Lue keskustelun säännöt.
Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä
17.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml
Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.
Kommentit (1120)
Naisilla niitä mielipiteitä riittää, itse lähinnä naureskellen niitä kuuntelen, kun tuo moderni nykynainen mielipideautomaatti kertoo viisauksiaan. Mistään ei tiedetä mitään, yleissivistys lähes olematon, mutta mielipide löytyy joka asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Eihän sitä äänestämällä voikaan hoitaa, koska sellainen ei edellä mainituista syistä toimi! Ristiriitatilanteissa mies luonnostaan väistyy, ennemmin kuin riitelee, joten naisten mielipiteellä pääasiassa mennään. Ei homma millään yhteisellä päätöksenteollakaan toimi! Eikä tule koskaan toimimaankaan! Ainoa malli mikä toimiii, on se että mies hoitaa ne hommat, mihin miehen ominaisuudet sopivat hyvin. Nainen ne, joihin naisen ominaisuudet sopivat hyvin. Molemmat pysyvät lestissään, kuitenkin toisiaan kunnioittaen ja rakastaen. Dynamiikka on rikottu, ja rikkinäinen järjestelmä on jo siirtynyt pari, kolme sukupolvea. Vanha toimiva rooleihin perustuva malli on menetetty, eikä sitä tietoa enää hevin saa takaisin. Parisuhteet, perheet suurimmaksi osaksi suomessa ovat kriisissä, osin jopa aivan katastrofaalisessa tilanteessa. Tämän vuoksi erotaan, erotaan ja taas erotaan. Mikään määrä eroja, ja uusia suhteita ei kuitenkaan auta, kun koko suhteen perustus rakennetaan kerta toisensa jälkeen väärälle pohjalle. Tuloksena on lisää rikkinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä, kuinka parisuhteessa ja perheessä tulisi oikeasti toimia, jotta homma saataisiin toimimaan. Lopulta mennään jo niin epätoivoisiin malleihin, että käytetään kahden kodin mallia, joissa molemmilla omat elämät, ja sitten se yhteinen hupailuaika. Kaikki tämä kumpuaa siitä samasta mädästä juuresta.
Minä en edelleenkään tiedä mitä ne asiat on joissa ei voisi ottaa molempien mielipidettä huomioon?
Esimerkiksi lasten kasvatuksessa, lasten rankaiseminen. Tunneajattelijan eli naisen on luonnostaan hyvin vaikeaa toimia johdonmukaisesti, ja oikeudenmukaisesti, lasten rankaisemisessa! Mies joka ajattelee 1+1 periaatteella, pystyy siirtämään tunnepuolen sivuun, ja olemaan sekä oikeudenmukainen ja johdonmukainen. Tämä on valtava ongelma parisuhteissa suomessa! Olen nähnyt lukemattomia kertoja tuttavapiirissäni saman kuvion, jossa toinen antaa rangaistuksen, ja toinen peruu sen. Lapsi oppii nopeasti peluriksi tällaisessa perheessä, ja näitä pelureitahan meillä riittää! Tämä vain yksi esimerkki lähes loputtomasta listasta, vain että saat langanpäästä kiinni.
Johan vitsin murjaisit. Iänmukaisten ja oikeudenmukaisten seuraamusten antaminen ja niissä johdonmukaisena oleminen oli varsinkin lasten ollessa pieniä miehellä naikkein heikoin vanhemmuuden osa-alue, taantui lisälapseksi täysin. Istui ensin perse homeessa ja kun vihdoin vaivautui paikalle, määräili rangaistuksia tyyliin tsiljoona tuntia nurkassa seisomista. Eihän sille voinut mitään vastuuta antaa. Lisäksi talossa on erkkolapsi, johon eivät tehoa tavanomaiset seuraamukset. Erkon asioissakin olen joutunut, kuinkas muuten, tekemään kaiken selvitystyön, kun mies on keskittynyt onemaan tietämätön ja haukkumaan tasapuolisesti kaikki hoitotahot...
