Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Vierailija kirjoitti:

No itsellä on kaksi syytä:

1. olen sairastunut ja sairauden hoito vielä kesken, hoitoon on ollut vaikeaa saada yhteiskunnan rahoitusta

2. en ole löytänyt miestä, joka kykenisi ottamaan perheessä miehen paikan. Etsin todella konservatiivista perhemiestä, mutta ei taida sellaista löytyä.

Ha ha ha ha vai ei mistään ole löytynyt sinulle elättäjää. Toivottavasti ei ikinä löydy

Yritin äitipuolin roolissa ja totetesin että ei kiitos. Ei oo mun juttu, ei äidillisiä tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Koirallinen kirjoitti:

on

Vierailija kirjoitti:

Jörmelö +2 kirjoitti:

Järkevän ihmisen valinta on olla lisääntymättä. Sinä päivänä kun ensimmäinen muksu syntyy omaan kuplaan, on vapaus ja koko elämä mennyttä. 18 vuotta odotat että saat elämäsi mahdollisesti takaisin. Mietit vuorovanhemmuutta ja eroa että saisit tehdä edes jotain. 

Sitten kun vapaus vihdoin häämöttää huomaat olevasi jo liian vanha kaikkeen, myös eron jälkeiseen uuteen parisuhteeseen.

Jos etukäteen saisi elää viikon lapsiperhe-elämää vastuineen ja velvollisuuksineen ennen päätöstä, tuskin kukaan lähtisi siihen leikkiin vapaaehtoisesti.

Lasten kanssa voi tehdä kaikenlaista eikä lapset ole pitkään pikkulapsivaiheessa. Toki, jos kaikki itseä kiinnostava on K18-juttuja, niin sitten niitä ei voi touhuta lasten ollessa paikalla. Monella viisikymppisellä lapset ovat muuttaneet pois kotoa, joten mihin kaikkeen tuossa iässä on liian vanha? Jos parisuhde on hyvä, niin miksi pitäisi erota?

Minulle on ihan sama, hankkiiko joku lapsia vai ei, asia ei kuulu minulle. Itse en ikinä hankkisi sellaista riippakiveä kuten koira, mutta ymmärrän, että moni ajattelee toisin.

Koira elää maksimissaan noin 12-15 vuotta. Sen tietää loppuvan jossain vaiheessa ja yleensä vielä liian pian.

Koirassa on kuitenkin koko ajan kiinni. Töiden jälkeen ei voi mennä minnekään vaan pitää kiirehtiä viemään koira ulos ja olipa sää tai oma olo millainen tahansa, koira pitää lenkittää. Koiralle on vaikeampi löytää hoitajaa tilanteessa, johon lapsen voi ottaa mukaan. Siinä missä lapsi itsenäistyy, koira kuolee, joten on helppo päätellä, kumpi tilanne on helpompi kestää.

Jos koirailu alkaa kyllästyttää siitä pääsee eroon viikossa, kylmempi tyyppi vaikka samana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yh-äiti eikä elämä ole todellakaan sujunut niin kuin olin nuorena haaveillut. Silti lapset ovat olleet parasta elämässäni. Heidän kauttaan olen joutunut pohtimaan monia keskeisiä asioita ihmiselämässä. Ovat lisäksi mielenkiintoisia ja mukavia tyyppejä. Ihanaa, että he kuuluvat elämääni. En osaa kuvitella, että mitkään omat harrastukset tai elämykset olisivat rikastuttaneet elämääni yhtä lailla. En ole silti äiti, joka elää vain lastensa kautta eikä äitiys ole minulle mitään suorittamista. Nykypäivänä olisi kenties syytä pohtia, mitä isyys merkitsee miehelle.

Hyvä kuulla, mutta juurikin siksi etten halua päätyä yksinhuoltajaksi en tee lapsia. Elämä olisi painajaista, vaikka lapset olisi rakkaita.

