Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset laittavat suhteen heti poikki, jos toisella paljastuu sivusuhde?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.
Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.
"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää
Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.
Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?
Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.
Enpä viitsi lopettaa olemista random-palstailijan takia. Arvomaailmamme eivät taida muutenkaan kohdata, sen verran yksioikoinen ja kylmä on maailmankuvasi.
Yksioikoinen ja kylmä? Minähän olen ketjun mittaan koko ajan selostanut siitä, mitenkä yksinkertaisia totuuksia ei olekaan ja kaikella on aina syynsä, kun puhutaan todellisesta maailmasta ja oikeista ihmisistä. Että pettäjä ei aina ole paha ihmisluopio ja petetty viaton uhri, että ainut ratkaisu ei kategorisesti ole välitön ero, että monet ihmiset pääsevät satunnaisista hairahduksistakin yli, koska parisuhde ja perhe ovat tärkeimpiä arvoja ja niin edelleen. Yksioikoisia ja kylmiä ovat nämä "pettäjä on aina yksin syypää, erottava heti!"- vouhkaajat mustavalkoisine ja tuomitsevine maailmankuvineen, jossa inhimillisyydelle ja ymmärrykselle ei jää mitään sijaa.
On aina vastenmielistä, kun pahaa tekoa puolustellaan. Sille voi olla hyviä syitä. Murhaajakin voi olla pakkoraossa. Olennaista on kuitenkin katua pahoja tekojaan, ei selittää niitä muiden syyksi eikä puhua niitä pois. Vasta katuminen tekee ihmisestä inhimillisen. Nyt sinä syyllistät uhreja, ja ihmettelet, kun se ei herätä sympatiaa.
Kommentissasi ei ole mitään järkeä. Kukaan ei ole nähdäkseni puolustellut ketjussa mitään pahoja tekoja. Eikä varsinkaan sanonut, etteikö katuminen olisi aiheellista. Uhreja ei ole syyllistetty. Mikään kirjoittamasi ei ole todellisuuteen perustuvaa vaan puhdasta hourimista. Kuten aika moni muukin asian sijasta henkilöön menevä epäasiallisuus ketjussa. Lienevätkö kaikki sinun käsialaasi peukutuksineen Päivineen?
En ole nähnyt ketjussa yhtään epäasiallista kommenttia. Kaikki ovat (valitetravasti) subjektiivisia _totuuksia_. Ihmisyys on kuvottavaa, sinäkin olet.
Sivusta ja ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.
Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa.
Parisuhteen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Se, että toinen valitsee pettää rikkoo kyllä suhteen perusteen. Silloin ei ole mitään ailahtelevaisuutta potkaista petturi pellolle. Pettäjä teki valinnan pettää luottamus ilman valitusoikeutta. Siinä kohtaa sitten on tyytyminen siihen eroon kun toinen tekee valinnan omasta puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.
Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa.
Parisuhteen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Se, että toinen valitsee pettää rikkoo kyllä suhteen perusteen. Silloin ei ole mitään ailahtelevaisuutta potkaista petturi pellolle. Pettäjä teki valinnan pettää luottamus ilman valitusoikeutta. Siinä kohtaa sitten on tyytyminen siihen eroon kun toinen tekee valinnan omasta puolestaan.
Suhteen perusta voi olla rikottu jo ennen pettämistä Ehkäpä petetyn toimesta. Asiat eivät edelleenkään ole mustavalkoisia, yksioikoisia ja kylmän loogisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.
Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.
"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää
Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.
Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?
Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.
Enpä viitsi lopettaa olemista random-palstailijan takia. Arvomaailmamme eivät taida muutenkaan kohdata, sen verran yksioikoinen ja kylmä on maailmankuvasi.
