Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Mulle kyllä kelpaa puutteessa elävä aviomies lainaksi. Omaksi en haluakaan, hyvä ja runsas seksi riittää.
Ikävä vain kun ne tuppaavat aina rakastumaan oksitosiinipöllyssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.
Sain vuosi sitten tietää olevani 'haluton' puoliso, miehen jäätyä kiinni petämisestä lukuisten naisten kanssa, joita oli hakenut netin seksi sivuistojen kautta. Meidän parisuhteessa silloin seksiä n. 2-3krt/vko. En todellakaan tiennyt tämän olevan riittämätöntä. Miehen puolustus siis oli se, että minä olen haluton - seksiä pitää saada 1-2krt/pvä. Olimme olleet yhdessä n. 15 vuotta. Eipä sitten ikinä minulle kertonut tuosta pakonomaisesta seksin tarpeesta. Olemme eronneet. Ja olen edelleen sitä mieltä, että se hänen seksin tarpeensa oli nimenomaan 'pakonomaista' addiktiota, eli sen seksin jälkeen ei ollut hyvä olo, vaan jo oli mielessä, että milloin ja mistä seuraavan kerran. Oikeasta mielihyvästä ei tietoakaan.
Joo, addiktio. Ei varmaan saanut kunnon orgasmia eli tyydytystä koskaan, vaan aina seksin jälkeenkin oli jonkinlainen panetus päällä. Varmasti todella epämukava tila olla jatkuvasti.
Hyvää haluaa lisää. Se voi teistä olla addiktio, mutta nauttimaan kykenevät nimittävät sitä intohimoksi. Tosin siinäkin tulee väsymys vastaan noin 10 tunnin jälkeen ja on pakko huilata.
Minulla on tuollainen sessio noin kerran kuussa, useammin ei aika salli. Mieluummin nussisin päivittäin vähemmän, mutta harvoin näkeminen toisaalta ylläpitää intohimoa, jonka arki latistaisi noin 400 yhdyntäkerran jälkeen.
Olen nähnyt tilanteen vähän haluavana ja vähän haluavan puolisona.
Olin parikymppinen, kun muutin pitkin hampain yhteen ihan hyvän tyypin kanssa. Kyllähän sen tietää, miten siinä käy ennen pitkää. Taustalla oli aiempi parisuhde, joka oli perustunut seksuaaliseen hyväksikäyttöön miehen puolelta ja sain vastalahjaksi siitä hyvästä vielä sukupuolitaudin eli herpeksen. Eksältähän se oli tullut vaikka hän ei sitä koskaan myöntänyt, mutta hän kiusasi minua siitä hyvästä kuukausikaupalla ja nimitteli minua minkä ehti. Sen lisäksi hän koki tarpeelliseksi kuuluttaa taudista kaikille julkisesti netissä (joskaan kukaan ei uskonut häntä..) ja vielä päälle päätteeksi aina kun minulla oli todella vaikea rakkulavaihe päällä, hän heitti kondomin päälle ja suorastaan raiskasi minut koska "taudin olemassaolo piti kostaa". Totta kai tässä uudessa suhteessa seksi ei kiinnostanut sitten ollenkaan. Kaikki kosketus tuntui kivulta, mutta oli autuasta saada nukkua yönsä rauhassa ilman pelkoa että löytyy taas joku käsi, kieli tai mikä tahansa esine minusta ja minua ärsytti kun uusi kumppani yritti vongata. Lisäksi olin edelleen tartunnastani epävarma ja vähemmän sinut ja halusin minimoida tartuttamisen eteen päin. Siihen lisäksi kun vihdoin laskin muurejani, hän alkoi käyttäytyä ärsyttävästi sängyssä. Kun hän hyväili minua, hän ei suostunut suutelemaan ollenkaan koska haluaa muka leikkimielisesti kiusata ja itse taas en saanut mitään ilman sitä. Eräänkin kerran läimäytin häntä ja jätin hänet sänkyyn yksin, koska olin ihan loppu siihen esineenä ja siihen kiusanteon kohteena olemiseen.
