Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Haluton seksi tuskin tuollaista aiheuttaa.
Ei tietenkään, pitää rakastaa puolisoaan. Jos puolison hyväilyt inhottaa kuin vieraan ihmisen, niin ei tietenkään se mitään hyvää tee. Tai jos ei saa rakastellessa orgasmia. EI kukaan huonoa seksiä halua eikä huonon/väärän ihmisen kanssa. Mutta jos olet haluton, se pitää selvittää miksi. Onko seksi vaan huonoa vai oletko sitä seksiä harrastamassa väärän ihmisen kanssa.
Omalla kohdalla se on/oli hyvää, rakkautta on ja ihminen olisi muuten oikea, mutta halut ovat eri paria. Eli vika ei ole muussa kuin siinä, että puoliso on tätä täälläkin nähtyä "parisuhteeseen kuuluu seksi eikä sitä voi toiselta kieltää" -koulukunnan edustaja JA vaatii sen useamman kerran päivässä. Kyllähän sitä mielellään toiselle nautintoa tuottaisi, mutta rajansa kaikella.
Ja kuten olet huomannut, viimeistään täällä, että se että parisuhteeseen kuuluu seksi eikä sitä voi toiselta kieltää koulukunta on sitä mieltä että se tarkoittaa normaalia 1-2 kertaa viikossa, ei monta kertaa päivässä. Se että haluaa monta kertaa päivässä on yhtä outo kuin se joka ei halua kuin jouluna ja juhannuksena, jos on hyvä sää. Kuten sanoit, rajansa kaikella, molempiin suuntiin.
Ymmärrän. Ehkä tässä on niin omaksunut haluttoman identiteetin, kun on siitä niin saanut kuulla. Ja lisäksi nykyään onkin haluton edellämainituista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli järkiavioliittoja.
Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.
Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.
Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.
Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.
Sairaudet nyt asia erikseen.
Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?
Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.
Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?
Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?
Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".
Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.
Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.
Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.
Juuri näin. Ja ennenhän oli oikeasti se "aviollinen velvollisuus" eli järkiliitot oli usein sukujen keskenään sopimia, ja lapsia piti tulla. Se oli jopa avioerolle hyvä syy jos lapsia ei tullut ja jopa sekin että toinen ei suostunut aviolliseen yhteyteen. Avioliitto oli taloudellinen juridinen sopimus, ja siihen aikaan lapsetkin nähtiin taloudelliselta kannalta hyödykkeinä, varsinkin poikalapset jotka oli tuottavampia kuin tyttölapset, mutta toki tyttölapsetkin oli oiva kauppatavara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.
Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".
Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde".
Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.
Tai "se joka on muuttunut, on huono".
Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.
"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.
"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole.
"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.
"se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.
Ongelmaa ei olis, jos ihmiset osaisi puhua. Rehellisesti. Aluksi puhuttaisiin seksuaalista, niin että kenellekään ei jää epäselväksi nauttiiko molemmat vai esittääkö toinen. Kumpikin tuntisi toisen ja omat tarpeet. Sitten kun toinen sanoo olevansa väsynyt, niin toinen voi uskoa sen ja vähentää toisen taakkaa. Sitten toinen piristyi tai molemmat olisivat liian väsyneitä seksiin. Jos haluttomuus johtuu muusta, niin sekin keskusteltaisiin. Kumpikin olisi valmis auttamaan toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.
Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".
Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde".
Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.
Tai "se joka on muuttunut, on huono".
Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.
"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.
"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole.
"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.
"se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.
Ei, en jättänyt mitään pois vaan nimenomaan on sanottu, että suhteeseen ei pidemmät tauot kuulu. En jaksa kahlata enää joka sivua puhelimella, jotta löydän ne kohdat, mutta kyllä niitä on.
Ja näytäpä se tieteellinen tutkimus, joka aukottomasti väittää, että seksi automaattisesti toimii kuten väität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei olis, jos ihmiset osaisi puhua. Rehellisesti. Aluksi puhuttaisiin seksuaalista, niin että kenellekään ei jää epäselväksi nauttiiko molemmat vai esittääkö toinen. Kumpikin tuntisi toisen ja omat tarpeet. Sitten kun toinen sanoo olevansa väsynyt, niin toinen voi uskoa sen ja vähentää toisen taakkaa. Sitten toinen piristyi tai molemmat olisivat liian väsyneitä seksiin. Jos haluttomuus johtuu muusta, niin sekin keskusteltaisiin. Kumpikin olisi valmis auttamaan toista.
