Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä
17.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml
Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.
Kommentit (1120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Nainen: Mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt.
Mies: Ihan sama. Päätä sä.
Nainen: Ehdota nyt edes JOTAIN!
Mies: Noo...kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?
Nainen: No ei mitään kanaa ja riisiä, justhan sitä eilen oli!
Mies: Entä pitsa?
Nainen: Mitä pitsaa sitten tehtäisiin?
Mies: Jauhelihapitsaa?
Nainen: Äh, se on niin tavallista.
Mies: No tonnikalapitsaa?
Nainen: Tonnikala on kyl aika epäeettisesti tuotettua.....
Mies: Metwurstipitsaa?
Nainen: Ei Riku-Kyllikki syö metwurstia, kyllä sun pitäisi se tietää.
Mies: *huokaus* Kasvispitsaa?
Nainen: WHAAAAAAAT?!?! Ethän sä tykkää kasviksista. Söisitkö sä muka kasvispitsaa?
Mies: No en, mutta mä meen lauantaina Makelle katsomaan sen tietokoneen tuuletinongelmaa ja voin käydä samalla Maken kanssa jossain syömässä.
Nainen: Mitä helevettiä?!? Eli minä ja Riku-Kyllikki saadaan syödä jotain kämästä ite tehtyä kasvispitsaa ja sinä menet Maken kanssa ravintolaan syömään? Vittu, mikä ääliö! Yhtään et näköjään välitä perheestäsi.
Mies: *syvä huokaus*Noo jos olet parisuhteessa mielenterveysongelmaisen kanssa, niin se on oma valintasi :)
Suurin osa naisista taitaa olla näitä mielenterveysongelmaisia, mikäli omat ja kavereiden kokemukset yhtään antaa osviittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se elämä vaikeaa joillekin, multa saa kyllä vastauksen mihin haluaa kysyttäessä. Ai niin yksi juttu naiset, kun mies sanoo että häntä ei kiinnosta se myös tarkoittaa että häntä ei kiinnosta, joten tehkää palvelus ja jättäkää mies silloin rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Nainen: Mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt.
Mies: Ihan sama. Päätä sä.
Nainen: Ehdota nyt edes JOTAIN!
Mies: Noo...kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?
Nainen: No ei mitään kanaa ja riisiä, justhan sitä eilen oli!
Mies: Entä pitsa?
Nainen: Mitä pitsaa sitten tehtäisiin?
Mies: Jauhelihapitsaa?
Nainen: Äh, se on niin tavallista.
Mies: No tonnikalapitsaa?
Nainen: Tonnikala on kyl aika epäeettisesti tuotettua.....
Mies: Metwurstipitsaa?
Nainen: Ei Riku-Kyllikki syö metwurstia, kyllä sun pitäisi se tietää.
Mies: *huokaus* Kasvispitsaa?
Nainen: WHAAAAAAAT?!?! Ethän sä tykkää kasviksista. Söisitkö sä muka kasvispitsaa?
Mies: No en, mutta mä meen lauantaina Makelle katsomaan sen tietokoneen tuuletinongelmaa ja voin käydä samalla Maken kanssa jossain syömässä.
Nainen: Mitä helevettiä?!? Eli minä ja Riku-Kyllikki saadaan syödä jotain kämästä ite tehtyä kasvispitsaa ja sinä menet Maken kanssa ravintolaan syömään? Vittu, mikä ääliö! Yhtään et näköjään välitä perheestäsi.
Mies: *syvä huokaus*Noo jos olet parisuhteessa mielenterveysongelmaisen kanssa, niin se on oma valintasi :)
99% naisista on tuollaisia
Tyypillistä naisen käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Tuollaisia tilanteita varten voi ostaa kaappiin pari purkkia hernekeittoa ja pakastimeen tehdä joskus isomman satsin ruokaa. Jos kummallekin on ihan sama, mitä syödään viikonloppuna, kaivetaan pakastimesta jotain tai lämmitetään hernekeittoa. Koska silloinhan kummallekaan ei ole mitään väliä, mitä syödään vaan voidaan syödä sitä, mitä pakkasesta ja kaapeista löytyy.
