Lue keskustelun säännöt.
Ettekö te "ydinperheen" vanhemmat oikeasti kaipaa lapsivapaata aikaa?
05.09.2017 |
Aina tuomitaan nämä eronneet lasten vanhemmat jotka nauttivat lapsivapaistaan tai sumplivat aikataulut niin että heille on mahdollista pitää lapsivapaata aikaa, lähtemällä viihteelle, matkalle tai olemalla ihan vaan kotona ilman sitä lasta. Ettekö te ydinperheessä vanhemman roolissa olevat haluaisi sellaista aikaa ollenkaan? Mikä siinä on niin väärin jos eronneet vanhemmat tykkäävät viettää lapsivapaata aikaa? Aina kommentoidaan niin ilkeästi näille, ja todetaan että ei ydinperheessäkään lasta voi heivata vaan johonkin.
Mulla ei ole lapsia ollenkaan, eli en hae tässä nyt oikeutusta millekään omille toimilleni tai tuomitse kenenkään toimia. Asia vaan kiinnostaa.
Kommentit (140)
ydinperheet, milloin nussitte? Vai käykö mies vieraissa ja nainen pihtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ydinperheet, milloin nussitte? Vai käykö mies vieraissa ja nainen pihtaa?
...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mikä mummokateus iski! Meillä ei isovanhemmat halunneet mukaan perheemme elämään lainkaan, eikä muita hoitajia ole. Molemmilla yksi sisarus, veloja, jotka eivät lapsista tykkää eivätkä hoida rahastakaan. Toiset isovanhemmat ilmoittivat että kukin hoitakoon omansa, olemme päättäneet olla auttamatta. Toiset sanoivat että nyt keskitymme itseemme ja nautimme elämästä.
Kummatkaan isovanhemmat eivät ole koskaan aittaneet tai osallistuneet, ei siis läy lasten synttäreillä, jouluna, tms....siis ikinä.
Ystäviä löytyy 300km päästä ja heilläkin uuvuttava lapsiarki päällä.
Minulle hoitajan saaminen on vaikeaa koska en luota mihinkään 15v MLL teiniin. Jos olisi joku luotettava aikuinen taho niin voisin harkita. Koska yksi lapsista on pieni taapero, niin tuntemattomalle hoitajalle en uskalla jättää.Meillä ei siis ole ketään, ei yhtään ketään, joka auttaisi joskus. En ymmärrä miten tätä on niin vaikea ymmärtää. En ole ollut 12 vuoteen yhtään kahdenkeskistä yötä mieheni kanssa. Teeffeille olemme päässet n. 2h ajaksi tänä aikana neljä kertaa. Eli lapsivapaata on kerran kolmessa vuodessa 2h. Tämä tekee hulluksi, olen ihan poikki.
En ymmärtä itsekkäitä paskoja isovanhempia. Jos niillä pn 364pv omaa nauttimisaikaa vuodessa, niin olisiko se 1pv vuodessa liikaa toivottu lastenöasten hoitamiseen? No, on se, apua ei ole tullut vaikka on pyydetty. On myös yritetty ostaa vaihtokaupalla ('maalaamme mökin vastineeksi') ja pyydetty apua rahaakin vastaan. Ei tule apua, ei. Ei edes hätätilanteessa. Synnyttämässäkin olen joutunut käymään yksin (2 nuorinta), ei ollut ketään kuka hoitaisi joten isän piti jäädä kotiin ja minä yksin synnärille.
Minua vituttaa tämä asia aivan valtavasti ja katkeroitunutkin taidan olla. Mutta sukua vaan ei saa muutettua ja on pakko hampaita kiristellen kestää tilanne. Välit isovanhempiin on jo aika jäätävät, en minäkään jaksa yhteyksiä pitää kun niitä ei meidän perhe kiinnosta. Soittavat kerta vuoteen joulun alla ja joulukortti tulee . Siinä niiden rakastava välittäminen.No onpa teillä piittaamattomat isovanhemmat! En kyllä voi tuota ymmärtää, isovanhemmat eivät myöskään tutustu omiin lastenlapsiinsa. Olisko sinulla mahdollista hankkia "varamummoa"? Jos en olisi itse niin täystyöllistetty omien lastenlasteni kanssa, tarjoaisin auliisti apuani. Uskon, että lähettyviltä löytyy joku vanhempi mummo tai vaari, joka tulisi avuksenne. Voimia sinulle !!
