Millaiset ihmiset laittavat suhteen heti poikki, jos toisella paljastuu sivusuhde?

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kysyy tällaista aivan vakavissaan?

Joku joka on moraalisesti vajavainen, eikä halua kantaa vastuuta teoistaan.

Kysytkö sinä tuota ihan tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.

Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?

Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.

Enpä viitsi lopettaa olemista random-palstailijan takia. Arvomaailmamme eivät taida muutenkaan kohdata, sen verran yksioikoinen ja kylmä on maailmankuvasi.

Yksioikoinen ja kylmä? Minähän olen ketjun mittaan koko ajan selostanut siitä, mitenkä yksinkertaisia totuuksia ei olekaan ja kaikella on aina syynsä, kun puhutaan todellisesta maailmasta ja oikeista ihmisistä. Että pettäjä ei aina ole paha ihmisluopio ja petetty viaton uhri, että ainut ratkaisu ei kategorisesti ole välitön ero, että monet ihmiset pääsevät satunnaisista hairahduksistakin yli, koska parisuhde ja perhe ovat tärkeimpiä arvoja ja niin edelleen. Yksioikoisia ja kylmiä ovat nämä "pettäjä on aina yksin syypää, erottava heti!"- vouhkaajat mustavalkoisine ja tuomitsevine maailmankuvineen, jossa inhimillisyydelle ja ymmärrykselle ei jää mitään sijaa. 

On aina vastenmielistä, kun pahaa tekoa puolustellaan. Sille voi olla hyviä syitä. Murhaajakin voi olla pakkoraossa. Olennaista on kuitenkin katua pahoja tekojaan, ei selittää niitä muiden syyksi eikä puhua niitä pois. Vasta katuminen tekee ihmisestä inhimillisen. Nyt sinä syyllistät uhreja, ja ihmettelet, kun se ei herätä sympatiaa.

Kommentissasi ei ole mitään järkeä. Kukaan ei ole nähdäkseni puolustellut ketjussa mitään pahoja tekoja. Eikä varsinkaan sanonut, etteikö katuminen olisi aiheellista. Uhreja ei ole syyllistetty. Mikään kirjoittamasi ei ole todellisuuteen perustuvaa vaan puhdasta hourimista. Kuten aika moni muukin asian sijasta henkilöön menevä epäasiallisuus ketjussa. Lienevätkö kaikki sinun käsialaasi peukutuksineen Päivineen?

Ehkä kyse onkin siitä, ettet ymmärrä, miten kirjoituksesi tulkitaan. Ehkä todella pyrit ymmärrykseen. Keskustelu ei kuitenkaan ole kovin hedelmällistä, joten omalta osaltani en taida sitä enää jatkaa.

Ymmärrän sen, että täällä pyörii jotain mielenterveyspotilaita tai pahantahtoisia trolleja, kuten tuo järkyttävä kuvotus tuossa yllä, jotka ottavat tekstejäni ainoastaan siemeneksi oman mielikuvituksensa sairaiden tuotoksien kasvattamiseksi ja sitten räkäisevät päin pläsiä tuota solvaavaa ja tuomitsevaa uhoaan. Kirjoitusteni tulkinnastahan ei ole kyse vaan jostain muusta, mutta kun kirjoituksiini kerran vastataan, niin sitten minä vastaan halutessani edelleen takaisin ja oikaisen ainakin ylilyönnit ja virhetulkinnat. 

