Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,

Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...

Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Nojaa, siinä kohdassa kun vauva herättää 15 kertaa yössä, ei todellakaan itselle seksillä väsymys helpota. Ahdistaa vaan, miksei mies voi rakastaa tarpeeksi ja antaa nukkua.

Meillä on normaalitilassa kyllä hyvä ja aktiivinen seksielämä, mutta on ollut vaiheita, kun on ollut pitkiäkin taukoja (=useampi kuukausi putkeen). Emmekä varmasti olisi yhdessä enää, jos siinä ei olisi toinen osannut kunnioittaa sitä, että aina ei haluta. Puhuminen ja tunteista kertominen on silloinkin ollut tärkeää, ei niin että vetäytyy märehtimään omaan kurjuuteen ja jättää toisen ihmettelemään, että onko rakkaus kuollut.

Niin, tuollaisissa elämänvaiheissa todellakin sen ymmärtää että se on ohimenevä tilanne, ja että rakkaus on siellä, varsinkin jos läheisyyttä on. Se on ihan eri tilanne kuin se että puoliso on haluton, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eikä läheisyyttä ole kun ei ole seksiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Kyllä. Edelleen puhutaan haluttomista jotka haluavat korkeintaan kerran kuussa tai harvemmin. Ei mistään seksihulluista jotka haluaa sata kertaa päivässä.

Se kerran kuussa haluaminen on naiselle ihan normaali biologinen rytmi. Hormonitasot ovat ovulaation aikaan ihan erit kuin muulloin.

Itse haluan paljon ovulaation aikaan, mielellään ainakin 2 kertaa päivässä muutaman päivän ajan. Meillä ei ole lapsia eikä suunnitelmissa myöskään. Muulloin seksi on ok, mutta lähinnä olen mukana miehen mieliksi, ilmankin pärjäisi. Itse en esimerkiksi saa orgasmia ollenkaan, en edes omin käsin ( oviksen aikaan saan todella helposti).

Että kyllä se voi olla vahvasti biologiaa, ei mikään "rakkauden puute", että haluaa vain kerran kuussa.

Teilläkin niitä seksikertoja tulee kuitenkin aika monta kuukauden aikana jos kerran haluat monta päivää kaksi kertaa päivässä... eli ei ihan sama juttu kuin kerran kuussa keskimäärin, ja kun se miehen kerran kuussa ei välttämättä osu siihen vaimon kiima-aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee, että seksin haluamisen määrää pidetään jotenkin vakiona ja yhtäkkiä et muka rakasta, tai olet jotenkin viallinen, jos et välillä haluakaan sen vakiintuneen tavan mukaan. Esim jos yleensä seksiä on noin 2xviikossa ja jostain syystä et kuukauteen haluakaan. Ja mieheni ei siis tästä häiriinny, hänellä itselläkin halukkuus vaihtelee, mutta monelle keskustelijalle tuntuu itsestäänselvältä, että halut ovat jotenkin vakio. Ja muutos on pahasta.

Ei ole kukaan puhunut että pitäisi olla vakio, vaan on puhuttu keskimääräisestä. Kaikilla on aikoja jolloin ei ole seksiä ja aikoja jolloin on normaalia enemmän. Ei kukaan mistään kuukauden kuivasta kaudesta ala kuvitella että rakkaus on kuollut, mutta kun niitä kuivia kausia on kuukausien tai vuosien mittaisia niin se on täysin eri asia. Eihän sinulla ole haluttomuudesta mitään kokemusta jos kuukautta pidempää väliä ei ole koskaan ollut, mitään pysyvää muutosta ei ole ollut eikä kumpikaan ole kokenut sitä pahaksi vaikka väliaikaisia kuivia kausia on ollut. Teillä on ihan normaali seksielämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee, että seksin haluamisen määrää pidetään jotenkin vakiona ja yhtäkkiä et muka rakasta, tai olet jotenkin viallinen, jos et välillä haluakaan sen vakiintuneen tavan mukaan. Esim jos yleensä seksiä on noin 2xviikossa ja jostain syystä et kuukauteen haluakaan. Ja mieheni ei siis tästä häiriinny, hänellä itselläkin halukkuus vaihtelee, mutta monelle keskustelijalle tuntuu itsestäänselvältä, että halut ovat jotenkin vakio. Ja muutos on pahasta.

