Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä miehen käytöksestä? Olen ihan loppu.
16.09.2019 |
Meillä vauva joka osaa kontata, ja asumme kaksikerroksisessa asunnossa, jossa yläkerrassa makuuhuoneet. Mies ei osaa laittaa portaiden porttia kiinni kun lähtee. Minun pitää vahtia sitä milloin hänen menee alakertaan juosta hänen perässään ja varmistaa että portti on mennyt kiinni. Vanhempi lapsi osaa laittaa portin aina huolellisesti kiinni, mutta mies ei. Viimeksi eilen oli tilanne kun vauva oli vähällä tippua portaat alas, kun mies lähti jättäen portin aivan auki.
Mies lähtee aamulla töihin, ja olen lukuisia kertoja pyytänyt häntä laittamaan vanhemman lapsen ja meidän makuuhuoneen oven kiinni, ettei herättäisi kolisteluun, ja muutenkin että ei esim tiskejä laittaisi aamulla, koska ehdin ne hyvin laittaa kun herään. Tämän olen sanonut useamman kerran. Vauva nukkuu huonosti kaikenkaikkiaan, mutta aamulla tykkää nukkua pitkään klo8 asti tai jopa pidempään. Taas tänäaamuna mies jätti meidän makkarin ja lastenhuoneen oven auki, ja alkoi kolistelemaan keittiössä kovaan ääneen (laittoi ilmeisesti tiskejä, vaikka en ymmärrä miten niitä oli laittamatta, kun laitoin ne illalla), sillä seurauksella että kaikki heräsivät, vaikka muuten olisivat voineet nukkua tunnin pidempään.
Kun miehelle sanoin esim portista eilen, niin enemmänkin hän tiuskaisi minulle siitä kun hänelle huolestuneeseen sävyyn sanoin asiasta, en edes vihaisesti. Ei mitään anteeksipyyntöä tai kauhistelua tms, miten nyt vaikka itse olisin reagoinut asiaan. Sama tänäaamuna suuttui minulle, kun sanoin hänelle kolistelusta, joskin olin kyllä jo vihainen, kun nyt lapset todennäköisesti väsyneitä ja koululaisia päivän, kun eivät saaneet nukkua tarpeeksi.
Mielipiteitä? Neuvoja? Muita kellä samanlaisia riitoja kotona?
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Mitä helvettiä oikein selität? Äiti kärsinyt raskauspahoinvoinnit, synnytyskivut ynnä muut ja nyt vielä imetyksen ja yöheräilyt YKSIN. Ja sitten pitäisi vielä miehen mieliksi nousta aikaisin ylös ihan vaan näyttääkseen että jaksaa miellyttää jota kuta kellon ympäri. Sairasta pokkana selittää tuollaista.
Vaikutat niin ärsyttävältä ja kieroonkasvaneelta tyypiltä, että onnittelen todella vaimoasi että pääsi sinusta eroon.
Ja ap:n pitäisi vielä tehdä LISTA päivän tekemisistä, jotta osoittaisi miehelle toimeliaisuutensa.😂
Onko nämä niitä ”lassukoita”? Teki äiti mitä tahansa, niin ei vaan riitä, pitäisi raataa enemmän. Kaikki oikeastaan pitäisi tehdä miehen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Ap:n mies ei itse halunnut jäädä vauvan kanssa kotiin. Sehän olisi yleensä järkevin vaihtoehto, jos kerran vaimo tienaa enemmän. Paitsi että tässä tapauksessa ei ole lapsen etu jäädä kotiin tuollaisen isän kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Mitä helvettiä oikein selität? Äiti kärsinyt raskauspahoinvoinnit, synnytyskivut ynnä muut ja nyt vielä imetyksen ja yöheräilyt YKSIN. Ja sitten pitäisi vielä miehen mieliksi nousta aikaisin ylös ihan vaan näyttääkseen että jaksaa miellyttää jota kuta kellon ympäri. Sairasta pokkana selittää tuollaista.
