Millaiset ihmiset laittavat suhteen heti poikki, jos toisella paljastuu sivusuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.

Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.

Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?

Empatiakyvyttömiä narsisteja on paljon. Myyntityössä sosiopatia on vain hyödyksi. Sama mentaliteetti näillä on pyöritellessä siviilissäkin ihmissuhteita - ei moraalia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki itseään kunnioittavat.

Amen.

On siinä keskinäinen luottamus melko hakusessa, jos toinen paljastuu kaksoiselämää eläväksi k-pääksi.

Luottamuksen ehdoton edellytys on uskollisuus ilman mitään muttia ja kysymysmerkkejä (?).

Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin. 

No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.

Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?

Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.

Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.

Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota. 

Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?

Pettäjä on tyytymätön suhteeseensa, mutta voi silti haluta korjata sitä eikä lopettaa. Parisuhde vaan nyt sattuu olemaan kahden kauppa, eikä sen yksipuolinen korjaaminen ole useinkaan mahdollista, varsinkaan sen toimesta, joka on tyytymättömämpi. Joskus ihminen saattaa olla hyvinkin sinnikäs, kärsivällinen, jopa jääräpäinen, kun on tosissaan sitoutunut parisuhteeseen. Myös taipuvainen toiveajatteluun. Kaikki eivät dumppaa perhettään mahdollisine lapsineen päivineen ihan vaan hetken mielijohteesta kun sattuu mieli pahoittumaan vähän kovemmin. Kaikille parisuhde ei ole kuin vähän kulahtanut T-paita jonka voi viskata roskiin kahdesti miettimättä ja hakea uuden tilalle. Jotkut ottavat vakavasti ne vihkivalan lupaukset.

Viimeiseen lauseesi: vihkivalassahan ei vissiin sanallakaan mainita uskollisuutta?.. pettäjähän on se, joka ei ota vakavasti sopimuksen ehtoja. Jos sopimusta rikotaan yksipuolisesti, niin kyllä toisella on silloin täysi syy ja oikeus purkaa sopimus.

Tottakai on. Oikeus ei ole kuitenkaan velvollisuus. Kummankaan ei tarvitse erota siksi, että toinen hölmöilee. Anteeksi voi aina antaa ja ihmisen kykyyn muuttua saa uskoa. Hyvät ihmiset pystyvät siihen. Kaikki eivät toki pysty tai halua. 

Tässä on esimerkiksi maistraatin sivuilta kopioitu vihkikaava:

”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” 

(Vastaus: Tahdon.) ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”(Vastaus: Tahdon.) ”Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen, totean Teidät aviopuolisoiksi.”

”Ottakaa liittonne merkiksi sormus puolisoltanne.” (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.) ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”

Ei tosiaan mainita uskollisuutta missään. Sen sijaan mainitaan, että avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Ja että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä rakastetaan. Palstamoralistien ehdottomat ohjeet siitä, että pettämisestä välittömästi erotaan, eivät oikein istu sen enempää sanamuotoihin kuin henkeenkään. Toki jokainen saa itse tehdä omassa elämässään kuten lystää, mutta välitön pikaero yhden hairahduksenkin jälkeen ei toteuta vihkikaavan ideaa alkuunkaan. Tällaisille hätähousuille avioliitto lieneekin enemmän jokin oman egon pönkittelysysteemi kuin varsinainen tarkoituksenmukainen pysyväksi aiottu parisuhde, jossa oikeasti tehdään kaikkensa ja yritetään pitää se, mihin on kerran sitouduttu.

Totta, niinhän se olikin. "Keskinäinen luottamus" eikä "uskollisuus" oli se, mitä vihkivalassa mainittiin. Siitä on niin pitkä aika kun sanoin "tahdon", niin en ihan tarkkaan muistanut miten päin tuo sanottiin. Keskinäinen luottamus on avioliiton perusta. Kyllä se sopimuksen rikkoja silti on juuri hän, joka luottamusta nauttien vehtailee toisen kanssa toisen selän takana. Eipä se asiaa miksikään muuta, vaikka kuinka pettäjät selittäisi, että "hommasin sivusuhteen, jottei tarvitsisi avioeroa ottaa.."

