Lue keskustelun säännöt.
Hain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja siitä seurasi lastensuojeluilmoitus
08.08.2019 |
Perheestäni kuoli kolme ihmistä lyhyen ajan sisällä ja hain keskusteluapua mielenterveyspalveluista. Taustalla oli vielä raskaat vuodet lapsen isän kanssa, joka teki useita perättömiä lasuja joista seurasi raskaat selvittelyt, vaikka mitään todellista huolta ei ollutkaan. Kerroin tästäkin sairaanhoitajalle jota tapasin. Kerroin miten koin nuo ilmoitukset raskaasti ja miten suuri kynnys oli hakea nyt apua, koska pelkään että terveydenhuollosta tehdään uusi ilmoitus. Tiedot menevät isälle, ja tästä on seurannut julkinen riepottelu jossa isä on leimannut minut hulluksi. Tiedän tämän, koska olin aiemmin hakenut apua unettomuuteen kun äitini oli juuri menehtynyt. Isä riemuitsi "todisteista" että olen hullu ja pimeä enkä ole sopiva vanhemmaksi.
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan. En enää koskaan pyydä apua ellei ole todellinen hätätilanne. Suru on helpottanut ja pystyn hyvin toimimaan arjessa nykyään, mutta nuo ilmoitukset ovat kaataneet uuden stressin niskaani. Isä ei ole ollut missään yhteydessä lapseensa kolmeen vuoteen, mutta ilmoitukset menevät hänelle siksi koska on huoltaja. Nämä minun terveysasioideni selvittelyt hänelle ovat kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Se kiusaamisen ja riepottelun määrä on kohtuuton.
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.
Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.
Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.
Laki ei salli aika montaa muutakaan asiaa, joita silti tehdään, myös julkisessa toimessa. Se, että laski sanoo jotain, ei takaa sitä, että sitä noudatetaan. Naiivia edes kuvitella moista.
Enkä minä ole merkonomi, meidän noin 10 000 henkeä työllistävällä julkisella toimijalla on hyvin monenlaista työntekijää monella eri koulutustaustalla. Minun (tai sinun) koulutus ei myöskään merkitse mitään tässä asiassa.
Avi seuraa lastensusojelua erittäin tarkasti ja puuttuu mikäli laki ei toteudu. Nythän Avi puuttui siihen, että pikkukunnissa on ollut ostosossuja tekemässä päätöksiä koska virkasuhteeseen ei ole saatu rekryttyä ketään.
Ei se mitään seuraa. Kantelut käsittelee ja jakelee huomautuksia. Siinä se.
Ja aika harva rattaisiin joutunut jaksaa tehdä niitä kanteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viranomaisseuranta suomessa on vitsi. Vanhuksiakin saa kuolla kuin kärpäsiä samassa laitoksessa ja muuta ei osata kuin seurata.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hoitajat, poliisit, opettajat, yms joutuvat tekemään lasun jos huoliherää. Esim jos isä joka ei ole huoltaja, sammuu toiselle puolen maata, hänen lapsistaan joutuu poliisi tekemään lasun vaikka lapset äitinsä kanssa.
Tai menet vapaaehtoisestikin psyk. sairaajaksolle, lasu pitää tehdä.
Niin, "jos huoli herää". Homman nimihän on se, että omaa järkeä on siis täysin mahdollista käyttää.
Akuutti ongelma oppilaan perheessä ei useinkaan ole järkevä syy lasun tekemiseen. Akuutin ongelman jatkuvista ongelmista erottaa juuri se, että tilanne on tullut yllättäen, lapsen vanhemmista johtumattomista seikoista.
Pidän erittäin valitettavana sitä, että osa lasten kanssa työskentelevistä tulkitsee lakia kuin piru raamattua. Esimerkiksi kuolemantapauksen kohdatessa, on ihan selvää, että se vaikuttaa perheeseen ja arki on jonkin aikaa normista poikkeavaa. Olennaista on se, voidaanko tilanne tulkita ohimeneväksi häiriöksi, joita jokainen kohtaa elämässään.