Vaikutat niin ärsyttävältä ja kieroonkasvaneelta tyypiltä, että onnittelen todella vaimoasi että pääsi sinusta eroon.
Ja ap:n pitäisi vielä tehdä LISTA päivän tekemisistä, jotta osoittaisi miehelle toimeliaisuutensa.😂
*itkunaurua* 😂😂😂🤯
Kuinka monella miehellä yleisesti ottaen on käsitys, että pienten lasten hoitaminen kotona vastaa lomailua?
Tekisi varmaan hyvää itse kokeilla samaa hommaa, jos on tuo käsitys.
Selvästi tahallista käytöstä mieheltä. Kyse vallankäytöstä eli omalla käytöksellään pompottaa ap:ta miten huvittaa. Todennäköisesti tavoitteena on myös saada aikaan tällainen vihareaktio ap:ssa. Joku on nyt vialla teillä myös miehen mielestä.
Itse ehkä kokeilisin käänteispsykologiaa. En huomauttelisi asiasta, nousisin juomaan aamukahvin miehen kanssa iloisena, ja mitä mies jättää tekemättä, niin tekisin itse. Sanomatta siitä tai suuttumatta. Anna miehelle positiivista huomiota ja huolehdi, että seksiä riittävästi.
Jos mies ennen ollut ok, niin kyseessä reagointi johonkin ongelmaan eli mies oireilee. Jos haluat pelastaa liiton, niin etsi ratkaisuja positiivisen kautta. Pikkulapsiaika on haastavaa. Siitä kun pääsee yli, niin liitto alkaa voida yleensä paremmin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Mitä helvettiä oikein selität? Äiti kärsinyt raskauspahoinvoinnit, synnytyskivut ynnä muut ja nyt vielä imetyksen ja yöheräilyt YKSIN. Ja sitten pitäisi vielä miehen mieliksi nousta aikaisin ylös ihan vaan näyttääkseen että jaksaa miellyttää jota kuta kellon ympäri. Sairasta pokkana selittää tuollaista.
Vaikutat niin ärsyttävältä ja kieroonkasvaneelta tyypiltä, että onnittelen todella vaimoasi että pääsi sinusta eroon.
Ja ap:n pitäisi vielä tehdä LISTA päivän tekemisistä, jotta osoittaisi miehelle toimeliaisuutensa.😂
*itkunaurua* 😂😂😂🤯
Mä tein listan ’osoittaakseni toimeliaisuuteni’, mies sitten kauhisteli että onpas tossa paljon hommaa. Päivän kuluttua taas unohti koko jutun ja oltiin samassa tilanteessa, että toinen ei yhtään ymmärrä, miten päiväni kulutan. Kun ei tahdo ymmärtää aidosti, ei vaan sit tahdo.
Vierailija kirjoitti:
Selvästi tahallista käytöstä mieheltä. Kyse vallankäytöstä eli omalla käytöksellään pompottaa ap:ta miten huvittaa. Todennäköisesti tavoitteena on myös saada aikaan tällainen vihareaktio ap:ssa. Joku on nyt vialla teillä myös miehen mielestä.
Itse ehkä kokeilisin käänteispsykologiaa. En huomauttelisi asiasta, nousisin juomaan aamukahvin miehen kanssa iloisena, ja mitä mies jättää tekemättä, niin tekisin itse. Sanomatta siitä tai suuttumatta. Anna miehelle positiivista huomiota ja huolehdi, että seksiä riittävästi.
Jos mies ennen ollut ok, niin kyseessä reagointi johonkin ongelmaan eli mies oireilee. Jos haluat pelastaa liiton, niin etsi ratkaisuja positiivisen kautta. Pikkulapsiaika on haastavaa. Siitä kun pääsee yli, niin liitto alkaa voida yleensä paremmin. Tsemppiä!