Luottamuksen voi rikkoa monella tavalla. Joskus sitä ei ole alkujaankaan. Ei pettäminen aina läheskään ole ensimmäinen luottamuksen rikkonut teko eikä pettäjä se joka luottamuksen ekana rikkoo. Viimeinen se voi joskus olla. Aina ei ole sitäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.

Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?

Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.

Oletko äiti, joka kasvattaa tyttärestään kynnysmattoa? Vai unelmamiestäkö jollekin kasvatatte osoittamalla, että on ihan ok kohdella vaimoa kuin kynnysmattoa? Niin tai näin, omalla mukavuudenhalullasi siirrät lapsillesi kieroutunutta parisuhdemallia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.

Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.

Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?

Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.

Enpä viitsi lopettaa olemista random-palstailijan takia. Arvomaailmamme eivät taida muutenkaan kohdata, sen verran yksioikoinen ja kylmä on maailmankuvasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.

Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa. 

Täällä jälleen viennin myynti-inssit kertovat kotioloistaan. Kunpa vaimoja valistettaisiin paremmin.

Päivillä reikä pyöreänä.

Normaalit itseään arvostavat ihmiset?

Yrittää estää  muita saamasta tätä?

Siis mitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.

Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?

Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.

Enpä viitsi lopettaa olemista random-palstailijan takia. Arvomaailmamme eivät taida muutenkaan kohdata, sen verran yksioikoinen ja kylmä on maailmankuvasi.

Yksioikoinen ja kylmä? Minähän olen ketjun mittaan koko ajan selostanut siitä, mitenkä yksinkertaisia totuuksia ei olekaan ja kaikella on aina syynsä, kun puhutaan todellisesta maailmasta ja oikeista ihmisistä. Että pettäjä ei aina ole paha ihmisluopio ja petetty viaton uhri, että ainut ratkaisu ei kategorisesti ole välitön ero, että monet ihmiset pääsevät satunnaisista hairahduksistakin yli, koska parisuhde ja perhe ovat tärkeimpiä arvoja ja niin edelleen. Yksioikoisia ja kylmiä ovat nämä "pettäjä on aina yksin syypää, erottava heti!"- vouhkaajat mustavalkoisine ja tuomitsevine maailmankuvineen, jossa inhimillisyydelle ja ymmärrykselle ei jää mitään sijaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yrittää estää  muita saamasta tätä?

Siis mitä? 

Jakotavaraa. Tuo on sekopäinen myynti-insinööri. Hänelle ”saaminen” on prioriteetti, sitten tulee omien geenien lähes perverssi palvonta ja vainoaminen, sen jälkeen ihmissuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.

Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?

Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.

Enpä viitsi lopettaa olemista random-palstailijan takia. Arvomaailmamme eivät taida muutenkaan kohdata, sen verran yksioikoinen ja kylmä on maailmankuvasi.

Yksioikoinen ja kylmä? Minähän olen ketjun mittaan koko ajan selostanut siitä, mitenkä yksinkertaisia totuuksia ei olekaan ja kaikella on aina syynsä, kun puhutaan todellisesta maailmasta ja oikeista ihmisistä. Että pettäjä ei aina ole paha ihmisluopio ja petetty viaton uhri, että ainut ratkaisu ei kategorisesti ole välitön ero, että monet ihmiset pääsevät satunnaisista hairahduksistakin yli, koska parisuhde ja perhe ovat tärkeimpiä arvoja ja niin edelleen. Yksioikoisia ja kylmiä ovat nämä "pettäjä on aina yksin syypää, erottava heti!"- vouhkaajat mustavalkoisine ja tuomitsevine maailmankuvineen, jossa inhimillisyydelle ja ymmärrykselle ei jää mitään sijaa. 

On aina vastenmielistä, kun pahaa tekoa puolustellaan. Sille voi olla hyviä syitä. Murhaajakin voi olla pakkoraossa. Olennaista on kuitenkin katua pahoja tekojaan, ei selittää niitä muiden syyksi eikä puhua niitä pois. Vasta katuminen tekee ihmisestä inhimillisen. Nyt sinä syyllistät uhreja, ja ihmettelet, kun se ei herätä sympatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.

