Lue keskustelun säännöt.
Onko avioero ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa?
Meillä on mennyt viimeisen vuoden ajan puolisoni kanssa jatkuvasti vain huonommin ja huonommin. Mieheni on jatkuvasti töissä, vähintään 6 päivää viikossa ja minulle jää lasten lisäksi aivan kaikki kotityöt. Miehen mukaan se mitä kotona teen, ei ole mitään. Hän ei arvosta kotiäitiyttäni lainkaan, vaikka olen uhrannut esim. viimeiset 7 kk yöuneni erittäin hankalan vauvan heräilyn takia ja antanut miehen nukkua jotta jaksaa töissä. Olen siis vanhempainvapaalla ja hoidan 7 kk ikäistä vauvaa. Meillä on 6-vuotias lapsi myös.
Mies ei ole kertaakaan joutunut hoitamaan lasta, sillä on aina töissä ja minä tyhmänä olen ajatellut että en stressaa häntä lisää vaan annan nukkua ja hoidan ihan kaiken kotona jotta mies jaksaisi paremmin. Olen itse aika uupunut, ja miehen vähättely siitä että tämä mitä teen ei ole yhtään mitään, masentaa entisestään.
Miehen pinna on olematon, saa raivarin pienestä joten koko perhe kulkee kuin munan kuorilla kotona ettei kukaan suututa miestä. Pariterapiassa on käyty ja siellä terapeutti totesi että olemme todellakin avun tarpeessa ja ehdotti 10 lisäkäyntiä. Alan olla sitä mieltä etten jaksa enää edes yrittää, en jaksa käydä pariterapiassa kun ei se mitään muuta.
Mies syyttää vain minua, kaikki on syytäni, hänen raivarinsa ovat minun vikaa, hänen stressinsä on minun vikaa, aivan kaikki. Vauvaa hän hoitaisi mielellään kuulemma, mutta vain jos minä ja esikoinen emme olisi kotona. Ei voi kuulemma keskittyä vauvan hoitoon jos me olemme täällä. Hänen mielestään hän voisi mennä viikonloppuna vaikka työpaikalleen vauvan kanssa (!!!?). Mies ei tajua että perhe ei toimi näin. Hän ei tee mitään työstressilleen tai vihanhallintaongelmilleen, tuntuu että tilanne vain pahenee ja pahenee. Kysyin aamulla mieheltä, keksiikö hän yhtään syytä miksi meidän pitäisi olla yhdessä, kun tilanne on mennyt näin pahaksi. Hän ei keksinyt yhtäkään.
Onko tässä tilanteessa enää järkevää yrittää väkisin pitää pystyssä suhdetta ja perhettä kun ajatuksemme em. asioista eroaa niin totaalisesti? Yritän niin paljon että kaikilla olisi hyvä olla, en vaadi itselleni mitään (eikä minulla ole edes yhtäkään harrastusta saati 1-2 tuntia KUUKAUDESSA omaa aikaa). Pahinta on että jos eroaisimme, arkemme lasten kanssa ei juuri muuttuisi. Mies vaan ei olisi täällä huonotuulisena kiukuttelemassa. Rahaa olisi käytössä vähemmän, mutta minun tuloni yms riittäisi turvaamaan minulle ja lapsille ihan ok elintason. Mies ei siis halua erota, vaikka ei keksikään yhtään syytä pysyä yhdessä.
Kommentit (325)
Minusta ei kannata erota vaan odottaa että rankka vaihe menee ohi. Hankkikaa lastenhoitoapua, että sinäkin pääset harrastamaan tai vaikka hotelliin lepäämään. Jatkakaa pariterapiassa kaikesta huolimatta. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap!
Saanko kysyä missä kaupungissa asutte? Pieni todennäköisyys että asuisin lähistöllä, mutta yritetään. Olen ollut parissa perheessä (viimeisin hoitosuhde kesti 7 vuotta) lastenhoitajana ja tottunut myös yön yli hoitamisiin. Kokemusta myös työssä kiinnostunut olevasta vanhemmasta. En halua kuulostaa oudolta, vaan toivon että voisin auttaa.
