Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Jörmelö +2 kirjoitti:

Järkevän ihmisen valinta on olla lisääntymättä. Sinä päivänä kun ensimmäinen muksu syntyy omaan kuplaan, on vapaus ja koko elämä mennyttä. 18 vuotta odotat että saat elämäsi mahdollisesti takaisin. Mietit vuorovanhemmuutta ja eroa että saisit tehdä edes jotain. 

Sitten kun vapaus vihdoin häämöttää huomaat olevasi jo liian vanha kaikkeen, myös eron jälkeiseen uuteen parisuhteeseen.

Jos etukäteen saisi elää viikon lapsiperhe-elämää vastuineen ja velvollisuuksineen ennen päätöstä, tuskin kukaan lähtisi siihen leikkiin vapaaehtoisesti.

Hohhoijaa, ei se noin kamalaa ole, päinvastoin. Lapset ovat elämän rikkaus, samoin kuulemma lapsenlapset.

T. Kolmen lapsen 35v äiti.

Vierailija kirjoitti:

En pelkää. En vaan halua. Ei kiinnosta. En ole koskaan kokenut että lastenhankinta-asia/keskustelu koskisi mua millään tavalla. Miehenä suhtautumiseni olisi varmaan paljon positiivisempi, naisena ehdoton ei.

Miehenä tuntuu saavan helpommin luotettavan kotihengettären. Naisena joudut varmistamaan ettei tule sijoitettua luuseriin. Senhän takia naiset ei juurikaan halua kotimiestä, johon menee liikaa aikaa ja vaivaa.

Olen pian 30-vuotias ja jo pienenä ajattelin että haluaisin yhden lapsen. En ole yleisesti mikään lapsi-ihminen enkä voisi ikinä kuvitella itseäni suurperheen äidiksi tai mihinkään uusperhekuvioon, mutta yksilapsinen pieni perhe olisi ihana.

Mutta...

Työelämä ei koulutuksista huolimatta oikein auennut milloinkaan edes raolleen. Suomessa ei kai katsota hyvällä jos saa lapsen työttömänä. Olen hedelmällinen ehkä korkeintaan 10v enää, että saa nähdä uskallanko yrittää "hankkia" omaa perhettä. Toisaalta työttömällä olisi tietysti ihan eri tavalla aikaa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai sitten vaan tekee lapset, eikä mieti liikaa? En silti tarkoita että pitäisi olla tyhmä. Jos on vakavia mielenterveysongelmia/päihderiippuvuus tms, eikä kykene hoitamaan edes itseään, niin sitten ei tietenkään. Mutta kyllä sanoin että esim yhden lapsen kanssa pärjää aina. Siis jos on kaikki kotona pään sisällä.

Ja jos pärjää hyvin sen ensimmäisen kanssa, niin sitten voi miettiä toistakin.

Kyllä lasten saamiseen pitää löytyä paloa. Muutoin päädytte terapia kierteeseen ja lasun kestoasiakkaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen pian 30-vuotias ja jo pienenä ajattelin että haluaisin yhden lapsen. En ole yleisesti mikään lapsi-ihminen enkä voisi ikinä kuvitella itseäni suurperheen äidiksi tai mihinkään uusperhekuvioon, mutta yksilapsinen pieni perhe olisi ihana.

Mutta...

Työelämä ei koulutuksista huolimatta oikein auennut milloinkaan edes raolleen. Suomessa ei kai katsota hyvällä jos saa lapsen työttömänä. Olen hedelmällinen ehkä korkeintaan 10v enää, että saa nähdä uskallanko yrittää "hankkia" omaa perhettä. Toisaalta työttömällä olisi tietysti ihan eri tavalla aikaa lapselle.

Voihan lapset saada yksinään. Sekin on mahdollista että etsit perhekeskeisen puolison jolle kelpaa perheenpäänä toiminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä maalla vielä lisäännytäänkin. Viime vuonna sukuun tuli kaksi vauvaa, tänä vuonna on tulossa yksi. Siis sisarusteni lapsille. Kaikki vanhemmat alle 30 v. Toivottavasti saan itsekin lapsenlapsia, kaksi kolmesta haluaa lapsia, yksi on vähän epävarma, ovat vielä kyllä niin nuoria, että toivottavasti ei nyt ihan vielä muutamaan vuoteen kukaan lisäänny. 

Maalaisilla nyt ei ole muutakaan tekemistä, kuin lisääntyminen.

Ihmisillä joku harhakäsitys että niin sanotusti ennen vanhaan kaikki naiset (ja miehet) teki lapsia, mikä ei pidä paikkaansa. Niitä ei perhettä haluavia ihmisiä on ollut ennenkin ja paljon, niitä vahinkolapsia sitten olikin yllin kyllin ehkäisykeinojen puututtua, 

ja niistä syntyi näitä tarinoita todella julmista äideistä jotka piinasivat lastaan/lapsiaan mitä karmeimmilla tavoilla. 

Ei ole omaa rahaa lapsen hankkimiseen.

Omalta kohdaltani olen jättänyt lapset tekemättä kun katsoo maailman menoa. Enkä ole katunut päivääkään.