Jos koko perhe käy isovanhemmilla kylässä kerran viikossa (tai isovanhemmat käyvät perheen luona), niin silloin on todennäköistä, että lapsenlapsille löytyy tarvittaessa hoitaja. Mutta jos nuori pariskunta tekee selväksi, että omien vanhempien tapaaminen on sama asia kuin läheisriippuvuus, niin tuskin sitä lastenhoitoapuakaan on saatavilla.
Ei kai tarvitse nähdä noinkaan usein, riittää kun ollaan yhteyksissä. Kun on välit kunnossa, niin apua tod näköisesti saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina erota, jotta saa lapsivapaita. Eihän niistä lapsista niin kannata välittää. Kasvavat millaisiksi kasvavat. Kuitenkin eroavat itse, sitten kun heillä on omia lapsia. Laittavat vahingon kiertämään.
Jos on parisuhteessa ilman lapsia, kannattaa sittenkin erota, jotta saa mies-/naisvapaata.
Minusta on hauskaa tuottaa sinunkaltaisillesi ihmisille paska fiilis ja kertoa, että haluan todella paljon rauhaa lapsiltani, enkä nauti lapsiarjesta yhtään, joten miksi ihmeessä en eläisi lapsivapaata aikaa? Olen mä silti aina äiti, vaikka olisin millainen :) Mieti! Mä oon joittenkin ainoa äiti, ei niillä ole varaa valita :)
Biologista äitiään ei voi valita, se on totta. Ja lisäksi on totta, että lapselle on paljon parempi elää ilman äitiä kuin huonon äidin kanssa, joten ratkaisusi on lapsen kannalta paras mahdollinen.
En mä ole huono äiti, kuin silloin, jos mä joudun asumaan lasten kanssa. Ne on niin rasittavia, kun eivät osaa säädellä tunteitaan yms. Mutta etäältä osaan olla hyvä äiti ja neuvoa asioissa fiksusti jne.
Tulipa surullinen olo, jos ihan tosissasi kirjoitit tuon edellä olevan. Vai provoiletko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina erota, jotta saa lapsivapaita. Eihän niistä lapsista niin kannata välittää. Kasvavat millaisiksi kasvavat. Kuitenkin eroavat itse, sitten kun heillä on omia lapsia. Laittavat vahingon kiertämään.
Jos on parisuhteessa ilman lapsia, kannattaa sittenkin erota, jotta saa mies-/naisvapaata.
Minusta on hauskaa tuottaa sinunkaltaisillesi ihmisille paska fiilis ja kertoa, että haluan todella paljon rauhaa lapsiltani, enkä nauti lapsiarjesta yhtään, joten miksi ihmeessä en eläisi lapsivapaata aikaa? Olen mä silti aina äiti, vaikka olisin millainen :) Mieti! Mä oon joittenkin ainoa äiti, ei niillä ole varaa valita :)
Biologista äitiään ei voi valita, se on totta. Ja lisäksi on totta, että lapselle on paljon parempi elää ilman äitiä kuin huonon äidin kanssa, joten ratkaisusi on lapsen kannalta paras mahdollinen.
En mä ole huono äiti, kuin silloin, jos mä joudun asumaan lasten kanssa. Ne on niin rasittavia, kun eivät osaa säädellä tunteitaan yms. Mutta etäältä osaan olla hyvä äiti ja neuvoa asioissa fiksusti jne.
Tulipa surullinen olo, jos ihan tosissasi kirjoitit tuon edellä olevan. Vai provoiletko?
Onhan tuo aika ikävää jos hän on tosissaan. Mutta sellaista se elämä on. Jos oma lapsi ärsyttää, se on todella kurjaa, mutta ei se mitenkään mahdotonta varmasti ole. Tottakai se tuntuu meistä muista uskomattomalta ja kamalalta, koska se on melko poikkeuksellista. Tämä on varmasti yksi sellainen vaikeasti hyväksyttävä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutimme kauas molempien sukulaisista. Meillä ei siis ollut yhtään turvaverkkoja muuttopäivänä vuosi sitten. Mutta nyt on yksi perrhe, jonka kanssa vuorotellen vahdimme toistemme lapsia ja lisäksi yksi lukiolaistyttö joka vahtii lapsia kerran viikossa.