Esimerkiksi oman vanhemman kuolema kohtaa suurta osaa suomalaisia vanhempia tilanteessa, jossa heillä on vielä itsellään alaikäisiä lapsia. Ensisynnytysiän kasvu vielä lisää tuota selkeästi. Ja kyllä vain, useimmissa perheissä tilanne aiheuttaa jonkinlaisen akuutin kriisin. Käytännössä nipotustulkinnalla siis jokaisesta tuollaisesta pitäisi tehdä lasu. Tuo taas tuhoaisi koko ladun merkityksen, kun lähes kaikista olisi tehty lasu.
Pahinta tuossa tulkinnassa on se, että ihmiset välttelevät avun hakemista. Ja jos haet apua, akuutin kriisin kohdalla, joudutkin tentattavaksi tuen sijasta. Vaikea nähdä, mitä asiaa tuollainen palvelee. Ei ainakaan perhettä, joka kohtaa sen kriisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.
Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.
Kyllä se on sosiaalityöntekijä, joka tekee arviot ja päätökset ja on koko prosessin ajan mukana. Usein heitä on kaksi. Näin ainakin tässä kaupungissa toimitaan. Ensin myös me saimme apua avohuoltona ja vasta kun, itse halusimme, tehtiin sijoitus. Sekin ensin avohuollon sijoituksena ja vasta muutaman kuukauden kuluttua huostaanotto. Ei ole mitään valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.
Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.
Kyllä se on sosiaalityöntekijä, joka tekee arviot ja päätökset ja on koko prosessin ajan mukana. Usein heitä on kaksi. Näin ainakin tässä kaupungissa toimitaan. Ensin myös me saimme apua avohuoltona ja vasta kun, itse halusimme, tehtiin sijoitus. Sekin ensin avohuollon sijoituksena ja vasta muutaman kuukauden kuluttua huostaanotto. Ei ole mitään valittamista.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.
Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.
Tämä sama on kaikilla aloilla, joissa on pulaa koulutetuista työntekijöistä. Esimerkiksi lain mukaan lapsen vasu (eli virallinen asiakirja, johon vanhemmat ja päiväkodin henkilökunta kirjaavat päivähoidolle pedagogiset tavoitteet kyseisen lapsen suhteen) on lto:n vastuulla. Käytännössä suurimmassa osassa päiväkodeista, jokainen ryhmän aikuinen kirjaa ja pitää vasukeskusteluja, eivätkä nuo vasut ryhmän lto:ta näekään. Minä olen lastenhoitaja, ja en ole koskaan eläessäni saanut minkään näköistä koulutusta vasukeskustelun pitämiseen (joka muuten on herkkä tilanne vanhemmille, ja voi vaikuttaa paljon lapsen mahdollisuuksiin saada tukea ja apua) - saati sitten siihen mitä on ok kirjoittaa ylös ja mitä ei. Aloitan nyt opinnot lto:ksi, ja on kyllä mielenkiintoista nähdä mitä lisää saan opinnoista. Siis uskon että saan paljonkin.
Vielä surullisempaa on se, että ryhmän lto saattaa olla jopa lastenhoitaja koulutukseltaan, mutta määräaikaisuudella voidaan kiertää. Röyhkein tapaus oli kyllä kirkkaasti, kun eskaria piti kouluttamaton sijainen parin kuukauden ajan yhdessä paikassa. Tällaista ihan oikeasti on 2000-luvun päiväkodeissa. Miettikää nyt, jos tuokin osuu sille ajankohdalle kun mietitään koulukypsyyttä jne. Eihän lto sitä päätä mutta lto kyllä päättää pyydetäänkö koulupsykologia käymään, ja varsinkin sen, miten voisi auttaa sitä yhtä lasta edistymään koulua kohti asiassa a tai b.