Ei yksinhuoltajan elämä mitään painajaista ole. Miksi niin luulet? Taloudellisesti voi olla tiukkaa, mutta se opettaa säästäväisyyttä ja saa pohtimaan maapallon kantokykyä. Se on totta, että moni mies ei tällaista yksinhuoltajaa huoli, mutta enpä minäkään sellaista yksioikoista miestä elämääni jakamaan huoli. Työelämässä olisi ollut hyväksi, jos olisi ollut mahdollisuus osa-aikatyöhön jonkin aikaa, mutta siitäkin pääsi yli, kun oli rento ja armollinen suhtautuminen omaan itseensä. Kaiken kaikkeaan olen sitä mieltä, että vastoinkäymiset auttavat ihmistä tuntemaan omaa itseään paremmin. Äitiys on tehnyt minusta rohkeamman ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Pohjoismaat ovat huonoin mahdollinen kulttuuri onnelliselle ja idylliselle perhe-elämälle. Missä ovat naisen ja miehen roolimallit, tunteet, halaukset ja suudelmat?

Ei mitään muuta kuin työ, television katselu, laskujen maksu puoliksi ja riitelyä rahasta.

Epäempaattisia, heikko itsetuntoisia, mielenterveysongelmaisia, katkeria ja kyynisiä ihmisiä, koska kulttuurimme ajaa tähän. Sitten juodaan humalahaluisesti juuri yllämainituista syistä.

Vertaa vaikka muun Euroopan perhekeskeisiin kulttuureihin. Erot ovat uskomattoman isot.

Toivottavasti joku joskus muuttuu Suomessa parempaan suuntaan. Sen muutoksen tulisi lähteä jokaisesta.

Kuvaat aika vahvasti huono-osaisten ihmisten perhe-elämää. Yleisesti ottaen nykyään puhutaan paljon enemmän välittämisestä ja hoivaamisesta kuin ennen. Suurella keskiluokalla asiat eivät ole ihan noin. Eikä läheskään kaikilla vähätuloisillakaan.

Mies56832 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta lapsen saaminen tekee naisesta naisen.

Olen oikeastaan aikalailla samaa mieltä. Nainen ilman lapsia on tietyllä tavalla traaginen hahmo, ikäänkuin sukupuoleton olento.

YHyyyhhhh miten TRaaaaaagista.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut ketjua kuin sieltä täältä. Katson asiaa siten, että jos et ole tehnyt lapsia niin oletatko saavasi eläkkeen kun se aika koittaa? Eläkettä kun maksaa aina se nuorempi polvi, me nyt työssä käyvät maksamme vanhempiemme eläkettä ja kuka maksaa meidän? Tämä on raaka fakta.

En odota saavani, mutta jos saan niin saan sitä mitä todennäköisemmin joka tapauksessa, oli lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Äitiys on tehnyt minusta rohkeamman ihmisen.

Minusta taas on tehnyt rohkeamman se että uskallan olla hankkimatta lapsia, vaikka yhteiskunta, vanhempani ja sukuni niitä painostavat hankkimaan. Rohkaistuin myös muissa asioissa ajattelemaan itseäni enkä muiden haluja ja tarpeita.

Toisista työ tekee rohkeamman, toisista rakkaus, toisesta rankasta menetyksestä toipuminen. Roomaan on monta tietä.

Ennen ajattelin että haluan lapsia mutta sittemmin muutin mieleni. Siihen on monta syytä..ensinnäkin se että olen hoitanut lapsia ja tullut siihen tulokseen että se ei ole kivaa suurimman osan ajasta. Toinen on epävakaa taloudellinen tilanne ja nykyajan miesten ongelma sitoutua kunnolla. Lisäksi minulla on fyysinen sairaus ja kuulen jo mielessäni terveydenhoitohenkilökunnan moitteet ja haukut. Mielestäni äitiys ei ole mitenkään ihanaa tai tavoiteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.

Eli kyse on itsekkyydestä ennen kaikkea.

Itsekkyys, laiskuus ja mukavuudenhalu itselläni ne tärkeimmät syyt.

Havainnointikyky on syynä.