Yksioikoinen ja kylmä? Minähän olen ketjun mittaan koko ajan selostanut siitä, mitenkä yksinkertaisia totuuksia ei olekaan ja kaikella on aina syynsä, kun puhutaan todellisesta maailmasta ja oikeista ihmisistä. Että pettäjä ei aina ole paha ihmisluopio ja petetty viaton uhri, että ainut ratkaisu ei kategorisesti ole välitön ero, että monet ihmiset pääsevät satunnaisista hairahduksistakin yli, koska parisuhde ja perhe ovat tärkeimpiä arvoja ja niin edelleen. Yksioikoisia ja kylmiä ovat nämä "pettäjä on aina yksin syypää, erottava heti!"- vouhkaajat mustavalkoisine ja tuomitsevine maailmankuvineen, jossa inhimillisyydelle ja ymmärrykselle ei jää mitään sijaa.
On aina vastenmielistä, kun pahaa tekoa puolustellaan. Sille voi olla hyviä syitä. Murhaajakin voi olla pakkoraossa. Olennaista on kuitenkin katua pahoja tekojaan, ei selittää niitä muiden syyksi eikä puhua niitä pois. Vasta katuminen tekee ihmisestä inhimillisen. Nyt sinä syyllistät uhreja, ja ihmettelet, kun se ei herätä sympatiaa.
Kommentissasi ei ole mitään järkeä. Kukaan ei ole nähdäkseni puolustellut ketjussa mitään pahoja tekoja. Eikä varsinkaan sanonut, etteikö katuminen olisi aiheellista. Uhreja ei ole syyllistetty. Mikään kirjoittamasi ei ole todellisuuteen perustuvaa vaan puhdasta hourimista. Kuten aika moni muukin asian sijasta henkilöön menevä epäasiallisuus ketjussa. Lienevätkö kaikki sinun käsialaasi peukutuksineen Päivineen?
En ole nähnyt ketjussa yhtään epäasiallista kommenttia. Kaikki ovat (valitetravasti) subjektiivisia _totuuksia_. Ihmisyys on kuvottavaa, sinäkin olet.
Sivusta ja ohis.
Tosi sivusta, joo. Et näe omia kirjoituksiasi? Erikoinen bugi aivoissasi. Tosin eiväthän nuo mielenterveysjutut yleensä tule yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.
Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.
"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää
Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.
Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?
Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.
Enpä viitsi lopettaa olemista random-palstailijan takia. Arvomaailmamme eivät taida muutenkaan kohdata, sen verran yksioikoinen ja kylmä on maailmankuvasi.
Yksioikoinen ja kylmä? Minähän olen ketjun mittaan koko ajan selostanut siitä, mitenkä yksinkertaisia totuuksia ei olekaan ja kaikella on aina syynsä, kun puhutaan todellisesta maailmasta ja oikeista ihmisistä. Että pettäjä ei aina ole paha ihmisluopio ja petetty viaton uhri, että ainut ratkaisu ei kategorisesti ole välitön ero, että monet ihmiset pääsevät satunnaisista hairahduksistakin yli, koska parisuhde ja perhe ovat tärkeimpiä arvoja ja niin edelleen. Yksioikoisia ja kylmiä ovat nämä "pettäjä on aina yksin syypää, erottava heti!"- vouhkaajat mustavalkoisine ja tuomitsevine maailmankuvineen, jossa inhimillisyydelle ja ymmärrykselle ei jää mitään sijaa.
On aina vastenmielistä, kun pahaa tekoa puolustellaan. Sille voi olla hyviä syitä. Murhaajakin voi olla pakkoraossa. Olennaista on kuitenkin katua pahoja tekojaan, ei selittää niitä muiden syyksi eikä puhua niitä pois. Vasta katuminen tekee ihmisestä inhimillisen. Nyt sinä syyllistät uhreja, ja ihmettelet, kun se ei herätä sympatiaa.
Kommentissasi ei ole mitään järkeä. Kukaan ei ole nähdäkseni puolustellut ketjussa mitään pahoja tekoja. Eikä varsinkaan sanonut, etteikö katuminen olisi aiheellista. Uhreja ei ole syyllistetty. Mikään kirjoittamasi ei ole todellisuuteen perustuvaa vaan puhdasta hourimista. Kuten aika moni muukin asian sijasta henkilöön menevä epäasiallisuus ketjussa. Lienevätkö kaikki sinun käsialaasi peukutuksineen Päivineen?
