Lue keskustelun säännöt.
Onko avioero ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa?
Meillä on mennyt viimeisen vuoden ajan puolisoni kanssa jatkuvasti vain huonommin ja huonommin. Mieheni on jatkuvasti töissä, vähintään 6 päivää viikossa ja minulle jää lasten lisäksi aivan kaikki kotityöt. Miehen mukaan se mitä kotona teen, ei ole mitään. Hän ei arvosta kotiäitiyttäni lainkaan, vaikka olen uhrannut esim. viimeiset 7 kk yöuneni erittäin hankalan vauvan heräilyn takia ja antanut miehen nukkua jotta jaksaa töissä. Olen siis vanhempainvapaalla ja hoidan 7 kk ikäistä vauvaa. Meillä on 6-vuotias lapsi myös.
Mies ei ole kertaakaan joutunut hoitamaan lasta, sillä on aina töissä ja minä tyhmänä olen ajatellut että en stressaa häntä lisää vaan annan nukkua ja hoidan ihan kaiken kotona jotta mies jaksaisi paremmin. Olen itse aika uupunut, ja miehen vähättely siitä että tämä mitä teen ei ole yhtään mitään, masentaa entisestään.
Miehen pinna on olematon, saa raivarin pienestä joten koko perhe kulkee kuin munan kuorilla kotona ettei kukaan suututa miestä. Pariterapiassa on käyty ja siellä terapeutti totesi että olemme todellakin avun tarpeessa ja ehdotti 10 lisäkäyntiä. Alan olla sitä mieltä etten jaksa enää edes yrittää, en jaksa käydä pariterapiassa kun ei se mitään muuta.
Mies syyttää vain minua, kaikki on syytäni, hänen raivarinsa ovat minun vikaa, hänen stressinsä on minun vikaa, aivan kaikki. Vauvaa hän hoitaisi mielellään kuulemma, mutta vain jos minä ja esikoinen emme olisi kotona. Ei voi kuulemma keskittyä vauvan hoitoon jos me olemme täällä. Hänen mielestään hän voisi mennä viikonloppuna vaikka työpaikalleen vauvan kanssa (!!!?). Mies ei tajua että perhe ei toimi näin. Hän ei tee mitään työstressilleen tai vihanhallintaongelmilleen, tuntuu että tilanne vain pahenee ja pahenee. Kysyin aamulla mieheltä, keksiikö hän yhtään syytä miksi meidän pitäisi olla yhdessä, kun tilanne on mennyt näin pahaksi. Hän ei keksinyt yhtäkään.
Onko tässä tilanteessa enää järkevää yrittää väkisin pitää pystyssä suhdetta ja perhettä kun ajatuksemme em. asioista eroaa niin totaalisesti? Yritän niin paljon että kaikilla olisi hyvä olla, en vaadi itselleni mitään (eikä minulla ole edes yhtäkään harrastusta saati 1-2 tuntia KUUKAUDESSA omaa aikaa). Pahinta on että jos eroaisimme, arkemme lasten kanssa ei juuri muuttuisi. Mies vaan ei olisi täällä huonotuulisena kiukuttelemassa. Rahaa olisi käytössä vähemmän, mutta minun tuloni yms riittäisi turvaamaan minulle ja lapsille ihan ok elintason. Mies ei siis halua erota, vaikka ei keksikään yhtään syytä pysyä yhdessä.
Kommentit (325)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla mahdollista, että miehellä on salarakas? Yksi hyvin tyypillinen asia on silloin se, että omassa puolisossa nähdään yhtäkkiä kaikki maailman viat ja mies on huonotuulinen ollessaan kotona.
Lisäksi pettämistä tapahtuu miehillä usein juuri siinä kohtaa, kun on vauva talossa.
Tyypillistä anoppipuhetta tuommoinen. Kyllähän yrittäjällä on tarpeeksi tekemistä ilman vieraassa sängyssä ramppaamista. Oma virheensä on sitten siinä, ettei halua järjestää niitä yrityskuvioitaan siedettävämmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaus minun elämästä ennen eroa. Eron jälkeen edelleen lasten hoito, kotityöt ym. jäi minun vastuulle suurimmaksi osin, tottakai. Taloudellisesti on tiukempaa, toisaalta itsenäisyys taloudellisissa asioissa on kiva. Mutta parasta on se että kotona ei ole enää sitä huonoa ja kireää ilmapiiriä. Tottakai lapset välillä tappelee ja minulla on pinna kireällä, mutta ei kenenkään tarvitse enää hipsiä sukkasillaan niin sanotusti - ettei yksi ärsyynny ja räjähdä. Ja se suunnaton helpotus siitä ettei tarvitse yrittää tai esittää mitään suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jota ei vaan enää rakasta. Ja tieto siitä että on mahdollisuus löytää rakkautta muualta, ja että on VAPAA siihen. Ero ei ole loppu vaan uuden alku ja mahdollisuus.
Jos kiinnostaa, niin hyvää vertaistukea eroon saa tästä Eropodi -podcastista. https://radioplay.fi/podcast/eropodi/
Vierailija kirjoitti:
yksi elämä joka voi päättyä milloin tahansa. En tuhlaisi sitä väärän tai ei kiinnostan kumppanin kanssa.
EN vaikka olisi kuinka paljon tahansa rahaa tai lapsia. Onnettomassa rakkaudettomassa suhteessa elämäminen on pahin itsepetos jonka voi tehdä. Lapset on hetken lapsia, mutta niiden takia ei kannata haaskata sitä omaa yhtä ainutta elämää. Lapsilla on oma elämä.
Kuolinvuoteella painaa loppujen lopuksi vain se olitko elämässäsi AIDOSTI onnellinen.
Voi herran jestas itsekkyyden määrää. Vauvavuonna ei erota, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Ehtii sitä myöhemminkin. Pienillä lapsilla ei ole mitään "omaa elämää", vaan se perhe on heidän elämä.
Ihminen ei voi olla elämässään jatkuvasti onnellinen, tämä on jotain ihme nykyihmisen harhaa.
yksi elämä joka voi päättyä milloin tahansa. En tuhlaisi sitä väärän tai ei kiinnostan kumppanin kanssa.
EN vaikka olisi kuinka paljon tahansa rahaa tai lapsia. Onnettomassa rakkaudettomassa suhteessa elämäminen on pahin itsepetos jonka voi tehdä. Lapset on hetken lapsia, mutta niiden takia ei kannata haaskata sitä omaa yhtä ainutta elämää. Lapsilla on oma elämä.
Kuolinvuoteella painaa loppujen lopuksi vain se olitko elämässäsi AIDOSTI onnellinen.