Oletko äiti, joka kasvattaa tyttärestään kynnysmattoa? Vai unelmamiestäkö jollekin kasvatatte osoittamalla, että on ihan ok kohdella vaimoa kuin kynnysmattoa? Niin tai näin, omalla mukavuudenhalullasi siirrät lapsillesi kieroutunutta parisuhdemallia.

Ei mieheni kohtele minua kuin kynnysmattoa. Ollaan hyvin tasavertaisia enkä kyllä itseasiassa usko että kovin helposti edes pettäisi. Mutta jos pettää niin hänellä on siihen varmasti syynsä. Meillä on hyvä ja toimiva elämä, eikä se parane sillä, että revitään perhe kahtia, joudutaan myymään koti ja lapsi vaihtaa viikon välein kotia isän ja äidin välillä. No, minulle on käytännössä ihan sama mitä mies tekee meidän yhteisen elämän ulkopuolella, kunhan se tulee kotiin ja on isä lapselle ja mies minulle kotona ollessaan.

Sitä on varmasti vaikea käsittää jos itse on mustasukkainen ja omistushaluinen. Meillä homma toimii näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.

Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?

Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.

Enpä viitsi lopettaa olemista random-palstailijan takia. Arvomaailmamme eivät taida muutenkaan kohdata, sen verran yksioikoinen ja kylmä on maailmankuvasi.

Yksioikoinen ja kylmä? Minähän olen ketjun mittaan koko ajan selostanut siitä, mitenkä yksinkertaisia totuuksia ei olekaan ja kaikella on aina syynsä, kun puhutaan todellisesta maailmasta ja oikeista ihmisistä. Että pettäjä ei aina ole paha ihmisluopio ja petetty viaton uhri, että ainut ratkaisu ei kategorisesti ole välitön ero, että monet ihmiset pääsevät satunnaisista hairahduksistakin yli, koska parisuhde ja perhe ovat tärkeimpiä arvoja ja niin edelleen. Yksioikoisia ja kylmiä ovat nämä "pettäjä on aina yksin syypää, erottava heti!"- vouhkaajat mustavalkoisine ja tuomitsevine maailmankuvineen, jossa inhimillisyydelle ja ymmärrykselle ei jää mitään sijaa. 

On aina vastenmielistä, kun pahaa tekoa puolustellaan. Sille voi olla hyviä syitä. Murhaajakin voi olla pakkoraossa. Olennaista on kuitenkin katua pahoja tekojaan, ei selittää niitä muiden syyksi eikä puhua niitä pois. Vasta katuminen tekee ihmisestä inhimillisen. Nyt sinä syyllistät uhreja, ja ihmettelet, kun se ei herätä sympatiaa.

Katuminen ja _tunnistaminen_. Myöntäminen, että on ollut juuri tässä kohtaa läpipaska, paha, ihnisarvoton. Ja hyväksyy ettei ole ihmissuhteen arvoinen enää - omasta syystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.

Oletko äiti, joka kasvattaa tyttärestään kynnysmattoa? Vai unelmamiestäkö jollekin kasvatatte osoittamalla, että on ihan ok kohdella vaimoa kuin kynnysmattoa? Niin tai näin, omalla mukavuudenhalullasi siirrät lapsillesi kieroutunutta parisuhdemallia.

Ei mieheni kohtele minua kuin kynnysmattoa. Ollaan hyvin tasavertaisia enkä kyllä itseasiassa usko että kovin helposti edes pettäisi. Mutta jos pettää niin hänellä on siihen varmasti syynsä. Meillä on hyvä ja toimiva elämä, eikä se parane sillä, että revitään perhe kahtia, joudutaan myymään koti ja lapsi vaihtaa viikon välein kotia isän ja äidin välillä. No, minulle on käytännössä ihan sama mitä mies tekee meidän yhteisen elämän ulkopuolella, kunhan se tulee kotiin ja on isä lapselle ja mies minulle kotona ollessaan.

Sitä on varmasti vaikea käsittää jos itse on mustasukkainen ja omistushaluinen. Meillä homma toimii näin.

T. Marko