Ehkä kyse onkin siitä, ettet ymmärrä, miten kirjoituksesi tulkitaan. Ehkä todella pyrit ymmärrykseen. Keskustelu ei kuitenkaan ole kovin hedelmällistä, joten omalta osaltani en taida sitä enää jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.
Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa.
Parisuhteen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Se, että toinen valitsee pettää rikkoo kyllä suhteen perusteen. Silloin ei ole mitään ailahtelevaisuutta potkaista petturi pellolle. Pettäjä teki valinnan pettää luottamus ilman valitusoikeutta. Siinä kohtaa sitten on tyytyminen siihen eroon kun toinen tekee valinnan omasta puolestaan.
Suhteen perusta voi olla rikottu jo ennen pettämistä Ehkäpä petetyn toimesta. Asiat eivät edelleenkään ole mustavalkoisia, yksioikoisia ja kylmän loogisia.
Järkyttävää puhetta. Ja tyypillistä sosiopaateille. ”Ei ollut seksiä tarpeeksi!”
Sairas kuvotus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.
Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa.
Parisuhteen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Se, että toinen valitsee pettää rikkoo kyllä suhteen perusteen. Silloin ei ole mitään ailahtelevaisuutta potkaista petturi pellolle. Pettäjä teki valinnan pettää luottamus ilman valitusoikeutta. Siinä kohtaa sitten on tyytyminen siihen eroon kun toinen tekee valinnan omasta puolestaan.
Suhteen perusta voi olla rikottu jo ennen pettämistä Ehkäpä petetyn toimesta. Asiat eivät edelleenkään ole mustavalkoisia, yksioikoisia ja kylmän loogisia.
Järkyttävää puhetta. Ja tyypillistä sosiopaateille. ”Ei ollut seksiä tarpeeksi!”
Sairas kuvotus!
Sinulla on näköjään vilkas mielikuvitus. Ja totta vie, järkyttäviä kuvottavuuksia suoltava sellainen. Mene jakelemaan niitä johonkin muualle keskustelua häiritsemästä, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.
Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa.
Parisuhteen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Se, että toinen valitsee pettää rikkoo kyllä suhteen perusteen. Silloin ei ole mitään ailahtelevaisuutta potkaista petturi pellolle. Pettäjä teki valinnan pettää luottamus ilman valitusoikeutta. Siinä kohtaa sitten on tyytyminen siihen eroon kun toinen tekee valinnan omasta puolestaan.
Suhteen perusta voi olla rikottu jo ennen pettämistä Ehkäpä petetyn toimesta. Asiat eivät edelleenkään ole mustavalkoisia, yksioikoisia ja kylmän loogisia.
Järkyttävää puhetta. Ja tyypillistä sosiopaateille. ”Ei ollut seksiä tarpeeksi!”
Sairas kuvotus!
Sinulla on näköjään vilkas mielikuvitus. Ja totta vie, järkyttäviä kuvottavuuksia suoltava sellainen. Mene jakelemaan niitä johonkin muualle keskustelua häiritsemästä, kiitos.
Ja sinähän et täällä sosiopaatti määrää vaikka perhettäsi kidutatkin! Sekös harmittaa ettei manipulaatiosi ja naraismisi mene perille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.
Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa.
Parisuhteen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Se, että toinen valitsee pettää rikkoo kyllä suhteen perusteen. Silloin ei ole mitään ailahtelevaisuutta potkaista petturi pellolle. Pettäjä teki valinnan pettää luottamus ilman valitusoikeutta. Siinä kohtaa sitten on tyytyminen siihen eroon kun toinen tekee valinnan omasta puolestaan.
Suhteen perusta voi olla rikottu jo ennen pettämistä Ehkäpä petetyn toimesta. Asiat eivät edelleenkään ole mustavalkoisia, yksioikoisia ja kylmän loogisia.
