Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Ankkahyytelöä 17v Pariisin lähiössä.Pidin tiukasti ketsuppipullosta kiinni kun kohteliaasti yritin vähän sitä hytisevää sanoinkuvailematonta hyytelöä jonka sisällä oli ankan osia, syödä.

Kaveri kutsui pääsiäisen kunniaksi syömään. Olen kyllä muutaman kerran hyvin valmistettua ja maistuvaa karitsaa syönyt, mutta tuo ei ollut yksi niistä kerroista. Oli sitkeää kuin kengänpohja ja täynnä kalvoja. Niiden poistaminen kuulemma pilaa makuelämyksen..

Pakkohan se oli syödä. Onneksi kaikki muu ruoka oli hyvin maittavaa

Mädätetty hai Islannissa, syöttivät turisteille. Olin lapsi. Aikuisille annettiin myös viinapaukku makua hälventämään. Lapselle ei tietenkään. Se on edelleen ihan ykkönen itsellä näissä kokemuksissa.

Vähemmän kamalana mutta itselle aika öklönä (piti teeskennellä että hyvää oli) oli ihanan vegaanisen porkkanakakun pilaaminen niin että ohjeen vastaisesti oli leipoja käyttänyt kylmäpuristettua rypsiöljyä tavallisen sijasta. Inhoan sen kylmäpuristetun makua ylipäätään, mutta makeassa leipomuksessa se oli oikeasti sellainen "nieleskelen tässä että se menisi alas enkä puklaisi lautaselle", ja teeskennellä olevani niin täynnä vielä ruuasta etten jaksa syödä kuin yhden palan. Sain sitä vielä mukaankin, se päätyi suoraan bioroskikseen kotona.

Mykykeitto. Mummo sitä teki ja lapsena piti hampaat irvessä syödä, vaikka sen hajukin oli minusta niin oksettava että meinasin pyörtyä. Mutta en halunnut loukata mummoa, kun se oli hänen mielestään ihana perinneruoka jota hänkin oli lapsena syönyt.

Mämmi

Alkoholi. Monta vuotta sitä tuli litkittyä (vähäisissä määrin) alkoholikulttuuriin kasvatettuna jo pienestä pitäen velvollisuuden tunnosta, vaikken koskaan minkään mausta enkä varsinkaan vaikutuksesta itseen saatikka muihin ole pitänyt. Mutta enää en koske moiseen myrkkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni keittämä pyttipannupuuro - siis löysä - tässä tapauksessa kaurapuuro, johon oli laitettu maksakastikkeen loppu, kuivunut juusto, eltaantunut makkara ja keitettyä lanttua. Mummon mielestä herkullista, mutta minä voin pahoin!

Tämän täytyy olla provo!

ei tää voi olla totta mitenkään hyi helkkari

Vierailija kirjoitti:

Resepti löytyi tämän palstan lounasruokaketjusta. Erehdyin kokeilemaan. En tykännyt.

Maksamakkarakeitto:

1. Kiehauta 2,5 dl täysmaitoa.

2. Lisää joukkoon muutamia purjosipuliviipaleita, 1/2 dl pakasteherneitä ja kourallinen cashew-pähkinöitä.

3. Kiehauta ja lisää 20-30 grammaa voita tai margariinia.

4. Viipaloi joukkoon 150 grammaa maksamakkaraa.

5. Kiehauta ja mausta ruohosipulilla, mintulla, meiramilla, juustokuminalla ja muskottipähkinällä. Lisää suolaa maun mukaan.

6. Kiehauta ja anna maun tasaantua 15-20 min.

Ei kai tällaista kukaan oikeasti tee? Jo reseptistä näkee, että lopputulos on kuvottava.

Unkarilaista kotiviiniä, vegaanikahvi missä oli jotain kookosrasvaa ja pala Lindt Excellence 99% suklaata. Oli vaikea saada edes puolikas siitä suklaapalasta alas. Tässä muutama mitä tuli heti mieleen.

Ei koskaan enää kirjoitti:

Söin elävältä keitettyjä eläimiä, kun oli niin sanotut paremman väen juhlat.

Tai maistoin, en pystynyt syömään enempää. Rapuparat! On tutkittu, että ne elävät ja kituvat kiehuvassa vedessä jopa 3 minuuttia ja päästävät koko ajan niin korkeaa hätääntynyttä ääntä, ettei ihmiskorva sitä pysty kuulemaan.

Ravuilla ei ole äänihuulia. Se ääni johtuu, kun kiehuvat nesteet puristuvat ulos kuoren raoista.

Keittämistä elävältä ei myöskään enää suositella.

Itse en ravuista välitä, kun niissä on vaivaan nähden niin vähän syötävää ja maku ei ole kummoinen.