Ja lisään vielä, että seksi automaattisesti lieventäisi murheita ja stressiä. Joissain tapauksissa varmasti, mutta jos stressin aiheena on joku parisuhteessa oleva ristiriita, ei varmasti ainakaan itsellä seksi sitä paikkaa, vaan kyllä se asia pitää jollain tapaa ratkaista ensin. Samoin jos on töistä kuolemanväsynyt ja haluaa vain nukkua, ei seksi todellakaan auta, päinvastoin, vie vaan yöunetkin (itse ainakin virkistyn seksistä moneksi tunniksi).

Kuka hullu nyt niin ajattelisi että jos puoliso on se stressin aiheuttaja, että siihen auttaisi seksi? Kyllä silloin puhutaan muista stressin aiheuttajista mihin seksi auttaa. Ja tuo väsymys juttu, no sitä seksiä voi harrastaa sitten vapaapäivinä vaikka aamulla. Jos joka ikinen päivä ympäri vuoden on niin väsynyt aina ettei voi rakastella rakkaansa kanssa, niin on jo todellakin jossain pahasti vikaa, joko siinä väsymyksen aiheuttajassa (sairaus) tai ei rakasta puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

No entäpä jos se ei rentouta, vaan on enemmänkin ahdistava velvollisuus? 

Kyllähän hyvä seksi parhaimmillaan on todella ihanaa ja rentouttavaa, mutta itse en esimerkiksi edes kykene orgasmiin edes viikottain. Ei vaan onnistu, ja ilman sitä koko homma on jossain määrin plääh. Sitten kun on riittävästi kerännyt sitä virittyneisyyttä, keho taas toimii oikein.

Just tämä. Kun seksi on enemmän velvollisuus, kuin hupi, ei se rentouta vaan lisää ahdistusta. mies meillä ns minuuttimuna. En siis ehdi mitenkään mukaan ja orkun saa ehkä kerran 5 vuodessa. Ja jos mies yrittää hidastaa tahtia, että kestäisi pitempään, on työntöjä kerran minuutissa ja sekin latistaa himon. Mies kyllä on tyytyväinen ja haluaa seksiä usein. Itse ei jaksaisi kun ei siitä mitään itselle saa.  Eniten vain pahaa mieltä. Jonkun muun kanssa seksi olisi ehkä parempaa ja sitä varmaan sitten haluaisikin. Nyt vain ahdistaa se jatkuva kärttäminen ja vonkaaminen. Tekisi mieli sanoa suoraan, ettei kiinnosta kun ei siitä mitään hupia ole. En silti halua loukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.

Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.

Ja harvan mielestä on normaalia ja toivottavaa syödä pelkästään jauhelihakastiketta (vaihtelevan ja monipuolisen ruoan sijaan), liikkua pelkästään pimeässä päivänvalon sijaan tai pitää yhteyttä vain rajattuihin ihmisiin kuten vaikka omiin vanhempiin. Elossa noin pysyy, mutta elämää se ei ole.

Ja kun ei ole pakko. Maailmassa on vaihtoehtoja. En onnistu kuvittelemaan niin täydellistä ihmistä, että hän jotenkin onnistuisi muilla ominaisuuksilla kompensoimaan sen, että elämässä ei voi toteuttaa yhtä tärkeintä perustarvetta, muutoin kuin toisen rajaamilla ehdoilla. Miksi sellaiseen suostuisi?

Minusta tuntuu, että joko olet aika nuori tai sinulla on hyvin vahva arvottomuuden tunne elettyäsi täysin haluttomassa suhteessa. Parisuhteessa seksi on kuitenkin vain yksi osa. Tärkeä, sitä en kiistä, mutta kuitenkin vain yksi juttu. Mitä pidempi suhde, sitä selkeämmin sen tajuaa.

En kiistä, etteikö olisi vaikeaa, jos kumppanin kanssa olennaisesti halut eroaisivat. Ja ero on silloin yksi ratkaisu. Näen kuitenkin aika absurdina, että jos mieheni nyt haluaisi yhtäkkiä vain kerran kuussa tms että eroaisimme sen takia.