Lopulta uusi kumppani alkoi kostaa seksittömyyttä kieltäytymällä haleista ja muusta läheisyydestä. Totesin olevan fine ja sen jälkeen kului useita kuukausia, kun emme edes koskeneet toisiimme. Minua lisäksi vaivasi kumppanissa se kauhea dominoivuus. Hän päätti elokuvista, ajan- ja rahankäytöstä lähtien kaiken ja totta kai se heijastui sänkyyn. Hänen holhoamisensa oli niin musertavaa, etten yksinkertaisesti halunnut häntä enää. pakko silti mainita, että kaikkein pahin turn off olivat hänen käytöstapansa. Mies ei itse vaikuttanut kärsivän ärtyneen paksusuolen oireyhtymästä (mikä lie) mutta minua inhotti kun hän pieri jatkuvasti. Suuseksiä antaessaan kun hän päästi leijaa, en yksinkertaisesti halunnut enää. Siihen vedin rajan.
Hetken kuluttua tuosta kasvoi kauhea, vihamielinen ilmapiiri. Yritin selvittää joskus taustojani, niin sen sijaan että uusi kumppani olisi tukenut hankkimaan apua tai keskustellut asiasta, hän oli POHJATTOMAN MUSTASUKKAINEN menneisyydestäni hankalan eksän kanssa. Kun lopulta viimein sain sanottua, etten yksinkertaisesti halua häntä yhtään ja haluan erota, alkoi taloudellinen kiristäminen että lähtemiseni olisi mahdollisimman hankalaa.
Yhtäkkiä tajusin haluavani paljonkin, mutten miestäni. JATKUU
Halujeni kohteet vaihtuivat muutaman vuoden sisään, mutta ihastuin palavasti toisiin miehiin ja halu palasi itsellään. Siinä kohtaa jo ymmärsin, etten todellakaan halua miestäni, ja kun mietin niin olihan se selvää. Mies oli ihan kiva, mutta ei niin kiva, että olisin ollut hänestä romanttisessa mielessä kiinnostunut. Totta kai mies suuttui ja yritti pakottaa minua jäämään ja unohtamaan tällaiset haihattelut. On vain huomioitava, että olin vasta 23 vuotias enkä 32 vuotias, joten tuollaista hakemista voikin hieman odottaa tuon ikäiseltä, ymmärrän sen nyt.
Kului paljon aikaa ennen kuin mies itse löysi uuden kumppanin ja suostui viimein luovuttamaan. se oli vain pari viikkoa kun hän oli löytänyt uuden, ja sen jälkeen hän häipyi kamoineen. Onnea hänen nykyiselleen, joka jaksaa sitä pieremistä kuunnella ja haistella, ei käy kateeksi ollenkaan.
Vuosia kului, väliin mahtui paljon kohtaamisia, mutta nykyisin olen uudelleen suhteessa ja vähän haluavan puolisona. Tosin minulle valkeni vasta vähän aikaa sitten, että hän haluaisi paljonkin, mutta puuttuva ehkäisy estää enimmät sekä pieni lapsi vie veronsa. Tässäkin suhteessa viihdyn, koska minua ei kähmitä häiritsevästi koko ajan eikä yritetä nöyryyttää tai satuttaa tahallaan. Toisekseen pystymme puhumaan aiheesta, vaikka hiljaista onkin. Hieman se vei aikaa, että puheyhteys löytyi, mutta se on olemassa. Tilanteen käsittely on edelleen kesken, mutta uskoisin tämän korjautuvan ajallaan. Toisaalta nyt ei ole muutenkaan ajankohtaista olla punkassa muutenkaan, koska arki ja ura vie niin paljon energiaa. Kaikella on aikansa, siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus sata vuotta sitten puhuttiin nymfomaniasta yms., nyt harvemmin, koska seksi niin arvostettua ja sen sekä rakkauden välille on vedetty Hyhtäläisyysviivat.
Hyvä seksi on aina rakkautta. Huono seksi kyvyttömyyttä rakastaa itseään ja toista.
