kahvin valmiiksi ja käsken pöytään. Huolehdin myös lapsen syömisestä (ruokailuvälineuden heittelystä jne.)No riitahan tulee siinä kun pyydän miestä
- nostamaan juustot, maidot ja leikkeleet jääkaappiin
- pyyhkimään pöydänAlkaa vinkuna, "aina mun pitää tehdä".
Vaihto ei kuitenkaan käy ja mitähän siitä tulisi, jos istua tapittaisin sohvalla ja mies tekisi kaikki em.
Varmaan avioero.
"aina mun pitää tehdä" paljastaa, että olet joutunut naimisiin teinin kanssa, joka luulee sinua uudeksi äidikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies siis kääntää kaikki keskusteluyritykseni siihen, että minä olen hankala, kohtuuton ja ties mitä ja aiheutan vaan kaikenlaista ikävää, kun otan puheeksi näitä ajeita. T. Ap
Mies noudattaa parisuhdeväkivaltaisten puolisoiden peruskäsikirjoitusta. Juuri noin ne tekevät. Suorastaan hämmästyttävää, miten samalla lailla ne toimivat kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies siis kääntää kaikki keskusteluyritykseni siihen, että minä olen hankala, kohtuuton ja ties mitä ja aiheutan vaan kaikenlaista ikävää, kun otan puheeksi näitä ajeita. T. Ap
Mies noudattaa parisuhdeväkivaltaisten puolisoiden peruskäsikirjoitusta. Juuri noin ne tekevät. Suorastaan hämmästyttävää, miten samalla lailla ne toimivat kaikki.
Jep, ap:n miehen käytös on kuin suoraan väkivaltaisten miesten opaskirjasta.
Meillä oli ihan samanlaista lapseni isän kanssa, hän pyrki tekemään elämästäni vaikeaa ja kosti aina, jos asiat eivät menneet täsmälleen hänen mielensä mukaan. Myös eroaminen oli yhtä helvettiä. Ensimmäiseen kahteen vuoteen eksä ei halunnut viettää käytännössä yhtään aikaa lapsen kanssa, mutta poismuuttomme jälkeen hän yritti viedä lapsen minulta kokonaan. Jouduimme hoitamaan huoltajuuskiistan oikeudessa, samoin omaisuudenjakoasioihin tarvittiin pesänjakaja. Nyt vuosi eron jälkeen tilanne on jo selvästi rauhottunut, nyt eksä jättää vain lapsen hakematta tapaamisille. Muuten elämä on kuitenkin suunnattoman paljon parempaa ilman jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Olen löytänyt itseni jälleen, jaksan taas tehdä kaikenlaista ja nähdä kavereita. Olenkin iloinen ja energinen ihminen enkä väsynyt ja ahdistunut, kuten eksän kanssa ollessani.
Luin muidenkin suositteleman kirjan Why does he do that eron jälkeen ja järkytyin, kun täysin vieras ihminen oli osannut kuvata eksäni käytöksen tarkemmin, kuin itse olisin ikinä pystynyt. Tuo kirja auttoi minua pääsemään itseni syyttelystä ja erosta yli. Suosittelen ap sinua ehdottomasti lukemaan sen, uskon, että löydät omankin miehesi sieltä. Alla linkki nettiversioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatko ap, kirjoitit tuossa , että mies huomauttelee ,kun jätät tavarat levälleen ja kahvikuppeja sinne tänne jne. Ei meistä kukaan ole täydellinen ja just tuollaiset jokapäiväiset seikat ne toista ärsyttävät ja paljon.
Halusitteko molemmat sen viimeisen vauvan , vai tehtiinkö se nimenomaan sinun toiveestasi?