Tänä vuonna 20 vuotta täyteen saman miehen kanssa. Tähän on mahtunut kaikenlaisia kausia, jotka on vaikuttanut haluihin. Sairauksia, lasten syntymiä, suruja ja menetyksiä. Eli on ollut kausia, kun toinen tai molemmat ovat väliaikaisesti menettäneet tavanomaisen kiinnostuksen seksiin. Niihin on suhtauduttu ohimenevänä oireena kriisistä tai muusta normaalitilasta ja puhuttu. Ja aina on ollut päivänselvää, että nämä ei "jää päälle". Silloin se täyttää vallankäytön merkit, joita kumpikaan meistä ei voi parisuhteessa hyväksyä.

Vallankäyttö seksin suhteen (tai muutenkaan) ei ole ikinä hyväksyttävää, suuntaan tai toiseen. Ehkä sitä on vaikea katsoa näin hyvästä ja toimivasta parisuhteesta käsin puolueettomasti, mutta jotenkin näen, että siihen seksittömyyteen tai halujen ei-niin-täydelliseen kohtaamiseen voi olla niin lukuisia syitä, joita ihmiset myös käsittelevät kovin yksilöllisesti, että eroaminen seksin puutteen vuoksi muutoin hyvästä suhteesta on minulle absurdi ajatus. Ennemminkin näen, että puolisoa pitää auttaa asiasta yli, jos se mitenkään on mahdollista. Vallankäytöksi tämä menee helposti myös toiseen suuntaan nimittäin.

Kyllä se vaikuttaa muuhunkin suhteeseen jos haluton puoliso ei halua päästä siitä yli, eikä muutenkaan näe siinä mitään ongelmaa. Jos rakastaa puolisoaan ja haluaa olla tälle huomaavainen, niin ei anna oman haluttomuuden jatkua kohtuuttomasti ja jäädä loppuelämän olotilaksi jos ei olla jotain seitsemänkymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä vihaan myös näitä "hyvässä suhteessa on seksiä"-kommentteja. Me ei miehen kanssa eletä täysin seksittömässä suhteessa, mutta ihan yhdynnöissä on välillä ollut yli vuoden tauko. Tätä en voi kertoa kellekään. Ollaan molemmat silti onnellisia. 100% varmaksi en voi sanoa onko mieheni pettänyt minua vai ei, mutta olen kyllä melko varma ettei ole. Molemmilla on mielessä työasiat ja siihen vielä yhdistyy pikkulapsiperheen pyörittäminen ja kodinhoito, niin ei vaan ole aina kiinnostusta seksille. Alussa seksiä oli paljon ja se oli täydellistä, nykyäänkin kun sitä on se on täydellistä.

Mutta jos ollaan myös rehellisiä, omaan halukkuuteen on vaikuttanut myös oma painonnousu. Silloin nuorempana näytin kivalta ja miehiä oli jonoksi asti baarissa ja se nosti itsetuntoa ja tiesin, kuinka mieheni haluaa mua. Nykyään olen lihava enkä enää yhtään seksikäs ja se on laskenut libidoani. Mutta ei vaan ole kiinnostusta omaan itseensä, kun muut asiat ajaa edelle.

Sinulla on henkilökohtainen ongelma, joka vaikuttaa melko suuresti myös puolisoosi, joten teidän parisuhteenne ei ole järin onnellinen. Varmasti teillä on ihan ok, mutta jos joudut miettimään että onkohan miehesi pettänyt sinua koska teillä on ollut vuoden taukoja rakastelusta, niin ei se ole onnellisuuden merkki.

Ristiriitaista tuokin että sua häiritsee sun ylipaino vaikka seksi on täydellistä silloin kun sitä on. Mitä väliä sillä on että olisko sulla jonossa miehiä kun olisit hoikka, jos sulla on kerran mies jota rakastat? Miten voit luopua täydellisestä orgasmista ja läheisyydestä? En ymmärrä mikä siinä kotitöissä jne. on niin paljon tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Haluton seksi tuskin tuollaista aiheuttaa.

