Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä miehen käytöksestä? Olen ihan loppu.
16.09.2019 |
Meillä vauva joka osaa kontata, ja asumme kaksikerroksisessa asunnossa, jossa yläkerrassa makuuhuoneet. Mies ei osaa laittaa portaiden porttia kiinni kun lähtee. Minun pitää vahtia sitä milloin hänen menee alakertaan juosta hänen perässään ja varmistaa että portti on mennyt kiinni. Vanhempi lapsi osaa laittaa portin aina huolellisesti kiinni, mutta mies ei. Viimeksi eilen oli tilanne kun vauva oli vähällä tippua portaat alas, kun mies lähti jättäen portin aivan auki.
Mies lähtee aamulla töihin, ja olen lukuisia kertoja pyytänyt häntä laittamaan vanhemman lapsen ja meidän makuuhuoneen oven kiinni, ettei herättäisi kolisteluun, ja muutenkin että ei esim tiskejä laittaisi aamulla, koska ehdin ne hyvin laittaa kun herään. Tämän olen sanonut useamman kerran. Vauva nukkuu huonosti kaikenkaikkiaan, mutta aamulla tykkää nukkua pitkään klo8 asti tai jopa pidempään. Taas tänäaamuna mies jätti meidän makkarin ja lastenhuoneen oven auki, ja alkoi kolistelemaan keittiössä kovaan ääneen (laittoi ilmeisesti tiskejä, vaikka en ymmärrä miten niitä oli laittamatta, kun laitoin ne illalla), sillä seurauksella että kaikki heräsivät, vaikka muuten olisivat voineet nukkua tunnin pidempään.
Kun miehelle sanoin esim portista eilen, niin enemmänkin hän tiuskaisi minulle siitä kun hänelle huolestuneeseen sävyyn sanoin asiasta, en edes vihaisesti. Ei mitään anteeksipyyntöä tai kauhistelua tms, miten nyt vaikka itse olisin reagoinut asiaan. Sama tänäaamuna suuttui minulle, kun sanoin hänelle kolistelusta, joskin olin kyllä jo vihainen, kun nyt lapset todennäköisesti väsyneitä ja koululaisia päivän, kun eivät saaneet nukkua tarpeeksi.
Mielipiteitä? Neuvoja? Muita kellä samanlaisia riitoja kotona?
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet kiivailee, ettei tuontapaisia miehiä tule sietää. Mutta ei se niin helppoa ole lähteä. Ensinnäkin miestä voi silti rakastaa, hyviä hetkiä on ollut roppakaupalla ja ehkä vieläkin pilkahduksittain. Jos ollaan oltu kauan yhdessä ja aika ennen lapsia on ollut ihanat vaikka 8 vuotta, niin sitä vaan ajattelee, että jos päivä kerrallaan tässä sinnittelisi eteenpäin. Voi olla nainen myös niin väsynyt synnytyksestä, imetyksestä ja kodinhoidosta, ettei energia riitä tehdä edes ajanvarausta perheterapeutille.
Syyllisyyden taakka on valtava, jos nainen joutuu kantamaan myös syyllisyyttä parisuhteen tilasta yksin.
Mutta on hyvä lukea kommentteja, joiden kautta ymmärtää, ettei mies arvostat tai rakasta ap:ta ollenkaan. Sitä kautta se oma kuviteltu rakkauskin miestä kohtaan kuolee ja alkaa ymmärtää, mitä haluaa elämältään. Jos edelleen haluaa olla halveksittu palvelija miehelleen niin ainakin on itse valinnut sen tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astioiden kolistelu on todennäköisesti vain ajattelemattomuutta. Mies ei osaa huomioida muita. Asiasta kannattaa sanoa, mutta ei pidä ajatella, että kolistelulla olisi syvempiä merkityksiä.
