Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni piti suussaan appelsiinin palaa koko päivän tarhassa, kun ei pystynyt nielaista sitä tai sylkeä pois ennenkuin kotona.

nielaisemaan tai sylkemään

Useimmilla ihmisillä makuaisti kehittyy ikääntyessä siitä, mitä se oli lapsena. Itse en lapsena pitänyt lainkaan esim. sipulista, homejuustosta tai punajuuresta. Nyt on mieli muuttunut.

Kaikkiruokainen mutta lähellä kuukautisia, HUUJAA!

Käyttäjä39914 kirjoitti:

Useimmilla ihmisillä makuaisti kehittyy ikääntyessä siitä, mitä se oli lapsena. Itse en lapsena pitänyt lainkaan esim. sipulista, homejuustosta tai punajuuresta. Nyt on mieli muuttunut.

Sipuli ja punajuuri on vaikeita makuja, älä ikinä mene ravintolaan.

Vana Tallin likööri on kaikista kaaameempaa mitä olen joskus juonut. Enkä sen jälkeen ikinä koskaan pelkkä pullokin alkaa etoa. En muulloin kylläkään sylje lasiin.

Anopilla on tapana pitää voita ruokailujen välit huoneenlämmössä jolloin se on syömäaikaan ihan pehmeä ja keltainen.

Kaikki suvun ennen 1950 -lukua syntyneiden naisten tekemät ruoat jo vuosikymmenten ajan. Nykyisin onneksi jo harvemmin joutuu maistamaan. Ruoanlaittokulttuuri on heille tyypillistä; suomalaista ja luterilaista. Eli sitä hienompaa on, mitä suurempi kärsimys syömisestä tehdään. Tämä onnistuu seuraavin periaattein:

- Kaikki ruoka valmistetaan pilaantuneista raaka-aineista. Tuhlailua on käyttää tuoreita raaka-aineita, mutta vähintään 2 viikkoa, mieluusti 2kk vanha raaka-aine vaaditaan. Sillä onhan se säästöä jos pilaantuneen raaka-aineen käyttää sen sijaan että sen heittäisi pois. Nälkä tietysti tulee silloin kun omaiset ovat tyhjentäneet komerot ja jääkaapin pilaantuneista materiaaleista mutta viikonkin kun odottelee, aina jotakin pilaantuu ja voi laittaa niistä taas syötävää. Aina voi myös esim. tuoreen maidon kaataa vaikka kattilaan ja piilottaa sen jääkaapin perälle. Vapautuneeseen tölkkiin kaadetaan sitten se 6-10vrk ylipäiväinen maito ja tarjotaan lapsenlapsille, samalla kehuen kuinka ihan tuoretta maitoa teitä varten. Katsokaa vaikka päivämäärä.

- Mitään ruokaa ei valmisteta minkään ohjeen mukaan, vaan ruokaan tungetaan sitä ylivanhaksi mennyttä tavaraa, joka varmasti ei kyseiseen ruokaan kuulu. Kuukauden ylipäiväinen raejuusto lihakeitossa on ihan ehdoton, samoin homeisesta juustosta tehty raaste pannukakussa. Erilaisiin kastikkeisiin ja etenkin laatikoihin saa kätevästi piilotettua mitä vain. Vanhat anjovikset makaronilaatikkoon ja tarjotaan kala-allergiselle lapsenlapselle. Kun ei sitä siellä paljoa ole.

- Mausteet ovat ehdottomasti kiellettyjä. Siksi kun sota-aika. Lisäksi maustettu ruoka voi vaikka maistua, ja sehän on syntiä että ruoka maistuu. Papit sanoo niin.

- Jos joku suvussa on kasvissyöjä, tälle pitää ensin jankuttaa "maista edes" ainakin tunnin verran, sen jälkeen paheksua ja murjottaa ja lopuksi piilottaa lihaa salaattiin. Näin saadaan perisuomalaisesta ruokahetkestä täydellinen jo ennen kuin kukaan ehtii edes maistamaan mitään.

Ruokakeskusteluksi sopii paheksunta ja ihmettely siitä, kun Silvio Berlusconi taannoin nauroi suomalaiselle ruokakulttuurille. Sitä ei voi marttasotaveteraaninnähnyt maa-ja kotitalousnainen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni piti suussaan appelsiinin palaa koko päivän tarhassa, kun ei pystynyt nielaista sitä tai sylkeä pois ennenkuin kotona.

Missä on tällaisia tarhoja joihin voi puolison viedä? Tarvitsisimme vuoropäiväkodin.

Pupua. Etoo vieläkin.

Kahvi.

Lipeäkala ja klimppisoppa.

Olen kaikkea muuta kuin nirso, mutta nämä kaksi menevät yli ymmärrykseni.

