Millaiset ihmiset laittavat suhteen heti poikki, jos toisella paljastuu sivusuhde?

Elämä on liian lyhyt siihen että yrittää pitää kiinni jostain joka ei tahdo jäädä viereeni. Se joka satuttaa minua, ei ole se ihminen jonka kanssa tahdon rakentaa elämääni. 

Siinä omat perusteluni siihen että en jää suhteeseen jonka on sovittu olevan yksiavioinen ja myöhemmin kumppani salaa seikkaileekin omillaan. Sovitusta voidaan poiketa ja sopimuksia muuttaa, mutta ei yksipuolisesti ilman keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.

Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.

"Seksiä ei kotoa tipu" miten sinä voit tämän tietää varmaksi kun mies on todistettavasti epäluotettava ihminen? :'D no mutta hyvä, että sinulle kelpaa olla toinen nainen, etkä halua miestä omaksesi. Tosin kevyempiä suhteita voi olla myös ei-varattuihin miehiin, joilla ei ole lapsia eikä riskiä muiden osapuolten traumatisoitumisesta jos suhde paljastuu (vaikka et käytä esim hajuvettä :D) mutta tämä on niin intohimoista tosirakkautta? Tosin ei niin intohimoista, että mies olisi valmis jättämään kaiken tai, että sinä haluaisit hänet omaksesi......... välillä ihmisten ristiriitaisuus ja itsepetos hämmästyttää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Vierailija kirjoitti:

No sellaiset joille on tärkeää olla kumppanilleen ykkösvaihtoehto. Minä en ainakaan jäisi roikkumaan suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei rakasta (ja sanotte te mitä tahansa, ei se todellakaan rakasta jos oikein sivusuhdetta pitelee).

Ihanan naiivia ja lapsellista ajatuksenkulkua. Ollapa taas nuori ja tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Kohdan 1) tapahduttua mies kertoo tapahtuneen vaimolleen ja antaa vaimon tehdä päätöksen, tahtooko jatkaa suhteessa. Jos mies todella on toiminut vahingossa, hän lopettaa alkoholinkäytön todetessaan, ettei ole lainkaan kontrollissa omista tekemisistään kun juo.

Tapauksessa 2) mies joko ottaa tietoista etäisyyttä ihastuksensa kohteeseen tai kertoo vaimolleen/naisystävälleen, ettei heidän suhteensa enää tarjoa hänelle sitä mitä hän selvästikin kaipaa ja päädytään eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?

Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.

Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.

On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista. 

Minä jättäisin todennäköisesti pettäjän, mutta vielä varmemmin minä jättäisin ihmisen jonka mielestä on ylipäänsä mahdollista pettää vahingossa. Eihän tuollaisen arvomaailman omaavaan ihmiseen voi kukaan luottaa, jos ei ole kykyä tai edes yritystä kantaa vastuuta omista valinnoistaan. Mitäköhän kaikkea muuta tällainen ihminen voi vahingossa tehdä?

Mielipide siitä, että pettäminen vahingossa on mahdollista, on puhdas rationaalinen päätelmä ympäröivästä maailmasta, eikä sisällä mitään arvokäsitystä tai kuvasta näin toteavan arvomaailmaa. Jotenkin sinulla menee pahasti sekaisin kirjoittaja, argumentit ja omat kuvitelmasi kummastakin. 

Ihminen voi tehdä pahoja asioita vahingossa. Se ei tarkoita, etteikö hän silti kantaisi teoistaan myös vastuuta.  Toisaalta tahallisestakin teosta ihminen voi kantaa vastuun. Toisaalta se, että toteaa ihmisen voivan tehdä pahoja asioita vahingossa, ei tarkoita, että sanoja sellaisia tekisi. Tai etteikö vastaisi teoistaan vaikka ymmärtää niiden syitä sinua laajemmin. Moraalihysterialle vähän sordiinoa kiitos. Vahinko on nimenomaan vahinko. Se kertoo harvinaisen vähän arvoista. Tahallinen teko kertoo jo enemmän. 