Höpöhöpö. Hyvää seksiä voi olla ilman rakkautta. Huonoa seksiä voi olla rakkautta sisältävässä suhteessa. Rakkautta voi olla myös kokonaan ilman seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollut se haluttomampi osapuoli. Eroon johtaneessa avioliitossani sekä nuoruuden seurusteluissa. Eka kerran tulin jätetyksi 14-vuotiaana asian takia. Eka kertani oli vasta 17-v. Mä en osaa nähdä seksiä ja rakkautta synonyyminä. En vain pysty. Se on melkein toisinpäin. Joku on aina vaille jotain minusta, joku ei voi olla onnellinen jos en "anna" tai jonku koko viikon mielentila riippuu siitä mikä mulla on jalkovälissä. 10 v. Avioliitto tais traumatisoida mut lopullisesti.
Tiiättekö mikä mulle ois suurinta rakkautta? Että joku sanois mulle että rakastan sua ja haluan olla sun kanssa ja lähelläsi VAIKKEI meillä koskaan olisi seksiä. Sillä SINÄ ihmisenä riität.
Oon siis tyytyväinen nyt yksin. Mutta kun ikää tulee, oishan se hienoa että ois joskus kumppani, elämän jakaja ja tuki toinen toisillemme.
Entä, jos joku rakastaisi sinua niin paljon, että haluaa tuntea sinut läpikotaisin, myös seksuaalisen puolesi. Minulle suurin ilonaihe parisuhteessa on se, että pääsen toista niin lähelle, että tunnen hänet ja hänen kaikki ajatuksensa (ja tunteensa) ja halunsa. Ja sitten en kuitenkaan tunne, koska me kaikki muututaan koko ajan, ollaan jatkuvassa liikkeessä... eli hetken päästä opin taas jotain uutta puolisostani... jonkin uuden puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liukkarit ei kyllä kuulu normaaliin seksiin(paitsi ehkä vanhoilla, mutta onko se sitten enää normaalia seksiä, jos mies tarvii viagaraa ja nainen liukkaria, kun kummankaan vehkeet ei enää kunnolla toimi). Voihan se olla "helpoin "tapa jonkin aikaa, mutta kyllä se vaan niin on, että jos joutuu jatkuvasti panemaan ilman omaa hakua, ihminen rikkoutuu. meillä mies on varmaan liiankin innokas sänkyhommissa ja monesti on joutunut itse taipumaan, vaikkei ole yhtään haluttanut. Jälkeenpäin on todella käytetty ja kurja olo. Itse en ikinä painostaisi rakasta ihmistä seksiin, enkä itseasiassa ketään ihmistä. En haluaisi seksiä, jossa toinenkin osapuoli ei ole vapaaehtoisesti ja täysillä mukana. [/quote]
Jos seksi olisi parempaa tai toisenlaista, haluaisitko useammin?
Joku aikaisempi kirjoitti, että halu syntyy automaattisesti kuin parilla on tunneyhteys ja luottamus... tunne siitä, että voi olla oma itsensä. silloin pitää uskaltaa myös olla avoin omista tunteista. En tunne tilannettasi sen tarkemmin, mutta oletko ollut avoin tunteistasi puolisollesi. Oletko myös kertonut mistä tykkäät seksissä ja mistä et. Se vaatii myös itsetutkiskelua käydä läpi omia tunteita. Olen joskus painostanut osittain tietämättäni (jollakin tasolla kuitenkin ollut tietoinen), ja on niistä minullekin jäänyt paha fiilis ja nyt vanhempana kaduttaa. Silloin en vain osannut olla enemmän läsnä ja kuunnella.
Joskus pohdin, onko loppujen lopuksi miestä ja naista edes tarkoitettu elämään yksiavioisesti? Eli harrastamaan myös intiimielämää vain yhden ja saman puolison kanssa? Eläimet parittelevat vain suvunjatkamistarkoituksessa (vai onko olemassa poikkeuksia?). Esimerkiksi leijonauros käy siittämässä naaraan, joka omiin nimiinsä sitten huolehtii lopputuloksesta, eikä paljoa mangu uroksen perään esim. ylimääräisen parittelutuokion muodossa ja tämä uros todennäköisesti käy pamauttamassa paksuksi pari muutakin naarasta, onhan sentään kiima-aika.
