Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Voi talkkuna on tosi ihanaa!

Kookos teetä ja kookos pähkinän sisustaa.

Kaikki kookoksesta tehty hyi h......tti.

Thaimaassa joka paikassa kookosta.

Kaikki vegejutut mitä vahingossa laittanu suuhun. Hyi helvetti.. suomalainen MIES syö lihaa...

Vierailija kirjoitti:

Liivatteella hyydytettyä tuorejuustokakkua, jossa liivate ei ollut kunnolla liuennut. Eli sellaisia ällöttäviä limaklöntin näköisiä ja tuntuisia liivatelöllöjä oli tuorejuusto-kerman seassa. Nam!

En oikeasti tajua miten tuossa voi epäonnistua, jos noudattaa ohjetta tarkasti?! Ja tällaiseen törmännyt jopa kahdesti. Toisella kerralla (eri tekijä) jätin suosiolla klöntit laitaselle, ei vaan pystynyt.

Sama! Toinen ällö oli lipeäkala, joskus lapsena oli pakko syödä sitä tätini luona.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni keittämä pyttipannupuuro - siis löysä - tässä tapauksessa kaurapuuro, johon oli laitettu maksakastikkeen loppu, kuivunut juusto, eltaantunut makkara ja keitettyä lanttua. Mummon mielestä herkullista, mutta minä voin pahoin!

Tämän täytyy olla provo!

Lapsena kävimme usein kylässä tuttavaperheessä, jonka äiti oli kotoisin Oulusta. Hän teki muuten hyvää ruokaa, mutta pullat ja pullapitkot olivat aina jättiläiskokoisia ja sisältä osittain raakoja.

Se puoliraaka pulla näytti olevan tuttavaperheessä suurta herkkua, kun he söivät sitä aina useita paloja ja nopeaa tahtia. Itseäni ällötti tahmainen pulla enkä sitä ensikokemukseni jälkeen syönyt. Onneksi tarjolla oli aina myös pikkuleipiä, jotka olivat tosi hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni keittämä pyttipannupuuro - siis löysä - tässä tapauksessa kaurapuuro, johon oli laitettu maksakastikkeen loppu, kuivunut juusto, eltaantunut makkara ja keitettyä lanttua. Mummon mielestä herkullista, mutta minä voin pahoin!

Tämän täytyy olla provo!

Tuo voi olla provo mutta tuo vanhemman ikäpolven säästäväinen ruoanlaittaja on kyllä aito hahmo.

Itsekin olen nähnyt, miten aamun kaurapuuroon oli kipattu mukaan edellisen päivän aterialta yli jääneet makaronit. Onneksi minun ei tarvinnut syödä sitä.

Maidossa keitettyä kuhaa nahkoineen päivineen.

Meinasin oksentaa suuhuni, mutta jotenkin onnistuin nieleskelemään ruuan. Onneksi en ottanut paljoa tätä “herkkua“.

Saman henkilön luona joutuu olemaan todella tarkka mitä syö. Hän säilyttää ruokia hyvin kauan ja usein vaa kaapii tai leikkaa hometäplät ruuista pois. Oksetus! Mehutkin maistuvat ihan homeelta.

Itsellä tulee kiusallisia tilanteita vastaan tämän tästä kun en voi sietää sipulia... Oikeastaan missään muodossa.

Se on kuitenkin todella käytetty ja yleinen raaka-aine mitä suomalaisessa kotiruoassa on niin tähän dilemmaan kyllä törmää usein.

Syön toki aina jos tarjotaan enkä valita, mutta aina yhtä kamalaa puurtamista se on ja saa tehdä töitä, ettei oksennus nouse kurkkuun ruokailun aikana :D

Kerran nielin spe rmat kun mies niin toivoi. Oli pahaa.

Konjakkia

Vierailija kirjoitti:

Viiniä. Olen ikäni ollut absolutisti, mutta sillon kun kävin rippikoulun ei kenellekään tullut mieleenkään tarjota alkoholitonta ehtoollisviiniä. Olin varma, että menetin miljoonia aivosoluja siinä. Näin asiasta painajaisia vuosia. 

Kirjoituksesi perusteella on epäuskottavaa että sinulla olisi miljoonia aivosoluja mitä menettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni piti suussaan appelsiinin palaa koko päivän tarhassa, kun ei pystynyt nielaista sitä tai sylkeä pois ennenkuin kotona.

Miten puolisosi selvisi koko päivän puhumatta lapsille tai kollegoilleen?

Etkö lukenut? Puolisohan oli viety tarhaan täksi päiväksi, eli ei ollut työpaikalla kolleegoiden kanssa. Ellei sitten joku kolleega sattumoisin ollut samassa tarhassa. Yrittäkää nyt edes lukea.

Kauheassa kankkusessa miesystävän tekemiä maksapihvejä. Muuten tykkään mutta siinä olotilassa ne maistui karmealta. Join myös punkkua ruoan kanssa vaikka oli darra, loppuilta menikin sitten uudessa hilpeässä kekkulissa. Harvoin tulee juotua kahtena päivänä peräkkäin

Jouduin mieheni  korkean  viran vuoksi  usein illallispöytään edustamaan.  Kokemuksista saisi kirjan. En koskaan käytä alkoholia. Ennen silloin kostella vuosiymmenellä se oli  kauhea ongelma, mutta ei nykyisin. Aina on tarjolla  vastaavaa  alkoholitonta.  Kamalaan ruokaan olen oppinut varautumaan syömällä etuäteen aina. Ihan  sama mitä tarjoilevat kun sanon  kiitos ei. Ei aikuista voi  pakottaa.  Raakaa lihaa en syö  koskaan. Rakaa kalaa välttelen kun kerra oli  ruokamyrkytys  Italian Viikot  Palace Hotellin  ravintolassa. Simpukoita. Yleensä ammattikokit tykkäävät kokeilla   kutsuilla   omituisia ruokia.  En noin yleensäkää ole ihastunut  ravintolassa  kokeiluihin. Ajatus keittiön hygeniatasosta TV- kokki  Gordon Ramseyn ohjelmissa  saa minut jo voimaan pahoin. Tukholmassa  Kutaisessa Salissa olin varautunut  ilalliselle  ottamalla iltalaukkuun  energiapatukoita. Sieltä ei  voi  lähteä ulos nakkikioskille. Patukat söin  alakerran naistenhuoneessa.  En siis syö kohteliaasti .

Ei sinänsä kauhean paha juttu, mutta aikoinaan mun isotäti tarjosi iltapalan yhteydessä juomana lihalientä, jonka mausta en tykkää. Kohteliaasti join sitten koko kupillisen - ja vieläpä nopeasti sillä ajatuksella, että pääsenpähän siitä sitten eroon ja voin nauttia muusta iltapalasta rauhallisin mielin. Isotäti tosin tulkitsi tämän nopean juomiseni merkiksi siitä, että tykkään lihaliemestä. Ja niinpä hän kaatoi minulle uuden kupillisen nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa. :)

Anopin tekemää kalakeittoa.

Ei siinä muuta vikaa ollut mutta olen allerginen kalalle. Yritä siinä sitten jutella kun kurkkusi on turpoamassa umpeen

Sienipiirakka

Vierailija kirjoitti:

Anopin tekemää kalakeittoa.

Ei siinä muuta vikaa ollut mutta olen allerginen kalalle. Yritä siinä sitten jutella kun kurkkusi on turpoamassa umpeen

🤡

Kaviaaria.