Ei tietenkään, pitää rakastaa puolisoaan. Jos puolison hyväilyt inhottaa kuin vieraan ihmisen, niin ei tietenkään se mitään hyvää tee. Tai jos ei saa rakastellessa orgasmia. EI kukaan huonoa seksiä halua eikä huonon/väärän ihmisen kanssa. Mutta jos olet haluton, se pitää selvittää miksi. Onko seksi vaan huonoa vai oletko sitä seksiä harrastamassa väärän ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

No entäpä jos se ei rentouta, vaan on enemmänkin ahdistava velvollisuus? 

Kyllähän hyvä seksi parhaimmillaan on todella ihanaa ja rentouttavaa, mutta itse en esimerkiksi edes kykene orgasmiin edes viikottain. Ei vaan onnistu, ja ilman sitä koko homma on jossain määrin plääh. Sitten kun on riittävästi kerännyt sitä virittyneisyyttä, keho taas toimii oikein.

Jos asia on noin, se pitää sen rakkaimman eli puolison kanssa selvittää jotta hän tietää mistä on kyse. Ei se ole sen vaikeampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Nojaa, siinä kohdassa kun vauva herättää 15 kertaa yössä, ei todellakaan itselle seksillä väsymys helpota. Ahdistaa vaan, miksei mies voi rakastaa tarpeeksi ja antaa nukkua.

Meillä on normaalitilassa kyllä hyvä ja aktiivinen seksielämä, mutta on ollut vaiheita, kun on ollut pitkiäkin taukoja (=useampi kuukausi putkeen). Emmekä varmasti olisi yhdessä enää, jos siinä ei olisi toinen osannut kunnioittaa sitä, että aina ei haluta. Puhuminen ja tunteista kertominen on silloinkin ollut tärkeää, ei niin että vetäytyy märehtimään omaan kurjuuteen ja jättää toisen ihmettelemään, että onko rakkaus kuollut.

Niin, tuollaisissa elämänvaiheissa todellakin sen ymmärtää että se on ohimenevä tilanne, ja että rakkaus on siellä, varsinkin jos läheisyyttä on. Se on ihan eri tilanne kuin se että puoliso on haluton, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eikä läheisyyttä ole kun ei ole seksiäkään.

Niin, tajuan että täällä on monia kirjoittajia, mutta tosiaan osassa kommentteja sanotaan, että hyvään suhteeseen ei kuulu pidempiä taukoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

No entäpä jos se ei rentouta, vaan on enemmänkin ahdistava velvollisuus? 

Kyllähän hyvä seksi parhaimmillaan on todella ihanaa ja rentouttavaa, mutta itse en esimerkiksi edes kykene orgasmiin edes viikottain. Ei vaan onnistu, ja ilman sitä koko homma on jossain määrin plääh. Sitten kun on riittävästi kerännyt sitä virittyneisyyttä, keho taas toimii oikein.

Just tämä. Kun seksi on enemmän velvollisuus, kuin hupi, ei se rentouta vaan lisää ahdistusta. mies meillä ns minuuttimuna. En siis ehdi mitenkään mukaan ja orkun saa ehkä kerran 5 vuodessa. Ja jos mies yrittää hidastaa tahtia, että kestäisi pitempään, on työntöjä kerran minuutissa ja sekin latistaa himon. Mies kyllä on tyytyväinen ja haluaa seksiä usein. Itse ei jaksaisi kun ei siitä mitään itselle saa.  Eniten vain pahaa mieltä. Jonkun muun kanssa seksi olisi ehkä parempaa ja sitä varmaan sitten haluaisikin. Nyt vain ahdistaa se jatkuva kärttäminen ja vonkaaminen. Tekisi mieli sanoa suoraan, ettei kiinnosta kun ei siitä mitään hupia ole. En silti halua loukata.