Ja tääkin on ilmeisesti tosissaan? 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskenkasvuisuus: kiukuttaa herätä kun muut saa nukkua, ei jaksa lapsiperhearkea tms. näitä tapauksia riittää kun ei ole halua/kykyä kantaa vastuitaan jotka on ensin ITSE VAPAAEHTOISESTI hankkinut omilla valinnoillaan. Eipä tuota korjaa mikään..voihan sitä keskustella maailman tappiin saakka mutta itse tekisin niin että kertoisin rauhallisesti mikä mättää, antaisin aikaa korjata toimintaansa ja jos ei korjaannu niin sitten ero. Jotkut kyllä jaksaa kituuttaa noiden keskenkasvuisten kanssa vuosikymmeniä mutta minä en halua elää henkisesti teini-iän tasolle jääneen "miehen" kanssa. Rasittavaa ja hermoja raastavaa hommaa sellainen. Voimia ap!
Mutta mikä siinä on etteivät toiset kasva aikuiseksi? Miten voin kasvattaa omat lapseni niin, ettei heistä tule tuollaisia?
Opeta empatiaa eli kykyä asettua toisen asemaan.ja pohtimaan kuinka haluaisi/toivoisi itseään kohdeltavan siinä tilanteeessa. Itsekkyydestä keskenkasvuisuus johtuu. Niin ja opeta että elämässä on velvollisuuksia (lapsellakin niitä on esim koulu, huoneen siivous jne) jotka pitää kantaa ihan itse (eikä äiti jonka jälkeen puoliso). Näillä pääsee jo pitkälle :)
Narsisti. Isä oli tuollainen. Aamulla lauleskeli ja kolisteli aivan kuin muita ei asuisi samassa taloudessa. Heräsihän siihen. Hoidatti äidillä kaikki kotityöt ja lasten hoidot. Viikonloppuisin herätteli meidät yöllä kun tuli ravintolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on tullut vastauksia... Narsistisia piirteitään olen kyllä myös miettinyt. Jotain varmasti on, ei juuri osaa asettua toisen asemaan, paitsi tietyissä tilanteissa. Se on jännästi valikoivaa. Kuten kaikki muukin. Tekee esikoisen kanssa juttuja - jos HÄNTÄ sattuu huvittamaan. Tekee kotitöitä joskus - jos HÄNTÄ sattuu huvittamaan.
On alkanut tuntua siltä, että käytännössä oma elämäni on sitä että paikkailen hänen tekemisiään ja teen kaiken mitä hän ei jaksa tai häntä ei huvita tehdä mitä tulee perheeseen ja kotiin. Hän laittaa tiskejä - hienoa, teen sitten kaiken muun. Hän keksii alkaa laittaa jotain ruokaa - ihanaa, kerrankin ei tarvinut laittaa ruokaa, mutta minäpä siivoan jäljet. Häntä ei nappaa yhteydenpito päiväkotiin, neuvolaan, lasten lääkäriin - ei hätää, tottakai minä hoidan.
Olemme olleet niin pitkään yhdessä, että jotenkin ajattelen että elämän kuuluu olla sellaista, silti kuitenkin aina on vähän sellainen olo, että kaikki ei ole ok, ei tämän pitäisi mennä näin. Tämä on tosi epäreilua! Mutta sitten mietin lapsia. En halua että lapset joutuvat kärsimään isänsä välinpitämättömyydestä. En tiedä, tosi vaikea pähkäillä yksin tätä. Keskustelu miehen kanssa tosiaan ei johda mihinkään. Hän aina puolustelee itseään ja minä valitan turhasta. T. Ap
Luin kaikki kommentit.
