Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.
Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?
Minusta tuntuu, että joko olet aika nuori tai sinulla on hyvin vahva arvottomuuden tunne elettyäsi täysin haluttomassa suhteessa. Parisuhteessa seksi on kuitenkin vain yksi osa. Tärkeä, sitä en kiistä, mutta kuitenkin vain yksi juttu. Mitä pidempi suhde, sitä selkeämmin sen tajuaa.
En kiistä, etteikö olisi vaikeaa, jos kumppanin kanssa olennaisesti halut eroaisivat. Ja ero on silloin yksi ratkaisu. Näen kuitenkin aika absurdina, että jos mieheni nyt haluaisi yhtäkkiä vain kerran kuussa tms että eroaisimme sen takia.
Tänä vuonna 20 vuotta täyteen saman miehen kanssa. Tähän on mahtunut kaikenlaisia kausia, jotka on vaikuttanut haluihin. Sairauksia, lasten syntymiä, suruja ja menetyksiä. Eli on ollut kausia, kun toinen tai molemmat ovat väliaikaisesti menettäneet tavanomaisen kiinnostuksen seksiin. Niihin on suhtauduttu ohimenevänä oireena kriisistä tai muusta normaalitilasta ja puhuttu. Ja aina on ollut päivänselvää, että nämä ei "jää päälle". Silloin se täyttää vallankäytön merkit, joita kumpikaan meistä ei voi parisuhteessa hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.
Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?
Minusta tuntuu, että joko olet aika nuori tai sinulla on hyvin vahva arvottomuuden tunne elettyäsi täysin haluttomassa suhteessa. Parisuhteessa seksi on kuitenkin vain yksi osa. Tärkeä, sitä en kiistä, mutta kuitenkin vain yksi juttu. Mitä pidempi suhde, sitä selkeämmin sen tajuaa.
En kiistä, etteikö olisi vaikeaa, jos kumppanin kanssa olennaisesti halut eroaisivat. Ja ero on silloin yksi ratkaisu. Näen kuitenkin aika absurdina, että jos mieheni nyt haluaisi yhtäkkiä vain kerran kuussa tms että eroaisimme sen takia.
Tänä vuonna 20 vuotta täyteen saman miehen kanssa. Tähän on mahtunut kaikenlaisia kausia, jotka on vaikuttanut haluihin. Sairauksia, lasten syntymiä, suruja ja menetyksiä. Eli on ollut kausia, kun toinen tai molemmat ovat väliaikaisesti menettäneet tavanomaisen kiinnostuksen seksiin. Niihin on suhtauduttu ohimenevänä oireena kriisistä tai muusta normaalitilasta ja puhuttu. Ja aina on ollut päivänselvää, että nämä ei "jää päälle". Silloin se täyttää vallankäytön merkit, joita kumpikaan meistä ei voi parisuhteessa hyväksyä.
Vallankäyttö seksin suhteen (tai muutenkaan) ei ole ikinä hyväksyttävää, suuntaan tai toiseen. Ehkä sitä on vaikea katsoa näin hyvästä ja toimivasta parisuhteesta käsin puolueettomasti, mutta jotenkin näen, että siihen seksittömyyteen tai halujen ei-niin-täydelliseen kohtaamiseen voi olla niin lukuisia syitä, joita ihmiset myös käsittelevät kovin yksilöllisesti, että eroaminen seksin puutteen vuoksi muutoin hyvästä suhteesta on minulle absurdi ajatus. Ennemminkin näen, että puolisoa pitää auttaa asiasta yli, jos se mitenkään on mahdollista. Vallankäytöksi tämä menee helposti myös toiseen suuntaan nimittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.
Sain vuosi sitten tietää olevani 'haluton' puoliso, miehen jäätyä kiinni petämisestä lukuisten naisten kanssa, joita oli hakenut netin seksi sivuistojen kautta. Meidän parisuhteessa silloin seksiä n. 2-3krt/vko. En todellakaan tiennyt tämän olevan riittämätöntä. Miehen puolustus siis oli se, että minä olen haluton - seksiä pitää saada 1-2krt/pvä. Olimme olleet yhdessä n. 15 vuotta. Eipä sitten ikinä minulle kertonut tuosta pakonomaisesta seksin tarpeesta. Olemme eronneet. Ja olen edelleen sitä mieltä, että se hänen seksin tarpeensa oli nimenomaan 'pakonomaista' addiktiota, eli sen seksin jälkeen ei ollut hyvä olo, vaan jo oli mielessä, että milloin ja mistä seuraavan kerran. Oikeasta mielihyvästä ei tietoakaan.