Mitä alkuperäiseen aiheeseen tulee, niin olen tässä pitkin matkaa kyseenalaistanut niitä ehdottoman mustavalkoisia ydinlausevastauksia jotka peukkujen valossa näyttävät nauttivan enemmistön suosiota. Tietoista vastarannankiiskeyttä siis. Siihen on myös hyvä syy. Yltiötuomitseva moralisointi palstan aidossa mammahengessähän kun on se, että pettäjä on aina sanoinkuvaamattoman paha ihminen ja petetty täysin viaton uhri ja että ero on aina ehdoton, oikea, ja likipitäen velvoittava seuraamus pettämisestä tai jopa sen epäilemisestä. Mikä on tietenkin oikeiden ihmisten oikeassa elämässä melko kaukana totuudesta. Kyllä, joskus on pahoja ihmisiä jotka eivät kykene asiallisiin ihmissuhteisiin ja se voi ilmetä pettämisenäkin, eikä siihen kannata sen enempää aikaa ja energiaa tuhlata. Mutta sitten on kaikenlaista muutakin. Inhimillisen elämän koko kirjo on laaja ja monivärinen. Harvoin on täysin hyvää ja täysin pahaa ihmistä, syyllistä ja viatonta. Mustaa ja valkoista. Vielä harvemmin toistensa puolisoina samassa parisuhteessa, ehkä perheenkin perustaneena ja vuosikymmeniä yhdessä olleina. Todella ihmeellistä olisi että niin olisi. 

Kyse ei missään nimessä ole pettämisen puolustamisesta. Eikä muidenkaan pahojen tekojen. Mutta kyse on ymmärtämisestä, mustavalkoisen ääripääajattelun kirjon laajentamisesta näkemään väliin jäävät harmaan sävyt sekä asioiden asettamisesta realistisempiin asiayhteyksiin teoreettisesta dogmakirjastosta jossa joka asia on yliyksinkertaistettu nyrkkisäännöksi. Kysymys "millaiset ihmiset..." on jo sinänsä varmaankin provoksi tarkoitettu mutta havaitsin sen kiinnostavaksikin. Ketjussahan on tuotu esiin kai toistakymmentä enempi vähempi samansuuntaista kuvausta "sellaisista ihmisistä..." mutta olen havaitsevinani että useimmissa tapauksissa kyse voi olla ihmisten tietynlaisesta itsensä korottamisesta muita paremmaksi, koska kaikki nuo eri kuvaukset heijastelevat samanlaista korkeamoraalista, hyvää, jaloa, epäkohtia sietämätöntä idealistista menestyjää. Onpa tässä suoraan käytetty aika halventavia ilmaisujakin heitä kohtaan, jotka toimivat ja ajattelevat toisin. Ketjuun osallistuneista, varsinkaan tuomitsijoista, harva jos kukaan on hyväksynyt, että ihan hyvä ja hyvinvoiva ihminen saattaa sittenkin sietää puolisoltaan pettämistä ja muuta hölmöilyä, että sellaisestakin voidaan päästä yli, että joillekin meistä ihmisistä merkitsevät muunlaiset arvot enemmän kuin oma kunniantunto tai omistushaluinen mustasukkaisuus joka yleensä kielii epävarmuudesta. 

Jokainen ihminen kantaa vastuun omista teoistaan. Sen jälkeen kun petät parisuhteessa olipa olosuhteet mitkä tahansa, keksitpä miten hyvät selitykset pettämisellä tahansa ja vaikka kuinka yrität pistää petoksesi petetyn syyksi niin sinä olet vastuussa teostasi- ei kukaan muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.

Minä käytän termiä "moraalihysteerikko" vaikka olisin samaa mieltäkin itse asiasta. Sääntöjen tasolla pettämistä en hyväksy, mutta siitä huolimatta nämä "jätän heti jos pettää"-meuhkaajat ovat moraalihysteerikkoja. Se, että jotain ei sinänsä hyväksy, on eri asia, kuin kategorinen tuomio siitä, että ei-hyväksytty teko on aina ja kaikissa tapauksissa johtava ehdottomasti suhteen päättymiseen. En hyväksy sitäkään, että puoliso syö lasten vanukkaat. Se on sääntö, ja sellainen teko on minusta väärin. Mutta samalla en menisi hysterisoimaan asiaa niin, että ero tulee jos kerrankin menee syömään. Ja kyllä, tunteiden vuoksi eroaminen on ihan ymmärrettävää. Ei jonkin teon vuoksi sinänsä. Tunteidensa kanssa pitää läpikäydä tietyt prosessit ja katsoa jääkö loppusaldo positiiviseksi. Jos rakkaus siitä huolimatta voittaa, ei ole ehkä järkevää erota ihan vain periaatteellisen säännön takia. Tai toisaalta kaikille se pettäminen nyt ei sitten vaan tuota kauheaa tunnekuohua. 