Tietysti on olemassa se 1% miehiä, joista ei siihen ole, kuten ei ole mihinkään muuhunkaan! Jos olet ollut niin totaalisen tyhmä, että olet nainut juuri sellaisen miehen, se ei tarkoita etteikö kirjoittamani olisi totta! Prosentti väestöstä on psykopaatteja, ym. luonnehäiriöisiä, eikä heihin mitkään normit päde. Onko ongelma silloin normeissa, vai tässä 1% luonnehäiriöisiä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa parisuhteesta on tullut loputon valtataistelu? Ja miksi ihmeessä?
Siinä, kun feminismi alkoi nostaa päätään.
Miksi?
Taisteleeko miehet samalla tavalla vallasta myös töissä? Meillä ainakin on vastuu alueet jaettu eikä sen jälkeen napista kaiken aikaa siitä että miksi sinä päätät tuosta, miksi minun mielipidettäni ei kuulla ja toteuteta kaikissa asioissa.Naiset ainakin taistelee keskenään.
Miehet pystyvät keskustelemaan ja sopimaan asioista työelämässä keskenään. Joskus tulee konflikteja, mutta asiat järjestyvät ja niistä todellakin sovitaan. Puhalletaan yhteen hiileen. Mutta mitenkäs on naisvaltaisilla aloilla? Selkäänpuukottamista ja toistensa kyräilyä viimeiseen asti. Eihän naiset pärjää keskenään työelämässä, niin miten helvetissä sitten parisuhteessa miehen kanssa? Mies on nykyään se parisuhteen sovitteleva ja keskusteleva osapuoli. Nainen on vain ylijyräävä lapsellinen kiukuttelija...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Tämän takia on niin tärkeää tutustua toiseen kunnolla ennen sitoutumista. Jos pitäisi tehdä kompromisseja lähes joka asiassa, niin onhan se selvää ettei kumpikaan saa silloin haluamansa kaltaista elämää. Täysin erilaiset ihmiset tosin voivat helposti rakastua, sillä erilaisuus on kiehtovaa ja lisää vetovoimaa. Mutta silloin ei kannata pika-avioliitto eikä lasten teko siinä suhteen alkumetreillä. Jokaisessa suhteessa kuitenkin tulee eteen jotain, josta joutuu luopumaan toisen takia.
Juuri näin. Sen vuoksi naisen on löydettävä mies, joka on lähes aina samaa mieltä naisen kanssa. Asioista ei tarvitse paljoa keskustella eikä mielipiteitä kysellä, koska tietää jo valmiiksi, että toinen on samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti miehet luulevat, että naisille ystävien tapaaminen lasten kanssa on täysin vaivatonta. Siinähän ne istuvat kauniisti kahvilassa tai ravintolassa tai kulkevat mukana kaupoilla. Tai ovat kiltisti yksin leikkimässä sen lapsettoman ystävän kotona, mikä ei ole lapsiystävällinen paikka. Sillä näitä asioitahan moni nainen tekisi, jos tapaisi ystävän kanssa ilman lapsia.
Ei naistenkaan unelmatreffit kaverin kanssa ole sitä, että ollaan leikkipuistossa tai juostaan taaperoiden perässä.
Olen varmaan Suomen ainoa ihminen, jonka Facebook täyttyy jatkuvalla syötöllä naisten ja äityleiden jatkuvista #tyttojenilta#skumppabrunssilla#tyttöjenreissu#robininkeikalla#cheekinkeikalla#laatuaikaa#kylpylässätyttöjenkanssa#tyttöjenreissu#
ja muilla lukemattomilla postauksilla, joissa naiset poseeraa milloin missäkin skumppalasi kourassa?
Vastaavia miesten postauksia näkee äärimmäisen harvoin.
Mutta toki tämän palstan totuus on se ainoa oikea totuus.
Se johtuu siitä että kun naiset pääsevät johonkin kerran puolessa vuodessa ilman lapsia, ovat innoissaan siitä ja postaavat someen. Kyllä miehetkin noita pistävät mutta niissä ei toki lue #poikienkanssareissussa #laatuaikaa #pojujenkera. Vaan siinä on kuva kaljasta ja #terassijaviinaa. Siinä ero.
Kerran vuodessa, juupa juu. Marttyyriäityli heittää ihan omaa legendaansa.
