Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.
Minä olen puolison haluttomuudesta kärsinyt, ja olisin noina aikoina toivonut seksiä noin kerran viikossa tai kahdessa. En todellakaan päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Ei on jonkinlainen normaalitila on sittenkin olemassa?
No normaali on jonkinlainen tila, mihin pariskunnan seksielämä asettuu. Itse koen, että normaalia voi olla mikä vaan useasta kerrasta päivässä 1-2 kertaan kuussa. Siitä harvempi jo jossain määrin ongelmallista, jos se ei ole yhteinen tahtotila. Kai se pointti on siinä, että löytyy sellainen olotila, missä jos pariskunnan halut poikkeavat kovin, pystytään kuitenkin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.
Kerran kuussa on sikäli naiselle normaali, että niin biologia toimii. Hormonit tekevät naisen eniten halukkaaksi ovulaation aikaan, vaikka ihmisellä onkin kyky nauttia seksistä ilmankin lisääntymistarkoituksia. Mutta en lähtisi epänormaaliksi sitä vielä leimaamaan, jos nainen on halukas vain ovulaation aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
Kun menee parisuhteeseen, ei välttämättä voi tietää, miten se parisuhde ja seksi kehittyy. Kuka oikeasti kieltäytyy hyvästä seksistä, josta saa mielihyvää. Mutta jos seksi pikkuhiljaa muuttuu sellaiseksi, että se on kaksi vetoa ja mies laukeaa, itse jäät nuolemaan näppejäsi kerta toisen jälkeen, niin kauanko se kiinnostaa. Kauanko jaksaa olla kiinnostunut asiasta, josta ei koskaan saa muuta, kuin pettymyksen.
Nämähän ovatkin ilmiselviä tapauksia. On syy miksi ei kiinnosta. Oletan että asiasta on kerrottu oma-aloitteisesti, pyydetty toisenlaista seksiä, eikä vain lopetettu seksiä. Oletan, ettei kumppanin käytös silti muuttunut. Oletan, että haluton silti haluaisi, jos seksi olisi parempaa.
Mutta entäs sitten tapaukset, joissa ei ole mitään selvää syytä. Haluton ei puhu asiasta, on tyytyväinen elämäänsä. Vastailee välttelevästi vuodesta toiseen, kun asian ottaa esille.
Ja mitä sairauksiin tulee, niin millainen parisuhde sitten oli ennen sairastumista. Oliko seksiä ja rakkautta normaalisti silloin. Vai oliko parisuhde itse asiassa kuollut jo vuosia(kymmeniä) sitten, eikä sairastuminen itse asiassa aiheuttanutkaan haluttomuutta. Tuli vain uusi syy seksittömyydelle. En tarkoita vieraissa käymistä kuitenkaan. Mutta vaikuttanee siihen, hoidetaanko sairasta puolisoa enemmän velvollisuus motivaattorina, vai rakkaus.
Se voi olla, että asioista on yritetty puhua. Haluttomampi on yrittänyt kertoa, että seksi ei ole tyydyttävää itselle. Ja se halukas vaan loukkaantuu ja menee puolustusasetelmiin jne. Jossain vaiheessa siinä ei jaksa enää toisen tivaamisiin perustella, kun samat asiat on vatvottu. Ja jos itselle se seksi ei ole elämääsuurempi asia, elää tyytyväisenä, jos parisuhde muuten on okei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksihalukkuus perustuu hyvin pitkälle estrogeenin/testosteronin määrään. Se on siitä vähän ongelmallinen juttu, että omat hormotasonsa voi selvittää, mutta niihin on vähän hankalampi vaikuttaa. Haluttomuutta kun ei lääketieteen keinoin voi suoraan vaan hoitaa pumppaamalla ihmiseen hormoneja. Toki esim ruokavaliolla, elintavoilla ja erilaisilla kevyemmillä valmisteilla voi olla vaikutusta (tai olla olematta, yksilöllistä).