Mitä puhuminen auttaa jos fakta on se, ettei toinen syystä tai toisesta enää kiinnosta seksuaalisesti ja/tai seksi ei ylipäätään kiinnosta? Palauttaako se seksin suhteeseen? Ei tod.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Nojaa, siinä kohdassa kun vauva herättää 15 kertaa yössä, ei todellakaan itselle seksillä väsymys helpota. Ahdistaa vaan, miksei mies voi rakastaa tarpeeksi ja antaa nukkua.
Meillä on normaalitilassa kyllä hyvä ja aktiivinen seksielämä, mutta on ollut vaiheita, kun on ollut pitkiäkin taukoja (=useampi kuukausi putkeen). Emmekä varmasti olisi yhdessä enää, jos siinä ei olisi toinen osannut kunnioittaa sitä, että aina ei haluta. Puhuminen ja tunteista kertominen on silloinkin ollut tärkeää, ei niin että vetäytyy märehtimään omaan kurjuuteen ja jättää toisen ihmettelemään, että onko rakkaus kuollut.
Niin, tuollaisissa elämänvaiheissa todellakin sen ymmärtää että se on ohimenevä tilanne, ja että rakkaus on siellä, varsinkin jos läheisyyttä on. Se on ihan eri tilanne kuin se että puoliso on haluton, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eikä läheisyyttä ole kun ei ole seksiäkään.
Niin, tajuan että täällä on monia kirjoittajia, mutta tosiaan osassa kommentteja sanotaan, että hyvään suhteeseen ei kuulu pidempiä taukoja.
Joo, koska "parisuhteeseen kuuluu seksi eikä toiselta voi perusoikeutta evätä". Joidenkin mielestä syöpähoitotuskissakin pitäisi muistaa kuitenkin ensisijaisesti huomioida toisen tarve olla haluttu :D
Kukaan ei ole sanonut että syöpähoitotuskissaan pitäisi panna, ei kukaan. Mutta jos on vähän nuhaa niin ehkä voi jotain tehdä, eikä sitä nuhaa ja köhää voi olla vuosia putkeen niin että se estää täysin läheisyyden ja fyysisen rakkauden. Miksi tuollaisia typeriä edes tulet tänne kirjoittamaan?
Itse asiassa tuolla, missä oli pidemmin puhetta sairauksista, osa oli aika selvästi sillä kannalla, että mikään sairaus ei saa estää seksiä tai saa mennä vieraisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei olis, jos ihmiset osaisi puhua. Rehellisesti. Aluksi puhuttaisiin seksuaalista, niin että kenellekään ei jää epäselväksi nauttiiko molemmat vai esittääkö toinen. Kumpikin tuntisi toisen ja omat tarpeet. Sitten kun toinen sanoo olevansa väsynyt, niin toinen voi uskoa sen ja vähentää toisen taakkaa. Sitten toinen piristyi tai molemmat olisivat liian väsyneitä seksiin. Jos haluttomuus johtuu muusta, niin sekin keskusteltaisiin. Kumpikin olisi valmis auttamaan toista.
Mitä puhuminen auttaa jos fakta on se, ettei toinen syystä tai toisesta enää kiinnosta seksuaalisesti ja/tai seksi ei ylipäätään kiinnosta? Palauttaako se seksin suhteeseen? Ei tod.
Asioiden puhkipuhuminen ei minustakaan ole seksikästä. Monella se seksittömyys voi olla sitäkin, että toinen on liian tuttu ja turvallinen ja itse asiassa tarvittaisiin mukaan vähän mysteeriä.
Toinen että jos olen tilapäisesti haluton, vaikka vähän pidemmänkin ajan, en koe että sitä pitää kumppanille perustella. Etenkin jos syy ei suoraan ole hänen korjattavissa. On hyvin epäseksikästä vinkua selitystä, jos yksinkertaisesti ei vaan juuri jaksa ja kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli järkiavioliittoja.
Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.
Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.
Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.
Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.
Sairaudet nyt asia erikseen.
Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?
Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.
Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?
Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?
Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".
Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.
Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.
Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.
Juuri näin. Ja ennenhän oli oikeasti se "aviollinen velvollisuus" eli järkiliitot oli usein sukujen keskenään sopimia, ja lapsia piti tulla. Se oli jopa avioerolle hyvä syy jos lapsia ei tullut ja jopa sekin että toinen ei suostunut aviolliseen yhteyteen. Avioliitto oli taloudellinen juridinen sopimus, ja siihen aikaan lapsetkin nähtiin taloudelliselta kannalta hyödykkeinä, varsinkin poikalapset jotka oli tuottavampia kuin tyttölapset, mutta toki tyttölapsetkin oli oiva kauppatavara.
Niinno, eli seksiä on turha harrastaa, jos ei lapsia olla tekemässä. Jos tällä kaavalla mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.
Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".
Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde".
Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.
Tai "se joka on muuttunut, on huono".
Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.
"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.
"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole.
"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.
"se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.
Ei, en jättänyt mitään pois vaan nimenomaan on sanottu, että suhteeseen ei pidemmät tauot kuulu. En jaksa kahlata enää joka sivua puhelimella, jotta löydän ne kohdat, mutta kyllä niitä on.
Ja näytäpä se tieteellinen tutkimus, joka aukottomasti väittää, että seksi automaattisesti toimii kuten väität.
Ok. Jos joku nyt on sellaista mennyt sanomaan ja sata sanoo eri tavalla, miksi sinä takerrut siihen yhteen? Mistä tiedät ettei se yksi ole joku provo?
En nyt ala päivänselvästä aiheesta sulle etsiä tutkimuksia, googlaa itse. Orgasmin toiminta on sellainen että se tuottaa aivoissa ns. mielihyvähormoneja ja niiden hormonien tehtävä on rauhoittaa ja rentouttaa ihminen ja saada ihminen siis tuntemaan olonsa hyväksi, siitä se nimityskin tulee. Myös kosketuksen voimaa on tutkittu, esim. pienillä lapsilla jotka ovat olleet esim. romanialaisissa lastenkodeissa ilman kosketusta tai pitkäaikaissairaista, jopa keskolassa olevat keskoset hyötyvät aina vanhemman kosketuksesta (kenguruhoito) Ihminen on tehty niin että ihminen tarvitsee rakkaan ihmisen kosketusta ollakseen onnellinen. Ihminen on aikojen alusta ollut laumaeläin ja siitä on ollut ihmiselle hyötyä että on tiiviitä ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli järkiavioliittoja.
Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.
Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.
Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.
Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.
Sairaudet nyt asia erikseen.
Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?
Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.
Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?
Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?
Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".
Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.
Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.
Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.
Juuri näin. Ja ennenhän oli oikeasti se "aviollinen velvollisuus" eli järkiliitot oli usein sukujen keskenään sopimia, ja lapsia piti tulla. Se oli jopa avioerolle hyvä syy jos lapsia ei tullut ja jopa sekin että toinen ei suostunut aviolliseen yhteyteen. Avioliitto oli taloudellinen juridinen sopimus, ja siihen aikaan lapsetkin nähtiin taloudelliselta kannalta hyödykkeinä, varsinkin poikalapset jotka oli tuottavampia kuin tyttölapset, mutta toki tyttölapsetkin oli oiva kauppatavara.
Niinno, eli seksiä on turha harrastaa, jos ei lapsia olla tekemässä. Jos tällä kaavalla mennään.
Se mitä ajateltiin ennenvanhaan ei ollut oikea tieto kosketuksen ja seksin hyödyistä. Silloin ei ollut ehkäisy ja synnyttäminen oli erittäin vaarallista. Ihminen tosin on aina harrastanut seksiä muistakin syistä kuin lisääntymissyistä, kuten jotkut muutkin eläinlajit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa halukkuutta tai haluttomuutta pohditaan aivan irrallaan kaikesta muusta elämästä.