Voi herranjumala! Kyllä tuollaisessa tilanteessa on pakko puhua asiat niinkuin ne on. Nyt te kärsitte molemmat. Eikö mies muka tajua ettet saa niin nopeasti? Ja miksi hän ei yritä ratkaista asiaa jotenkin muutenkin kuin hidastamalla tahtia? Meillä esim. on niin että jos en joskus saa orgasmia yhdynnässä, niin mies hoitaa käsin minut loppuun, ei se ihan sama ole, mutta parempi kuin jäädä puutteeseen ja joutua masturboimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Nojaa, siinä kohdassa kun vauva herättää 15 kertaa yössä, ei todellakaan itselle seksillä väsymys helpota. Ahdistaa vaan, miksei mies voi rakastaa tarpeeksi ja antaa nukkua.

Meillä on normaalitilassa kyllä hyvä ja aktiivinen seksielämä, mutta on ollut vaiheita, kun on ollut pitkiäkin taukoja (=useampi kuukausi putkeen). Emmekä varmasti olisi yhdessä enää, jos siinä ei olisi toinen osannut kunnioittaa sitä, että aina ei haluta. Puhuminen ja tunteista kertominen on silloinkin ollut tärkeää, ei niin että vetäytyy märehtimään omaan kurjuuteen ja jättää toisen ihmettelemään, että onko rakkaus kuollut.

Niin, tuollaisissa elämänvaiheissa todellakin sen ymmärtää että se on ohimenevä tilanne, ja että rakkaus on siellä, varsinkin jos läheisyyttä on. Se on ihan eri tilanne kuin se että puoliso on haluton, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eikä läheisyyttä ole kun ei ole seksiäkään.

Niin, tajuan että täällä on monia kirjoittajia, mutta tosiaan osassa kommentteja sanotaan, että hyvään suhteeseen ei kuulu pidempiä taukoja.

Minä en ole nähnyt yhtään sellaista kommenttia. Raskaus, synnytys, sairaus, jne on kaikki täysin kaikille selviä syitä seksittömyyteen, se että johonkin "sairauteen" vedotaan vuosikausia taas ei ole, jos ei oikeaa sairautta ole vaan oikea syy on se ettei vaan hotsita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...

Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.

Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Haluton seksi tuskin tuollaista aiheuttaa.

Ei tietenkään, pitää rakastaa puolisoaan. Jos puolison hyväilyt inhottaa kuin vieraan ihmisen, niin ei tietenkään se mitään hyvää tee. Tai jos ei saa rakastellessa orgasmia. EI kukaan huonoa seksiä halua eikä huonon/väärän ihmisen kanssa. Mutta jos olet haluton, se pitää selvittää miksi. Onko seksi vaan huonoa vai oletko sitä seksiä harrastamassa väärän ihmisen kanssa.

Omalla kohdalla se on/oli hyvää, rakkautta on ja ihminen olisi muuten oikea, mutta halut ovat eri paria. Eli vika ei ole muussa kuin siinä, että puoliso on tätä täälläkin nähtyä "parisuhteeseen kuuluu seksi eikä sitä voi toiselta kieltää" -koulukunnan edustaja JA vaatii sen useamman kerran päivässä. Kyllähän sitä mielellään toiselle nautintoa tuottaisi, mutta rajansa kaikella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Nojaa, siinä kohdassa kun vauva herättää 15 kertaa yössä, ei todellakaan itselle seksillä väsymys helpota. Ahdistaa vaan, miksei mies voi rakastaa tarpeeksi ja antaa nukkua.

Meillä on normaalitilassa kyllä hyvä ja aktiivinen seksielämä, mutta on ollut vaiheita, kun on ollut pitkiäkin taukoja (=useampi kuukausi putkeen). Emmekä varmasti olisi yhdessä enää, jos siinä ei olisi toinen osannut kunnioittaa sitä, että aina ei haluta. Puhuminen ja tunteista kertominen on silloinkin ollut tärkeää, ei niin että vetäytyy märehtimään omaan kurjuuteen ja jättää toisen ihmettelemään, että onko rakkaus kuollut.

Niin, tuollaisissa elämänvaiheissa todellakin sen ymmärtää että se on ohimenevä tilanne, ja että rakkaus on siellä, varsinkin jos läheisyyttä on. Se on ihan eri tilanne kuin se että puoliso on haluton, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eikä läheisyyttä ole kun ei ole seksiäkään.

