Ettekö te "ydinperheen" vanhemmat oikeasti kaipaa lapsivapaata aikaa?

En kaipaa. Elin villin nuoruuden ja bileitin kyllikseni ikävuodet 17-37. Nyt on ihanaa kotoilla lasten kanssa. Jos haluamme vapaata, palkataan tuttu vakihoitaja. Ei se niin kallista ole, baarireissu tulee kalliimmaksi.

En ole koskaan kuullut vanhemmista, jotka olisivat toistuvasti kieltätyneet tutun ja luotettavan ihmisen tarjoamasta lastenhoitoavusta. Useimmiten nämä, jotka eivät kaipaa lapsivapaata, ovat niitä, joilla ei olisi  edes mahdollisuutta lapsivapaaseen. Joko ei ole lainkaan lapsenvahteja tai sitten nämä ovat sellaisia henkilöitä, joihin vanhemmat eivät syystä tai toisesta luota. Elämä on helpompaa, kun ei halua asioita, joita ei voi saada. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies oltu yhdessä pian 15v. Kaksi lasta 7v ja 3v. Ja kyllä sitä omaa ja ihan vain kahdenkeskistä aikaakin kaipaa ihan helve***i.

Tilanne on meillä se, että kuljetaan ristiin töissä ja mummoja tai muita tukiverkkoja ei lähellä ole. Ja kun ei ole totuttu apua saamaan, niin ei sitä enää osaa edes pyytää. Onneksi lapset nyt niin isoja, että matkustelu koko porukalla on jo mukavaa (toisin kuin vauva-aikana).

Minulla on aivan kamala mummokateus näitä pareja kohtaan, jotka "vain" kerran kuussa saavat vapaan illan keskenään tmv. Aina se vihlaisee kun uimahallissa on mummo lapsien kanssa. Onhan meidänkin lapsilla se miehen äiti 10km päässä, mutta rapajuoppo oli miehen ollessa pieni ja tekemisissä ei olla. Minusta jopa pahempi näin, kuin että olisi kuollut koko eukko. Tietää, että olisi olemassa edes jonkinlainen mahdollisuus, että meilläkin voisi olla normaali isovanhempi arjessa.

Se tosin lohduttaa, että miehen äiti tuntuu kärsivän, miten jää väliin omien lastenlastensa elämästä. Oikein hänelle; itse on kuoppansa kaivanut kun pullo tärkeämpi.

Kerran tai kaksi vuodessa minun vanhempani ottavat lapsemme ja silloin vietämme aikaa kahdestaan ja yksin. Viimeksi öljyttiin terassi, käytiin syömässä ulkona jne. Ihan vaan nautittiin, miten helppoa oli se kolme päivää.

Omat lapset on aivan mahtavia ja en vaihtaisi tätä vaikka voisin. Silti tässä on minulle ja miehelle aivan tarpeeksi työsarkaa ja sterilisaatiossa on jo käyty.

Minulle ja miehelle tämä yh:iden "lapsivapaata joka toinen viikonloppu" olisi ruhtinaallista. Siinähän tulee noin 24 lapsivapaata viikonloppua vuodessa; saman verran kuin meillä 25-vuodessa ;) Vuorotellen toki harrastamme ja välillä käymme illanistujaisissa toki, mutta emme yhdessä.

Miksi teillö ei mies ole joka toista viikonloppua lasten kanssa, sinä joka toista? Niihän yh-vanhempien perheissäkin on eli lapset ovat jommankumman vanhemman kanssa, eivät vierailla. Entä jos katsoisit asioita lapsen kannalta etkä omasta suunnastasi. YH:n lapsivapaa viikonloppu on sille lapselle viikonloppu vanhemman kanssa, miksi et toivo omille lapsillesi samaa?