Ei välttämättä kummastakaan. Esim. itse ilen vaikean sairauden myötä joutunut luopumaan lapsihaaveistani.

1.Suvussa kulkee monia sairauksia mielenterveys ongelmista verisuoni tauteihin että hirvittää ajatellakin. En halua semmoista tulevaisuutta mun mahdollisille muksuille.

2.olen nähnyt niin paljon väkivaltaa penikasta asti,ensimmäisen puukotuksen näin kolme vuotiaana.Summasummarum vielä vuosien terapia käyntien jälkeen en koe itseäni ehjäksi ihmiseksi.

3. Hikoilen 24/7 ja tuoksu sen mukainen.Vaikka käyn päivittäin suihkussa.Harvassa semmoset naiset ilman hajuaistia.

4.Opin puhumaan vasta 5-6 vuotiaana äitini vuoksi,joka on kuuro.Taloudessamme ei hiiskuttu sanaakaan,joten puheen muodostaminen on minulla kankeaa ja kanssani hankala käydä pitkiä keskusteluja.Päässä kaikki kuulostaa järkevämmältä kuin se mitä ulos tulee.En koe pystyväni huolehtimaan jälkikasvusta tämmöisenä ja perhe elämästä myös.

5. Väsyn meluun tosi nopeasti ja lapset tunnetusti äänekkäitä

Rahat ei ynsinkertaisesti riitä. Aina kun menee paremmin, Suomen valtio vetää maton alta erinäisine korituksineen. Sitten raahataan teroja jostain sota-alueilta tänne minun maksettavakseni. En tunnista nyky-Suomea. Se ei ole terävä, vaan tyhmä ja täysin seuraamuksista piittaamaton.

Pitäkää tunkkinne, lahjoitan perintöni EU:n kodittomille kissoille.

Ei vaan kiinnosta. Tippaakaan. En kestä sitä melua ja ylimääräistä tohinaa. En edes pidä lapsista. Tehkööt ne, ketkä haluaa. Onneks ei oo enää pakko.

N33

Ennen oli paremmin, oikeesti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsellä on kaksi syytä:

1. olen sairastunut ja sairauden hoito vielä kesken, hoitoon on ollut vaikeaa saada yhteiskunnan rahoitusta

2. en ole löytänyt miestä, joka kykenisi ottamaan perheessä miehen paikan. Etsin todella konservatiivista perhemiestä, mutta ei taida sellaista löytyä.

Ihan yhtä vaikeaa on löytää täysjärkistä naista joka osaisi ottaa naisen roolin perheessä, pukeutua edes joskus tyylikkääseen hameeseen ja pitäisi pidempiä hiuksia eikä jauhaisi punaviherlasien sokaisemana sateenkaareen autuutta.

Suomen alapuolelta löytyy. Aina Kreikkaan saakka voi mennä katselemaan tradwifeä.

Ennen oli paremmin, oikeesti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsellä on kaksi syytä:

1. olen sairastunut ja sairauden hoito vielä kesken, hoitoon on ollut vaikeaa saada yhteiskunnan rahoitusta

2. en ole löytänyt miestä, joka kykenisi ottamaan perheessä miehen paikan. Etsin todella konservatiivista perhemiestä, mutta ei taida sellaista löytyä.

Ihan yhtä vaikeaa on löytää täysjärkistä naista joka osaisi ottaa naisen roolin perheessä, pukeutua edes joskus tyylikkääseen hameeseen ja pitäisi pidempiä hiuksia eikä jauhaisi punaviherlasien sokaisemana sateenkaareen autuutta.

Varattomana on toki vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

Joo en oo tekemässä ja mitään ette voi.

Hei ei paskoja geenejä kannata jatkaa joten ole huolimatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmyyttä, pelkuruutta ja laiskuutta niillä jotka ovat terveitä saamaan lapsia.

Ja sama pätee myös korkeakoulutukseen, oman talouden hoitamiseen sijoittamalla, hyvän fyysisen kunnon hoitamiseen ja niin edelleen, eikö?

Normaalin ihmisen normaaliin elämään kuuluu kaikki tuo. 

Kuuluuko myös klassinen piilojuopottelu, harrastuksiin ja jätkien saunailtoihin karkaaminen, niin sekä pettäminen? Toi on meinaa vakiintunut kuvio jopa niissä paremmissa piireissä.

Joo elokuvissa

Vasta lapsen saaminen tekee naisesta naisen.

Itse näen sen rohkeutena, uskallan tehdä omat valinnat elämässäni ja nautin siitä. Tiedän etten koskaan halua lapsia ja olla äiti, joten teen kaikkea muuta mistä pidän. En usko, että voisin nauttia perhe-elämästä ja toisesta jatkuvasti huolehtimisesta.  Puolisoni ei myöskään halua lapsia, näin ollut suhteen alkuajoista asti ja ollaan oltu yhdessä siitä asti kun olin 16 (nyt 20) Lisäksi liikakansoitus ja ilmastonmuutos vaikuttavat tähän päätökseen.

n20

Haluan lapsia ja useita. Ei vain vielä ole tullut sellaista vastaan jonka tuon voisi jakaa. M29