Moraalihysteriaan liittyen sivuhuomautus. Ketjussa on monta  puhtaasti asiattomiin henkilöhyökkäyksiin keskittyvää viestiä, joita en ala erikseen kommentoimaan koska ne eivät ole rakentavia eivätkä keskustelun kannalta millään lailla oleellisia tai hyödyllisiä. Totean nyt vain tässä yhden kerran tämän asian. Se, että puhun esimerkiksi syistä jotka pettämiseen voivat johtaa, ei tarkoita, että puhuisin kokemuksestani saati että yrittäisin oikeuttaa kenellekään moista haitallista ja moraalitonta toimintaa. Jos siis mieleenne tulee että pitääpä vähän näpäyttää ja solvata koska tuossa on ilmeinen pettäjä, niin totean vaan, että hutikuti. Koettakaa keskittyä siihen, mitä kirjoitetaan, eikä siihen, millaisia hirviöitä mielenne perukoilla omassa päässänne lymyää ja kuvittelette näkevänne tekstien takana. Koettakaa keskittyä vaikkapa vaalimaan parisuhdettanne sen sijaan että tuomitsette toisia netissä olemattomin perustein. Ehkä silloin pettäminen tulee teille vähemmän henkilökohtaista närkästystä aiheuttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Kohdan 1) tapahduttua mies kertoo tapahtuneen vaimolleen ja antaa vaimon tehdä päätöksen, tahtooko jatkaa suhteessa. Jos mies todella on toiminut vahingossa, hän lopettaa alkoholinkäytön todetessaan, ettei ole lainkaan kontrollissa omista tekemisistään kun juo.

Tapauksessa 2) mies joko ottaa tietoista etäisyyttä ihastuksensa kohteeseen tai kertoo vaimolleen/naisystävälleen, ettei heidän suhteensa enää tarjoa hänelle sitä mitä hän selvästikin kaipaa ja päädytään eroon.

Oikein hyviä ehdotuksia. Pointti oli kuitenkin siinä, että pettäminen voi tapahtua vahingossa. Miksi muuten kohdassa 2) juuri mies, eikä nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin. 

No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.

Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?

Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.

Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.

Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota. 

Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?

Pettäjä on tyytymätön suhteeseensa, mutta voi silti haluta korjata sitä eikä lopettaa. Parisuhde vaan nyt sattuu olemaan kahden kauppa, eikä sen yksipuolinen korjaaminen ole useinkaan mahdollista, varsinkaan sen toimesta, joka on tyytymättömämpi. Joskus ihminen saattaa olla hyvinkin sinnikäs, kärsivällinen, jopa jääräpäinen, kun on tosissaan sitoutunut parisuhteeseen. Myös taipuvainen toiveajatteluun. Kaikki eivät dumppaa perhettään mahdollisine lapsineen päivineen ihan vaan hetken mielijohteesta kun sattuu mieli pahoittumaan vähän kovemmin. Kaikille parisuhde ei ole kuin vähän kulahtanut T-paita jonka voi viskata roskiin kahdesti miettimättä ja hakea uuden tilalle. Jotkut ottavat vakavasti ne vihkivalan lupaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Kohdan 1) tapahduttua mies kertoo tapahtuneen vaimolleen ja antaa vaimon tehdä päätöksen, tahtooko jatkaa suhteessa. Jos mies todella on toiminut vahingossa, hän lopettaa alkoholinkäytön todetessaan, ettei ole lainkaan kontrollissa omista tekemisistään kun juo.

Tapauksessa 2) mies joko ottaa tietoista etäisyyttä ihastuksensa kohteeseen tai kertoo vaimolleen/naisystävälleen, ettei heidän suhteensa enää tarjoa hänelle sitä mitä hän selvästikin kaipaa ja päädytään eroon.

Oikein hyviä ehdotuksia. Pointti oli kuitenkin siinä, että pettäminen voi tapahtua vahingossa. Miksi muuten kohdassa 2) juuri mies, eikä nainen?

Kohdassa 2) pettämiseen ei päädytä vahingossa. Matkalla on monta pistettä, jossa ihminen kyllä huomaa, että nyt mennään rajan yli ja voi vielä kääntyä takaisin. Myös kohdassa 1) henkilö on tehnyt valinnan edetä pidemmälle, vaikkei sitä välttämättä aamulla muistakaan. Humalassa ei kukaan tee asioita, joihin ei jonkinlaista taipumusta ja ajatusta olisi selvinpäinkin. Olen jopa kuullut kertomuksen miehestä, joka humalassa työnsi suutelemaan yrittäneen vaimonsa sängystä, koska luuli tämän olevan joku toinen.