Mies on väkivaltainen. Hän käyttää ainakin henkistä väkivaltaa. Hän pitää itseään perheenpäänä, jonka ympärillä kaikki pyörii. Hän omistaa perheenjäsenet. Hän uskoo tekevänsä perheessä kaiken, kun vaimo ja lapset laiskottelevat. Häntä ärsyttää nukkuva vaimo ja lapset, kun hän on itse hereillä, joten hän mielellään herättää myös perheen laiskottelijat. Hän ei jätä auki ulko-ovea, auton ovea tai aiheuta itselleen harmia. Portin hän voi jättää auki, koska vauva on vaimon vastuulla. Vaimo on hyvä pitää varpaillaan ja työn touhussa. Jos vauvalle käy jotain, vaimo saa syyttää itseään.
Jos vaimo mainitsee laiminlyönneistä, mies ei ole pahoillaan. Vaimo kauhistuisi kuullessaan saattaneensa vahingossa lapsen hengenvaaraan ja pyytäisi anteeksi. Mies ei pyydä anteeksi vaan suuttuu. Hän ilmoittaa, että keskustelu on ohi. Hän on vihainen ja saattaa myöhemmin kostaa vaimolle jollain tavoin, esimerkiksi jättää portin entistä useammin auki tai kolistella entistä kovempaa.
Välillä mies on ihana ja hyvittelee. Syinä on mm. se, että hän haluaa osoittaa itselleen olevansa aivan mahtava kumppani ja tietysti vaimolle, ettei vaimo lähde. Plussaa on myös, jos perheen ulkopuoliset saavat tietää, miten ihana mies on. Mies saa siitä pisteitä ja toisaalta vaimo ei myöhemmin kehtaa kertoa ulkopuolisille perheen ongelmista, koska kukaan ei uskoisi ja koska aiempi hehkutus vaikuttaisi naiivilta tai falskilta.
Ehkä miehellä on muitakin tapoja sitoa vaimo väkivaltaiseen suhteeseen. Ehkä mies halusi edetä suhteessa nopeasti? Ehkä mies halusi lisää lapsia lyhyellä ikäerolla? Ehkä mies haluaa tavalla tai toisella torpedoida naisen uraa mm. kieltäytymällä täysin jäämästä kotiin hoitamaan pieniä lapsia tai vaikuttamalla niin välinpitämättömältä, ettei hänelle edes voisi uskoa lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on tullut vastauksia... Narsistisia piirteitään olen kyllä myös miettinyt. Jotain varmasti on, ei juuri osaa asettua toisen asemaan, paitsi tietyissä tilanteissa. Se on jännästi valikoivaa. Kuten kaikki muukin. Tekee esikoisen kanssa juttuja - jos HÄNTÄ sattuu huvittamaan. Tekee kotitöitä joskus - jos HÄNTÄ sattuu huvittamaan.
On alkanut tuntua siltä, että käytännössä oma elämäni on sitä että paikkailen hänen tekemisiään ja teen kaiken mitä hän ei jaksa tai häntä ei huvita tehdä mitä tulee perheeseen ja kotiin. Hän laittaa tiskejä - hienoa, teen sitten kaiken muun. Hän keksii alkaa laittaa jotain ruokaa - ihanaa, kerrankin ei tarvinut laittaa ruokaa, mutta minäpä siivoan jäljet. Häntä ei nappaa yhteydenpito päiväkotiin, neuvolaan, lasten lääkäriin - ei hätää, tottakai minä hoidan.
Olemme olleet niin pitkään yhdessä, että jotenkin ajattelen että elämän kuuluu olla sellaista, silti kuitenkin aina on vähän sellainen olo, että kaikki ei ole ok, ei tämän pitäisi mennä näin. Tämä on tosi epäreilua! Mutta sitten mietin lapsia. En halua että lapset joutuvat kärsimään isänsä välinpitämättömyydestä. En tiedä, tosi vaikea pähkäillä yksin tätä. Keskustelu miehen kanssa tosiaan ei johda mihinkään. Hän aina puolustelee itseään ja minä valitan turhasta. T. Ap
Suostuisiko mies pariterapiaan? Välttääkseen eron edes?
