Aamuni add-tytön ,joka "ei tarvitse tutkimuksia eikä lääkitystä" kanssa" Olen täysin poikki

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että saan tästä hirveän raivomyrskyn, mutta minusta kyse on lepsusta vanhemmuudesta. Nyt puuttuminen on vaikeampaa, kun lapsi on noin iso. Mutta jos lapsi ei tule autosta vaan potkii selkänojaa, hänet kannetaan sieltä ja sanotaan, että tuommoista ei vain tehdä. Ja jos juoksee pitkin kotia ympyrää tai menee saunan lauteiden alle, hänet keskeytetään ja pistetään jäähylle. Mutta tuon ikäisen lapsen käytökseen on hankalaa puuttua. Sille olisi pitänyt laittaa piste jo aiemmin. Rajat, hyvät ihmiset, rajat. Säännöt, rutiinit. Ja toisaalta rangaistukset, palkinnot, vaatimukset.

Terveisin ihminen jolla ei ole mitään kokemusta erityislapsesta.

Voin kertoa omasta puolestani että meillä on aina ollut rajat, säännöt ja rutiinit. Ilman niitä meidän elämästä ei tulisi yhtään mitään. Koskaan, siis ikinä, lapsi ei ole saanut periksi huutamalla ja riehumalla. Asiallisesti perustellen mielipiteensä on voinut joskus saadakin, olemme silloin keskustellet, ja jos lapsella on ollut hyvät perustelut asialleen, niin sitten on voitu tehdä kompromissi. Käytössä on ollut mm. tarrataulut, ennakointi ja ennakkoon varoittaminen, munakello osoittamassa ajan kulua (tuohon mennessä pitää leikki lopettaa ja alkaa vaihtamaan vaatteita), pienempänä "liikennevalo"-systeemi (keltainen lappu varoituksena, punaisesta on menettänyt jonkun etuuden). On huolehdittu hyvästä ravinnosta, ulkoilusta, liikunnasta ja mielekkäästä tekemisestä sekä siitä, että päivä jäsentyy rutiineihin. Voin kyllä ihan hyvällä omallatunnolla sanoa että olemme tehneet kaikkemme, aivan kaikkemme. Siitä huolimatta älykäs (testattu on) poikamme käy nyt koulua pienryhmässä ja juurikin tuon sensorisen integraation häiriön takia hänen reagoimisensa isoissa ryhmissä, hälinässä tai muuten virikerikkaassa ympäristössä poikkeaa tavallisen lapsen reagoinnista. Saa raivareita ja ääntä varsinkin piisaa. Tai sitten yliriehaantuu niin, ettei häneen saa oikein enää kontaktia. Kotona purkautuu tietenkin se, että koulussa pinnistää äärimmilleen että jaksaa siellä käyttäytyä. Lisäksi esim. isovanhempien kanssa ollessa on aivan unelmalapsi, mutta sitten kotiin tullessa saattaa saada raivarit kun on skarpannut siellä mummun ja papan kanssa. Raivarin saattaa aiheuttaa esim. vaatteen pesuohjelappu joka yhtäkkiä tuntuu pahalta niskassa. Ihan yhtä pahoja meidän lapsemme raivarit eivät ole, kuin mitä ap kertoo omastaan, mutta samaistun kyllä täysin. Ei todellakaan ole aina kyse siitä, että lapsella "ei ole ollut rajoja" tai että olisi vanhemmuus hukassa. Meillä on auttanut tuo SI-terapia ja se, että olemme myös kotona tehneet mahdolliseksi lapsen tehdä tuohon terapiaan liittyviä harjoitteita. Mutta ennen kuin tiesimme mistä oli kyse, ahdistus ja huoli oli tosi kova ja tietysti jaksaminen oli myös koetuksella. Nyt kun tiedämme mistä kaikki johtuu, osaamme itsekin toimia paremmin. Eli älä ap anna periksi, vaadi niitä tutkimuksia. Perustele että tulee tässä vaiheessa halvemmaksi se avun saaminen, kuin jos odotellaan vielä muutama vuosi. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.  

Nythän on niin, että vaikka koulussa ollaan sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse diagnoosia eikä lääkitystä, te vanhempina teette lopullisen päätöksen.  Kuten itsekin kirjoitit, opettajat eivät näe lapsesta kuin yhden puolen, sen haaveellisen add:n. Te miehesi kanssa näette myös lapsenne keskittymiskyvyttömän adhd-puolen. Kyllähän asialle on tehtävä jotakin, ennen kuin te ja lapsi itse nääntyy lapsen keskittymiskyvyttömyyteen. Sitäpaitsi opettajilla ei ole pätevyyttä tehdä diagnooseja kenestäkään, mutta lääkäreillä on.