Toiseen kysymykseen vastaan, että kohdan 1) johdosta lähdin ajattelemaan tätä asiaa yhden pariskunnan näkökannalta, mutta tietysti siinä toisessa rikkoutuvassa parisuhteessa tilanne on juuri toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Naurettavia esimerkkejä. Kännissä pettäminen ei vahinko. Ei kai kukaan väkisin ole reppanaa juottanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.

En ole huomannut kenenkään väittävän, että mikään oikeuttaa pettämisen. On kuitenkin keskusteltu siitä, mikä on loogista seurausta millekin. Tyytymättömyydelle parisuhteessa on loogisena seurauksena pettäminen ihan kuten pettämiselle on eroaminen. 

Parisuhteessa on siis molempien tehtävä töitä, paitsi sen tyytyväisen, koska sanoit, että nimenomaan tyytymättömän vastuulla puhua siitä, mikä tyytyväisen mielestä ei ole edes rikki? En ihan nyt seuraa päättelyketjuasi loppuun saakka. On hirveän vaikeaa saada joskus suppeasti näkevän ihmisen ymmärrystä avautumaan. Jos ihminen ei näe vikaa, ei kykene ymmärtämään toisen tunteita tai tarpeita, niin siinä ei ihan pienellä suun aukomisella välttämättä ymmärryksen kipinä sytykään. Voi olla niin, ettei se syty ennenkuin iskee shokki. Käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät jotakuinkin seuraavat: itsemurha, alkoholisoituminen, lyöminen, pettäminen tai ero. Luonteestaan yms. riippuen sen tyytymättömän tyytymättömyys kasvaa vähitellen epätoivoksi ja johtaa johonkin noista. Valitse siitä, mikä on paras ja hedelmällisin tapa rakentaa uutta pohjaa suhteelle, jos molemmat niin vielä haluavat. Itse sanoisin, että pettäminen on vähiten haitallisimpia noista. 

Pettäminen on haitallisempaa kuin ero?

En yhtään ihmettele tämän maailman menoa, jos ihmiset näkevät aina varteenotettavimpina ongelmanratkaisuvaihtoehtoina epärehellisyyden, itsemurhan, alkoholisoitumisen ja väkivallan.

Pettäminen ei ole parisuhteelle eroa haitallisempaa, koska erohan tarkoittaa parisuhteen tuhoutumista kokonaan. Pettäminen ei aina. 

Saat moralisoida minkä moralisoit, mutta kyse ei ole useinkaan mistään tietoisesta ongelmanratkaisusta, kun ihminen päätyy epätoivoisiin, vahingollisiin tai itsetuhoisiin tekoihin. Kyse on siitä, että kuormitus on joskus liian suuri ihmiselle kantaa, psyyke ei kestä. Kaikki eivät ole kaltaisiasi tarkasti laskelmoivia superihmisiä. Jotkut murtuvat. Aika monetkin. Aikuisista 20-25% kärsii VUOSITTAIN mielenterveysongelmista. Todellinen maailma ei edelleenkään mahdu kirkasotsaisin iskulauseisiin siitä, kuinka vatutuksen iskettyä ensin on erottava, sitten etsittävä uusi puoliso. Monesti se eroaminen ei ole ihan ykkösvaihtoehto eikä ehkä vaihtoehto ollenkaan. Kun asiaan vaikuttaa tuhat ja yksi reaalimaailman asiaa moraalifilosofisten dogmien lisäksi tai oikeastaan niitä tärkeämpinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?

Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.

Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.

On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista. 

Minä jättäisin todennäköisesti pettäjän, mutta vielä varmemmin minä jättäisin ihmisen jonka mielestä on ylipäänsä mahdollista pettää vahingossa. Eihän tuollaisen arvomaailman omaavaan ihmiseen voi kukaan luottaa, jos ei ole kykyä tai edes yritystä kantaa vastuuta omista valinnoistaan. Mitäköhän kaikkea muuta tällainen ihminen voi vahingossa tehdä?

Mielipide siitä, että pettäminen vahingossa on mahdollista, on puhdas rationaalinen päätelmä ympäröivästä maailmasta, eikä sisällä mitään arvokäsitystä tai kuvasta näin toteavan arvomaailmaa. Jotenkin sinulla menee pahasti sekaisin kirjoittaja, argumentit ja omat kuvitelmasi kummastakin. 