Tuo lukiolainen on nyt 17 v. Hänellä on kolme nuorempaa sisarusta, EA-kortti ja toimii vetäjänä harrastekerhossa. Ihan hyvin uskallan antaa hänen vahtia meidän 2- ja 4 -vuotiaita. Iso joukko vanhempia luottaa hänelle 7-vuotiaat lapsensa kerhon ajaksi joka viikko.
Hei te muutkin mummokatetutta potevat. Olen se, jonka anoppi on rapajuopotellut mieheni lapsuuden ja isäänsä ei ole kiinnostanut omien lasten asiat sitä vertaa, että olisi viimeisen 20-vuoden aikana, kun lapsensa ovat pois muuttaneet kotoaan (10km säteelle) edes kertaakaan kylässä käynyt. Meidän 7v lasta on tämä "pappa" nähnyt kahdesti, 3v lasta kerran.
Minulla on omat vanhemmat sen verran kaukana (300km), että arjessa emme tekemisissä kasvokkain ole. Silti mummi ja ukki soittelee ja kyselee kuulumiset, haluavat puhua lastenkin kanssa puhelimessa jne. Kun menemme mummon ja ukin luo lomilla kylään on mahtavaa nähdä, millainen side isovanhemmilla ja lapsilla on. Tyttö tahtoo käydä nimenomaan ukin kanssa saunassa, ukki opettaa poikaa kalastushommissa ja ottaa mukaan kaikenlaisiin hommiin (puusaunan lämmitys, rakennushommat, puuhommat jne.).
Mulla on mahtavat lapset ja toivon, että jossain vaiheessa näitä "mummoa" ja "pappaa" todella ottaa päähän, kun ovat itse kuoppansa kaivaneet ja heillä ei ole minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiinsa - se on ihan valtava menetys. Anoppini mm. suuttui kuullessaan jälkikäteen, että kun poikani hoidossa oli pari vuotta sitten "isovanhempien-juhla" ja poikaa harmitti, kun kaukana olevat isovanhemmat eivät tietenkään paikalle päässeet. Oli harmitellut asiaa tälle meidän naapurin varamummolle, joka sitten mielellään tuli tuuraamaan. Itsestäni tuntuisi kamalalta ajatukselta, että en olisi lasteni tai heidän mahdollisten lapsiensa kanssa tekemisissä jos mummoikään joskus pääsen. Lapset ovat rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni lapset ovat vaativia ja on kuluttavaa hoitaa lapsia. En tarkoita kuluttavaa pelkästään että se olisi negatiivinen asia, tarkoitan sitä niin että itse ainakin uuvun lastenhoitopuuhissa ns. henkisesti, koska lapset vaativat paljon huomiota ja hoivaa. Ymmärrän toki, että koska minulla ei ole omia lapsia, en tiedä miltä tuntuu hoitaa omaa lasta, on varmasti erilaista.
Itse en pidä ollenkaan tuomittavana asiana, jos joku avoimesti kaipaa omaa aikaa, siis aivan täysin lapsivapaata aikaa enemmän kuin pari tuntia päivässä/viikossa. Oli kyseessä sitten eronnut tai ei eronnut perhe. Olen vain ollut aistivinani sellaisen vivahteen tämän palstan keskusteluissa, että olisi joten väärin haluta lapsi "pois jaloista" aina silloin tällöin, vaikka lapsia on halunnutkin hankkia.
t.ap
Itse olen hoitovapaalla ja ollut siis kotona taaperon kanssa pian 2vuotta. Minulle on itsestäänselvää että läjden joskus viettämään vapaa-aikaa.. Siis yksin kavereideni kanssa.ja mies joitaa lasta. Sama toisinpäin..Jaevoin käymme yhdessä vaikka.tähänkin olisi mahdollisuus. Saatan käydä kerran tai kaksi kuussa tai kahdessa kuussa viihteellä. Käyn monta kertaa viikossa omissa harrastuksisdani iltaisin. Itse en sitten taida olla niin mamma-tyyppiä että elämäni pyörisi vain lapsen hoidon ympärillä. Olen kaikki päivät kaksin lapseni kanssa ja todellakin kaipaan välillä muutakin. Enää en pode huonoa omaatuntoa enkä valtavaa ikävää lasta kohtaan kun lähden jonnekin. Haaveilen viikonloppu-reissusta yksin eri kaupunkiin kavereideni kanssa. Toki reissataan perheenkin kesken sillointällöin. Mieheni on huono lähtemään kotoa, on rauhallinen koti-ihminen
Vierailija kirjoitti:
Voi mikä mummokateus iski! Meillä ei isovanhemmat halunneet mukaan perheemme elämään lainkaan, eikä muita hoitajia ole. Molemmilla yksi sisarus, veloja, jotka eivät lapsista tykkää eivätkä hoida rahastakaan. Toiset isovanhemmat ilmoittivat että kukin hoitakoon omansa, olemme päättäneet olla auttamatta. Toiset sanoivat että nyt keskitymme itseemme ja nautimme elämästä.