Yrität nyt vaan saivarrella, se oli esimerkki kun ihmisellä ei ole mielipidettä mihinkään, sitä ei hernekeitot kaapissa pelasta.
Jos ihmisellä ei ole mielipidettä johonkin asiaan, niin sillä ei ole mielipidettä. Ei sille tule mielipidettä, vaikka painostaisit miten tahansa. Jotta jokin mielipide voisi syntyä, asian pitäisi olla edes jollain tasolla kiinnostava. Jos asia ei kiinnosta, ei siihen ole mielipidettäkään. Naiset kysyvät hyvin usein miehiltään mielipiteitä asioihin, jotka eivät kiinnosta miestä tippaakaan. Siksi miehellä ei ole asiaan mielipidettä ja mies sanoo "ihan sama".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät ymmärrä että elämä voi olla ihan hyvää ilman "parisuhdedraamaa" ja "puhumista" kaiken maailman joutavuuksista.
Ei miehillä ole mitään mielipidettä olohuoneen verhoista tai Liisan avioliiton tilanteesta.
"Ihan sama" tarkoittaa"ihan sama".Onneksi kuitenkin on paljon miehiä, jotka ihan oma-alotteisesti sisustavat, hoitavat huonekasveja sekä puutarhaa :D Kotia laitetaan yhdessä, niin että ensin karsitaan pois molempien inhokit, etsitään värit ja materiaalit jotka miellyttävät molempien silmää ja niistä valitaan. Sama toistuu ruoanlaitossa ja siitä eteenpäin tulee tavaksi. Joka johtaa yhteiseen kotiin ja yhteiseen elämään. En haluaisi miestä, joka vaan nukkuu ja pelaa "kämpillä" mitä työltä ehtii ja kaikki on kotona "ihan sama". Kumma juttu, miten se "ihan sama" -mies kuitenkin ostaa mielenosoituksellisesti rumimmat näkemänsä verhot roskiin heitettäväksi, ilmiselvänä tarkoituksenaan päästä valittamaan ettei häntä kuunnella. Sukua sille, että tekee pyydetyt kotityöt tahallaan niin huonosti, ettei enää pyydetä, ja pääsee siten sanomaan ettei "anneta" tehdäkään mitään.
Niin, kannattaa etsiä itselleen sopiva mies. Minusta ei esimerkiksi ole kotihengettäreksi ja huonekasveja tai puutarhaa ei ole, koska ne olisivat minulle vain turha riesa. Jos nainen sellaisia haluaisi, niin minusta olisi ihan luonnollista, että hän ne myös hoitaisi. En usko että tämä olisi ongelma monellekaan naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Mies sanoo oman mielipiteensä: siitä tulee kuukausien riita jonka jälkeen mies ei edelleenkään saa mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille ei tunnetusti tosiaan ole (useinkaan) ongelmia (jopa vittuilevan) kommentoinnin kanssa. Muistan itse takavuosilta, kun olin hoikka kestävyysurheilun harrastaja. Tuntemani akateeminen tuttava-nainen sitten ihan pokkana kommentoi ohimennen kuinka minulla olisi hyvä olla hiukan lisää lihasta yläkropassa.
No, pieni dispariteetti asiassa oli se, että ko. nainen oli itse pienirintainen, ylipainoinen, lattanan ja leveän perseen omaava. Lisäksi hän oli niitä naisia jotka eivät osaa pukeutua käytännössä ollenkaan.