Mun mies ei myöskään tajua välttää aamuista kolistelua, jos joku on nukkumassa. Samoin jos illalla on telkkari päällä ja lapset ovat nukkumassa, niin hän ei tajua, että terkkaria voi hiljentää, jos siitä ei sano hänelle. Huvittavinta on se, että hänen mielestään minä olen itsekäs enkä huomioi muita, vaikka omasta mielestäni asia on päinvastoin. Nämä on näitä parisuhdekysymyksiä :)
Oma mieheni ole koskaan ollut kovin huomaavainen. Juurikin saattaa pitää TV:tä kovalla äänellä kun lapset nukkuu, tai katsella esim kovaan ääneen YouTube-videoita koneeltaan kun lapset vaikkapa yrittävät syödä. Yllättäen häiriintyvät tästä ja keskeyttävät syömisen. Pystyn sietämään asian, jos se kohdistuu itseeni. Ei esim missään vaiheessa ole kysynyt kun istuin tuntikausia imettämässä, kun vauva pienempi että tarvittaisisinko esim syötävää tai juotavaa. Myöskään raskaana ja erittäin pahoinvoivana, en muista että olisi huomioinut mitenkään. Oletti että yhtä lailla käyn kaupassa, laitan ruokaa, siivoan ja toki käyn vaativissa töissä myös.
Kyllä mies asioita tekee - pyydettäessä. Mutta esim itse hänen asemassaan ilman muuta automaattisesti auttaisin enemmän ja huomioisin. Olemme erilaisia. Ehkä tämä on myös aika tyypillinen ero miesten ja naisten välillä. Tiedän että kaikki miehet eivät ole sellaisia, mutta tiedän myös että monet ovat.
MUTTA kun huolimattomuus ja välinpitämättömyys kohdistuu suoraan lasten turvallisuuteen tai hyvinvointiin, niin sitä en vaan kestä. Olen aivan hajalla. Välillä tuntuu, että elämä miehen kanssa on ihan painajaista. Hän ei ole kuin yksi lapsista, vaan vielä pahempi (esimerkki portin jättäminen auki). Esikoinen on pahoillaan jos tekee jotain väärin ja yrittää parantaa tapansa ja yleensä vielä oppii tekemään asian oikein. Mies ei ole pahoillaan, eikä opi mitään. Tiskien laittamisesta aamulla olen sanonut lukuisat kerrat. Silti kolistelee niitä TÄYSIÄ, ei edes yritä laittaa hiljaa. Tässäkin tilanteessa olisi voinut esim todeta että ”hyvä on, älä sitten valita että en laita tiskejä”, vaikka en muista että olisin edes valittanut tästä asiasta nyt kun olen kotona, kun minulla oikeasti aikaa kyllä laittaa ne.
Jotenkin tuntuu että kaikki asiat on tosi vaikeita. Mistään ei saisi sanoa, kun sitten alkaa mykkäkoulu ja vihoittelu, eikä tehdä enää sitäkään vähää mitä ollaan aiemmin tehty. T. Ap
Te vaikutatte molemmat passiivis-aggressiivisilta ja siinä on luultavastikin teidän välisen kommunikaation suurin ongelma. Mies tekee asioita, jotka pahoittaa sinun mielesi, koska hän tietää, että närkästyt ja purkaa tällä tavalla itse sisällään olevaa vihaa, joka ei muuten pääsisi ulos. Riitelettekö ja oletteko rakentavasti eri mieltä eri asioista? Konfliktitilanteessa omien tunteiden ilmaisu on tärkeää ja viha ja suuttumus on myös ok. Mykkäkoulut ym. osoittavat, että vaikeat tunteet eivät pääse ulos / henkilö ei osaa itse ilmaista suuttumustaan rakentavasti.
