Lue keskustelun säännöt.
Hain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja siitä seurasi lastensuojeluilmoitus
08.08.2019 |
Perheestäni kuoli kolme ihmistä lyhyen ajan sisällä ja hain keskusteluapua mielenterveyspalveluista. Taustalla oli vielä raskaat vuodet lapsen isän kanssa, joka teki useita perättömiä lasuja joista seurasi raskaat selvittelyt, vaikka mitään todellista huolta ei ollutkaan. Kerroin tästäkin sairaanhoitajalle jota tapasin. Kerroin miten koin nuo ilmoitukset raskaasti ja miten suuri kynnys oli hakea nyt apua, koska pelkään että terveydenhuollosta tehdään uusi ilmoitus. Tiedot menevät isälle, ja tästä on seurannut julkinen riepottelu jossa isä on leimannut minut hulluksi. Tiedän tämän, koska olin aiemmin hakenut apua unettomuuteen kun äitini oli juuri menehtynyt. Isä riemuitsi "todisteista" että olen hullu ja pimeä enkä ole sopiva vanhemmaksi.
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan. En enää koskaan pyydä apua ellei ole todellinen hätätilanne. Suru on helpottanut ja pystyn hyvin toimimaan arjessa nykyään, mutta nuo ilmoitukset ovat kaataneet uuden stressin niskaani. Isä ei ole ollut missään yhteydessä lapseensa kolmeen vuoteen, mutta ilmoitukset menevät hänelle siksi koska on huoltaja. Nämä minun terveysasioideni selvittelyt hänelle ovat kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Se kiusaamisen ja riepottelun määrä on kohtuuton.
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin on että turha on omaan lapseen luoda minkäänlaista kiintymyssuhdetta, kun hänet voidaan milloin tahansa ja odottamatta viedä vanhemmiltaan pois. On sitten luopuminen helpompaa.
Jos tuollaista kuvittelee, on jotain päässä vialla. Kenenkään lasta ei viedä noin vaan.
Itseasiassa tuo on ihan totta. Kun pyydät apua ne on todella mukavia, mutta aina välillä vihjataan silloin tällöin että lapsi saatetaan ottaa pois. On sitä itsekin itketty perhetyön puheiden jälkeen lapsi sylissä olohuoneen lattialla, että eihän ne vie mun lastani? Tätä tiputtelua ja kuiskuttelua tehdään vuosia ja lopulta käy niin että vanhemmat saadaan henkisesti luopumaan lapsestaan niin että kun aika tulee iskeä koko koneistolla päälle niin heillä on juttua jos jonkinlaista varhaisen kiintymyksen ongelmista. Tottahan se onkin, meidän kaikilla lapsilla on kiintymyshäiriö ja niin on minullakin, minä en uskaltanut rakastaa, koska en kestänyt ajatusta että lapseni viedään pois. Tämä ei tapahdu nopeasti, meillä siihen meni 10 vuotta. Ja nytkin kun mitään syytä ei ole viedä lasta pois niin sohvakorva tiputtaa väliin, että olisiko sen parempi muualla, mutta minä tunnen nyt nämä psykopaatit, eikä minua hetkauta enää mikään. Me eletään kuin niitä ei olisikaan. Puhukoon mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu. Pyysin apua perheen kriisitilanteessa.
Muutama kuukausi olisi riittänyt mutta lapsi otettiin huostaan kokonaan ja jälkeenpäin huomaan että oli laiton huosta.
Kirjaukset on tehty meitä vastaan.
Kolme vuotta kulunut ja lapsi edelleen huostassa.
On viikonloput ja puolet lomista kotona, mutta aina löytyy jokin syy ettei pääse kokonaan kotiin.
Olkaa varovaisia lasun kanssa. Jos saisin aikaa takaisin en olisi koskaan puhunut lasulle mitään
Käyttävät julkista valtaa ja se on mielivaltaista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu. Pyysin apua perheen kriisitilanteessa.
Muutama kuukausi olisi riittänyt mutta lapsi otettiin huostaan kokonaan ja jälkeenpäin huomaan että oli laiton huosta.
Kirjaukset on tehty meitä vastaan.
Kolme vuotta kulunut ja lapsi edelleen huostassa.
On viikonloput ja puolet lomista kotona, mutta aina löytyy jokin syy ettei pääse kokonaan kotiin.
