Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä miehen käytöksestä? Olen ihan loppu.
16.09.2019 |
Meillä vauva joka osaa kontata, ja asumme kaksikerroksisessa asunnossa, jossa yläkerrassa makuuhuoneet. Mies ei osaa laittaa portaiden porttia kiinni kun lähtee. Minun pitää vahtia sitä milloin hänen menee alakertaan juosta hänen perässään ja varmistaa että portti on mennyt kiinni. Vanhempi lapsi osaa laittaa portin aina huolellisesti kiinni, mutta mies ei. Viimeksi eilen oli tilanne kun vauva oli vähällä tippua portaat alas, kun mies lähti jättäen portin aivan auki.
Mies lähtee aamulla töihin, ja olen lukuisia kertoja pyytänyt häntä laittamaan vanhemman lapsen ja meidän makuuhuoneen oven kiinni, ettei herättäisi kolisteluun, ja muutenkin että ei esim tiskejä laittaisi aamulla, koska ehdin ne hyvin laittaa kun herään. Tämän olen sanonut useamman kerran. Vauva nukkuu huonosti kaikenkaikkiaan, mutta aamulla tykkää nukkua pitkään klo8 asti tai jopa pidempään. Taas tänäaamuna mies jätti meidän makkarin ja lastenhuoneen oven auki, ja alkoi kolistelemaan keittiössä kovaan ääneen (laittoi ilmeisesti tiskejä, vaikka en ymmärrä miten niitä oli laittamatta, kun laitoin ne illalla), sillä seurauksella että kaikki heräsivät, vaikka muuten olisivat voineet nukkua tunnin pidempään.
Kun miehelle sanoin esim portista eilen, niin enemmänkin hän tiuskaisi minulle siitä kun hänelle huolestuneeseen sävyyn sanoin asiasta, en edes vihaisesti. Ei mitään anteeksipyyntöä tai kauhistelua tms, miten nyt vaikka itse olisin reagoinut asiaan. Sama tänäaamuna suuttui minulle, kun sanoin hänelle kolistelusta, joskin olin kyllä jo vihainen, kun nyt lapset todennäköisesti väsyneitä ja koululaisia päivän, kun eivät saaneet nukkua tarpeeksi.
Mielipiteitä? Neuvoja? Muita kellä samanlaisia riitoja kotona?
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo palasimme tosiaan tänään illalla vielä eiliseen ja tämänaamuiseen, koska asia vaivasi minua niin paljon, etenkin eilinen kun ei ollut yhtään pahoillaan tai edes säikähtänyt sitä.
Kysyin mieheltä uudestaan miten se portti tosiaan eilen jäi auki, ja miehen ensimmäinen reaktio oli että ei jaksa nyt enempää jauhaa aiheesta. Asettui siis heti puolustuskannalle ja loukkaantui siitä että otin asian uudestaan puheeksi. Haastan kuulemma riitaa, hän ei nyt jaksa (tämä niin tyypillinen reaktio!). En kuulemma ole mihinkään mitä hän tekee koskaan tyytyväinen (tämä nauha pyörii myös aina, jos jostain sanoo, vaikka kuinka olisi aiheesta). Jotenkin se vaan unohtui, koska minä olin pyytänyt häntä käydä katsomassa esikoista joka aina vaan yksin ulkona vaikka kello oli jo paljon, ja itse imetin vauvaa. Hänen mielestään ei olisi tarvinut käydä katsomassa esikoista. Miten tämä liittyy asiaan??? Yritti vielä epätoivoisesti kääntää asiaa minun syyksi.
En tiedä, vaikeaa on kun mistään ei saisi sanoa, kun sitten sanotaan kaikesta ja kaikesta moititaan, vaikka ne asiat mistä sanon on juurikin aiempien esimerkkien tapaisia. Kyllä epäkohtia on minunkin mielestäni paljon, mutta jos käyn yksin kaupassa kaksi kuukautta putkeen ja sitten sanon miehelle että voisi välillä hänkin käydä, ei ole kivaa että joudun aina käymään, niin on siinä aika monta kertaa ollut sanomattakin mitään! Oma-aloitteisesti ei siis tee juuri mitään, mutta jos tästä huomauttaa niin loukkaantuu. Tai sitten juuri laittaa tiskejä vaikka täysiä kolistaen aamulla klo7 ja tietenkin kun tästä huomauttaa, niin loukkaantuu, että ei hänen tosiaan kannata tehdä yhtään mitään, kun aina tekee väärin minun mielestäni. Toisaalta hänellä on kyllä oikeus huomauttaa monistakin asioista minulle, kuinka laitan väärin ruokaa, jätän tavaroita levälleen, kahvikuppeja kuulemma jätän milloin minnekin, joka aivan kamalaa hänestä.