Kun kaksi passiivis-aggressiivista ihmistä kohtaa konfliktin, alkaa tanssi, joka loppuu vain, jos käytöstä ei ruoki ja perkaa tilanteen. Esim. jos mies on myöhässä aina sovituista tapaamisista (passiivis-aggressiivista) ja sinä suutut siitä, saa mies purettua aggressionsa sinun kauttasi. Tilanteen tunnistaminen ja oman toiminnan muuttaminen on avain tässä. Eli ei reaktiota (sinun pitää olla myös käsitellyt tämä asia mielessäsi) ja myöhemmin jälkipyykki, jossa keskustelette asiasta.
Eli teidän on alettava puhumaan. Seuraavanlaiset kommentit eivät ole toimivia tai rakentavia: "Tilanteessa olisi voinut esim todeta että ”hyvä on, älä sitten valita että en laita tiskejä”"
Kun kohtaat passiivis-aggressiivista käytöstä, niin voit vaikka kysyä tilanteen laannuttua kysyä, että huomasitko, mitä juuri teit / että kyseinen käytös on passiivis-aggressiivista. Myös sen muistuttaminen on tärkeää, että vihaa ja suuttumusta ei tarvitse padota sisään. Voit tästä vaikka aloittaa miehen kanssa keskustelun, jonka tarkoituksena on herätellä ajatusta siitä, että olette molemmat toistenne tukena ja jos joku ärsyttää, voi nämä tunteet myös ilmaista. Teillä kummallakin on tässä varmasti työmaata. Parisuhteessa passiivis-aggressiivisuus kun usein on vihan kanavoimista toisen kautta, niin tälle pitää saada stoppi, sillä se ei ole tervettä. Mykkäkoululle pätee samat ratkaisut. Muistuta miehellesi, että hän voi kyllä seurassasi ilmaista pahaa oloaan vapaasti ja sitten kerrot, miltä mykkäkoulu sinulle tuntuu. Lopputuloksena tajuatte molemmat, että suoraan kommunikointi tekee teidän suhteellenne hyvää.
Miettikää myös lapsianne. Passiivis-ahgressiiviset kotiolot eivät ole otollisin kasvualusta kenellekään - puhumattakaan lapsista.
Kyllä olet oikeassa. Kommunikaatiossa on pahoja ongelmia. Mutta kuten sanoin, itse en harrasta mykkäkoulua tai tee tahalteen asioita mieheni vahingoittamiseksi tai varsinkaan lasten! Mielestäni en toimi passiivis-agressiivisesti. Meillä ei ole mitään päiviä kestäviä mykkäkouluja, koska itse käyttäydyn riitojen jälkeen täysin normaalisti. En ole ollenkaan pitkävihainen luonteeltani.
Sen sijaan olen aivan hukassa, että miten minun pitäisi toimia miehen kanssa. Jos en sano yhtään mistään, niin räjähdän. Lisäksi kokemuksesta tiedän että tilanteet eivät muutu muuta kuin korkeintaan pahemmiksi. Pakkohan tuollaisesta on sanoa!
Mutta eilenkään en suuttunut, tunsin enemmän järkytystä, mutta en siltikään ollut mitenkään ylidramaattinen. Oli ilta, olin väsynyt, enkä jaksanut tehdä asiasta kuitenkaan sen suurempaa numeroa, vaikka miehen suhtautuminen oli mielestäni kummallinen ja tilanne ahdisti minua. Mietin myös, että säikähtikö itsekin, mutta ei halunnut näyttää sitä? Tapana on aina vähätellä kaikkia töppäilyjään sillä seurauksella että itselleni tulee olo, että suurentelen asioita, olen neuroottinen, hössötän jne jne. Mies ikäänkuin kääntää asian niin, että minussa on se vika, jos tulee riitaa aiheesta. Ja riitaa yleensä tulee jos yritän saada miestä jotenkin reagoimaan.
Esim sanon: Olit jättänyt portin auki, kun lähdit. Vauva meinasi pudota.
Mies: Ai se jäi auki (katsoo esim puhelintaan tai konettaan, ei edes vaivaudu nostamaan katsettaan).