Itse en näistä em. asioista hänelle koskaan kommentoinut ääneen, koska se EI kuulu normaalin ihmisen käytökseen. Mutta mieli teki kyllä helvetisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhojen ostamisesta:
Olen jokaisessa kolmessa avoliitossani tehnyt niin, että koska verhot kiinnostaa minua enemmän, niin etsin viisi mielestäni parasta verhoa, ja ehdotan niitä miehelle. Pyydän, että mies sanoo mielipiteensä mikä hänen mielestä niistä valitan ja se sitten otetaan. Kaikki viisihän käy minulle hyvin, koska ne on minun valitsemia vaihtoehtoja. Kahdessa ensimmäisessä avoliitossani en millään saanut miehestä irti mielipidettä että mikä olisi hänen mielestä paras. Vaikka pyysin ja pyysin sitä mielipidettä. Ja niinhän siinä aina kävi, että jos minä lopulta valitsin jonkun, niin jälkikäteen tuli valitusta että paskat verhot. Eli heillä siis oli joku mielipide, mutta eivät sitä millään sanoneet ennen kuin jälkikäteen sitten valittamalla. Nykyisessä liitossa miehellä on mielipide. Ja hän osaa sen ihan normaalisti sanoa siinä päätösvaiheessa ja valintavaiheessa. Joten kotielämä on kivaa ja tasapainoista, ja koti yhteisen kodin näköinen.
Ja miten käy sitten, kun mies tuokin sinulle valittavaksi viisi hänen mieleistään verhoa? Käykö järjestely sinulle myös silloin kun oikeastaan mikään ei ole se sinusta hyvä? Pystytkö tyytymään niistä viidestä vähiten huonoon vai haluaisitko sittenkin tuoda keskusteluun mukaan myös oman ehdotuksesi?
Tässä oli puhe verhoista koska, niinkuin hän sanoi, ne kiinnostavat häntä enemmän. Jos mies näyttää minulle 5 erilaisia vanteita autoon, valitsen toki ne joista pidän eniten, mutta en edes huomaa jos mies ne vaihtaa minulta kysymättä. Ymmärrätkö?
Kyllä ymmärrän. Mutta ymmärrätkö sinä, että tuohan on se helpoin tilanne. Toiselle todella tärkeä juttu ja toiselle aika lailla sama. On helppo antaa toiselle valtaa asiassa, joka ei ole itselle tärkeä. Minä yritin kysyä, että mitäs sitten kun on kyse molemmille tärkeästä asiasta? Pystytkö sopeutumaan siihen, että toinen ottaa päätöksen tekijän roolin sinulle tärkeässä asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Nainen: Mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt.
Mies: Ihan sama. Päätä sä.
Nainen: Ehdota nyt edes JOTAIN!
Mies: Noo...kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?
Nainen: No ei mitään kanaa ja riisiä, justhan sitä eilen oli!
Mies: Entä pitsa?
Nainen: Mitä pitsaa sitten tehtäisiin?
Mies: Jauhelihapitsaa?
Nainen: Äh, se on niin tavallista.
Mies: No tonnikalapitsaa?
Nainen: Tonnikala on kyl aika epäeettisesti tuotettua.....
Mies: Metwurstipitsaa?
Nainen: Ei Riku-Kyllikki syö metwurstia, kyllä sun pitäisi se tietää.
Mies: *huokaus* Kasvispitsaa?
Nainen: WHAAAAAAAT?!?! Ethän sä tykkää kasviksista. Söisitkö sä muka kasvispitsaa?
Mies: No en, mutta mä meen lauantaina Makelle katsomaan sen tietokoneen tuuletinongelmaa ja voin käydä samalla Maken kanssa jossain syömässä.
Nainen: Mitä helevettiä?!? Eli minä ja Riku-Kyllikki saadaan syödä jotain kämästä ite tehtyä kasvispitsaa ja sinä menet Maken kanssa ravintolaan syömään? Vittu, mikä ääliö! Yhtään et näköjään välitä perheestäsi.
Mies: *syvä huokaus*Noo jos olet parisuhteessa mielenterveysongelmaisen kanssa, niin se on oma valintasi :)
Suurin osa naisista taitaa olla näitä mielenterveysongelmaisia, mikäli omat ja kavereiden kokemukset yhtään antaa osviittaa.