Järkyttävää puhetta. Ja tyypillistä sosiopaateille. ”Ei ollut seksiä tarpeeksi!”
Sairas kuvotus!
Sinulla on näköjään vilkas mielikuvitus. Ja totta vie, järkyttäviä kuvottavuuksia suoltava sellainen. Mene jakelemaan niitä johonkin muualle keskustelua häiritsemästä, kiitos.
Ja sinähän et täällä sosiopaatti määrää vaikka perhettäsi kidutatkin! Sekös harmittaa ettei manipulaatiosi ja naraismisi mene perille!
Älä välitä. Hän on sairas ihminen. Lapset jo aikuisia, itse ruma keski-ikäinen mitättömyys. Tietäisitpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.
Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.
"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää
Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle.
Että vain pettämällä toista voi sitoutua toiseen? Todellisia tunteita voi paljastaa vain salassa, ei oikeassa suhteessa? Todella surullista ja säälittävää. Ja vastenmielistä. Miten kukaan voi olla näin piittaamaton?
Lopeta sitten olemasta. Omia ajatuksiasihan nuo kaikki ovat, ei niitä ole muut sanoneet.
Enpä viitsi lopettaa olemista random-palstailijan takia. Arvomaailmamme eivät taida muutenkaan kohdata, sen verran yksioikoinen ja kylmä on maailmankuvasi.
Yksioikoinen ja kylmä? Minähän olen ketjun mittaan koko ajan selostanut siitä, mitenkä yksinkertaisia totuuksia ei olekaan ja kaikella on aina syynsä, kun puhutaan todellisesta maailmasta ja oikeista ihmisistä. Että pettäjä ei aina ole paha ihmisluopio ja petetty viaton uhri, että ainut ratkaisu ei kategorisesti ole välitön ero, että monet ihmiset pääsevät satunnaisista hairahduksistakin yli, koska parisuhde ja perhe ovat tärkeimpiä arvoja ja niin edelleen. Yksioikoisia ja kylmiä ovat nämä "pettäjä on aina yksin syypää, erottava heti!"- vouhkaajat mustavalkoisine ja tuomitsevine maailmankuvineen, jossa inhimillisyydelle ja ymmärrykselle ei jää mitään sijaa.
On aina vastenmielistä, kun pahaa tekoa puolustellaan. Sille voi olla hyviä syitä. Murhaajakin voi olla pakkoraossa. Olennaista on kuitenkin katua pahoja tekojaan, ei selittää niitä muiden syyksi eikä puhua niitä pois. Vasta katuminen tekee ihmisestä inhimillisen. Nyt sinä syyllistät uhreja, ja ihmettelet, kun se ei herätä sympatiaa.
Kommentissasi ei ole mitään järkeä. Kukaan ei ole nähdäkseni puolustellut ketjussa mitään pahoja tekoja. Eikä varsinkaan sanonut, etteikö katuminen olisi aiheellista. Uhreja ei ole syyllistetty. Mikään kirjoittamasi ei ole todellisuuteen perustuvaa vaan puhdasta hourimista. Kuten aika moni muukin asian sijasta henkilöön menevä epäasiallisuus ketjussa. Lienevätkö kaikki sinun käsialaasi peukutuksineen Päivineen?
Ehkä kyse onkin siitä, ettet ymmärrä, miten kirjoituksesi tulkitaan. Ehkä todella pyrit ymmärrykseen. Keskustelu ei kuitenkaan ole kovin hedelmällistä, joten omalta osaltani en taida sitä enää jatkaa.
Ymmärrän sen, että täällä pyörii jotain mielenterveyspotilaita tai pahantahtoisia trolleja, kuten tuo järkyttävä kuvotus tuossa yllä, jotka ottavat tekstejäni ainoastaan siemeneksi oman mielikuvituksensa sairaiden tuotoksien kasvattamiseksi ja sitten räkäisevät päin pläsiä tuota solvaavaa ja tuomitsevaa uhoaan. Kirjoitusteni tulkinnastahan ei ole kyse vaan jostain muusta, mutta kun kirjoituksiini kerran vastataan, niin sitten minä vastaan halutessani edelleen takaisin ja oikaisen ainakin ylilyönnit ja virhetulkinnat.