Joo, addiktio. Ei varmaan saanut kunnon orgasmia eli tyydytystä koskaan, vaan aina seksin jälkeenkin oli jonkinlainen panetus päällä. Varmasti todella epämukava tila olla jatkuvasti.
Hyvää haluaa lisää. Se voi teistä olla addiktio, mutta nauttimaan kykenevät nimittävät sitä intohimoksi. Tosin siinäkin tulee väsymys vastaan noin 10 tunnin jälkeen ja on pakko huilata.
Minulla on tuollainen sessio noin kerran kuussa, useammin ei aika salli. Mieluummin nussisin päivittäin vähemmän, mutta harvoin näkeminen toisaalta ylläpitää intohimoa, jonka arki latistaisi noin 400 yhdyntäkerran jälkeen.
"Nauttimaan kykenevät" ja "sitä kutsutaan intohimoksi", just joo. Huvittavaa itsensä ylentämistä.
Hyvä viinikin voi olla parhaimmillaan kun sitä juo lasillisen eikä tonkkaa. Eikä se tarkoita että viini on huonoa, jos sitä nauttii mieluiten lasillisen eikä sitä tonkkaa. Ihanakin asia muuttuu pakkopullaksi jos sitä on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.
Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?
Mutta pystyt kuvittelemaan ihmisen joka pystyy kuin peruskallio vastaamaan aina sun seksitarpeisiin eikä koskaan asettaisi omia rajoja ja ehtoja vaan keskittyisi sun perustarpeen tyydyttämiseen?
Mä vihaan myös näitä "hyvässä suhteessa on seksiä"-kommentteja. Me ei miehen kanssa eletä täysin seksittömässä suhteessa, mutta ihan yhdynnöissä on välillä ollut yli vuoden tauko. Tätä en voi kertoa kellekään. Ollaan molemmat silti onnellisia. 100% varmaksi en voi sanoa onko mieheni pettänyt minua vai ei, mutta olen kyllä melko varma ettei ole. Molemmilla on mielessä työasiat ja siihen vielä yhdistyy pikkulapsiperheen pyörittäminen ja kodinhoito, niin ei vaan ole aina kiinnostusta seksille. Alussa seksiä oli paljon ja se oli täydellistä, nykyäänkin kun sitä on se on täydellistä.
Mutta jos ollaan myös rehellisiä, omaan halukkuuteen on vaikuttanut myös oma painonnousu. Silloin nuorempana näytin kivalta ja miehiä oli jonoksi asti baarissa ja se nosti itsetuntoa ja tiesin, kuinka mieheni haluaa mua. Nykyään olen lihava enkä enää yhtään seksikäs ja se on laskenut libidoani. Mutta ei vaan ole kiinnostusta omaan itseensä, kun muut asiat ajaa edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.
Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?
Mutta pystyt kuvittelemaan ihmisen joka pystyy kuin peruskallio vastaamaan aina sun seksitarpeisiin eikä koskaan asettaisi omia rajoja ja ehtoja vaan keskittyisi sun perustarpeen tyydyttämiseen?
Mjoo. Itse uskon, että ihmisen seksuaalisuuteen vaikuttaa eniten hormonit ja niiden muokkaamat aivot, ja toiseksi eniten kokemukset. Itse olen korkealibidoinen nainen, ja olen tosiaan, satoi tai paistoi, aina valmis vastaamaan miehen seksitarpeisiin, koska itsellänikin on suuret tarpeet. Ja seksi, hellyys ja läheisyys auttaa kaikkeen, vähentää stressiä ja tekee iloiseksi ja energiseksi. Viikko taukoa synnytyksen jälkeen oli jo vähän pitkä aika.- Ihmisten on vaikea ymmärtää toisiaan, vasta tätä palstaa seurattuani olen ymmärtänyt, että on paljonkin ihmisiä, jotka eivät juurikaan seksistä välitä. Jotkut hormonien vähyyden vuoksi, toiset huonojen kokemusten vuoksi.