En ole tutustunut aihepiiriin tietaan kautta, mutta 57 vuotta elämää on opettanut mulle, että pääsääntöisesti
- ihminen, joka tykkää harrastaa seksiä parisuhteessaan (tai ihan noin sinkkunakin) on yleensä energinen, terve ja tykkää pitää yllä hyviä elämäntapoja esim syömällä ja liikkumalla, suhtautuu elämään uteliaasti ja myönteisesti ja itseäänsä armollisesti ja rakastavasti. Pitää muista ihmisista.
- ihminen, joka ei pidä seksistä tai kaipaa sitä on yleensä erittäin työorientoitunut, stressaantunut, ahdistunut, käyttää jotain lääkkeitä, suhteissaan haavoittunut, epävarma, ylipainoinen, uupunut, itsekriittinen, suhtautuu elämään ja ihmisiin etsimällä uhkia ja vaaroja.
Samat ikävuodet on myös opettaneet mulle, että joka asiassa on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.
Mutta en usko, että kun puhutaan haluttomuudesta, niin puhumme aina pelkästään haluttomuudesta. Jotain muuta asiaan liittyy, mikä voi kärjistyä haluttomuuteen.
Saa kivittää, olkaapa hyvät :D
suosittelen persseen kaivamista kepillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa halukkuutta tai haluttomuutta pohditaan aivan irrallaan kaikesta muusta elämästä.
En ole tutustunut aihepiiriin tietaan kautta, mutta 57 vuotta elämää on opettanut mulle, että pääsääntöisesti
- ihminen, joka tykkää harrastaa seksiä parisuhteessaan (tai ihan noin sinkkunakin) on yleensä energinen, terve ja tykkää pitää yllä hyviä elämäntapoja esim syömällä ja liikkumalla, suhtautuu elämään uteliaasti ja myönteisesti ja itseäänsä armollisesti ja rakastavasti. Pitää muista ihmisista.
- ihminen, joka ei pidä seksistä tai kaipaa sitä on yleensä erittäin työorientoitunut, stressaantunut, ahdistunut, käyttää jotain lääkkeitä, suhteissaan haavoittunut, epävarma, ylipainoinen, uupunut, itsekriittinen, suhtautuu elämään ja ihmisiin etsimällä uhkia ja vaaroja.
Samat ikävuodet on myös opettaneet mulle, että joka asiassa on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.
Mutta en usko, että kun puhutaan haluttomuudesta, niin puhumme aina pelkästään haluttomuudesta. Jotain muuta asiaan liittyy, mikä voi kärjistyä haluttomuuteen.
Saa kivittää, olkaapa hyvät :D
Tämä on erittäin hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei olis, jos ihmiset osaisi puhua. Rehellisesti. Aluksi puhuttaisiin seksuaalista, niin että kenellekään ei jää epäselväksi nauttiiko molemmat vai esittääkö toinen. Kumpikin tuntisi toisen ja omat tarpeet. Sitten kun toinen sanoo olevansa väsynyt, niin toinen voi uskoa sen ja vähentää toisen taakkaa. Sitten toinen piristyi tai molemmat olisivat liian väsyneitä seksiin. Jos haluttomuus johtuu muusta, niin sekin keskusteltaisiin. Kumpikin olisi valmis auttamaan toista.
Mitä puhuminen auttaa jos fakta on se, ettei toinen syystä tai toisesta enää kiinnosta seksuaalisesti ja/tai seksi ei ylipäätään kiinnosta? Palauttaako se seksin suhteeseen? Ei tod.
Koska siihen on yleensä joku syy. Siksi puhuminen selventää tilannetta ja sille ongelmalle voi löytyä ratkaisu. Tai ainakin jonkinlainen kompromissi. Ainakaan toinen ei syytä itseään, jos toinen ei halua seksiä. Jos syy ei ole hänessä. Ja seksitön tajua kuinka tärkeää seksi toiselle. Siihen pitää löytää joku ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa halukkuutta tai haluttomuutta pohditaan aivan irrallaan kaikesta muusta elämästä.