Lapseni päiväkotiryhmässä ei ole lto:ta lainkaan. Viime vuonna oli jonkun aikaa sijainen, jolla lto:n pätevyys, kun yksi lastenhoitaja oli pitkällä sairaslomalla hermoromahduksen vuoksi. Nyt kun päiväkoti jälleen alkoi, ei siellä vieläkään ole lto:aa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.
Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.
Kyllä se on sosiaalityöntekijä, joka tekee arviot ja päätökset ja on koko prosessin ajan mukana. Usein heitä on kaksi. Näin ainakin tässä kaupungissa toimitaan. Ensin myös me saimme apua avohuoltona ja vasta kun, itse halusimme, tehtiin sijoitus. Sekin ensin avohuollon sijoituksena ja vasta muutaman kuukauden kuluttua huostaanotto. Ei ole mitään valittamista.
Ei ole.
No täällä on. Ja oma kokemukseni lastensuojelusta on positiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.
Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.
Kyllä se on sosiaalityöntekijä, joka tekee arviot ja päätökset ja on koko prosessin ajan mukana. Usein heitä on kaksi. Näin ainakin tässä kaupungissa toimitaan. Ensin myös me saimme apua avohuoltona ja vasta kun, itse halusimme, tehtiin sijoitus. Sekin ensin avohuollon sijoituksena ja vasta muutaman kuukauden kuluttua huostaanotto. Ei ole mitään valittamista.
Ei ole.
No täällä on. Ja oma kokemukseni lastensuojelusta on positiivinen.
Et ainä sitä voi tietää. Eikä kaikkialla ole.
Sitäpaitsi kuulostat sossubrosyyrin mainosasiakkaalta. Feikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.
Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.
Kyllä se on sosiaalityöntekijä, joka tekee arviot ja päätökset ja on koko prosessin ajan mukana. Usein heitä on kaksi. Näin ainakin tässä kaupungissa toimitaan. Ensin myös me saimme apua avohuoltona ja vasta kun, itse halusimme, tehtiin sijoitus. Sekin ensin avohuollon sijoituksena ja vasta muutaman kuukauden kuluttua huostaanotto. Ei ole mitään valittamista.
Ei ole.
No täällä on. Ja oma kokemukseni lastensuojelusta on positiivinen.
Onko lapsesi nyt onnellisia? Itse vaikutat onnelliselta, kun pääsit heistä eroon...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ihme, että lastensuojelu on kuormittunut, kun "huoli herää" niin herkästi. Mua on alkanut oksettaa koko ilmaisu, vaikka ei edes ole lapsia, joista tehdä ilmoitus. Ihmisten huoli tuntuu heräävän asioista, joista ei tarvitsisi. Normaali järki on jäänyt unholaan, kun huoli vaan herää. Se on erikoista, että lastensuojelu ei tunnu tarkistavan tietolähteitä. Jonkun lähestymiskiellon saaneen kostonhaluisen avohoitopotilaan juttuja pidetään suurempana totuutena, kuin täysin selväjärkisen ihmisen. Jos haluaa järjestää jonkun totaaliseen kuseen, sen lapsista kannattaa tehdä ilmoituksia jatkuvalla syötöllä. Sosiaalialan tädit reagoi niistä jokaiseen alaleuka täristen.
Minusta on tehty lastensuojeluilmoitus melkein 30 vuotta sitten. Ilmoitukseen oli syytä, mutta viranomaisille riitti siisti koti, eivätkä heidän epäilykset heränneet siitä, että toinen vanhempi oli taktisesti pois kotoa, sillä ilmoitus oli tehty hänen käytöksen takia. Tuntuu, että lastensuojelun tarkoitus onkin kytätä vain täysin normaaleita perheitä.