Ja haluttoman vonkaaminen on hirveintä ikinä.
N55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.
Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?
Mutta pystyt kuvittelemaan ihmisen joka pystyy kuin peruskallio vastaamaan aina sun seksitarpeisiin eikä koskaan asettaisi omia rajoja ja ehtoja vaan keskittyisi sun perustarpeen tyydyttämiseen?
Mjoo. Itse uskon, että ihmisen seksuaalisuuteen vaikuttaa eniten hormonit ja niiden muokkaamat aivot, ja toiseksi eniten kokemukset. Itse olen korkealibidoinen nainen, ja olen tosiaan, satoi tai paistoi, aina valmis vastaamaan miehen seksitarpeisiin, koska itsellänikin on suuret tarpeet. Ja seksi, hellyys ja läheisyys auttaa kaikkeen, vähentää stressiä ja tekee iloiseksi ja energiseksi. Viikko taukoa synnytyksen jälkeen oli jo vähän pitkä aika.- Ihmisten on vaikea ymmärtää toisiaan, vasta tätä palstaa seurattuani olen ymmärtänyt, että on paljonkin ihmisiä, jotka eivät juurikaan seksistä välitä. Jotkut hormonien vähyyden vuoksi, toiset huonojen kokemusten vuoksi.
Ja haluttoman vonkaaminen on hirveintä ikinä.
Vaikka mies, kuten tässä ketjussa on joidenkin taholta kuultu, vaatisi seksiä jopa useita kertoja päivässä niin et vetäisi rajaa ja olisit aina valmis?
Mun mielestä kyllä jossakin menee se raja, että mikä ei enää tee "iloiseksi ja energiseksi"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.
Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?
Minusta tuntuu, että joko olet aika nuori tai sinulla on hyvin vahva arvottomuuden tunne elettyäsi täysin haluttomassa suhteessa. Parisuhteessa seksi on kuitenkin vain yksi osa. Tärkeä, sitä en kiistä, mutta kuitenkin vain yksi juttu. Mitä pidempi suhde, sitä selkeämmin sen tajuaa.
En kiistä, etteikö olisi vaikeaa, jos kumppanin kanssa olennaisesti halut eroaisivat. Ja ero on silloin yksi ratkaisu. Näen kuitenkin aika absurdina, että jos mieheni nyt haluaisi yhtäkkiä vain kerran kuussa tms että eroaisimme sen takia.
En tiedä, onko tätä näkökulmaa vielä esiintynyt ketjussa, joten otan siis sen itse esiin: itse haluavana puolisona eron ajatuskin on vaikea siksi, että eroaminen seksin vuoksi muuten hyvästä suhteesta saa todennäköisesti osakseen aika paljon paheksuntaa ja aivan erityisesti silloin, jos suhteessa on lapsia. Se nähdään itsekkäänä tekona, rumasti sanottuna "omien halujen perässä juoksemisena perheen kustannuksella". helpompi ero olisi, jos suhteessa olisi jokin muu syy ylitse seksittömyyden, vaikkapa seksittömyyden ohessa muunkin romantiikan, kosketuksen ja hellyyden puute. Lisäksi todennäköisesti myös seksin määrä nousee tällaisessa tilanteessa keskiöön: saako kumppani kokea eron arvoisena sen, että seksiä on vaikkapa kerran parissa, kolmessa kuukaudessa, tai vaikkapa kerran, pari vuodessa? Vai joutuuko hän kantamaan syyllisyyttä liiallisten halujensa vuoksi vielä siitä, että niiden itsekkäiden halujen vuoksi tuhosi hyvän suhteen (jota hän ei välttämättä itse kokenut ihan niin hyvänä) ja hajotti perheen?
Haluan painottaa tässä näkökulmassa nyt sitä, että en tarkoita haluttomuudella sitä, että kumppani haluaa 100 krt päivässä ja kerran viikossa haluava olisi "haluton".
Eläimillä on jalkoja. Olen nähnyt.