Olkaa varovaisia lasun kanssa. Jos saisin aikaa takaisin en olisi koskaan puhunut lasulle mitään
Käyttävät julkista valtaa ja se on mielivaltaista.
Hakekaa oikeusteitse huostan purkua ellette ole jo. Sossut ei tule ikinä luovuttamaan.
Valitukset on korkeimmassa hallinto-oikeudessa, mutta nämä ovat sossujen leimasimia.
Ovat sossojen kanssa samaa mieltä tutkimatta asiaa.
Odotellaan että lapset ovat täysi-ikäisiä.
Täysin lohduton tilanne.
Pahinta on se ettei ketään kiinnosta nuorten elämä ja tulevaisuus.
Sossuja on liian vähän joten voivat tehdä mitä vaan pelkäämättä potkuja.
Valta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään viestiin 401. Lastensuojelun apu kuormittuneille vanhemmille ei ole enää sellaista, kuin voisi ajatella. Vanhemmat toivovat käytännön apua arjen askareiden hoitamiseen. Sen sijaan sohvalla istuu sosiaalitantta antamassa reseptejä ruoanlaittoon, vaikka tilapäisesti liikuntakyvyltään rajoittunut äiti tarvitsisi ihan konkreettista apua sen ruoanvalmistukseen. Olihan sekin vitsi, kun yhdellä yksinhuoltajaäidillä oli takana monta leikkausta, hänen oli vaikea liikkua kivuissa ja hän ei saanut mitään muuta apua, kuin sohvalle jonkun istumaan ja antamaan ohjeita. Ennen vanhaan lapsiperheet saivat enemmän ihan konkreettista apua tuollaisessa tilanteessa, eli lisää käsipareja tekemään asioita. Nykyään sellaista apua ajatellaan kai liian passivoivaksi. Oikeasti välillä parasta on vain se, että vanhemmat saavat levätä.
Lapsiperheiden kotipalvelua voi ihan itse soittaa ja pyytää sieltä. Ei siihen tarvita lastensuojelun lähetettä. Neuvolastakin sitä voidaan laittaa eteenpäin, jos ei osaa itse sinne soitella. Meillä kävivät viemässä lasta ulos, kun itselläni oli jalka murtunut. Ei se edes maksanut mitään.
Suomessa on paljon kuntia joissa kotipalvelua ei saa ilman ls-asiakkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossuilla jokin kiintiö huostaanottoihin. Ovat alussa mukavia, mutta huostaanoton jälkeen sossu muuttuu ja siihen on valittu kylmimmät tyypit joita ei enää kiinnosta missä oloissa lapsi on.
Minun lapsi sijoitettiin sellaiseen paikkaan missä on huumenuoria.
En ole lasta sinne päästänyt eikä halua mennäkään.
Nyt on sitten koulusta pois. Mutta ketään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Sossuilla jokin kiintiö huostaanottoihin. Ovat alussa mukavia, mutta huostaanoton jälkeen sossu muuttuu ja siihen on valittu kylmimmät tyypit joita ei enää kiinnosta missä oloissa lapsi on.
Minun lapsi sijoitettiin sellaiseen paikkaan missä on huumenuoria.
En ole lasta sinne päästänyt eikä halua mennäkään.
Nyt on sitten koulusta pois. Mutta ketään ei kiinnosta.
Siellä on tosi kylmiä tyyppejä. Mielenterveys koetuksella...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en avautuisi neuvolassa ja pyytäisi apua jos saisin palattua menneisyyteen. Vaikea ero väkivaltaisesta hyvin narsistisesti käyttäytyvästä korkeasti koulutetusta miehestä. Olisin vaan halunnut, että joku kuuntelee ja auttaa MINUA selviytymään lasten asioiden hoitamisesta tuon tyypin kanssa.
Mitä sain? Lasuilmoitus lähti, lapselle lähete tt-arvioon, koska on sosiaalinen ja vilkas, neuvolapsykologi tarkkailemaan lasta päiväkotiin, minä ja mies erikseen neuvolapsykologille. Minä tk psykologille, joka mm. suositteli kävelemään lähimpään sos- lapsikylään ja pyytämään että nämä arvioivat isää lasten kanssa. Ehdotti myös, josko antaisin lapset hetkeksi pois, jotta saan levät. Kyllä, näin ehdotti.
Lapsi täysin normaali arvioitsijoiden mielestä, ei tarvetta mihinkään terapiaan. Arvatkaa kuunteliko joku mielipidettäni siitä tarvitseeko lapsi tällaista arviontia?
