Lue keskustelun säännöt.
Ettekö te "ydinperheen" vanhemmat oikeasti kaipaa lapsivapaata aikaa?
05.09.2017 |
Aina tuomitaan nämä eronneet lasten vanhemmat jotka nauttivat lapsivapaistaan tai sumplivat aikataulut niin että heille on mahdollista pitää lapsivapaata aikaa, lähtemällä viihteelle, matkalle tai olemalla ihan vaan kotona ilman sitä lasta. Ettekö te ydinperheessä vanhemman roolissa olevat haluaisi sellaista aikaa ollenkaan? Mikä siinä on niin väärin jos eronneet vanhemmat tykkäävät viettää lapsivapaata aikaa? Aina kommentoidaan niin ilkeästi näille, ja todetaan että ei ydinperheessäkään lasta voi heivata vaan johonkin.
Mulla ei ole lapsia ollenkaan, eli en hae tässä nyt oikeutusta millekään omille toimilleni tai tuomitse kenenkään toimia. Asia vaan kiinnostaa.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
15v MML teini ei osaa elvyttää jos lapsi tukehtuu ruokaan. Ei huomaa vaaraa jos 2v tapero kiipeää kirjahyllyyn. Ei osaa välttämättä toimia hätätilan sattuessa. Saattaa olla älypuhelinta näpläävä whatsapp teini. En todellakaan uskaltaisi jättää lapsia tuollaiselle.
Mistään bilettämisestä ei ole kyse, ollaan yli 40v molemmat. Haluaison vaan edes kerran 10 vuoteen olla yhden illan miehen kanssa kaksin, edes yksi ilta vapaata rutiineista ja vastuista. Sukulaiselle olisin maksanut 200e yön yli hoidosta mutta ei halunnut auttaa.Tiedän että MLL tytön saisi samaan hintaan mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos jotain tapahtuisi ja lapsi vaikka kuolisi. Mieluummin seuraavat 10v ilman parisuhdeaikaa kuin hoitajan laiminlyönnin takia menetetty lapsi.
Varmasti tuolla 200 eurolla olisit hyvissä ajoin saanut esimerkiksi hoitoalaa tai varhaiskasvatusta opiskelevan nuoren aikuisen kotiisi hoitaamaan lastasi.
Mutta jos on päähänpinttymä siitä, että vastahakoinen sukulainen on parempi kuin esimerkiksi lastenhoitoa työkseen tekevä lasten seurasta nauttiva hoitaja, niin itseppä taakkasi kannat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut, että me emme lapsettomana pariskuntana oikein kelpaa lapsenvahdeiksi ystävien lapsille. Voisimme ihan hyvin silloin tällöin olla lapsenvahteina, jos siitä olisi ystävillemme iloa. Olemme tarjoutuneet, mutta ovat vähän kuin eivät kuulisikaan. Samaan aikaan kuitenkin valitellaan lapsenvahtien puutetta. Ymmärrän, ettei meille ihan pientä lasta haluta hoitoon antaa, mutta kyllä kai kaksi nelikymppistä normaalijärkistä aikuista hetken taaperon ja sitä vanhempien lasten kanssa pärjää, vaikka omia ei olekaan. Emme vihaa lapsia ja kylässä käydessä otamme kontaktia ja juttelemme ystävien lasten kanssa. Kummilapsia olemme saaneet hoitaa, yhden kanssa on vietetty kokonaisia viikonloppujakin. Nämä ovat menneet hyvin. Kummilapset ovat sisarusten lapsia. Välillä tuntuu, että vain sukulaisuussuhde pätevöittää luotettavaksi hoitajaksi.
Jotenkin Suomessa on vallalla sellainen ilmapiiri lastenhoidon suhteen, että sukulaisilla on sekä velvollisuus että oikeus osallistua lapsiperheen elämään ja hoitaa lapsia. Sukulaiset nähdään niin tärkeinä, ettei nähdä metsää puilta. Tälläkin palstalla olen monet kerrat lukenut, että lapsia hoitaa mummo vaikka siihen sisältyisi vanhempien haukkumista lapselle ja joukko turvallisuusriskejä. Minusta on hullua, että lapsen hyvän hoidon edelle menee sukulaissuhde.