Kummatkaan isovanhemmat eivät ole koskaan aittaneet tai osallistuneet, ei siis läy lasten synttäreillä, jouluna, tms....siis ikinä.
Ystäviä löytyy 300km päästä ja heilläkin uuvuttava lapsiarki päällä.
Minulle hoitajan saaminen on vaikeaa koska en luota mihinkään 15v MLL teiniin. Jos olisi joku luotettava aikuinen taho niin voisin harkita. Koska yksi lapsista on pieni taapero, niin tuntemattomalle hoitajalle en uskalla jättää.Meillä ei siis ole ketään, ei yhtään ketään, joka auttaisi joskus. En ymmärrä miten tätä on niin vaikea ymmärtää. En ole ollut 12 vuoteen yhtään kahdenkeskistä yötä mieheni kanssa. Teeffeille olemme päässet n. 2h ajaksi tänä aikana neljä kertaa. Eli lapsivapaata on kerran kolmessa vuodessa 2h. Tämä tekee hulluksi, olen ihan poikki.
En ymmärtä itsekkäitä paskoja isovanhempia. Jos niillä pn 364pv omaa nauttimisaikaa vuodessa, niin olisiko se 1pv vuodessa liikaa toivottu lastenöasten hoitamiseen? No, on se, apua ei ole tullut vaikka on pyydetty. On myös yritetty ostaa vaihtokaupalla ('maalaamme mökin vastineeksi') ja pyydetty apua rahaakin vastaan. Ei tule apua, ei. Ei edes hätätilanteessa. Synnyttämässäkin olen joutunut käymään yksin (2 nuorinta), ei ollut ketään kuka hoitaisi joten isän piti jäädä kotiin ja minä yksin synnärille.
Minua vituttaa tämä asia aivan valtavasti ja katkeroitunutkin taidan olla. Mutta sukua vaan ei saa muutettua ja on pakko hampaita kiristellen kestää tilanne. Välit isovanhempiin on jo aika jäätävät, en minäkään jaksa yhteyksiä pitää kun niitä ei meidän perhe kiinnosta. Soittavat kerta vuoteen joulun alla ja joulukortti tulee . Siinä niiden rakastava välittäminen.
Teillä on kyllä painava syy laittaa kokonaan välit poikki tuollaisiin isovanhempiin. Itse en alentuisi lirkuttelemaan joulupuhelua kerran vuodessa. Kokonaan vaan välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Satunnaisesti yökylään mummolle. Silloinkin on ikävä.
Ihan turha kommentti. Et siis kaipaa omaa aikaa, koska saat sitä, ja olet hyvä äiti, koska et kaipaa asiaa, jota saat? :D Ja joku toinen paria viestiä aiemmin kirjoittaa että saa miehen kanssa 2h treffit joka kolmen vuoden välein. Jep jep.
Jätettiin lapset mummin luo ja mentiin vaimon kanssa kuukaudeksi Thaimaahan. Aah, kultaisia muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ydinperheet, milloin nussitte? Vai käykö mies vieraissa ja nainen pihtaa?
Lähes joka päivä lasten mentyä nukkumaan. Akti tapahtuu klo. 20-24 välisenä aikana. Ongelma?