Paistinpannulla lämmittäessä pohjaan palaneet kalapuikot. Kuvottavaa syötävää.

Piparjuurituorejuusto.

Lisäksi näistä saa myös Hepatiitti A:n, , eli vakavan maksatulehduksen.

Sisältä raaka kanafilee ja ylipäätään kaikki sitkeet lihat. Joskus pienenä tarhassa piti aina kaikki syödä pois lautaselta nii jauhoin sitte lihapalaa suussa vaikka kuinka kauan... Tuli päikkäriaika ja lihahan se oli suussa vielä herättyäkin 😀

Kahvia. Pakotin nuorena itseni juomaan (onneksi) pienen kupin kahvia silloisen poikaystävän luona, koska tapasin vanhemmat ensimmäisen kerran kahvipöydässä enkä kehdannut sanoa etten tykkää yhtään kahvista. Kahvit oli kaadettu jo valmiiksi kuppeihin. Muuten olisin kieltäytynyt kohteliaasti. Vieläkin ällöttää se maku.

Viiniä. Olen ikäni ollut absolutisti, mutta sillon kun kävin rippikoulun ei kenellekään tullut mieleenkään tarjota alkoholitonta ehtoollisviiniä. Olin varma, että menetin miljoonia aivosoluja siinä. Näin asiasta painajaisia vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla ja asiakkaani on jäsen yksityisellä klubilla. Klubille tuli muutaman päivän vierailulle usealla Michelin-tähdellä palkittu ranskalainen kokki. Asiakkaani halusi välttämättä viedä minut maistamaan tämän kokin valmistamaa lounasta.

Pari ensimmäistä ruokalajia olivat ihan ok. Kokki kierteli pöydissä vähän väliä kyselemässä että maistuuko ja tottakai nyökyttelin hymy huulilla.

Kolmas ruokalaji oli sitten se tappava annos. Torvisimpukkahyytelöä merisiilin kielen kanssa. Lisukkeena merilevää ja riisiviinistä tehtyä kastiketta. Ensimmäistä kertaa elämässäni mainasin oksentaa silkasta pahasta mausta. Vaikka tätä elämystä seurasi vielä monta ruokalajia niin maku säilyi suussa koko lounaan ajan ja sen jälkeenkin.

Taivaan tähden! Mulle on sattunut hieman tuontyyppinen juttu fiinissä ravintolassa, ei nyt sentään mikään tähdillä ratsastava paikka ollut kuitenkaan. Mut tiedätkö, mä olen aivan varma, että ne tekee sen tahallaan! Syöttävät ihmisille p*skaa ja naureskelevat keittiön oven takana, et niillehän uppoo mikä hyvänsä kun kalliisti maksaa. Oikeasti, tuo on ihan ihmisten pilkkaamista.

Taidat olla ihan oikeassa, tuli nimittäin fiilis että tuohon yhteen annokseen oli koottu kaikki kauheudet. Kulmakuppilassa tarjoiltuna tuo ruokalaji ei olisi ollut hitti mutta tämän ranskalaiskokin valmistamana se kyllä upposi.

Jatkan vielä kun tuli mieleeni neliosainen dokumentti Inside Claridge's. Tähän maineikkaaseen lontoolaishotelliin otettiin vierailevaksi ravintolaksi tanskalainen Noma-ravintola. Illalliskortti maksoi maltaita ja he tarjosivat asiakkaille muun muassa eläviä muurahaisia. Siis... sen oli pakko olla julma vitsi! Asiakas sitten hymyssä suin kehui erikoista annosta, vaikkakin sanoi syömisen olleen hankalaa kun muurahaiset pääsivät puremaan kieleen. Ei hitto!

No ei varmasti ole ollut mitään muurahaisia ruokana. Noma on laadukas huippuravintola.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että yleensä syön kaiken ja yleensä olleet ihan syötäviä vaikkei aina niin herkkua. Työhöni kuuluu paljon rasittavia fine dining illallisia.

Noh, ruottalaisten surströmminki on tullut kuitenkin ulos vaikka kuinka pinnistelin (se on se haju, kalan maku ei niinkään eroa, se on vaan kalaa) sekä teininä kerran ruottalainen joku sahramipulla. En tiedä tarkkaa nimeä mutta kerran erehdyin kohteliaasti ottamaan kylässä. Toista kertaa ei tule. Isä naureskelee vieläkin sille episodille minkä pidin että sain sen alas ja pysymään alhaalla.

Myöskin Norjassa olen oppinut varomaan. Ne työntävät kaikkeen ruskeaa vuohenjuustoa ja lipeäasä uitettuja aineksia.

Mitä kamalaa on sahramipullassa?

Silakka