Vierailija kirjoitti:
Paljon on tullut vastauksia... Narsistisia piirteitään olen kyllä myös miettinyt. Jotain varmasti on, ei juuri osaa asettua toisen asemaan, paitsi tietyissä tilanteissa. Se on jännästi valikoivaa. Kuten kaikki muukin. Tekee esikoisen kanssa juttuja - jos HÄNTÄ sattuu huvittamaan. Tekee kotitöitä joskus - jos HÄNTÄ sattuu huvittamaan.
On alkanut tuntua siltä, että käytännössä oma elämäni on sitä että paikkailen hänen tekemisiään ja teen kaiken mitä hän ei jaksa tai häntä ei huvita tehdä mitä tulee perheeseen ja kotiin. Hän laittaa tiskejä - hienoa, teen sitten kaiken muun. Hän keksii alkaa laittaa jotain ruokaa - ihanaa, kerrankin ei tarvinut laittaa ruokaa, mutta minäpä siivoan jäljet. Häntä ei nappaa yhteydenpito päiväkotiin, neuvolaan, lasten lääkäriin - ei hätää, tottakai minä hoidan.
Olemme olleet niin pitkään yhdessä, että jotenkin ajattelen että elämän kuuluu olla sellaista, silti kuitenkin aina on vähän sellainen olo, että kaikki ei ole ok, ei tämän pitäisi mennä näin. Tämä on tosi epäreilua! Mutta sitten mietin lapsia. En halua että lapset joutuvat kärsimään isänsä välinpitämättömyydestä. En tiedä, tosi vaikea pähkäillä yksin tätä. Keskustelu miehen kanssa tosiaan ei johda mihinkään. Hän aina puolustelee itseään ja minä valitan turhasta. T. Ap
Lapset joutuvat kärsimään myös isänsä harjoittamasta henkisestä väkivallasta. Olen lukenut, että sellaiset lapset, joiden perheessä vanhempi on väkivaltainen toista kohtaan, käyttäytyvät mm. koulussa samoin kuin sellaiset lapset, jotka ovat itse väkivallan uhreja. Lisäksi lapset hakeutuvat itse isompina samanlaisiin parisuhteisiin.
Olette tilanteessa, jossa sinusta, joka hoidat aina kaiken ja jolle lapset ovat tärkeintä, tulee tylsä vanhempi. Lasten isästä on tulossa hauska vanhempi, jolta saa huomiota joskus harvoin mutta jolta se on sitäkin arvokkaampaa. Sinulle jää kaikki huolenpito ja rutiinit. Isä voi sitten joskus hetken leikkiä tai pelata jotain tai viedä jonnekin paikkaan, todennäköisesti juhlissa on hauska seuramies, ja kerää sillä kaikki pisteet. Jos teille tulee jotain erimielisyyttä, niin sinun pitää varoa, ettei mies kosta sitä jotenkin lasten kautta, esim. perumalla huvipuistokäynnin, viemällä lapsen myöhään kouluun, unohtamalla lapsen harrastukseen tms. Onko sekään nyt sitten niin auvoisa vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso miestä silmiin ja kysy häneltä, ymmärtääkö hän olevansa rikosoikeudellisessakin vastuussa, jos jättää portin huolimattomuuttaan auki ja vauvalle sattuu jotain?
Tämän voit kysyä jopa läheisten läsnäollessa mielestäni, jotta ei ole epäselvää että olet hänelle asiasta sanonut. Huomauttaisin porttiasiasta muutenkin ihmisten läsnäolosta tämän lisäksi ainakin pari kertaa.
Mies tekee erittäin tyhmästi ottaessaan moisen riskin. Vaikka olisi kuinka vihainen, lapsen henkeä ei ole oikeutta vaarantaa kenenkään. Ei isän, ei naapurin sedän tai kenenkään muun. Lapsi on muutenkin syytön teidän välisiin ongelmiin.