Mitä alkuperäiseen aiheeseen tulee, niin olen tässä pitkin matkaa kyseenalaistanut niitä ehdottoman mustavalkoisia ydinlausevastauksia jotka peukkujen valossa näyttävät nauttivan enemmistön suosiota. Tietoista vastarannankiiskeyttä siis. Siihen on myös hyvä syy. Yltiötuomitseva moralisointi palstan aidossa mammahengessähän kun on se, että pettäjä on aina sanoinkuvaamattoman paha ihminen ja petetty täysin viaton uhri ja että ero on aina ehdoton, oikea, ja likipitäen velvoittava seuraamus pettämisestä tai jopa sen epäilemisestä. Mikä on tietenkin oikeiden ihmisten oikeassa elämässä melko kaukana totuudesta. Kyllä, joskus on pahoja ihmisiä jotka eivät kykene asiallisiin ihmissuhteisiin ja se voi ilmetä pettämisenäkin, eikä siihen kannata sen enempää aikaa ja energiaa tuhlata. Mutta sitten on kaikenlaista muutakin. Inhimillisen elämän koko kirjo on laaja ja monivärinen. Harvoin on täysin hyvää ja täysin pahaa ihmistä, syyllistä ja viatonta. Mustaa ja valkoista. Vielä harvemmin toistensa puolisoina samassa parisuhteessa, ehkä perheenkin perustaneena ja vuosikymmeniä yhdessä olleina. Todella ihmeellistä olisi että niin olisi.
Kyse ei missään nimessä ole pettämisen puolustamisesta. Eikä muidenkaan pahojen tekojen. Mutta kyse on ymmärtämisestä, mustavalkoisen ääripääajattelun kirjon laajentamisesta näkemään väliin jäävät harmaan sävyt sekä asioiden asettamisesta realistisempiin asiayhteyksiin teoreettisesta dogmakirjastosta jossa joka asia on yliyksinkertaistettu nyrkkisäännöksi. Kysymys "millaiset ihmiset..." on jo sinänsä varmaankin provoksi tarkoitettu mutta havaitsin sen kiinnostavaksikin. Ketjussahan on tuotu esiin kai toistakymmentä enempi vähempi samansuuntaista kuvausta "sellaisista ihmisistä..." mutta olen havaitsevinani että useimmissa tapauksissa kyse voi olla ihmisten tietynlaisesta itsensä korottamisesta muita paremmaksi, koska kaikki nuo eri kuvaukset heijastelevat samanlaista korkeamoraalista, hyvää, jaloa, epäkohtia sietämätöntä idealistista menestyjää. Onpa tässä suoraan käytetty aika halventavia ilmaisujakin heitä kohtaan, jotka toimivat ja ajattelevat toisin. Ketjuun osallistuneista, varsinkaan tuomitsijoista, harva jos kukaan on hyväksynyt, että ihan hyvä ja hyvinvoiva ihminen saattaa sittenkin sietää puolisoltaan pettämistä ja muuta hölmöilyä, että sellaisestakin voidaan päästä yli, että joillekin meistä ihmisistä merkitsevät muunlaiset arvot enemmän kuin oma kunniantunto tai omistushaluinen mustasukkaisuus joka yleensä kielii epävarmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.
Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa.
Parisuhteen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Se, että toinen valitsee pettää rikkoo kyllä suhteen perusteen. Silloin ei ole mitään ailahtelevaisuutta potkaista petturi pellolle. Pettäjä teki valinnan pettää luottamus ilman valitusoikeutta. Siinä kohtaa sitten on tyytyminen siihen eroon kun toinen tekee valinnan omasta puolestaan.