Aivan yhtä tyhjän kanssa yrittää keskustella. Hän puolustelee itseään loputtomiin. TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty. Mikään ei oikeasti muutu, koska ei oikeasti mene itseensä, tai mieti asiaa sen enempää. T. Ap
Miehesi on aivan kuin omani! Asioista sanominen on riidan haastamista (mikään turhasta jäkättäjä en tosiaankaan ole), kaikki yritetään kääntää minun syykseni, minulle kyllä voi huomautella mistä milloinkin, ja lopulta heittäydytään marttyyriksi. Mikään ei minulle kuulemma riitä (en ole tietääkseni mitään ihmeellistä pyytänyt), ja kolistellaan mielenosoitukseksi, kun muut nukkuvat. Mököttäminen tuttua. Myös se täsmää, että miehellä on passaava äiti. Porttia meillä ei ole, kun koti on yksikerroksinen.
Teidän miehet kuulostaa ihan mun exältä :D Oon niin onnellinen että se lapsellinen, itsekäs, mököttävä ”mies” on todellakin nykyään ex ja mulla on ihana aikuinen mies joka ottaa yhtälailla vastuuta kodista kuin minäkin ja jonka kanssa pystyy keskustelemaan asioista ilman riitelyä. Vaihtamalla todellakin paranee. Odotan nyt meidän esikoista ja oon välillä tässä raskausaikana ollut kyllä niin kiitollinen tosta miehestäni. Raskaus ei oo ollut helppo ja mies on ollut täysillä henkisenä ja fyysisenä tukena. Exästä ei olis ollut yhtään mitään hyötyä ja olisin joutunut yksin tekeen kaikki kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän päivän fiilikset on, että jätä se mies ja ole lapsien kanssa. Ei tälläi en kärsimys ole ihmisen arvoista elämää. Ei se rakkauskaan riitä, jos toinen on psykopaatti.
Ihmettelen kaikkien eniten ehkä sitä, että miten te naiset olette voineet mennä naimisiin noiden surkimusten kanssa ? Ihanko sitten vasta kun on tullut lapsia, olette huomanneet noita kummallisia ominaisuuksia miehissänne ? Ensimmäiset pari vuotta oli ihan eri laista ja ihanaa, mies oli huomaavainen ja korrekti käytökseltään, avasi ovet, toi silloin tällöin kukkia, ei pitänyt jalkoja olohuoneen pöydällä, ei salaillut omissa oloissaan kännykällä, mutta nyt on kaikki muuttunut ... olla möllöttää vaan sohvalla ja tiuskii ja kiusallaan kolistelee astioita aamutuimaan että muu perhe heräisi
Vierailija herra47 kirjoitti:
Ihmettelen kaikkien eniten ehkä sitä, että miten te naiset olette voineet mennä naimisiin noiden surkimusten kanssa ? Ihanko sitten vasta kun on tullut lapsia, olette huomanneet noita kummallisia ominaisuuksia miehissänne ? Ensimmäiset pari vuotta oli ihan eri laista ja ihanaa, mies oli huomaavainen ja korrekti käytökseltään, avasi ovet, toi silloin tällöin kukkia, ei pitänyt jalkoja olohuoneen pöydällä, ei salaillut omissa oloissaan kännykällä, mutta nyt on kaikki muuttunut ... olla möllöttää vaan sohvalla ja tiuskii ja kiusallaan kolistelee astioita aamutuimaan että muu perhe heräisi
Niin se menee juuri. Alussa esitetään ihanaa. Sitten kun on saatu sitoutettua, paljastetaan oikea luonne. Parisuhdeväkivakta alkaa jonkin sitoutumisen kuten naimisiinmenon tai lapsen saamisen jälkeen.
Minun mieheni esimerkiksi ei ole näin kamala kuin joillain, mutta alkoi kuitenkin henkisesti ja lievästi fyysisesti sellsiseksi heti häiden jälkeen, n 6 tuntia vihkimisestä. Siitä alkoi paheneva kierre, jonka sain onneksi katkaistua eroamalla hetkeksi. Sen jälkeen mies palautui taas pääosin normaaliksi.