Tiesitkö, että parisuhteessa ei ole pakko olla lainkaan, jos kumpikaan sukupuoli ei elämänkumppanina miellytä?
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat myöntelijöitä.
Minä en ole. Siinä onkin isoin syy miksi olen sinkku.Naiset vihaavat jyrkkiä mielipiteitä asioista.
Liitot kestää vain sen pohjalta kuin miehet myötäilee.Oman parhaan kaverin emännän kanssa en tule yhtään toimeen. Koska häntä pitää myötäillä jatkuvasti. En tajua miten tossun alla elämää kaverini jaksaa...
Minä olen huomannut ihan saman. Hauskaa on niin kauan, kunnes tulee vastaan asia josta ei päästä siihen naisen toivomaan lopputulokseen. Vaihtoehdot ovat lopulta aina joko naisen tapa tai "väärä" tapa. Joten ei muuta kuin kukasta kukkaan vaan, jotenkin tuntuu ettei ihmisen ole tarkoitettukaan olemaan yhden kumppanin kanssa kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei koskaan yleistetä positiivisesti? Kaikki on aina näitä haukkumisjuttuja, väkisin kaivamalla haetaan pelkästään negatiivisia asioita. Luin joskus uutisen kuinka Suomi on vertailun mukaan maailman paras paikka äideille koko maailmassa.
Eli maailman paras paikka äideille, mutta suomalainen mies on ihan paska, tuntuu vähän ristiriitaiselta ja en usko, että jotkut haluaa nähdä mitään hyvää yhtään kenessäkään.
Ai kamala, on se nykymiehellä vaikeaa. Onneksi kenenkään ei tarvitse pariutua ja jos niin on mielenhäiriössä tehnyt, eron voi ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhojen ostamisesta:
Olen jokaisessa kolmessa avoliitossani tehnyt niin, että koska verhot kiinnostaa minua enemmän, niin etsin viisi mielestäni parasta verhoa, ja ehdotan niitä miehelle. Pyydän, että mies sanoo mielipiteensä mikä hänen mielestä niistä valitan ja se sitten otetaan. Kaikki viisihän käy minulle hyvin, koska ne on minun valitsemia vaihtoehtoja. Kahdessa ensimmäisessä avoliitossani en millään saanut miehestä irti mielipidettä että mikä olisi hänen mielestä paras. Vaikka pyysin ja pyysin sitä mielipidettä. Ja niinhän siinä aina kävi, että jos minä lopulta valitsin jonkun, niin jälkikäteen tuli valitusta että paskat verhot. Eli heillä siis oli joku mielipide, mutta eivät sitä millään sanoneet ennen kuin jälkikäteen sitten valittamalla. Nykyisessä liitossa miehellä on mielipide. Ja hän osaa sen ihan normaalisti sanoa siinä päätösvaiheessa ja valintavaiheessa. Joten kotielämä on kivaa ja tasapainoista, ja koti yhteisen kodin näköinen.
Ja miten käy sitten, kun mies tuokin sinulle valittavaksi viisi hänen mieleistään verhoa? Käykö järjestely sinulle myös silloin kun oikeastaan mikään ei ole se sinusta hyvä? Pystytkö tyytymään niistä viidestä vähiten huonoon vai haluaisitko sittenkin tuoda keskusteluun mukaan myös oman ehdotuksesi?
Tässä oli puhe verhoista koska, niinkuin hän sanoi, ne kiinnostavat häntä enemmän. Jos mies näyttää minulle 5 erilaisia vanteita autoon, valitsen toki ne joista pidän eniten, mutta en edes huomaa jos mies ne vaihtaa minulta kysymättä. Ymmärrätkö?
