Millaiset ihmiset laittavat suhteen heti poikki, jos toisella paljastuu sivusuhde?

Vahinkoja ei ole olemassakaan rakkaussuhteessa. Muissa suhteissa kyllä, mutta silloin ollaan jo kaukana luottamuksesta ja välittämisestä.

Luulen - tiedän - että yrittäisin ymmärtää, antaa ”anteeksi”. En siihen pystyisi, vaan täyttyisin vihalla. Vihalla siitä, että suhteessa jossa itse rakastan, minua ei rakasteta _sellaisella tavalla jota tarvitsen_. Moni on sanonut, että avoin suhde ja luvan kysyminen sivusuhteeseen on ok, ja sitä se onkin. Vaikka sitten ”kännipanoon”, haittaako jos sattuu ja tapahtuu. Ja minua haittaa. ”Vahinko” haittaa minua aivan saatanasti, se tulee meidän välillemme ja sen jälkeen emme enää kohtaa.

Vahingossa kaaduin ilman housuja pipuliini pystyssä ja päälle yllättäen lensi ilman housuja oleva vastakkaista sukupuolta oleva henkilö. Eihän siinä voinut muuta kuin harjoittaa sukupuolista kanssakäymistä.

Ihan viaton siis olen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin. 

No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.

Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?

Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.

Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.

Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota. 

Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?

Pettäjä on tyytymätön suhteeseensa, mutta voi silti haluta korjata sitä eikä lopettaa. Parisuhde vaan nyt sattuu olemaan kahden kauppa, eikä sen yksipuolinen korjaaminen ole useinkaan mahdollista, varsinkaan sen toimesta, joka on tyytymättömämpi. Joskus ihminen saattaa olla hyvinkin sinnikäs, kärsivällinen, jopa jääräpäinen, kun on tosissaan sitoutunut parisuhteeseen. Myös taipuvainen toiveajatteluun. Kaikki eivät dumppaa perhettään mahdollisine lapsineen päivineen ihan vaan hetken mielijohteesta kun sattuu mieli pahoittumaan vähän kovemmin. Kaikille parisuhde ei ole kuin vähän kulahtanut T-paita jonka voi viskata roskiin kahdesti miettimättä ja hakea uuden tilalle. Jotkut ottavat vakavasti ne vihkivalan lupaukset.

Viimeiseen lauseesi: vihkivalassahan ei vissiin sanallakaan mainita uskollisuutta?.. pettäjähän on se, joka ei ota vakavasti sopimuksen ehtoja. Jos sopimusta rikotaan yksipuolisesti, niin kyllä toisella on silloin täysi syy ja oikeus purkaa sopimus.

Vierailija kirjoitti:

Vahingossa kaaduin ilman housuja pipuliini pystyssä ja päälle yllättäen lensi ilman housuja oleva vastakkaista sukupuolta oleva henkilö. Eihän siinä voinut muuta kuin harjoittaa sukupuolista kanssakäymistä.

Ihan viaton siis olen. 

Uskottava selitys. Kumma vaimo jos ei usko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Todellisuus hämmästyttää, jos elelee idealistisissa harhoissa. Ihmiset harvoin ovat selkeitä kuin matemaattinen funktio; siin on out sekä in, on se fiksu vekotin. Että kun laittaa leivän sisään, ulos tulee kakkaa ja isämeidänrukous. Ei. Ihmiset ovat aika mutkikkaita ja häilyviä. Eri asioissa ja eri tilanteissa kovinkin erilaisia. Ei ole esimerkiksi olemassakaan epäluotettavaa ihmistä. Eikä toisaalta luotettavaa. Ihminen voi olla jossain asioissa taipuvainen epärehellisyyteen, muttei sittenkään ole sitä usein, ja toisissa täysin ja ehdottoman luotettava. Ihmisiä on monenlaisia ja he toimivat kovin eri tavoin. 