Vierailija kirjoitti:

Hallelujah noille kommenteille, jotka tosiaan torppaa sen ihmettelyn "eikö ole ketään?". No kun ei ole tai ainakaan kahta-kolmea pientä ei kukaan jaksa/halua katsoa. On lapsettomia nuoria tyttöjä perhetuttuina, joilla oma kiireisen raskas arki (joka taas minun näkökulmastani olisi lähes lomaa) ja viikonloput kuluu tietenkin puolille päiville nukkuen ja nuoruutta eläen - juuri niin kuin pitääkin. Sitten on näitä, joilla on jo omia lapsia ihan tarpeeksi, ei lapsia tai haluja niiden katsomiseen ollenkaan jne.

Eli kyllä sitä kaipaa, pyytääkin voi, mutta ei välttämättä saa.

Suomessa on aika lailla monta yritystä, jotka tarjoavat apua lastenhoitoon. Maksa 35 - 55 e/h ja saat koulutetun, luotettavan hoitajan kaikkialle sinne, minne on ajokelpoinen tie.

Vai haluatko oikeasti jonkun, joka on ilmainen, osaava ja lasten tuttu?

Itse olen ainakin ihan rahalla hankkinut lastenhoitajan kun on haluttu käydä miehen kanssa leffassa tai iltamenoilla. Kolmellekin lapselle saa ihan hyvin hoitajan jos ei oleta että se pitää saada kaverilta ilmaiseksi. Nuoria opiskelijoita joilla tarve rahalle ja tykkäävät lapsista ja lapset heistä. Jaksavat puuhata lasten kanssa ja kaikki ovat olleet meillä pitempiaikaisena apuna aina tarvittaessa. Välillä olen apua tarvinnut myös vuorotyöni takia kun erosin: -D. Nyt lapset jo niin isoja koululaisia kaikki että pääsen kyllä leffaan ja harrastuksiin ilman lastenhoitoapuakin.

Ja joskus lapseton aika tekee hyvää aikuisille mutta nyt tosiaan kun lapset on jo isoja niin sille ei ole niin tarvetta kun on mahdollisuus tehdä omia asioita muutenkin.

Meillä on lapset Kerran kuussa mummulassa (asuu melkein vieressä) lähinnä siksi että anoppilassa on ollut jo vuosien ajan perinteenä käydä koko porukka joka kuun vika lauantai syömässä. Sen jälkeen vaari lämmittää saunan ja mummo paistaa lettuja ja sitten serkkujen kanssa siskonpetiin nukkumaan ja kuuntelemaan vaarin lukemaa satua. Mummu hakee lapset yleensä jo perjantaina että ehtivät leikkimään yhdessä. Aikuiset menee perästä pe tai la.

Yleensä jäämme itsekkin anoppilaan yöksi mutta anoppi ei pahastu vaikka emme paikalla olisikaan, hänelle on tärkeää että saa viettää aikaa lapsenlapsien kanssa ja lapset oppivat tuntemaan serkkunsa.

Tuo kerran kuussa riittää mulle ja miehelle oikein hyvin ja jos jostain syystä tarvitaan enemmän, soitto riittää:)

Itse pyrin auttamaan ystäväperheitä joilla tukiverkkoa ei ole ja otankin usein lapsia meille hoitoon. Ihan sama onko niitä 3 vai 5 kunhan osaavat itse kävellä ja syödä:)

Vierailija kirjoitti:

Se, että ollaa yhdessä ydinperheenä ei auttamatta tarkoita, että ei olisi sitä lapsivapaata omaa aikaa. Kyllä sitä saa järjesettettyä sekä yhdessä ja erikseen, mutta ei se ole sitä että lapsi heivataan tosta noin ja kenelle tahansa lähes joka viikonloppu.

Niin kukahan heivaa lapsen tosta noin vaan ja kenelle tahansa?