Anyway, paljon tsemppiä ja voimia sinulle!
Voiko olla, että mies kokee olevansa epäonnistunut yritysrintamalla ja se turhauttaa hänet ja saa aikaan raivon puuskat.
Mutta ei tuollaisesta kyllä normaalia perhearjea saa jos mies ei osaa yhtään delegoida ja koko maaima pyörii yrityksessä
Mies tuntuu pitävän perhettä itsestään selvänä, että siellähän ovat kunhan hänen yritys pyörii.
Ja miehen on turha riidellä rahasta vaa luontoon pääsee kävelemään ihan ilmaseks ja vaikka lintuja bongaamaan.
Millaisia arvoja lapsetkin saavat jos mies ei voi olla heidän kanssaan ellei joku maksa jotain.
Miehen pitäisi muuttaa ajatusmaailmaansa täysin, muuten voi olla ero edessä. Kukaan nainen ei halua töistä vonkuvaa miestä yhteiselle lomalle.
Yllätyn siitä että moni ei ole kirjoittanut seuraavaa. Luulen että kyseessä on toinen nainen. En tietenkään tiedä varmasti. Sanon tämän kokemuksella, koska kerran olin toinen nainen. Kyseinen mies ei halunnut investoida rahaa tulevaisuuteen vaimonsa kanssa (mainitsit ettei mies halua ostaa kesämökkiä vaikka rahaa olisi) ja se johtui siitä että halusi eron, mutta ei halunnut olla se joka vauvavuotena eroaa. Laski koko ajan milloin olisi parempi hetki ja imetys loppunut, että voisi nähdä vauvaa yksinkin. Sanot että miehesi puhuu että firmalla menee huonosti vaikka firmalla menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se konkurssi tuolla tavalla todellakin tulee, jos mies kuvittelee apinalaumaa johtavansa. Nyt näyttää tosiaan klassiselta tilanteelta, jossa ihminen on itse pahin vihollisensa, mutta ei suostu sitä näkemään.
Hirveän vaikea sanoa, mitä voit tehdä. Monet täällä (minäkin) jotenkin ajattelee, että jos sen rakkaan työn kautta saisi mieheen yhteyden, vaan eihän se onnistu, jos siellä on samat harhat (muut ovat apinoita ja hän vain osaa) edessä.
Sano miehelle suoraan, että hän on niin egomaanikko ja harhainen, että haluat avioeron. Sano, että et jää katselemaan, kun hän ajaa firmansa vängällä konkurssiin ja itsensä sinne kadulle. Että et aio ottaa tähän toimintaan enää hetkeäkään osaa, vaan pyörittäköön hullun pyöräänsä minne lystää.
Sano, että keskustelut nyt on käyty ja terapiassa ei sinulla tehdä mitään, mies voi hyvin jatkaa yksilöterapiassa, koska sitä hän todellakin tarvitsee. Mies ei hyödy pariterapiasta yhtään sinua enemmän, sillä ei hän ole parisuhdettaan hoitamassa missään vaiheessa.
Yksi kirjoitti tosi hyvin siitä, miten kaikista ei vaan ole yrittäjiksi ja senkin me kaikki tiedämme, että kaikista ei ole johtajiksi. Se on vain totuus, mutta sinä et sitä miehesi päähän saa, joten menkööt sinne sitten kantapään kautta.
Olet niin oikeassa kaikessa mistä kirjoitat.
Miehen lähtökohdat eivät ole olleet helpot elämään, hän oli hirveä kouluhäirikkö, nuorisorikollinen jne ja vasta löydettyään alansa hän kouluttautui huippuarvosanoin, mitä kukaan ei olisi hänestä uskonut. Kun hän sitten perusti yrityksensä, oli kaikki sitä mieltä että metsään mennään ja lujaa, ei miehestä ole siihen. Ja kun hän saikin yrityksensä rullaamaan, työllistää useita ihmisiä ja on (hyvin marginaalilla) alallaan huippuasiantuntija, hän kokee ettei voi luovuttaa, vaan haluaa jotenkin näyttää kaikille miten häiriköstä ja nuorisorikollisesta tulikin menestyjä. Ja vaikka hän kovasti on nyt saanut päähänsä tämän köyhäilyn, on hänelle se materia ja että hän on johtaja Jotenkin pakkomielle.
