Lue keskustelun säännöt.
Aamuni add-tytön ,joka "ei tarvitse tutkimuksia eikä lääkitystä" kanssa" Olen täysin poikki
04.04.2017 |
koetin saada hammaspesulle, piti kantaa sinne. Sen jälkeen juoksi ympyrää huutaen "hiki!hikihihi! " ja täristen. Koetin selittää että juoksemallahan se hiki tulee, minkä seurauksena yritti lyödä ja ryömi lopulta saunaan lauteiden alle! Tuli esiin vasta kun taksikuski soitti ovikelloa.
Tyttö aloitti koulun pienryhmässä, tämä päätös tehtiin eskarissa ja koulu onkin mennyt hyvin. Tyttö on käynyt käyttäytymiserapiassa ym ja joulun alla oli palaveri jossa mukana oli myös tytön opettaja, tuolloin tehtiin päätös että vaikka tytössä on add-piirteitä niin hän ei tarvitse tutkimuksia eikä lääkitystä! Olin pettynyt.
Opettaja ym. näkevät kohteliaan, iloisen , ajatuksiin vaipuvan mutta fiksun tytön. KUKAAN ei ole joutunut ottamaan syliin hysteriaan itsensa ties mistä syystä lietsonutta 8-vuotiasta, kiskomaan tätä pöytien alta ja sohvan takaa, tarjoamaan viisia housuja ja kuusia sukkia joissa on kaikissa vikaa... Tyttö puhuu TAUOTTA ja puheen aikana toiminta keskeytyy, läksyjen teko ja pukeminen jää höpötyksen varjoon. 80% ajasta ei edes puhu mitään tärkeää ja alamme olla miehen kanssa täysin uupuneita jatkuvan höpinän kuunteluun! On vaikea uskoa, että pelkkä puheen kuunteleminen uuvuttaa mutta niin se vain on.
Eilen kirjastolta lähtiessä oli juosta bussin alle ja kun pidin puhuttelun aiheesta, otti autossa vaatteet pois ja heitti niitä päälleni huutaen " KYLLÄ SAA JUOSTA! KYLLÄSAAKYLLÄSAAAA!" Potki selkänojaa ja kirkui. Kotipihaan päästessä kieltäytyi poistumasta autosta ja istui takapenkillä pelkät trikoot ja toppi yllä tunnin.
Mies sanoo, että tytöllä on vikaa päässä
. Rakastaa tyttöä, mutta on väsynyt. Ymmärrrän kyllä. Minä olen työtön, mies taas joutuu työpäivän jälkeen katsomaan tälläistä!
Tytössä on valtavasti hyviä puolia , valtavasti rakastettavaa . On hyvä matikassa, taiteellisesti lahjakas, tunteellinen, iloinen ja pitää mielellään laulu sekä tanssi-esityksiä :) Ihana tyttö. Mutta sitten se kolikon toinen puoli.. Add tai mikä lie häiriö, joka saa menon muistuttamaan välillä manaajaa! Tyttö tarvitsee mielestäni jonkinlaisen lääkityksen, mutta milläs todistan asian ? :(
Kommentit (169)
Oletteko käyneet perheneuvolassa ja siellä tehty neuropsykologisia testejä? Meillä eteni tuota kautta asiat hyvin nopeasti. Pääsimme lastenlääkärille, joka teki adhd-diagnoosin. Meillä lapsen oireet näkyivät erittäin selvästi myös päivähoidossa.
Muista olla perheneuvolassa tiukkana ja kertoa totuus, ei yhtään ongelmien kaunistelua. Jaksamista! Lääkitys auttoi meillä todella hyvin koulunkäyntiin. Viikonloput sitten vapaata lääkkeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäköhän siellä kotona niin ärsyttää, että siellä ei jaksa vaikka koulussa jaksaa?
Liikaa vaihtoehtoja. Ei nuo lapset jaksa vastuuta valitsemisesta.
Nyt tehdään näin ja näin ja laitat nämä ja nämä ja kerrot koska tehdään ja mitä.
Meillä tuollainen poika sekoaa jos annan tiettyinä päivinä 2 vaihtoehtoa ja joutuu päättämään itse. Älä tee sitä.