Minä en ole osaa isovanhemmista ja sukulaisista käyttänyt hoitoapuna (ihan pätevistä syistä). Olen kokenut että ystäväni hoitavat paremmin. Minulla on muutamia lapsettomia ystäviä, jotka auttavat mielellään, hoitavat lapsen hyvin ja ei ole mitään ihme valtapelejä tuossa, kun kyseessä ei ole sukulaisuussuhde. Näille ystäville sitten ostelen lahjoja aina kiitoksesi yms.
Olen huomannut, että monilla pariskunnista on nimenomaan pinttymä tuohon että pitää olla sukua. Sen sijaan yksinhuoltajat jotenkin luonnollisestikin suhtautuvat vähän avarammin siihen omaan lähipiirinsä.
Häh? Mä en raaskis lähteä ees risteilylle kun pitää olla lapsesta erossa. En todellakaan kaipaa aikaa ilman häntä tai mitään erokuvioita!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on molemmilla kerran viikkoon omaa aikaa pari tuntia jolloin toinen katsoo lapsien perään. Yhteistä aikaa saadaan joka ilta kun lapset laitetaan nukkumaan. Köllitään sohvalla ja juodaan lasi tai kaksi viiniä. Tehdään jotain hyvää naposteltavaa ja katsotaan elokuvia jne. Sen enempää "omaa aikaa" ei kumpikaan ole kaivannut.
Meillä molemmat tiedostaa että lapset on pieniä vain tämän lyhyen hetken ja kohta ovat teinejä ja sitten saa anoa polvillaan että he viettävät aikaa perheen kesken.
Vihaan kun joku sanoo näin mutta nyt sanon sen itse: AAMEN! ja vielä pahempi: TÄMÄ!
Ei oikeastaan. Pari kertaa vuodessa on ihan kiva käydä vaikka syömässä ja leffassa kahdestaan. Se riittää. Ennen lasta ehdittiin ihan riittävästi viettää aikaa kahdestaan (13v). Ei kannata pitää liian kiirettä lasten hankkimisen kanssa. Ensin kannattaa rauhassa nauttia parisuhteesta. Muutenkin jos hankkii lapset vasta vähän vanhempana ei ole enää juuri menemisen tarvetta. Meillä ainakaan. Ne menot jotka kiinnostaa on sellaisia että ihan hyvin sopii lapsi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi mikä mummokateus iski! Meillä ei isovanhemmat halunneet mukaan perheemme elämään lainkaan, eikä muita hoitajia ole. Molemmilla yksi sisarus, veloja, jotka eivät lapsista tykkää eivätkä hoida rahastakaan. Toiset isovanhemmat ilmoittivat että kukin hoitakoon omansa, olemme päättäneet olla auttamatta. Toiset sanoivat että nyt keskitymme itseemme ja nautimme elämästä.
Kummatkaan isovanhemmat eivät ole koskaan aittaneet tai osallistuneet, ei siis läy lasten synttäreillä, jouluna, tms....siis ikinä.
Ystäviä löytyy 300km päästä ja heilläkin uuvuttava lapsiarki päällä.
Minulle hoitajan saaminen on vaikeaa koska en luota mihinkään 15v MLL teiniin. Jos olisi joku luotettava aikuinen taho niin voisin harkita. Koska yksi lapsista on pieni taapero, niin tuntemattomalle hoitajalle en uskalla jättää.Meillä ei siis ole ketään, ei yhtään ketään, joka auttaisi joskus. En ymmärrä miten tätä on niin vaikea ymmärtää. En ole ollut 12 vuoteen yhtään kahdenkeskistä yötä mieheni kanssa. Teeffeille olemme päässet n. 2h ajaksi tänä aikana neljä kertaa. Eli lapsivapaata on kerran kolmessa vuodessa 2h. Tämä tekee hulluksi, olen ihan poikki.
En ymmärtä itsekkäitä paskoja isovanhempia. Jos niillä pn 364pv omaa nauttimisaikaa vuodessa, niin olisiko se 1pv vuodessa liikaa toivottu lastenöasten hoitamiseen? No, on se, apua ei ole tullut vaikka on pyydetty. On myös yritetty ostaa vaihtokaupalla ('maalaamme mökin vastineeksi') ja pyydetty apua rahaakin vastaan. Ei tule apua, ei. Ei edes hätätilanteessa. Synnyttämässäkin olen joutunut käymään yksin (2 nuorinta), ei ollut ketään kuka hoitaisi joten isän piti jäädä kotiin ja minä yksin synnärille.