Asuimmekin yhdessä muutaman vuoden ennen naimisiinmenoa ja hän käyttäytyi aina täydellisesti ja huomaavaisesti ja arvostavasti silloin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjassa mainittuja henkisesti väkivaltaisen ihmisen keskustelutaktiikoita (nopeasti käännettynä):
- sarkasmi
- pilkkaaminen
- sanomasi asian vääristely
- aiemmin tapahtuneen asian vääristely
- murjottaminen
- sinun syyttäminen sellaisen asian tekemisestä, jota hän itse tekee, tai ajattelemisesta siten kuin hän itse ajattelee
- täyttä varmuutta ja ylintä auktoriteettia uhkuva äänenpaino
- keskeyttäminen
- ei kuuntele, ei suostu vastaamaan
- nauraminen mielipiteellesi tai näkemyksellesi
- valituksenaiheen kääntäminen sinua vastaan
- puheenaiheen vaihtaminen hänen omiin valituksenaiheisiinsa
- rankka, säännöllinen ja kohtuuton kritiikki
- syyllisyyden herättäminen
- uhrin esittäminen
- virnuilu
- silmien pyörittäminen
- halveksuvat ilmeet
- huutaminen
- kiroilu
- nimittely
- loukkaukset
- häipyminen
- fyysinen uhkaavuus, mm. kulkemisen estäminen, liian lähelle tuleminen
- uhkaa jättää
- uhkaa vahingoittaa
----
Ja sitten lainauksia AP:n tuoreimmasta keskustelusta:
"Kysyin mieheltä uudestaan miten se portti tosiaan eilen jäi auki, ja miehen ensimmäinen reaktio oli että ei jaksa nyt enempää jauhaa aiheesta. Asettui siis heti puolustuskannalle ja loukkaantui siitä että otin asian uudestaan puheeksi. Haastan kuulemma riitaa, hän ei nyt jaksa (tämä niin tyypillinen reaktio!)."
-> Ei kuuntele, ei suostu vastaamaan.
"En kuulemma ole mihinkään mitä hän tekee koskaan tyytyväinen (tämä nauha pyörii myös aina, jos jostain sanoo, vaikka kuinka olisi aiheesta)."
-> vääristely, uhrin esittäminen
"Jotenkin se vaan unohtui, koska minä olin pyytänyt häntä käydä katsomassa esikoista joka aina vaan yksin ulkona vaikka kello oli jo paljon, ja itse imetin vauvaa. Hänen mielestään ei olisi tarvinut käydä katsomassa esikoista."
-> tapahtuneen vääristely, uhrin esittäminen, syyllisyyden herättäminen, puheenaiheen vaihtaminen
"Oma-aloitteisesti ei siis tee juuri mitään, mutta jos tästä huomauttaa niin loukkaantuu. Tai sitten juuri laittaa tiskejä vaikka täysiä kolistaen aamulla klo7 ja tietenkin kun tästä huomauttaa, niin loukkaantuu, että ei hänen tosiaan kannata tehdä yhtään mitään, kun aina tekee väärin minun mielestäni. Toisaalta hänellä on kyllä oikeus huomauttaa monistakin asioista minulle, kuinka laitan väärin ruokaa, jätän tavaroita levälleen, kahvikuppeja kuulemma jätän milloin minnekin, joka aivan kamalaa hänestä."
-> sinun syyttäminen, aiheen vaihtaminen omiin valituksiin, uhrin esittäminen, jatkuva kritiikki jne
"TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty."
-> ei suostu keskustelemaan, sarkasmi, pilkka, halveksunta, vääristely, uhrin esittäminen, auktoriteetin äänenpaino jne.
Mitä luulet, AP, onko teillä henkistä väkivaltaa?
Ap tässä. Ensinnäkin, anteeksi että en ole ehtinyt vastailemaan (on ollut sitä paljon puhuttua muuta elämää 😂) toiseksi, kiitos tästä. Tämä todella avasi silmiäni. Ja kiitos tuhannesti kirjasuosituksesta!