En ainakaan minä, vaikka eronnut olenkin. Lapset ovat joka toinen vkl isällään ja nauttivat siellä olosta siinä kuin kotonakin. Ja minulla on vapaata joka toinen vkl. Ja jees, nautin kyllä näistä vapaahetkistä, kun saan oikaista saunan jälkeen sohvalle ja voin aamukahvin jälkeen kipaista kunnon kävelylenkille.

Eikö kaikilla joilla on toinenkin vanhempi kotona ole kuitenkin mahdollisuus omaan aikaan? Itse pääsen ainakin melkein aina lähtemään kun on menoa koska lapsilla on isä kotona. Yritän saada miehen myös lasten kanssa ulos pariksi tunniksi viikossa että pääsen olemaan yksin kotona ja pari kertaa vuodessa lähtevät mummolaan. Meillä ei ole kummosia tukiverkkoja ja kuten joku aiempi kommentoi "Niin turhaan, kuin leffassakäynti saati baari-ilta ei tulisi mieleenkään ketään ns. vierasta nakittaa." Apua saadaan jos molemmilla on meno yhtä aikaa mutta yhteisiä menoja en osaa edes kaivata kun pääsen niin vapaasti ulos itseksenikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies oltu yhdessä pian 15v. Kaksi lasta 7v ja 3v. Ja kyllä sitä omaa ja ihan vain kahdenkeskistä aikaakin kaipaa ihan helve***i.

Tilanne on meillä se, että kuljetaan ristiin töissä ja mummoja tai muita tukiverkkoja ei lähellä ole. Ja kun ei ole totuttu apua saamaan, niin ei sitä enää osaa edes pyytää. Onneksi lapset nyt niin isoja, että matkustelu koko porukalla on jo mukavaa (toisin kuin vauva-aikana).

Minulla on aivan kamala mummokateus näitä pareja kohtaan, jotka "vain" kerran kuussa saavat vapaan illan keskenään tmv. Aina se vihlaisee kun uimahallissa on mummo lapsien kanssa. Onhan meidänkin lapsilla se miehen äiti 10km päässä, mutta rapajuoppo oli miehen ollessa pieni ja tekemisissä ei olla. Minusta jopa pahempi näin, kuin että olisi kuollut koko eukko. Tietää, että olisi olemassa edes jonkinlainen mahdollisuus, että meilläkin voisi olla normaali isovanhempi arjessa.

Se tosin lohduttaa, että miehen äiti tuntuu kärsivän, miten jää väliin omien lastenlastensa elämästä. Oikein hänelle; itse on kuoppansa kaivanut kun pullo tärkeämpi.

Kerran tai kaksi vuodessa minun vanhempani ottavat lapsemme ja silloin vietämme aikaa kahdestaan ja yksin. Viimeksi öljyttiin terassi, käytiin syömässä ulkona jne. Ihan vaan nautittiin, miten helppoa oli se kolme päivää.

Omat lapset on aivan mahtavia ja en vaihtaisi tätä vaikka voisin. Silti tässä on minulle ja miehelle aivan tarpeeksi työsarkaa ja sterilisaatiossa on jo käyty.

Minulle ja miehelle tämä yh:iden "lapsivapaata joka toinen viikonloppu" olisi ruhtinaallista. Siinähän tulee noin 24 lapsivapaata viikonloppua vuodessa; saman verran kuin meillä 25-vuodessa ;) Vuorotellen toki harrastamme ja välillä käymme illanistujaisissa toki, mutta emme yhdessä.

Miksi teillö ei mies ole joka toista viikonloppua lasten kanssa, sinä joka toista? Niihän yh-vanhempien perheissäkin on eli lapset ovat jommankumman vanhemman kanssa, eivät vierailla. Entä jos katsoisit asioita lapsen kannalta etkä omasta suunnastasi. YH:n lapsivapaa viikonloppu on sille lapselle viikonloppu vanhemman kanssa, miksi et toivo omille lapsillesi samaa?