Mitä ihmettä? :D luuletko oikeasti, että joku eroaa periaatteen vuoksi, vaikka oikeasti haluaisi jatkaa suhdetta?? Kyllä ihmiset tekevät suuret valinnat elämässään 99.9% tunteiden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.

Minä käytän termiä "moraalihysteerikko" vaikka olisin samaa mieltäkin itse asiasta. Sääntöjen tasolla pettämistä en hyväksy, mutta siitä huolimatta nämä "jätän heti jos pettää"-meuhkaajat ovat moraalihysteerikkoja. Se, että jotain ei sinänsä hyväksy, on eri asia, kuin kategorinen tuomio siitä, että ei-hyväksytty teko on aina ja kaikissa tapauksissa johtava ehdottomasti suhteen päättymiseen. En hyväksy sitäkään, että puoliso syö lasten vanukkaat. Se on sääntö, ja sellainen teko on minusta väärin. Mutta samalla en menisi hysterisoimaan asiaa niin, että ero tulee jos kerrankin menee syömään. Ja kyllä, tunteiden vuoksi eroaminen on ihan ymmärrettävää. Ei jonkin teon vuoksi sinänsä. Tunteidensa kanssa pitää läpikäydä tietyt prosessit ja katsoa jääkö loppusaldo positiiviseksi. Jos rakkaus siitä huolimatta voittaa, ei ole ehkä järkevää erota ihan vain periaatteellisen säännön takia. Tai toisaalta kaikille se pettäminen nyt ei sitten vaan tuota kauheaa tunnekuohua. 

Mitä ihmettä? :D luuletko oikeasti, että joku eroaa periaatteen vuoksi, vaikka oikeasti haluaisi jatkaa suhdetta?? Kyllä ihmiset tekevät suuret valinnat elämässään 99.9% tunteiden perusteella.

Kyllä minäkin luulen, että suurin syy eroon näissä tapauksissa on se,että näkee sen kumppaninsa täysin uudessa valossa. Inho, pettymys ja se ettei voi luottaa enää koskaan. Pettäminen muuttaa ja kyseenalaistaa aivan kaiken ja mennyt suhdekkin näyttäytyy täysin eri valossa.

Vierailija kirjoitti:

No sellaiset joille on tärkeää olla kumppanilleen ykkösvaihtoehto. Minä en ainakaan jäisi roikkumaan suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei rakasta (ja sanotte te mitä tahansa, ei se todellakaan rakasta jos oikein sivusuhdetta pitelee).

Minusta kysymys voisi pikemminkin olla, että millainen ihminen jää roikkumaan suhteeseen, kun puoliso jää kiinni sivusuhteesta?

Samaa mieltä.. Yleensä noi joilla on se salinen sivusuhde, niin eivät hyväksy jos kumppani kysyy saisiko hänkin hommaa sellaisen sivusuhteen. Se ei käy oikein ikinä. Mun ex tyttöystävä hengaili tällaisen uuden "ystävän" kanssa. Kun narahti, niin kysyin että miksi et kertonut tästä ystävästä jos se on kerta sellanen pelkkä ystävä. En olisi ymmärtänyt.. Ahaa ok, no olisko ollut parempi koittaa ymmärränkö. Ilmotin, että tasottelen tilit niin, että hommaan kanssa uuden parhaan ystävän, niin ei se käyny. Alko tilittää, että pitääkö heti olla jotain kostotoimia.. Miten voi noin sanoa edes, kun seläntakana pyörii. Ei ollu ite valmis nuolemaa tulevia haavoja. En siis jäänyt suhteeseen. Olkoot siinä sivusuhteessa nyt sitten.

Minä ainakin arvostan itseäni sen verran etten jää roikkumaan minkään urpon hihaan kiinni. Eipä ole ainoa nainen maailmasssa, vaikka mun exän oli sekin asia vaikea käsittää. Mistä löydät samanlaisen naisen kun minä olen.... Noh, voit olla varma etten halua samanlaista kun sinä olet, muuten olisin taas samassa tilanteessa pakkailemassa kamoja ja susta ei paljon paremmaksi tarvi pistää . Se riittää ettei ole sivusuhdetta.