Tokihan Suomen Alkoissa, ravintoloissa, ruokakauppojen olutosastoilla, laivaristeilyillä, huvittelukohteissa, yökerhoissa ja baareissa on aina se 99.999999% miehiä asiakkaina, naiset ovat ÄÄRIMMÄINEN harvinaisuus. ;) Kun VAIN kerran vuodessa nauttivat sivistyneesti sen lasillisen puolikkaansa ; )
Kannattaa lukea ensin viesti huolella mihin vastaa ;) vink vink.
Niin, eli vastaukseni ei miellyttänyt siis sinua? Mitä kohtaa et oikein ymmärtänyt?
Nainen on suhteissa se kehitykseltään lapseksi taantunut vähämielinen joka kiukuttelee saa itkupotkuraivareita, miehen tehtävä on olla se aikuinen sen henkisesti epätasapainoisen lapsen kanssa siinä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.
Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".
Paitsi että sitten se tarkoittaa eroa mikä on viimeinen asia mitä mies haluaa.
Nykynaisen kanssa EI voi keskustella asioista vaan se on joko mitä nainen haluaa tai sitten ero. Jos perheessä on lapsia niin se on sitten lapsille aika hemmetin veemäinen juttu.
Kyllä sekin on kuule miehen oma valinta olla niin ääliö, että mieluummin jää kiukuttelijan kanssa suhteeseen kuin eroaa. Ja niitä lapsia on turha vetää tähän selitykseksi, kyllä useimmat vaivautuvat tutustumaan siihen emäntään jo ennen perheen perustamista.
Ahaa, siis että suurin ongelma käytöshäiriöissä ja eroissa on kumppanin huono valinta, ei suinkaan häiriöisen syytä?
Vastaavasti naisen vika jos mies juo, hakkaa ja pettää?Kyllä naisen oma valinta jos on niin ääliö että jää suhteeseen missä mies juo, hakkaa ja pettää.
Joo mutta aiempi kommentoija oli sitä mieltä, että noh, nalkutus nyt vaan on, miehen vika millaisen naisen on valinnut.
Samalla logiikalla mikään naisen ongelma parisuhteessa ei ole miehen vika vaan sen miten tyhmä nainen on kun on alunperin tällaisen miehen valinnut.
Tottakai vika on siinä joka kohtelee toista huonosti. Mutta se ainut mitä onnettomassa suhteessa oleva voi itse tehdä on erota. Toista ihmistä ei voi pakottaa muuttumaan, vaikka se olisi kuinka ärsyttävä ja väärässä.
Ja nalkutusta ja pahoinpitelyä ei voi verrata, vain toinen näistä on henkeä ja terveyttä uhkaava rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti miehet luulevat, että naisille ystävien tapaaminen lasten kanssa on täysin vaivatonta. Siinähän ne istuvat kauniisti kahvilassa tai ravintolassa tai kulkevat mukana kaupoilla. Tai ovat kiltisti yksin leikkimässä sen lapsettoman ystävän kotona, mikä ei ole lapsiystävällinen paikka. Sillä näitä asioitahan moni nainen tekisi, jos tapaisi ystävän kanssa ilman lapsia.
Ei naistenkaan unelmatreffit kaverin kanssa ole sitä, että ollaan leikkipuistossa tai juostaan taaperoiden perässä.
Olen varmaan Suomen ainoa ihminen, jonka Facebook täyttyy jatkuvalla syötöllä naisten ja äityleiden jatkuvista #tyttojenilta#skumppabrunssilla#tyttöjenreissu#robininkeikalla#cheekinkeikalla#laatuaikaa#kylpylässätyttöjenkanssa#tyttöjenreissu#
ja muilla lukemattomilla postauksilla, joissa naiset poseeraa milloin missäkin skumppalasi kourassa?
Vastaavia miesten postauksia näkee äärimmäisen harvoin.
Mutta toki tämän palstan totuus on se ainoa oikea totuus.