Suhteen perusta voi olla rikottu jo ennen pettämistä Ehkäpä petetyn toimesta. Asiat eivät edelleenkään ole mustavalkoisia, yksioikoisia ja kylmän loogisia.
Järkyttävää puhetta. Ja tyypillistä sosiopaateille. ”Ei ollut seksiä tarpeeksi!”
Sairas kuvotus!
Sinulla on näköjään vilkas mielikuvitus. Ja totta vie, järkyttäviä kuvottavuuksia suoltava sellainen. Mene jakelemaan niitä johonkin muualle keskustelua häiritsemästä, kiitos.
Ja sinähän et täällä sosiopaatti määrää vaikka perhettäsi kidutatkin! Sekös harmittaa ettei manipulaatiosi ja naraismisi mene perille!
Älä välitä. Hän on sairas ihminen. Lapset jo aikuisia, itse ruma keski-ikäinen mitättömyys. Tietäisitpä.
Miksi vastaat itsellesi omiin harhaisiin houreisiisi? Selvästi kuvittelet minun olevan joku tuntemasi ilmeisen ikävä ihminen, mutta voin vakuuttaa, että olet rankasti erehtynyt. Sen vuoksi pyydän että lopetat häiriköintisi. Se ei ole tarpeen eikä tuota kenellekään mitään hyvää. Et sinä itsekään saa ongelmiasi tällä tapaa ratkotuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.
Minä käytän termiä "moraalihysteerikko" vaikka olisin samaa mieltäkin itse asiasta. Sääntöjen tasolla pettämistä en hyväksy, mutta siitä huolimatta nämä "jätän heti jos pettää"-meuhkaajat ovat moraalihysteerikkoja. Se, että jotain ei sinänsä hyväksy, on eri asia, kuin kategorinen tuomio siitä, että ei-hyväksytty teko on aina ja kaikissa tapauksissa johtava ehdottomasti suhteen päättymiseen. En hyväksy sitäkään, että puoliso syö lasten vanukkaat. Se on sääntö, ja sellainen teko on minusta väärin. Mutta samalla en menisi hysterisoimaan asiaa niin, että ero tulee jos kerrankin menee syömään. Ja kyllä, tunteiden vuoksi eroaminen on ihan ymmärrettävää. Ei jonkin teon vuoksi sinänsä. Tunteidensa kanssa pitää läpikäydä tietyt prosessit ja katsoa jääkö loppusaldo positiiviseksi. Jos rakkaus siitä huolimatta voittaa, ei ole ehkä järkevää erota ihan vain periaatteellisen säännön takia. Tai toisaalta kaikille se pettäminen nyt ei sitten vaan tuota kauheaa tunnekuohua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jättäisi puolisoani vaikka menisi pettämään. Arvostan liikaa häntä isänä ja haluan että on läsnä lapsen elämässä enemmän kuin etäisänä. En ole valmis luopumaan kahden ihmisen tuloista ja elintasosta, enkä meidän toimivasta arjesta. Mutta olenkin jonkin sortin tunnevammainen.
Kuulostat pikemminkin tasapainoiselta, realistiselta ja luotettavalta kumppanilta, toisin kuin mustasukkaisuuspuuskissaan kouristelevat ailahtelijat jotka ovat valmiit jättämään toisen pienimmästäkin pahanolontunteesta kylmästi ja kertakaikkisesti, ilman valitusoikeutta. Kun parisuhde ei perustu niinkään siihen, että itse kokee puolisoaan kohtaan rakkautta ja kiintymystä, vaan mustasukkaiseen omistushaluun. Kun toisen haluamisen sijaan päähuolenaiheena on yrittää estää muita saamasta tätä. Kun perheen sijaan minä ite ja mun tunteet on tärkeintä maailmassa.
Parisuhteen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Se, että toinen valitsee pettää rikkoo kyllä suhteen perusteen. Silloin ei ole mitään ailahtelevaisuutta potkaista petturi pellolle. Pettäjä teki valinnan pettää luottamus ilman valitusoikeutta. Siinä kohtaa sitten on tyytyminen siihen eroon kun toinen tekee valinnan omasta puolestaan.
