Lue keskustelun säännöt.
Ettekö te "ydinperheen" vanhemmat oikeasti kaipaa lapsivapaata aikaa?
05.09.2017 |
Aina tuomitaan nämä eronneet lasten vanhemmat jotka nauttivat lapsivapaistaan tai sumplivat aikataulut niin että heille on mahdollista pitää lapsivapaata aikaa, lähtemällä viihteelle, matkalle tai olemalla ihan vaan kotona ilman sitä lasta. Ettekö te ydinperheessä vanhemman roolissa olevat haluaisi sellaista aikaa ollenkaan? Mikä siinä on niin väärin jos eronneet vanhemmat tykkäävät viettää lapsivapaata aikaa? Aina kommentoidaan niin ilkeästi näille, ja todetaan että ei ydinperheessäkään lasta voi heivata vaan johonkin.
Mulla ei ole lapsia ollenkaan, eli en hae tässä nyt oikeutusta millekään omille toimilleni tai tuomitse kenenkään toimia. Asia vaan kiinnostaa.
Kommentit (140)
Se lasten kanssa eletty vaihe on loppujen lopuksi todella, todella lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totta kai halutaan kahdenkeskistä aikaa ja sitä ihan säännöllisesti järjestetäänkin. Ulkomaillakin käydään niin että yksi reissu keskenämme ja toinen lasten kanssa. Kotimaassa käydään vähintään kerran kuussa ulkona ja yövytään hotellissa. Kotona hengaamme myös usein ilman lapsia.
Oikeastaan en. Monilapsisessa perheessä ei voi harrastaa seksiä keittiön pöydällä, mutta voi mennä puolison kanssa vaikka saunomaan. Ja makuuhuoneen oven saa lukkoon.
Meillä on molemmilla kerran viikkoon omaa aikaa pari tuntia jolloin toinen katsoo lapsien perään. Yhteistä aikaa saadaan joka ilta kun lapset laitetaan nukkumaan. Köllitään sohvalla ja juodaan lasi tai kaksi viiniä. Tehdään jotain hyvää naposteltavaa ja katsotaan elokuvia jne. Sen enempää "omaa aikaa" ei kumpikaan ole kaivannut.
Meillä molemmat tiedostaa että lapset on pieniä vain tämän lyhyen hetken ja kohta ovat teinejä ja sitten saa anoa polvillaan että he viettävät aikaa perheen kesken.
Kaipaan, mutta se nyt vaan ei onnistu.
Ehkä 10v päästä sitten kun lapset ovat 15 ja 17 niin päästään kahden vaikka hotelliin viettämään aikuisten laatuaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että ollaa yhdessä ydinperheenä ei auttamatta tarkoita, että ei olisi sitä lapsivapaata omaa aikaa. Kyllä sitä saa järjesettettyä sekä yhdessä ja erikseen, mutta ei se ole sitä että lapsi heivataan tosta noin ja kenelle tahansa lähes joka viikonloppu.
Kyllä minä saan lapsivapaata tarvittaessa, ei ydinperhe ole sille este. Minulle kyllä riittää kerrallaan muutama tunti omaa aikaa, esim yön erossaolo lapsista on pikkulapsiaikana lähinnä stressaavaa itselleni.
Ja kuitenkin varhaislapsuuden aikaon niin lyhyt, koululaisina ovat jo isompia ja itsenäisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottakai kaipaa, kun lapset oli pieniä,olin ihan hirveän kateellinen eronneille tuttaville jotka sai olla yksin kotona. Eniten olin kateellinen omasta rauhasta ja kunnon yöunista, en mistään bilettämisestä. Siitä, että ei olisi tarvinnut jatkuvasti olla jonkun käytettävissä, että olisi saanut tehdä rauhassa aloittamansa homman loppuun.
Kun olin naimisissa ja lapsi pieni, saatoin käydä tyttöjen kanssa viihteellä ja mies kävi kavereidensa kanssa.
Kaikilla tuttavaperheillä oli saman ikäisiä lapsia ja heidän kanssaan oli illanistujaisia. Jäätiin yleensä yöksi, laitettiin lapset nukkumaan ja jatkettiin iltaa.
Viikonloppuisin oli muutakin tekemistä, harrastuksia, sukulointia, pihahommia.
