Hain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja siitä seurasi lastensuojeluilmoitus

Tulee mieleen että tein aikoinani oikean ratkaisun. Lapsen isä jätti minut ennen lapsen syntymää ja olin tosi poissa tolaltani ja väsynyt. Jostain kuitenkin sain voimaa esittää vahvaa ja pärjäävää neuvolassa. Apua tarjottiin mutta vakuuttelin että en sitä tarvinnut. Pelkäsin liikaa! Nyttemmin onneksi kaikki on vuosien päästä jo oikein hyvin. Ja pärjäsinhän minä vaikka hankalaa aluksi olikin. Mutta eipä tullut nimeä papereihin. Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Helsinki on täynnä tuollaisia sosiaalivirastoja. Esim Itäkeskuksen toimisto. Se on muuten just se joka sai huomautuksenkin lain rikkomisesta.

Helsinki on tarkka siitä, että sisjaispätevyys pitää olla ollakseen sosiaalityöntekijä. Tämä tarkoittaa sosiaalityön kandia ja pitkää harjoittelua, opinnot maisterivaiheessa.

Niin, tuolla aiemmin väitettiin, että lastensuojelun sossu on AINA maisteri. No eikös sitten olekaan?

Maisteri tai maisterivaiheen opiskelija. Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä

7 §

Oikeus harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia Suomessa suoritetun koulutuksen perusteella

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä.

Minkä takia ammattikorkeakoulussakin sitten voi opiskella sosiaalityöntekijäksi? Mitä ne amkista valmistuneet sitten tekevät?

AMk:ssa voi opiskella sosionomiksi, jolloin voi työskennellä sosiaaliohjaajana. Ohjaajia on esim. lastenkodeissa kolmivuorotöissä vastaamassa lapsen arjesta. Sen sijaan sen huostaanoton ja sijoituksen tekee yliopistosta valmistunut sosiaalityöntekijä sosiaalitoimistossa.

Niin hän kumileimaa sen. Itse käytännön työn tekee yleensä epäpätevä.

Missä kohtaa sosiaalityöntekijä tekee jotain tarkistuksia esim. väestörekisteristä tms järjestelmästä tarkistaakseen perhetilannetta?

Meillä on naapuri, jolla mielenterveys pettää silloin tällöin pahemman kerran. Silloin aina tehtailee lähistöllä asuvista mitä omituisimpia ilmoituksia vähän sinne sun tänne. Meistäkin, lapsettomasta parista, teki ilmeisesti lasun. Olisi kiva tietää mitä oli sinne selittänyt, kun lasusta sitten soitettiin meille. Asiahan toki jäi siihen, kun ei täällä kerran lapsia ole (oli ilmoittanut lapsen nimeksi koiramme nimen), mutta silloin aloin miettiä että tuonkin puhelun olisi voinut jättää tekemättä, jos olisi jostain voinut tarkistaa todellisen tilanteen. Mistä nämä niitä puhelinnumeroitakin kaivavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Vierailija kirjoitti:

Toivon todella että suomalaisten perheiden mitta tulee oikeasti täyteen tätä alennusta joka tuutista pursuavaa lasusontaa ja se täten loppuu. Laittakaa nyt hyvät ihmiset se kampanja alulle, tämän perheiden vainoamisen ja pakolla ”auttamisen” on loputtava. Mikä ihme tässä kaikessa on takana? Miksi te lasun sossut olette ylikuormittuneita. Osaatteko edes tähän yksinkertaiseen kysymykseen vastata. Tyhmempää ammattikuntaa saa hakea. Tyhmempiä lainsäätäjiä saa hakea. Kokonaisuutta kun katsoo ja kaivaa vähän pinnan alta niin kyllä on mätäpaiseita täynnä.

Mutta hei, Pahat saa palkkansa, ennemmin tai myöhemmin. En haluaisi olla viimeisellä tuomiolla pipilä en orpo enkä varsinkaan lasun sossu.