Lasten syntymän jälkeen olen kokenut seksin tärkeimmän tarkoituksen täyttyneen ja sitä mukaan myös halujen vähentyneen. Mies taas jatkaisi mielellään entiseen malliin. Olisiko niin, että miehen pitäisi jättää tällainen elähtänyt elämäntarkoituksensa täyttänyt mamma rauhaan ja siirtyä jatkamaan sukua seuraavan kanssa?
Tämä kaikki karrikoiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Nojaa, siinä kohdassa kun vauva herättää 15 kertaa yössä, ei todellakaan itselle seksillä väsymys helpota. Ahdistaa vaan, miksei mies voi rakastaa tarpeeksi ja antaa nukkua.
Meillä on normaalitilassa kyllä hyvä ja aktiivinen seksielämä, mutta on ollut vaiheita, kun on ollut pitkiäkin taukoja (=useampi kuukausi putkeen). Emmekä varmasti olisi yhdessä enää, jos siinä ei olisi toinen osannut kunnioittaa sitä, että aina ei haluta. Puhuminen ja tunteista kertominen on silloinkin ollut tärkeää, ei niin että vetäytyy märehtimään omaan kurjuuteen ja jättää toisen ihmettelemään, että onko rakkaus kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Kyllä. Edelleen puhutaan haluttomista jotka haluavat korkeintaan kerran kuussa tai harvemmin. Ei mistään seksihulluista jotka haluaa sata kertaa päivässä.
Se kerran kuussa haluaminen on naiselle ihan normaali biologinen rytmi. Hormonitasot ovat ovulaation aikaan ihan erit kuin muulloin.
Itse haluan paljon ovulaation aikaan, mielellään ainakin 2 kertaa päivässä muutaman päivän ajan. Meillä ei ole lapsia eikä suunnitelmissa myöskään. Muulloin seksi on ok, mutta lähinnä olen mukana miehen mieliksi, ilmankin pärjäisi. Itse en esimerkiksi saa orgasmia ollenkaan, en edes omin käsin ( oviksen aikaan saan todella helposti).
Että kyllä se voi olla vahvasti biologiaa, ei mikään "rakkauden puute", että haluaa vain kerran kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Nojaa, siinä kohdassa kun vauva herättää 15 kertaa yössä, ei todellakaan itselle seksillä väsymys helpota. Ahdistaa vaan, miksei mies voi rakastaa tarpeeksi ja antaa nukkua.
Meillä on normaalitilassa kyllä hyvä ja aktiivinen seksielämä, mutta on ollut vaiheita, kun on ollut pitkiäkin taukoja (=useampi kuukausi putkeen). Emmekä varmasti olisi yhdessä enää, jos siinä ei olisi toinen osannut kunnioittaa sitä, että aina ei haluta. Puhuminen ja tunteista kertominen on silloinkin ollut tärkeää, ei niin että vetäytyy märehtimään omaan kurjuuteen ja jättää toisen ihmettelemään, että onko rakkaus kuollut.
Meilläkin on ollut pitkiä seksittömiä kausia. Kun lapset olivat pieniä, kun mies rakensi taloa, kun itse sain ylennyksen liian kokemattomana, kun mies perusti omaa firmaa, erilaisten sairauksien vuoksi, talvisin meillä on muutenkin paaaaljon hiljaisempaa kuin kesällä ja valoisaan aikaan jne. Eli on ollut erilaista stressiä jne, enkä kyllä itse koe, että seksi on siihen oikea lääke, vaan että saa olla väsynyt, huolissaan, jne ja se että voi silti luottaa kumppanin siinä pysyvän. Välillä enemmän "vain" tukipilarina, välillä sitten intohimojen kohteena jne.