Minä: Niin siis vauva oli jo menossa portaisiin, oli aivan vähällä pudota ja säikähdin tosi pahasti.
Mies ei vastaa mitään.
Minä: Kuulitko ollenkaan mitä sanoin?!
Mies: Joojoo!!
Ja sitten alkaa murjotus.
T. Ap
Tuo reagointi on ihan kuin mun miehellä! Pikkulapsiajoista on käytös jokseenkin kyllä parantunut, oli ihan vastaavaa jollei pahempaakin kuin teillä. Mutta se itsekkyys! Vuosia olen yrittänyt jaksaa jatkaa yhteiseloa, mutta lopulta myönsin itselleni, että en arvosta tai rakasta enää miestäni. Ero on vireillä.
Kyllä, tutulta kuulostaa... Mies oli välillä epäkypsempi kuin lapset. Jouduin suojelemaan lapsia hänen typeryyksiltään ja siitä sitten suuttui minulle. Nykyään on asiat paremmin kun ollaan erottu.
Mitä kannattaisi nyt ottaa huomioon, jotta erotilanteessa voi varmistua lasten turvallisuudesta? Jos vain erotaan ja lapset ovat viikon tai viikonlopun isän luona, onko tämä turvallista?
Vallankäytöltä kuulostaa. Myös gaslighting-todellisuuden vääristämistä, tarkoituksena heikentää toisen uskoa omiin ajatuksiinsa, siis tuo että käyttäytyy ikäänkuin portin auki jättö olisi vaan ”joo joo” -asia. Normaali reaktio olisi kauhistua että sen unohti.
Ensi hätänä naulaisin portin kokonaan kiinni, tai tekisin jotain sellaisia järjestelyjä että vauva takuulla ei joudu vaaraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Mitä helvettiä oikein selität? Äiti kärsinyt raskauspahoinvoinnit, synnytyskivut ynnä muut ja nyt vielä imetyksen ja yöheräilyt YKSIN. Ja sitten pitäisi vielä miehen mieliksi nousta aikaisin ylös ihan vaan näyttääkseen että jaksaa miellyttää jota kuta kellon ympäri. Sairasta pokkana selittää tuollaista.
Vaikutat niin ärsyttävältä ja kieroonkasvaneelta tyypiltä, että onnittelen todella vaimoasi että pääsi sinusta eroon.
Ja ap:n pitäisi vielä tehdä LISTA päivän tekemisistä, jotta osoittaisi miehelle toimeliaisuutensa.😂
Onko nämä niitä ”lassukoita”? Teki äiti mitä tahansa, niin ei vaan riitä, pitäisi raataa enemmän. Kaikki oikeastaan pitäisi tehdä miehen puolesta.
Palstan kotona pe.rs.ettään lepuuttavat narsisti-profil.oijafe.ministit aktivoituivat näköjään oikein joukolla. Kun niitten lasten kanssa on niiiiiin raskasta olla kotona ettei pysty edes kotitöitä tekemään. Tai heräämään aamulla ihmisten aikaan. Ja mies on sika kun käy väsyneenä töissä vaikka heräilee myös lasten yösyöttöihin tai -heräilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastauksia....🙄. No, mitäpä muuta voisi odottaa, kun ei ole vastaajilla itsellä sitä työpaikkaa, ei naista, ja möllötetään nettifoorumilla heti aamusta.....
Ei kannata olettaa, ekaa sivua lukemassa ja tämä eka kommentti, löytyy työ, mies ja nyt loma eli olisin voinut aamullakin olla kirjoittamassa tänne, toisten kirjoittajien arvostelu ei lienee kuulu aiheeseen? :) Aloittajalle ei muita vinkkejä kuin että puhuu ja puhuu ja jos ei miestä lapsi kiinnosta niin miksi asua yhdessä? Ei asiat täällä puimalla ratkea vaan miehen kanssa keskustelemalla
Osta vesimeloni, aseta portaiden yläpäähän ja videoi kylmäävä pudotus. Näytä video miehellesi. Lupaan että hän muistaa asian jatkossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Ap kertoi, että hoitaa yösyötöt itse kokonaan. Juuri siksi olisi tärkeää, että yöllä heräilevä mutta aamulla hiukan pidempään nukkuva vauva -ja varmasti äitikin- saisi nukkua aamulla sen tunnin pidempään klo 8:aan asti.