Kuulemma muuten noissa avioliiton ulkopuolisissa sivusuhteissa ollaan kaikkein avoimimpia ja rehellisimpiä. Rakastaja(tar) jonka kanssa koko suhde joka tapauksessa on salainen ja ehdottoman luottamuksen varassa, on juuri se taho, jolle kaikkein yksityisimmätkin murheensa voi vuodattaa ja todellisimmat tunteensa paljastaa. Mikään ei yhdistä ihmisiä ja rakenna luottamusta kuten yhteinen salaisuus. Mitä suurempi, sen enemmän. Ja sitä suurempi se on, mitä suuremmat vahingot sen paljastumisesta voi koitua. Paljon suurempaa kuin pettämissivusuhde ei oikein voi ollakaan, jos ei siirrytä jo rikosten puolelle. Puhumattakaan tietysti siitä, jos salaisuuden jakamisen lisäksi jaetaan vielä suuret tunteetkin. Kenellä nyt näin hyvin sattuu olemaan. Nythän ei toki siitä ollut kyse vaan arkisemmasta jyystöstä tarpeeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Molemmat esimerkiksi sisältävät useita kohtia, joissa ihminen itse valitsee" ajautua" pettämään. Ihminen on aina vastuussa valinnoistaan. A) tapauksessa mies lähtee kaveriporukassa yksin juhlimaan, juo itsensä känniin, panee vierasta ja selittää kaikkea kännillä. Kolme valintaa, jotka osoittavat hänen olevan epäluotettava ja pohjimmiltaan kelvoton suhteeseen. Joka rastissa luotettava kumppani valitsee toisin. B) kaikille hyvässä parisuhteessa olevalle lienee itsestään selvää, ettei lähdetä tulella leikkimään ja hankkimaan somessa/ harrastuksessa ystäviä, joita ei voi kumppanilleen ja perheelleen esitellä.

Niin Päivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin. 

No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.

Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?

Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.

Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.

Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota. 

Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?

Pettäjä on tyytymätön suhteeseensa, mutta voi silti haluta korjata sitä eikä lopettaa. Parisuhde vaan nyt sattuu olemaan kahden kauppa, eikä sen yksipuolinen korjaaminen ole useinkaan mahdollista, varsinkaan sen toimesta, joka on tyytymättömämpi. Joskus ihminen saattaa olla hyvinkin sinnikäs, kärsivällinen, jopa jääräpäinen, kun on tosissaan sitoutunut parisuhteeseen. Myös taipuvainen toiveajatteluun. Kaikki eivät dumppaa perhettään mahdollisine lapsineen päivineen ihan vaan hetken mielijohteesta kun sattuu mieli pahoittumaan vähän kovemmin. Kaikille parisuhde ei ole kuin vähän kulahtanut T-paita jonka voi viskata roskiin kahdesti miettimättä ja hakea uuden tilalle. Jotkut ottavat vakavasti ne vihkivalan lupaukset.

Viimeiseen lauseesi: vihkivalassahan ei vissiin sanallakaan mainita uskollisuutta?.. pettäjähän on se, joka ei ota vakavasti sopimuksen ehtoja. Jos sopimusta rikotaan yksipuolisesti, niin kyllä toisella on silloin täysi syy ja oikeus purkaa sopimus.

Tottakai on. Oikeus ei ole kuitenkaan velvollisuus. Kummankaan ei tarvitse erota siksi, että toinen hölmöilee. Anteeksi voi aina antaa ja ihmisen kykyyn muuttua saa uskoa. Hyvät ihmiset pystyvät siihen. Kaikki eivät toki pysty tai halua. 

Tässä on esimerkiksi maistraatin sivuilta kopioitu vihkikaava:

”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” 

(Vastaus: Tahdon.) ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”(Vastaus: Tahdon.) ”Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen, totean Teidät aviopuolisoiksi.”

”Ottakaa liittonne merkiksi sormus puolisoltanne.” (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.) ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”

Ei tosiaan mainita uskollisuutta missään. Sen sijaan mainitaan, että avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Ja että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä rakastetaan. Palstamoralistien ehdottomat ohjeet siitä, että pettämisestä välittömästi erotaan, eivät oikein istu sen enempää sanamuotoihin kuin henkeenkään. Toki jokainen saa itse tehdä omassa elämässään kuten lystää, mutta välitön pikaero yhden hairahduksenkin jälkeen ei toteuta vihkikaavan ideaa alkuunkaan. Tällaisille hätähousuille avioliitto lieneekin enemmän jokin oman egon pönkittelysysteemi kuin varsinainen tarkoituksenmukainen pysyväksi aiottu parisuhde, jossa oikeasti tehdään kaikkensa ja yritetään pitää se, mihin on kerran sitouduttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin. 