Ihminen voi tehdä pahoja asioita vahingossa. Se ei tarkoita, etteikö hän silti kantaisi teoistaan myös vastuuta.  Toisaalta tahallisestakin teosta ihminen voi kantaa vastuun. Toisaalta se, että toteaa ihmisen voivan tehdä pahoja asioita vahingossa, ei tarkoita, että sanoja sellaisia tekisi. Tai etteikö vastaisi teoistaan vaikka ymmärtää niiden syitä sinua laajemmin. Moraalihysterialle vähän sordiinoa kiitos. Vahinko on nimenomaan vahinko. Se kertoo harvinaisen vähän arvoista. Tahallinen teko kertoo jo enemmän. 

Moraalihysteriaan liittyen sivuhuomautus. Ketjussa on monta  puhtaasti asiattomiin henkilöhyökkäyksiin keskittyvää viestiä, joita en ala erikseen kommentoimaan koska ne eivät ole rakentavia eivätkä keskustelun kannalta millään lailla oleellisia tai hyödyllisiä. Totean nyt vain tässä yhden kerran tämän asian. Se, että puhun esimerkiksi syistä jotka pettämiseen voivat johtaa, ei tarkoita, että puhuisin kokemuksestani saati että yrittäisin oikeuttaa kenellekään moista haitallista ja moraalitonta toimintaa. Jos siis mieleenne tulee että pitääpä vähän näpäyttää ja solvata koska tuossa on ilmeinen pettäjä, niin totean vaan, että hutikuti. Koettakaa keskittyä siihen, mitä kirjoitetaan, eikä siihen, millaisia hirviöitä mielenne perukoilla omassa päässänne lymyää ja kuvittelette näkevänne tekstien takana. Koettakaa keskittyä vaikkapa vaalimaan parisuhdettanne sen sijaan että tuomitsette toisia netissä olemattomin perustein. Ehkä silloin pettäminen tulee teille vähemmän henkilökohtaista närkästystä aiheuttamaan. 

Ei hutikuti. Minusta kukaan ei ole mennyt henkilöösi kommentoimalla saivartelujasi ja jargoniasi. Ajattele sinä niin, että esimerkiksi tuolla välissä olevat pettäjän luonneanalyysit ovat ihan vain objektiivisia - mitä ne tietysti ovatkin - eivät osoituksia sinusta. Sen sijaan aivan nappiin ne ihmisyydessään menivät; ei ole vahinkoja, on persoonan puutteita. Tämän lisäksi kannattaa miettiä, miksi otat yleisen kritiikin noin älyttömästi itseesi, että kirjoitat siitä mukaneutraalia vastinetta. Mitä se kertoo sinusta - ihan vaan ihmisenä.

Sellaiset jotka eivät elä prinsessasatuja ja jotka tienaavat omat rahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Kohdan 1) tapahduttua mies kertoo tapahtuneen vaimolleen ja antaa vaimon tehdä päätöksen, tahtooko jatkaa suhteessa. Jos mies todella on toiminut vahingossa, hän lopettaa alkoholinkäytön todetessaan, ettei ole lainkaan kontrollissa omista tekemisistään kun juo.

Tapauksessa 2) mies joko ottaa tietoista etäisyyttä ihastuksensa kohteeseen tai kertoo vaimolleen/naisystävälleen, ettei heidän suhteensa enää tarjoa hänelle sitä mitä hän selvästikin kaipaa ja päädytään eroon.

Oikein hyviä ehdotuksia. Pointti oli kuitenkin siinä, että pettäminen voi tapahtua vahingossa. Miksi muuten kohdassa 2) juuri mies, eikä nainen?

Kohdassa 2) pettämiseen ei päädytä vahingossa. Matkalla on monta pistettä, jossa ihminen kyllä huomaa, että nyt mennään rajan yli ja voi vielä kääntyä takaisin. Myös kohdassa 1) henkilö on tehnyt valinnan edetä pidemmälle, vaikkei sitä välttämättä aamulla muistakaan. Humalassa ei kukaan tee asioita, joihin ei jonkinlaista taipumusta ja ajatusta olisi selvinpäinkin. Olen jopa kuullut kertomuksen miehestä, joka humalassa työnsi suutelemaan yrittäneen vaimonsa sängystä, koska luuli tämän olevan joku toinen.