En ole tutustunut aihepiiriin tietaan kautta, mutta 57 vuotta elämää on opettanut mulle, että pääsääntöisesti
- ihminen, joka tykkää harrastaa seksiä parisuhteessaan (tai ihan noin sinkkunakin) on yleensä energinen, terve ja tykkää pitää yllä hyviä elämäntapoja esim syömällä ja liikkumalla, suhtautuu elämään uteliaasti ja myönteisesti ja itseäänsä armollisesti ja rakastavasti. Pitää muista ihmisista.
- ihminen, joka ei pidä seksistä tai kaipaa sitä on yleensä erittäin työorientoitunut, stressaantunut, ahdistunut, käyttää jotain lääkkeitä, suhteissaan haavoittunut, epävarma, ylipainoinen, uupunut, itsekriittinen, suhtautuu elämään ja ihmisiin etsimällä uhkia ja vaaroja.
Samat ikävuodet on myös opettaneet mulle, että joka asiassa on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.
Mutta en usko, että kun puhutaan haluttomuudesta, niin puhumme aina pelkästään haluttomuudesta. Jotain muuta asiaan liittyy, mikä voi kärjistyä haluttomuuteen.
Saa kivittää, olkaapa hyvät :D
Minä olen sitten se poikkeus. Olen aina halunnut seksiä, vaikka olen lihonut (130kg), ollut uupunut (10 vuotta), ahdistunut, stressaantunut (koko aikuisikä), mulle se rakastelu on oikeastaan ainoa asia joka auttaa kaikkeen ahdistukseen ja stressiin. Se tunne että sinua rakastetaan on maailman parasta, ja sen avulla jaksaa taas vähän matkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa halukkuutta tai haluttomuutta pohditaan aivan irrallaan kaikesta muusta elämästä.
En ole tutustunut aihepiiriin tietaan kautta, mutta 57 vuotta elämää on opettanut mulle, että pääsääntöisesti
- ihminen, joka tykkää harrastaa seksiä parisuhteessaan (tai ihan noin sinkkunakin) on yleensä energinen, terve ja tykkää pitää yllä hyviä elämäntapoja esim syömällä ja liikkumalla, suhtautuu elämään uteliaasti ja myönteisesti ja itseäänsä armollisesti ja rakastavasti. Pitää muista ihmisista.
- ihminen, joka ei pidä seksistä tai kaipaa sitä on yleensä erittäin työorientoitunut, stressaantunut, ahdistunut, käyttää jotain lääkkeitä, suhteissaan haavoittunut, epävarma, ylipainoinen, uupunut, itsekriittinen, suhtautuu elämään ja ihmisiin etsimällä uhkia ja vaaroja.
Samat ikävuodet on myös opettaneet mulle, että joka asiassa on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.
Mutta en usko, että kun puhutaan haluttomuudesta, niin puhumme aina pelkästään haluttomuudesta. Jotain muuta asiaan liittyy, mikä voi kärjistyä haluttomuuteen.
Saa kivittää, olkaapa hyvät :D
No näinhän se näyttäis olevan, kun hullu puusta katsoo... Mutta, kuten tästä ketjusta käy ilmi, haluton näkökulma asiaan on sellainen, että haluttomaksi muuttuminen on eteenpäin menemistä ja tavanomaisten halujen säilyminen johonkin nuoruusjuttuihin jämähtämistä. Samaa voi soveltaa toki muuhunkin: Kaiken liikunnan lopettaminen ja sohvalle jämähtäminen – uusia tuulia! Vainoharhaisen asenteen kehittäminen – edistystä! Jne.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa halukkuutta tai haluttomuutta pohditaan aivan irrallaan kaikesta muusta elämästä.
En ole tutustunut aihepiiriin tietaan kautta, mutta 57 vuotta elämää on opettanut mulle, että pääsääntöisesti
- ihminen, joka tykkää harrastaa seksiä parisuhteessaan (tai ihan noin sinkkunakin) on yleensä energinen, terve ja tykkää pitää yllä hyviä elämäntapoja esim syömällä ja liikkumalla, suhtautuu elämään uteliaasti ja myönteisesti ja itseäänsä armollisesti ja rakastavasti. Pitää muista ihmisista.