Totta mihin lasua tarvitaan?! Oon niiiii samaa mieltä. Siis ilman muuta 2 v. lapsi voi olla asua vanhempien kanssa, jotka vetää viinaa ja kamaa päivät pitkät ja hakkaavat toisiaan. Oppiipahan lapsi heti tavoille, jos sattuu selvii hengissä. Oonkin ihan sitä mieltä, että pitäisi laillistaa kaikki huumeet ja tarjota niitä kaikille vanhemmille etenkin raskaana oleville äideille, koska se on ihan jees käyttää kaikkea vaikka oottaa viatonta lasta. Ja missään nimessä psykologin ja mielenterveyshoitajat eivät saa tehdä ilmoja, koska masentunut vanhempi hoitaa lapsensa todella tehokkaasti, koska masentuneet ovat tunnetusti lenkillä joka hetki ja innoissaan kokkaavat ja leikkivät lapsen kanssa. Ja entäpä ne vanhemmat, jotka kuulevat ääniä, jotka käskevät vaikka kiduttaa omaa lastaan. Tääkin on vaan oikein lapselle, mitäs syntyi tähän maailmaan. Kestäköön... On myös täysin oikein, että 13 v. polttelee kannabista ja tienaa rahat kaikenlaisilta sugardad-tyypeiltä. Se ei mitenkään vaikuta hänen loppuelämään, vaikka jättääkin koulut kesken ja viiltelee sen minkä kerkiää.

Ja kyllä joka ikisestä ilmosta otetaan lapset heti huostaan tai siis ainakin yritetään, joten pelätkää kaikki. Sossuthan saa siitä ihan sikana rahaa itselleen ja se on niin helppo ja pieni homma ja onhan toi sossujen palkka muutenkin ihan maan parhaimpia eikä tietenkään kunnat rahoita mitään vaan saavat nekin hitokseen bonuksia. Huostiksiin rahat taitaa tullakin lottovoitoista. Niin sossut juovatkin vaan kahvia ja istuvat leveine perseineen vaikka missä. Kotikäynneillekin mennään pareittain. Mieluummin menisivät yksin niin joku voisi vaikka paloitella yhden niin päästäisiin niistäkin. Eikä ne nyt herranen aika töitä tee vaan kaikki työt hoitaa lasu-toimistojen siivoojat ja vaksit, koska sossun töitä voi ja osaa kuka tahansa tehdä. Lasutyö on vielä niin helppoa, kun on niin kivoja asiakasperheitä, jotka ei ikinä uhkaa hakata tai nimittele alatyylisesti.

Helppohan sitä on jossitella. Ilmoja ei saisi tehdä, mutta eerikoita ei saisi enää koskaan tapahtua. Täällä taitaa ollakin suurin osa jotain lasun asiakkaita, kun näin vihaatte sitä tai sitten vaan trolleja trollin perään ja ihana suomalainen negatiivisuus pääsee kukoistukseen. Ja ihan tiedoksi, että tämä kommentti ei sisällä kirjoittajan oikeita mielipiteitä vaan aattelin vaan tiivistää tässä mitä ihmiset täällä kirjoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.

EI OLE.

Hän on useimmiten vanhan mallin sosiaaliohjaaja, sosionomiopiskelija tai jopa lähihoitaja.

Meistä teki aiheettomia lasuja mt-ongelmainen naapuri ja meille tuli yksi kuusikymppinen sosiaaliohjaaja ja yksi kaksikymppinen opiskelija. Näiden esimies (jota ei nähty eikä kuultu) oli sitten pätevä maisteri.

T. Helsinkiläinen

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa sosiaalityöntekijä tekee jotain tarkistuksia esim. väestörekisteristä tms järjestelmästä tarkistaakseen perhetilannetta?

Meillä on naapuri, jolla mielenterveys pettää silloin tällöin pahemman kerran. Silloin aina tehtailee lähistöllä asuvista mitä omituisimpia ilmoituksia vähän sinne sun tänne. Meistäkin, lapsettomasta parista, teki ilmeisesti lasun. Olisi kiva tietää mitä oli sinne selittänyt, kun lasusta sitten soitettiin meille. Asiahan toki jäi siihen, kun ei täällä kerran lapsia ole (oli ilmoittanut lapsen nimeksi koiramme nimen), mutta silloin aloin miettiä että tuonkin puhelun olisi voinut jättää tekemättä, jos olisi jostain voinut tarkistaa todellisen tilanteen. Mistä nämä niitä puhelinnumeroitakin kaivavat?

Jos joskus hankitte lapsen niin olettekin sitten jo valmiiksi rekisterissä ja ne katselee siellä, että on ollut aiemminkin huoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.

EI OLE.

Hän on useimmiten vanhan mallin sosiaaliohjaaja, sosionomiopiskelija tai jopa lähihoitaja.

Meistä teki aiheettomia lasuja mt-ongelmainen naapuri ja meille tuli yksi kuusikymppinen sosiaaliohjaaja ja yksi kaksikymppinen opiskelija. Näiden esimies (jota ei nähty eikä kuultu) oli sitten pätevä maisteri.