Teissä kummassakin on varmasti ollut noita ärsyttäviä piirteitä jo silloin rakastumisen huumassa,
MUTTA kaikki on nähty vain ruusunpunaisten lasien läpi. Nyt ei tarvi enää olla kiltti toiselle, saa purkaa kaikki harmitukset siihen läheiseen.Näin se vaan menee. Mitä se auttaa jos eroatte. Ei mitään , siinähän olet sitten monen mukulan kanssa ja ongelmat voi moninkertaistua.
Hiukan suhteellisuuden tajua, yritä kahlata näiden vauvakuukausien läpi ja laita illalla KAIKKI astiat pesukoneeseen , ja joka ilta ,niin ei kolise kun ne ovet ja portti jää auki. Makuuhuoneen oveen pieni säppi, ettei vauva pääse sinne portin luo. Jos haluaa leikkiä lattialla ,niin leluja on sopivasti makkarissa.
Mieti sitä ,että esim jos joku teidän pienistä esim sairastuisi vakavasti , nuo kolistelut yms olisivat toisarvoisia murheita. Kenenpä elämä on täydellistä.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja. Ajattelen, että mies on tyhmä ja yksinkertainen.
Toivottavasti mies ottaa opikseen kun vielä keskustelette asioista. Pelkään asioiden muutoin ajautuvan eroon ja katkeruuteen.
Itse kun nousen aikaisemmin kuin vaimoni, niin pyrin aina toimimaan mahdollisimman hiljaisesti laittaessani itselleni aamukahvin. Ei tulisi mieleenikään käyttäytyä kuten miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se vaan menee. Mies purkaa v,,,tustaan aamuisin kolistelemalla ja jättämällä vauvaportin auki ja sit pääsee töihin tuulettumaan. Mut äitipä ei pääsekkään nyt vauva-aikana päivittäin pukamaan omaa harmitustaan muualle, kuin miehelleen. Jos olisi töissä, ei nämä ongelmat olisi näin suuria ,vaan siellä olisi kuuta ajateltavaa.
Älä nyt ap vaan tee lisää lapsia ja yritä,päästä töihin vuoden päästä. Jätä vaan pienikin isälleen parina iltana viikossa ja mene lenkille tai salille. Kyllä ne hengissä selviää. Et ole korvaamaton. Pakko luottaa lasten isään.
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan menee. Mies purkaa v,,,tustaan aamuisin kolistelemalla ja jättämällä vauvaportin auki ja sit pääsee töihin tuulettumaan. Mut äitipä ei pääsekkään nyt vauva-aikana päivittäin pukamaan omaa harmitustaan muualle, kuin miehelleen. Jos olisi töissä, ei nämä ongelmat olisi näin suuria ,vaan siellä olisi kuuta ajateltavaa.
Älä nyt ap vaan tee lisää lapsia ja yritä,päästä töihin vuoden päästä. Jätä vaan pienikin isälleen parina iltana viikossa ja mene lenkille tai salille. Kyllä ne hengissä selviää. Et ole korvaamaton. Pakko luottaa lasten isään.
Onko pakko? Vain siksi että on lapsen isä? Onhan maailma täynnä lapsiaan pahoinpiteleviä, jopa tappavia, täysin sairaita vanhempia. Pitääkö heille luottaa lapsi hoitoon, vaan siksi koska ovat lapsen vanhempia? Eihän se ole mikään syy, onhan tämä nähty monet kerrat (Eerika ym). Enkä väitä että tässä olisi niin pahasta tilanteesta, mutta sanonpahan vaan että ei ole pakko luottaa lapsen isään, jos ei oikeasti ole luotettava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet on tollasia valitettavasti.
Kiitos yleistyksestä. Herään aina aamulla ennen puolisoani ja koetan kyllä tarkasti varoa, etten aiheuta turhaa kolinaa tai ääntä aamutoimia puuhatessani. Kaapin ovien ja laatikoiden sulkeminen rauhallisesti, veden laskeminen varovasti tiskialtaaseen, kylpyhuoneen oven sulkeminen ettei parranajon ääni kuuluisi ja ylipäätään turhien kolahdusten välttäminen kuuluvat mielestäni asiaan aamuisin. Miksi en voisi ottaa toista huomioon kun ei siitä minulle ole kohtuutonta haittaa?