Minua vituttaa tämä asia aivan valtavasti ja katkeroitunutkin taidan olla. Mutta sukua vaan ei saa muutettua ja on pakko hampaita kiristellen kestää tilanne. Välit isovanhempiin on jo aika jäätävät, en minäkään jaksa yhteyksiä pitää kun niitä ei meidän perhe kiinnosta. Soittavat kerta vuoteen joulun alla ja joulukortti tulee . Siinä niiden rakastava välittäminen.
No onpa teillä piittaamattomat isovanhemmat! En kyllä voi tuota ymmärtää, isovanhemmat eivät myöskään tutustu omiin lastenlapsiinsa. Olisko sinulla mahdollista hankkia "varamummoa"? Jos en olisi itse niin täystyöllistetty omien lastenlasteni kanssa, tarjoaisin auliisti apuani. Uskon, että lähettyviltä löytyy joku vanhempi mummo tai vaari, joka tulisi avuksenne. Voimia sinulle !!
Rehellisesti sanottuna joka toinen viikko omaa aikaa ilman perhettä kuullostaa luksukselta. Kuitenkin on helpompia tapoja ottaa omaa aikaa kuin avioero. Harrastetaan miehen kanssa vuoroiltoina, käydään välillä parin yön reissuilla omien kavereiden kanssa ja nautiskellaan juustoa&viiniä lasten mentyä nukkumaan. Kokonaisuuten arvioiden mulla on paljon parempi olla ydinperheessä, vaikka varsinaista "omaa aikaa" on vähemmän. Sen aika tulee sitten myöhemmin taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lasten kanssa eletty vaihe on loppujen lopuksi todella, todella lyhyt.
Tässä on toinen juttu, jota en ollenkaan ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta, 4,5 vuotta ja 2 kuukautta vanhat. Olen siis elänyt lapseni kanssa jo 4,5 vuotta. Tulen elämään lapsen kanssa todennäköisesti vielä yli 18 vuotta. Kaikkiaan siis yli 22 vuotta. Elän heidän kanssaan tavalla tai toisella vielä myöhemminkin.
Koska lapset mitä yleisimmin kasvatetaan aikuisiksi asti kotona, en ymmärrä sitä, miten "loppujen lopuksi" lasten kanssa eletty "vaihe" olisi jotenkin todella lyhyt? Tuota "vaihetta" kutsutaan elämäksi! Jos hyvin käy ja saan elää yhtä pitkään kuin vanhimmat sukulaiseni, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen yli 90 vuoden iässä, olisi minulla siis aikaa jäljellä vielä noin 60 vuotta. 90 ikävuodesta yli 20 vuotta tarkoittaa 1/4 elämästä. Aika pitkä vaihe!
Niin, eiköhän tuolla tarkoiteta sitä, että lapset ovat pieniä lyhyen aikaa. Huomaat itse, että kohta se sinun 4,5 vuotiaasi on koulussa ja alkaa olla itsenäisesti ulkona ja kavereiden kanssa. Kotiin tullaan vain syömään ja nukkumaan :). Terveisin kolmen jo aikuisen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aikuisten aika on mietitty ja järjestetty. Lapset menee nukkumaan joka ilta 19.30, ovat unessa klo 20. Parisuhdeaikaa on joka päivä tuosta eteenpäin. Samoin kumpi vaan voi lähteä harrastuksiin tai menoihin. MLL:n hoitaja tulee tarvittaessa. Ne on muuten aina olleet täysi-ikäisiä, suurin osa on keski-iän ohittaneita naisia.
Isovanhempia ei kiinnosta, joten lapsille on hankittu varamummo. Hänellä ei ole lapsenlapsia, paapoo ja hoitaa meidän lapsia enemmän kuin mielellään. Hänellä lapset käy säännöllisesti yhden yön kuukaudessa.
Lastenhoito on järjestämiskysymys. Rahalla saa hoitajan, viitseliäisyydellä ilmaisen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sana ydinperhe oli lainausmerkeissä?