- ihminen, joka ei pidä seksistä tai kaipaa sitä on yleensä erittäin työorientoitunut, stressaantunut, ahdistunut, käyttää jotain lääkkeitä, suhteissaan haavoittunut, epävarma, ylipainoinen, uupunut, itsekriittinen, suhtautuu elämään ja ihmisiin etsimällä uhkia ja vaaroja.
Samat ikävuodet on myös opettaneet mulle, että joka asiassa on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.
Mutta en usko, että kun puhutaan haluttomuudesta, niin puhumme aina pelkästään haluttomuudesta. Jotain muuta asiaan liittyy, mikä voi kärjistyä haluttomuuteen.
Saa kivittää, olkaapa hyvät :D
Ei kyllä pidä paikaansa. On olemassa ns.nautiskelijoita. He nauttivat elämän tarjoamista nautinnosta. Yleensä siihen.kuuluu ruoka ja elämykset yms. ja seksi yhtenä. Juuri ruoka ja seksi liittyvät vahvasti yhteen. Askeettinen ihminen harvoin pitää seksistäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa halukkuutta tai haluttomuutta pohditaan aivan irrallaan kaikesta muusta elämästä.
En ole tutustunut aihepiiriin tietaan kautta, mutta 57 vuotta elämää on opettanut mulle, että pääsääntöisesti
- ihminen, joka tykkää harrastaa seksiä parisuhteessaan (tai ihan noin sinkkunakin) on yleensä energinen, terve ja tykkää pitää yllä hyviä elämäntapoja esim syömällä ja liikkumalla, suhtautuu elämään uteliaasti ja myönteisesti ja itseäänsä armollisesti ja rakastavasti. Pitää muista ihmisista.
- ihminen, joka ei pidä seksistä tai kaipaa sitä on yleensä erittäin työorientoitunut, stressaantunut, ahdistunut, käyttää jotain lääkkeitä, suhteissaan haavoittunut, epävarma, ylipainoinen, uupunut, itsekriittinen, suhtautuu elämään ja ihmisiin etsimällä uhkia ja vaaroja.
Samat ikävuodet on myös opettaneet mulle, että joka asiassa on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.
Mutta en usko, että kun puhutaan haluttomuudesta, niin puhumme aina pelkästään haluttomuudesta. Jotain muuta asiaan liittyy, mikä voi kärjistyä haluttomuuteen.
Saa kivittää, olkaapa hyvät :D
Minä olen sitten se poikkeus. Olen aina halunnut seksiä, vaikka olen lihonut (130kg), ollut uupunut (10 vuotta), ahdistunut, stressaantunut (koko aikuisikä), mulle se rakastelu on oikeastaan ainoa asia joka auttaa kaikkeen ahdistukseen ja stressiin. Se tunne että sinua rakastetaan on maailman parasta, ja sen avulla jaksaa taas vähän matkaa eteenpäin.
Täällä toinen poikkeus. Ihan samat sanat. Ja ikää löytyy 50+. Ainoa milloin en ole ollut halukas, oli (minun näkökulmastani) huono seksikumppani. Hän ei huomioinut minun haluja ja teki asiat niin kuin "oli aina tehnyt". Mutta se kumppani jäi, kun tajusin ettei yhteistä säveltä sängyssä löydy. Tuossakin kumppanin seksielämä oli kuulema tosi hyvä ja minun huono. Yhtä paljon saatiin seksiä, kunnes lopetin suhteen.
Ja itse voin jollain tavoin hoidella miehen, vaikka itse en juuri silloin olisi esim.paikan takia innoissani. En koe sitä pahoinpitelynä itseäni kohtaan. Ikä ei ainakaan ole viettejä vielä vienyt.
Kukaan ei ole sanonut että syöpähoitotuskissaan pitäisi panna, ei kukaan. Mutta jos on vähän nuhaa niin ehkä voi jotain tehdä, eikä sitä nuhaa ja köhää voi olla vuosia putkeen niin että se estää täysin läheisyyden ja fyysisen rakkauden. Miksi tuollaisia typeriä edes tulet tänne kirjoittamaan?