Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

No mitä sitten valitat, omaisuutesi kertyy koko ajan? Olisit mitoittanut elämisesi omien tulojesi mukaan, etkä miehen. Nyt selität että miehen pitäisi jostain syystä elättää sinua. Olen täysin varma, tilanteen ollessa päinvastoin, et tekisi asialle mitään.

No nämähän ovat valinneet elintasonsa silloin kun pitivät tuloja yhteisinä. Ei kai ap voi pakottaa perhettä muuttamaan asuntoon, johon hänellä on varaa (tosin mielestäni miehen pitäisi tähän kyllä suostua, jos kerran haluaa että ap maksaa puolet kaikesta, mutta se ei ehkä olisi lasten kannalta hyvä ratkaisu).

(Sinkku)miehen kirjoittamaa provoa kyllä minäkin epäilen.

Todellakin, kun on noin isot tuloerot, niin parin pitäisi muuttaa joko sellaiseen asuntoon, johon pienempituloisella on varaa tai sitten enemmän tienaava maksaa enemmän. 

Tottakai. Mies maksaa enemmän jotta voivat asua paremmassa asunnossa. Mutta kyllä silloin miehen tulee myös omistaa enemmän.

Oikeus.fi

Puolisoiden elatusvelvollisuus avioliiton aikana

Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Mikä on miehesi koulutus ja ammatti noilla palkoilla?

Vierailija kirjoitti:

Jaatte menot suhteutettuna teidän palkkoihin, eli mies maksaa tietysti enemmän.

Joo mies tekee töitä rahan eteen, mutta niin myös ap ja ihan yhtälailla miehellä on velvollisuus maksaa itse valitsemaansa elämää.

Viime kädessä yhtenä vaihtoehtona on avioero, ja koska teillä on yhteisiä lapsia niin tulisit eron sattuessa saamaan puolet (ex)miehesi palkasta kunnes lapset tulevat täysi-ikäisiksi.

Meillä miehen nettotulo 5700€ kuussa (plus jotkus lisät ja bonukset joskus) ja minulla 1650€, ei mitään lisiä ikinä. Pari vuotta sitten minä tienasin ikävässä työssä 3500€ ja mies opiskeli. Minä löysin kiinnostavan työn, josta maksetaan puolet siitä mitä edellisestä ja mies halusi edetä urallaan vaativampiin töihin. 

Meillä on kolme lasta. Miehen tulot, minun tuloni ja lapsilisät menevät yhteiselle käyttötilille, eikä rahoja korvamerkata kenellekään. Kaikki on yhteistä, olemmehan perhe.

Yhteiseltä tililtä menee asuntolaina ja siltä tililtä maksetaan niin minun kampaajani kuin miehen kalsaritkin tai lukiolaisen kirjat ja kesälomamatkat.

Ei olla ikinä ymmärretty sitä, että perheen sisällä on jotain omia rahoja. Me olemme yksikkö ja teemme töitä yhteisen perheen eteen.

"Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?"

No tuossahan se vastaus jo tulikin.

Jos haluat enemmän rahaa, hanki paremmin palkattu ammatti. Turhaa on nyt valittaa kun et pääsekään harrastamaan kullankaivuuta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on miehesi koulutus ja ammatti noilla palkoilla?

Haluisin vaan tietää että mitä nämä yli 5000 kuussa tienaavat tekee työkseen?

Jos tuloerot ovat noin suuret, niin minkä ihmeen takia elätte suurempi tuloisemmalle sopivalla tyylillä? Jos tuloerot ovat suuret niin eikö silloin kannattaisi elää pienempi tuloisemman tuloille sopivasti? Eihän suurempituloinen voi vaatia sellaista elintasoa, jota pienempi tuloinen ei pysty kustantamaan. Ja jos vaatii, niin kustantakoon sitten itse vaatimansa elintason.

Meillä minä tienaan huomattavasti enemmän kuin mies ja me olemme ratkaiseet tilanteen siten, että elämme suht vaatimattomasti. Sen mukaan, mitä mieheni kykenee kustantamaan. En minä halua, että puolisoni joutuu vararikkoon sen vuoksi, että elämme minun tuloilleni sopivalla tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Kyllä mielestäni teidän pitäisi tehdä, jos tuo noin mebee, niin prosenttisysteeni teidän tulojen yhdenmukaistamiseksi. Eihän sulle jää niinku mitään omaa rahaa, jos ajatellaan laskujen maksua jne, jos toi jatkuu noi!