Sori, ei ollut tarkoitus vähätellä ydinperhettä. Minusta se vaan on jotenkin hölmö sana. Perhe on perhe vaikka se olisi koostettu miten :) Siis minun mielestäni.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan en. Monilapsisessa perheessä ei voi harrastaa seksiä keittiön pöydällä, mutta voi mennä puolison kanssa vaikka saunomaan. Ja makuuhuoneen oven saa lukkoon.
Kommentti eläimen tasolta. Eihän ihminen tietenkään voi haluta lapsilta vapaata mihinkään muuhun kuin naidakseen. Hyi yök.
Mä ainakin halusin. 9 vuotta kestin, sen jälkeen hankin oman asunnon, jonne voin mennä aina kun haluan olla rauhassa. Mies ei kaipaa, niin hoitaa sitten lapset. Ei se kaipaa aikaa minunkaan kanssa, joten jos löydän uuden kumppanin, niin tervetuloa elämääni. Haluan elää kuin aikuisen elämää, vaikka olenkin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaipaan. Nyt kun lapset ovat isompia (9-v ja 12 -v), he ovat usein kavereillaan, joskus yökylässäkin eli olen alkanut saamaan omaa aikaa ihan mukavasti. Ainoa, mikä vieläkin mättää, on parisuhdeaika. Sitä ei vieläkään ole tarpeeksi, tai oikeammin sanottuna edes murto-osaa siitä, mutta elämä on valintoja eikä koskaan täydellistä eli enpä toisaalta valitakaan.
Parisuhdeaika on reippaasti ylirummutettua. Normaaliin elämään kuuluu paljon muuta tärkeämpää. Jos suhdetta tarvitsee erityisesti parsia ja paikkailla hotellilomilla eikä arkea kestä, on asiat pielessä jo perustaltaan. Fiksu aikuinen ihminen tajuaa kyllä, että tärkeät asiat, kuten vanhemmistaan riippuvaisten lasten hyvinvointi, hoidetaan ykkösenä.
Yleensäkin kannattaa pysähty miettimään jos arki tuntuu vastenmieliseltä. Ei kannata rakentaa elämää erityispäivien ja juhlapäivien varaan. Minusta nämä eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, että nauttisi arjesta ja siitä omasta ajasta tai parisuhdeajasta. Itse näen sen yhtä tärkeänä kuin lasten hyvinvoinnin. Siis että vanhemmatkin voivat hyvin. En ymmärrä miten lapsi/perhe voi voida hyvin, jos vanhemmat ovat epätyytyväisiä elämäänsä ja väsyneitä? Itse en näe parisuhdeaikaa pelkästään hotelliöinä ja irtiottoina arjesta.
t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mikä mummokateus iski! Meillä ei isovanhemmat halunneet mukaan perheemme elämään lainkaan, eikä muita hoitajia ole. Molemmilla yksi sisarus, veloja, jotka eivät lapsista tykkää eivätkä hoida rahastakaan. Toiset isovanhemmat ilmoittivat että kukin hoitakoon omansa, olemme päättäneet olla auttamatta. Toiset sanoivat että nyt keskitymme itseemme ja nautimme elämästä.
Kummatkaan isovanhemmat eivät ole koskaan aittaneet tai osallistuneet, ei siis läy lasten synttäreillä, jouluna, tms....siis ikinä.
Ystäviä löytyy 300km päästä ja heilläkin uuvuttava lapsiarki päällä.
Minulle hoitajan saaminen on vaikeaa koska en luota mihinkään 15v MLL teiniin. Jos olisi joku luotettava aikuinen taho niin voisin harkita. Koska yksi lapsista on pieni taapero, niin tuntemattomalle hoitajalle en uskalla jättää.Meillä ei siis ole ketään, ei yhtään ketään, joka auttaisi joskus. En ymmärrä miten tätä on niin vaikea ymmärtää. En ole ollut 12 vuoteen yhtään kahdenkeskistä yötä mieheni kanssa. Teeffeille olemme päässet n. 2h ajaksi tänä aikana neljä kertaa. Eli lapsivapaata on kerran kolmessa vuodessa 2h. Tämä tekee hulluksi, olen ihan poikki.
