Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

veripalttua- oksensin suuhuni

kyyhkystä- maistuikin hyvälle

Torvisienipizzaa, oli kyllä riitoisaa ruokaa kun joutui nielemään jokaista suupalaa 5 kertaa.

Mulle ei ole tullut mitään lampaanaivoja tai vastaavaa koskaan vastaan, mutta ensimmäisellä matkalla kummiluokan luo Etelä-Eurooppaan koin isäntäperheessä sen perinteisen. Eli söin alkuruokaa ties kuinka monta lautasellista, kun sitä tarjottiin koko ajan lisää, ja jouduin syömään pääruoan väkisin siihen päälle. Olin oksentaa ähkystä. Nuorena työläisperheen kasvattina en ollut tajunnut, että kolmen ruokalajin aterioita voisi tulla ihan tavallisissa perheissä vastaan.

Talkkuna.

Vegaani-sukulaisten laittamaa ruokaa. Ei siis se ollut kamalaa, ettei ruoka sisältänyt mitään eläinperäistä vaan se, että ruoka on aivan yli maustettua. Suolaa, suolaa ja suolaa, ja lisäksi kaikkea muuta, jotta ruoka on todella väkevän makuista.

En tiedä onko tämä tyypillistäkin vegaaneilla, itse olen syönyt vain siskoni, serkkuni, tätini ja isän serkun tekemänä, ja kaikilla tuo sama tyyli uittaa se ruoka mausteissa.

Ostereita (yäk, limanuljaskoita). Sanoinkuvaamattoman karsea kokemus. Se klimppi tarttui kurkkuun kiinni.  Meinasin tukehtua. Hyi hel*etti!

Liivatteella hyydytettyä tuorejuustokakkua, jossa liivate ei ollut kunnolla liuennut. Eli sellaisia ällöttäviä limaklöntin näköisiä ja tuntuisia liivatelöllöjä oli tuorejuusto-kerman seassa. Nam!

En oikeasti tajua miten tuossa voi epäonnistua, jos noudattaa ohjetta tarkasti?! Ja tällaiseen törmännyt jopa kahdesti. Toisella kerralla (eri tekijä) jätin suosiolla klöntit laitaselle, ei vaan pystynyt.

Söin elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran sushia, kun mies toi kerran kotiin jonkun sellaisen pienen lajitelman. Ne kasvistäytteiset pallerot vielä jotenkin pysty syömään, mut sellasta kalajuttua en pystynyt nielemään. Muutenkin inhoan kalaa, yäk.

Karjalanpaisti,lihakeitto yms. Missä nitjakeläski lihaa.

Uunilohi jossa ruotoja.

Kaverin anopin keittämää parsakaali-tarjousnakki-vesikeittoa, jossa ei ollut mitään muuta. Keittoa oli haudottu 14 tuntia lämpölaukussa.

Miehen sukulaisten luona oli kahvikerma mennyt aikaa sitten pahaksi. Tämän huomasin sillä sekunnilla kun olin jo kaatanut klimpin kahviini. Isäntäväki ei huomannut ja kukaan muu ei käyttänyt kermaa (itsekin olisin ottanut maitoa mutta sitä ei ollut tarjolla). Ei auttanut siinä 80-vuotiaiden silmien alla kuin niellä ne kahvit... Ikimaailmassa en olisi kehdannut sanoa että tavara oli pilaantunutta.

Vasikanaivojen siivuja. Tilasin Itävallassa vahingossa kun en ymmärtänyt saksaa. Nyt tiedän - ei ikinä enää käy vastaavaa virhettä. Toinen kerta oli kun nuorena kihlajaisissamme sulhasen kotona tarjottiin kieltä. Sitä sitten nuorikkona kakeltelin, kun en kehdannut vastaakaan laittaa.

Esittivät kovastikin kulttuuriperhettä, mutta myöhemmin selvisi että aikamoisia nousukkaita ainoastaan. Annas olla, kun siitä vanhenin en enää lähtenyt noihin pikkusormi pystyssä näytelmiin.