No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.

Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?

Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.

Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.

Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota. 

Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?

Pettäjä on tyytymätön suhteeseensa, mutta voi silti haluta korjata sitä eikä lopettaa. Parisuhde vaan nyt sattuu olemaan kahden kauppa, eikä sen yksipuolinen korjaaminen ole useinkaan mahdollista, varsinkaan sen toimesta, joka on tyytymättömämpi. Joskus ihminen saattaa olla hyvinkin sinnikäs, kärsivällinen, jopa jääräpäinen, kun on tosissaan sitoutunut parisuhteeseen. Myös taipuvainen toiveajatteluun. Kaikki eivät dumppaa perhettään mahdollisine lapsineen päivineen ihan vaan hetken mielijohteesta kun sattuu mieli pahoittumaan vähän kovemmin. Kaikille parisuhde ei ole kuin vähän kulahtanut T-paita jonka voi viskata roskiin kahdesti miettimättä ja hakea uuden tilalle. Jotkut ottavat vakavasti ne vihkivalan lupaukset.

Viimeiseen lauseesi: vihkivalassahan ei vissiin sanallakaan mainita uskollisuutta?.. pettäjähän on se, joka ei ota vakavasti sopimuksen ehtoja. Jos sopimusta rikotaan yksipuolisesti, niin kyllä toisella on silloin täysi syy ja oikeus purkaa sopimus.

Tottakai on. Oikeus ei ole kuitenkaan velvollisuus. Kummankaan ei tarvitse erota siksi, että toinen hölmöilee. Anteeksi voi aina antaa ja ihmisen kykyyn muuttua saa uskoa. Hyvät ihmiset pystyvät siihen. Kaikki eivät toki pysty tai halua. 

Tässä on esimerkiksi maistraatin sivuilta kopioitu vihkikaava:

”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” 

(Vastaus: Tahdon.) ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”(Vastaus: Tahdon.) ”Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen, totean Teidät aviopuolisoiksi.”

”Ottakaa liittonne merkiksi sormus puolisoltanne.” (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.) ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”

Ei tosiaan mainita uskollisuutta missään. Sen sijaan mainitaan, että avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Ja että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä rakastetaan. Palstamoralistien ehdottomat ohjeet siitä, että pettämisestä välittömästi erotaan, eivät oikein istu sen enempää sanamuotoihin kuin henkeenkään. Toki jokainen saa itse tehdä omassa elämässään kuten lystää, mutta välitön pikaero yhden hairahduksenkin jälkeen ei toteuta vihkikaavan ideaa alkuunkaan. Tällaisille hätähousuille avioliitto lieneekin enemmän jokin oman egon pönkittelysysteemi kuin varsinainen tarkoituksenmukainen pysyväksi aiottu parisuhde, jossa oikeasti tehdään kaikkensa ja yritetään pitää se, mihin on kerran sitouduttu.

Tietääkö vaimosi Aasiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?

Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.

Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.

On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista. 

Hämmentävää, että tämän viestin sanoma ei ole kaikkien mielestä totta. Ilmeisesti pettäminen on aina "toisen vika". Ikään kuin teot syntyisivät tyhjästä ilman, että niihin toinen osapuoli vaikuttaa mitenkään. No, jo ryhtymällä parisuhteeseen kannattaa ymmärtää, mitä on tekemässä.  

Yksinkertaisia moraalisääntöjää löytyy tietenkin muualtakin kuin ideologisista mantroista. Vauva.fi on osoittautunut siinä lajissa runsaudensarveksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin. 

No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.

Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?

Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.

Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.

Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota. 

Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?