Puhuin äsken miehen kanssa puhelimessa ja yllättäen hän kertoi varanneensa työterveyshuollon kautta lääkärin ja aikoo puhua siellä "solmusta mikä hänellä on sisällään ja mistä hän ei vaan osaa oikeilla sanoilla puhua minun kanssani". Olin todella yllättynyt tästä, että hän on ottanut askeleen siihen suuntaan että hakee apua mm. Raivokohtauksiinsa.
En osannut oikein sanoa mitään hänelle puhelimessa tästä, sillä olin kuin puulla päähän lyötyAp
Vau! Hienoa! Toivoa siis on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se konkurssi tuolla tavalla todellakin tulee, jos mies kuvittelee apinalaumaa johtavansa. Nyt näyttää tosiaan klassiselta tilanteelta, jossa ihminen on itse pahin vihollisensa, mutta ei suostu sitä näkemään.
Hirveän vaikea sanoa, mitä voit tehdä. Monet täällä (minäkin) jotenkin ajattelee, että jos sen rakkaan työn kautta saisi mieheen yhteyden, vaan eihän se onnistu, jos siellä on samat harhat (muut ovat apinoita ja hän vain osaa) edessä.
Sano miehelle suoraan, että hän on niin egomaanikko ja harhainen, että haluat avioeron. Sano, että et jää katselemaan, kun hän ajaa firmansa vängällä konkurssiin ja itsensä sinne kadulle. Että et aio ottaa tähän toimintaan enää hetkeäkään osaa, vaan pyörittäköön hullun pyöräänsä minne lystää.
Sano, että keskustelut nyt on käyty ja terapiassa ei sinulla tehdä mitään, mies voi hyvin jatkaa yksilöterapiassa, koska sitä hän todellakin tarvitsee. Mies ei hyödy pariterapiasta yhtään sinua enemmän, sillä ei hän ole parisuhdettaan hoitamassa missään vaiheessa.
Yksi kirjoitti tosi hyvin siitä, miten kaikista ei vaan ole yrittäjiksi ja senkin me kaikki tiedämme, että kaikista ei ole johtajiksi. Se on vain totuus, mutta sinä et sitä miehesi päähän saa, joten menkööt sinne sitten kantapään kautta.
Olet niin oikeassa kaikessa mistä kirjoitat.
Miehen lähtökohdat eivät ole olleet helpot elämään, hän oli hirveä kouluhäirikkö, nuorisorikollinen jne ja vasta löydettyään alansa hän kouluttautui huippuarvosanoin, mitä kukaan ei olisi hänestä uskonut. Kun hän sitten perusti yrityksensä, oli kaikki sitä mieltä että metsään mennään ja lujaa, ei miehestä ole siihen. Ja kun hän saikin yrityksensä rullaamaan, työllistää useita ihmisiä ja on (hyvin marginaalilla) alallaan huippuasiantuntija, hän kokee ettei voi luovuttaa, vaan haluaa jotenkin näyttää kaikille miten häiriköstä ja nuorisorikollisesta tulikin menestyjä. Ja vaikka hän kovasti on nyt saanut päähänsä tämän köyhäilyn, on hänelle se materia ja että hän on johtaja Jotenkin pakkomielle.
Puhuin äsken miehen kanssa puhelimessa ja yllättäen hän kertoi varanneensa työterveyshuollon kautta lääkärin ja aikoo puhua siellä "solmusta mikä hänellä on sisällään ja mistä hän ei vaan osaa oikeilla sanoilla puhua minun kanssani". Olin todella yllättynyt tästä, että hän on ottanut askeleen siihen suuntaan että hakee apua mm. Raivokohtauksiinsa.
En osannut oikein sanoa mitään hänelle puhelimessa tästä, sillä olin kuin puulla päähän lyötyAp
Vau! Hienoa! Toivoa siis on
"solmusta mikä hänellä on sisällään ja mistä hän ei vaan osaa oikeilla sanoilla puhua minun kanssani".=voi olla toinen nainen
Olisiko mahdollista, että miehellä olisi jokin neurologinen häiriö, esim. Aspergerin syndrooma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla mahdollista, että miehellä on salarakas? Yksi hyvin tyypillinen asia on silloin se, että omassa puolisossa nähdään yhtäkkiä kaikki maailman viat ja mies on huonotuulinen ollessaan kotona.