T. Helsinkiläinen

Se kaksikymppinen oli maisterivaiheen sossuopiskelija, ohjaaja tuli mukaan sihteeriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.

EI OLE.

Hän on useimmiten vanhan mallin sosiaaliohjaaja, sosionomiopiskelija tai jopa lähihoitaja.

Meistä teki aiheettomia lasuja mt-ongelmainen naapuri ja meille tuli yksi kuusikymppinen sosiaaliohjaaja ja yksi kaksikymppinen opiskelija. Näiden esimies (jota ei nähty eikä kuultu) oli sitten pätevä maisteri.

T. Helsinkiläinen

Se kaksikymppinen oli maisterivaiheen sossuopiskelija, ohjaaja tuli mukaan sihteeriksi.

Ei ollut. Ekan vuoden sosionomiopiskelija.

T. Helsinkiläinen

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen että tein aikoinani oikean ratkaisun. Lapsen isä jätti minut ennen lapsen syntymää ja olin tosi poissa tolaltani ja väsynyt. Jostain kuitenkin sain voimaa esittää vahvaa ja pärjäävää neuvolassa. Apua tarjottiin mutta vakuuttelin että en sitä tarvinnut. Pelkäsin liikaa! Nyttemmin onneksi kaikki on vuosien päästä jo oikein hyvin. Ja pärjäsinhän minä vaikka hankalaa aluksi olikin. Mutta eipä tullut nimeä papereihin. Huh huh.

Ystäväni erosi alkoholisoituneesta miehestään ja lapsi oireili. Ystäväni haki apua sekä itselleen että lapselleen perheneuvolasta. Apua tuli ja auttoi hyvin, nyt lapsi on jo täysi-ikäinen.

Olemme myös itse käyneet teini-ikäisen lapsen kanssa perheneuvolassa ja saimme todella hyvin apua.

Lähinnä ihmetelen näitä omituisia tarnoita ja ihan valtavaa epäluuloisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa sosiaalityöntekijä tekee jotain tarkistuksia esim. väestörekisteristä tms järjestelmästä tarkistaakseen perhetilannetta?

Meillä on naapuri, jolla mielenterveys pettää silloin tällöin pahemman kerran. Silloin aina tehtailee lähistöllä asuvista mitä omituisimpia ilmoituksia vähän sinne sun tänne. Meistäkin, lapsettomasta parista, teki ilmeisesti lasun. Olisi kiva tietää mitä oli sinne selittänyt, kun lasusta sitten soitettiin meille. Asiahan toki jäi siihen, kun ei täällä kerran lapsia ole (oli ilmoittanut lapsen nimeksi koiramme nimen), mutta silloin aloin miettiä että tuonkin puhelun olisi voinut jättää tekemättä, jos olisi jostain voinut tarkistaa todellisen tilanteen. Mistä nämä niitä puhelinnumeroitakin kaivavat?

Jos joskus hankitte lapsen niin olettekin sitten jo valmiiksi rekisterissä ja ne katselee siellä, että on ollut aiemminkin huoli.

Höpö höpö 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.

EI OLE.

Hän on useimmiten vanhan mallin sosiaaliohjaaja, sosionomiopiskelija tai jopa lähihoitaja.

Meistä teki aiheettomia lasuja mt-ongelmainen naapuri ja meille tuli yksi kuusikymppinen sosiaaliohjaaja ja yksi kaksikymppinen opiskelija. Näiden esimies (jota ei nähty eikä kuultu) oli sitten pätevä maisteri.

T. Helsinkiläinen

Se kaksikymppinen oli maisterivaiheen sossuopiskelija, ohjaaja tuli mukaan sihteeriksi.

Ei ollut. Ekan vuoden sosionomiopiskelija.

T. Helsinkiläinen

Tuskin oli, mutta jos näin oli, niin lakia rikottiin. Toki ilmeisesti ilmoituskin oli niin ufo, ettei sitä otettu tosissaan, mutta kuitattiin käsitellyksi,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.

EI OLE.

Hän on useimmiten vanhan mallin sosiaaliohjaaja, sosionomiopiskelija tai jopa lähihoitaja.

Meistä teki aiheettomia lasuja mt-ongelmainen naapuri ja meille tuli yksi kuusikymppinen sosiaaliohjaaja ja yksi kaksikymppinen opiskelija. Näiden esimies (jota ei nähty eikä kuultu) oli sitten pätevä maisteri.

T. Helsinkiläinen

Se kaksikymppinen oli maisterivaiheen sossuopiskelija, ohjaaja tuli mukaan sihteeriksi.