Pettäjä on tyytymätön suhteeseensa, mutta voi silti haluta korjata sitä eikä lopettaa. Parisuhde vaan nyt sattuu olemaan kahden kauppa, eikä sen yksipuolinen korjaaminen ole useinkaan mahdollista, varsinkaan sen toimesta, joka on tyytymättömämpi. Joskus ihminen saattaa olla hyvinkin sinnikäs, kärsivällinen, jopa jääräpäinen, kun on tosissaan sitoutunut parisuhteeseen. Myös taipuvainen toiveajatteluun. Kaikki eivät dumppaa perhettään mahdollisine lapsineen päivineen ihan vaan hetken mielijohteesta kun sattuu mieli pahoittumaan vähän kovemmin. Kaikille parisuhde ei ole kuin vähän kulahtanut T-paita jonka voi viskata roskiin kahdesti miettimättä ja hakea uuden tilalle. Jotkut ottavat vakavasti ne vihkivalan lupaukset.

Pettäjähän se heittää parisuhteensa roskikseen tekemällä sopimusrikkomuksen vehtaamalla ulkopuolisen kanssa ja vieläpä pyrkii salaamaan rikkomuksesta. Tottakai silloin sopimus kumppaninkin osalta raukeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Kohdan 1) tapahduttua mies kertoo tapahtuneen vaimolleen ja antaa vaimon tehdä päätöksen, tahtooko jatkaa suhteessa. Jos mies todella on toiminut vahingossa, hän lopettaa alkoholinkäytön todetessaan, ettei ole lainkaan kontrollissa omista tekemisistään kun juo.

Tapauksessa 2) mies joko ottaa tietoista etäisyyttä ihastuksensa kohteeseen tai kertoo vaimolleen/naisystävälleen, ettei heidän suhteensa enää tarjoa hänelle sitä mitä hän selvästikin kaipaa ja päädytään eroon.

Oikein hyviä ehdotuksia. Pointti oli kuitenkin siinä, että pettäminen voi tapahtua vahingossa. Miksi muuten kohdassa 2) juuri mies, eikä nainen?

Kohdassa 2) pettämiseen ei päädytä vahingossa. Matkalla on monta pistettä, jossa ihminen kyllä huomaa, että nyt mennään rajan yli ja voi vielä kääntyä takaisin. Myös kohdassa 1) henkilö on tehnyt valinnan edetä pidemmälle, vaikkei sitä välttämättä aamulla muistakaan. Humalassa ei kukaan tee asioita, joihin ei jonkinlaista taipumusta ja ajatusta olisi selvinpäinkin. Olen jopa kuullut kertomuksen miehestä, joka humalassa työnsi suutelemaan yrittäneen vaimonsa sängystä, koska luuli tämän olevan joku toinen.

Toiseen kysymykseen vastaan, että kohdan 1) johdosta lähdin ajattelemaan tätä asiaa yhden pariskunnan näkökannalta, mutta tietysti siinä toisessa rikkoutuvassa parisuhteessa tilanne on juuri toisinpäin.

Missä kohdassa 2) ovat ne pisteet joissa voi huomata aikaisemmin yhtään mitään? 

Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun huomaa tuntevansa vetoa siihen kiinnostavaan keskustelukumppaniin. Sellaista vetoa, että sitä ei mielellään kumppanille sanallistaisi. Ihastuminen ei vielä ole pettämistä, mutta jos sen ihastumisen huomatessaan ei ota takapakkia, vaan jatkaa intensiivistä lähentymistä tämän toisen ihmisen kanssa ja etsii tunteelleen täyttymystä ja vastakaikua, on jo ohittanut yhden pisteen.

Joidenkin mielestä ihastuminen on pettämistä. Ihastuminen ja yhteydenpito. Olen kuullut sellaistakin, että vastakkaista sukupuolta olevien kaverien kanssa ajan viettäminen päällystakitta on pettämistä vain koska jotain olisi voinut tapahtua. Itse pidän tätä mustasukkaisuutena. Mutta tosiaan eri rajat on eri ihmisillä.