Sinun olisi kannattanut lukea aloitus ennen kuin kommentoit.
Kyllä mies voi silti herätä tai havahtua niihin yösyöttöihin varsinkin jos vauva itkee kovaan ääneen ja nukkuu samassa huoneessa. Ja monesti naiset liioittelevat omaa osuuttaan, esim. minäkin hoidin lasten yöheräilyjä kun olivat pieniä, mutta jos eksältä kysyttäisiin niin varmaan syyttäisi minua mieslapseksi joka ei tehnyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastauksia....🙄. No, mitäpä muuta voisi odottaa, kun ei ole vastaajilla itsellä sitä työpaikkaa, ei naista, ja möllötetään nettifoorumilla heti aamusta.....
Ei kannata olettaa, ekaa sivua lukemassa ja tämä eka kommentti, löytyy työ, mies ja nyt loma eli olisin voinut aamullakin olla kirjoittamassa tänne, toisten kirjoittajien arvostelu ei lienee kuulu aiheeseen? :) Aloittajalle ei muita vinkkejä kuin että puhuu ja puhuu ja jos ei miestä lapsi kiinnosta niin miksi asua yhdessä? Ei asiat täällä puimalla ratkea vaan miehen kanssa keskustelemalla
Tuo edellinen kommentti on vastaus törkeisiin kommentteihin, joita ketjuun satoi ja jotka on nyt poistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Ap kertoi, että hoitaa yösyötöt itse kokonaan. Juuri siksi olisi tärkeää, että yöllä heräilevä mutta aamulla hiukan pidempään nukkuva vauva -ja varmasti äitikin- saisi nukkua aamulla sen tunnin pidempään klo 8:aan asti.
Sinun olisi kannattanut lukea aloitus ennen kuin kommentoit.
Kyllä mies voi silti herätä tai havahtua niihin yösyöttöihin varsinkin jos vauva itkee kovaan ääneen ja nukkuu samassa huoneessa. Ja monesti naiset liioittelevat omaa osuuttaan, esim. minäkin hoidin lasten yöheräilyjä kun olivat pieniä, mutta jos eksältä kysyttäisiin niin varmaan syyttäisi minua mieslapseksi joka ei tehnyt mitään.
Mites tää on linjassa sen vaatimuksen kanssa, että jos mies kolistelee aamuisin niin, että herättää ap:n, niin ap voi ihan hyvin itse käydä sulkemassa sen makkarin oven? Eikö samalla logiikalla miehen pidä itse huolehtia ettei herää yösyöttöihin? Jos nyt ylipäänsä on niihin heräillyt.
Kovan keskustelun paikka ja itse osoittaisin miehelle siirtymistä olohuoneeseen nukkumaan. Jos ei suostu, niin tiedät jo kutakuinkin varmasti, että yhteistä tulevaisuutta ei pitkällä tähtäimellä ole ilman parisuhdeterapiaa ja perheneuvolaa,
Puhu lasten neuvolassa asiasta, osaa ohjata sinut ja teidät sinne perheneuvolaan, jossa sitten puhut rehellisesti tilanteesta,
.
Tai naulaa se portti kiinni niihin portaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin kaikki kommentit.