Lopettakaa uikutus. varmaan jokaisen tuttavapiiristä tai tyutun tuttujen kautta löytyy hyviä ja luotettavia hoitajia rahalla. Kannattaa puhua ja tiedustella työkavereilta, ystäviltä, tutuilta. Itse olen nuorena hoitanut paljon eri perheiden lapsia, samoja jopa vuosia. Kävin ensin tutustumassa, ja sitten oli helppoa mennä hoitamaan. Itselläni oli myös palkattuja lastenhoitajia, ja jotkut ystävät jopa ilmaisiksi (ja minä hoidin heidän lapsiaan vastavuoroisesti). Suosittelen lämoimästi, ei tartte katkeroitua sukulaisille ja oma elämä sujuu paremmin. Enkä ole mikään varakas, vaan ihan vuokralla asuva, mutta en olettanut hoidon olevan ilmaista ja olin siihen valmis satsaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen työssäkäyvä yksinhuoltaja. On mulla ainakin aikaa omille jutuille, vaikka lapsi on alle 3v. Aamulla leikitään, hoidetaan aamutoimet, vien lapsen päiväkotiin, menen töihin. Haen muksun, tehdään yhdessä ruokaa ja hoidetaan pakolliset kotityöt eli pyöräytellään pesukoneet päälle, tää on lapsen mielestä hurjan hauskaa. Sit syödään ja jutustellaan päivän tapahtumat, leikitään jonkin aikaa ja sit yleensä lueskelen kirjaa ja hörpin kahvit kun muksu leikkii. Välillä käyn salilla, sen aikaa lapsi on lapsiparkissa leikkimässä. Joka toinen vkl olen kokonaan vapaalla ja silloin teen mitä huvittaa.
Miksi tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen työssäkäyvä yksinhuoltaja. On mulla ainakin aikaa omille jutuille, vaikka lapsi on alle 3v. Aamulla leikitään, hoidetaan aamutoimet, vien lapsen päiväkotiin, menen töihin. Haen muksun, tehdään yhdessä ruokaa ja hoidetaan pakolliset kotityöt eli pyöräytellään pesukoneet päälle, tää on lapsen mielestä hurjan hauskaa. Sit syödään ja jutustellaan päivän tapahtumat, leikitään jonkin aikaa ja sit yleensä lueskelen kirjaa ja hörpin kahvit kun muksu leikkii. Välillä käyn salilla, sen aikaa lapsi on lapsiparkissa leikkimässä. Joka toinen vkl olen kokonaan vapaalla ja silloin teen mitä huvittaa.
Eli omaa aikaa on joka toinen viikonloppu. Ei. Riittäisi minulle.
Näinpä kirjoitti:
Miksi tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa?
:'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen työssäkäyvä yksinhuoltaja. On mulla ainakin aikaa omille jutuille, vaikka lapsi on alle 3v. Aamulla leikitään, hoidetaan aamutoimet, vien lapsen päiväkotiin, menen töihin. Haen muksun, tehdään yhdessä ruokaa ja hoidetaan pakolliset kotityöt eli pyöräytellään pesukoneet päälle, tää on lapsen mielestä hurjan hauskaa. Sit syödään ja jutustellaan päivän tapahtumat, leikitään jonkin aikaa ja sit yleensä lueskelen kirjaa ja hörpin kahvit kun muksu leikkii. Välillä käyn salilla, sen aikaa lapsi on lapsiparkissa leikkimässä. Joka toinen vkl olen kokonaan vapaalla ja silloin teen mitä huvittaa.
Eli omaa aikaa on joka toinen viikonloppu. Ei. Riittäisi minulle.
Joka iltahan minulla on omaa aikaa kun lapsi käy nukkumaan. En koe raskaaksi viettää aikaa lapseni kanssa, hän on aivan ihana persoona. Usein lapsen mentyä nukkumaan keittelen teet ja kutsun ystäviä käymään ja rupatellaan pitkään. Mun elämä on oikeesti aika täydellistä, mitä muuta mä tarvitsisin? Miehen? Mihin? -Se yh
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Pari kertaa vuodessa on ihan kiva käydä vaikka syömässä ja leffassa kahdestaan. Se riittää. Ennen lasta ehdittiin ihan riittävästi viettää aikaa kahdestaan (13v). Ei kannata pitää liian kiirettä lasten hankkimisen kanssa. Ensin kannattaa rauhassa nauttia parisuhteesta. Muutenkin jos hankkii lapset vasta vähän vanhempana ei ole enää juuri menemisen tarvetta. Meillä ainakaan. Ne menot jotka kiinnostaa on sellaisia että ihan hyvin sopii lapsi mukaan.
En tajua tätä kommenttia ollenkaan. Mihin se oman ajan ja parisuhdeajan tarve katoaa? Jos nauttii elämäntyylistään ja on siihen tottunut, miksi se tekisi helpommaksi luopua siitä?
Eikä voi muitakaan äitejään valita 😂 Tai siis mä valitsen äidikseni ton Kirsi Salon, mutta epäilen, ettei se halua ruveta mun äidiksi 😂😂😂