Jos sinun ja miehesi mielestä lapsesi tarvitsee adhd-diagnoosin, te järjestätte hänet tutkimuksiin. Tutkimuksista ei ole mitään haittaa. Ulkopuolisille kyseenalaistajille (esimerkiksi opettajille) voitte perustella tutkimuksiin hakeutumista sillä, että on hyvä tarkistaa asia. Jos lääkärit ovat samaa mieltä kuin opettajat, on ihan hyvä. Jos taas lääkärit ovat teidän kannallanne, sekin on hyvä. Mieletäni te ette ole kuitenkaan selitysvelvollisia kenellekään, miksi haluatte lapsenne neurologisiin tutkimuksiin.

Hankkikaa lähete lapsellenne neuropsykologisiin tutkimuksiin lapsen omalääkärin kautta. Myös koululääkäri voi kirjoittaa lähetteen. Siinä koululääkäri ei kuuntele lapsen opettajia vaan teitä. Tsemppiä. 

Varmasti on erityislapsi, mutta tarvitsee silti rajat... Lukemani perusteella saa mm. potkia tuntitolkulla istuimia, maata lauteiden alla kunnes taksikuski saapuu, valita kymmenistä vaatevaihtoehdoista. Meillä ON kokemusta vastaavasta tilanteesta ja todella rankoista raivareista, mutta olen aina pyrkinyt siihen että kohtuullisen ajan kuluttua on laitettava joku tolkku käytökseen. Olen monesti pukenut ja kantanut lapsen joka käyttäytyy kuin riivattu ihan jo siksi että hän itsekin rauhoittuu kun tilanne vaihtuu seuraavaan. Suuttua ei pidä mutta TOIMIA täytyy silti. On tosi raskasta erityislapselle myöskin tuntea hallitsevansa koko arjen kulkua omalla tahdollaan.

Ei ainakaa ADD. Mutta maanisdepressiivinen oire tuo jatkuva juttelu on.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että saan tästä hirveän raivomyrskyn, mutta minusta kyse on lepsusta vanhemmuudesta. Nyt puuttuminen on vaikeampaa, kun lapsi on noin iso. Mutta jos lapsi ei tule autosta vaan potkii selkänojaa, hänet kannetaan sieltä ja sanotaan, että tuommoista ei vain tehdä. Ja jos juoksee pitkin kotia ympyrää tai menee saunan lauteiden alle, hänet keskeytetään ja pistetään jäähylle. Mutta tuon ikäisen lapsen käytökseen on hankalaa puuttua. Sille olisi pitänyt laittaa piste jo aiemmin. Rajat, hyvät ihmiset, rajat. Säännöt, rutiinit. Ja toisaalta rangaistukset, palkinnot, vaatimukset.

Miten voit olla sitä mieltä että kyse on lepsusta vanhemmuudesta kun et tiedä onko ap lepsu vai tiukka vanhempi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koetin saada hammaspesulle, piti kantaa sinne. Sen jälkeen juoksi ympyrää huutaen "hiki!hikihihi! " ja täristen. Koetin selittää että juoksemallahan se hiki tulee, minkä seurauksena yritti lyödä ja ryömi lopulta saunaan lauteiden alle! Tuli esiin vasta kun taksikuski soitti ovikelloa.

Tyttö aloitti koulun pienryhmässä, tämä päätös tehtiin eskarissa ja koulu onkin mennyt hyvin. Tyttö on käynyt käyttäytymiserapiassa ym ja joulun alla oli palaveri jossa mukana oli myös tytön opettaja, tuolloin tehtiin päätös että vaikka tytössä on add-piirteitä niin hän ei tarvitse tutkimuksia eikä lääkitystä! Olin pettynyt.

Opettaja ym. näkevät kohteliaan, iloisen , ajatuksiin vaipuvan mutta fiksun tytön. KUKAAN ei ole joutunut ottamaan syliin hysteriaan itsensa ties mistä syystä lietsonutta 8-vuotiasta, kiskomaan tätä pöytien alta ja sohvan takaa, tarjoamaan viisia housuja ja kuusia sukkia joissa on kaikissa vikaa... Tyttö puhuu TAUOTTA ja puheen aikana toiminta keskeytyy, läksyjen teko ja pukeminen jää höpötyksen varjoon. 80% ajasta ei edes puhu mitään tärkeää ja alamme olla miehen kanssa täysin uupuneita jatkuvan höpinän kuunteluun! On vaikea uskoa, että pelkkä puheen kuunteleminen uuvuttaa mutta niin se vain on.