Toiseen kysymykseen vastaan, että kohdan 1) johdosta lähdin ajattelemaan tätä asiaa yhden pariskunnan näkökannalta, mutta tietysti siinä toisessa rikkoutuvassa parisuhteessa tilanne on juuri toisinpäin.

Missä kohdassa 2) ovat ne pisteet joissa voi huomata aikaisemmin yhtään mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?

Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.

Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.

On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista. 

Minä jättäisin todennäköisesti pettäjän, mutta vielä varmemmin minä jättäisin ihmisen jonka mielestä on ylipäänsä mahdollista pettää vahingossa. Eihän tuollaisen arvomaailman omaavaan ihmiseen voi kukaan luottaa, jos ei ole kykyä tai edes yritystä kantaa vastuuta omista valinnoistaan. Mitäköhän kaikkea muuta tällainen ihminen voi vahingossa tehdä?

Mielipide siitä, että pettäminen vahingossa on mahdollista, on puhdas rationaalinen päätelmä ympäröivästä maailmasta, eikä sisällä mitään arvokäsitystä tai kuvasta näin toteavan arvomaailmaa. Jotenkin sinulla menee pahasti sekaisin kirjoittaja, argumentit ja omat kuvitelmasi kummastakin. 

Ihminen voi tehdä pahoja asioita vahingossa. Se ei tarkoita, etteikö hän silti kantaisi teoistaan myös vastuuta.  Toisaalta tahallisestakin teosta ihminen voi kantaa vastuun. Toisaalta se, että toteaa ihmisen voivan tehdä pahoja asioita vahingossa, ei tarkoita, että sanoja sellaisia tekisi. Tai etteikö vastaisi teoistaan vaikka ymmärtää niiden syitä sinua laajemmin. Moraalihysterialle vähän sordiinoa kiitos. Vahinko on nimenomaan vahinko. Se kertoo harvinaisen vähän arvoista. Tahallinen teko kertoo jo enemmän. 

Moraalihysteriaan liittyen sivuhuomautus. Ketjussa on monta  puhtaasti asiattomiin henkilöhyökkäyksiin keskittyvää viestiä, joita en ala erikseen kommentoimaan koska ne eivät ole rakentavia eivätkä keskustelun kannalta millään lailla oleellisia tai hyödyllisiä. Totean nyt vain tässä yhden kerran tämän asian. Se, että puhun esimerkiksi syistä jotka pettämiseen voivat johtaa, ei tarkoita, että puhuisin kokemuksestani saati että yrittäisin oikeuttaa kenellekään moista haitallista ja moraalitonta toimintaa. Jos siis mieleenne tulee että pitääpä vähän näpäyttää ja solvata koska tuossa on ilmeinen pettäjä, niin totean vaan, että hutikuti. Koettakaa keskittyä siihen, mitä kirjoitetaan, eikä siihen, millaisia hirviöitä mielenne perukoilla omassa päässänne lymyää ja kuvittelette näkevänne tekstien takana. Koettakaa keskittyä vaikkapa vaalimaan parisuhdettanne sen sijaan että tuomitsette toisia netissä olemattomin perustein. Ehkä silloin pettäminen tulee teille vähemmän henkilökohtaista närkästystä aiheuttamaan. 

Ei hutikuti. Minusta kukaan ei ole mennyt henkilöösi kommentoimalla saivartelujasi ja jargoniasi. Ajattele sinä niin, että esimerkiksi tuolla välissä olevat pettäjän luonneanalyysit ovat ihan vain objektiivisia - mitä ne tietysti ovatkin - eivät osoituksia sinusta. Sen sijaan aivan nappiin ne ihmisyydessään menivät; ei ole vahinkoja, on persoonan puutteita. Tämän lisäksi kannattaa miettiä, miksi otat yleisen kritiikin noin älyttömästi itseesi, että kirjoitat siitä mukaneutraalia vastinetta. Mitä se kertoo sinusta - ihan vaan ihmisenä.

Suomessa ei ole sinä-passiivia. Persoonapronominin käyttö on harkittu teko, jota ei voi tulkita väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?

Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.

Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.

On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista. 