Kyllä ymmärrän. Mutta ymmärrätkö sinä, että tuohan on se helpoin tilanne. Toiselle todella tärkeä juttu ja toiselle aika lailla sama. On helppo antaa toiselle valtaa asiassa, joka ei ole itselle tärkeä. Minä yritin kysyä, että mitäs sitten kun on kyse molemmille tärkeästä asiasta? Pystytkö sopeutumaan siihen, että toinen ottaa päätöksen tekijän roolin sinulle tärkeässä asiassa?
Jos asia on kummallekin yhtä tärkeä, niin sitten etsitään vaihtoehto, josta kumpikin tykkää. Toimii aika monessa asiassa muttei lastenhankinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Mutta kun kaikkea ei saa mitä tahtoo. Tämä opetetaan jo lapsille kaupassakäynnin yhteydessä. Ja on muitakin rajoittavia tekijöitä, kuin puolison maku. Usein jopa molemmat tahtoisivat sen omakotitalon, mutta kun rahat eivät riitä. Tai terveys ei enää kestä. Tai ei ole taitoja asua muualla kuin kerrostalossa. Meillä olen tyytynyt mm. edellä mainituista syistä siihen rivitaloon ja olen onnellinen, koska en koko aikaa murehdi saamatta jääneitä asioita. Toki voisin lähteä etsimään varakkaampaa, remonttitaitoista ja ajokortillista miestä nykyisen tilalle, saadakseni sen talon, mutta menettäisin elämäni rakkauden.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.
Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".
Paitsi että sitten se tarkoittaa eroa mikä on viimeinen asia mitä mies haluaa.
Nykynaisen kanssa EI voi keskustella asioista vaan se on joko mitä nainen haluaa tai sitten ero. Jos perheessä on lapsia niin se on sitten lapsille aika hemmetin veemäinen juttu.
Kyllä sekin on kuule miehen oma valinta olla niin ääliö, että mieluummin jää kiukuttelijan kanssa suhteeseen kuin eroaa. Ja niitä lapsia on turha vetää tähän selitykseksi, kyllä useimmat vaivautuvat tutustumaan siihen emäntään jo ennen perheen perustamista.
Ahaa, siis että suurin ongelma käytöshäiriöissä ja eroissa on kumppanin huono valinta, ei suinkaan häiriöisen syytä?
Vastaavasti naisen vika jos mies juo, hakkaa ja pettää?Ilmainen neuvo: Jos nainen sanoo heti suhteen alussa "Haluan miehisen miehen, jolla on vahvat mielipiteet ja joka laittaa mulle rajat ja pitää mut aisoissa", olet saamassa alati kiukuttelevan, epärationaalisen lapsinaisen epävakain piirtein ja sinun kannattaa ottaa jalat allesi. Luultavasti et ota, koska se on niin nätti, naisellinen, pirskahteleva, jännittävä jne., mutta syytä olisi ottaa ja olla tyytyväinen, että ilmaisi taipumuksensa.
Hakkaajamiehet taas pyrkivät kaikin keinoin piilottamaan hakkaustaustansa, ja syystä, kunnes ollaan sitouduttu, joten naisen kannalta tieto voi tulla turhan myöhään.
Naisille on tunnetusti yleistäkin, että ensitreffeillä heti vähintään rivien välistä kertovat luonnehäiriöistään?
Kuinka moni nainen vaatii mieheltä itsensä aisoihin pistämistä? Hyvin harva.
Juuri näin! Tasapainoista ihmistä ei tarvitse olla jatkuvasti laittamassa kuriin, pitää aisoissa eikä sellaiselle tarvitse vetää mitään rajoja! Nainen jolle edellä kuvattu pitää tehdä, tarvitsee miehestä isän, tekemään sen työn, minkä isän olisi pitänyt tehdä naiselle jo hyvin varhaisessa iässä, asettaa rajat, kasvattaa nainen ihmiseksi! Tätä isän laiminlyöntiä ei mies pysty koskaan tekemään, ja tuollaisen naisen kanssa eläminen on kuin ratsastusmatka rodeohevosella! Ennemmin tai myöhemmin lennät selästä kuin leppäkeihäs, ja seuraava kurinpitäjä odottaa jo ovella! Sama taudinkuva sopii myös naisiin, jotka haluavat ns. pahan pojan kumppanikseen! Suosittelen kaikille miehille kiertämään edellä kuvatut naiset niin kaukaa kuin ikinä pystyy, vaikka olisivat kuinka kauniita ulkoisesti!