Ikuinen lapsiperheiden valitus kun mikään ei riitä ja kaikki on niin raskasta ja vaikeaa, kaikki muut ovat itsekkäitä paitsi lapsiperheet, lapsi määrää (joissain) perheessä aivan kaiken, valivali kun isovanhemmat eivät pyyteettömästi hoidakaan joka vkl, kuritta kasvattaminen eli saa huutaa ja möykätä missä vaan, järjetön kirkuna esim pienessä rivaripihassa on vaan elämän ääniä ja pitää muuttaa pois jos ei sitä kestä ja missään nimessä siitä ei saa huomauttaa.

Lapsettomien 20-50-vuotiaiden syyllistäminen itsekkäiksi bilettäjiksi ja luksuslaukkujen ostelijoiksi ja kuinka vastuuttomasti ne elävät, ihan sama vaikka tekisivät kahta työtä ja hoitaisivat vanhoja vanhempiaan.

Diagnooseja joka toisella kakaralla, tuntuu että mahdollisuudet saada normaali lapsi on 0. Muksulle ei puhuta vaan kaikki pitää sanoittaa jne jne. Elämästä ei tiedä mitään ennen kun on muksun pykertänyt vaginastaan ja kuinka tyhjää elämä oli ennen kun the lapsi tuli.

Ne pelkää että niistä tulee kanssa tuollaisia, siksi parempi ilman.

Itse en halua lapsia, sillä en halua elää lapsen ehdoilla. En myöskään halua ottaa riskiä, että lapsi olisi vaikka vaikeasti sairas. En halua tehdä lasta, kun tiedän etten halua huolehtia hänestä, eikä kukaan lapsi ansaitse sellaista vanhempaa. En pidä metelistä, ja tykkään olla yksin. Onneks kumppanille tehtiin vasektomia, niin ei tuu vahinkoa. Oon tosi urakeskeinen, lapsi ei mahdu suunnitelmiin. Tykkään enemmän asioista kuin ihmisistä! :) Eli aika monta syytä. Lapsettomuus on myös mun suurin ekoteko, vaikka en ekofasismia kannatakaan.

Yhä nuoremmat kärsivät tahattomasta lapsettomuudesta. Muutama naispuolinen kaveri jotka olleet seksuaalisesti aktiivisia taannoin kertoivat jo 23-vuotiaina etteivät onnistu saamaan yrityksistä huolimatta lasta jota toivoneet useamman vuoden.

Oireettomat kohtutulehdukset tavallisia klamydiasta ja voivat viedä hedelmällisyyden

Lapsettomuus heille ollut tabu jonka myöntäminen herkistänyt

Nyky nuoriso on niin tyhjäpäitä pissiksiä ettei niiden kannata lisääntyä, loppuu ainakin se OMG hokeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vasta lapsen saaminen tekee naisesta naisen.

Saako oikeasta naiseudesta jonkin kertakorvauksen, kuukausipalkan, mitalin, pinssin tai voiko sitä edes syödä?

Olen pohtinut sitä, että voisiko päivähoidon yleistyminen 1970-luvulta lähtien olla syynä siihen, että kiintymyssuhteet ovat nykyään niin vältteleviä. Itsekin olen huomannut, miten vähän arkipäivinä jäi aikaa omien lasten kanssa olemiseen hoitopäivän jälkeen. Jospa käsitykset lasten meluisuudesta ja vaikeahoitoisuudesta juontavatkin omiin lapsuuden kokemuksiin isoissa ryhmissä olemisesta?

Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta, vaikka ikää jo 30+. Olisi typerää tehdä lapsi vain sen takia kun niin mukamas kuuluu tehdä, vaikkei yhtään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjoismaat ovat huonoin mahdollinen kulttuuri onnelliselle ja idylliselle perhe-elämälle. Missä ovat naisen ja miehen roolimallit, tunteet, halaukset ja suudelmat?

Ei mitään muuta kuin työ, television katselu, laskujen maksu puoliksi ja riitelyä rahasta.