Minua häiritsee, että seksin haluamisen määrää pidetään jotenkin vakiona ja yhtäkkiä et muka rakasta, tai olet jotenkin viallinen, jos et välillä haluakaan sen vakiintuneen tavan mukaan. Esim jos yleensä seksiä on noin 2xviikossa ja jostain syystä et kuukauteen haluakaan. Ja mieheni ei siis tästä häiriinny, hänellä itselläkin halukkuus vaihtelee, mutta monelle keskustelijalle tuntuu itsestäänselvältä, että halut ovat jotenkin vakio. Ja muutos on pahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee, että seksin haluamisen määrää pidetään jotenkin vakiona ja yhtäkkiä et muka rakasta, tai olet jotenkin viallinen, jos et välillä haluakaan sen vakiintuneen tavan mukaan. Esim jos yleensä seksiä on noin 2xviikossa ja jostain syystä et kuukauteen haluakaan. Ja mieheni ei siis tästä häiriinny, hänellä itselläkin halukkuus vaihtelee, mutta monelle keskustelijalle tuntuu itsestäänselvältä, että halut ovat jotenkin vakio. Ja muutos on pahasta.
Ja lisään vielä, että seksi automaattisesti lieventäisi murheita ja stressiä. Joissain tapauksissa varmasti, mutta jos stressin aiheena on joku parisuhteessa oleva ristiriita, ei varmasti ainakaan itsellä seksi sitä paikkaa, vaan kyllä se asia pitää jollain tapaa ratkaista ensin. Samoin jos on töistä kuolemanväsynyt ja haluaa vain nukkua, ei seksi todellakaan auta, päinvastoin, vie vaan yöunetkin (itse ainakin virkistyn seksistä moneksi tunniksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.
Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Nojaa, siinä kohdassa kun vauva herättää 15 kertaa yössä, ei todellakaan itselle seksillä väsymys helpota. Ahdistaa vaan, miksei mies voi rakastaa tarpeeksi ja antaa nukkua.
Meillä on normaalitilassa kyllä hyvä ja aktiivinen seksielämä, mutta on ollut vaiheita, kun on ollut pitkiäkin taukoja (=useampi kuukausi putkeen). Emmekä varmasti olisi yhdessä enää, jos siinä ei olisi toinen osannut kunnioittaa sitä, että aina ei haluta. Puhuminen ja tunteista kertominen on silloinkin ollut tärkeää, ei niin että vetäytyy märehtimään omaan kurjuuteen ja jättää toisen ihmettelemään, että onko rakkaus kuollut.
Nojaa.
Mun lapseni herätti vain 5-7 kertaa yössä mutta joka yö 3v saakka (nyt mun unettomuutta jatkunut tuosta jo 34v) .
Oli parempi että äitiysloman aikana minä annoin miehen nukkua koska hänen kuitenkin piti jaksaa aamulla töihin. Eikä me hirveästi jaettu yövalvomisia sittenkään kun äitiysloman loputtua minäkin menin töihin. Joka tapauksessa olin jo hereillä
Mun ainoa pelastukseni oli se että iltaisin mieheni piti mua sylissään, silitteli ja halaili. Ehkä olen outo mutta kyllä mun halut ainakin tuosta heräsi hyvin usein, halusin vieläkin lähemmäs miestäni - rakkaintani - vain unohtaakseni väsymyksen hetkeksi. Meillä on seksiä ollut aina, välillä viikoittain, heikoimmillaan mennyt parikin viikkoa ilman. Koskaan ei ole tarvinnut kumpaakaan pakottaa eikä vongata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Nojaa, siinä kohdassa kun vauva herättää 15 kertaa yössä, ei todellakaan itselle seksillä väsymys helpota. Ahdistaa vaan, miksei mies voi rakastaa tarpeeksi ja antaa nukkua.
Meillä on normaalitilassa kyllä hyvä ja aktiivinen seksielämä, mutta on ollut vaiheita, kun on ollut pitkiäkin taukoja (=useampi kuukausi putkeen). Emmekä varmasti olisi yhdessä enää, jos siinä ei olisi toinen osannut kunnioittaa sitä, että aina ei haluta. Puhuminen ja tunteista kertominen on silloinkin ollut tärkeää, ei niin että vetäytyy märehtimään omaan kurjuuteen ja jättää toisen ihmettelemään, että onko rakkaus kuollut.
Nojaa.
Mun lapseni herätti vain 5-7 kertaa yössä mutta joka yö 3v saakka (nyt mun unettomuutta jatkunut tuosta jo 34v) .