Toisaalta tulee mieleen, että miehellä voi olla stressiä/työuupumusta/masennusta/mt-ongelmia, jolloin tarkkaavaisuus ja muiden huomioiminen voi heikentyä. Mutta ap:n puheista tulee vaikutelma jostain muusta. Yleensä sentään noin iso turvallisuuskysymys jää kaikkein masentuneimmallekin mieleen.
AP, mikä sun perusfiilis on? Onko sulla tunne että kostaa jotain/on vihainen vai onko mahdollista että ei muuten vaan voi hyvin? Koetko että tämä kohdistuu sinuun vai onko mies kyllästynyt koko perheeseen? Vai heijasteleeko ongelmia muualla, esim töissä? Mistä olette viime aikoina riidelleet?
Vierailija kirjoitti:
Luin kaikki kommentit.
Mies on väkivaltainen. Hän käyttää ainakin henkistä väkivaltaa. Hän pitää itseään perheenpäänä, jonka ympärillä kaikki pyörii. Hän omistaa perheenjäsenet. Hän uskoo tekevänsä perheessä kaiken, kun vaimo ja lapset laiskottelevat. Häntä ärsyttää nukkuva vaimo ja lapset, kun hän on itse hereillä, joten hän mielellään herättää myös perheen laiskottelijat. Hän ei jätä auki ulko-ovea, auton ovea tai aiheuta itselleen harmia. Portin hän voi jättää auki, koska vauva on vaimon vastuulla. Vaimo on hyvä pitää varpaillaan ja työn touhussa. Jos vauvalle käy jotain, vaimo saa syyttää itseään.
Jos vaimo mainitsee laiminlyönneistä, mies ei ole pahoillaan. Vaimo kauhistuisi kuullessaan saattaneensa vahingossa lapsen hengenvaaraan ja pyytäisi anteeksi. Mies ei pyydä anteeksi vaan suuttuu. Hän ilmoittaa, että keskustelu on ohi. Hän on vihainen ja saattaa myöhemmin kostaa vaimolle jollain tavoin, esimerkiksi jättää portin entistä useammin auki tai kolistella entistä kovempaa.
Välillä mies on ihana ja hyvittelee. Syinä on mm. se, että hän haluaa osoittaa itselleen olevansa aivan mahtava kumppani ja tietysti vaimolle, ettei vaimo lähde. Plussaa on myös, jos perheen ulkopuoliset saavat tietää, miten ihana mies on. Mies saa siitä pisteitä ja toisaalta vaimo ei myöhemmin kehtaa kertoa ulkopuolisille perheen ongelmista, koska kukaan ei uskoisi ja koska aiempi hehkutus vaikuttaisi naiivilta tai falskilta.
Ehkä miehellä on muitakin tapoja sitoa vaimo väkivaltaiseen suhteeseen. Ehkä mies halusi edetä suhteessa nopeasti? Ehkä mies halusi lisää lapsia lyhyellä ikäerolla? Ehkä mies haluaa tavalla tai toisella torpedoida naisen uraa mm. kieltäytymällä täysin jäämästä kotiin hoitamaan pieniä lapsia tai vaikuttamalla niin välinpitämättömältä, ettei hänelle edes voisi uskoa lapsia?
Kyllä, olet varmaan monessa kohdassa oikeassa. Ja hän aina jaksaa muistella kaikkia niitä hyviä asioita mitä on tehnyt ja ylipäänsä luettelee mielellään asioita joita on tehnyt. Otetaan nyt esimerkiksi se, että harmittelen sitä, että musta tuntuu että aina imuroin, kyllä hänkin voisi välillä imuroida. No mutta kyllähän hän imuroi (sanoo loukkaantuneena)! Miten voin väittää että aina imuroin, koska hän on monta kertaa imuroinut. Ja on saattanut todellisuudesss imuroida vaikka kolmesti kolmen vuoden aikana. Ja taaskaan keskustelu ei etene, mikään ei muutu, puhun aivan pehmoisia, koska kyllähän hän hyvänen aika imuroi ja voi myös imuroida - vaan ei kuitenkaan imuroi.