Epäempaattisia, heikko itsetuntoisia, mielenterveysongelmaisia, katkeria ja kyynisiä ihmisiä, koska kulttuurimme ajaa tähän. Sitten juodaan humalahaluisesti juuri yllämainituista syistä.

Vertaa vaikka muun Euroopan perhekeskeisiin kulttuureihin. Erot ovat uskomattoman isot.

Toivottavasti joku joskus muuttuu Suomessa parempaan suuntaan. Sen muutoksen tulisi lähteä jokaisesta.

Kuvaat aika vahvasti huono-osaisten ihmisten perhe-elämää. Yleisesti ottaen nykyään puhutaan paljon enemmän välittämisestä ja hoivaamisesta kuin ennen. Suurella keskiluokalla asiat eivät ole ihan noin. Eikä läheskään kaikilla vähätuloisillakaan.

Nyt tämä asia sekoitetaan rahaan. Ei kyse ole rahasta ja sen puutteesta.

Meillä on aivan selvä tilanne, että ei ole tunteita.

Niitä ei ainakaan osata näyttää ja niistä ei puhuta. Ei täällä vanhemmat halaa lapsia, koska ei ole koskaan halattu. Ei ole ollut sellaista roolimallia. luterilainen roolimalli on, että tehdään työtä. Vertaa katoliseen tai ortodoksi roolimalliin, jos sinulla on kokemusta.

Jos katsot lastentarhoja, kun vanhempi hakee lapsen pois, niin hän katsoo matkapuhelinta. Lapsi itse saa kömpiä takapenkille. Haloo! Tällaista et vain näe muualla maailmassa.

Aina kun menee kaveriperheelle, ja olen etukäteen kertonut asiasta, niin ei siellä oikein ole tunteita. Jos se naisystävä, niin naiset juttelevat keskenään ja päinvastoin. Miksei koko perhe voi osallistua siihen kahvinjuomiseen? Siis myös puoliso ja lapset. Lapset oppisivat roolimallista.

Vanhemmat voisivat halata ja suudella joka päivä, myös julkisella paikalla, kun vaikka kohtaavat.

En vain ymmärrä tätä suomalaista elämää. Se on kuin robottien elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjoismaat ovat huonoin mahdollinen kulttuuri onnelliselle ja idylliselle perhe-elämälle. Missä ovat naisen ja miehen roolimallit, tunteet, halaukset ja suudelmat?

Ei mitään muuta kuin työ, television katselu, laskujen maksu puoliksi ja riitelyä rahasta.

Epäempaattisia, heikko itsetuntoisia, mielenterveysongelmaisia, katkeria ja kyynisiä ihmisiä, koska kulttuurimme ajaa tähän. Sitten juodaan humalahaluisesti juuri yllämainituista syistä.

Vertaa vaikka muun Euroopan perhekeskeisiin kulttuureihin. Erot ovat uskomattoman isot.

Toivottavasti joku joskus muuttuu Suomessa parempaan suuntaan. Sen muutoksen tulisi lähteä jokaisesta.

Kuvaat aika vahvasti huono-osaisten ihmisten perhe-elämää. Yleisesti ottaen nykyään puhutaan paljon enemmän välittämisestä ja hoivaamisesta kuin ennen. Suurella keskiluokalla asiat eivät ole ihan noin. Eikä läheskään kaikilla vähätuloisillakaan.

Nyt tämä asia sekoitetaan rahaan. Ei kyse ole rahasta ja sen puutteesta.

Meillä on aivan selvä tilanne, että ei ole tunteita.

Niitä ei ainakaan osata näyttää ja niistä ei puhuta. Ei täällä vanhemmat halaa lapsia, koska ei ole koskaan halattu. Ei ole ollut sellaista roolimallia. luterilainen roolimalli on, että tehdään työtä. Vertaa katoliseen tai ortodoksi roolimalliin, jos sinulla on kokemusta.