Oli parempi että äitiysloman aikana minä annoin miehen nukkua koska hänen kuitenkin piti jaksaa aamulla töihin. Eikä me hirveästi jaettu yövalvomisia sittenkään kun äitiysloman loputtua minäkin menin töihin. Joka tapauksessa olin jo hereillä
Mun ainoa pelastukseni oli se että iltaisin mieheni piti mua sylissään, silitteli ja halaili. Ehkä olen outo mutta kyllä mun halut ainakin tuosta heräsi hyvin usein, halusin vieläkin lähemmäs miestäni - rakkaintani - vain unohtaakseni väsymyksen hetkeksi. Meillä on seksiä ollut aina, välillä viikoittain, heikoimmillaan mennyt parikin viikkoa ilman. Koskaan ei ole tarvinnut kumpaakaan pakottaa eikä vongata
Ja se on hyvä, että teillä näin. Lähinnä kirjoitin tuon siksi, että tuntuu kurjalta, että haluamattomuus väsymyksen vuoksi leimataan jotenkin epänormaaliksi. Että parisuhde on jotenkin vähäarvoisempi, jos antaa väsymyksen (tai muun vastaavan) mennä seksin edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.
Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?
Minusta tuntuu, että joko olet aika nuori tai sinulla on hyvin vahva arvottomuuden tunne elettyäsi täysin haluttomassa suhteessa. Parisuhteessa seksi on kuitenkin vain yksi osa. Tärkeä, sitä en kiistä, mutta kuitenkin vain yksi juttu. Mitä pidempi suhde, sitä selkeämmin sen tajuaa.
En kiistä, etteikö olisi vaikeaa, jos kumppanin kanssa olennaisesti halut eroaisivat. Ja ero on silloin yksi ratkaisu. Näen kuitenkin aika absurdina, että jos mieheni nyt haluaisi yhtäkkiä vain kerran kuussa tms että eroaisimme sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee, että seksin haluamisen määrää pidetään jotenkin vakiona ja yhtäkkiä et muka rakasta, tai olet jotenkin viallinen, jos et välillä haluakaan sen vakiintuneen tavan mukaan. Esim jos yleensä seksiä on noin 2xviikossa ja jostain syystä et kuukauteen haluakaan. Ja mieheni ei siis tästä häiriinny, hänellä itselläkin halukkuus vaihtelee, mutta monelle keskustelijalle tuntuu itsestäänselvältä, että halut ovat jotenkin vakio. Ja muutos on pahasta.
Ja lisään vielä, että seksi automaattisesti lieventäisi murheita ja stressiä. Joissain tapauksissa varmasti, mutta jos stressin aiheena on joku parisuhteessa oleva ristiriita, ei varmasti ainakaan itsellä seksi sitä paikkaa, vaan kyllä se asia pitää jollain tapaa ratkaista ensin. Samoin jos on töistä kuolemanväsynyt ja haluaa vain nukkua, ei seksi todellakaan auta, päinvastoin, vie vaan yöunetkin (itse ainakin virkistyn seksistä moneksi tunniksi).
Tämä on jännän yksilöllistä. Itsekin virkistyn seksistä ja olen ehdottomasti aamuisin kaikkein halukkain. Mieheni taas on seksin jälkeen väsynyt ja haluaa eniten iltaisin. Ihan tällaisetkin biologiset seikat voivat vaikuttaa siihen parisuhteen kokonaisuuteen ja seksin määrään hyvin vahvasti.
Entä kun sanon, ettei ole erikseen klitoris-, vagina- tai h-pisteorgasmia vaan kyse on samassa paisuvaiskudoksessa sijaitsevien hermojen stimulaatiosta?
Se fiilis vaihtelee itse kullakin iän, vireystilan, kiihottuneisuuden, hormonitasojen ja tilanteen mukaan, ja pääasia on että opettelee laukeamaan.
Takakireät seksinvastustajat eivät osaa, eikä heillä ehkä hermotus ole järin hyvä. Ikävä heille, hyvä meille jotka nautimme. Meistä nauttii myös mies.
Jos ei kotona, niin kylässä saa.