Se johtuu siitä että kun naiset pääsevät johonkin kerran puolessa vuodessa ilman lapsia, ovat innoissaan siitä ja postaavat someen. Kyllä miehetkin noita pistävät mutta niissä ei toki lue #poikienkanssareissussa #laatuaikaa #pojujenkera. Vaan siinä on kuva kaljasta ja #terassijaviinaa. Siinä ero.
Kerran vuodessa, juupa juu. Marttyyriäityli heittää ihan omaa legendaansa.
Tokihan Suomen Alkoissa, ravintoloissa, ruokakauppojen olutosastoilla, laivaristeilyillä, huvittelukohteissa, yökerhoissa ja baareissa on aina se 99.999999% miehiä asiakkaina, naiset ovat ÄÄRIMMÄINEN harvinaisuus. ;) Kun VAIN kerran vuodessa nauttivat sivistyneesti sen lasillisen puolikkaansa ; )
Kannattaa lukea ensin viesti huolella mihin vastaa ;) vink vink.
Niin, eli vastaukseni ei miellyttänyt siis sinua? Mitä kohtaa et oikein ymmärtänyt?
Ole hyvä ja lue viesti mihin vastasit. Kerran vuodessa? Sanoinko niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä uskaltaa, mutta nykynainen ei KESTÄ MITÄÄN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Tuollaisia tilanteita varten voi ostaa kaappiin pari purkkia hernekeittoa ja pakastimeen tehdä joskus isomman satsin ruokaa. Jos kummallekin on ihan sama, mitä syödään viikonloppuna, kaivetaan pakastimesta jotain tai lämmitetään hernekeittoa. Koska silloinhan kummallekaan ei ole mitään väliä, mitä syödään vaan voidaan syödä sitä, mitä pakkasesta ja kaapeista löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen, puhut typeriä.
Todellisuudessa nainen kaipaa rinnalleen tasa-arvoista miestä. Ei diktaattoria, muttei vässykkääkään.
Ei sen kummempaa. Siis ihmistä, joka arvostaa puolisoaan, muttei kuvittele, että puolison arvostaminen ja rakastaminen tarkoittaisi, ettei saa olla mitään mieltä mistään tai omata minkäänlaista oma-aloitteisuutta.
Päinvastoin: tasa-arvoinen ihminen kykenee olemaan itsenäinen ja antamaan muillekin saman oikeuden. Tasa-arvoista ihmistä ei loukkaa se, että puoliso on eri mieltä jostakin asiasta - hänen itsetuntonsa ei vaadi ikuista oikeassaolemista.
Miehillä on nykyään taipumus heittäytyä vaimojensa lapsiksi. "äiti, tuu pyyhkii....!" -asenne on yleinen. Kotona ei oteta mitään vastuuta mistään, ei oma-aloitteisesti tartuta mihinkään. Ja mielipiteitäkään ei vaivauduta miettimään, kas kun nekin on helppo ulkoistaa vaimolle.
Höpö höpö. Nainen ei osaa pysyä vallankäytössä kohtuudessa. Jos nainen saa valtaa, hän käyttää sitä hyväkseen häikäilemättömästi ja alistaa miestä jos vain suinkin kykenee.
Niinkö? Miksi mies sitten alistuu naisen vallan alle? Miksi mies ei ota itselleen valtaa kotiasioista?
Koska ei halua asua yksin. Siinä ne miehen vaihtoehdot nykyään on.
Mikä siinä yksin asumisessa on niin kamalaa, että mies mieluummin alistuu häikäilemättömästi ja kohtuuttomasti valtaa käyttävän naisen orjaksi, kuin asuu yksin? Jos minulla olisi vain kaksi vaihtoehtoa, joko asua yksin, tai elää toisen ihmisen häikäilemättömän vallankäytön alla, valitsisin ilmanmuuta yksin asumisen. Ei tarvitsisi edes juuri miettiä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on suhteissa se kehitykseltään lapseksi taantunut vähämielinen joka kiukuttelee saa itkupotkuraivareita, miehen tehtävä on olla se aikuinen sen henkisesti epätasapainoisen lapsen kanssa siinä suhteessa.
Juurikin näin. Konkretisoituu mainiosti esimerkiksi aina juhlapyhien ja merkkipäivien yhteydessä tällä palstalla, viimeisimpänä äitienpäiväkiukuttelu-ketjut viime sunnuntaina.