Lasun kanssa käytiin kerran juttelemassa ja totesi, etteivät voi auttaa kun meillä kaikki hyvin. Sainko apua siihen mihin pyysin? En. Tähän kaikkeen meni kuukausia ja stressin määrä oli ennestään hirveä, nyt vielä pahempi.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en voi hakea antabuskuuria, vaikka tarvitsisin sitä kipeästi. 16 päivää tissutellut, enkä pysty lopettamaan. Lapsiakin meillä 3.
Juuri sinulaistesi ihmisten lasten huostaanotto on paikallaan. Sitten itketään vauvapalstalla kun ihan ilman syytä törkeästi veivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin on että turha on omaan lapseen luoda minkäänlaista kiintymyssuhdetta, kun hänet voidaan milloin tahansa ja odottamatta viedä vanhemmiltaan pois. On sitten luopuminen helpompaa.
Samaa miettinyt. Hankala rakastaa, kun pelkää, että joku voi mielivallan tuloksena viedä sen kaikkein tärkimmän pois. Se on surullista.
Teillä on ajattelussa jokin todella suuri vinouma. Normaali ihminen luo hyvän kiintymyssuhteen lapsiinsa, eikä lapsia mielivaltaisesti viedä. Uskokaa nyt, jokaisen huostaanoton takana on vakavat perusteet, ja silloinkaan niitä ei ole helppo tehdä. Täällä huutelijat vaan eivät ole rehellisiä tilanteestaan. Toivottavasti kukaan nuori/lapseton ei luule, että nämä palstan jutut mitenkään vastaavat oikeaa, tavallisten ihmisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin on että turha on omaan lapseen luoda minkäänlaista kiintymyssuhdetta, kun hänet voidaan milloin tahansa ja odottamatta viedä vanhemmiltaan pois. On sitten luopuminen helpompaa.
Samaa miettinyt. Hankala rakastaa, kun pelkää, että joku voi mielivallan tuloksena viedä sen kaikkein tärkimmän pois. Se on surullista.
Teillä on ajattelussa jokin todella suuri vinouma. Normaali ihminen luo hyvän kiintymyssuhteen lapsiinsa, eikä lapsia mielivaltaisesti viedä. Uskokaa nyt, jokaisen huostaanoton takana on vakavat perusteet, ja silloinkaan niitä ei ole helppo tehdä. Täällä huutelijat vaan eivät ole rehellisiä tilanteestaan. Toivottavasti kukaan nuori/lapseton ei luule, että nämä palstan jutut mitenkään vastaavat oikeaa, tavallisten ihmisten elämää.
Minulla on adoptiolapsi ja sen prosessin takia jouduin asioimaan sosiaalityöntekijöiden kanssa. Jopa minulle - jonka siis kollegat juuri tutkineet perin pohjin - vihjailtiin aivan jatkuvasti vanhemmuuteni väliaikaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojeluilmoituksen teon kynnystä on haluttu jatkuvasti laskea. MIKSI? Tähän kun saisi vastauksen!
Lasu huudetaan "apuun" aivan käsittämättömistä syistä. Jos joku ei vielä ymmärrä, niin väännetään rautalangasta: kun lastensuojelu astuu perheeseen, silloin mukana tulee riski lapsen siirtämisestä pois perheestään, siis kiireellisen sijoituksen tai huostaanoton mahdollisuus. Ja koska kyse on huoliorganisaatiosta, niin syyn ei tarvitse olla konkreettinen eikä vanhemmista tai perheestä itsestään johtuva. Tätä voi olla asiaa paremmin tuntevan vaikea ymmärtää. Ei sitä kyllä pysty ymmärtämään silloinkaan, kun kohdalle osuu.
Ap kirjoittaa:
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan.
En ehdi lukemaan kaikkia kirjoituksia, mutta minua ihmetyttää kyllä tämä toiminta. Sairaanhoitajallahan on vaitiolovelvollisuus. Teillähän on potilas-hoitaja suhde. Miten hän voi kertoa Ap:n asioita eteenpäin?? Ihmettelen todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaitiolovelvollisuus kirjoitti:
Ap kirjoittaa:
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan.
En ehdi lukemaan kaikkia kirjoituksia, mutta minua ihmetyttää kyllä tämä toiminta. Sairaanhoitajallahan on vaitiolovelvollisuus. Teillähän on potilas-hoitaja suhde. Miten hän voi kertoa Ap:n asioita eteenpäin?? Ihmettelen todella.