Onpas naiset taas ehdottomina, vaikka täällä on viikottain avauksia kuinka mammoilla on ihana sivusuhde, josta ei ole kenellekään mitään harmia, vaan pelkkää hyötyä jne..rikastuttaa elämää ja se ei ole keneltäkään pois.

Minulla oli ”nuttura kireällä” kun huomautin tällaiselle Aasian viennin asiantuntijalle hu@raamisesta.

Joopa-joo.

Vierailija kirjoitti:

Onpas naiset taas ehdottomina, vaikka täällä on viikottain avauksia kuinka mammoilla on ihana sivusuhde, josta ei ole kenellekään mitään harmia, vaan pelkkää hyötyä jne..rikastuttaa elämää ja se ei ole keneltäkään pois.

Nämä sivusuhteitaa kehuskelevat ovat täysin varmasti trolleja. Kaikkea, mitä täällä kirjoitetaan ei kannata ottaa todesta. Välttämättä eivät ole edes naisia.

Sitä paitsi ihan yhtäläisesti miehet edellyttävät suhteessaan uskollisuutta. Esim. Mieheni jätti exänsä juuri sen vuoksi että exä kävi panemassa toisia. Tästä syystä ainakin meidän suhteessa on tämä pettämisasia keskusteltu heti kättelyssä selväksi. Meillä on samanlaiset arvot siitä, mitä kumppanilta pitää voida odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto - tai suhde ylipäätään - on nykypäivänä sopimus. Olisi toivottavaa, että myös moraaliset kohdat käytäisiin läpi etukäteen. Ne voidaan myös päivittää. Ja kyllä, tämä on hyvinkin mustavalkoista: mikäli toinen pettää ilmoittamatta yksiavioiseksi sovitun suhteen, on hän syyllinen - aivan sanan varsinaisessa merkityksessään.

Itse ajattelisin jopa aviorikoksen palautusta järkeväksi rikoslakiin, loppuisi tämä pelleily.

Voi naiiviuden naiiviutta! Laki ei ole koskaan onnistunut estämään ihmisiä seksuaalisten tai romanttisten suhteiden luomisessa täysin riippumatta siviilisäädystään. Ei edes aikoina, jolloin teidän moraalihysteerikkojen hallussa on ollut inkvisition tyyppisiä fasistisia julmuuskorporaatioita ehdottomassa vallassaan kuolemantuomioineen päivineen. Aika pitkälti hyödyttömyytensä vuoksi tuollaisista laeista on vähitellen luovuttukin. Myös siksi, että lainsäätäjän ei tule puuttua yksityiselämään millään lailla ilman painavia perusteita. Se olkoon ihmisten keskenään sovittavissa, mikä on soveliasta ja mikä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.

Minä käytän termiä "moraalihysteerikko" vaikka olisin samaa mieltäkin itse asiasta. Sääntöjen tasolla pettämistä en hyväksy, mutta siitä huolimatta nämä "jätän heti jos pettää"-meuhkaajat ovat moraalihysteerikkoja. Se, että jotain ei sinänsä hyväksy, on eri asia, kuin kategorinen tuomio siitä, että ei-hyväksytty teko on aina ja kaikissa tapauksissa johtava ehdottomasti suhteen päättymiseen. En hyväksy sitäkään, että puoliso syö lasten vanukkaat. Se on sääntö, ja sellainen teko on minusta väärin. Mutta samalla en menisi hysterisoimaan asiaa niin, että ero tulee jos kerrankin menee syömään. Ja kyllä, tunteiden vuoksi eroaminen on ihan ymmärrettävää. Ei jonkin teon vuoksi sinänsä. Tunteidensa kanssa pitää läpikäydä tietyt prosessit ja katsoa jääkö loppusaldo positiiviseksi. Jos rakkaus siitä huolimatta voittaa, ei ole ehkä järkevää erota ihan vain periaatteellisen säännön takia. Tai toisaalta kaikille se pettäminen nyt ei sitten vaan tuota kauheaa tunnekuohua. 