Mies on väkivaltainen. Hän käyttää ainakin henkistä väkivaltaa. Hän pitää itseään perheenpäänä, jonka ympärillä kaikki pyörii. Hän omistaa perheenjäsenet. Hän uskoo tekevänsä perheessä kaiken, kun vaimo ja lapset laiskottelevat. Häntä ärsyttää nukkuva vaimo ja lapset, kun hän on itse hereillä, joten hän mielellään herättää myös perheen laiskottelijat. Hän ei jätä auki ulko-ovea, auton ovea tai aiheuta itselleen harmia. Portin hän voi jättää auki, koska vauva on vaimon vastuulla. Vaimo on hyvä pitää varpaillaan ja työn touhussa. Jos vauvalle käy jotain, vaimo saa syyttää itseään.
Jos vaimo mainitsee laiminlyönneistä, mies ei ole pahoillaan. Vaimo kauhistuisi kuullessaan saattaneensa vahingossa lapsen hengenvaaraan ja pyytäisi anteeksi. Mies ei pyydä anteeksi vaan suuttuu. Hän ilmoittaa, että keskustelu on ohi. Hän on vihainen ja saattaa myöhemmin kostaa vaimolle jollain tavoin, esimerkiksi jättää portin entistä useammin auki tai kolistella entistä kovempaa.
Välillä mies on ihana ja hyvittelee. Syinä on mm. se, että hän haluaa osoittaa itselleen olevansa aivan mahtava kumppani ja tietysti vaimolle, ettei vaimo lähde. Plussaa on myös, jos perheen ulkopuoliset saavat tietää, miten ihana mies on. Mies saa siitä pisteitä ja toisaalta vaimo ei myöhemmin kehtaa kertoa ulkopuolisille perheen ongelmista, koska kukaan ei uskoisi ja koska aiempi hehkutus vaikuttaisi naiivilta tai falskilta.
Ehkä miehellä on muitakin tapoja sitoa vaimo väkivaltaiseen suhteeseen. Ehkä mies halusi edetä suhteessa nopeasti? Ehkä mies halusi lisää lapsia lyhyellä ikäerolla? Ehkä mies haluaa tavalla tai toisella torpedoida naisen uraa mm. kieltäytymällä täysin jäämästä kotiin hoitamaan pieniä lapsia tai vaikuttamalla niin välinpitämättömältä, ettei hänelle edes voisi uskoa lapsia?
Tämä.
Valitettavasti väkivaltaisesta suhteesta on vaikeinta erota, vaikka toisin luulisi.
Toivottavasti se auttaa ap, että sun on ajateltava lapsiasi ja suojeltava heitä tuolta mieheltä. Lasten vuoksi sinun on erottava.
Lue se kirja Why does he do that
Itse en vaan kertakaikkiaan hyväksyisi moista. Nostaisin kissan pöydälle niin rajusti, että tuntuu ja toisen on pakko reagoida. Olisin valmis nostamaan maailmanluokan riidan. Ja jos ei aikuinen ihminen kestä tunnistaa ja tunnustaa vauvan turvallisuuden vaarantavaa käytöstä itsessään, niin se olisi soronnoo ja kenkää persuksille! Ei mitään hyssyttelyä ja ymmärtämistä näinkin suoraviivaisessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Mitä helvettiä oikein selität? Äiti kärsinyt raskauspahoinvoinnit, synnytyskivut ynnä muut ja nyt vielä imetyksen ja yöheräilyt YKSIN. Ja sitten pitäisi vielä miehen mieliksi nousta aikaisin ylös ihan vaan näyttääkseen että jaksaa miellyttää jota kuta kellon ympäri. Sairasta pokkana selittää tuollaista.
Vaikutat niin ärsyttävältä ja kieroonkasvaneelta tyypiltä, että onnittelen todella vaimoasi että pääsi sinusta eroon.
Ja ap:n pitäisi vielä tehdä LISTA päivän tekemisistä, jotta osoittaisi miehelle toimeliaisuutensa.😂
Tuo sinua ennen kirjoittanut hlö on kyllä ihan pihalla siitä, miten arkipäivä lasten kanssa kulkee.