Jos katsot lastentarhoja, kun vanhempi hakee lapsen pois, niin hän katsoo matkapuhelinta. Lapsi itse saa kömpiä takapenkille. Haloo! Tällaista et vain näe muualla maailmassa.

Aina kun menee kaveriperheelle, ja olen etukäteen kertonut asiasta, niin ei siellä oikein ole tunteita. Jos se naisystävä, niin naiset juttelevat keskenään ja päinvastoin. Miksei koko perhe voi osallistua siihen kahvinjuomiseen? Siis myös puoliso ja lapset. Lapset oppisivat roolimallista.

Vanhemmat voisivat halata ja suudella joka päivä, myös julkisella paikalla, kun vaikka kohtaavat.

En vain ymmärrä tätä suomalaista elämää. Se on kuin robottien elämä.

Muualla vittuuntuneisuus peitetään itsariin, lääkkeisiin, väkivaltaan tai viinaan. Suomessa näytetään suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjoismaat ovat huonoin mahdollinen kulttuuri onnelliselle ja idylliselle perhe-elämälle. Missä ovat naisen ja miehen roolimallit, tunteet, halaukset ja suudelmat?

Ei mitään muuta kuin työ, television katselu, laskujen maksu puoliksi ja riitelyä rahasta.

Epäempaattisia, heikko itsetuntoisia, mielenterveysongelmaisia, katkeria ja kyynisiä ihmisiä, koska kulttuurimme ajaa tähän. Sitten juodaan humalahaluisesti juuri yllämainituista syistä.

Vertaa vaikka muun Euroopan perhekeskeisiin kulttuureihin. Erot ovat uskomattoman isot.

Toivottavasti joku joskus muuttuu Suomessa parempaan suuntaan. Sen muutoksen tulisi lähteä jokaisesta.

Kuvaat aika vahvasti huono-osaisten ihmisten perhe-elämää. Yleisesti ottaen nykyään puhutaan paljon enemmän välittämisestä ja hoivaamisesta kuin ennen. Suurella keskiluokalla asiat eivät ole ihan noin. Eikä läheskään kaikilla vähätuloisillakaan.

Nyt tämä asia sekoitetaan rahaan. Ei kyse ole rahasta ja sen puutteesta.

Meillä on aivan selvä tilanne, että ei ole tunteita.

Niitä ei ainakaan osata näyttää ja niistä ei puhuta. Ei täällä vanhemmat halaa lapsia, koska ei ole koskaan halattu. Ei ole ollut sellaista roolimallia. luterilainen roolimalli on, että tehdään työtä. Vertaa katoliseen tai ortodoksi roolimalliin, jos sinulla on kokemusta.

Jos katsot lastentarhoja, kun vanhempi hakee lapsen pois, niin hän katsoo matkapuhelinta. Lapsi itse saa kömpiä takapenkille. Haloo! Tällaista et vain näe muualla maailmassa.

Aina kun menee kaveriperheelle, ja olen etukäteen kertonut asiasta, niin ei siellä oikein ole tunteita. Jos se naisystävä, niin naiset juttelevat keskenään ja päinvastoin. Miksei koko perhe voi osallistua siihen kahvinjuomiseen? Siis myös puoliso ja lapset. Lapset oppisivat roolimallista.

Vanhemmat voisivat halata ja suudella joka päivä, myös julkisella paikalla, kun vaikka kohtaavat.

En vain ymmärrä tätä suomalaista elämää. Se on kuin robottien elämä.

Oma perheeni ei ollut kuvaamasi kaltainen. 80-90-luvulla, kun olin lapsi ja teini, niin kyllä meillä lapsia hellittiin, halailtiin ja suukoteltiin. Meillä lapset olivat aina aikuisten kahvipöydässä mehua juomassa ja kakkua syömässä. En tunnista tätä omasta elämästäni.

Siksi sekoitan rahaa, että omassa kokemuspiirissäni juuri vähävaraisilla ja kouluttamattomilla on ollut karummat perheolot. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, ettei se raha idyllistä perhe-elämää tarkoita.

Eiköhän perheitä ole joka lähtöön.