Ihmettelen edelleen, miksi yhden perheen kohdalla ilmoitukset eivät ole johtaneet suurempiin toimenpiteisiin. Kummatkin vanhemmat ryyppäävät edelleen, lapsia lyötiin ihan kunnolla ja heidän ei aina annettu edes nukkua, vaan laitettiin tekemään milloin mitäkin töitä keskellä aamuyötä. Siinä perheessä ei voitu edes puhua perusturvallisuudesta ja myöhemmin nähtynä perheen lapsista yhdestäkään ei kasvanut tasapainoista aikuista.
Toimenpiteissä suhteutettuna laiminlyönnin määrään ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Ehkä tarkasteluhetkillä laitokset ovat jo täynnä ja niiden tyhjentyessä sinne haetaan jonkun tavallisen perheen lapsi, joka lintsasi kerran koulusta. Pari sosiaalityöntekijää on muuten syyllistynyt laittomiin huostaanottoihin, kun erästä päihdekuntoutuslaitosta piti pitää pystyssä vaikka sitten hankkimalla sinne asiakkaita lastensuojelun kautta.
Lastensuojelun ongelma on laki, joka sallii mielivallan. Mielivallan toinen nimi on Huoli. THL:n lastensuojelun käsikirjassa - vapaasti luettavissa netissä - on ihan huolenasteikko, millä voi omaa subjektiivista huoltaan arvioida.
Naurattaisi jos ei itkettäisi. Asiassa kun puhutaan syvästi perheiden intimiteettiin ja perusoikeuksiin vaikuttavista virkamiestoimenpiteistä ja päätöksistä. Kuten huostaanotosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään viestiin 401. Lastensuojelun apu kuormittuneille vanhemmille ei ole enää sellaista, kuin voisi ajatella. Vanhemmat toivovat käytännön apua arjen askareiden hoitamiseen. Sen sijaan sohvalla istuu sosiaalitantta antamassa reseptejä ruoanlaittoon, vaikka tilapäisesti liikuntakyvyltään rajoittunut äiti tarvitsisi ihan konkreettista apua sen ruoanvalmistukseen. Olihan sekin vitsi, kun yhdellä yksinhuoltajaäidillä oli takana monta leikkausta, hänen oli vaikea liikkua kivuissa ja hän ei saanut mitään muuta apua, kuin sohvalle jonkun istumaan ja antamaan ohjeita. Ennen vanhaan lapsiperheet saivat enemmän ihan konkreettista apua tuollaisessa tilanteessa, eli lisää käsipareja tekemään asioita. Nykyään sellaista apua ajatellaan kai liian passivoivaksi. Oikeasti välillä parasta on vain se, että vanhemmat saavat levätä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ihme, että lastensuojelu on kuormittunut, kun "huoli herää" niin herkästi. Mua on alkanut oksettaa koko ilmaisu, vaikka ei edes ole lapsia, joista tehdä ilmoitus. Ihmisten huoli tuntuu heräävän asioista, joista ei tarvitsisi. Normaali järki on jäänyt unholaan, kun huoli vaan herää. Se on erikoista, että lastensuojelu ei tunnu tarkistavan tietolähteitä. Jonkun lähestymiskiellon saaneen kostonhaluisen avohoitopotilaan juttuja pidetään suurempana totuutena, kuin täysin selväjärkisen ihmisen. Jos haluaa järjestää jonkun totaaliseen kuseen, sen lapsista kannattaa tehdä ilmoituksia jatkuvalla syötöllä. Sosiaalialan tädit reagoi niistä jokaiseen alaleuka täristen.
Minusta on tehty lastensuojeluilmoitus melkein 30 vuotta sitten. Ilmoitukseen oli syytä, mutta viranomaisille riitti siisti koti, eivätkä heidän epäilykset heränneet siitä, että toinen vanhempi oli taktisesti pois kotoa, sillä ilmoitus oli tehty hänen käytöksen takia. Tuntuu, että lastensuojelun tarkoitus onkin kytätä vain täysin normaaleita perheitä.