Lisäksi pettämistä tapahtuu miehillä usein juuri siinä kohtaa, kun on vauva talossa.
Itse huomaan tuota käytöstä miehessäni vain kun hän on töissä. Onneksi on vain pätkätöitä niin mies saattaa olla vuodessa viisikin kuukautta työttömänä, jolloin on ihana ja koti kiiltää.
Työjaksot on kamalia kun löytyy homeisia voileipiä sohvilta, sängyiltä ja kissan paskaa on seinän vieret täynnä. Lasten tekemät leikit ympäri kämppää ja legoja kaikkialla minne astuu.
Kumpikaan ei jaksa silloin siivota ja pitkää päivää tehdään. Mies tuli juuri kotiin ja alkoi huutamaan voileivistä sohvalla. Tytär ei suostunut siivoamaan leipää, koska tekee läksyjä. Minä en taas kestä huutamista ja en halua tukea miestäni leipäasiassa.
Mies siivoaa koko asunnon yleensä, mutta työjaksojen aikana hän on todella väsynyt ja ei siivoa. Ainoastaan työttömänä koti kiiltää ja asiat arjessa luistaa.
Odottelen että milloin mies pääsee taas työttömäksi niin jaksaa taas olla yhtä perhettä. Hän nukkuu yleensä sohvalla, koska riitelemme lasten kasvatuksesta. Esimerkiksi nyt hän olisi kaivannut minua tueksi että tytär olisi vienyt leivänpalat roskiin ja karkkipaperit roskiin, mutta en halua huutamista kotiin.
Kukaan ei vienyt roskia tai leipiä roskiin. Eikä mies siivoa enkä minä, eikä kukaan.
Liian pitkä, en jaksanut lukea, mutta pieni huomio. Jos se on ainoa ratkaisu, niin se ei ole VAIHTOehto.
Koskaan ei voi olla "ainoa vaihtoehto", koska jos se on ainoa ei ole sitä vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi tekee 6pv viikossa pitkää työpäivää ja tulee väsyneenä kotiin kuuntelemaan miten vaimolla on ollut niin raskas päivä taas pelata afrikan tähteä ja tehdä kaikki kotityöt ja olla omien lasten kanssa. Ei se vauva siihen kuole jos möllöttää vieressä kun tekee kotityöt ja ottaa sitten vaikka päiväunet yhdessä. Lisäksi perinteinen omaa aikaa ei ole koskaan yhtään mutta silti on monta tuntia päivässä aikaa sometella yms roiķkua vauvapalstoilla uhriutumassa kerjäämässä sympatioita. Jos jo vuosia on ollut hankalaa niin minkä ihmeen takia luulit että asia muuttuu paremmaksi hankkimalla lisää lapsia?! Luultavasti miehesi töissä ollessaan olisi useinkin mieluummin sinun ja lastesi kanssa mutta muistaa sitten että tosiaan kotonahan alkaa aina heti ovella vakava keskustelu missä keskustelu tarkoittaa sitä että toinen luettelee mikä miehessä ja miehen käytöksessä on vikana ja sitten vielä em lista siitä miten kotona on ollut taas rankkaa ja mennyt taas koko päivä kotitöihin mihin normaali-ihmisellä menee noin tunti päivässä mutta tietysti kotiäidillä menee aina "koko päivä". Lisäksi täytyy muistaa miten totaalisen uuvuttavaa on hoitaa omia lapsia joista toinen on vauva ja toinen päivän eskarissa! Voimahalaus! Töissä käyminenhän on sitä että vaan poikaporukassa hörpitään kahvia ja naureskellaan vitseille ja keksitään tekosyitä ettei vielä tarvitse mennä kotiin! Eihän sellainen väsytä joten jos mies sattuukin olemaan väsynyt niin hällä on pakko olla toinen nainen! Siitähän on varma merkki se että mies ei enää edes arvosta naisen työtä eli sitä että hän painaa pesu- ja tiskikoneen nappulaa, tekee kaksi ruokaa ja ehkä imuroi. Hyvä että kymmenen tuntia riittää moiseen urakkaan! Lisäksi mies on kuukaudessa 24 päivää töissä 12h päivä ja käyttää 800€/kk ruokaan! Sehän on n.17€ / ateria! Ties mitä sisäfileitä sillä saa ala carte-listalta, vaimo-raukka ja lapset joutuvat tyytymään kotiruokaan kun mies töissä herkuttelee RAVINTOLASSA kaksi kertaa päivässä! Mies ei vaan ymmärrä että yrittäjyys toimii juuri niin että ottamalla vaikka makaronilaatikkoa tupperware-kipossa evääksi säästää 800€/kk jonka voi siis muuttaa suoraan vapaa-ajaksi perheen kanssa!