Kuulostaa ihan ex-mieheltäni, joka toimi vähän samalla tavalla. Kyse ei ollut ilkeydestä, vaan siitä, ettei hänen persuluonteesensa vaan yksinkertaisesti kuulunut muiden ihmisten huomioonottaminen. Keskittyi omin juttuihinsa, työhönsä ja harrastuksiinsa, ja juuri tuollainen portin kiinni laittaminen esimerkiksi ei vaan olisi tullut mieleen, kun siellä oli koko ajan niin paljon tärkeämpiäkin asioita. Omaan napaansa tuijottaja, jonka mieleen ei juolahtanut aamutoimikolisteluissaa, että huushollissa on muitakin ihmisiä. Itsekäs maailman keskipiste. 15 vuotta jaksoin katsella, sitten riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on tullut vastauksia. Olen yllättynyt näistä viesteistä, ehkä jopa järkyttynyt. Mieheni on kuin malliesimerkki väkivaltaisesta miehestä?
Miten on mahdollista että en olisi tajunnut sitä??
Mistä asioista sen voi päätellä? En missään nimessä kiellä tätä asiaa, etteikö voisi olla totta, täytyy perehtyä tarkemmin. Luen tuon kirjan ”Why does he do that.”
Olen kyllä ajatellut, että mies hajamielinen, itsekäs ja lapsellinenkin. Sisaruksessa samanlaisia piirteitä, joten olen ajatellut että johtuu osittain varmaan siitä kun hänen äitinsä on sellainen vähän turhan auttavainen, kokee sillä tavalla olevansa tärkeä ja korvaamaton. Nyt sitten mies nyt pitää itsestäänselvyytenä että minä raadan samalla tavalla hänen puolestaan. Eikä osaa olla siitä kiitollinen, tai edes ajatella että teen hänen puolestaan asioita, koska senhän kuuluu olla niin. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Paljon on tullut vastauksia. Olen yllättynyt näistä viesteistä, ehkä jopa järkyttynyt. Mieheni on kuin malliesimerkki väkivaltaisesta miehestä?
Miten on mahdollista että en olisi tajunnut sitä??
Mistä asioista sen voi päätellä? En missään nimessä kiellä tätä asiaa, etteikö voisi olla totta, täytyy perehtyä tarkemmin. Luen tuon kirjan ”Why does he do that.”
Olen kyllä ajatellut, että mies hajamielinen, itsekäs ja lapsellinenkin. Sisaruksessa samanlaisia piirteitä, joten olen ajatellut että johtuu osittain varmaan siitä kun hänen äitinsä on sellainen vähän turhan auttavainen, kokee sillä tavalla olevansa tärkeä ja korvaamaton. Nyt sitten mies nyt pitää itsestäänselvyytenä että minä raadan samalla tavalla hänen puolestaan. Eikä osaa olla siitä kiitollinen, tai edes ajatella että teen hänen puolestaan asioita, koska senhän kuuluu olla niin. T. Ap
Se ei tajua ennenkun sanot, että joko rupee arvostaan sua tai sit tulee ero vireille. Älä ajattele "mun täytyy", "mun pitää", vaan ajattele, että minä voin, minä saan. Silmälläpitäen sitä, että tarvittaessa hoidat vaikka koko homman itse ja yksin.
Petaa ja laske selustasi tarkkaan ennenkuin pistät muutoksen alkuun. Kyl sä tiedät mitä tehdä, tee se. Mutta pidä ennen sitä ja kokoajan 86 huolta turvallisuudesta kaikissa tilanteissa.