Ne kävelevät.
Joillain on monia jalkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vihaan myös näitä "hyvässä suhteessa on seksiä"-kommentteja. Me ei miehen kanssa eletä täysin seksittömässä suhteessa, mutta ihan yhdynnöissä on välillä ollut yli vuoden tauko. Tätä en voi kertoa kellekään. Ollaan molemmat silti onnellisia. 100% varmaksi en voi sanoa onko mieheni pettänyt minua vai ei, mutta olen kyllä melko varma ettei ole. Molemmilla on mielessä työasiat ja siihen vielä yhdistyy pikkulapsiperheen pyörittäminen ja kodinhoito, niin ei vaan ole aina kiinnostusta seksille. Alussa seksiä oli paljon ja se oli täydellistä, nykyäänkin kun sitä on se on täydellistä.
Mutta jos ollaan myös rehellisiä, omaan halukkuuteen on vaikuttanut myös oma painonnousu. Silloin nuorempana näytin kivalta ja miehiä oli jonoksi asti baarissa ja se nosti itsetuntoa ja tiesin, kuinka mieheni haluaa mua. Nykyään olen lihava enkä enää yhtään seksikäs ja se on laskenut libidoani. Mutta ei vaan ole kiinnostusta omaan itseensä, kun muut asiat ajaa edelle.
Jos ongelmaa ei ole, ei sellaista tarvitse väkisin tehdäkään. Avainasia lienee se, että miten te yhdessä kohtaisitte asian, jos vaikkapa puolisosi nostaisi esiin sen, että hän ei ole onnellinen suhteessa, jossa seksiä ei ole vuoteen.
N55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.
Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?
Mutta pystyt kuvittelemaan ihmisen joka pystyy kuin peruskallio vastaamaan aina sun seksitarpeisiin eikä koskaan asettaisi omia rajoja ja ehtoja vaan keskittyisi sun perustarpeen tyydyttämiseen?
Mjoo. Itse uskon, että ihmisen seksuaalisuuteen vaikuttaa eniten hormonit ja niiden muokkaamat aivot, ja toiseksi eniten kokemukset. Itse olen korkealibidoinen nainen, ja olen tosiaan, satoi tai paistoi, aina valmis vastaamaan miehen seksitarpeisiin, koska itsellänikin on suuret tarpeet. Ja seksi, hellyys ja läheisyys auttaa kaikkeen, vähentää stressiä ja tekee iloiseksi ja energiseksi. Viikko taukoa synnytyksen jälkeen oli jo vähän pitkä aika.- Ihmisten on vaikea ymmärtää toisiaan, vasta tätä palstaa seurattuani olen ymmärtänyt, että on paljonkin ihmisiä, jotka eivät juurikaan seksistä välitä. Jotkut hormonien vähyyden vuoksi, toiset huonojen kokemusten vuoksi.
Ja haluttoman vonkaaminen on hirveintä ikinä.
Aina? Ihanko oikeasti? Ja miten usein sitä sitten on käytännössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Eihän tässä ongelma olekaan se, että jompi kumpi olisi syyllinen, vaan että epätasapaino pitäisi saada jotenkin hoidettua. Tietenkin se "normaalius" riippuu paljolti siitä, kuinka vähän, tai paljon sitä halutaan. Noin yleensä ottaen keskiverto lienee jotain 1-3 kertaa viikossa. Jos siis toinen haluaisi kerran viikossa ja toinen vähintään pari kertaa päivässä, niin luonnollisesti se vain kerran viikkossa haluava olisi se normaali. Jos taas toinen ei halua koskaan ja toinen taas 3 kertaa viikossa, niin normaali olisi luonnollisesti se 3 kertaa viikossa haluava.
Lienee melko harvassa sellaiset suhteet, jossa molemmat haluaa saman verran seksiä. Eli siis jonkunlainen balanssi olisi löydettävä ja kyllä siinä tarvitaan molempien joustoa, että molemmat olisivat tyytyväisiä. Ei voi olla niin, että sen toisen pitäisi pyllistää heti, kun toisesta siltä tuntuu. Ei myöskään niin, että se toinen ei suostu pyllistämään koskaan, kun toisella halut hyrrää.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/seksi/nainen_28_tarvitsen_sek…
Hyviä esimerkkejä pakkomielteen puolelle menemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on yliarvostettua nykyisin. Siinä ei ole mitään sairasta tai omituista, jos ei halua seksiä.
