Lue keskustelun säännöt.
Aamuni add-tytön ,joka "ei tarvitse tutkimuksia eikä lääkitystä" kanssa" Olen täysin poikki
04.04.2017 |
koetin saada hammaspesulle, piti kantaa sinne. Sen jälkeen juoksi ympyrää huutaen "hiki!hikihihi! " ja täristen. Koetin selittää että juoksemallahan se hiki tulee, minkä seurauksena yritti lyödä ja ryömi lopulta saunaan lauteiden alle! Tuli esiin vasta kun taksikuski soitti ovikelloa.
Tyttö aloitti koulun pienryhmässä, tämä päätös tehtiin eskarissa ja koulu onkin mennyt hyvin. Tyttö on käynyt käyttäytymiserapiassa ym ja joulun alla oli palaveri jossa mukana oli myös tytön opettaja, tuolloin tehtiin päätös että vaikka tytössä on add-piirteitä niin hän ei tarvitse tutkimuksia eikä lääkitystä! Olin pettynyt.
Opettaja ym. näkevät kohteliaan, iloisen , ajatuksiin vaipuvan mutta fiksun tytön. KUKAAN ei ole joutunut ottamaan syliin hysteriaan itsensa ties mistä syystä lietsonutta 8-vuotiasta, kiskomaan tätä pöytien alta ja sohvan takaa, tarjoamaan viisia housuja ja kuusia sukkia joissa on kaikissa vikaa... Tyttö puhuu TAUOTTA ja puheen aikana toiminta keskeytyy, läksyjen teko ja pukeminen jää höpötyksen varjoon. 80% ajasta ei edes puhu mitään tärkeää ja alamme olla miehen kanssa täysin uupuneita jatkuvan höpinän kuunteluun! On vaikea uskoa, että pelkkä puheen kuunteleminen uuvuttaa mutta niin se vain on.
Eilen kirjastolta lähtiessä oli juosta bussin alle ja kun pidin puhuttelun aiheesta, otti autossa vaatteet pois ja heitti niitä päälleni huutaen " KYLLÄ SAA JUOSTA! KYLLÄSAAKYLLÄSAAAA!" Potki selkänojaa ja kirkui. Kotipihaan päästessä kieltäytyi poistumasta autosta ja istui takapenkillä pelkät trikoot ja toppi yllä tunnin.
Mies sanoo, että tytöllä on vikaa päässä
. Rakastaa tyttöä, mutta on väsynyt. Ymmärrrän kyllä. Minä olen työtön, mies taas joutuu työpäivän jälkeen katsomaan tälläistä!
Tytössä on valtavasti hyviä puolia , valtavasti rakastettavaa . On hyvä matikassa, taiteellisesti lahjakas, tunteellinen, iloinen ja pitää mielellään laulu sekä tanssi-esityksiä :) Ihana tyttö. Mutta sitten se kolikon toinen puoli.. Add tai mikä lie häiriö, joka saa menon muistuttamaan välillä manaajaa! Tyttö tarvitsee mielestäni jonkinlaisen lääkityksen, mutta milläs todistan asian ? :(
Kommentit (169)
Kuulostaa todella tutulta, melkein kuin olisin itse kirjoittanut. Meillä pojalla ADHD, koulussa käyttäytyy hyvin, mutta kotona helvetti irti. Suosittelen, että viet lapsesi lastenneurologin vastaanotolle -vaikka sitten yksityiselle- jos et muualle lähetettä saa. Oman kokemukseni mukaan mitään ei saa automaattisesti, vaan aivan kaikesta on taisteltava. Se on hyvin väsyttävää, mutta lapsen parhaan vuoksi sitä tekee mitä vaan. Meillä viimein avustuskuvio toimii varsin hyvin: neurologi, pienluokka, lääkitys jne. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoijalla ei taida olla tietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä, eikä neurologiasta. Vanhemmille voimia raskaaseen tilanteeseen ja toivottavasti saatte apua. Terveisin opettaja (pitkä kokemus lasten kanssa)
Vanhemmuuden puutetta, vuorovaikutuksen pulmia. Teillä vanhemmilla. Suurin osa näustä "add-lapsiperheistä" on näitä. Hakekaa apua. Lapsille ei lääkkeitä ennen kuin perheen sisäiset asiat ovat kunnossa. T. Lastenpsykiatrian sh
Teillä on mitä luultavimmin vanhemmuuden saralla pulmia. Vuorovaikutusongelmia, kyvyttömyyttä kasvattaa ja vetää rajoja tai yhteistä linjaa vanhempina.