Ihan siksi, että kuljetaan ristiin töissä jos nyt et ymmärtänyt; vuodessa sattuu ehkä 4-5 viikonloppua, että miehellä ei olisi töitä. Itse taas teen arkisin virastotyöaikaa. Mies on tälläkin viikolla kotona viikolla tiistain, torstain ja perjantain. Minä töissä. Ja iso osa ajasta semmoista siis, että jompi kumpi vanhempi töissä kun lapset kotona.

Ja nämä 4-5 viikonloppua vuodessa, kun ollaan koko perhe kotona niin tehdään - yllätys yllätys- jotain kivaa koko perheen kanssa; makkaranpaistoretki, kotieläintilaa tmv.

Minulle tarjoutuu tilaisuuus lapsivapaaseen aikaan enemmän kuin haluan sitä ottaa vastaan.Elämä on niin hektistä arjen ja työn osalta,että sitä haluaa pyhittää vapaa-aikaansa lasten kanssa.Silloin kun harvoin erossa ollaan on oleminen on alkuun haikeaa ja vaikeaa,enkä siitä suuremmin nauti.Kaikki ollaan erilaisia,niin haluineen kuin tarpeineen. Minun onni on ihanat lapset joista nautin vilpittömästi (melkein aina).

Vierailija kirjoitti:

Aina tuomitaan nämä eronneet lasten vanhemmat jotka nauttivat lapsivapaistaan tai sumplivat aikataulut niin että heille on mahdollista pitää lapsivapaata aikaa, lähtemällä viihteelle, matkalle tai olemalla ihan vaan kotona ilman sitä lasta. Ettekö te ydinperheessä vanhemman roolissa olevat haluaisi sellaista aikaa ollenkaan? Mikä siinä on niin väärin jos eronneet vanhemmat tykkäävät viettää lapsivapaata aikaa? Aina kommentoidaan niin ilkeästi näille, ja todetaan että ei ydinperheessäkään lasta voi heivata vaan johonkin.

Mulla ei ole lapsia ollenkaan, eli en hae tässä nyt oikeutusta millekään omille toimilleni tai tuomitse kenenkään toimia. Asia vaan kiinnostaa.

Kyllähän ydinperheessä voi järjestää lapsetonta aikaa. Yksinhuoltajana ei voi. (Ei ollut oma valintani tämä tilanne.)

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa. Elin villin nuoruuden ja bileitin kyllikseni ikävuodet 17-37. Nyt on ihanaa kotoilla lasten kanssa. Jos haluamme vapaata, palkataan tuttu vakihoitaja. Ei se niin kallista ole, baarireissu tulee kalliimmaksi.

Minä kaipaan omaa aikaa ja rauhaa, en villiä biletystä, ryyppäämistä ja sekoilua :) Miksi aina oletetaan että jos kaipaa omaa aikaa, tarkoittaa se baarihyppelyä?

Tottakai kaipaan. Käyn muutamassa harrastuksessa jotka on minulle henkireikä, pysyn fyysisesti ja henkisesti kunnossa. Miehellä samoin. Nyt kun kuopus on jo 4 vuotta niin en enää kaipaa sellaista rauhaa kuin aiemmin, nyt ei tarvitse enää niin kulkea perässä ja vahtia. Mukava touhuta jo näiden kanssa ja melkein mikä vain onnistuu yhdessä. Kun kaikki lapset oli pieniä ( 3 lasta alle 5 vuoteen) niin silloin kaipasin hetkiä että pääsisi johonkin hengähtämään pitkäksi aikaa. Mies oli tuolloin yrittäjä eikä koskaan kotona.