Minä en ole harrastanut noin kymmeneen vuoteen, enkä aio enää koskaan harrastaakaan, onneksi en elä parisuhteessa, tulisi joku seksuaaliterapeutti sängyn viereen sössöttämään että olen sairas frigidi joka ei ymmärrä että seksi on ihmiselle tarpeellinen toimenpide jota ilman kuolee. levitä raajasi niin pysyt terveenä. lässytilää.Eli olet katkera kun et ole koskaan saanut kunnon emätinorgasmia? Just.
Entä kun sanon, ettei ole erikseen klitoris-, vagina- tai h-pisteorgasmia vaan kyse on samassa paisuvaiskudoksessa sijaitsevien hermojen stimulaatiosta?
Se fiilis vaihtelee itse kullakin iän, vireystilan, kiihottuneisuuden, hormonitasojen ja tilanteen mukaan, ja pääasia on että opettelee laukeamaan.
Takakireät seksinvastustajat eivät osaa, eikä heillä ehkä hermotus ole järin hyvä. Ikävä heille, hyvä meille jotka nautimme. Meistä nauttii myös mies.
Jos ei kotona, niin kylässä saa.
Joo, tiedän että ne on samaa systeemiä koko höskä. Mutta kyllä mulla klitorisorgasmi on ihan erilainen, tuntuu erilaiselta, ja on vain lyhyt, kuin aivastus, ja emätinorgasmi on erituntuinen, voimakkaampi ja kestää ja kestää, joskus koko yhdyntä on pelkkää orgasmia. Jos saa klitorisorgasmin ennen yhdyntää se pilaa koko jutun, koska sitten ei tule sitä voimakkainta ja parhaimmalta tuntuvaa orgasmia joka yhdynnässä tulee ensimmäisenä. Masturboidessa se on se klitorisorgasmi, hetken helpotus, mutta se on vaan kuin pettuleipä ja korvikekahvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Haluton seksi tuskin tuollaista aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
No entäpä jos se ei rentouta, vaan on enemmänkin ahdistava velvollisuus?
Kyllähän hyvä seksi parhaimmillaan on todella ihanaa ja rentouttavaa, mutta itse en esimerkiksi edes kykene orgasmiin edes viikottain. Ei vaan onnistu, ja ilman sitä koko homma on jossain määrin plääh. Sitten kun on riittävästi kerännyt sitä virittyneisyyttä, keho taas toimii oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.
Sain vuosi sitten tietää olevani 'haluton' puoliso, miehen jäätyä kiinni petämisestä lukuisten naisten kanssa, joita oli hakenut netin seksi sivuistojen kautta. Meidän parisuhteessa silloin seksiä n. 2-3krt/vko. En todellakaan tiennyt tämän olevan riittämätöntä. Miehen puolustus siis oli se, että minä olen haluton - seksiä pitää saada 1-2krt/pvä. Olimme olleet yhdessä n. 15 vuotta. Eipä sitten ikinä minulle kertonut tuosta pakonomaisesta seksin tarpeesta. Olemme eronneet. Ja olen edelleen sitä mieltä, että se hänen seksin tarpeensa oli nimenomaan 'pakonomaista' addiktiota, eli sen seksin jälkeen ei ollut hyvä olo, vaan jo oli mielessä, että milloin ja mistä seuraavan kerran. Oikeasta mielihyvästä ei tietoakaan.
Joo, addiktio. Ei varmaan saanut kunnon orgasmia eli tyydytystä koskaan, vaan aina seksin jälkeenkin oli jonkinlainen panetus päällä. Varmasti todella epämukava tila olla jatkuvasti.
Hyvää haluaa lisää. Se voi teistä olla addiktio, mutta nauttimaan kykenevät nimittävät sitä intohimoksi. Tosin siinäkin tulee väsymys vastaan noin 10 tunnin jälkeen ja on pakko huilata.