Eli se haluttomuuskin (tai ylihalukkuus) voi olla tavallaan sairaus. Mitä siinä sitten tekee, ei voi pakottaa haluja tyhjästä, jos kroppa pistää vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja jos huono seksi on syy seksin loppumiseen, niin ei kai se halutonkaan tyytyväinen ole. En minä ainakaan olisi, vaan kärsisin itsekin sitten seksin puutteesta.
Toisaalta, jos sille ns haluttomalle seksi ei ole kovin tärkeä osa parisuhdetta. Tässä ihmisillä nyt vaan on suhtautumiseroja, ihan vaikka luontaisiin hormonitasapainoihin liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.
Kerran kuussa on sikäli naiselle normaali, että niin biologia toimii. Hormonit tekevät naisen eniten halukkaaksi ovulaation aikaan, vaikka ihmisellä onkin kyky nauttia seksistä ilmankin lisääntymistarkoituksia. Mutta en lähtisi epänormaaliksi sitä vielä leimaamaan, jos nainen on halukas vain ovulaation aikoihin.
Ihmislajilla katsotaan oikeastaan jaetun vanhemmuuden oleva keskeinen evolutiivinen strategia. Biologisesti jaettua vanhemmuutta taas ylläpidetään hormonaalisin keinoin, joihin liittyy etupäässä kosketus ja seksi, nimenomaan myös muulloin kuin ovulaation aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Yhtä hyvin voidaan ajatella niin päin, että toinen vaatii lähtemään 50 km pyörälenkille, syömään jotain ruokaa, josta et pidä tai ei ole nälkä, pakottaa tapahtumiin ja kylään, vaikka itse haluaa vain levätä rauhassa. Ei ole oikein, että vain toisen halujen, vaatimusten ja mielitekojen mukaan pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Yhtä hyvin voidaan ajatella niin päin, että toinen vaatii lähtemään 50 km pyörälenkille, syömään jotain ruokaa, josta et pidä tai ei ole nälkä, pakottaa tapahtumiin ja kylään, vaikka itse haluaa vain levätä rauhassa. Ei ole oikein, että vain toisen halujen, vaatimusten ja mielitekojen mukaan pitää mennä.
EROTKAA hyvät ihmiset. Jos halut ovat liian erilaiset kiusaatte vain toisianne. tai sitten ranskalisetn malliin avoin suhde, jossa halullisempi etsii lämpöä muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.
Sain vuosi sitten tietää olevani 'haluton' puoliso, miehen jäätyä kiinni petämisestä lukuisten naisten kanssa, joita oli hakenut netin seksi sivuistojen kautta. Meidän parisuhteessa silloin seksiä n. 2-3krt/vko. En todellakaan tiennyt tämän olevan riittämätöntä. Miehen puolustus siis oli se, että minä olen haluton - seksiä pitää saada 1-2krt/pvä. Olimme olleet yhdessä n. 15 vuotta. Eipä sitten ikinä minulle kertonut tuosta pakonomaisesta seksin tarpeesta. Olemme eronneet. Ja olen edelleen sitä mieltä, että se hänen seksin tarpeensa oli nimenomaan 'pakonomaista' addiktiota, eli sen seksin jälkeen ei ollut hyvä olo, vaan jo oli mielessä, että milloin ja mistä seuraavan kerran. Oikeasta mielihyvästä ei tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi on yliarvostettua nykyisin. Siinä ei ole mitään sairasta tai omituista, jos ei halua seksiä.
Minä en ole harrastanut noin kymmeneen vuoteen, enkä aio enää koskaan harrastaakaan, onneksi en elä parisuhteessa, tulisi joku seksuaaliterapeutti sängyn viereen sössöttämään että olen sairas frigidi joka ei ymmärrä että seksi on ihmiselle tarpeellinen toimenpide jota ilman kuolee. levitä raajasi niin pysyt terveenä. lässytilää.
Eli olet katkera kun et ole koskaan saanut kunnon emätinorgasmia? Just.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollut se haluttomampi osapuoli. Eroon johtaneessa avioliitossani sekä nuoruuden seurusteluissa. Eka kerran tulin jätetyksi 14-vuotiaana asian takia. Eka kertani oli vasta 17-v. Mä en osaa nähdä seksiä ja rakkautta synonyyminä. En vain pysty. Se on melkein toisinpäin. Joku on aina vaille jotain minusta, joku ei voi olla onnellinen jos en "anna" tai jonku koko viikon mielentila riippuu siitä mikä mulla on jalkovälissä. 10 v. Avioliitto tais traumatisoida mut lopullisesti.