Suuri joukkio add-perheistä ja muös adhd-perheistä on näitä. Hakekaa apua vuorovaikutuspulmiinne. Ennen kuin vuprovaikutysasiat selvitetty tai tutkittu ei lapsen lääkitsemiselle ole mitään tarvetta. Käy sääliksi ne vanhemmat, jotka haluavat lapselle vain lääkkeen. Hakevat sen sitten yksityisen kautta ja pahimmassa tapauksessa eri lääkityskokeiluja kertyy lapselle parin vuoden aikana useita, jopa kymmenen. Näitäkin on nähty. "Kun lääke auttaa hetken, mutta sitten teho laimenee..." Joo, missäköhän perimmäinen syy... Hakekaa perheneuvolan tai lastensuojelun kautta apua :)
T. Lastenpsykiatrian työntekijä
Nykyajan pullamössövanhemmat haluaa heti lapselle lääkityksen kun on vähän ongelmia. Ne vaikuttaa henkiseen ja fyysiseen kehitykseen ja voi tuoda lisää ongelmia. Niihin ongelmiin on sitten uudet lääkkeet varmaan sitten. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskat vanhemmat eivät jaksa hoitaa lapsiaan kunnolla, ja monelle tulee yllärinä, että lapsen hoito on työlästä toistoa ja rajojen asettamista. Vanhemmat menevät laiskuuttaan helpoimman kautta ja turruttavat lapsen mielialalääkkeillä sellaiseen limboon, josta ei myöhemmin enää kevyin menetelmin noustakaan.
Aika pelottavan ymmärtämättömiä nämä lastenpsykiatrian ammattilaiset täällä. On surullista, jos edes ammattilaiset eivät ymmärrä, että ADHD on aivojen neurologinen häiriötila. Vanhemmat eivät voi sitä aiheuttaa. Itse äitinä tiedän tehneeni lapseni eteen aivan kaiken, mitä ikinä olen pystynyt. Mutta jatkakaa toki syyllistämistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa meille kokeilemaan ADHD-lapsen vanhemmuutta! Katsotaan, kuinka kauan jaksatte.
T: "Laiska vanhempi, jonka vanhemmuus on hukassa"
Vierailija kirjoitti:
Teillä on mitä luultavimmin vanhemmuuden saralla pulmia. Vuorovaikutusongelmia, kyvyttömyyttä kasvattaa ja vetää rajoja tai yhteistä linjaa vanhempina.
Suuri joukkio add-perheistä ja muös adhd-perheistä on näitä. Hakekaa apua vuorovaikutuspulmiinne. Ennen kuin vuprovaikutysasiat selvitetty tai tutkittu ei lapsen lääkitsemiselle ole mitään tarvetta. Käy sääliksi ne vanhemmat, jotka haluavat lapselle vain lääkkeen. Hakevat sen sitten yksityisen kautta ja pahimmassa tapauksessa eri lääkityskokeiluja kertyy lapselle parin vuoden aikana useita, jopa kymmenen. Näitäkin on nähty. "Kun lääke auttaa hetken, mutta sitten teho laimenee..." Joo, missäköhän perimmäinen syy... Hakekaa perheneuvolan tai lastensuojelun kautta apua :)
T. Lastenpsykiatrian työntekijä
Keskustelun pointti on, ettei koulun mielestä tarvita tutkimuksiakaan, eli miten selvität vuorovaikutuksen tilanteen ilman tutkimuksia? Eikö muutenkin ADHD:n diagnosoimiseen kuulu muiden aiheuttajen poissulkeminen, ainakin itselläni meni puolitoista vuotta kaiken muun pois sulkemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on erityislapsi, mutta tarvitsee silti rajat... Lukemani perusteella saa mm. potkia tuntitolkulla istuimia, maata lauteiden alla kunnes taksikuski saapuu, valita kymmenistä vaatevaihtoehdoista. Meillä ON kokemusta vastaavasta tilanteesta ja todella rankoista raivareista, mutta olen aina pyrkinyt siihen että kohtuullisen ajan kuluttua on laitettava joku tolkku käytökseen. Olen monesti pukenut ja kantanut lapsen joka käyttäytyy kuin riivattu ihan jo siksi että hän itsekin rauhoittuu kun tilanne vaihtuu seuraavaan. Suuttua ei pidä mutta TOIMIA täytyy silti. On tosi raskasta erityislapselle myöskin tuntea hallitsevansa koko arjen kulkua omalla tahdollaan.
Meillä on juuri 8 vuotta täyttänyt tyttö. Hän on 140 cm pitkä ja painaa 25 kg. Miten tässä tilanteessa toimit, jos tällainen lapsi pistää vastaan? Itse olen ihan normaalikokoinen naisihminen, ja valitettavasti minä en rimpuilevaa isoa lasta saa vaikka saunan lauteiden alta ahtaasta paikasta. Mieheltäni onnistuu, mutta vaarana on lapsen satuttaminen, jos joutuu kiskomaan pois piilostaan. Etälamautintako ajattelet vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Aika pelottavan ymmärtämättömiä nämä lastenpsykiatrian ammattilaiset täällä. On surullista, jos edes ammattilaiset eivät ymmärrä, että ADHD on aivojen neurologinen häiriötila. Vanhemmat eivät voi sitä aiheuttaa. Itse äitinä tiedän tehneeni lapseni eteen aivan kaiken, mitä ikinä olen pystynyt. Mutta jatkakaa toki syyllistämistä..