Eilen kirjastolta lähtiessä oli juosta bussin alle ja kun pidin puhuttelun aiheesta, otti autossa vaatteet pois ja heitti niitä päälleni huutaen " KYLLÄ SAA JUOSTA! KYLLÄSAAKYLLÄSAAAA!" Potki selkänojaa ja kirkui. Kotipihaan päästessä kieltäytyi poistumasta autosta ja istui takapenkillä pelkät trikoot ja toppi yllä tunnin.

Mies sanoo, että tytöllä on vikaa päässä

. Rakastaa tyttöä, mutta on väsynyt. Ymmärrrän kyllä. Minä olen työtön, mies taas joutuu työpäivän jälkeen katsomaan tälläistä!

Tytössä on valtavasti hyviä puolia , valtavasti rakastettavaa . On hyvä matikassa, taiteellisesti lahjakas, tunteellinen, iloinen ja pitää mielellään laulu sekä tanssi-esityksiä :) Ihana tyttö. Mutta sitten se kolikon toinen puoli.. Add tai mikä lie häiriö, joka saa menon muistuttamaan välillä manaajaa! Tyttö tarvitsee mielestäni jonkinlaisen lääkityksen, mutta milläs todistan asian ? :(

Kyllä tuo kuulostaa joltakin muulta. Menkää neurologin vastaanotolle. Vielä parempi olisi mennä neuropsykaitrille.

Oikeasti. Saatte diagnoosin ja lähetteet ja apua.

Adhd ei yleensä (lapsille annetaan harvoin add-diagnoosia) ilmene tytöillä ylivilkkautena vaan passivoitumisena ja keskittymisvaikeutena.

Voimia!

Itse nyt jo aikuisen adhd-lapsen, nykyisen add-aikuisen pojan äiti. Pojalla epäilys apsergerista ja muista terveydellisistä syistä mentiin koko lapsuus ja nuoruus ilman lääkitystä. Kyllä vaati voimia. Yksin olin.

No voihan yksinkertaisuus. ADD on tytöllä yleisempi, mutta se ei tarkoita sitä etteikö tytöillä voisi olla myös ADHD. Minusta tyttö kuulostaa klassiselta ADHD-tapaukselta.

Pahoittelen, että ehdin lukemaan vain muutaman viestin avauksen lisäksi.

Olen erityisopettaja (alakoulun pienryhmä) ja kokemukseni ja kuvauksesi perusteella olisi hyvä pohtia aspergerin yms. kartoittamista. Olen kohdannut useita kuvauksesi kaltaisia lapsia, joilla toiminta/rooli on kodissa erilainen kuin muualla (koulu, kerhot jne). Mahdolliset tukimuodot perheellenne pitää olla räätälöity oikein lapsen haasteiden mukaisesti (lääkoitys, terapiat, perhety yms.).

Kuvaustasi lukiessa mieleeni tuli useammankin opettamani lapsen kasvot, jotka ovat koulussa rauhallisia, mutta kotona aggressiivisia ja jopa väkivaltaisia. Tilanteen jatkuessa perheen tilanne menee aina vain pahempaan solmuun. Te tarvitsette ja ansaitsette enemmän apua, kuin mitä teillä nyt on.

Ei toi mielestäni ihan ADD:ltä kuulosta. Tosin voihan siinä lisäksi olla muutakin. Mutta ehkä enemmän kuulostaa ADHD:lta.

Jotain on teillä sitten kasvauksessa mennyt jo varhain metsään. Ei tuon ikäinen pysty impulsiivisuttaan, levottomuuttaan yms. add/adhd-piirteitään peittämään koko pitkää koulupäivää niin hyvin ettei koulussa olisi häiriöksi jos kotona meno on tuota. Mutta niinhän se usein onkin. Koulussa kun on kuri, sitä vaaditaan, vaihtoehtoja ei anneta jne. niin ne itse perkeleetkin kyllä taipuvat edes jonkinlaiseen käytökseen. Kotona ja vapaa-ajalla sitten täys villi länsi päällä kun vanhemmat ei saa mitään otetta lapsiinsa. Jos olisi jokin keskittymisdiagnoosi, se oireilisi myös koulussa enemmän. Tuo kuulostaa lähinnä uhmalta, teidän vanhempien kyykyttämiseltä ja vedättämiseltä, testailulta että miten tänään annatte periksi.