En ymmärtä itsekkäitä paskoja isovanhempia. Jos niillä pn 364pv omaa nauttimisaikaa vuodessa, niin olisiko se 1pv vuodessa liikaa toivottu lastenöasten hoitamiseen? No, on se, apua ei ole tullut vaikka on pyydetty. On myös yritetty ostaa vaihtokaupalla ('maalaamme mökin vastineeksi') ja pyydetty apua rahaakin vastaan. Ei tule apua, ei. Ei edes hätätilanteessa. Synnyttämässäkin olen joutunut käymään yksin (2 nuorinta), ei ollut ketään kuka hoitaisi joten isän piti jäädä kotiin ja minä yksin synnärille.
Minua vituttaa tämä asia aivan valtavasti ja katkeroitunutkin taidan olla. Mutta sukua vaan ei saa muutettua ja on pakko hampaita kiristellen kestää tilanne. Välit isovanhempiin on jo aika jäätävät, en minäkään jaksa yhteyksiä pitää kun niitä ei meidän perhe kiinnosta. Soittavat kerta vuoteen joulun alla ja joulukortti tulee . Siinä niiden rakastava välittäminen.No onpa teillä piittaamattomat isovanhemmat! En kyllä voi tuota ymmärtää, isovanhemmat eivät myöskään tutustu omiin lastenlapsiinsa. Olisko sinulla mahdollista hankkia "varamummoa"? Jos en olisi itse niin täystyöllistetty omien lastenlasteni kanssa, tarjoaisin auliisti apuani. Uskon, että lähettyviltä löytyy joku vanhempi mummo tai vaari, joka tulisi avuksenne. Voimia sinulle !!
Jos koko perhe käy isovanhemmilla kylässä kerran viikossa (tai isovanhemmat käyvät perheen luona), niin silloin on todennäköistä, että lapsenlapsille löytyy tarvittaessa hoitaja. Mutta jos nuori pariskunta tekee selväksi, että omien vanhempien tapaaminen on sama asia kuin läheisriippuvuus, niin tuskin sitä lastenhoitoapuakaan on saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina erota, jotta saa lapsivapaita. Eihän niistä lapsista niin kannata välittää. Kasvavat millaisiksi kasvavat. Kuitenkin eroavat itse, sitten kun heillä on omia lapsia. Laittavat vahingon kiertämään.
Jos on parisuhteessa ilman lapsia, kannattaa sittenkin erota, jotta saa mies-/naisvapaata.
Minusta on hauskaa tuottaa sinunkaltaisillesi ihmisille paska fiilis ja kertoa, että haluan todella paljon rauhaa lapsiltani, enkä nauti lapsiarjesta yhtään, joten miksi ihmeessä en eläisi lapsivapaata aikaa? Olen mä silti aina äiti, vaikka olisin millainen :) Mieti! Mä oon joittenkin ainoa äiti, ei niillä ole varaa valita :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaipaan. Nyt kun lapset ovat isompia (9-v ja 12 -v), he ovat usein kavereillaan, joskus yökylässäkin eli olen alkanut saamaan omaa aikaa ihan mukavasti. Ainoa, mikä vieläkin mättää, on parisuhdeaika. Sitä ei vieläkään ole tarpeeksi, tai oikeammin sanottuna edes murto-osaa siitä, mutta elämä on valintoja eikä koskaan täydellistä eli enpä toisaalta valitakaan.
Parisuhdeaika on reippaasti ylirummutettua. Normaaliin elämään kuuluu paljon muuta tärkeämpää. Jos suhdetta tarvitsee erityisesti parsia ja paikkailla hotellilomilla eikä arkea kestä, on asiat pielessä jo perustaltaan. Fiksu aikuinen ihminen tajuaa kyllä, että tärkeät asiat, kuten vanhemmistaan riippuvaisten lasten hyvinvointi, hoidetaan ykkösenä.