Oli grillijuhlia ja mökkeilyä, musa-iltoja, kyllä tietysti nuoret ihmiset haluaa viihdettä, aikuisia ja lapsia oli yleensä paljon ja kaikilla hauskaa, eikä kukaan kontannut yrjö kauluksilla.
Eronneet ehkä haluavat kulkea baarissa hakemassa sitä seuraavaa rakkautta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mies oltu yhdessä pian 15v. Kaksi lasta 7v ja 3v. Ja kyllä sitä omaa ja ihan vain kahdenkeskistä aikaakin kaipaa ihan helve***i.
Tilanne on meillä se, että kuljetaan ristiin töissä ja mummoja tai muita tukiverkkoja ei lähellä ole. Ja kun ei ole totuttu apua saamaan, niin ei sitä enää osaa edes pyytää. Onneksi lapset nyt niin isoja, että matkustelu koko porukalla on jo mukavaa (toisin kuin vauva-aikana).
Minulla on aivan kamala mummokateus näitä pareja kohtaan, jotka "vain" kerran kuussa saavat vapaan illan keskenään tmv. Aina se vihlaisee kun uimahallissa on mummo lapsien kanssa. Onhan meidänkin lapsilla se miehen äiti 10km päässä, mutta rapajuoppo oli miehen ollessa pieni ja tekemisissä ei olla. Minusta jopa pahempi näin, kuin että olisi kuollut koko eukko. Tietää, että olisi olemassa edes jonkinlainen mahdollisuus, että meilläkin voisi olla normaali isovanhempi arjessa.
Se tosin lohduttaa, että miehen äiti tuntuu kärsivän, miten jää väliin omien lastenlastensa elämästä. Oikein hänelle; itse on kuoppansa kaivanut kun pullo tärkeämpi.
Kerran tai kaksi vuodessa minun vanhempani ottavat lapsemme ja silloin vietämme aikaa kahdestaan ja yksin. Viimeksi öljyttiin terassi, käytiin syömässä ulkona jne. Ihan vaan nautittiin, miten helppoa oli se kolme päivää.
Omat lapset on aivan mahtavia ja en vaihtaisi tätä vaikka voisin. Silti tässä on minulle ja miehelle aivan tarpeeksi työsarkaa ja sterilisaatiossa on jo käyty.
Minulle ja miehelle tämä yh:iden "lapsivapaata joka toinen viikonloppu" olisi ruhtinaallista. Siinähän tulee noin 24 lapsivapaata viikonloppua vuodessa; saman verran kuin meillä 25-vuodessa ;) Vuorotellen toki harrastamme ja välillä käymme illanistujaisissa toki, mutta emme yhdessä.
Kyllä mei ainakin on aina kaivattu. Silloin kun oli ihan pieni vauva niin ei haluttu jättää hoitoon, mutta kun oli lähemmäs vuoden niin alettiin ottamaan sitä lapsivapaata aikaa. Eka ihan vaan pariksi tunniksi, pikkuhiljaa ajat piteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat pieniä niin lyhyen aikaa, etten todellakaan osaa kaivata mitään viikko-viikkosysteemillä saatua vapaa-aikaa.
Kerran parissa kuukaudessa voidaan viedä lapset yökylään isovanhemmille ja silloin kyllä otetaan kaikki irti vapaudesta:) sama onnistuu välillä arki-iltaisin. En osaa kaivata vapautta yhtään enempää.
Itse olen avioeroperheestä ja toivon omille lapsilleni ennemmin ehjää kotia kuin vapaataan odottavaa vanhempaa. Toki perheen tulee olla onnellinen.
Mehän saimme jo olla kaksin vuosikausia ennen lapsia niin ei se "lapsivapaa-aika" ole tuntunut niin tärkeältä. Teimme lapsia juuri sen takia että halusimme viettää lapsiperhe-elämää.
Kun lapset oli pieniä niin olihan meillä illalla aikaa olla kahdestaan kun lapset nukkui. Lapset nukahtivat n. klo 21-22 ja me menimme nukkumaan puolenyön maissa.
Toki lapset olivat pari kertaa vuodessa mummolassa yökylässä niin pääsimme viihteellekin tai minireissuun. Mutta reissasimme/reissaamme mielellämme lasten kanssa.