Mulla ei ole edes omia lapsia, mutta olen hoitanut vauva- ja leikki-ikäisten monikkoperheessä viime vuosina niin paljon, että haluaisin nähdä sen ihmeen kun joku aikuisista vetää itsekin päiväunet. 🤔 Meinaan, kyllähän se uni maistuisi, mutta....... ja ne kotityöt.... miksiköhän ne jää tekemättä kun on monta lasta hmm........ jos ei tiedä miksi, ei todellakaan ole ollut kotona tarpeeksi, ainakaan henkisesti ja empatian puolesta läsnä.
Vaikka viime aikoina on vähän nämä perheenperustamiset olleet mielessä biologisen kellon puolesta niin vähän pelottaa onko kovinkaan järkevää perustaa yhdenkään miehen kanssa yhtään mitään. Onko kaikki miehet tosiaan tollasia vai onko toivoa? 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Mitä helvettiä oikein selität? Äiti kärsinyt raskauspahoinvoinnit, synnytyskivut ynnä muut ja nyt vielä imetyksen ja yöheräilyt YKSIN. Ja sitten pitäisi vielä miehen mieliksi nousta aikaisin ylös ihan vaan näyttääkseen että jaksaa miellyttää jota kuta kellon ympäri. Sairasta pokkana selittää tuollaista.
Vaikutat niin ärsyttävältä ja kieroonkasvaneelta tyypiltä, että onnittelen todella vaimoasi että pääsi sinusta eroon.
Ja ap:n pitäisi vielä tehdä LISTA päivän tekemisistä, jotta osoittaisi miehelle toimeliaisuutensa.😂
Tuo sinua ennen kirjoittanut hlö on kyllä ihan pihalla siitä, miten arkipäivä lasten kanssa kulkee.
Mulla ei ole edes omia lapsia, mutta olen hoitanut vauva- ja leikki-ikäisten monikkoperheessä viime vuosina niin paljon, että haluaisin nähdä sen ihmeen kun joku aikuisista vetää itsekin päiväunet. 🤔 Meinaan, kyllähän se uni maistuisi, mutta....... ja ne kotityöt.... miksiköhän ne jää tekemättä kun on monta lasta hmm........ jos ei tiedä miksi, ei todellakaan ole ollut kotona tarpeeksi, ainakaan henkisesti ja empatian puolesta läsnä.
Vaikka viime aikoina on vähän nämä perheenperustamiset olleet mielessä biologisen kellon puolesta niin vähän pelottaa onko kovinkaan järkevää perustaa yhdenkään miehen kanssa yhtään mitään. Onko kaikki miehet tosiaan tollasia vai onko toivoa? 😅
Sorry, siis sitä edeltävää kirjoittajaa tarkoitin, joka puhui miehen katkeruudesta ja siitä että vaimo saa nukkua pitkään. :)
Joo palasimme tosiaan tänään illalla vielä eiliseen ja tämänaamuiseen, koska asia vaivasi minua niin paljon, etenkin eilinen kun ei ollut yhtään pahoillaan tai edes säikähtänyt sitä.
Kysyin mieheltä uudestaan miten se portti tosiaan eilen jäi auki, ja miehen ensimmäinen reaktio oli että ei jaksa nyt enempää jauhaa aiheesta. Asettui siis heti puolustuskannalle ja loukkaantui siitä että otin asian uudestaan puheeksi. Haastan kuulemma riitaa, hän ei nyt jaksa (tämä niin tyypillinen reaktio!). En kuulemma ole mihinkään mitä hän tekee koskaan tyytyväinen (tämä nauha pyörii myös aina, jos jostain sanoo, vaikka kuinka olisi aiheesta). Jotenkin se vaan unohtui, koska minä olin pyytänyt häntä käydä katsomassa esikoista joka aina vaan yksin ulkona vaikka kello oli jo paljon, ja itse imetin vauvaa. Hänen mielestään ei olisi tarvinut käydä katsomassa esikoista. Miten tämä liittyy asiaan??? Yritti vielä epätoivoisesti kääntää asiaa minun syyksi.