Olisi kyllä kannattanut puhua noista aiemmin. Kumman tulojen mukaan elätte (lomat, ostokset yms)? Jos mies haluaa kuluttaa enemmän, voi myös maksaa enemmän. Jos ap taas aiheuttaa menoja niin ap käyttää melkein kaikki tulonsa niihin.

Itse opiskelen ja käyn töissä, mies opiskelee ilman tukia tai muita tuloja. Maksan kaiken töillä. Ei olla naimisissa. Mies ei vaadi mitään koska ei tienaa, hänen ihan perus-elämisen maksan.

Tuntuisi ihan naurettavalta nillittää rahoista, ja jos vielä ollaan tulevaisuudessa yhdessä niin tilanne voi olla toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä aika samat tulot. Mies maksaa laskut ja isommat menot. Minä muutaman oman laskun ja ostan yleensä ruuat. En ymmärrä ajatusta että perheessä on kahden eri tulotason ihmisiä.

En ymmärrä minäkään. Meille perhe on aina ollut yksikkö, yhteinen yritys ja sen myötä kaikilla tietysti sama elin- ja elämisen taso. Kaikki syövät yhdessä sisäfilettä tai makaronilaatikkoa. Molemmat matkustavat yhdessä ja/tai perheen kanssa tai molemmilla on sama mahdollisuus matkustaa erikseen. Molemmilla on yhtä hyvät vaatteet, autot, jne.

Koskaan ei ole tarvinnut rahasta ja menoista riidellä, kaikki on yhteistä. Välillä on ollut tiukempaa, nyt on rahaa riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuloerot ovat noin suuret, niin minkä ihmeen takia elätte suurempi tuloisemmalle sopivalla tyylillä? Jos tuloerot ovat suuret niin eikö silloin kannattaisi elää pienempi tuloisemman tuloille sopivasti? Eihän suurempituloinen voi vaatia sellaista elintasoa, jota pienempi tuloinen ei pysty kustantamaan. Ja jos vaatii, niin kustantakoon sitten itse vaatimansa elintason.

Meillä minä tienaan huomattavasti enemmän kuin mies ja me olemme ratkaiseet tilanteen siten, että elämme suht vaatimattomasti. Sen mukaan, mitä mieheni kykenee kustantamaan. En minä halua, että puolisoni joutuu vararikkoon sen vuoksi, että elämme minun tuloilleni sopivalla tyylillä.

Naiset on sikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuloerot ovat noin suuret, niin minkä ihmeen takia elätte suurempi tuloisemmalle sopivalla tyylillä? Jos tuloerot ovat suuret niin eikö silloin kannattaisi elää pienempi tuloisemman tuloille sopivasti? Eihän suurempituloinen voi vaatia sellaista elintasoa, jota pienempi tuloinen ei pysty kustantamaan. Ja jos vaatii, niin kustantakoon sitten itse vaatimansa elintason.

Meillä minä tienaan huomattavasti enemmän kuin mies ja me olemme ratkaiseet tilanteen siten, että elämme suht vaatimattomasti. Sen mukaan, mitä mieheni kykenee kustantamaan. En minä halua, että puolisoni joutuu vararikkoon sen vuoksi, että elämme minun tuloilleni sopivalla tyylillä.

Naiset on sikoja.

No ilmeisesti. En voi käsittää.

Sanokaa nyt mitä tekee työkseen yli 5000?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja kaikki on ollut yhteistä. Nyt mies keksi että laittaa palkkansa omalle tililleen ja maksaa vain puolet pakollisista menoista. Sitä rupes vituttamaan että minä hyödyn hänestä.

ap

Parempi näin päin, että nyt sua v*tuttaa kun et enää voi hyötyä hänestä. 

Miestä vituttanut viimeiset 15 vuotta ja nyt on ap vuoro... :D Parisuhde on molemmin puolista joustoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaatte menot suhteutettuna teidän palkkoihin, eli mies maksaa tietysti enemmän.

Joo mies tekee töitä rahan eteen, mutta niin myös ap ja ihan yhtälailla miehellä on velvollisuus maksaa itse valitsemaansa elämää.