Me teimme ratkaisun vähän vastaavassa tilanteessa niin, että äiti nukkui lasten kanssa samassa huoneessa ovi kiinni. Mies lähti vuoden ajan niin varhain töihin ja usein vanhempi lapsista havahtui ääniin. Rauhoittui paremmin takaisin nukkumaan, kun äiti oli vieressä. Äitikin nukkui paremmin, kun ei tarvinut olla joka solu kuulolla.
Ymmärrätkö ap että sinä mahdollistat miehen käytöksen. Eli on yhtä paljon sinun vastuullasi jos vauvalle sattuu jotain. Mitä veikkaat jos jokin muu henkilö kuin miehesi toimisi teillä noin? Vaikka lastenhoitaja? Veikkaan että olisi lähtenyt jo kuin hauki rannasta jos portti olisi jäänyt auki.
Miksi se on eri asia kun kyseessä on lasten isä? Eikö sinun täysjärkisenä osapuolena pitäisi tehdä kaikkesi jotta lapsesi ei kuole tai vammaudu? Miehestäsi ei siihen ole.
Älä kysele tai tivaa mokomalta narsistilta enää mitään.
Muuta nukkumapaikkanne alakertaan. Jos mies kysyy, sanot että sinä et osallistu lapsen vammauttamiseen.
Varmaan mies on jo odotellut että milloin vaimo ja vauva siirtyvät alakertaan nukkumaan.
Tämä on ikäänkuin testi, miten paljon olet valmis katsomaan sormiesi läpi kun sairas miehesi temppuilee. Vastaus on tällä hetkellä että paljon, jopa vauvan hengen verran. Mitä täytyy tapahtua että saat sanottua miehellesi että se on nyt ero, muuta pois tai sinä muutat pois.
Varmasti pärjäät ilman miestäsi. Vai onko nassukka jo ajanut päähäsi sen ajatuksen että et pärjää?
Varaa itsellesi neuvola aika. Kerro siellä kaunistelematta tilanne.
Tai lue tekstisi uudelleen mutta muuta itsesi ja miehesi tilalle vaikka ystäväsi ja hänen miehensä nimet. Miltä kuulostaa tilanne? Mitä sanoisit ystävällesi?
Anders kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet on tollasia valitettavasti.
Kiitos yleistyksestä. Herään aina aamulla ennen puolisoani ja koetan kyllä tarkasti varoa, etten aiheuta turhaa kolinaa tai ääntä aamutoimia puuhatessani. Kaapin ovien ja laatikoiden sulkeminen rauhallisesti, veden laskeminen varovasti tiskialtaaseen, kylpyhuoneen oven sulkeminen ettei parranajon ääni kuuluisi ja ylipäätään turhien kolahdusten välttäminen kuuluvat mielestäni asiaan aamuisin. Miksi en voisi ottaa toista huomioon kun ei siitä minulle ole kohtuutonta haittaa?
Joo siis ei todellakaan ole kaikki miehet tuollaisia!
Omani esim. odottaa olohuoneessa jos hanta ei viela vasyta kun mina menen nukkumaan, ettei hairitse mun unta kaantyilemalla sangyssa, ja tulee nukkumaan vasta, kun nukun syvaa unta. Ei laita koskaan valoja paalle, ja huolehtii etta kaikki ovet ovat kiinni kun tekee iltatoimensa (hampaiden pesu ym). Sitten ilmeisesti hiipii sankyyn kuin ninja, silla en ole kertaakaan herannyt siihen, etta han tulee nukkumaan.
Sama juttu viikonloppuisin - han heraa aikaisemmin ruokkimaan ja kayttamaan koiran ja antaa minun nukkua pitkaan. Sen jalkeen laittaa aamiaisen valmiiksi ja tulee herattelemaan kun aamiainen on valmis ja katettu poytaan.