Ap, olet jaksanut uskomattoman pitkään, mutta nyt on aika nostaa kytkintä. Tuosta miehestä ei ole teille perheenjäseneksi. Paljon voimia sinulle, kun lähdet nyt muuttamaan omaasi ja lastesi elämää parempaan suuntaan. Normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnemme kaikki vastaavanlaisia tilanteita, joissa mies on aivan erilainen. Vähentää töitään, jakaa vastuuta, ei pidä itseään jonain ihmemiehenä vaan luottaa muihinkin työntekijöihin, niihin itse valitsemiinsa alaisiinsa. Kotiin tultuaan on liikuttuneen kiitollinen siitä, miten nainen on pitänyt kodin kunnossa ja lapset hyvässä hoidossa. Mies on liikaa töitä paiskiessaan kaivannut perhettään, joten hän myöntää sen ja hyvittää poissaolonsa. Hän haluaa osaksi perhettä ja osallistuu siksi sen elämään, auttaa kotitöissä, on lasten kanssa. Rakkaus on hänelle ykkösasia elämässä.
Ap:n mies taas omasta halustaan asuu töissä, oikein uhriutuu siitä, leuhkii sillä, ja käy kotona vain aiheuttamassa pelkoa ja hakemassa seksiä, siis kontrolloimassa. Vaimo ja lapset - elävät ihmiset, hänen perheensä! - ovat ap:n miehelle vain väline raivota ja paneskella. Tämä mies sopisi paremmin sinkuksi, sillä hänelle se elämän ykkösasia on hän itse. Ei muuta.
Kävin vaan miettimään, ne todella pitkät vastaukset, kirjallisuuden huipentumat ovat jotenkin outoja. Käykö tuo henkilö ihan täysillä varmasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvä juttu, että mies on varannut ajan lääkärille, ja on halukas jollain lailla työstämään ongelmiaan. Mutta vaikka hän alkaisi käydä intensiivisesti psykoterapiassa, niin muutos on hyvin hidasta ja menee todennäköisesti monta vuotta ennen kuin hänen kanssaan eläminen on mukavaa, sulle ja lapsille. Tuon mittaluokan ongelmat ei korjaannu ihan muutamalla terapiakäynnillä. Menee kauan ennen kuin hän edes tiedostaa kaikki ongelmakohtansa, ja sen jälkeen ajattelumallien ja käytöksen muuttamiseen kyseisissä tilanteissa menee vielä lisää aikaa.
Joten, mielestäni olisi todella tärkeää nyt silti asua erillään. Kuulostaa siltä, että sulla ei oo varaa altistaa itseäsi (ja lapsia) tuolle enää yhtään enempää, ettei mies vedä teitä enää yhtään huonompaan vointiin. Teillä voi olla yhteinen tulevaisuus, jos mies nyt tosiaankin alkaa jollain lailla työstää asioita, mutta kuten sanottua niin hän on siitä huolimatta vielä pitkään raskas ja vahingollinen elämänkumppani ja isä.