Virkamiehellä on velvollisuus tehdä lasu jos herää huoli.
Siksipä ei pidä uskoutua terveydenhuollossa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrothan AP, miten sinulla meni siellä keskusteluissa ja kotikäynnit ym. Toivottavasti saat myös tehtyä sen ilmoituksen AVI:in tästä epäammatillisesti toimineesta sairaanhoitajasta.
Olen iloinen että aihe on herättänyt huol.. eikun keskustelua 🙂 Mielelläni kerron miten tapaaminen lasun kanssa meni. Aika on kolmen viikon päästä. Olen työntänyt nyt muut asiat toistaiseksi mielestäni ja keskittynyt valmistelemaan tuota istuntoa. Olen lukenut paljon alan kirjallisuutta ja muuta aiheeseen liittyvää tekstiä, jotta olisin paremmin kärryillä esimerkiksi eri termeistä. Finnlexiä tutkittu myös. Mietin tässä juuri että miten muuten valmistautuisin. Vinkkejä saa antaa! Sosiaalityöntekijä kuulosti puhelimessa ärtyneeltä ja hyvin "topakalta".
Otan mukaan käynnille aikuisen lapseni ja hänen isänsä, kaksi parasta ystävääni jotka ovat tunteneet minut nuoruudesta asti sekä lakimiehen. Kuvaan palaverin. Yksin en suostu tuonne menemään. Lapsi tullaan kuulustelemaan myös ja itse en saa olla siinä mukana. Tukihenkilöksi lapselle kuulusteluun tulee lakimies, sekä paras ystäväni joka on päiväkodissa töissä.
Sitä mietin, että lasu soittaa varmasti myös lapsen kouluun ja kyselee myös sieltä asioista. Koulussa on aina sujunut hyvin eikä opettaja ole sanonut pahaa sanaa. Kerroin hänelle akuutin surun ollessa suurimmillaan, että se vaikuttaa varmaan myös lapseen, jonka viimeinen isovanhempi kuoli. Opettaja oli ymmärtäväinen ja osasi olla lapsen tukena koulussa. Lämmin kiitos hänelle. Nyt maineemme luultavasti häpäistään myös koulussa ja lasun stigma kulkee lapsen mukana koko koulutaipaleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin on että turha on omaan lapseen luoda minkäänlaista kiintymyssuhdetta, kun hänet voidaan milloin tahansa ja odottamatta viedä vanhemmiltaan pois. On sitten luopuminen helpompaa.
Jos tuollaista kuvittelee, on jotain päässä vialla. Kenenkään lasta ei viedä noin vaan.
Itseasiassa tuo on ihan totta. Kun pyydät apua ne on todella mukavia, mutta aina välillä vihjataan silloin tällöin että lapsi saatetaan ottaa pois. On sitä itsekin itketty perhetyön puheiden jälkeen lapsi sylissä olohuoneen lattialla, että eihän ne vie mun lastani? Tätä tiputtelua ja kuiskuttelua tehdään vuosia ja lopulta käy niin että vanhemmat saadaan henkisesti luopumaan lapsestaan niin että kun aika tulee iskeä koko koneistolla päälle niin heillä on juttua jos jonkinlaista varhaisen kiintymyksen ongelmista. Tottahan se onkin, meidän kaikilla lapsilla on kiintymyshäiriö ja niin on minullakin, minä en uskaltanut rakastaa, koska en kestänyt ajatusta että lapseni viedään pois. Tämä ei tapahdu nopeasti, meillä siihen meni 10 vuotta. Ja nytkin kun mitään syytä ei ole viedä lasta pois niin sohvakorva tiputtaa väliin, että olisiko sen parempi muualla, mutta minä tunnen nyt nämä psykopaatit, eikä minua hetkauta enää mikään. Me eletään kuin niitä ei olisikaan. Puhukoon mitä haluaa.