Sitähän tuossa ei kerrottu, että jatkuuko yhteydenpito ihastumisen huomaamisen jälkeen. Itse olen ainakin joskus ihastunut yllättäen. Siis vahingossa. Tuttu, kuten joku luokkatoveri tai työkaveri on yhtäkkiä ollut ihastuksen kohde. Tuollaisissa olosuhteissa vielä ei ole aina mahdollista ottaa etäisyytäkään vaan on tultava toimeen, kommunikoitava ja nähtävä päivittäin. Jos tällainen sattuisi olemaan kaksisuuntaista, niin on vaikea sanoa ennalta mitä siitä seuraisi ja kuinka tilanteen voisi selvittää, jos toinen tai molemmat olisi varattuja. Ei ole kokemusta eikä siten valmist toimintamalliakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin. 

No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.

Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?

Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.

Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.

Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota. 

Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?

Pettäjä on tyytymätön suhteeseensa, mutta voi silti haluta korjata sitä eikä lopettaa. Parisuhde vaan nyt sattuu olemaan kahden kauppa, eikä sen yksipuolinen korjaaminen ole useinkaan mahdollista, varsinkaan sen toimesta, joka on tyytymättömämpi. Joskus ihminen saattaa olla hyvinkin sinnikäs, kärsivällinen, jopa jääräpäinen, kun on tosissaan sitoutunut parisuhteeseen. Myös taipuvainen toiveajatteluun. Kaikki eivät dumppaa perhettään mahdollisine lapsineen päivineen ihan vaan hetken mielijohteesta kun sattuu mieli pahoittumaan vähän kovemmin. Kaikille parisuhde ei ole kuin vähän kulahtanut T-paita jonka voi viskata roskiin kahdesti miettimättä ja hakea uuden tilalle. Jotkut ottavat vakavasti ne vihkivalan lupaukset.

Viimeiseen lauseesi: vihkivalassahan ei vissiin sanallakaan mainita uskollisuutta?.. pettäjähän on se, joka ei ota vakavasti sopimuksen ehtoja. Jos sopimusta rikotaan yksipuolisesti, niin kyllä toisella on silloin täysi syy ja oikeus purkaa sopimus.

Tottakai on. Oikeus ei ole kuitenkaan velvollisuus. Kummankaan ei tarvitse erota siksi, että toinen hölmöilee. Anteeksi voi aina antaa ja ihmisen kykyyn muuttua saa uskoa. Hyvät ihmiset pystyvät siihen. Kaikki eivät toki pysty tai halua. 

Tässä on esimerkiksi maistraatin sivuilta kopioitu vihkikaava:

”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” 

(Vastaus: Tahdon.) ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”(Vastaus: Tahdon.) ”Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen, totean Teidät aviopuolisoiksi.”

”Ottakaa liittonne merkiksi sormus puolisoltanne.” (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.) ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”

Ei tosiaan mainita uskollisuutta missään. Sen sijaan mainitaan, että avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Ja että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä rakastetaan. Palstamoralistien ehdottomat ohjeet siitä, että pettämisestä välittömästi erotaan, eivät oikein istu sen enempää sanamuotoihin kuin henkeenkään. Toki jokainen saa itse tehdä omassa elämässään kuten lystää, mutta välitön pikaero yhden hairahduksenkin jälkeen ei toteuta vihkikaavan ideaa alkuunkaan. Tällaisille hätähousuille avioliitto lieneekin enemmän jokin oman egon pönkittelysysteemi kuin varsinainen tarkoituksenmukainen pysyväksi aiottu parisuhde, jossa oikeasti tehdään kaikkensa ja yritetään pitää se, mihin on kerran sitouduttu.

Jeesus mitä scheissea. Tällainen manipulaattori kun löytyisi kotoa - ja monelta löytyy - ei itsemurhatilastot enää ihmetytä lainkaan. Henkisen väkivallan raain muoto.

Kaikki täysjärkiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Kohdan 1) tapahduttua mies kertoo tapahtuneen vaimolleen ja antaa vaimon tehdä päätöksen, tahtooko jatkaa suhteessa. Jos mies todella on toiminut vahingossa, hän lopettaa alkoholinkäytön todetessaan, ettei ole lainkaan kontrollissa omista tekemisistään kun juo.

Tapauksessa 2) mies joko ottaa tietoista etäisyyttä ihastuksensa kohteeseen tai kertoo vaimolleen/naisystävälleen, ettei heidän suhteensa enää tarjoa hänelle sitä mitä hän selvästikin kaipaa ja päädytään eroon.