Ja kuinka se mies taas teki sitä ja tätä, osti väärää ketsuppia, eikä tuo kaupasta tamponeja. ; )
Ja kaikki pitää oksentaa mammapalstalle, samalla kaikkia miehiä haukkuen ja syyllistäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti miehet luulevat, että naisille ystävien tapaaminen lasten kanssa on täysin vaivatonta. Siinähän ne istuvat kauniisti kahvilassa tai ravintolassa tai kulkevat mukana kaupoilla. Tai ovat kiltisti yksin leikkimässä sen lapsettoman ystävän kotona, mikä ei ole lapsiystävällinen paikka. Sillä näitä asioitahan moni nainen tekisi, jos tapaisi ystävän kanssa ilman lapsia.
Ei naistenkaan unelmatreffit kaverin kanssa ole sitä, että ollaan leikkipuistossa tai juostaan taaperoiden perässä.
Olen varmaan Suomen ainoa ihminen, jonka Facebook täyttyy jatkuvalla syötöllä naisten ja äityleiden jatkuvista #tyttojenilta#skumppabrunssilla#tyttöjenreissu#robininkeikalla#cheekinkeikalla#laatuaikaa#kylpylässätyttöjenkanssa#tyttöjenreissu#
ja muilla lukemattomilla postauksilla, joissa naiset poseeraa milloin missäkin skumppalasi kourassa?
Vastaavia miesten postauksia näkee äärimmäisen harvoin.
Mutta toki tämän palstan totuus on se ainoa oikea totuus.
Se johtuu siitä että kun naiset pääsevät johonkin kerran puolessa vuodessa ilman lapsia, ovat innoissaan siitä ja postaavat someen. Kyllä miehetkin noita pistävät mutta niissä ei toki lue #poikienkanssareissussa #laatuaikaa #pojujenkera. Vaan siinä on kuva kaljasta ja #terassijaviinaa. Siinä ero.
Kerran vuodessa, juupa juu. Marttyyriäityli heittää ihan omaa legendaansa.
Tokihan Suomen Alkoissa, ravintoloissa, ruokakauppojen olutosastoilla, laivaristeilyillä, huvittelukohteissa, yökerhoissa ja baareissa on aina se 99.999999% miehiä asiakkaina, naiset ovat ÄÄRIMMÄINEN harvinaisuus. ;) Kun VAIN kerran vuodessa nauttivat sivistyneesti sen lasillisen puolikkaansa ; )
Kannattaa lukea ensin viesti huolella mihin vastaa ;) vink vink.
Niin, eli vastaukseni ei miellyttänyt siis sinua? Mitä kohtaa et oikein ymmärtänyt?
Ole hyvä ja lue viesti mihin vastasit. Kerran vuodessa? Sanoinko niin?
Tyypillistä naisen saivartelua. Tartutko miehesikin joka ikiseen sanaan, ja muistat sen vielä kymmenenkin vuoden päästä? Sisällöllä ei ole sinulle merkitystä, yksi sana suistaa sinut raivoihisi? Voi reppanaa.
No mutta se mieshän vain suojelee sitä haurasta kukkaa ja naisen herkkää psyykettä, ettei nainen mene rikki jos kertoo mielipiteensä. Se vahva itsenäinen suomalainen ei ole onnellinen, kärsii mt ongelmista, syö monta eri pilleriä selvitäkseen päivästä.
Mutta mielipiteitä niitä naisella riittää ja he ovat siitä kovin ylpeitä vähän kuin lapset, mies taputtaa hellästi päätä kyllä se meidän Maija on sitten fiksu likka, tap tapu tapu.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että aina nainen on paha tyranni. Voisiko mitenkään olla mahdollista että miehet ovat pehmeämpiä/vähemmän maskuliinisia kuin 100 vuotta sitten?
Ajattelin samaa kuin viimeisessä lauseessasi. Minusta naiset ovat tyranneja, jos eivät hyväksy tätä muutosta miehissä. Niin monta vuosikymmentä on hoettu "miksi ei miesten herkkyyttä oteta huomioon? Pojista täytyy kasvattaa tunteensa huomioivia ja huomaavaisia."