En ole lukenut vielä kirjaa edes kun jonkin matkaa, mutta palaset loksahtavat kohdalleen ihmeellisellä tavalla. Kaikki nämä vuodet olen miettinyt, mikä mättää, mikä on pielessä? Miksi kaikki on niin vaikeaa, miksi yksinkertaisistakin asioista pitää tapella? Miksi minulla ei kuitenkaan kenenkään muun kanssa ole koskaan vaikeaa? Miksi ystäväni ja perheeni pitävät minua ”helppona” ihmisenä, mutta mies väittää vaikeaksi ja ilkeäksi? Miksi minusta tuntuu siltä, että mieheni ei tunnu arvostavan minun panostani perhettä kohtaan lainkaan, vaikka itse tekee vain murto-osan? Miksi olen ollut epämääräisen uupunut jo vuosia? Tarkemmin ajatellen siitä asti kun aloin olla mieheni kanssa. Miksi mies on niin ailahteleva, miksi hän joskus harvoin osallistuu täysillä kaikkeen, mutta sitten saattaa mennä pitkiäkin aikoja, kun tuntuu siltä että perhe on hänelle vaan tiellä. Hän osoittaa sen eleillään ja kaikella mitä tekee, mutta tietenkään hän ei koskaan myönnä että mikään on pielessä. Paitsi se, että minä valitan kokoajan jostain. Kun mikään ei kelpaa.
Kyllä, meillä on henkistä väkivaltaa. Enkä voi sanoa että sitä olisi pelkästään ollut miehen puolelta. Itsekin kun olen suuttunut, olen monesti sanonut pahasti, olen kyseenalaistanut mieheni järkeä, käskenyt painumaan v*****n jne. Sillä seurauksella että minä olen ollut se hullu kilahtelija, ja olen niin hävennyt sitä ja ollut pahoillaan siitä kun suutun joskus tosi pahasti. Tätä ei tapahdu mitenkään viikottain tai edes kuukausittain, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti.
Silti nyt kun olen lukenut näitä kommentteja ja tuota kirjaa niin ymmärrän, että mieshän on harjoittanut henkistä väkivaltaa minua kohtaan ihan kokoajan. Kun luin henkistä väkivaltaa harrastavista miestyypeistä, niin siellä oli kaksi eri tyyppiä, joiden kuvaukset vastasivat lähes täydellisesti miestäni. Miten voi olla mahdollista?
Se on jännä miten jo tänään olen nähnyt hänen käytöksen ja kommentit ihan eri valossa. Jatkan tässä kirjan lukua, voin tulla kommentoimaan myöhemmin lisää 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olen nainen ja minä olen joiltakin osin samanlainen kuin miehesi.
En toki jättäisi porttia auki missään tilanteessa.
-Mutta vaikka mieheni olisi ollut myöhään iltavuorossa ja hänellä olisi "oikeus" nukkua aamulla pitempään, niin minä en välitä vaan kolistelen ja jopa herätän hänet keittämään lapsille puuroa ja saattamaan koulutielle.
-Jos hänellä on aikainen aamuvuoro ja hänen on mentävä aikaisemmin nukkumaan, niin minä voin silti katsoa viereisessä huoneessa telkkaria aika isollakin. (lapset eivät herää)
MIes tekee myös suurimman osan kotitöistä, pesee omat ja lasten vaatteet, siivoaa, tekee ruokaa jne.
Ai miksikö?
Koska olen vähän itsekäs paskiainen. Myöskin hermostin herkästi ja huudan ja resuan. Silloin koko perhe pelkää minua. MInä myöskin määrään meidän perheessä, kuka tekee ja mitä ja milloin.
Toki aina välillä haluaisin olla toisenlainen, ymmärtäväinen ja rakastava ja ahkera.
En vain jaksa.Eli jollain tapaa ymmärrän miestäsi. Hänellä ärsyttää kun jäät nukkumaan, kun hänen pitää lähteä.
Ei hän silti ole tarkoituksella paha, mutta tuo porttiasia on vaarallinen, se hänen pitää sisäistää.
Muutoin hän on vähän itsekeskeinen tyyppi, kuten minäkin. Sinällään ihan hyvä tyyppi kuitenkin.
Minusta kuvailet tarkoituksella pahan ihmisen eikä todellakaan hyvän tyypin käytöstä. Aiheutat ahdistusta ja stressiä puolisollesi ja todennäköisesti pysyviä vaurioita lapsillesi.
Onko täällä muuten monta, ketkä lukeneet tämän kirjan ”Why does he do that?”?