Tiiättekö mikä mulle ois suurinta rakkautta? Että joku sanois mulle että rakastan sua ja haluan olla sun kanssa ja lähelläsi VAIKKEI meillä koskaan olisi seksiä. Sillä SINÄ ihmisenä riität.
Oon siis tyytyväinen nyt yksin. Mutta kun ikää tulee, oishan se hienoa että ois joskus kumppani, elämän jakaja ja tuki toinen toisillemme.
Oletko sinä kokenut mahtavaa orgasmia? Sellaista että koko kropassa tuntuu mieletön hyvänolon tunne, niin hyvä että tekisi mieli itkeä? Se on sitä mikä tuottaa erilaisia mielihyvähormoneja aivoihin, ja se on se mikä tutkitusti lisää rakastumisen tunnetta. Siksi ihmiset harrastaa seksiä parisuhteessa. Irtosuhteet on sitten lähinnä urheilua ja koneiston öljyämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?
Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.Yhdessä ollaan muunkin takia kuin seksin.
On väärin tehdä seksuaalisia tekoja kenellekään kun ei itse halua. Se että on parisuhde, ei tarkoita että siinä pitäisi olla aina reikänä toiselle.
Kerran annoin miehelle kun en halunnut eikä mies ole toista kertaa sitä tehnyt. Sen jälkeen vaadin myös itse että minun pitäisi myös kiihoittua hänestä.Jos vain toinen tahtoo seksiä, voi panna yksin.
Mutta toisen kanssa seksiin, siihen kuuluu molemmilla olla halu.Jos annat miehelle aina kun se haluaa ja se määrittelee suhteenne niin tuo on vaan säälittävää. Tai ehkä sinulla on silti matka vielä siihen kun ET halua seksiä. Eli mies tulee ehdottamaan ja sinä nyt kuitenkin innostut siitä ja tässä kirjoitat "kun haluttomana olet antanut" vaikkei asia ollenkaan ollut niin.
Puhutaan siis oikeasti siitä kun et halua seksiä, et todellakaan halua. Ja itsestäsi piittaamatta, kuivana ja väsyneenä vaan avaat jalat että mies saa..
Vinkki: miehen voi tyydyttää muillakin tavoin kuin "avaamalla jalat".
Meidän suhteen yksi kulmakiviä on se, että huolehdimme toistemme seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä. Ilmankos meidän liitto on pysynyt hyvänä ja onnellisena yli 20 vuotta.Mutta jos ei yhtään huvita, se avaa jalat, liukkaria ja ajattelee vaikka kevätistutuksia on ylivoimaisesti helpoin tapa.
Liukkarit ei kyllä kuulu normaaliin seksiin(paitsi ehkä vanhoilla, mutta onko se sitten enää normaalia seksiä, jos mies tarvii viagaraa ja nainen liukkaria, kun kummankaan vehkeet ei enää kunnolla toimi). Voihan se olla "helpoin "tapa jonkin aikaa, mutta kyllä se vaan niin on, että jos joutuu jatkuvasti panemaan ilman omaa hakua, ihminen rikkoutuu. meillä mies on varmaan liiankin innokas sänkyhommissa ja monesti on joutunut itse taipumaan, vaikkei ole yhtään haluttanut. Jälkeenpäin on todella käytetty ja kurja olo. Itse en ikinä painostaisi rakasta ihmistä seksiin, enkä itseasiassa ketään ihmistä. En haluaisi seksiä, jossa toinenkin osapuoli ei ole vapaaehtoisesti ja täysillä mukana.
Kyllä seksissä pitää molempien saada tyydytys eli orgasmi. Se on eri ongelma jos ei saa orgasmia, kuin se että saisi kyllä orgasmin mutta ei vaan jostain syystä ryhdy seksiin vaikka tietää toisen sitä odottavan.