Välillä tuntuu että kaikista asioista on samanlaista vääntämistä, sellaisista asioista, jotka pitäisi sujua ilman vääntöä. Joskus sanon, että hei, nyt olen käynyt varmaan kaksi kuukautta putkeen kaupassa, voisit kans käydä välillä. No mutta, onhan hän käynyt (taas närkästyneenä)! Tosiaan, oli käynyt kerran välissä, unohdin tämän. Ja taas HÄN suutahtaa minulle, miten voin sanoa tuollaista, eihän se pidä paikkaansa! T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on tullut vastauksia... Narsistisia piirteitään olen kyllä myös miettinyt. Jotain varmasti on, ei juuri osaa asettua toisen asemaan, paitsi tietyissä tilanteissa. Se on jännästi valikoivaa. Kuten kaikki muukin. Tekee esikoisen kanssa juttuja - jos HÄNTÄ sattuu huvittamaan. Tekee kotitöitä joskus - jos HÄNTÄ sattuu huvittamaan.
On alkanut tuntua siltä, että käytännössä oma elämäni on sitä että paikkailen hänen tekemisiään ja teen kaiken mitä hän ei jaksa tai häntä ei huvita tehdä mitä tulee perheeseen ja kotiin. Hän laittaa tiskejä - hienoa, teen sitten kaiken muun. Hän keksii alkaa laittaa jotain ruokaa - ihanaa, kerrankin ei tarvinut laittaa ruokaa, mutta minäpä siivoan jäljet. Häntä ei nappaa yhteydenpito päiväkotiin, neuvolaan, lasten lääkäriin - ei hätää, tottakai minä hoidan.
Olemme olleet niin pitkään yhdessä, että jotenkin ajattelen että elämän kuuluu olla sellaista, silti kuitenkin aina on vähän sellainen olo, että kaikki ei ole ok, ei tämän pitäisi mennä näin. Tämä on tosi epäreilua! Mutta sitten mietin lapsia. En halua että lapset joutuvat kärsimään isänsä välinpitämättömyydestä. En tiedä, tosi vaikea pähkäillä yksin tätä. Keskustelu miehen kanssa tosiaan ei johda mihinkään. Hän aina puolustelee itseään ja minä valitan turhasta. T. Ap
Lapset joutuvat kärsimään myös isänsä harjoittamasta henkisestä väkivallasta. Olen lukenut, että sellaiset lapset, joiden perheessä vanhempi on väkivaltainen toista kohtaan, käyttäytyvät mm. koulussa samoin kuin sellaiset lapset, jotka ovat itse väkivallan uhreja. Lisäksi lapset hakeutuvat itse isompina samanlaisiin parisuhteisiin.
Olette tilanteessa, jossa sinusta, joka hoidat aina kaiken ja jolle lapset ovat tärkeintä, tulee tylsä vanhempi. Lasten isästä on tulossa hauska vanhempi, jolta saa huomiota joskus harvoin mutta jolta se on sitäkin arvokkaampaa. Sinulle jää kaikki huolenpito ja rutiinit. Isä voi sitten joskus hetken leikkiä tai pelata jotain tai viedä jonnekin paikkaan, todennäköisesti juhlissa on hauska seuramies, ja kerää sillä kaikki pisteet. Jos teille tulee jotain erimielisyyttä, niin sinun pitää varoa, ettei mies kosta sitä jotenkin lasten kautta, esim. perumalla huvipuistokäynnin, viemällä lapsen myöhään kouluun, unohtamalla lapsen harrastukseen tms. Onko sekään nyt sitten niin auvoisa vaihtoehto?
Miten sellaiset lapset käyttäytyvät, jotka ovat itse väkivallan uhreja?