Mitä olette itse olleet mieltä? Kirjahan perustuu kirjoittajan kokemuksiin siitä kun on työskennellyt naisia intiimissä suhteessa hyväksikäyttävien/väkivaltaistrn miesten kanssa terapeuttina vuosia. Onko kenelläkään tietoa onko aiheesta tehty enemmänkin tutkimusta? Voin toki koittaa vielä googlailla, mutta ajattelin sattuuko täällä olemaan aiheen asiantuntijoita? T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija herra47 kirjoitti:
Ihmettelen kaikkien eniten ehkä sitä, että miten te naiset olette voineet mennä naimisiin noiden surkimusten kanssa ? Ihanko sitten vasta kun on tullut lapsia, olette huomanneet noita kummallisia ominaisuuksia miehissänne ? Ensimmäiset pari vuotta oli ihan eri laista ja ihanaa, mies oli huomaavainen ja korrekti käytökseltään, avasi ovet, toi silloin tällöin kukkia, ei pitänyt jalkoja olohuoneen pöydällä, ei salaillut omissa oloissaan kännykällä, mutta nyt on kaikki muuttunut ... olla möllöttää vaan sohvalla ja tiuskii ja kiusallaan kolistelee astioita aamutuimaan että muu perhe heräisi
Ei kukaan ilkeä ihminen ole ilkeä 100% ajasta. Googlaa cycle of abuse. Usein ilkeyttä seuraa vaihe, jossa toinen hukutetaan rakkaudenosoituksiin. Tämä lähettää viestin, että toinen oikeasti katuu ja on pahoillaan eli aikoo siis muuttua.
Toisekseen useimmat ilkeät ihmiset eivät ole ilkeitä kaikille, esimerkiksi koska on helpompi pitää yllä kulissia niille joiden kanssa ei asu. Siksi huonosti kohdeltu voi ajatella, että huono kohtelu on hänen omaa syytään, koska puoliso on mukava esimerkiksi työkavereille ja naapureille.
Kolmanneksi tuollainen dynamiikka kehittyy pikkuhiljaa. Henkisesti väkivaltainen ihminen työntää käytöksensä rajoja vähitellen kauemmaksi ja kauemmaksi normaalista. Kun elää tuota arjessa, on vaikea tiedostaa kokemaansa huonoa kohtelua.
Neljänneksi ap:n miehen kaltaiset ovat taitavia ns. gaslighttaamisessa. Eli kun toinen ottaa esiin ongelmia niin tämä henkisesti väkivaltainen ihminen sanoo asioita kuten "olet liian herkkä", "kukaan muu ei kokisi tuota ongelmaksi", "ymmärsit väärin, en tarkoittanut noin" jne. Tämä saa uhrin epäilemään omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä muuten monta, ketkä lukeneet tämän kirjan ”Why does he do that?”?
Mitä olette itse olleet mieltä? Kirjahan perustuu kirjoittajan kokemuksiin siitä kun on työskennellyt naisia intiimissä suhteessa hyväksikäyttävien/väkivaltaistrn miesten kanssa terapeuttina vuosia. Onko kenelläkään tietoa onko aiheesta tehty enemmänkin tutkimusta? Voin toki koittaa vielä googlailla, mutta ajattelin sattuuko täällä olemaan aiheen asiantuntijoita? T. Ap
Jos löydät kiinnostavan oloisia kirjoja tai linkkejä, laita ihmeessä tännekin. Minuakin kiinnostaa tietää aiheesta enemmän, vaikka omalla kohdallani väkivaltainen suhde on onneksi jo menneisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kokeilisin pudottaa painavan vauvanuken portaita alas ja karjaista kuin hengenhädässä. Sitten katsoisin miehen reaktiot, ei välttämättä tajua heti siinä tilanteessa, että se on nukke. Kun mies tajuaa ja alkaa raivoamaan niin sanot vain demonstraatio, näin voi käydä kun jätät portin auki ja poistut takaisin makuuhuoneeseen.
Tosin jos mies on psyko niin kannattaa varmistaa, että makuuhuoneen oven saa lukkoon ja itsellä on puhelin ja kättä pidempää varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kokeilisin pudottaa painavan vauvanuken portaita alas ja karjaista kuin hengenhädässä. Sitten katsoisin miehen reaktiot, ei välttämättä tajua heti siinä tilanteessa, että se on nukke. Kun mies tajuaa ja alkaa raivoamaan niin sanot vain demonstraatio, näin voi käydä kun jätät portin auki ja poistut takaisin makuuhuoneeseen.