Niin, tajuan että täällä on monia kirjoittajia, mutta tosiaan osassa kommentteja sanotaan, että hyvään suhteeseen ei kuulu pidempiä taukoja.

Joo, koska "parisuhteeseen kuuluu seksi eikä toiselta voi perusoikeutta evätä". Joidenkin mielestä syöpähoitotuskissakin pitäisi muistaa kuitenkin ensisijaisesti huomioida toisen tarve olla haluttu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Haluton seksi tuskin tuollaista aiheuttaa.

Ei tietenkään, pitää rakastaa puolisoaan. Jos puolison hyväilyt inhottaa kuin vieraan ihmisen, niin ei tietenkään se mitään hyvää tee. Tai jos ei saa rakastellessa orgasmia. EI kukaan huonoa seksiä halua eikä huonon/väärän ihmisen kanssa. Mutta jos olet haluton, se pitää selvittää miksi. Onko seksi vaan huonoa vai oletko sitä seksiä harrastamassa väärän ihmisen kanssa.

Omalla kohdalla se on/oli hyvää, rakkautta on ja ihminen olisi muuten oikea, mutta halut ovat eri paria. Eli vika ei ole muussa kuin siinä, että puoliso on tätä täälläkin nähtyä "parisuhteeseen kuuluu seksi eikä sitä voi toiselta kieltää" -koulukunnan edustaja JA vaatii sen useamman kerran päivässä. Kyllähän sitä mielellään toiselle nautintoa tuottaisi, mutta rajansa kaikella.

Tämä keskustelu on jakautunut ihan kahtia, ja oletan, että vähän molemmista osapuolista tuntuu, ettei saa ääntään kuuluviin. Osa tarkoittaa haluttomuudella sitä, että seksiä ei saa useisiin kuukausiin tai vuosiin, mutta huomaa perustelevansa mielipidettään ihmiselle, joka kohtaa haluttomuusongelman taisteluna siitä, harrastetaanko seksiä kolme kertaa päivässä vai viikossa. En jaksa uskoa, että valtaosa täällä olisi ollenkaan sitä mieltä, että kenenkään pitäisi väkisin antaa kumppanilleen seksiä useamman kerran päivässä, tai suhde näivettyy, saati, että edes vakavat sairaudet eivät olisi "hyväksyttäviä syitä laistaa seksistä". 

Ennen oli järkiavioliittoja.

Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.

Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.

Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.

Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.

Sairaudet nyt asia erikseen.

Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?

Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.

Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?

Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?

Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".

Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.

Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.

Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Haluton seksi tuskin tuollaista aiheuttaa.

Ei tietenkään, pitää rakastaa puolisoaan. Jos puolison hyväilyt inhottaa kuin vieraan ihmisen, niin ei tietenkään se mitään hyvää tee. Tai jos ei saa rakastellessa orgasmia. EI kukaan huonoa seksiä halua eikä huonon/väärän ihmisen kanssa. Mutta jos olet haluton, se pitää selvittää miksi. Onko seksi vaan huonoa vai oletko sitä seksiä harrastamassa väärän ihmisen kanssa.

Omalla kohdalla se on/oli hyvää, rakkautta on ja ihminen olisi muuten oikea, mutta halut ovat eri paria. Eli vika ei ole muussa kuin siinä, että puoliso on tätä täälläkin nähtyä "parisuhteeseen kuuluu seksi eikä sitä voi toiselta kieltää" -koulukunnan edustaja JA vaatii sen useamman kerran päivässä. Kyllähän sitä mielellään toiselle nautintoa tuottaisi, mutta rajansa kaikella.

Ja kuten olet huomannut, viimeistään täällä, että se että parisuhteeseen kuuluu seksi eikä sitä voi toiselta kieltää koulukunta on sitä mieltä että se tarkoittaa normaalia 1-2 kertaa viikossa, ei monta kertaa päivässä. Se että haluaa monta kertaa päivässä on yhtä outo kuin se joka ei halua kuin jouluna ja juhannuksena, jos on hyvä sää. Kuten sanoit, rajansa kaikella, molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...

Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.

Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.

Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".

Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde". 

Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.

Tai "se joka on muuttunut, on huono".

Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.