Minulla on tuollainen sessio noin kerran kuussa, useammin ei aika salli. Mieluummin nussisin päivittäin vähemmän, mutta harvoin näkeminen toisaalta ylläpitää intohimoa, jonka arki latistaisi noin 400 yhdyntäkerran jälkeen.
Liika on aina liikaa, ihan kaikessa. Ja kymmenen tuntia.. ei kenenkään paikat kestä sellaista. Kyllä mulla alkaa jo 20 minuutissa paikat kipeytyä. Hyvin harva pystyy nauttimaan tuntitolkulla jyystämistä ilman että paikat vaan turtuu ja kipeytyy.
Siinä se juju onkin, kun seksiä on sopivalla välillä, ehtii tulla kunnon halua, ja se takaa kunnon orgasmin. Jos on liian pitkä väli ei pysy tatsi asiaan ja ihmiseen.
Sama juttu kuin ruokailussa, kaikista terveellisintä on säännölliset ruokailut ja kohtuullinen ruuan määrä, ei niin että syö vaan kerran viikossa tai että syö jatkuvasti. Kohtuus kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Halujeni kohteet vaihtuivat muutaman vuoden sisään, mutta ihastuin palavasti toisiin miehiin ja halu palasi itsellään. Siinä kohtaa jo ymmärsin, etten todellakaan halua miestäni, ja kun mietin niin olihan se selvää. Mies oli ihan kiva, mutta ei niin kiva, että olisin ollut hänestä romanttisessa mielessä kiinnostunut. Totta kai mies suuttui ja yritti pakottaa minua jäämään ja unohtamaan tällaiset haihattelut. On vain huomioitava, että olin vasta 23 vuotias enkä 32 vuotias, joten tuollaista hakemista voikin hieman odottaa tuon ikäiseltä, ymmärrän sen nyt.
Kului paljon aikaa ennen kuin mies itse löysi uuden kumppanin ja suostui viimein luovuttamaan. se oli vain pari viikkoa kun hän oli löytänyt uuden, ja sen jälkeen hän häipyi kamoineen. Onnea hänen nykyiselleen, joka jaksaa sitä pieremistä kuunnella ja haistella, ei käy kateeksi ollenkaan.
Vuosia kului, väliin mahtui paljon kohtaamisia, mutta nykyisin olen uudelleen suhteessa ja vähän haluavan puolisona. Tosin minulle valkeni vasta vähän aikaa sitten, että hän haluaisi paljonkin, mutta puuttuva ehkäisy estää enimmät sekä pieni lapsi vie veronsa. Tässäkin suhteessa viihdyn, koska minua ei kähmitä häiritsevästi koko ajan eikä yritetä nöyryyttää tai satuttaa tahallaan. Toisekseen pystymme puhumaan aiheesta, vaikka hiljaista onkin. Hieman se vei aikaa, että puheyhteys löytyi, mutta se on olemassa. Tilanteen käsittely on edelleen kesken, mutta uskoisin tämän korjautuvan ajallaan. Toisaalta nyt ei ole muutenkaan ajankohtaista olla punkassa muutenkaan, koska arki ja ura vie niin paljon energiaa. Kaikella on aikansa, siis.
Nämä sun kaksi ensimmäistä suhdetta, ei olleet mitään oikeita parisuhteita, vaan pelkkää hyväksikäyttöä. Ethän tätä toistakaan edes sanonut rakastavasi, muutit vain yhteen pitkin hampain kun oli ihan kiva mies. Näissä ei ole edes siitä kyse että olisi haluton ja haluava, vaan hyväksikäytetty ja hyväksikäyttäjä. Normaalia ihmissuhdetta ja seksuaalisuutta näissä ei ollut, joten nämä ei kuulu tähän keskusteluun ollenkaan.
Kyllä! Minusta se on juuri sitä rakkautta, että kunnioittaa puolison elämäntilannetta, eikä ala itsekkäästi märisemään aikuisvauvana omista tarpeistaan, kun toisella on vaikeaa. Yhdessä voi sitten tietenkin miettiä voiko tilanteelle jotain tehdä, jotta palataan ns normaaliin ja parisuhteeseenkin jaksaa panostaa. Puhuminen rakkaat ihmiset.