Oikein hyviä ehdotuksia. Pointti oli kuitenkin siinä, että pettäminen voi tapahtua vahingossa. Miksi muuten kohdassa 2) juuri mies, eikä nainen?

Kohdassa 2) pettämiseen ei päädytä vahingossa. Matkalla on monta pistettä, jossa ihminen kyllä huomaa, että nyt mennään rajan yli ja voi vielä kääntyä takaisin. Myös kohdassa 1) henkilö on tehnyt valinnan edetä pidemmälle, vaikkei sitä välttämättä aamulla muistakaan. Humalassa ei kukaan tee asioita, joihin ei jonkinlaista taipumusta ja ajatusta olisi selvinpäinkin. Olen jopa kuullut kertomuksen miehestä, joka humalassa työnsi suutelemaan yrittäneen vaimonsa sängystä, koska luuli tämän olevan joku toinen.

Toiseen kysymykseen vastaan, että kohdan 1) johdosta lähdin ajattelemaan tätä asiaa yhden pariskunnan näkökannalta, mutta tietysti siinä toisessa rikkoutuvassa parisuhteessa tilanne on juuri toisinpäin.

Missä kohdassa 2) ovat ne pisteet joissa voi huomata aikaisemmin yhtään mitään? 

Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun huomaa tuntevansa vetoa siihen kiinnostavaan keskustelukumppaniin. Sellaista vetoa, että sitä ei mielellään kumppanille sanallistaisi. Ihastuminen ei vielä ole pettämistä, mutta jos sen ihastumisen huomatessaan ei ota takapakkia, vaan jatkaa intensiivistä lähentymistä tämän toisen ihmisen kanssa ja etsii tunteelleen täyttymystä ja vastakaikua, on jo ohittanut yhden pisteen.

Joidenkin mielestä ihastuminen on pettämistä. Ihastuminen ja yhteydenpito. Olen kuullut sellaistakin, että vastakkaista sukupuolta olevien kaverien kanssa ajan viettäminen päällystakitta on pettämistä vain koska jotain olisi voinut tapahtua. Itse pidän tätä mustasukkaisuutena. Mutta tosiaan eri rajat on eri ihmisillä.

Sitähän tuossa ei kerrottu, että jatkuuko yhteydenpito ihastumisen huomaamisen jälkeen. Itse olen ainakin joskus ihastunut yllättäen. Siis vahingossa. Tuttu, kuten joku luokkatoveri tai työkaveri on yhtäkkiä ollut ihastuksen kohde. Tuollaisissa olosuhteissa vielä ei ole aina mahdollista ottaa etäisyytäkään vaan on tultava toimeen, kommunikoitava ja nähtävä päivittäin. Jos tällainen sattuisi olemaan kaksisuuntaista, niin on vaikea sanoa ennalta mitä siitä seuraisi ja kuinka tilanteen voisi selvittää, jos toinen tai molemmat olisi varattuja. Ei ole kokemusta eikä siten valmist toimintamalliakaan.

Aikuinen ihminen ei ”ihastu”. Sinulla on bipo, siihen on lääkitys. Päästä kunppanisi normaaliin seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin. 

No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.

Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?

Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.

Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.

Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota. 

Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?

Pettäjä on tyytymätön suhteeseensa, mutta voi silti haluta korjata sitä eikä lopettaa. Parisuhde vaan nyt sattuu olemaan kahden kauppa, eikä sen yksipuolinen korjaaminen ole useinkaan mahdollista, varsinkaan sen toimesta, joka on tyytymättömämpi. Joskus ihminen saattaa olla hyvinkin sinnikäs, kärsivällinen, jopa jääräpäinen, kun on tosissaan sitoutunut parisuhteeseen. Myös taipuvainen toiveajatteluun. Kaikki eivät dumppaa perhettään mahdollisine lapsineen päivineen ihan vaan hetken mielijohteesta kun sattuu mieli pahoittumaan vähän kovemmin. Kaikille parisuhde ei ole kuin vähän kulahtanut T-paita jonka voi viskata roskiin kahdesti miettimättä ja hakea uuden tilalle. Jotkut ottavat vakavasti ne vihkivalan lupaukset.