Munakasta, jossa paistettua maksaa. Perunalaatikko, johon laitettu raakana pekonia. Ne pekonit pitäisi paistaa ensin, nyt olivat keittynyttä purkkaa, joita syljeskelin servettiin.

Anoppi ei ole se kokki kolmonen.

Vierailija kirjoitti:

Mädätetty hai Islannissa, syöttivät turisteille. Olin lapsi. Aikuisille annettiin myös viinapaukku makua hälventämään. Lapselle ei tietenkään. Se on edelleen ihan ykkönen itsellä näissä kokemuksissa.

Vähemmän kamalana mutta itselle aika öklönä (piti teeskennellä että hyvää oli) oli ihanan vegaanisen porkkanakakun pilaaminen niin että ohjeen vastaisesti oli leipoja käyttänyt kylmäpuristettua rypsiöljyä tavallisen sijasta. Inhoan sen kylmäpuristetun makua ylipäätään, mutta makeassa leipomuksessa se oli oikeasti sellainen "nieleskelen tässä että se menisi alas enkä puklaisi lautaselle", ja teeskennellä olevani niin täynnä vielä ruuasta etten jaksa syödä kuin yhden palan. Sain sitä vielä mukaankin, se päätyi suoraan bioroskikseen kotona.

Tuo kylmäpuristettu rypsiöljy on jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa.

Olin tehnyt yhtenä jouluna aivan ihanaa salaattia, johon tuli parempia aineita, mm. granaattiomenaa ja valkohomejuustoa. Lopuksi siihen piti lisätä ripaus öljyä. Äitini sanoi ostaneensa juuri uutta öljyä, ja lurautti saman tien sitä salaattikulhoon. Se oli kylmäpuristettua rypsiöljyä. Salaatti oli pilalla. Kaikki ainesosat maistuivat vain sille öljylle. Ketutti ja paljon. Yritin silti närppiä sitä salaattia kun en halunnut heittää kalliista aineista tehtyä täyttä kulhollista hukkaan. Ja niin yrittivät muutkin, mutta ilmeistä näki, ettei kellekään maistunut. Nolotti.

Äitini kylläkin myönsi myöhemmin, että se öljyn lisääminen oli vikatikki.

Läskinen, jänteinen liha. En pystynyt puremaan tai olis tullu yökkäys. Niinpä pilkoin pikku palasiksi ja nielin kokonaisena.

Oltiin ystävien luona grilli-iltaa viettämässä. Emäntä ja hänen puolisonsa grillasivat paljon kanaa. Ainakin omalle lautaselleni sattuneet kanat olivat sisältä raakoja. En pystynyt syömään edes kohteliaisuudesta ja yritin piilottaa ne servetin alle lautasta pois viedessäni. 

Homeista kermakakkua. Inhoan edelleen kermakakkuja. 

Homeisen kermakakun lisäksi kainuulaisten suurta herkkua maitopottua. En voi sietää mitään maitoon keitettyjä keittoja ja tuolla sitä pidetään suurena herkkuna. 

Venäläinen anoppi tarjosi paikallista herkkua, kylmää kesäkeittoa. Liemi oli kotikaljan lähisukulaista. Kiinteinä mukana sinänsä hyvät keittotarpeet: keitettyä perunaa, tuoretta tilliä, sipulinvartta, tomaattia, kurkkua ja joitain yrttejä vielä. Koko komeus kruunattiin smetanalla.

Onneksi oli kova nälkä ja olin jo tottunut paikalliseen ruokanulttuuriin, niin sain lusikoitua lautasellisen kylmää kotikalja-smetana-kasviskeittoa.

Vierailija kirjoitti:

Syönyt: karjalanpaisti. Se maistui ja haisi tunkiolta.

Juonut: Kahvia, joka oli niin laihaa, että näytti teeltä. 

Mistäköhän muuten johtuu, että naudanliha joskus maistuu tunkkaiselle/tunkiolle? Tykkään siitä kyllä, mutta jos tuo efekti tulee, niin on kyllä epämiellyttävä. Sama joskus hampurilaispihveissä.

Pieniä, kypsentämättöminä (ts. eräänlaisena sashimina) tarjoiltuja vauvakalmareita. Olivatkin hyviä, vaikka pieniä kävi tietysti sääliksi. 

Nattoa. Nykyisin sanon kohteliaasti, etten voi tuota syödä. Haju ja tekstuuri kuvottavat.

Itäisessä Turkissa suomalaisen ryhmän mukana vierailulla. Isännät tarjosivat paikallista perinneruokaa, joka oli yksinkertaisesti kylmää jogurttia, mihin oli lisätty keitettyjä lihanpaloja. Ruokailijoiden ilmeet ikimuistettavia!