Minä jättäisin todennäköisesti pettäjän, mutta vielä varmemmin minä jättäisin ihmisen jonka mielestä on ylipäänsä mahdollista pettää vahingossa. Eihän tuollaisen arvomaailman omaavaan ihmiseen voi kukaan luottaa, jos ei ole kykyä tai edes yritystä kantaa vastuuta omista valinnoistaan. Mitäköhän kaikkea muuta tällainen ihminen voi vahingossa tehdä?

Mielipide siitä, että pettäminen vahingossa on mahdollista, on puhdas rationaalinen päätelmä ympäröivästä maailmasta, eikä sisällä mitään arvokäsitystä tai kuvasta näin toteavan arvomaailmaa. Jotenkin sinulla menee pahasti sekaisin kirjoittaja, argumentit ja omat kuvitelmasi kummastakin. 

Ihminen voi tehdä pahoja asioita vahingossa. Se ei tarkoita, etteikö hän silti kantaisi teoistaan myös vastuuta.  Toisaalta tahallisestakin teosta ihminen voi kantaa vastuun. Toisaalta se, että toteaa ihmisen voivan tehdä pahoja asioita vahingossa, ei tarkoita, että sanoja sellaisia tekisi. Tai etteikö vastaisi teoistaan vaikka ymmärtää niiden syitä sinua laajemmin. Moraalihysterialle vähän sordiinoa kiitos. Vahinko on nimenomaan vahinko. Se kertoo harvinaisen vähän arvoista. Tahallinen teko kertoo jo enemmän. 

Moraalihysteriaan liittyen sivuhuomautus. Ketjussa on monta  puhtaasti asiattomiin henkilöhyökkäyksiin keskittyvää viestiä, joita en ala erikseen kommentoimaan koska ne eivät ole rakentavia eivätkä keskustelun kannalta millään lailla oleellisia tai hyödyllisiä. Totean nyt vain tässä yhden kerran tämän asian. Se, että puhun esimerkiksi syistä jotka pettämiseen voivat johtaa, ei tarkoita, että puhuisin kokemuksestani saati että yrittäisin oikeuttaa kenellekään moista haitallista ja moraalitonta toimintaa. Jos siis mieleenne tulee että pitääpä vähän näpäyttää ja solvata koska tuossa on ilmeinen pettäjä, niin totean vaan, että hutikuti. Koettakaa keskittyä siihen, mitä kirjoitetaan, eikä siihen, millaisia hirviöitä mielenne perukoilla omassa päässänne lymyää ja kuvittelette näkevänne tekstien takana. Koettakaa keskittyä vaikkapa vaalimaan parisuhdettanne sen sijaan että tuomitsette toisia netissä olemattomin perustein. Ehkä silloin pettäminen tulee teille vähemmän henkilökohtaista närkästystä aiheuttamaan. 

Ei hutikuti. Minusta kukaan ei ole mennyt henkilöösi kommentoimalla saivartelujasi ja jargoniasi. Ajattele sinä niin, että esimerkiksi tuolla välissä olevat pettäjän luonneanalyysit ovat ihan vain objektiivisia - mitä ne tietysti ovatkin - eivät osoituksia sinusta. Sen sijaan aivan nappiin ne ihmisyydessään menivät; ei ole vahinkoja, on persoonan puutteita. Tämän lisäksi kannattaa miettiä, miksi otat yleisen kritiikin noin älyttömästi itseesi, että kirjoitat siitä mukaneutraalia vastinetta. Mitä se kertoo sinusta - ihan vaan ihmisenä.

Suomessa ei ole sinä-passiivia. Persoonapronominin käyttö on harkittu teko, jota ei voi tulkita väärin. 

Ajattelen toisin. Kukaan ei osoitellut, sinä-muotoa käytettiin esimerkin omaisesti. Valinta on tietysti omasti miten käsittelet asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?

Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.

Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.

On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista. 

Minä jättäisin todennäköisesti pettäjän, mutta vielä varmemmin minä jättäisin ihmisen jonka mielestä on ylipäänsä mahdollista pettää vahingossa. Eihän tuollaisen arvomaailman omaavaan ihmiseen voi kukaan luottaa, jos ei ole kykyä tai edes yritystä kantaa vastuuta omista valinnoistaan. Mitäköhän kaikkea muuta tällainen ihminen voi vahingossa tehdä?