Itse teet ratkaisusi, mutta halusin kirjoittaa tämän jotta et valheellisesti lähtisi siihen että kyllähän asiat on kohta ihan toisin. Olen itsekin mielenterveyskuntoutuja ja käyn nyt neljättä vuotta psykoterapiassa, ja mulla on muidenkin läheisteni osalta tuntumaa siihen että millaisella aikataululla muutokset voi tapahtua. Jos on yhtään isompaa ongelmaa, niin on vuosien hidas prosessi työstää ne asiat kunnolla.
Niin kyllä luulisi miehen panostavan sitten rahalla perheeseen, hankkimalla vaikka siivoojan, jos siivoaminen on ylivoimaista . Se on 40 e h, ei suuri menetys siitä hyödystä, minkä saa ja voi hakea kotitalousvähennyksen. Ihmettelen, että tätä ei kukaan siivouksesta valittava halua ottaa vaihtoehtona. Onko se sitten kivempi raivota kun ei jaksa vai panostaa hieman omaan mukavuuteen.
Kyllä asioihin löytyy aina ratkaisuja. Jos on työssä ja ei jaksa siivota , niin luulisi, että on sitä rahaakin sitten vai mihin ne kaikki menevät.....
198, kissan kakkaa seinän vieret täynnä?? Mitä ihmettä? Jos ei kissanne käy hiekkalaatikolla
- onko laatikko likainen?
- Onko kaksi laatikkoa per kissa kuten on suositus?
Miksi pidätte eläintä jos ei kumpikaan sitä hoida? Ajatteletteko asiaa eläimen kannalta? Ulos ei kissaa saa päästää, se ei ole ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Kävin vaan miettimään, ne todella pitkät vastaukset, kirjallisuuden huipentumat ovat jotenkin outoja. Käykö tuo henkilö ihan täysillä varmasti?
Luultavasti hän haluaa aiheuttaa sellaisen vaikutelman ja epäilyn.
Kyllä hän on hyvin onnistunut taiteessaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä luulisi miehen panostavan sitten rahalla perheeseen, hankkimalla vaikka siivoojan, jos siivoaminen on ylivoimaista . Se on 40 e h, ei suuri menetys siitä hyödystä, minkä saa ja voi hakea kotitalousvähennyksen. Ihmettelen, että tätä ei kukaan siivouksesta valittava halua ottaa vaihtoehtona. Onko se sitten kivempi raivota kun ei jaksa vai panostaa hieman omaan mukavuuteen.
Kyllä asioihin löytyy aina ratkaisuja. Jos on työssä ja ei jaksa siivota , niin luulisi, että on sitä rahaakin sitten vai mihin ne kaikki menevät.....
Vuokraan se palkka tuntuisi nykypäivänä miltei kokonaan menevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä luulisi miehen panostavan sitten rahalla perheeseen, hankkimalla vaikka siivoojan, jos siivoaminen on ylivoimaista . Se on 40 e h, ei suuri menetys siitä hyödystä, minkä saa ja voi hakea kotitalousvähennyksen. Ihmettelen, että tätä ei kukaan siivouksesta valittava halua ottaa vaihtoehtona. Onko se sitten kivempi raivota kun ei jaksa vai panostaa hieman omaan mukavuuteen.
Kyllä asioihin löytyy aina ratkaisuja. Jos on työssä ja ei jaksa siivota , niin luulisi, että on sitä rahaakin sitten vai mihin ne kaikki menevät.....
Vuokraan se palkka tuntuisi nykypäivänä miltei kokonaan menevän.
No kai nyt ostetaan ruokaa ja muuta, jos vuokra vaikka 700 e, niin onko nettopalkka sitten sama?
Ei sekään ole mitenkään ihmeellistä, että juuri vauva-aika nostaa pelot taas pintaan.
Joku kasariguru aikanaan sanoi, että kerro minulle, mitä pelkäät, niin minä kerron sinulle tulevaisuutesi. Eli on hyvin inhimillistä pyrkiä pelkojaan kohti, koska nehän ovat siis mielessä koko ajan.
Mutta joo kuten edellä sanottiin, niin on, että menneisyys on mitä on, sieltä jää useasti paljon haitallista matkaan ja sen vuoksi monessa kohtaa on vaan jaksettava taas valita, että en ole enää se, joka silloin olin. Kestolaji.