Nuo syyllistämispuheet olivat selkeästi yhden kommentoijan käsialaa, tämän lastenpsykiatrian "ammattilaisen."
Itse tulen erittäin tiukan kurin perheestä. Olin itse kiltti ja tunnollinen oppilas. Koulusta kuitenkin suoriuduin hyvin, vaikka tarkkaavaisuushäiriö olikin. Välillä vastailin vääriin kysymyksiin tai en pystynyt kuuntelemaan ohjeita tai unohdin ne heti. Myöhästelin ja välillä oli kirjat kotona ym. Näihin ei kuitenkaan ikinä puututtu, kun sillä vähäiselläkin panostuksella sain hyviä arvosanoja. Kotona saatoin istua pöydän vieressä "lukemassa läksyjä" mutta todellisuusessa olin ajatuksiani kanssa kauas muualla.
Nyt taas aikuisena arki on aika kaaosta. Valmistua piti jo pari vuotta sitten. Pitääkö mun nyt alkaa syyttelemään vanhempia huonosta kasvatuksesta vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan pullamössövanhemmat haluaa heti lapselle lääkityksen kun on vähän ongelmia. Ne vaikuttaa henkiseen ja fyysiseen kehitykseen ja voi tuoda lisää ongelmia. Niihin ongelmiin on sitten uudet lääkkeet varmaan sitten. Hohhoijaa.
Ja wanhan hyvän ajan vanhemmat eivät niin tehneet ja kuriin pistetyt ja keskittymisongelmaiset lapset saivat sitten hyvätapaisesti ja ilman lääkkeitä ryssiä elämänsä. Luojan kiitos sain diagnoosin ja adhd-lääkkeet aikuisena, sain viimeinkin elämäni takaisin.
Perhenruvola tai lääkärin lähete lastenpsykiatrille. Lapsi kärsii tuollaisista oireista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ADD/ADHD on vaan kurin puutetta! Silloinkin kun saman perheen muut lapset on oireettomia vaikka kasvatus oli sama. Ja jos on kunnon kuri ja se lapsi on silti haahuileva ikiliikkuja, silloin se on vaan tyhmä. Kun oma lapsi osoittaa noita piirteitä niin pyöritellään päätä ja vakuutellaan että ei meidän Timo-Janicassa ole mitään vikaa, se ei vaan yritä tarpeeksi! Mitäs ei opi mitään tuntien opiskelusta huolimatta ja unohtelee kaikki tavarat kotiin, ei siinä voi olla mitään vikaa kun se kasvatettiin kunnolla ja se syö kasviksia.
Meneekö tämä iltasanomiin vai mitä saat tämän paskan keksimisestä?
Pitikö mennä pyöräyttämään kakaroita jollekin jännämiehelle. Turha valittaa nyt.
On eri asia vetää psyykenlääkitystä kasvuiässä vailla kapasiteettia ymmärtää niiden seuraukset, vailla informoitua tietoa niistä aikuisten tuputtamana, kuin aikuisena tietäen mitä niistä voi tulla ja omalla päätöksellä.
Ne ketkä kitisee että epäonnistui elämässä kun ei ollut lääkkeitä ja diagnoosia lapsuudessa niin mistä te tiedätte miten olisi käynyt jos olisitte vetäneet ja olisitte nuorena joutuneet "lääkeputkeen".
Vierailija kirjoitti:
On eri asia vetää psyykenlääkitystä kasvuiässä vailla kapasiteettia ymmärtää niiden seuraukset, vailla informoitua tietoa niistä aikuisten tuputtamana, kuin aikuisena tietäen mitä niistä voi tulla ja omalla päätöksellä.
Ne ketkä kitisee että epäonnistui elämässä kun ei ollut lääkkeitä ja diagnoosia lapsuudessa niin mistä te tiedätte miten olisi käynyt jos olisitte vetäneet ja olisitte nuorena joutuneet "lääkeputkeen".
Adhd- lääkkeet eivät varsinaiaesti ole mitään psyykelääkkeitä, vaan stimulantteja. Eikä niitä tarvitse syödä koko aikaa, vaan esim.viikonloput ja loma-ajat voi elää lääkkeettä.
Jotain eroavaisuutta on oltava koulun ja kodin välillä, jos koulussa kaikki mukamas menee hyvin ja homma levahtaa sitten kotona täysin käsiin. Vaikea kuvitella, että tyttö olisi koulussa normaali, jos kotona meno on tuollaista. Ei se tyttö pystyisi, tajuaisi tai jaksaisi tsempata koulupäivää, jos sillä olisi jokin hallitsematon tauti. Kyllä sen pitäisi näkyä mielestäni myös koulussa.