Nyt kun miehistä on tullut huomaavaisempia, niin mitä tekee naiset? Vaatii miehiä olemaan silti kovia?! "Ota vastuu omasta miehuudestasi lässynlää."
Ota itse vastuu omasta suhtautumisestasi miehiin. Ehkä elätkin itse 50-luvulla, vaikka samalla mietit kuinka ihanan herkkä Samuli Putro on.
Naisten pitäisi muuttaa odotuksiaan ja vaatimuksiaan miehistä. Heistä on tullut vieläkin tasa-arvoisempia naisten kanssa. Naisen pitäisi hyväksyä miehensä herkkyys!
Mielipiteettömyys ja kumppanin lapseksi hettäytyminen on sitten asia erikseen. Sitä ei tarvitse hyväksyä mukisematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Nainen: Mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt.
Mies: Ihan sama. Päätä sä.
Nainen: Ehdota nyt edes JOTAIN!
Mies: Noo...kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?
Nainen: No ei mitään kanaa ja riisiä, justhan sitä eilen oli!
Mies: Entä pitsa?
Nainen: Mitä pitsaa sitten tehtäisiin?
Mies: Jauhelihapitsaa?
Nainen: Äh, se on niin tavallista.
Mies: No tonnikalapitsaa?
Nainen: Tonnikala on kyl aika epäeettisesti tuotettua.....
Mies: Metwurstipitsaa?
Nainen: Ei Riku-Kyllikki syö metwurstia, kyllä sun pitäisi se tietää.
Mies: *huokaus* Kasvispitsaa?
Nainen: WHAAAAAAAT?!?! Ethän sä tykkää kasviksista. Söisitkö sä muka kasvispitsaa?
Mies: No en, mutta mä meen lauantaina Makelle katsomaan sen tietokoneen tuuletinongelmaa ja voin käydä samalla Maken kanssa jossain syömässä.
Nainen: Mitä helevettiä?!? Eli minä ja Riku-Kyllikki saadaan syödä jotain kämästä ite tehtyä kasvispitsaa ja sinä menet Maken kanssa ravintolaan syömään? Vittu, mikä ääliö! Yhtään et näköjään välitä perheestäsi.
Mies: *syvä huokaus*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Tuollaisia tilanteita varten voi ostaa kaappiin pari purkkia hernekeittoa ja pakastimeen tehdä joskus isomman satsin ruokaa. Jos kummallekin on ihan sama, mitä syödään viikonloppuna, kaivetaan pakastimesta jotain tai lämmitetään hernekeittoa. Koska silloinhan kummallekaan ei ole mitään väliä, mitä syödään vaan voidaan syödä sitä, mitä pakkasesta ja kaapeista löytyy.
Yrität nyt vaan saivarrella, se oli esimerkki kun ihmisellä ei ole mielipidettä mihinkään, sitä ei hernekeitot kaapissa pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Sitten sinun pitää jo tapailuvaiheessa tehdä selväksi että omakotitalo on sinulle kynnyskysymys, näin ikuinen kerrostalotyyppi jää heti laskuista. Mikä ongelma?
Ongelma on, että en välttämättä vielä parisuhteeseen mennessäni tiedä, että kun aikanaan saan lapsia, haluankin asua omakotitalossa. Itse asiassa en edes halua, mutta tuo oli siis esimerkki. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Nuorena haluaa ihan erilaisia juttuja kuin mitä huomaa haluavansa sitten, kun onkin jo perheellinen. Ja kun ikää tulee lisää ja lapset muuttavat omilleen, toinen voi haluta asua siinä omakotitalossa hautaan asti, mutta toinen haluaisikin jo parempien palveluiden päähän kerrostaloon.
Ja silloin tadaa, tehdään niitä kompromisseja jotta kumpikin olisi onnellinen ja saisi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Väärin,. Kompromissi on aina ratkaisu, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta jonka kanssa on kutakuinkin siedettävää elää. Kompromissi ei siis tee kumpaakaan onnelliseksi vaan elämä kompromissiratkaisun kanssa on ainoastaan siedettävää. Ja tämä tarkoittaa, että kompromissiratkaisussa kumpikin luopuu siitä, mitä olisivat oikeasti halunneet.
