Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
En ole lukenut ketjua kuin sieltä täältä. Katson asiaa siten, että jos et ole tehnyt lapsia niin oletatko saavasi eläkkeen kun se aika koittaa? Eläkettä kun maksaa aina se nuorempi polvi, me nyt työssä käyvät maksamme vanhempiemme eläkettä ja kuka maksaa meidän? Tämä on raaka fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua kuin sieltä täältä. Katson asiaa siten, että jos et ole tehnyt lapsia niin oletatko saavasi eläkkeen kun se aika koittaa? Eläkettä kun maksaa aina se nuorempi polvi, me nyt työssä käyvät maksamme vanhempiemme eläkettä ja kuka maksaa meidän? Tämä on raaka fakta.
Mitä tahansa lukuja ajatellessa tuntuu utopistiselta että nykyisenä kolmikymppisenä edes pääsisi koskaan eläkkeelle. Työttömien määrä, verokertymät, valtion velka, kansalaisten määrä.. Näitä kun pohtii niin tulee väistämättä siihen tulokseen etten tule koskaan pääsemään eläkkeelle, saati saamaan eläkettä jolla eläisi. Siksi en laskekaan sen varaan vaan elän ja nautin nyt ja toivon että eutanasia on käytössä vaikka sitten kun olen 65-70 vuotias. Lapset on nounou.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua kuin sieltä täältä. Katson asiaa siten, että jos et ole tehnyt lapsia niin oletatko saavasi eläkkeen kun se aika koittaa? Eläkettä kun maksaa aina se nuorempi polvi, me nyt työssä käyvät maksamme vanhempiemme eläkettä ja kuka maksaa meidän? Tämä on raaka fakta.
Lapsesta kasvaa mitä mainioin veronmaksaja kylmien vanhempien kanssa tai laitoksessa. (NOT!)
Itsellä ei ole maisterintutkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kolmekymppisena ollut muuta kuin pätkätöitä ja nyt olen työtön. Miehellä nyt määräaikainen työ myös. Miten tällaiseen tilanteeseen voisi edes lapsia tehdä, kun töitäkään ei kunnolla ole ja asettuminen aloilleen on hyvin epävarmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tärkein syy se, että en koe tarpeelliseksi jatkaa geenejäni, suvussa alkoholismia. Nähnyt pentuna ihan tarpeeksi. Traumatisoituneet ihmiset usein tuppaavat jakamaan niitä traumojaan toisille.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua kuin sieltä täältä. Katson asiaa siten, että jos et ole tehnyt lapsia niin oletatko saavasi eläkkeen kun se aika koittaa? Eläkettä kun maksaa aina se nuorempi polvi, me nyt työssä käyvät maksamme vanhempiemme eläkettä ja kuka maksaa meidän? Tämä on raaka fakta.
Meinaat, että kaikista lapsista tulee veronmaksajia? Nykyinenkin porukka on ihan pullamössösukupolvea jolle ei raskas duuni kelpaa. Lapsesta voi kasvaa vaikka psykopaatti tai narkomaani, koskaan ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälleen miehenä vaikee saada omaa elämää siihen pisteeseen, että lapset olis mahdollisuus. Ikää 29, korkeakoulutus löytyy ja duuni hyvin työllistävältä, vaikkakin äärimmäisen kilpaillulta alalta. Palkkaa kilahtaa tilille bruttona hiukan yli 55 tonnia per vuosi. Työtunnit vaihtelee 45-50 tunnin välillä per viikko, siihen päälle vielä itsenäinen opiskelu/taitojen ylläpitäminen 5-25 tuntia per viikko. Työ pelkästään vie 50-70 tuntia joka viikosta. Sijoituksia löytyy noin 70 tonnin arvosta. Näkisin, että lapset saattavat nyt olla realistinen mahdollisuus taloudellisen tilanteen puolesta. Toki tähän päälle pitäis löytää nainen, ketä kykenee parisuhteeseen, missä sitä yhteistä aikaa on rajatusti. Pakollisina kriteereinä naiselle olisi myös listalla mt-ongelmattomuus ja tietynlainen naisellisuus. Haluan olla johtaja, menestyvä, ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä(en halua olla parisuhteessa/hankkia lapsia itseni kopion kanssa). Nämä asiat ovat jokaisessa parisuhteessa johtanut ongelmiin, koska tämä nähdään nykyään negatiivisena asiana. Miksikään keskinkertaiseksi tossuksi, kenen toimeentulo riippuu naisen menestyksestä en ala.
Tuntuu vaan, että tää nykyajan yhtälö on suhteellisen vaikee. Pitäis olla rahaa ja menestyä, mutta samanaikasesti olla herkkä, tunteikas ja suuria määriä aikaa parisuhteelle. En näe miten ikinä saisin näitä aisoita omassa elämässä kulkemaan käsi kädessä.
Liian paljon tunteja viikossa lapsiperhearkeen ja tulotkin siinä kiikun kaakun. Noilla eväillä voi olla vaikea tuollaista naisellista unelmamammaa löytääkin. Säästöillä toki pari-kolme vuotta voisit täydentää, jos sattuisi tuuri käymään markkinalla. Voi olla helpompi jos jatkat itsellistä elämää.
Naisen tulojen varaan ikävä kyllä harva voi laskea yhtään mitään! Itsellä ainakin naisvaltaisella alalla työskentelevä vaimo palkkahuipussaan on lähinnä kolmas elätettävä lasten lisäksi.