Ja lapset kasvaa niin äkkiä ja teinejä nyt ei paljoa kotona näy eikä kuulu vaikka olisivat kotonakin kun ovat kuitenkin omassa huoneessa tietokoneella.
Nyt meillä on kotona enää 16v. teinipoika ja parin vuoden päästä olemme taas kaksin. Uusi elämänvaihe alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kaivataan, sitä pyydetään, ja sitä saadaan. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mies oltu yhdessä pian 15v. Kaksi lasta 7v ja 3v. Ja kyllä sitä omaa ja ihan vain kahdenkeskistä aikaakin kaipaa ihan helve***i.
Tilanne on meillä se, että kuljetaan ristiin töissä ja mummoja tai muita tukiverkkoja ei lähellä ole. Ja kun ei ole totuttu apua saamaan, niin ei sitä enää osaa edes pyytää. Onneksi lapset nyt niin isoja, että matkustelu koko porukalla on jo mukavaa (toisin kuin vauva-aikana).
Minulla on aivan kamala mummokateus näitä pareja kohtaan, jotka "vain" kerran kuussa saavat vapaan illan keskenään tmv. Aina se vihlaisee kun uimahallissa on mummo lapsien kanssa. Onhan meidänkin lapsilla se miehen äiti 10km päässä, mutta rapajuoppo oli miehen ollessa pieni ja tekemisissä ei olla. Minusta jopa pahempi näin, kuin että olisi kuollut koko eukko. Tietää, että olisi olemassa edes jonkinlainen mahdollisuus, että meilläkin voisi olla normaali isovanhempi arjessa.
Se tosin lohduttaa, että miehen äiti tuntuu kärsivän, miten jää väliin omien lastenlastensa elämästä. Oikein hänelle; itse on kuoppansa kaivanut kun pullo tärkeämpi.
Kerran tai kaksi vuodessa minun vanhempani ottavat lapsemme ja silloin vietämme aikaa kahdestaan ja yksin. Viimeksi öljyttiin terassi, käytiin syömässä ulkona jne. Ihan vaan nautittiin, miten helppoa oli se kolme päivää.
Omat lapset on aivan mahtavia ja en vaihtaisi tätä vaikka voisin. Silti tässä on minulle ja miehelle aivan tarpeeksi työsarkaa ja sterilisaatiossa on jo käyty.
Minulle ja miehelle tämä yh:iden "lapsivapaata joka toinen viikonloppu" olisi ruhtinaallista. Siinähän tulee noin 24 lapsivapaata viikonloppua vuodessa; saman verran kuin meillä 25-vuodessa ;) Vuorotellen toki harrastamme ja välillä käymme illanistujaisissa toki, mutta emme yhdessä.
En nyt tarkoita väheksyä tilannettanne, mutta eikö noin isoille lapsille voisi jo palkata välillä sen lastenhoitajan? Eikö teillä kummallakaan ole sisaruksia joilta pyytää apua tarvittaessa?
Meidän lapset ovat olleet mummojen luona "hoidossa" vasta kouluiässä (monista syistä johtuen), mutta ilman tukiverkkoja emme ole olleet. On ystäviä, kummeja, sisaruksia, jotka ovat auttaneet.
Joskus voi käydä niinkin, ettei aidosti näe mahdollisuuksia ympärillään, kun on vaikka päähänpinttynä juuri isovanhempien hoitoavusta. Suomessa on paljon perheitä, jotka eivät saa tai ota vastaan apua isovanhemmilta. Voi olla liikaa ikää, välimatkaa, huonoa kuntoa tai luottamuspulaa. Silloin pitää miettiä niitä muita ihmisiä lähellä tai jopa maksaa avusta, jos tuntuu että pariskuntana tarvitsisi sitä apua kuitenkin.
Omasta mielestäni lapset ovat vaativia ja on kuluttavaa hoitaa lapsia. En tarkoita kuluttavaa pelkästään että se olisi negatiivinen asia, tarkoitan sitä niin että itse ainakin uuvun lastenhoitopuuhissa ns. henkisesti, koska lapset vaativat paljon huomiota ja hoivaa. Ymmärrän toki, että koska minulla ei ole omia lapsia, en tiedä miltä tuntuu hoitaa omaa lasta, on varmasti erilaista.