Se H vielä diagnoosiin ja menkää uudestaan lääkäriin, eihän tuota jaksa päivästä toiseen.

Auttava Äiti. kirjoitti:

Älä jaksa.... mihin vanhat oikeat tavat on mennyt SE VAATII AIKAA!!! Ei pelkästään vanhemmilta (vanhemmalta) vaan myös ravinnosta ja jos on syönyt noita "add/adhd " "lääkkeitä=päihteitä" niin se vie aikaa ennenkun keho palautu noista AMFETAMIINI Johdannaisista! Enkä puhu päivistä enkä viikoista. Aika lopettaa tuo tekosyy että ainakun lapsella on jotain niin hänen vika.... hohhoijaa. En sano pahalla mutta on aika katsoa omaan mieleen ja mitä sinne tunkee. Pseudolääkäreiltä = psykiatrit ja moni neurologi varsinkin ADHD/ADD tyhmin hemmetin keksitty muotisairaus mitä on. Oma mieheni=Neurologi sai potkut. Kun oli määrännyt noita roska amfetamiineja (medikinet, ritalin, concerta sekä ylvanse myrkkyä. ) nyt miltei jokainen potilaista (aikuisista ) on kadulta ostamassa amfetamiinia ja methamfetamiinia kun ei onnistu mikään kun reseptit loppuu noihin kaikilta muutaman v päästä pikkuhiljaa. Siinä sitten ihmetelkää miksi on vihaista oloa, ei voi keskittyä mihinkään!

Ja kappas lopetus oireet =VIEROITUSOIREET eivät kestäkkään 3pv eikä edes 3vk vaan lähemmäs kuukausia ja vuosia. (Riippuen kuinka ison toleranssin on itselle hankkinut) toleranssi=kehon riippuvuus.

Älkää herranjestas lapsille antako, kasvaville aivoille voi ja tulee pysyvät vammat. VAIN koska ette jaksa olla vanhempia? Ette ole yhtään parempia kun Eerikan(levätköön rauhassa) ="sairas" äitipuoli joka joutaa mielisairaalaan lopun elämäksi. TÄSSÄ ERONA ON VAIN fyysinen pakkopaita (sidonta) ja kemiallinen = stimulantit sekä myrkylliset antipsykootit = kemialliset lobotomiat ja pakkopaidat. Olen oppinut vuosien virheistä ja tuo hymyn huulilleni kun näen. Lapseni hymyilevän ja OLEVAN LAPSI. Kiitos,Terveisin Äiti.

Vaikutat itse olevan todella tyhmä. Lapsen lääkitsemisessä täytyy tietysti punnittaa tarkkaan hyödyt ja haitat. Harva varmasti kuitenkaan lääkitsee omaa lastaan itsensä vuoksi, vaan juurikin lapsen. Täysin pöyristyttävän törkeää, että oikeasti viittaat ADHD-lapsen vanhempia, jotka turvautuvat lääkkeisiin niin lapsen murhaajaan. Häpeä!

Vanhemmat eivät kaipaa syyllistämistä, vaan tukea ja ymmärrystä. Joskus lääkkeet vain ovat se viimeinen vaihtoehto, mikä voi myös säästää lapsen monelta pahalta tulevaisuudessa, kun esim. koulu on lääkkeiden ansiosta sujunut paremmin. Aivojen kemiallista ongelmaa ei valitettavasti paranneta ruokavaliolla tai tahdonvoimalla.

Vierailija kirjoitti:

En ole ammattilainen, mutta omaan korvaan kuulostaisi että on kyse jostain muustakin kuin ADD.sta. Toki tapauksia on erilaisia, mutta vieraalta kuulostaa tuo meno. ADD.n mukanahan voi monesti tulla liitännäisiä, mt-ongelmia tai esim.aistiyliherkkyyksiä. Itse olin lapsena pääosin hyvin rauhallinen ja omiin ajatuksiin vaipuvat unelmoija,sekä koulussa että kotona. En saanut koskaan mitään tuollaisia kohtauksia tai ollut hankala muutenkaan.