Tosin jos mies on psyko niin kannattaa varmistaa, että makuuhuoneen oven saa lukkoon ja itsellä on puhelin ja kättä pidempää varalle.
Hyvä idea
Vierailija kirjoitti:
Aivan yhtä tyhjän kanssa yrittää keskustella. Hän puolustelee itseään loputtomiin. TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty. Mikään ei oikeasti muutu, koska ei oikeasti mene itseensä, tai mieti asiaa sen enempää. T. Ap
Tiedät jo, mitä tilanteessasi kannattaa tehdä. Jos mies ei osaa olla hyödyksi, voisi edes olla olematta vaivoiksi, ja jos ei voi olla kumpaakaan niin pärjäät paremmin ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap! Joko olet laittanut eron vireille? Onko vauva vielä hengissä?
Jaksoin lukea vain kaksi sivua, mutta hyi kamala mikä mies. Voisitko jättää sen mahdollisimman pian? Narsistilta kuulostaa, ei ole terve ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjassa mainittuja henkisesti väkivaltaisen ihmisen keskustelutaktiikoita (nopeasti käännettynä):
- sarkasmi
- pilkkaaminen
- sanomasi asian vääristely
- aiemmin tapahtuneen asian vääristely
- murjottaminen
- sinun syyttäminen sellaisen asian tekemisestä, jota hän itse tekee, tai ajattelemisesta siten kuin hän itse ajattelee
- täyttä varmuutta ja ylintä auktoriteettia uhkuva äänenpaino
- keskeyttäminen
- ei kuuntele, ei suostu vastaamaan
- nauraminen mielipiteellesi tai näkemyksellesi
- valituksenaiheen kääntäminen sinua vastaan
- puheenaiheen vaihtaminen hänen omiin valituksenaiheisiinsa
- rankka, säännöllinen ja kohtuuton kritiikki
- syyllisyyden herättäminen
- uhrin esittäminen
- virnuilu
- silmien pyörittäminen
- halveksuvat ilmeet
- huutaminen
- kiroilu
- nimittely
- loukkaukset
- häipyminen
- fyysinen uhkaavuus, mm. kulkemisen estäminen, liian lähelle tuleminen
- uhkaa jättää
- uhkaa vahingoittaa
----
Ja sitten lainauksia AP:n tuoreimmasta keskustelusta:
"Kysyin mieheltä uudestaan miten se portti tosiaan eilen jäi auki, ja miehen ensimmäinen reaktio oli että ei jaksa nyt enempää jauhaa aiheesta. Asettui siis heti puolustuskannalle ja loukkaantui siitä että otin asian uudestaan puheeksi. Haastan kuulemma riitaa, hän ei nyt jaksa (tämä niin tyypillinen reaktio!)."
-> Ei kuuntele, ei suostu vastaamaan.
"En kuulemma ole mihinkään mitä hän tekee koskaan tyytyväinen (tämä nauha pyörii myös aina, jos jostain sanoo, vaikka kuinka olisi aiheesta)."
-> vääristely, uhrin esittäminen
"Jotenkin se vaan unohtui, koska minä olin pyytänyt häntä käydä katsomassa esikoista joka aina vaan yksin ulkona vaikka kello oli jo paljon, ja itse imetin vauvaa. Hänen mielestään ei olisi tarvinut käydä katsomassa esikoista."
-> tapahtuneen vääristely, uhrin esittäminen, syyllisyyden herättäminen, puheenaiheen vaihtaminen
"Oma-aloitteisesti ei siis tee juuri mitään, mutta jos tästä huomauttaa niin loukkaantuu. Tai sitten juuri laittaa tiskejä vaikka täysiä kolistaen aamulla klo7 ja tietenkin kun tästä huomauttaa, niin loukkaantuu, että ei hänen tosiaan kannata tehdä yhtään mitään, kun aina tekee väärin minun mielestäni. Toisaalta hänellä on kyllä oikeus huomauttaa monistakin asioista minulle, kuinka laitan väärin ruokaa, jätän tavaroita levälleen, kahvikuppeja kuulemma jätän milloin minnekin, joka aivan kamalaa hänestä."