Mitä ihmettä? :D luuletko oikeasti, että joku eroaa periaatteen vuoksi, vaikka oikeasti haluaisi jatkaa suhdetta?? Kyllä ihmiset tekevät suuret valinnat elämässään 99.9% tunteiden perusteella.

Juuri niin. Siksi nämä mustavalkoisen periaatteelliset "ero välittömästi" ja "ero ensin, sitten uusi suhde" -julistajat ovatkin täysin feikkejä. Ihminen ottaa hatkat tunteidensa perusteella tai jää suhteeseen kolhuista huolimatta tunteidensa perusteella. Myös ryhtyy sivusuhteeseen tunteidensa perusteella. 

Millainen ihminen ei lähde?

Tuttavani miesystävä petti naisen kaverin kanssa, tai heillä taisi olla pitempikin suhde. Nainen yrittää pitää miehen kynsin hampain, uskottelee miehelle miten hyvin heillä meni vaikka  mies haluaa/halusi erota. Halunnut jo pitempään, sen kyllä näki.. 

En ymmärrä tätä naista yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.

Minä käytän termiä "moraalihysteerikko" vaikka olisin samaa mieltäkin itse asiasta. Sääntöjen tasolla pettämistä en hyväksy, mutta siitä huolimatta nämä "jätän heti jos pettää"-meuhkaajat ovat moraalihysteerikkoja. Se, että jotain ei sinänsä hyväksy, on eri asia, kuin kategorinen tuomio siitä, että ei-hyväksytty teko on aina ja kaikissa tapauksissa johtava ehdottomasti suhteen päättymiseen. En hyväksy sitäkään, että puoliso syö lasten vanukkaat. Se on sääntö, ja sellainen teko on minusta väärin. Mutta samalla en menisi hysterisoimaan asiaa niin, että ero tulee jos kerrankin menee syömään. Ja kyllä, tunteiden vuoksi eroaminen on ihan ymmärrettävää. Ei jonkin teon vuoksi sinänsä. Tunteidensa kanssa pitää läpikäydä tietyt prosessit ja katsoa jääkö loppusaldo positiiviseksi. Jos rakkaus siitä huolimatta voittaa, ei ole ehkä järkevää erota ihan vain periaatteellisen säännön takia. Tai toisaalta kaikille se pettäminen nyt ei sitten vaan tuota kauheaa tunnekuohua. 

Mitä ihmettä? :D luuletko oikeasti, että joku eroaa periaatteen vuoksi, vaikka oikeasti haluaisi jatkaa suhdetta?? Kyllä ihmiset tekevät suuret valinnat elämässään 99.9% tunteiden perusteella.

Juuri niin. Siksi nämä mustavalkoisen periaatteelliset "ero välittömästi" ja "ero ensin, sitten uusi suhde" -julistajat ovatkin täysin feikkejä. Ihminen ottaa hatkat tunteidensa perusteella tai jää suhteeseen kolhuista huolimatta tunteidensa perusteella. Myös ryhtyy sivusuhteeseen tunteidensa perusteella. 

Jos ryhdyt sivusuhteeseen tunteittesi perusteella voit olla aika varma, että kumppanisi ottaa sinusta eron omien tunteittensa perusteella. Edelleen vastausta odottaa se kysymys, että miksi ihmeessä tämä petturi haluaa väkisin roikkua suhteessa ja sitoumuksessa, jota ei edes itse käytöksellään kunnioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto - tai suhde ylipäätään - on nykypäivänä sopimus. Olisi toivottavaa, että myös moraaliset kohdat käytäisiin läpi etukäteen. Ne voidaan myös päivittää. Ja kyllä, tämä on hyvinkin mustavalkoista: mikäli toinen pettää ilmoittamatta yksiavioiseksi sovitun suhteen, on hän syyllinen - aivan sanan varsinaisessa merkityksessään.

Itse ajattelisin jopa aviorikoksen palautusta järkeväksi rikoslakiin, loppuisi tämä pelleily.