-Eräs add-aikuinen

Minä puolestani sain kiukkukohtauksia kotona. Olin maailman herkin loukkaantumaan ihan mistä tahansa ja kotona sitten paiskoin ovia, kiukuttelin  ja poistuin omaan huoneeseeni mielenosoituksellisesti aina, kun herkkiä tunteitani loukattiin. Tosin oli vikaa myös sisaruksissanikin, jotka teini-ikäisinä ottivat ohjelmanumerokseen minut raivon partaalle ärsyttämisen. He tiesivät, kuinka helposti käämini kärähtivät. 

Nykyään olen jokseenkin rauhallinen. Jumitan tietysti säännöllisesti pääni sisällä ja olen taipuvainen haaveiluun. Add-aikuinen, ei diagnosoitu vielä.  

Jos ei edes toimintaterapiaa saanut, niin huono lääkäri.

Adhd eikä niinkään add.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei edes toimintaterapiaa saanut, niin huono lääkäri.

Säästöjen takia toimintaterapiaan on pitkät jonot monessa kunnassa. Myöntävät kitsaasti, sitä pitää vanhempien vaatia (toimintaterapeutin kartoitusta siis). Lisäksi jos koulussa on mennyt tähän asti ok siellä pienryhmässä, niin lääkäri saattaa ajatella että "katellaan nyt". Mikä ei tietenkään ole oikein.  

Auttava Äiti. kirjoitti:

Älä jaksa.... mihin vanhat oikeat tavat on mennyt SE VAATII AIKAA!!! Ei pelkästään vanhemmilta (vanhemmalta) vaan myös ravinnosta ja jos on syönyt noita "add/adhd " "lääkkeitä=päihteitä" niin se vie aikaa ennenkun keho palautu noista AMFETAMIINI Johdannaisista! Enkä puhu päivistä enkä viikoista. Aika lopettaa tuo tekosyy että ainakun lapsella on jotain niin hänen vika.... hohhoijaa. En sano pahalla mutta on aika katsoa omaan mieleen ja mitä sinne tunkee. Pseudolääkäreiltä = psykiatrit ja moni neurologi varsinkin ADHD/ADD tyhmin hemmetin keksitty muotisairaus mitä on. Oma mieheni=Neurologi sai potkut. Kun oli määrännyt noita roska amfetamiineja (medikinet, ritalin, concerta sekä ylvanse myrkkyä. ) nyt miltei jokainen potilaista (aikuisista ) on kadulta ostamassa amfetamiinia ja methamfetamiinia kun ei onnistu mikään kun reseptit loppuu noihin kaikilta muutaman v päästä pikkuhiljaa. Siinä sitten ihmetelkää miksi on vihaista oloa, ei voi keskittyä mihinkään!

Ja kappas lopetus oireet =VIEROITUSOIREET eivät kestäkkään 3pv eikä edes 3vk vaan lähemmäs kuukausia ja vuosia. (Riippuen kuinka ison toleranssin on itselle hankkinut) toleranssi=kehon riippuvuus.

Älkää herranjestas lapsille antako, kasvaville aivoille voi ja tulee pysyvät vammat. VAIN koska ette jaksa olla vanhempia? Ette ole yhtään parempia kun Eerikan(levätköön rauhassa) ="sairas" äitipuoli joka joutaa mielisairaalaan lopun elämäksi. TÄSSÄ ERONA ON VAIN fyysinen pakkopaita (sidonta) ja kemiallinen = stimulantit sekä myrkylliset antipsykootit = kemialliset lobotomiat ja pakkopaidat. Olen oppinut vuosien virheistä ja tuo hymyn huulilleni kun näen. Lapseni hymyilevän ja OLEVAN LAPSI. Kiitos,Terveisin Äiti.

Mikähän diagnoosi tälle kuuluisi :D

Jotenkin tarttis nyt päästä perheneuvolaan tai lääkäriin ja sitä kautta psyk.polille. Video voisi auttaa.

Voimia. Hae itellesikin apua jaksamiseen. AD(H)D on todella kuormittava painolasti erityisesti hoitamattomana. Hoidettunakin joo, mutta ei yhtään niin kauheaa. T: add-lapsen add-äiti.

Vierailija kirjoitti:

Ei lääkkeitä. Yritä nyt kuitenkin kaikki muut keinot ensin. 