Suhteen perusta voi olla rikottu jo ennen pettämistä Ehkäpä petetyn toimesta. Asiat eivät edelleenkään ole mustavalkoisia, yksioikoisia ja kylmän loogisia.
No mitä sitten itket semmoisen pskan suhteen perään, jos se suhteen huonous on oikeuttanut sinut mielestäsi pettämään toisen luottamus? Luulisi olevan helpotus päästä tuollaisesta suhteesta eroon? Eli sinä päätit pettää olipa olosuhteesi ja selityksesi siihen mikä hyvänsä. Kannat vastuun tästä teosta- ihan sama mikä siihen mielestäsi johti tai miten tahansa yrität tekosi oikeuttaa. Petetty kumppani saa aivan samoin tehdä oman valintansa ja potkaista petturi pellolle suhteesta. Ei ole hänen vastuullaan jos toinen on valinnut pettää. Kukin vastaa vain omista valinnoistaan.
Millainen ihminen kysyy tällaista aivan vakavissaan?
Avioliitto - tai suhde ylipäätään - on nykypäivänä sopimus. Olisi toivottavaa, että myös moraaliset kohdat käytäisiin läpi etukäteen. Ne voidaan myös päivittää. Ja kyllä, tämä on hyvinkin mustavalkoista: mikäli toinen pettää ilmoittamatta yksiavioiseksi sovitun suhteen, on hän syyllinen - aivan sanan varsinaisessa merkityksessään.
Itse ajattelisin jopa aviorikoksen palautusta järkeväksi rikoslakiin, loppuisi tämä pelleily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.
Minä käytän termiä "moraalihysteerikko" vaikka olisin samaa mieltäkin itse asiasta. Sääntöjen tasolla pettämistä en hyväksy, mutta siitä huolimatta nämä "jätän heti jos pettää"-meuhkaajat ovat moraalihysteerikkoja. Se, että jotain ei sinänsä hyväksy, on eri asia, kuin kategorinen tuomio siitä, että ei-hyväksytty teko on aina ja kaikissa tapauksissa johtava ehdottomasti suhteen päättymiseen. En hyväksy sitäkään, että puoliso syö lasten vanukkaat. Se on sääntö, ja sellainen teko on minusta väärin. Mutta samalla en menisi hysterisoimaan asiaa niin, että ero tulee jos kerrankin menee syömään. Ja kyllä, tunteiden vuoksi eroaminen on ihan ymmärrettävää. Ei jonkin teon vuoksi sinänsä. Tunteidensa kanssa pitää läpikäydä tietyt prosessit ja katsoa jääkö loppusaldo positiiviseksi. Jos rakkaus siitä huolimatta voittaa, ei ole ehkä järkevää erota ihan vain periaatteellisen säännön takia. Tai toisaalta kaikille se pettäminen nyt ei sitten vaan tuota kauheaa tunnekuohua.
Niin, siis pointtini oli juuri se, että joillekin ihmisille pettäminen tuottaa tunteen tasolla niin pahan olon, että heille suhteen päättäminen on oikea ratkaisu. Kyse ei ole silloin sääntöhysteriasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.
Minä käytän termiä "moraalihysteerikko" vaikka olisin samaa mieltäkin itse asiasta. Sääntöjen tasolla pettämistä en hyväksy, mutta siitä huolimatta nämä "jätän heti jos pettää"-meuhkaajat ovat moraalihysteerikkoja. Se, että jotain ei sinänsä hyväksy, on eri asia, kuin kategorinen tuomio siitä, että ei-hyväksytty teko on aina ja kaikissa tapauksissa johtava ehdottomasti suhteen päättymiseen. En hyväksy sitäkään, että puoliso syö lasten vanukkaat. Se on sääntö, ja sellainen teko on minusta väärin. Mutta samalla en menisi hysterisoimaan asiaa niin, että ero tulee jos kerrankin menee syömään. Ja kyllä, tunteiden vuoksi eroaminen on ihan ymmärrettävää. Ei jonkin teon vuoksi sinänsä. Tunteidensa kanssa pitää läpikäydä tietyt prosessit ja katsoa jääkö loppusaldo positiiviseksi. Jos rakkaus siitä huolimatta voittaa, ei ole ehkä järkevää erota ihan vain periaatteellisen säännön takia. Tai toisaalta kaikille se pettäminen nyt ei sitten vaan tuota kauheaa tunnekuohua.