Ja taas palaamme siihen, että jos joku asia on sinulle kynnyskysymys, valitset kumppanin sen mukaan. Jos kaikki asiat elämässä ovat sinulle kynnyskysymyksiä, et voi olla parisuhteessa, tai on valittava kumppani jolle millään ei ole mitään väliä, ikinä.
Minähän sanoinkin jo, että en ole parisuhteessa. Mulla on hyvin vähän suuria kynnyskysymyksiä, mutta parisuhde tarkoittaisi silti, että koko elämäni joutuisin vain tyytymään kompromisseihin enkä koskaan saavuttaisi niitä asioita, joita olisin halunnut. Jos olisin jatkanut parisuhteessa, mulla ei takuulla olisi nyt varsin hyvin menestyvää yritystä, en asuisi tässä asunnossa missä asun, en olisi päälle nelikymppisenä lähtenyt vaihtamaan alaa jne. Jos ei muu olisi noissa asioissa tullut parisuhteessa esteeksi niin ainakin aika ja raha. Koska niistä olisi pitänyt neuvotella ja tehdä kompromisseja. Eroni jälkeen en ole halunnut uutta parisuhdetta, koska olen halunnut toteuttaa omat unelmani. Ja ei, lasteni isän tavatessani en vielä tiennyt, että tulen joskus haluamaan alanvaihdoksen, oman yrityksen jne. En minä vielä silloin niistä haaveillut.
Noniin, hyvä sinulle.
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).
Mutta sille naisellekkin voi olla ihan sama. Esim "mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt." ja mies vastaa "ihan sama. Päätä sä." vrt. Mies vastaa "noo.. Kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?" ei voi olla niinvaikeaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen JOTAIN.
Nainen: Mitä ruokaa syötäisiin viikonloppuna? Pää lyö ihan tyhjää nyt.
Mies: Ihan sama. Päätä sä.
Nainen: Ehdota nyt edes JOTAIN!
Mies: Noo...kanaa ja riisiä? Vai tehdäänkö pitsaa itse?
Nainen: No ei mitään kanaa ja riisiä, justhan sitä eilen oli!
Mies: Entä pitsa?
Nainen: Mitä pitsaa sitten tehtäisiin?
Mies: Jauhelihapitsaa?
Nainen: Äh, se on niin tavallista.
Mies: No tonnikalapitsaa?
Nainen: Tonnikala on kyl aika epäeettisesti tuotettua.....
Mies: Metwurstipitsaa?
Nainen: Ei Riku-Kyllikki syö metwurstia, kyllä sun pitäisi se tietää.
Mies: *huokaus* Kasvispitsaa?
Nainen: WHAAAAAAAT?!?! Ethän sä tykkää kasviksista. Söisitkö sä muka kasvispitsaa?
Mies: No en, mutta mä meen lauantaina Makelle katsomaan sen tietokoneen tuuletinongelmaa ja voin käydä samalla Maken kanssa jossain syömässä.
Nainen: Mitä helevettiä?!? Eli minä ja Riku-Kyllikki saadaan syödä jotain kämästä ite tehtyä kasvispitsaa ja sinä menet Maken kanssa ravintolaan syömään? Vittu, mikä ääliö! Yhtään et näköjään välitä perheestäsi.
Mies: *syvä huokaus*
Noo jos olet parisuhteessa mielenterveysongelmaisen kanssa, niin se on oma valintasi :)
Niin on. Ja tämän vuoksi ymmärrän, miksi monet miehet sanovat "ihan sama", koska olipa ratkaisu naisen päättämä tai kompromissi, mies ei kuitenkaan saa, mitä olisi halunnut. Kompromissista saa korkeintaan sen ilon, että eipä saa vaimokaan haluamaansa. "Ihan sama" vastauksella sentään nainen saa haluamansa ja tämä voi tarkoittaa, että nainen saattaa olla hyvällä tuulella monta viikkoa (mikä on miehen kannalta kuitenkin ihan hyvä asia).