Itse en pidä ollenkaan tuomittavana asiana, jos joku avoimesti kaipaa omaa aikaa, siis aivan täysin lapsivapaata aikaa enemmän kuin pari tuntia päivässä/viikossa. Oli kyseessä sitten eronnut tai ei eronnut perhe. Olen vain ollut aistivinani sellaisen vivahteen tämän palstan keskusteluissa, että olisi joten väärin haluta lapsi "pois jaloista" aina silloin tällöin, vaikka lapsia on halunnutkin hankkia.
t.ap
Kyllä, kaipaan aikaa myös ihan itselleni ja aikaa ilman lapsiani. Lapset ovat vielä pieniä ja ulkoilevat vanhemman seurassa aamu- ja iltapäivisin noin kaksi tuntia kerrallaan. Jos mies hoitaa iltapäivän ulkoilut niin minullahan on joka päivä pari tuntia lapsivapaata, jota yksinhuoltajalla ei ole.
Viikonloppuisin toinen aikuisista voi jäädä kotiin yksin tai pyytää kavereita kaljalle kun muu perhe lähtee vaikka mummolaan yöksi. Näitä viikonlopun lapsivapaita tuskin kaipaa niin paljoa, kun sitä vapaata ja omia juttuja on arkisinkin saatavilla. Meillä on vielä sekin onnellinen vaihtoehto, että voimme isomman lapsen laittaa mummolaan yökylään ja viettää "lapsivapaata" miehen kanssa kaksin (vauva on vielä liian pieni hoitoon).
Eli kyllä meidän ydinperheessä lapset voi heivata toisen vanhemman vastuulle ja isovanhempienkin. Kummitkin kuulemma haluavat lapset yökyläilemään, kunhan nyt pikkuiset vähän kasvavat irti äidistä ja isistä ensin :). Ei minulla ainakaan pää kestä valmiustilassa ja iholla olemista 24/7, vaikka lapset rakkaita ja toivottuja ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni lapset ovat vaativia ja on kuluttavaa hoitaa lapsia. En tarkoita kuluttavaa pelkästään että se olisi negatiivinen asia, tarkoitan sitä niin että itse ainakin uuvun lastenhoitopuuhissa ns. henkisesti, koska lapset vaativat paljon huomiota ja hoivaa. Ymmärrän toki, että koska minulla ei ole omia lapsia, en tiedä miltä tuntuu hoitaa omaa lasta, on varmasti erilaista.
Itse en pidä ollenkaan tuomittavana asiana, jos joku avoimesti kaipaa omaa aikaa, siis aivan täysin lapsivapaata aikaa enemmän kuin pari tuntia päivässä/viikossa. Oli kyseessä sitten eronnut tai ei eronnut perhe. Olen vain ollut aistivinani sellaisen vivahteen tämän palstan keskusteluissa, että olisi joten väärin haluta lapsi "pois jaloista" aina silloin tällöin, vaikka lapsia on halunnutkin hankkia.
t.ap
Itse olen huomannut että tuo viha roihahtaa silloin kun lapset on useasti etävanhemmalla ja lähi juhlii isoon ääneen sitä että jeeeee vapaata lapsista ja saa laittaa kannat kattoon.
Tämän tyyliset ihmiset kuulostaa siltä että omien lapsien hoito edes hetken on kuorma ja enemmän kiinnostaisi viettää sinkkuelämää ja bilettää.
Vierailija kirjoitti:
Se lasten kanssa eletty vaihe on loppujen lopuksi todella, todella lyhyt.
Just näin eli en kaipaa. Meillä lapset jo toki 13v ja 15v. Ollaan vietetty aikaa jonkin verran ilman lapsia ja viihdytään kahdestaankin. Meillä on lapsia silloin tällöin hoitanut joku lähisukulainen. Kotona olin monta vuotta, ihan vapaaehtoisesti. Kyllä minusta koko perheen yhteinen aika on ihan parasta
Silloin kun on ihan pieniä lapsia, kaipaa apua, unta ja hetken omaa rauhaa. Mutta ei niinkään reissuja ilman lasta. Nyt kun nuorinkin on yli 10, edelleen stressaa, jos työn takia pitää matkustaa kauas lasten luota.