Otsikossa puhuttiin sivusuhteesta. Yksittäinen syrjähyppy ei sitä ole, vaikka sitäkään en hyväksy. Mutta sivusuhteen vertaaminen lasten vanukkaiden syömiseen.. tuota.. en oikein keksi, kuka muu voisi yhtä naurettavan vertauksen heittää kuin pettäjä itse, jolla on tarve selittää, ettei pettäminen ole yhtään sen pahempaa kuin toisen vanukkaan luvatta syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivuhuomautuksena, on ärsyttävää kun ihmiset käyttävät termiä "moraalihysteerikko" niistä, joiden kanssa ovat eri mieltä. Harvalle pettämisessä on kysymys yleisestä moraalisäännöstä, jonka rikkominen johtaa suhteen katkaisuun (sitäpaitsi en nyt näe moraalisesti hysteerisenä, jos ei sääntöjenkään tasolla hyväksy pettämistä). Yleensä on kyse ihan petetyn tunteista, joiden takia hän ei kykene jatkamaan suhdetta.
Minä käytän termiä "moraalihysteerikko" vaikka olisin samaa mieltäkin itse asiasta. Sääntöjen tasolla pettämistä en hyväksy, mutta siitä huolimatta nämä "jätän heti jos pettää"-meuhkaajat ovat moraalihysteerikkoja. Se, että jotain ei sinänsä hyväksy, on eri asia, kuin kategorinen tuomio siitä, että ei-hyväksytty teko on aina ja kaikissa tapauksissa johtava ehdottomasti suhteen päättymiseen. En hyväksy sitäkään, että puoliso syö lasten vanukkaat. Se on sääntö, ja sellainen teko on minusta väärin. Mutta samalla en menisi hysterisoimaan asiaa niin, että ero tulee jos kerrankin menee syömään. Ja kyllä, tunteiden vuoksi eroaminen on ihan ymmärrettävää. Ei jonkin teon vuoksi sinänsä. Tunteidensa kanssa pitää läpikäydä tietyt prosessit ja katsoa jääkö loppusaldo positiiviseksi. Jos rakkaus siitä huolimatta voittaa, ei ole ehkä järkevää erota ihan vain periaatteellisen säännön takia. Tai toisaalta kaikille se pettäminen nyt ei sitten vaan tuota kauheaa tunnekuohua.
Mitä hysteriaa se on, että läheisimmässä ja tärkeimmässä ihmissuhteessaan ei hyväksy pettämistä ja luottamuksen rikkomista.? Kun itse toimin toisen luottamuksen arvoisesti ja huomioin hänet kaikissa toimissani niin tottahan odotan toiselta samaa. Jos tämä ei sille toiselle kelpaa ja riitä, niin silloin erotaan ihan ilman mitään hysteriaa. Jos lähtee pettämään, kannattaa hyväksyä se, että se oli parisuhteen loppu. Mustaa ei saa selitettyä valkoiseksi.
Kommentissasi ei ole mitään järkeä. Kukaan ei ole nähdäkseni puolustellut ketjussa mitään pahoja tekoja. Eikä varsinkaan sanonut, etteikö katuminen olisi aiheellista. Uhreja ei ole syyllistetty. Mikään kirjoittamasi ei ole todellisuuteen perustuvaa vaan puhdasta hourimista. Kuten aika moni muukin asian sijasta henkilöön menevä epäasiallisuus ketjussa. Lienevätkö kaikki sinun käsialaasi peukutuksineen Päivineen?