Viimeiseen lauseesi: vihkivalassahan ei vissiin sanallakaan mainita uskollisuutta?.. pettäjähän on se, joka ei ota vakavasti sopimuksen ehtoja. Jos sopimusta rikotaan yksipuolisesti, niin kyllä toisella on silloin täysi syy ja oikeus purkaa sopimus.

Tottakai on. Oikeus ei ole kuitenkaan velvollisuus. Kummankaan ei tarvitse erota siksi, että toinen hölmöilee. Anteeksi voi aina antaa ja ihmisen kykyyn muuttua saa uskoa. Hyvät ihmiset pystyvät siihen. Kaikki eivät toki pysty tai halua. 

Tässä on esimerkiksi maistraatin sivuilta kopioitu vihkikaava:

”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” 

(Vastaus: Tahdon.) ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”(Vastaus: Tahdon.) ”Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen, totean Teidät aviopuolisoiksi.”

”Ottakaa liittonne merkiksi sormus puolisoltanne.” (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.) ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”

Ei tosiaan mainita uskollisuutta missään. Sen sijaan mainitaan, että avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Ja että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä rakastetaan. Palstamoralistien ehdottomat ohjeet siitä, että pettämisestä välittömästi erotaan, eivät oikein istu sen enempää sanamuotoihin kuin henkeenkään. Toki jokainen saa itse tehdä omassa elämässään kuten lystää, mutta välitön pikaero yhden hairahduksenkin jälkeen ei toteuta vihkikaavan ideaa alkuunkaan. Tällaisille hätähousuille avioliitto lieneekin enemmän jokin oman egon pönkittelysysteemi kuin varsinainen tarkoituksenmukainen pysyväksi aiottu parisuhde, jossa oikeasti tehdään kaikkensa ja yritetään pitää se, mihin on kerran sitouduttu.

Totta, niinhän se olikin. "Keskinäinen luottamus" eikä "uskollisuus" oli se, mitä vihkivalassa mainittiin. Siitä on niin pitkä aika kun sanoin "tahdon", niin en ihan tarkkaan muistanut miten päin tuo sanottiin. Keskinäinen luottamus on avioliiton perusta. Kyllä se sopimuksen rikkoja silti on juuri hän, joka luottamusta nauttien vehtailee toisen kanssa toisen selän takana. Eipä se asiaa miksikään muuta, vaikka kuinka pettäjät selittäisi, että "hommasin sivusuhteen, jottei tarvitsisi avioeroa ottaa.."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin. 

No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.

Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?

Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.

Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.

Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota. 

Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?

Pettäjä on tyytymätön suhteeseensa, mutta voi silti haluta korjata sitä eikä lopettaa. Parisuhde vaan nyt sattuu olemaan kahden kauppa, eikä sen yksipuolinen korjaaminen ole useinkaan mahdollista, varsinkaan sen toimesta, joka on tyytymättömämpi. Joskus ihminen saattaa olla hyvinkin sinnikäs, kärsivällinen, jopa jääräpäinen, kun on tosissaan sitoutunut parisuhteeseen. Myös taipuvainen toiveajatteluun. Kaikki eivät dumppaa perhettään mahdollisine lapsineen päivineen ihan vaan hetken mielijohteesta kun sattuu mieli pahoittumaan vähän kovemmin. Kaikille parisuhde ei ole kuin vähän kulahtanut T-paita jonka voi viskata roskiin kahdesti miettimättä ja hakea uuden tilalle. Jotkut ottavat vakavasti ne vihkivalan lupaukset.

Viimeiseen lauseesi: vihkivalassahan ei vissiin sanallakaan mainita uskollisuutta?.. pettäjähän on se, joka ei ota vakavasti sopimuksen ehtoja. Jos sopimusta rikotaan yksipuolisesti, niin kyllä toisella on silloin täysi syy ja oikeus purkaa sopimus.