Yleensäkin kannattaa pysähty miettimään jos arki tuntuu vastenmieliseltä. Ei kannata rakentaa elämää erityispäivien ja juhlapäivien varaan. Minusta nämä eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, että nauttisi arjesta ja siitä omasta ajasta tai parisuhdeajasta. Itse näen sen yhtä tärkeänä kuin lasten hyvinvoinnin. Siis että vanhemmatkin voivat hyvin. En ymmärrä miten lapsi/perhe voi voida hyvin, jos vanhemmat ovat epätyytyväisiä elämäänsä ja väsyneitä? Itse en näe parisuhdeaikaa pelkästään hotelliöinä ja irtiottoina arjesta.
t.ap
Joo, mun arkin oli ainakin ihan hirveetä ja kuormittunutta lasten kanssa. Eniten mua kuormittinpelko siitä, että olen paska äiti. Nyt on paljon helpompaa, kun en enää asu kotona. Jos lapsi soittaa jostain ongelmasta on paljon helpompi neuvoakin, olla tukena ja niin edelleen, kun tietää, ettei se marina jatku omissa korvissa kun puhelu loppuu.
t.äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina erota, jotta saa lapsivapaita. Eihän niistä lapsista niin kannata välittää. Kasvavat millaisiksi kasvavat. Kuitenkin eroavat itse, sitten kun heillä on omia lapsia. Laittavat vahingon kiertämään.
Jos on parisuhteessa ilman lapsia, kannattaa sittenkin erota, jotta saa mies-/naisvapaata.
Minusta on hauskaa tuottaa sinunkaltaisillesi ihmisille paska fiilis ja kertoa, että haluan todella paljon rauhaa lapsiltani, enkä nauti lapsiarjesta yhtään, joten miksi ihmeessä en eläisi lapsivapaata aikaa? Olen mä silti aina äiti, vaikka olisin millainen :) Mieti! Mä oon joittenkin ainoa äiti, ei niillä ole varaa valita :)
Biologista äitiään ei voi valita, se on totta. Ja lisäksi on totta, että lapselle on paljon parempi elää ilman äitiä kuin huonon äidin kanssa, joten ratkaisusi on lapsen kannalta paras mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina erota, jotta saa lapsivapaita. Eihän niistä lapsista niin kannata välittää. Kasvavat millaisiksi kasvavat. Kuitenkin eroavat itse, sitten kun heillä on omia lapsia. Laittavat vahingon kiertämään.
Jos on parisuhteessa ilman lapsia, kannattaa sittenkin erota, jotta saa mies-/naisvapaata.
Minusta on hauskaa tuottaa sinunkaltaisillesi ihmisille paska fiilis ja kertoa, että haluan todella paljon rauhaa lapsiltani, enkä nauti lapsiarjesta yhtään, joten miksi ihmeessä en eläisi lapsivapaata aikaa? Olen mä silti aina äiti, vaikka olisin millainen :) Mieti! Mä oon joittenkin ainoa äiti, ei niillä ole varaa valita :)
Biologista äitiään ei voi valita, se on totta. Ja lisäksi on totta, että lapselle on paljon parempi elää ilman äitiä kuin huonon äidin kanssa, joten ratkaisusi on lapsen kannalta paras mahdollinen.
En mä ole huono äiti, kuin silloin, jos mä joudun asumaan lasten kanssa. Ne on niin rasittavia, kun eivät osaa säädellä tunteitaan yms. Mutta etäältä osaan olla hyvä äiti ja neuvoa asioissa fiksusti jne.
Itse olen kokenut, että me emme lapsettomana pariskuntana oikein kelpaa lapsenvahdeiksi ystävien lapsille. Voisimme ihan hyvin silloin tällöin olla lapsenvahteina, jos siitä olisi ystävillemme iloa. Olemme tarjoutuneet, mutta ovat vähän kuin eivät kuulisikaan. Samaan aikaan kuitenkin valitellaan lapsenvahtien puutetta. Ymmärrän, ettei meille ihan pientä lasta haluta hoitoon antaa, mutta kyllä kai kaksi nelikymppistä normaalijärkistä aikuista hetken taaperon ja sitä vanhempien lasten kanssa pärjää, vaikka omia ei olekaan. Emme vihaa lapsia ja kylässä käydessä otamme kontaktia ja juttelemme ystävien lasten kanssa. Kummilapsia olemme saaneet hoitaa, yhden kanssa on vietetty kokonaisia viikonloppujakin. Nämä ovat menneet hyvin. Kummilapset ovat sisarusten lapsia. Välillä tuntuu, että vain sukulaisuussuhde pätevöittää luotettavaksi hoitajaksi.