Voi naiiviuden naiiviutta! Laki ei ole koskaan onnistunut estämään ihmisiä seksuaalisten tai romanttisten suhteiden luomisessa täysin riippumatta siviilisäädystään. Ei edes aikoina, jolloin teidän moraalihysteerikkojen hallussa on ollut inkvisition tyyppisiä fasistisia julmuuskorporaatioita ehdottomassa vallassaan kuolemantuomioineen päivineen. Aika pitkälti hyödyttömyytensä vuoksi tuollaisista laeista on vähitellen luovuttukin. Myös siksi, että lainsäätäjän ei tule puuttua yksityiselämään millään lailla ilman painavia perusteita. Se olkoon ihmisten keskenään sovittavissa, mikä on soveliasta ja mikä ei. 

Jos tämä asia on yksilöiden kesken sovittavissa ,niin miksi se petturi ei hyväksy, että pettäminen saa sen kumppanin lopettamaan suhteen siihen? Rikot kahdenkeskinen luottamuksen ja sopimuksen ja sen seurauksena se petetty haluaa sinusta kokonaan eroon. Yksinkertaista vai mitä. Teoilla on seuraukset. Suck IT up.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei lähde?

Tuttavani miesystävä petti naisen kaverin kanssa, tai heillä taisi olla pitempikin suhde. Nainen yrittää pitää miehen kynsin hampain, uskottelee miehelle miten hyvin heillä meni vaikka  mies haluaa/halusi erota. Halunnut jo pitempään, sen kyllä näki.. 

En ymmärrä tätä naista yhtään.

Oletko kuullut rakkaudesta? Se voi joskus olla suurempi tunne kuin mustasukkaisuus tai omistushalu. Rakkaus saa antamaan anteeksi ja sallimaan epätäydellisyyden. Rakkaus on epäitsekästä; se ei anna periksi pienistä oman egon kolhuista. Aidossa rakkaussuhteessa toista ihmistä ei käytetä ainoastaan oman itsen pönkittämiseen ja statuksen nostatukseen ja itsetuntoa hivelevän palvonnan välineenä vaan yksinkertaisesti välitetään siitä toisesta ihmisestä niin paljon, että isotkin hölmöilyt voidaan katsella läpi sormien.

Lisäksi edelleen on myös niin, että kaikki eivät suhtaudu esimerkiksi seksiin muiden kanssa kamalana tabuna. Jotkut toiset eivät romanttiseen sivusuhteeseenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto - tai suhde ylipäätään - on nykypäivänä sopimus. Olisi toivottavaa, että myös moraaliset kohdat käytäisiin läpi etukäteen. Ne voidaan myös päivittää. Ja kyllä, tämä on hyvinkin mustavalkoista: mikäli toinen pettää ilmoittamatta yksiavioiseksi sovitun suhteen, on hän syyllinen - aivan sanan varsinaisessa merkityksessään.

Itse ajattelisin jopa aviorikoksen palautusta järkeväksi rikoslakiin, loppuisi tämä pelleily.

Voi naiiviuden naiiviutta! Laki ei ole koskaan onnistunut estämään ihmisiä seksuaalisten tai romanttisten suhteiden luomisessa täysin riippumatta siviilisäädystään. Ei edes aikoina, jolloin teidän moraalihysteerikkojen hallussa on ollut inkvisition tyyppisiä fasistisia julmuuskorporaatioita ehdottomassa vallassaan kuolemantuomioineen päivineen. Aika pitkälti hyödyttömyytensä vuoksi tuollaisista laeista on vähitellen luovuttukin. Myös siksi, että lainsäätäjän ei tule puuttua yksityiselämään millään lailla ilman painavia perusteita. Se olkoon ihmisten keskenään sovittavissa, mikä on soveliasta ja mikä ei. 

Jos tämä asia on yksilöiden kesken sovittavissa ,niin miksi se petturi ei hyväksy, että pettäminen saa sen kumppanin lopettamaan suhteen siihen? Rikot kahdenkeskinen luottamuksen ja sopimuksen ja sen seurauksena se petetty haluaa sinusta kokonaan eroon. Yksinkertaista vai mitä. Teoilla on seuraukset. Suck IT up.

Jaa, miksi ei hyväksyisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.