Ei ollut. Ekan vuoden sosionomiopiskelija.

T. Helsinkiläinen

Tuskin oli, mutta jos näin oli, niin lakia rikottiin. Toki ilmeisesti ilmoituskin oli niin ufo, ettei sitä otettu tosissaan, mutta kuitattiin käsitellyksi,

Kyllä oli. Ja kyllä, lakia rikottiin. Ja juuri tuo kombinaatio mt-ongelmainen ilmoittelija plus räikeästi epäpätevä käsittelijä on kuin pommi.

Eikä tilannetta yhtään auttanut se käytännön työstä täysin vieraantunut kumileimasin, joka oli ollut opettajana viimeiset parikymmentä vuotta ja joka näki mörköjä joka puolella. Siinä on perheen oikeusturva aikamoisessa vaarassa.

T helsinkiläinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.

EI OLE.

Hän on useimmiten vanhan mallin sosiaaliohjaaja, sosionomiopiskelija tai jopa lähihoitaja.

Meistä teki aiheettomia lasuja mt-ongelmainen naapuri ja meille tuli yksi kuusikymppinen sosiaaliohjaaja ja yksi kaksikymppinen opiskelija. Näiden esimies (jota ei nähty eikä kuultu) oli sitten pätevä maisteri.

T. Helsinkiläinen

Se kaksikymppinen oli maisterivaiheen sossuopiskelija, ohjaaja tuli mukaan sihteeriksi.

Ei ollut. Ekan vuoden sosionomiopiskelija.

T. Helsinkiläinen

Tuskin oli, mutta jos näin oli, niin lakia rikottiin. Toki ilmeisesti ilmoituskin oli niin ufo, ettei sitä otettu tosissaan, mutta kuitattiin käsitellyksi,

Kyllä oli. Ja kyllä, lakia rikottiin. Ja juuri tuo kombinaatio mt-ongelmainen ilmoittelija plus räikeästi epäpätevä käsittelijä on kuin pommi.

Eikä tilannetta yhtään auttanut se käytännön työstä täysin vieraantunut kumileimasin, joka oli ollut opettajana viimeiset parikymmentä vuotta ja joka näki mörköjä joka puolella. Siinä on perheen oikeusturva aikamoisessa vaarassa.

T helsinkiläinen

Teille tehtiin kotikäynti, jotta ilmoitus saatiin kuitattua. Siinä se. Arviota ei jatkettu eikä se johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin. En nyt pitäisi oikeusturvaa vaarantuneena millään tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Tämä sama on kaikilla aloilla, joissa on pulaa koulutetuista työntekijöistä. Esimerkiksi lain mukaan lapsen vasu (eli virallinen asiakirja, johon vanhemmat ja päiväkodin henkilökunta kirjaavat päivähoidolle pedagogiset tavoitteet kyseisen lapsen suhteen) on lto:n vastuulla. Käytännössä suurimmassa osassa päiväkodeista, jokainen ryhmän aikuinen kirjaa ja pitää vasukeskusteluja, eivätkä nuo vasut ryhmän lto:ta näekään. Minä olen lastenhoitaja, ja en ole koskaan eläessäni saanut minkään näköistä koulutusta vasukeskustelun pitämiseen (joka muuten on herkkä tilanne vanhemmille, ja voi vaikuttaa paljon lapsen mahdollisuuksiin saada tukea ja apua) - saati sitten siihen mitä on ok kirjoittaa ylös ja mitä ei. Aloitan nyt opinnot lto:ksi, ja on kyllä mielenkiintoista nähdä mitä lisää saan opinnoista. Siis uskon että saan paljonkin.

Vielä surullisempaa on se, että ryhmän lto saattaa olla jopa lastenhoitaja koulutukseltaan, mutta määräaikaisuudella voidaan kiertää. Röyhkein tapaus oli kyllä kirkkaasti, kun eskaria piti kouluttamaton sijainen parin kuukauden ajan yhdessä paikassa. Tällaista ihan oikeasti on 2000-luvun päiväkodeissa. Miettikää nyt, jos tuokin osuu sille ajankohdalle kun mietitään koulukypsyyttä jne. Eihän lto sitä päätä mutta lto kyllä päättää pyydetäänkö koulupsykologia käymään, ja varsinkin sen, miten voisi auttaa sitä yhtä lasta edistymään koulua kohti asiassa a tai b.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.

EI OLE.

Hän on useimmiten vanhan mallin sosiaaliohjaaja, sosionomiopiskelija tai jopa lähihoitaja.