Mä muuten huomasin yhdessä ystävässäni jännän piirteen. Hänellä on joka toinen vkl vapaa kun lapset on isän luona. Hän jätti lapset jo todella pienenä keskenään kun halusi itse salille tms, pieni oli jotain 3-4 vuotta. Ikinä ei puuhannut eikä puuhaa lasten kanssa mitään, menee omia menojaan. Lapset ei osaa edelleenkään pyöräillä tiellä tai hiihtää vapaa-aikanaan kun äiti huolehtii ensin itsensä. Voitteko uskoa että tämä on juuri sitä ihmistyyppiä joka kehuu äitiyttään hyvin paljon facessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa. Elin villin nuoruuden ja bileitin kyllikseni ikävuodet 17-37. Nyt on ihanaa kotoilla lasten kanssa. Jos haluamme vapaata, palkataan tuttu vakihoitaja. Ei se niin kallista ole, baarireissu tulee kalliimmaksi.

Minä kaipaan omaa aikaa ja rauhaa, en villiä biletystä, ryyppäämistä ja sekoilua :) Miksi aina oletetaan että jos kaipaa omaa aikaa, tarkoittaa se baarihyppelyä?

Siksi varmaan, kun ydinperhemammojen päiväuni on perseet olalle viikonloppu jossain pohjoisen jakorasiatuntureissa. Levillä levitellään..

Todellisuus eron jälkeen on ihan toista. En tunne eronneita äitejä, jotka ryyppäisi joka vapaalla. Elämän nautinnot revitään ihan muusta.

Ei, en erityisemmin kaipaa vapautta lapsistani, olen heidät ihan tarkoituksella ja vapaan harkinnan kautta hankkinut. Rakastan heitä ja minusta on kiva lomailla ja matkustella heidän kanssaan. Jos johonkin tarvitsee mennä ilman lapsia, menen ja mies hoitaa lapsia sen ajan, ei se nyt suuremmin eroa eronneiden tilanteesta.

Mutta en minä tietenkään eronneiden järjestelyjäkään moiti. Mitä pahaa siinä on, että käy baarissa lasten ollessa exällä?

Kyllä siihen yhärin elämään mahtuu myös niitä hetkiä, jolloin on kova ikävä lapsia. Niistä hetkistä vaan ei välttämättä kauheasti puhuta, koska ihmisillä on inhimillinen tarve nähdä omat ratkaisunsa hyvinä.

Minulla oli ydinperheessä myös puoliso, joten kyllä sitä lapsivapaata aikaa sai ihan hyvin. Puolin ja toisin. Ja minulla oli parin palkatun lapsenvahdin rinki, joten tarvittaessa pääsimme molemmat yhdessä menoihin. Kun ei ollut mummoja eikä pappoja, niin lapsenvahteja saattoi palkata rahalla.

Meillä isovanhemmat ovat alusta asti ilmaisseet halunsa viettää aikaa lastenlasten kanssa ja minusta heillä on tähän oikeus. En omi lapsiani itselleni vaan myös isovanhemmat ja kummit saavat viettää aikaa lasten kanssa. Joten minä ja mieheni saamme ihan tarpeeksi vapaa-aikaa, hyvä niin. Koemme että kaikilla on mukavaa:)

Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toisilla oman ajan ja tilan tarve on suurempi kuin toisella. Onhan myös lapsettomia pariskuntia, jotka haluavat tehdä kaiken koko ajan yhdessä - ja sitten niitä, joissa molemmilla on omat menonsa ja omat kaverinsa ja joiden pää hajoaisi, jos koko ajan oltaisiin kimpassa.

Kaipaan, mutta harvemmin sitä nyt vaan saa. Jossain vaiheessa olin jopa hieman kateellinen (tiedän, naurettavaa) siitä että eronneena sitä aikaa saa silloin kun lapsi on toisella vanhemmalla. Tosin se oli tosi väsyneenä, nykyisin nautin niistä pienistä hetkistä miehen kanssa ja itsekseni kun niitä saa. Ja ihanasta ajasta koko perheen voiminkin tottakai. En ole kyllä törmännyt siihen että ikävästi kommentoitaisiin. Ehkä sivuutan nettikeskusteluissa nämä kommentit tyystin, kun tiedän että moni vaan purkaa täällä pahaa oloaan muihin. Ehkä se on sitä, ehkä kateutta tai katkeruutta. Ehkä joku on taas vaan niin ylpeä omasta tilanteestaan ettei kaipaa omaa aikaa. Ihmiset on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies oltu yhdessä pian 15v. Kaksi lasta 7v ja 3v. Ja kyllä sitä omaa ja ihan vain kahdenkeskistä aikaakin kaipaa ihan helve***i.