Mielipide siitä, että pettäminen vahingossa on mahdollista, on puhdas rationaalinen päätelmä ympäröivästä maailmasta, eikä sisällä mitään arvokäsitystä tai kuvasta näin toteavan arvomaailmaa. Jotenkin sinulla menee pahasti sekaisin kirjoittaja, argumentit ja omat kuvitelmasi kummastakin. 

Ihminen voi tehdä pahoja asioita vahingossa. Se ei tarkoita, etteikö hän silti kantaisi teoistaan myös vastuuta.  Toisaalta tahallisestakin teosta ihminen voi kantaa vastuun. Toisaalta se, että toteaa ihmisen voivan tehdä pahoja asioita vahingossa, ei tarkoita, että sanoja sellaisia tekisi. Tai etteikö vastaisi teoistaan vaikka ymmärtää niiden syitä sinua laajemmin. Moraalihysterialle vähän sordiinoa kiitos. Vahinko on nimenomaan vahinko. Se kertoo harvinaisen vähän arvoista. Tahallinen teko kertoo jo enemmän. 

Moraalihysteriaan liittyen sivuhuomautus. Ketjussa on monta  puhtaasti asiattomiin henkilöhyökkäyksiin keskittyvää viestiä, joita en ala erikseen kommentoimaan koska ne eivät ole rakentavia eivätkä keskustelun kannalta millään lailla oleellisia tai hyödyllisiä. Totean nyt vain tässä yhden kerran tämän asian. Se, että puhun esimerkiksi syistä jotka pettämiseen voivat johtaa, ei tarkoita, että puhuisin kokemuksestani saati että yrittäisin oikeuttaa kenellekään moista haitallista ja moraalitonta toimintaa. Jos siis mieleenne tulee että pitääpä vähän näpäyttää ja solvata koska tuossa on ilmeinen pettäjä, niin totean vaan, että hutikuti. Koettakaa keskittyä siihen, mitä kirjoitetaan, eikä siihen, millaisia hirviöitä mielenne perukoilla omassa päässänne lymyää ja kuvittelette näkevänne tekstien takana. Koettakaa keskittyä vaikkapa vaalimaan parisuhdettanne sen sijaan että tuomitsette toisia netissä olemattomin perustein. Ehkä silloin pettäminen tulee teille vähemmän henkilökohtaista närkästystä aiheuttamaan. 

Ei hutikuti. Minusta kukaan ei ole mennyt henkilöösi kommentoimalla saivartelujasi ja jargoniasi. Ajattele sinä niin, että esimerkiksi tuolla välissä olevat pettäjän luonneanalyysit ovat ihan vain objektiivisia - mitä ne tietysti ovatkin - eivät osoituksia sinusta. Sen sijaan aivan nappiin ne ihmisyydessään menivät; ei ole vahinkoja, on persoonan puutteita. Tämän lisäksi kannattaa miettiä, miksi otat yleisen kritiikin noin älyttömästi itseesi, että kirjoitat siitä mukaneutraalia vastinetta. Mitä se kertoo sinusta - ihan vaan ihmisenä.

Suomessa ei ole sinä-passiivia. Persoonapronominin käyttö on harkittu teko, jota ei voi tulkita väärin. 

Ajattelen toisin. Kukaan ei osoitellut, sinä-muotoa käytettiin esimerkin omaisesti. Valinta on tietysti omasti miten käsittelet asian.

Oikeakielisyys ei ole mielipidekysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Naurettavia esimerkkejä. Kännissä pettäminen ei vahinko. Ei kai kukaan väkisin ole reppanaa juottanut. 

Ei kaiketi juottanut, mutta onko sitten köyrinyt väkisin? Sitä tarina ei kerro, mutta sekin on mahdollista. Mutta olet siinä väärässä, että yhdistät/rinnastat vahingon pakottamiseen. Nehän ovat rajusti eri asioita. Yleensä ottaen pakottaminen on toisen suorittama rikos, vahinko taas omaa törttöilyä. Joka tapauksessa juomisella ja naimisella ei ole yhteyttä vaikka ensimmäinen luultavasti mahdollistikin jälkimmäisen. 

Nämä jotka puolustavat omaa petyämistään ja vierittävät siitä syyn toiselle, eivät ikinä itse hyväksy samaa puolisolleen.

Eli vastaus ap:n kysymykseen, pettämisen vuoksi eroavat ne, jotka eivät elä kaksoisstandardien mukaan. Ymmärrän että sitä on vaikea käsittää, jos omasta mielestä on eri säännöt itselle ja muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.