Meistä teki aiheettomia lasuja mt-ongelmainen naapuri ja meille tuli yksi kuusikymppinen sosiaaliohjaaja ja yksi kaksikymppinen opiskelija. Näiden esimies (jota ei nähty eikä kuultu) oli sitten pätevä maisteri.

T. Helsinkiläinen

Se kaksikymppinen oli maisterivaiheen sossuopiskelija, ohjaaja tuli mukaan sihteeriksi.

Ei ollut. Ekan vuoden sosionomiopiskelija.

T. Helsinkiläinen

Tuskin oli, mutta jos näin oli, niin lakia rikottiin. Toki ilmeisesti ilmoituskin oli niin ufo, ettei sitä otettu tosissaan, mutta kuitattiin käsitellyksi,

Kyllä oli. Ja kyllä, lakia rikottiin. Ja juuri tuo kombinaatio mt-ongelmainen ilmoittelija plus räikeästi epäpätevä käsittelijä on kuin pommi.

Eikä tilannetta yhtään auttanut se käytännön työstä täysin vieraantunut kumileimasin, joka oli ollut opettajana viimeiset parikymmentä vuotta ja joka näki mörköjä joka puolella. Siinä on perheen oikeusturva aikamoisessa vaarassa.

T helsinkiläinen

Teille tehtiin kotikäynti, jotta ilmoitus saatiin kuitattua. Siinä se. Arviota ei jatkettu eikä se johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin. En nyt pitäisi oikeusturvaa vaarantuneena millään tavoin.

Meistä ährättiin sitä arviota vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu

Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.

Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.

Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.

Et viitsisi, aikuinen ihminen.

No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.

Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.

Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.

Sosionomi AMK ei ole maisteri.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.

Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.

Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817

Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.

Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.

Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.

Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.

No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.

Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.

Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.

Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.

Laki ei salli aika montaa muutakaan asiaa, joita silti tehdään, myös julkisessa toimessa. Se, että laski sanoo jotain, ei takaa sitä, että sitä noudatetaan. Naiivia edes kuvitella moista.

Enkä minä ole merkonomi, meidän noin 10 000 henkeä työllistävällä julkisella toimijalla on hyvin monenlaista työntekijää monella eri koulutustaustalla. Minun (tai sinun) koulutus ei myöskään merkitse mitään tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa sosiaalityöntekijä tekee jotain tarkistuksia esim. väestörekisteristä tms järjestelmästä tarkistaakseen perhetilannetta?

Meillä on naapuri, jolla mielenterveys pettää silloin tällöin pahemman kerran. Silloin aina tehtailee lähistöllä asuvista mitä omituisimpia ilmoituksia vähän sinne sun tänne. Meistäkin, lapsettomasta parista, teki ilmeisesti lasun. Olisi kiva tietää mitä oli sinne selittänyt, kun lasusta sitten soitettiin meille. Asiahan toki jäi siihen, kun ei täällä kerran lapsia ole (oli ilmoittanut lapsen nimeksi koiramme nimen), mutta silloin aloin miettiä että tuonkin puhelun olisi voinut jättää tekemättä, jos olisi jostain voinut tarkistaa todellisen tilanteen. Mistä nämä niitä puhelinnumeroitakin kaivavat?

Jos joskus hankitte lapsen niin olettekin sitten jo valmiiksi rekisterissä ja ne katselee siellä, että on ollut aiemminkin huoli.

Ei onneksi hankita, kun on tehty pieni operaatio jolla lasten saamisen voi estää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa sosiaalityöntekijä tekee jotain tarkistuksia esim. väestörekisteristä tms järjestelmästä tarkistaakseen perhetilannetta?

Meillä on naapuri, jolla mielenterveys pettää silloin tällöin pahemman kerran. Silloin aina tehtailee lähistöllä asuvista mitä omituisimpia ilmoituksia vähän sinne sun tänne. Meistäkin, lapsettomasta parista, teki ilmeisesti lasun. Olisi kiva tietää mitä oli sinne selittänyt, kun lasusta sitten soitettiin meille. Asiahan toki jäi siihen, kun ei täällä kerran lapsia ole (oli ilmoittanut lapsen nimeksi koiramme nimen), mutta silloin aloin miettiä että tuonkin puhelun olisi voinut jättää tekemättä, jos olisi jostain voinut tarkistaa todellisen tilanteen. Mistä nämä niitä puhelinnumeroitakin kaivavat?

Jos joskus hankitte lapsen niin olettekin sitten jo valmiiksi rekisterissä ja ne katselee siellä, että on ollut aiemminkin huoli.

Näinhän se menee