Tilanne on meillä se, että kuljetaan ristiin töissä ja mummoja tai muita tukiverkkoja ei lähellä ole. Ja kun ei ole totuttu apua saamaan, niin ei sitä enää osaa edes pyytää. Onneksi lapset nyt niin isoja, että matkustelu koko porukalla on jo mukavaa (toisin kuin vauva-aikana).

Minulla on aivan kamala mummokateus näitä pareja kohtaan, jotka "vain" kerran kuussa saavat vapaan illan keskenään tmv. Aina se vihlaisee kun uimahallissa on mummo lapsien kanssa. Onhan meidänkin lapsilla se miehen äiti 10km päässä, mutta rapajuoppo oli miehen ollessa pieni ja tekemisissä ei olla. Minusta jopa pahempi näin, kuin että olisi kuollut koko eukko. Tietää, että olisi olemassa edes jonkinlainen mahdollisuus, että meilläkin voisi olla normaali isovanhempi arjessa.

Se tosin lohduttaa, että miehen äiti tuntuu kärsivän, miten jää väliin omien lastenlastensa elämästä. Oikein hänelle; itse on kuoppansa kaivanut kun pullo tärkeämpi.

Kerran tai kaksi vuodessa minun vanhempani ottavat lapsemme ja silloin vietämme aikaa kahdestaan ja yksin. Viimeksi öljyttiin terassi, käytiin syömässä ulkona jne. Ihan vaan nautittiin, miten helppoa oli se kolme päivää.

Omat lapset on aivan mahtavia ja en vaihtaisi tätä vaikka voisin. Silti tässä on minulle ja miehelle aivan tarpeeksi työsarkaa ja sterilisaatiossa on jo käyty.

Minulle ja miehelle tämä yh:iden "lapsivapaata joka toinen viikonloppu" olisi ruhtinaallista. Siinähän tulee noin 24 lapsivapaata viikonloppua vuodessa; saman verran kuin meillä 25-vuodessa ;) Vuorotellen toki harrastamme ja välillä käymme illanistujaisissa toki, mutta emme yhdessä.

Miksi teillö ei mies ole joka toista viikonloppua lasten kanssa, sinä joka toista? Niihän yh-vanhempien perheissäkin on eli lapset ovat jommankumman vanhemman kanssa, eivät vierailla. Entä jos katsoisit asioita lapsen kannalta etkä omasta suunnastasi. YH:n lapsivapaa viikonloppu on sille lapselle viikonloppu vanhemman kanssa, miksi et toivo omille lapsillesi samaa?

Ihan siksi, että kuljetaan ristiin töissä jos nyt et ymmärtänyt; vuodessa sattuu ehkä 4-5 viikonloppua, että miehellä ei olisi töitä. Itse taas teen arkisin virastotyöaikaa. Mies on tälläkin viikolla kotona viikolla tiistain, torstain ja perjantain. Minä töissä. Ja iso osa ajasta semmoista siis, että jompi kumpi vanhempi töissä kun lapset kotona.

Ja nämä 4-5 viikonloppua vuodessa, kun ollaan koko perhe kotona niin tehdään - yllätys yllätys- jotain kivaa koko perheen kanssa; makkaranpaistoretki, kotieläintilaa tmv.

No sittenhän tuo on ihan mahdotonta! Isäkään ei voi olla lasten kanssa arkena vapaillaan, koska eihän se käy, että sinä saisit omaa aikaa arkena, kun ne viikonloput tässä on se ydinjuttu.