Mahdatko sinä olla jonkun uskonlahkon saarnaaja? Aikamoisella paatoksella huudahduksesi tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Tämän takia on niin tärkeää tutustua toiseen kunnolla ennen sitoutumista. Jos pitäisi tehdä kompromisseja lähes joka asiassa, niin onhan se selvää ettei kumpikaan saa silloin haluamansa kaltaista elämää. Täysin erilaiset ihmiset tosin voivat helposti rakastua, sillä erilaisuus on kiehtovaa ja lisää vetovoimaa. Mutta silloin ei kannata pika-avioliitto eikä lasten teko siinä suhteen alkumetreillä. Jokaisessa suhteessa kuitenkin tulee eteen jotain, josta joutuu luopumaan toisen takia.
Juuri näin. Sen vuoksi naisen on löydettävä mies, joka on lähes aina samaa mieltä naisen kanssa. Asioista ei tarvitse paljoa keskustella eikä mielipiteitä kysellä, koska tietää jo valmiiksi, että toinen on samaa mieltä.
Sekä naisten että miesten kannattaisi hakea kumppania, joka on elämän isoista linjoista samaa mieltä. Mutta kun miesten kriteerit on kärjistäen nätti naama ja pieni BMI ja naisten kriteerit paksu lompsa ja paljon kavereita, niin metsäänhän siinä mennään. Ja vikaa on silloin yhtälailla molemmissa. Jos edes toinen olisi pariutumisvaiheessa miettinyt ensikiimaa pidemmälle, ei oltaisi kimpassa täysin epäsopivan ihmisen kanssa.
Jos kertoisin mielipiteeni ihan suoraan nykynaisista päin naamaa niin olisitte tyytyväisiä, minulla ei ole naisista paljonkaan positiivista sanottavaa. Mutta voin alkaa kertoa koska haluatte kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei koskaan yleistetä positiivisesti? Kaikki on aina näitä haukkumisjuttuja, väkisin kaivamalla haetaan pelkästään negatiivisia asioita. Luin joskus uutisen kuinka Suomi on vertailun mukaan maailman paras paikka äideille koko maailmassa.
Eli maailman paras paikka äideille, mutta suomalainen mies on ihan paska, tuntuu vähän ristiriitaiselta ja en usko, että jotkut haluaa nähdä mitään hyvää yhtään kenessäkään.
No ei se ole mikään "haukkumisjuttu" jos asiallisesti totetaan faktat. Nykynaisista iso osa on nalkuttavia komentelijoita, joiden tapa elää parisuhteessa on juuri se mitä edellä on todistettu.
Mies on rouva kiltti pikku apuri joka myötäilee ja kuuntelee naisensa loputonta opastusta päivästä toiseen. Jotkut miehet sitä jaksavat, arvonanto siitä heille. Itse en jaksaisi tässä iässä enää hetkeäkään.
Vastenmielisintä asiassa on, että monien naisten suhtatuminen tähän omaan käytökseen on täysin yksisilmäistä ja selkärangattoman epärehellistä.
Kun tuossa taannoin kokenut parisuhdeterapeutti (nainen) kertoi miten helvetin moni nainen kohtelee miestään kuin pikkulasta, iso joukko naisia raivoisasti eri foorumeilla alkoi rähjäämään ettei asia pidä alkuunkaan paikkaansa.
Alue: Aihe vapaa
Ei kannata keskustella jos vääristelee viestejä omien halujensa mukaan.