OT, mun lapsilla 4v ikäeroa, ja kyllä mä välillä otin päiväunet kotona lasten kanssa, etenkin, jos yö oli mennyt todella surkeasti. Että kyllä ne lapset vaan voivat nukkua samaan aikaan, kuten öisinkin ja kuten päiväkodissakin...
Vierailija kirjoitti:
Luin kaikki kommentit.
Mies on väkivaltainen. Hän käyttää ainakin henkistä väkivaltaa. Hän pitää itseään perheenpäänä, jonka ympärillä kaikki pyörii. Hän omistaa perheenjäsenet. Hän uskoo tekevänsä perheessä kaiken, kun vaimo ja lapset laiskottelevat. Häntä ärsyttää nukkuva vaimo ja lapset, kun hän on itse hereillä, joten hän mielellään herättää myös perheen laiskottelijat. Hän ei jätä auki ulko-ovea, auton ovea tai aiheuta itselleen harmia. Portin hän voi jättää auki, koska vauva on vaimon vastuulla. Vaimo on hyvä pitää varpaillaan ja työn touhussa. Jos vauvalle käy jotain, vaimo saa syyttää itseään.
Jos vaimo mainitsee laiminlyönneistä, mies ei ole pahoillaan. Vaimo kauhistuisi kuullessaan saattaneensa vahingossa lapsen hengenvaaraan ja pyytäisi anteeksi. Mies ei pyydä anteeksi vaan suuttuu. Hän ilmoittaa, että keskustelu on ohi. Hän on vihainen ja saattaa myöhemmin kostaa vaimolle jollain tavoin, esimerkiksi jättää portin entistä useammin auki tai kolistella entistä kovempaa.
Välillä mies on ihana ja hyvittelee. Syinä on mm. se, että hän haluaa osoittaa itselleen olevansa aivan mahtava kumppani ja tietysti vaimolle, ettei vaimo lähde. Plussaa on myös, jos perheen ulkopuoliset saavat tietää, miten ihana mies on. Mies saa siitä pisteitä ja toisaalta vaimo ei myöhemmin kehtaa kertoa ulkopuolisille perheen ongelmista, koska kukaan ei uskoisi ja koska aiempi hehkutus vaikuttaisi naiivilta tai falskilta.
Ehkä miehellä on muitakin tapoja sitoa vaimo väkivaltaiseen suhteeseen. Ehkä mies halusi edetä suhteessa nopeasti? Ehkä mies halusi lisää lapsia lyhyellä ikäerolla? Ehkä mies haluaa tavalla tai toisella torpedoida naisen uraa mm. kieltäytymällä täysin jäämästä kotiin hoitamaan pieniä lapsia tai vaikuttamalla niin välinpitämättömältä, ettei hänelle edes voisi uskoa lapsia?
Pistä miehesi lukemaan tämä teksti. Lähetä se myös miehen äidille ja isälle. Tämän jälkeen anna miehelle viikko aikaa hankkiutua terapiaan. Jos näin ei tapahdu, en näkisi mitään syytä olla eroamatta.
Täällä monet kiivailee, ettei tuontapaisia miehiä tule sietää. Mutta ei se niin helppoa ole lähteä. Ensinnäkin miestä voi silti rakastaa, hyviä hetkiä on ollut roppakaupalla ja ehkä vieläkin pilkahduksittain. Jos ollaan oltu kauan yhdessä ja aika ennen lapsia on ollut ihanat vaikka 8 vuotta, niin sitä vaan ajattelee, että jos päivä kerrallaan tässä sinnittelisi eteenpäin. Voi olla nainen myös niin väsynyt synnytyksestä, imetyksestä ja kodinhoidosta, ettei energia riitä tehdä edes ajanvarausta perheterapeutille.
Syyllisyyden taakka on valtava, jos nainen joutuu kantamaan myös syyllisyyttä parisuhteen tilasta yksin.
Ja ap:n pitäisi vielä tehdä LISTA päivän tekemisistä, jotta osoittaisi miehelle toimeliaisuutensa.😂