Konservatiiviset perhemiehet tuskin jaksavat katosoa puhelintaan näpytteleviä ja keskustelupalstoilla roikkuvia akkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ei taida enää kannattaa lisääntyä, täytän kohta 28 ja opiskelut on vieläkin opiskelematta, eikä työkokemustakaan ole. Pitkä ja monimutkainen tarina. Jos olisin kauniimpi, varmaan vielä voisin saada jostain rikkaan miehen, jonka kanssa lisääntyä. Mutta nyt taitaa kyllä jäädä väliin tässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Konservatiiviset perhemiehet tuskin jaksavat katosoa puhelintaan näpytteleviä ja keskustelupalstoilla roikkuvia akkoja.
Ehdottomasti joka kotiin ikioma Hyacinth!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jörmelö +2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen miehenä vaikee saada omaa elämää siihen pisteeseen, että lapset olis mahdollisuus. Ikää 29, korkeakoulutus löytyy ja duuni hyvin työllistävältä, vaikkakin äärimmäisen kilpaillulta alalta. Palkkaa kilahtaa tilille bruttona hiukan yli 55 tonnia per vuosi. Työtunnit vaihtelee 45-50 tunnin välillä per viikko, siihen päälle vielä itsenäinen opiskelu/taitojen ylläpitäminen 5-25 tuntia per viikko. Työ pelkästään vie 50-70 tuntia joka viikosta. Sijoituksia löytyy noin 70 tonnin arvosta. Näkisin, että lapset saattavat nyt olla realistinen mahdollisuus taloudellisen tilanteen puolesta. Toki tähän päälle pitäis löytää nainen, ketä kykenee parisuhteeseen, missä sitä yhteistä aikaa on rajatusti. Pakollisina kriteereinä naiselle olisi myös listalla mt-ongelmattomuus ja tietynlainen naisellisuus. Haluan olla johtaja, menestyvä, ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä(en halua olla parisuhteessa/hankkia lapsia itseni kopion kanssa). Nämä asiat ovat jokaisessa parisuhteessa johtanut ongelmiin, koska tämä nähdään nykyään negatiivisena asiana. Miksikään keskinkertaiseksi tossuksi, kenen toimeentulo riippuu naisen menestyksestä en ala.
Tuntuu vaan, että tää nykyajan yhtälö on suhteellisen vaikee. Pitäis olla rahaa ja menestyä, mutta samanaikasesti olla herkkä, tunteikas ja suuria määriä aikaa parisuhteelle. En näe miten ikinä saisin näitä aisoita omassa elämässä kulkemaan käsi kädessä.
Liian paljon tunteja viikossa lapsiperhearkeen ja tulotkin siinä kiikun kaakun. Noilla eväillä voi olla vaikea tuollaista naisellista unelmamammaa löytääkin. Säästöillä toki pari-kolme vuotta voisit täydentää, jos sattuisi tuuri käymään markkinalla. Voi olla helpompi jos jatkat itsellistä elämää.
Naisen tulojen varaan ikävä kyllä harva voi laskea yhtään mitään! Itsellä ainakin naisvaltaisella alalla työskentelevä vaimo palkkahuipussaan on lähinnä kolmas elätettävä lasten lisäksi.
Sille sopisikin just kotona viihtyvä rouva. Ikävä kyllä ottaa omansa, mutta saatkin olla ja mennä paljon vapaammin. Kannattaa miettiä
Jos täällä kerran vaan eletään niin aion käyttää tämän elämän itseni ja parisuhteeni kehittämiseen, harrastuksiin, maailman näkemiseen. Siskollani on iso perhe joten voin hänen lapsiaan onneksi "lainata" tarvittaessa, pidän kyllä lapsista mutta en ole koskaan kokenut tarvetta omia saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.
Eli kyse on itsekkyydestä ennen kaikkea.
No se, että ihmiset yhä vähemmän haluaa lapsia tarkoittanee myös sitä, että yhä vähemmän halutaan osallistua sen rahoittamiseen, että jotkut niitä haluaa!
Pidän lapsista. Toisinaan haaveilen siitä, että olisi omiakin. Mutta suvussani on sen verran ylisukupolvisia ongelmia (mm. köyhyys, kouluttamattomuus, mielenterveysongelmat, fyysiset sairaudet) ja itselläni sen verran vaikeuksia pitää huolta edes itsestäni, että ei tähän soppaan lisäisi avutonta pientä ihmistä kuin kaikkein itsekeskeisin ja lyhytkatseisin toope.
Vanhemmuus on äärimmäisen tärkeä ja vaativa tehtävä. Tiedän kyllä, että on ihmisiä jotka kykenevät suoriutumaan siitä tehtävästä hyvinkin kiitettävästi jopa kuvailemani kaltaisissakin olosuhteissa, ja heille todellakin nostan hattua. Mutta minä tiedän, että omalla kohdallani on parempi, että jätän sen tehtävän heille jotka tietävät edes vähän mitä ovat tekemässä. Järkevämpää on, että keskityn tukemaan sisarusteni vanhemmuutta ja olemaan läsnä heidän lastensa elämässä turvallisena aikuisena.
Taloudellisista realiteeteista. Ei ole varaa hankkia kivaa asuntoa, mihin mahtuisi perhe.
t. nuori
Niin tai sitten vaan tekee lapset, eikä mieti liikaa? En silti tarkoita että pitäisi olla tyhmä. Jos on vakavia mielenterveysongelmia/päihderiippuvuus tms, eikä kykene hoitamaan edes itseään, niin sitten ei tietenkään. Mutta kyllä sanoin että esim yhden lapsen kanssa pärjää aina. Siis jos on kaikki kotona pään sisällä.
Ja jos pärjää hyvin sen ensimmäisen kanssa, niin sitten voi miettiä toistakin.
Alue: Aihe vapaa
Riistovalta, ryöstöverotus ja mammuttibyrokratia.