Minä saan 1-3 orgasmia joka kerta kun ollaan yhdynnässä, ensimmäinen on isoin ja sillä jo pärjäisi, mutta saatan saada useammankin jos mies ei heti itse saa, usein saan vielä siinä samaan aikaan vielä kun mies saavuttaa oman orgasminsa. Vaikka meillä on miehen vähäinen seksintarve ongelma, seksissä sinänsä ei ole mitään vikaa, enkä usko että vaikka miehen saisin houkuteltua seksiin vaikka häntä ei niin huvittaisi, niin varmasti se orgasmi korvaisi sen ettei aluksi niin huvittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
Kun menee parisuhteeseen, ei välttämättä voi tietää, miten se parisuhde ja seksi kehittyy. Kuka oikeasti kieltäytyy hyvästä seksistä, josta saa mielihyvää. Mutta jos seksi pikkuhiljaa muuttuu sellaiseksi, että se on kaksi vetoa ja mies laukeaa, itse jäät nuolemaan näppejäsi kerta toisen jälkeen, niin kauanko se kiinnostaa. Kauanko jaksaa olla kiinnostunut asiasta, josta ei koskaan saa muuta, kuin pettymyksen.
Tämä ei ole mikään haluttomuusongelma, vaan seksin huonousongelma.
Meillä on hyvää seksiä silloin kun sitä on, joskus jopa mahtavaa, myös miehen mielestä, silti hän pystyy olla jopa kuukausia ilman, ei vaan tuu ryhdyttyä, aina on väsy, stressi, kipuja tai se vaan jotenkin unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Kyllä. Edelleen puhutaan haluttomista jotka haluavat korkeintaan kerran kuussa tai harvemmin. Ei mistään seksihulluista jotka haluaa sata kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.
Joo, tässä keskustelussa on muutama haluton nainen joiden miehet on jotain seksiaddikteja. Yleensä genitaalialue on turtana ja turvoksissa jonkin aikaa kunnon orgasmin jälkeen, eikä sitä tarvi heti taas uusia. Mulle nuorempana oli viikko sellainen raja että alkoi pinna kiristyä, nyt vanhempana kun on joutunut puutteessa olemaan paljon, riittäisi edes se että kun kerran kuussa oikein panettaa niin saisi kunnolla, eli suurinpiirtein ovulaation aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.
Sain vuosi sitten tietää olevani 'haluton' puoliso, miehen jäätyä kiinni petämisestä lukuisten naisten kanssa, joita oli hakenut netin seksi sivuistojen kautta. Meidän parisuhteessa silloin seksiä n. 2-3krt/vko. En todellakaan tiennyt tämän olevan riittämätöntä. Miehen puolustus siis oli se, että minä olen haluton - seksiä pitää saada 1-2krt/pvä. Olimme olleet yhdessä n. 15 vuotta. Eipä sitten ikinä minulle kertonut tuosta pakonomaisesta seksin tarpeesta. Olemme eronneet. Ja olen edelleen sitä mieltä, että se hänen seksin tarpeensa oli nimenomaan 'pakonomaista' addiktiota, eli sen seksin jälkeen ei ollut hyvä olo, vaan jo oli mielessä, että milloin ja mistä seuraavan kerran. Oikeasta mielihyvästä ei tietoakaan.
Joo, addiktio. Ei varmaan saanut kunnon orgasmia eli tyydytystä koskaan, vaan aina seksin jälkeenkin oli jonkinlainen panetus päällä. Varmasti todella epämukava tila olla jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Joskus sata vuotta sitten puhuttiin nymfomaniasta yms., nyt harvemmin, koska seksi niin arvostettua ja sen sekä rakkauden välille on vedetty yhtäläisyysviivat.
Hyvä seksi on aina rakkautta. Huono seksi kyvyttömyyttä rakastaa itseään ja toista.
Minua kiinnostaisi myös, kuinka iso osa puolison haluttomuudesta kärsivistä vaatii seksiä päivittäin ta useita ketoja viikossa? Siis minkälaisista aikajänteistä nyt puhutaan? Useat tässäkin ketjussa puhuvat kerran kuussa tai kvartaalissa tai jopa vuodessa.