Luulin että olen melkein ainoa jolla on kiintymyssuhdeongelma lasun ja sos.viranomaisten takia. Traumatisoiduin heidän toiminnasta, olin tuolloin vasta saanut lapseni ja jotain meni perusteellisesti sielussani rikki. Minusta tämä on hirvittävän suuri ongelma tänä päivänä tässä yhteiskunnassa. Olen tosi vakavasti harkinnut alkaa kirjoittamaan kirjaa tästä asiasta. Viimeistään sitten kun lapsi on täysi-ikäinen alan tuoda omalla nimelläni vahvasti esiin kaiken sen vääryyden mitä lasu tekee/on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Sulla on ilmeisesti ongelmia sisälukutaidossa. Toivottavasti et ole lasussa töissä. Kuten sanottua, kyse ei meillä ole lasusta, vaan muusta julkisesta toimesta. Esimerkiksi meillä pitää olla alueen johtajan (vaativa yliopistokoulutus) allekirjoitus tiettyihin papereihin. Paperit valmistelee merkonomi, ja johtaja allekirjoittaa ne lukematta. Toimii siis kumileimasimena. Ja näin tapahtuu jokaisella eri alueella jossa toimintaa on. Ja näitä päätöksiä laitetaan toteutettaviksi 2-3 kpl päivässä. Toisessa tilanteessa pitää olla viranhaltija joka allekirjoittaa. Ainoastaan esimies on virkasuhteessa, joku merkonomi taas valmistelee päätökset ja esimies joka ei ymmärrä koko asiasta mitään, allekirjoittaa. Ja tässä on kyse yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista, ei mistään hevon humpasta.
Ja lehdissä tosiaan on ollut juttua ihan reilusti siitä, kuinka paljon lasussa on epäpätevää porukkaa töissä. Ei siinä paljon auta se, että joku muodollisesti pätevä kumileimasin siellä leimaa epäpätevien tekemiä papereita.
Ymmärrätkö, että lasussa se epäpätevä työntekijä on yhtä kuin maisterivaiheen opiskelija, koska laki ei salli muuta. Sinulla ei ole mitään käsitystä sosiaalityöstä eikä lastensuojelusta, joten merkonomina sinun kannattaa olla hiljaa. Ja kyllä, olen epäpätevä sossu lastensuojelussa. Olen maisteri toiselta alalta ja valmistun yhteiskuntatieteiden maisterikisi sosiaalityöstä syksyllä.
EI OLE.
Hän on useimmiten vanhan mallin sosiaaliohjaaja, sosionomiopiskelija tai jopa lähihoitaja.
Meistä teki aiheettomia lasuja mt-ongelmainen naapuri ja meille tuli yksi kuusikymppinen sosiaaliohjaaja ja yksi kaksikymppinen opiskelija. Näiden esimies (jota ei nähty eikä kuultu) oli sitten pätevä maisteri.
T. Helsinkiläinen
Olit siis itse lapsi. Aikuisista ei tehdä lasu- ilmoituksia. Lähihoitaja ei ikinä eikä missään ole sosiaalityöntekijän sijainen. Ei ikinä.
Siinäpä syy miksi jätin tiettyjä asioita kertomatta neuvolapsykologille.
Vierailija kirjoitti:
Valtio maksaa huostaanottokulut. Kunta maksaa ne varhaiset ns tukitoimet yms. Siksihän tässä on tää vinouma, että huostaanottoon päädytään kun aiemmin säästetään.
Perheen tukemiseen ei ole rahaa, mutta huostaanotto ei maksa kunnille mitään. Voitte arvata millaisia ohjeita lastensuojelun päällikkö antaa. Tämä on hyvin surullista, mutta huostaanottoihin päädytään siksi ihan liian varhain.
Ei lastensuojelua voi tästä sairaasta toiminnasta syyttää, vaan päättäjiä. He vain haluavat pitää työpaikkansa, joten siksi lapsia sijoitetaan suht nopeasti, ettei yksikön kulut kasva!
Lapsen sijoitettuna oleminen maksaa kunnille tosi paljon. Valtio tukee tietyn kertoimen mukaan vuoden aikana huostaanotettujen kuluja. Ei kuitenkaan niin, että jokaista kohden jokin summa. Seuraavina vuosina se edelleen huostaanotettuna oleva ei enää ole millään tavoin valtion tuessa mukana. Tämän kuntien valtavan taloudellisen taakan takiakin ehkä huostaanottoja tehdään vain äärimmäisessä hädässä eikä aina silloinkaan. Liian pitkään vain seurataan.
En yhtään ihmettele, meidän poika sijoitettiin alkoholistiperheeseen. Meillä ei ole lapset nähneet vanhempien juovan kun ei ole alkoholi kuulunut elämään. Hieman erikoinen veto sossulta, mutta kai se on joku uusi normaali.