Ihmettelen edelleen, miksi yhden perheen kohdalla ilmoitukset eivät ole johtaneet suurempiin toimenpiteisiin. Kummatkin vanhemmat ryyppäävät edelleen, lapsia lyötiin ihan kunnolla ja heidän ei aina annettu edes nukkua, vaan laitettiin tekemään milloin mitäkin töitä keskellä aamuyötä. Siinä perheessä ei voitu edes puhua perusturvallisuudesta ja myöhemmin nähtynä perheen lapsista yhdestäkään ei kasvanut tasapainoista aikuista.
Toimenpiteissä suhteutettuna laiminlyönnin määrään ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Ehkä tarkasteluhetkillä laitokset ovat jo täynnä ja niiden tyhjentyessä sinne haetaan jonkun tavallisen perheen lapsi, joka lintsasi kerran koulusta. Pari sosiaalityöntekijää on muuten syyllistynyt laittomiin huostaanottoihin, kun erästä päihdekuntoutuslaitosta piti pitää pystyssä vaikka sitten hankkimalla sinne asiakkaita lastensuojelun kautta.
Olit siis itse lapsi, josta ilmoitus tehtiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.
Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.
Kyllä se on sosiaalityöntekijä, joka tekee arviot ja päätökset ja on koko prosessin ajan mukana. Usein heitä on kaksi. Näin ainakin tässä kaupungissa toimitaan. Ensin myös me saimme apua avohuoltona ja vasta kun, itse halusimme, tehtiin sijoitus. Sekin ensin avohuollon sijoituksena ja vasta muutaman kuukauden kuluttua huostaanotto. Ei ole mitään valittamista.
Ei ole.
No täällä on. Ja oma kokemukseni lastensuojelusta on positiivinen.
Onko lapsesi nyt onnellisia? Itse vaikutat onnelliselta, kun pääsit heistä eroon...?
Kyllä lapsi on onnellinen. Tapaan häntä säännöllisesti ja meillä on hyvä suhde. En minä onnellinen ole vaan tietenkin syyllistän itseni. Ihan aiheesta kylläkin. Olen kuitenkin hyvilläni, että itse myönsin etten pysty lasta kasvattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ihme, että lastensuojelu on kuormittunut, kun "huoli herää" niin herkästi. Mua on alkanut oksettaa koko ilmaisu, vaikka ei edes ole lapsia, joista tehdä ilmoitus. Ihmisten huoli tuntuu heräävän asioista, joista ei tarvitsisi. Normaali järki on jäänyt unholaan, kun huoli vaan herää. Se on erikoista, että lastensuojelu ei tunnu tarkistavan tietolähteitä. Jonkun lähestymiskiellon saaneen kostonhaluisen avohoitopotilaan juttuja pidetään suurempana totuutena, kuin täysin selväjärkisen ihmisen. Jos haluaa järjestää jonkun totaaliseen kuseen, sen lapsista kannattaa tehdä ilmoituksia jatkuvalla syötöllä. Sosiaalialan tädit reagoi niistä jokaiseen alaleuka täristen.
Minusta on tehty lastensuojeluilmoitus melkein 30 vuotta sitten. Ilmoitukseen oli syytä, mutta viranomaisille riitti siisti koti, eivätkä heidän epäilykset heränneet siitä, että toinen vanhempi oli taktisesti pois kotoa, sillä ilmoitus oli tehty hänen käytöksen takia. Tuntuu, että lastensuojelun tarkoitus onkin kytätä vain täysin normaaleita perheitä.
Ihmettelen edelleen, miksi yhden perheen kohdalla ilmoitukset eivät ole johtaneet suurempiin toimenpiteisiin. Kummatkin vanhemmat ryyppäävät edelleen, lapsia lyötiin ihan kunnolla ja heidän ei aina annettu edes nukkua, vaan laitettiin tekemään milloin mitäkin töitä keskellä aamuyötä. Siinä perheessä ei voitu edes puhua perusturvallisuudesta ja myöhemmin nähtynä perheen lapsista yhdestäkään ei kasvanut tasapainoista aikuista.