Minä käytän termiä "moraalihysteerikko" vaikka olisin samaa mieltäkin itse asiasta. Sääntöjen tasolla pettämistä en hyväksy, mutta siitä huolimatta nämä "jätän heti jos pettää"-meuhkaajat ovat moraalihysteerikkoja. Se, että jotain ei sinänsä hyväksy, on eri asia, kuin kategorinen tuomio siitä, että ei-hyväksytty teko on aina ja kaikissa tapauksissa johtava ehdottomasti suhteen päättymiseen. En hyväksy sitäkään, että puoliso syö lasten vanukkaat. Se on sääntö, ja sellainen teko on minusta väärin. Mutta samalla en menisi hysterisoimaan asiaa niin, että ero tulee jos kerrankin menee syömään. Ja kyllä, tunteiden vuoksi eroaminen on ihan ymmärrettävää. Ei jonkin teon vuoksi sinänsä. Tunteidensa kanssa pitää läpikäydä tietyt prosessit ja katsoa jääkö loppusaldo positiiviseksi. Jos rakkaus siitä huolimatta voittaa, ei ole ehkä järkevää erota ihan vain periaatteellisen säännön takia. Tai toisaalta kaikille se pettäminen nyt ei sitten vaan tuota kauheaa tunnekuohua. 

Mitä ihmettä? :D luuletko oikeasti, että joku eroaa periaatteen vuoksi, vaikka oikeasti haluaisi jatkaa suhdetta?? Kyllä ihmiset tekevät suuret valinnat elämässään 99.9% tunteiden perusteella.

Juuri niin. Siksi nämä mustavalkoisen periaatteelliset "ero välittömästi" ja "ero ensin, sitten uusi suhde" -julistajat ovatkin täysin feikkejä. Ihminen ottaa hatkat tunteidensa perusteella tai jää suhteeseen kolhuista huolimatta tunteidensa perusteella. Myös ryhtyy sivusuhteeseen tunteidensa perusteella. 

Jos ryhdyt sivusuhteeseen tunteittesi perusteella voit olla aika varma, että kumppanisi ottaa sinusta eron omien tunteittensa perusteella. Edelleen vastausta odottaa se kysymys, että miksi ihmeessä tämä petturi haluaa väkisin roikkua suhteessa ja sitoumuksessa, jota ei edes itse käytöksellään kunnioita?

No ei kai nämä pettävät ihmiset osaakaan vastata sinun kysymykseesi. Pettäjä keksii aina selitykset, miksi syy on muualla kuin omassa toiminnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei lähde?

Tuttavani miesystävä petti naisen kaverin kanssa, tai heillä taisi olla pitempikin suhde. Nainen yrittää pitää miehen kynsin hampain, uskottelee miehelle miten hyvin heillä meni vaikka  mies haluaa/halusi erota. Halunnut jo pitempään, sen kyllä näki.. 

En ymmärrä tätä naista yhtään.

Oletko kuullut rakkaudesta? Se voi joskus olla suurempi tunne kuin mustasukkaisuus tai omistushalu. Rakkaus saa antamaan anteeksi ja sallimaan epätäydellisyyden. Rakkaus on epäitsekästä; se ei anna periksi pienistä oman egon kolhuista. Aidossa rakkaussuhteessa toista ihmistä ei käytetä ainoastaan oman itsen pönkittämiseen ja statuksen nostatukseen ja itsetuntoa hivelevän palvonnan välineenä vaan yksinkertaisesti välitetään siitä toisesta ihmisestä niin paljon, että isotkin hölmöilyt voidaan katsella läpi sormien.

Lisäksi edelleen on myös niin, että kaikki eivät suhtaudu esimerkiksi seksiin muiden kanssa kamalana tabuna. Jotkut toiset eivät romanttiseen sivusuhteeseenkaan. 

No rakkautta ei ole se, että ei anna toisen elää, vaan se että antaa mennä jos haluaa. Nainen siis tekee eroamisesta todella vaikeaa, vaikka mies petti ja jätti ja koettaa erota..

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen kysyy tällaista aivan vakavissaan?

Varmaankin utelias ja avoin. Sellainen, joka ei kuvittele tietävänsä kaikkea kaikesta jo valmiiksi. 

Ihmiset, joilla on itsekunnioitus tallella.