En myoskaan muista etta olisi koskaan sanonut etta "miksi mun pitaa tehda", ymmartaa etta kummankin "pitaa" tehda kun kerta yhteinen huusholli on. Etta jos mies vaikka imuroi niin eihan se mikaan palvelus mulle ole jonka han hyvaa hyvyyttaan tekee, vaan ihan normaali asia.
Tuommoiset tahallaan kolistelijat ja kerran vuodessa marttyyri-imuroijat lentaisivat kaaressa pihalle, valittomasti.
Vierailija kirjoitti:
Paljon on tullut vastauksia. Olen yllättynyt näistä viesteistä, ehkä jopa järkyttynyt. Mieheni on kuin malliesimerkki väkivaltaisesta miehestä?
Miten on mahdollista että en olisi tajunnut sitä??
Mistä asioista sen voi päätellä? En missään nimessä kiellä tätä asiaa, etteikö voisi olla totta, täytyy perehtyä tarkemmin. Luen tuon kirjan ”Why does he do that.”
Olen kyllä ajatellut, että mies hajamielinen, itsekäs ja lapsellinenkin. Sisaruksessa samanlaisia piirteitä, joten olen ajatellut että johtuu osittain varmaan siitä kun hänen äitinsä on sellainen vähän turhan auttavainen, kokee sillä tavalla olevansa tärkeä ja korvaamaton. Nyt sitten mies nyt pitää itsestäänselvyytenä että minä raadan samalla tavalla hänen puolestaan. Eikä osaa olla siitä kiitollinen, tai edes ajatella että teen hänen puolestaan asioita, koska senhän kuuluu olla niin. T. Ap
Olen tuo, joka laittoi linkin kirjaan. Jouduin itse lähtemään eron jälkeen lapsen kanssa turvakotiin lastensuojelun suosituksesta, kun eksän käytös muuttui niin pelottavaksi. Vasta turvakodin työntekijöiden kanssa jutellessani tajusin, että miehen käytös tosiaan oli henkistä väkivaltaa ja että olin jo pitkään elänyt pelossa kotona. Vasta, kun joku toinen (tai aika monikin) sanoi sen ääneen ja kun luin aiheesta, tajusin, miksi oli ollut niin hirveä olo.
Kirjoittelin itsekin av:lle aikoinaan, ja käytännössä katsoen kaikki pitivät miehen käytöstä aivan käsittämättömänä. Muutin jo kerran pois lapsen kanssa, minkä jälkeen mies paransi tapansa ja jaksoi esittää muutaman kuukauden huolehtivaa isää. Muutin takaisin, minkä jälkeen ei hyviä hetkiä enää ollutkaan, vaan pelkkää alamäkeä.
Se, että mies ihan tietoisesti vaarantaa oman lapsensa turvallisuuden voidakseen aiheuttaa sinulle harmia, on jo aika selvä merkki henkisestä väkivallasta. Muutenkin kirjoituksistasi kuuluu se, että mies aika tarkoituksella hankaloittaa elämääs, vaikka ei vaatisi häneltä lainkaan vaivaa olla hankaloittamatta. Myös nuo kuvaukset teidän keskusteluistanne ovat kuin suoria kuvauksia henkisestä väkivallasta.
Meillä mies oli itselleen vihainen, koska aina pilaa kaikki. Se on se aidoin ja syvin näkymä. On mitä ihanin ihminen omana, normaalina itsenään. Lapsuus ja nuoruus ollut valtavan kova ja traumaattinen. Aikuisiän yksi paha trauma oli sitten vaan liikaa kaiken vanhan päälle. Juoksi karkuun näitä asioita. Nyt on ne kohdannut ja elämä jatkuu. Muutoin on sellainen, joka vaan menee ja tekee vinkumatta. Mutta silloin pahana aikana ei vaan meinannut kestää enää. Ja tätä miestä rakastan enemmän kuin mitään muuta. Lapset tietenkin ehdottomalla rakkaudella, mutta miestä yhtä paljon, rakkaus on vaan erilaista kuin lapseen.