En tiedä, vaikeaa on kun mistään ei saisi sanoa, kun sitten sanotaan kaikesta ja kaikesta moititaan, vaikka ne asiat mistä sanon on juurikin aiempien esimerkkien tapaisia. Kyllä epäkohtia on minunkin mielestäni paljon, mutta jos käyn yksin kaupassa kaksi kuukautta putkeen ja sitten sanon miehelle että voisi välillä hänkin käydä, ei ole kivaa että joudun aina käymään, niin on siinä aika monta kertaa ollut sanomattakin mitään! Oma-aloitteisesti ei siis tee juuri mitään, mutta jos tästä huomauttaa niin loukkaantuu. Tai sitten juuri laittaa tiskejä vaikka täysiä kolistaen aamulla klo7 ja tietenkin kun tästä huomauttaa, niin loukkaantuu, että ei hänen tosiaan kannata tehdä yhtään mitään, kun aina tekee väärin minun mielestäni. Toisaalta hänellä on kyllä oikeus huomauttaa monistakin asioista minulle, kuinka laitan väärin ruokaa, jätän tavaroita levälleen, kahvikuppeja kuulemma jätän milloin minnekin, joka aivan kamalaa hänestä.
Aivan yhtä tyhjän kanssa yrittää keskustella. Hän puolustelee itseään loputtomiin. TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty. Mikään ei oikeasti muutu, koska ei oikeasti mene itseensä, tai mieti asiaa sen enempää. T. Ap
Mies siis kääntää kaikki keskusteluyritykseni siihen, että minä olen hankala, kohtuuton ja ties mitä ja aiheutan vaan kaikenlaista ikävää, kun otan puheeksi näitä ajeita. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Ap kertoi, että hoitaa yösyötöt itse kokonaan. Juuri siksi olisi tärkeää, että yöllä heräilevä mutta aamulla hiukan pidempään nukkuva vauva -ja varmasti äitikin- saisi nukkua aamulla sen tunnin pidempään klo 8:aan asti.
Sinun olisi kannattanut lukea aloitus ennen kuin kommentoit.
Kyllä mies voi silti herätä tai havahtua niihin yösyöttöihin varsinkin jos vauva itkee kovaan ääneen ja nukkuu samassa huoneessa. Ja monesti naiset liioittelevat omaa osuuttaan, esim. minäkin hoidin lasten yöheräilyjä kun olivat pieniä, mutta jos eksältä kysyttäisiin niin varmaan syyttäisi minua mieslapseksi joka ei tehnyt mitään.
Kovin usein nainen hoitaa KAIKKI yösyötöt, ei siinä mitään hiton liioittelua ole. Ihan fakta. Kiva jos hoidit oman osuutesi mutta useat miehet pakenevat vastuutaan lastenhoidossa takavasenmalle. Ei ihmekään että syntyvyys laskee kun nuoret naiset ei suostu enää olemaan perheen hoitaja/palvelija ja kestämään itsekästä ukkoa siinä samalla. Hyviä miehiä toki on, mutta harvassa.
Että ihmiset osaa olla vaikeita. En kyllä yhden eron jälkeen enää kumppania ottaisi, ellei löytyisi joku täysin helmi. Niitä vaan aika harvassa. Olkaa te onnellisia, jotka sellaisen ovat löytäneet!
Tuo reagointi on ihan kuin mun miehellä! Pikkulapsiajoista on käytös jokseenkin kyllä parantunut, oli ihan vastaavaa jollei pahempaakin kuin teillä. Mutta se itsekkyys! Vuosia olen yrittänyt jaksaa jatkaa yhteiseloa, mutta lopulta myönsin itselleni, että en arvosta tai rakasta enää miestäni. Ero on vireillä.