-> sinun syyttäminen, aiheen vaihtaminen omiin valituksiin, uhrin esittäminen, jatkuva kritiikki jne
"TAI sitten jos huomautan tästä, että huomaatko että puolustelet nyt itseäsi (jopa siitä että jätti lapsiportin auki), niin saattaa kuitata asian, no onko sitten parempi että otan näissä riitatilanteissa kaikki vaan vastaan ”joo olen täysin vastuuton, aivan surkea isä, saatan lapseni vaaratilanteeseen”, mutta sekin on sellaista v*******a, sanoo sen typerään äänensävyyn. Ei siis tarkota oikeasti, vaan tekee selväksi että minun mielikseni sanoo, kai olen nyt tyytyväinen ja HILJAA, ja aihe käsitelty."
-> ei suostu keskustelemaan, sarkasmi, pilkka, halveksunta, vääristely, uhrin esittäminen, auktoriteetin äänenpaino jne.
Mitä luulet, AP, onko teillä henkistä väkivaltaa?
Ap tässä. Ensinnäkin, anteeksi että en ole ehtinyt vastailemaan (on ollut sitä paljon puhuttua muuta elämää 😂) toiseksi, kiitos tästä. Tämä todella avasi silmiäni. Ja kiitos tuhannesti kirjasuosituksesta!
En ole lukenut vielä kirjaa edes kun jonkin matkaa, mutta palaset loksahtavat kohdalleen ihmeellisellä tavalla. Kaikki nämä vuodet olen miettinyt, mikä mättää, mikä on pielessä? Miksi kaikki on niin vaikeaa, miksi yksinkertaisistakin asioista pitää tapella? Miksi minulla ei kuitenkaan kenenkään muun kanssa ole koskaan vaikeaa? Miksi ystäväni ja perheeni pitävät minua helppona ihmisenä, mutta mies väittää vaikeaksi ja ilkeäksi? Miksi minusta tuntuu siltä, että mieheni ei tunnu arvostavan minun panostani perhettä kohtaan lainkaan, vaikka itse tekee vain murto-osan? Miksi olen ollut epämääräisen uupunut jo vuosia? Tarkemmin ajatellen siitä asti kun aloin olla mieheni kanssa. Miksi mies on niin ailahteleva, miksi hän joskus harvoin osallistuu täysillä kaikkeen, mutta sitten saattaa mennä pitkiäkin aikoja, kun tuntuu siltä että perhe on hänelle vaan tiellä. Hän osoittaa sen eleillään ja kaikella mitä tekee, mutta tietenkään hän ei koskaan myönnä että mikään on pielessä. Paitsi se, että minä valitan kokoajan jostain. Kun mikään ei kelpaa.
Kyllä, meillä on henkistä väkivaltaa. Enkä voi sanoa että sitä olisi pelkästään ollut miehen puolelta. Itsekin kun olen suuttunut, olen monesti sanonut pahasti, olen kyseenalaistanut mieheni järkeä, käskenyt painumaan v*****n jne. Sillä seurauksella että minä olen ollut se hullu kilahtelija, ja olen niin hävennyt sitä ja ollut pahoillaan siitä kun suutun joskus tosi pahasti. Tätä ei tapahdu mitenkään viikottain tai edes kuukausittain, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti.
Silti nyt kun olen lukenut näitä kommentteja ja tuota kirjaa niin ymmärrän, että mieshän on harjoittanut henkistä väkivaltaa minua kohtaan ihan kokoajan. Kun luin henkistä väkivaltaa harrastavista miestyypeistä, niin siellä oli kaksi eri tyyppiä, joiden kuvaukset vastasivat lähes täydellisesti miestäni. Miten voi olla mahdollista?
Se on jännä miten jo tänään olen nähnyt hänen käytöksen ja kommentit ihan eri valossa. Jatkan tässä kirjan lukua, voin tulla kommentoimaan myöhemmin lisää 🙂
Hei ap, mitä teille kuuluu nykyään? Saitteko apua, keskustelua, paraniko arki ja yhteiselämä yhtään? Vähän jäi semmoinen aavistus minulle, että tuskinpa. Se olisi vaatinut mieheltä aika paljon kasvamista.
Mutta olisi kiva kuulla, miten menee.
"Pakkomielteiset aasinsillat t*rvapaikanhakijoihin"
https://www.facebook.com/aasinsillat/
Kylla jos mies kolistelee niin pakko olla joku sand monkey.
XD XD XD Ei s**tana miten sun kaltaiset ihmiset on viela elossa?