"Ihan vahingossa vaan petin".  :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?

Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.

Olisi hauskaa, jos osaisit jyrkän väitteesi perustellakin. annan kaksi todelliseen elämään perustuvaa tapausesimerkkiä.

1) Varattu mies ja vapaa nainen juhlivat kosteissa merkeissä saman kaveriporukan osana jossain mökillä tms. Mies oli uskollinen puolisolleen. Ei koskaan ollut pettänyt eikä edes harkinnut moista. Hän ei pitänyt itseään pettäjänä. Joi muistinsa ja heräsi aamulla kaverinaisen vierestä ilman housuja. Kuulemma nainen oli läsnä olleiden kavereiden kertoman mukaan "iskenyt" hänet. 

2) Varatut mies ja nainen tapasivat eräässä harrasteporukassa kun mies liittyi siihen uutena. Porukalla oli oma facebook-ryhmä, jossa jutusteltiin, jaettiin tapahtumien ja erilaisten varausten tietoja yms. Yleisen juttelun ohessa uusi mies halusi tutustua ryhmän muihin jäseniin vähän henkilökohtaisemmin yksityisviesteilläkin jutellen. Eräs nainen ryhtyi nopsaan jutulle miehen kanssa ja näiden keskustelu muuttui äkkiä intensiiviseksi ja pian melko intiimiksikin. He löysivät helposti yhteisen sävelen ja nauttivat keskustelusta toistensa kanssa. Hyvin pian molemmat huomasivat ihastuneensa toisiinsa. 

Molemmat ovat esimerkkejä pettämisestä, johon ihminen on ajautunut vahingossa tai huomaamatta, tajuten tapahtuneen vasta kun se jo tapahtui. Olipa kyseessä fyysinen tai henkinen petos. Maailma ei kaikessa monimuotoisuudessaan aina mahdu äärimoralistien iskulausemittoihin. 

Kohdan 1) tapahduttua mies kertoo tapahtuneen vaimolleen ja antaa vaimon tehdä päätöksen, tahtooko jatkaa suhteessa. Jos mies todella on toiminut vahingossa, hän lopettaa alkoholinkäytön todetessaan, ettei ole lainkaan kontrollissa omista tekemisistään kun juo.

Tapauksessa 2) mies joko ottaa tietoista etäisyyttä ihastuksensa kohteeseen tai kertoo vaimolleen/naisystävälleen, ettei heidän suhteensa enää tarjoa hänelle sitä mitä hän selvästikin kaipaa ja päädytään eroon.

Oikein hyviä ehdotuksia. Pointti oli kuitenkin siinä, että pettäminen voi tapahtua vahingossa. Miksi muuten kohdassa 2) juuri mies, eikä nainen?

Kohdassa 2) pettämiseen ei päädytä vahingossa. Matkalla on monta pistettä, jossa ihminen kyllä huomaa, että nyt mennään rajan yli ja voi vielä kääntyä takaisin. Myös kohdassa 1) henkilö on tehnyt valinnan edetä pidemmälle, vaikkei sitä välttämättä aamulla muistakaan. Humalassa ei kukaan tee asioita, joihin ei jonkinlaista taipumusta ja ajatusta olisi selvinpäinkin. Olen jopa kuullut kertomuksen miehestä, joka humalassa työnsi suutelemaan yrittäneen vaimonsa sängystä, koska luuli tämän olevan joku toinen.

Toiseen kysymykseen vastaan, että kohdan 1) johdosta lähdin ajattelemaan tätä asiaa yhden pariskunnan näkökannalta, mutta tietysti siinä toisessa rikkoutuvassa parisuhteessa tilanne on juuri toisinpäin.

Missä kohdassa 2) ovat ne pisteet joissa voi huomata aikaisemmin yhtään mitään? 

Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun huomaa tuntevansa vetoa siihen kiinnostavaan keskustelukumppaniin. Sellaista vetoa, että sitä ei mielellään kumppanille sanallistaisi. Ihastuminen ei vielä ole pettämistä, mutta jos sen ihastumisen huomatessaan ei ota takapakkia, vaan jatkaa intensiivistä lähentymistä tämän toisen ihmisen kanssa ja etsii tunteelleen täyttymystä ja vastakaikua, on jo ohittanut yhden pisteen.