Tottakai on. Oikeus ei ole kuitenkaan velvollisuus. Kummankaan ei tarvitse erota siksi, että toinen hölmöilee. Anteeksi voi aina antaa ja ihmisen kykyyn muuttua saa uskoa. Hyvät ihmiset pystyvät siihen. Kaikki eivät toki pysty tai halua. 

Tässä on esimerkiksi maistraatin sivuilta kopioitu vihkikaava:

”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” 

(Vastaus: Tahdon.) ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”(Vastaus: Tahdon.) ”Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen, totean Teidät aviopuolisoiksi.”

”Ottakaa liittonne merkiksi sormus puolisoltanne.” (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.) ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”

Ei tosiaan mainita uskollisuutta missään. Sen sijaan mainitaan, että avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Ja että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä rakastetaan. Palstamoralistien ehdottomat ohjeet siitä, että pettämisestä välittömästi erotaan, eivät oikein istu sen enempää sanamuotoihin kuin henkeenkään. Toki jokainen saa itse tehdä omassa elämässään kuten lystää, mutta välitön pikaero yhden hairahduksenkin jälkeen ei toteuta vihkikaavan ideaa alkuunkaan. Tällaisille hätähousuille avioliitto lieneekin enemmän jokin oman egon pönkittelysysteemi kuin varsinainen tarkoituksenmukainen pysyväksi aiottu parisuhde, jossa oikeasti tehdään kaikkensa ja yritetään pitää se, mihin on kerran sitouduttu.

Pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa ei hankita sivusuhteitaa eikä vieraita panoja. Mikäli toinen sopimusosapuoli niin tekee ja rikkoo kahdenkeskinen sopimuksen niin toki on aivan oikeutettua ettei se petetty tahdo sitä rikottua sopimusta jatkaa. Luottamuksen pettäminen ei ole mikään sairauteen, työttömyyteen tai muuhun vastaavaan verrattava vastoinkäyminen vaan sen toisen osapuolen valinta ja tahallinen teko. Kenelläkään ei ole velvollisuutta jatkaa huonoa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.

Tämä. Minä erosin melkein tarkalleen vuosi sitten miehestä, kun paljastui että oli pitänyt toista suhdetta yllä selkäni takana jo useamman kuukauden. Olihan meillä vaikeutemme, mutta aina kun yritin ottaa asioita puheeksi, hän pakeni paikalta tai kielsi minkään ongelman olemassaolon. Eron jälkeen syytti minua, etsi ties mitä naurettavia perusteluita pettämiselleen, naurettavimpana kaikista varmasti se, että "ei muuten olisi päässyt minusta eroon jos ei olisi pettänyt". Jep jep... :D Kehtasi vielä udella eron jälkeen, että joko minulla on joku uusi kuvioissa ja kun haistatin pitkät, haukkui katkeraksi p*skaksi. Hah. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?

Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.

Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.

On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista. 

Hämmentävää, että tämän viestin sanoma ei ole kaikkien mielestä totta. Ilmeisesti pettäminen on aina "toisen vika". Ikään kuin teot syntyisivät tyhjästä ilman, että niihin toinen osapuoli vaikuttaa mitenkään. No, jo ryhtymällä parisuhteeseen kannattaa ymmärtää, mitä on tekemässä.  

Yksinkertaisia moraalisääntöjää löytyy tietenkin muualtakin kuin ideologisista mantroista. Vauva.fi on osoittautunut siinä lajissa runsaudensarveksi. 

Pettäminen on aina sen vika, joka menee ja pettää ja hänen on siitä vastuunsa kannettava. Tämä on täysin yksiselitteistä.

Minulle selvisi 30 avioliittovuoden jälkeen karu totuus miehestäni. Suhteita matkatöissä, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tämän lisäksi ”työpaikkaromansseja” ja lukemattomia nettisuhteita joiden tapaamistiheyttä en tiedä enkä haluakaan. Tuli täysin puskista, meillä on aikuiset lapset. Hänen mielestään olen ”hyvä ihminen” ja ansaitsen ”kunnon kohtelun”. Kylläpä lohdutti. Syitä ei osannut sano muuta, kuin että vain noin toimiessaan tunsi itsensä ”seksuaalisesti onnelliseksi”.