Voi olla että ne lääkkeet ovat ainoa asia mikä auttaa. Eräs ADD-aikuinen ei suostu lääkitykseen koska lukee lääkeselosteista mitä lääkkeet voivat aiheuttaa. No vastapainona ei sitten pysty opiskelemaan kun mikään ei kiinnosta eikä huvita. Mitään aloittamaansa ei vie loppuun (aloittaa monia harrastuksia ja lopettaa kaikki ennen pitkää). Elämä näyttää olevan pelkkää tuuliajoa. Huolettaa vaan kuinka käy kun etävanhempi lakkaa maksamasta laskuja ja elättämästä. Lääkitys voisi kyllä tuoda avun ja auttaa keskittymään asioihin.

Hui, ap:n kirjoitus on kun minusta lapsena! Kaikille joiden mielestä ADD:it ei voi saada ns. raivokohtauksia, kyllä voi. Sekosin penskana (ja välillä teininäkin) joskus ihan täysin kun se pakolla keskittyminen ja energia mikä vaadittiin normaalilta vaikuttamiseen vaan loppui.

Auttava Äiti. kirjoitti:

Älä jaksa.... mihin vanhat oikeat tavat on mennyt SE VAATII AIKAA!!! Ei pelkästään vanhemmilta (vanhemmalta) vaan myös ravinnosta ja jos on syönyt noita "add/adhd " "lääkkeitä=päihteitä" niin se vie aikaa ennenkun keho palautu noista AMFETAMIINI Johdannaisista! Enkä puhu päivistä enkä viikoista. Aika lopettaa tuo tekosyy että ainakun lapsella on jotain niin hänen vika.... hohhoijaa. En sano pahalla mutta on aika katsoa omaan mieleen ja mitä sinne tunkee. Pseudolääkäreiltä = psykiatrit ja moni neurologi varsinkin ADHD/ADD tyhmin hemmetin keksitty muotisairaus mitä on. Oma mieheni=Neurologi sai potkut. Kun oli määrännyt noita roska amfetamiineja (medikinet, ritalin, concerta sekä ylvanse myrkkyä. ) nyt miltei jokainen potilaista (aikuisista ) on kadulta ostamassa amfetamiinia ja methamfetamiinia kun ei onnistu mikään kun reseptit loppuu noihin kaikilta muutaman v päästä pikkuhiljaa. Siinä sitten ihmetelkää miksi on vihaista oloa, ei voi keskittyä mihinkään!

Ja kappas lopetus oireet =VIEROITUSOIREET eivät kestäkkään 3pv eikä edes 3vk vaan lähemmäs kuukausia ja vuosia. (Riippuen kuinka ison toleranssin on itselle hankkinut) toleranssi=kehon riippuvuus.

Älkää herranjestas lapsille antako, kasvaville aivoille voi ja tulee pysyvät vammat. VAIN koska ette jaksa olla vanhempia? Ette ole yhtään parempia kun Eerikan(levätköön rauhassa) ="sairas" äitipuoli joka joutaa mielisairaalaan lopun elämäksi. TÄSSÄ ERONA ON VAIN fyysinen pakkopaita (sidonta) ja kemiallinen = stimulantit sekä myrkylliset antipsykootit = kemialliset lobotomiat ja pakkopaidat. Olen oppinut vuosien virheistä ja tuo hymyn huulilleni kun näen. Lapseni hymyilevän ja OLEVAN LAPSI. Kiitos,Terveisin Äiti.

Entäs ne, jotka eivät koskaan ole syöneet lääkkeitä ADHD:n hoitoon ja silti on selkeät oireet. Itse olen onnekas ja kompensoin tuota älykkyydellä ja muilla taidoilla, mutta ADHD on ihan oikea poikkeama ja vaikuttaa erityisesti työmuistin toimintaan. Yleensä neuroPSYKIATRI, ei neurologi, tekee diagnoosin ja hoitosuunnitelman. Ei kenellekään tietenkään saa lääkkeitä tuputtaa, mutta jotkut sitä oikeasti tarvitsevat, toisaalta itsekin haluaisin nähdä pitkittäistutkimuksia ADHD lääkkeiden vaikutuksista ja aloitusiän vaikutuksesta niihin.

ADHD on paljon enemmän kuin käyttäytymisen ongelmat ja kaikilla ADHD lapsista ei edes ole vakavia käytösongelmia. Ennen ADHD:n "löytöä" lapset joilla se on leimattiin tyhmiksi vaikka olisivatkin olleet älykkäitä, ja nykyään heidätkin pystytään ottamaan mukaan opintoihin ja heidät osataan ottaa paremmin huomioon kouluissa. Ollaanko tosiaan menty huonompaan suuntaan sillä, että saadaan älykkäät lapset mukaan opetukseen?