Toimenpiteissä suhteutettuna laiminlyönnin määrään ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Ehkä tarkasteluhetkillä laitokset ovat jo täynnä ja niiden tyhjentyessä sinne haetaan jonkun tavallisen perheen lapsi, joka lintsasi kerran koulusta. Pari sosiaalityöntekijää on muuten syyllistynyt laittomiin huostaanottoihin, kun erästä päihdekuntoutuslaitosta piti pitää pystyssä vaikka sitten hankkimalla sinne asiakkaita lastensuojelun kautta.
Olit siis itse lapsi, josta ilmoitus tehtiin?
Kyllä, minusta on siis tehty ilmoitus silloin, kun olin pieni lapsi. En tietenkään lapsena tiennyt siitä mitään, mutta kuulin asiasta myöhemmin. Ilmoitus oli täysin perusteltu ja joskus mietin, olisiko elämäni ollut toisenlaista, jos se olisi johtanut johonkin.
Kyllä se näin on että turha on omaan lapseen luoda minkäänlaista kiintymyssuhdetta, kun hänet voidaan milloin tahansa ja odottamatta viedä vanhemmiltaan pois. On sitten luopuminen helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin on että turha on omaan lapseen luoda minkäänlaista kiintymyssuhdetta, kun hänet voidaan milloin tahansa ja odottamatta viedä vanhemmiltaan pois. On sitten luopuminen helpompaa.
Samaa miettinyt. Hankala rakastaa, kun pelkää, että joku voi mielivallan tuloksena viedä sen kaikkein tärkimmän pois. Se on surullista.
Vierailija kirjoitti:
Lisään viestiin 401. Lastensuojelun apu kuormittuneille vanhemmille ei ole enää sellaista, kuin voisi ajatella. Vanhemmat toivovat käytännön apua arjen askareiden hoitamiseen. Sen sijaan sohvalla istuu sosiaalitantta antamassa reseptejä ruoanlaittoon, vaikka tilapäisesti liikuntakyvyltään rajoittunut äiti tarvitsisi ihan konkreettista apua sen ruoanvalmistukseen. Olihan sekin vitsi, kun yhdellä yksinhuoltajaäidillä oli takana monta leikkausta, hänen oli vaikea liikkua kivuissa ja hän ei saanut mitään muuta apua, kuin sohvalle jonkun istumaan ja antamaan ohjeita. Ennen vanhaan lapsiperheet saivat enemmän ihan konkreettista apua tuollaisessa tilanteessa, eli lisää käsipareja tekemään asioita. Nykyään sellaista apua ajatellaan kai liian passivoivaksi. Oikeasti välillä parasta on vain se, että vanhemmat saavat levätä.
Lapsiperheiden kotipalvelua voi ihan itse soittaa ja pyytää sieltä. Ei siihen tarvita lastensuojelun lähetettä. Neuvolastakin sitä voidaan laittaa eteenpäin, jos ei osaa itse sinne soitella. Meillä kävivät viemässä lasta ulos, kun itselläni oli jalka murtunut. Ei se edes maksanut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin on että turha on omaan lapseen luoda minkäänlaista kiintymyssuhdetta, kun hänet voidaan milloin tahansa ja odottamatta viedä vanhemmiltaan pois. On sitten luopuminen helpompaa.
Jos tuollaista kuvittelee, on jotain päässä vialla. Kenenkään lasta ei viedä noin vaan.
Avi seuraa lastensusojelua erittäin tarkasti ja puuttuu mikäli laki ei toteudu. Nythän Avi puuttui siihen, että pikkukunnissa on ollut ostosossuja tekemässä päätöksiä koska virkasuhteeseen ei ole saatu rekryttyä ketään.