Viime kädessä yhtenä vaihtoehtona on avioero, ja koska teillä on yhteisiä lapsia niin tulisit eron sattuessa saamaan puolet (ex)miehesi palkasta kunnes lapset tulevat täysi-ikäisiksi.

Todellisuus :  puolet (ex)miehesi palkasta  kunnes lapset tulevat täysi-ikäisiksi = n. 150€/kk per lapsi elareita.

Mielestäni kannattaa pitää rahat ja talousasiat aina erillään puolisosta. Meillä molemmilla on omat asuntolainat, mun osuus 30%. Maksan rahoitusvastikkeesta siis 30%, hoitovastikkeesta puolet, koska yhtä lailla asun asunnossa kuin mieskin. Kaksi lasta, maksan toisen vesiennakon, lisäksi toisen autopaikan.

Ruoat ostetaan mututuntumalla molemmat, ei tietoa miten jakautuu, eikä kyllä mietitytä meitä kumpaakaan. Isommat hankinnat ja esim. yhteiset isot laskut ja lasten isot menot suunnilleen vuorotellen. Kumpikin oman auton menot ja omat laskut. Pienistä summista (noin alle 60€) ei välitetä kumpi maksaa.

Mieheni on parempipalkkaisempi kuin minä, mutta miksi hän silti maksaisi samasta elämisestä, yhteisistä lapsista ym. enemmän kuin minä? Hän on palkkansa ansainnut itse, samoin minä.

Eikö näistä asioista yleensä keskustella kumppanin kanssa ennen yhteen muuttamista ja avioliittoa??

Minun vanhemmillani on aina ollut yhteiset tulot. Päättivät aikoinaan, että kun yhteen mennään niin kaikki on siitä lähtien yhteistä. Ja näin heillä on edelleen. Se maksaa ruokaostokset, joka ehtii ensin kauppaan. Se lyhentää lainaa ja maksaa laskut, jonka tilillä on sillä hetkellä rahaa. Vaatteet ostaa se, jolla on rahaa. Kampaamo- ja parturikäynneistä jutellaan puolison kanssa ja se maksaa, jonka tilillä on rahaa. 

Itse en tuohon ryhtyisi, mutta ainakin vanhemmilleni tuo tyyli on sopinut jo kymmeniä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja kaikki on ollut yhteistä. Nyt mies keksi että laittaa palkkansa omalle tililleen ja maksaa vain puolet pakollisista menoista. Sitä rupes vituttamaan että minä hyödyn hänestä.

ap

Ilmeisesti olet vituttava ihminen, joka ei ole ansainnut hänen rahojaan. Tämä heijastuu viesteistäsikin ja ylimielisestä asenteesta. Miehesi suunnittelee varmaan eroa ja kerää nyt kassaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Menot ptiää suhteuttaa tuloihin. Ei se miehen vika ole,  ettet ole käynyt kouluja, tehnyt töitä vakaamman talouden eteen, jne. Olisiko se ollut 60-luvulla, kun esim. perheiden yhteisverotuksesta luovuttiin ja siirryttiin yksilöverotukseen, kun tavoitteena oli tasa-arvo. Ja nyt sinusta tätä tasa-arvo pitäisi solveltaa miten se sattuu sopimaan sinun itsekäisiin tavoitteesiin? Luopumalla osasta omaisuudesta pystyt olemaan enemmän irrallinen miehestä, säästämään, jne, mutta et ole valmis ottamaan sitä todellista vastuuta?

Sori, minä pienipalkkainen olen paremmin koulutettu kuin mieheni. En ole valmis luopumaan mistään omaisuudesta. En vaan voi sietää, että mieheni isompipalkkaisena kerryttää omaa omaisuutta vaikka kaikki muu menee tasan.

ap

Niin...siis tehän olette naimisissa? Eli mies kerryttää yhteistä omaisuutta? Itse en kyllä tajua miten perheessä (jossa siis vielä yhteistä omaisuutta ja yhteisiä lapsia) olisi sun ja mun rahat, mihin se mies sitten sen oman rahansa käyttää? Jos tienaa tosi paljon enemmän, niin toki haluaa varmaan siitä hyötyäkin, mutta on kuitenkin valinnut perhe-elämän, eli tuskin nyt kuitenkaan mitään ihan kreisiä rahoillaan tekee? Toisin sanoen en ihan ymmärrä ongelmaa.