Pontikkaa.

Pahaa kahvia. Apua kun sitä joutuu oikeasti taistelemaan että saa sen mukillisen alas.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin anopin keittämää parsakaali-tarjousnakki-vesikeittoa, jossa ei ollut mitään muuta. Keittoa oli haudottu 14 tuntia lämpölaukussa.

Olen lukenut tämän ainakin kahdesta muusta ketjusta. Taidamme molemmat pyöriä täällä ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ostereita (yäk, limanuljaskoita). Hyi hel*etti!

Sama. Onneksi shampanja oli hyvää ja mulla pysyi pokka täydellisesti.

Oli pomo laittanut vähän parempaa pöytään. Onneksi mut oli kotona opetettu maistamaan kaikkea ja en ollut ekaa kertaa vähän hienommassa seurassa isolla illallisella. Ja muutakin oli tarjolla, niin meni sujuvasti aina jossain välissä.

Oli upeeta 19- vuotiaana huomata, että tarvittaessa osaa peruskohteliaasti illastaa missä tilanteessa vaan.

Silli. Inhoan hajuakin niin paljon, että en voi olla samassa huoneessa, kun mies sitä syö uusien perunoiden kanssa. Miehen pitää myös tiskata kaikki sillin kanssa kosketuksissa olleet astiat ja pestä hampaansa kun on sillinsä syönyt.

Olin kerran grillijuhlissa. Minulta oli vasta leikattu polvi ja kulkeminen oli hankalaa. Juhlien emäntä ystävällisesti kokosi minulle annoksen ja toi minulle nenän eteen. Ja siinä se oli, kaikkien ihanien grilliherkkujen päällä keskellä kolme sillisuikeroa. En ikinä olisi voinut kuvitellakaan, että jotkut syö grilliruokien kanssa silliä, niin en ollut osannut pyytää annosta ilman sitä. Söin vaikka mieli olis tehnyt oksentaa. Ihan kaikki sillä lautasella maistui ihan sillille, salaatti, pihvi, kana, makkara, kaikki. Söin perään koko pussillisen purkkaa.

Ei hirveää,mutta hölmöintä oli mikrossa sulatettu,keskeltä vielä jäinen pullapitko. Söin pari palaa ja join kera pari kuppia pahaa,laihaa kahvia. Sanoin tarjoajalle että oli hyvää,kiitos,ja hänelle jäi selvästi hyvä mieli.

Jotkin norjalaiset perinneruoat on kyllä aika kamalia. Ensin ne naulaa turskan liiterin seinälle ja antaa kuivua vuoden. Sitten se liotetaan ja pannaan palasiksi tomaattikastikkeeseen. Voi apua, pakkohan se oli  syödä.

Ne leipoo myös ison lihapullan sisään läskinpalan.

Kerran otin lounaaksi voileivän (tämä on yleisin lounas Norjassa) ja kasoin, että sen päällä on paksu kotijuuston viipale. No ei ollut, se oli kalahyydyke. Söinhän mä senkin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpaisti,lihakeitto yms. Missä nitjakeläski lihaa.

Uunilohi jossa ruotoja.

Miksi alapeukut? Te tarjoatte tätä vieraille?

Itse en ikinä kehtaisi, jos ei viitsi sen vertaa nähdä vaivaa ruuanlaittoon ettei lautaselle päädy perkuujätettä, niin keittäkööt kaurapuuron ja tarjotkoon sitä.

Ei tarvitsisi ensin nyplätä sitä ruokaa lautasella ja kaivella pois osat mitä ei voi syödä, tällä aikaa ruoka jäähtyy. Sitten kun pääsee vihdoin syömään tätä jäähtynyttä ruokaa, saa joka suupalalla jännittää mitä tarttuu kurkkuun. Lopuksi kaivellaan paskat hampaiden välistä.

Ja sitten nätisti kiitetään hyvästä ruuasta.