Se voi myös johtua siitä että lapsi yrittää koulussa skarpata mikä sitten kotona ilmenee turhautumisena. Kuitenkin koti on aina koti ja kotona ei tarvitse skarpata eikä välttämättä jaksakkaan. Itselläni oli lapsena koulussa ja nykyään töissä tälläinen tilanne että koulussa ja töissä skarppaan ihan tappiin asti ja sitten olen kotona hyvin väsynyt ja turhautunut ja itkupotkuraivarit saattavat joskus yllättää.
T.aikuinen adhd
Olisiko kuitenkin psykiatrille enemmän tarvetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ammattilainen, mutta omaan korvaan kuulostaisi että on kyse jostain muustakin kuin ADD.sta. Toki tapauksia on erilaisia, mutta vieraalta kuulostaa tuo meno. ADD.n mukanahan voi monesti tulla liitännäisiä, mt-ongelmia tai esim.aistiyliherkkyyksiä. Itse olin lapsena pääosin hyvin rauhallinen ja omiin ajatuksiin vaipuvat unelmoija,sekä koulussa että kotona. En saanut koskaan mitään tuollaisia kohtauksia tai ollut hankala muutenkaan.
-Eräs add-aikuinen
Olen samoilla linjoilla tämän kirjoittajan kanssa. Pojallani on add-piirteitä (nyt jo 18-v) eikä hänellä ollut koskaan tuollaista "riehumista". Päinvastoin, melko verkkainen ja omiin maailmoihinsa uppoutuva. Ei kuulosta add:ltä yhtään.
Neurologisia tutkimuksia, lääkäriltä lähete sinne. Älä anna lekurille muuta vaihtoehtoa. perheneuvolaan yhteys, ja lastensuojeluilmoitus(tätä ei kannata pelätä, on eri asia olla lasuasiakkaana kun lapsi on itselleen ja kehitykselleen vaaraksi, kuin silloin kun itse vaikkapa on alkoholisti, ja lasua tarvitaan siksi). Noin pientä ei kannata lääkitä vielä. Ja tosiaan, videoit kohtauksia. Älä anna vaihtoehtoja, ne vaatteet laitetaan mitkä tilanteeseen sopii. Videoi myös mitä tapahtuu kun lapsi ei niitä vaatteita suostu pukemaan. T: 16-vuotiaan adhdtytön äiti. Tärkeintä on saada lapsi mahdollisimman aikasin ymmärtämään että hänellä on ongelmia. Tällöin hän ottaa apua vastaan nyt, ja myöhemminkin. Toisin kuin meillä, kun tyttäreni ei näe itsellään vikaa eikä ongelmaa, eikä siksi suostu hoidettavaksi, eikä ota mitään apua vastaan keneltäkään. Meillä myös erittäin älykäs, ja taiteellisesti lahjakas lapsi, joka ei osaa näitä taitojaan käyttää, koska sai apua liian myöhään. Nyt pelkona on että ei pääse ammattikouluun, ja vaikka pääsee, ei siellä pärjää. Saa pelätä myös että huono seura vetää puoleensa, tai että alkaa päihteillä "hoitamaan" itseään. NYT et anna periksi, vaan käytät kaikki kortit.
Lastensuojelun kautta voitte saada tukiperheen, jolloin saatte itse välillä levätä, ja jaksatte paremmin olla vanhempina haasteelliselle lapsellenne. Älä usko sitä että ette tarvitse apua, ja että lapsenne on vain normaali, ja itse ette osaa kasvattaa. Kun on riittävästi unta, ja riittävästi liikuntaa, ja ravitsevaa ruokaa jossa ei ole liikaa esim sokeria, niin lapsesta tulee rakastavassa ja rajat asettavassa perheessä kasvaa täysin normaalin rajoissa oleva ihminen. Jos näyttää että näistä kehyksistä huolimatta lapsi ei näytä kasvavan tasapainoisesti, on vika yleensä neurologinen, ei siis psyykkinen(ennen kuin siitä tulee myös psyykkinen, koska lapsen itsetunto kärsii, ja hän alkaa murkkuna oireilla myös sitä).
Joten vaikka et jaksaisi, niin ehdottomasti lasuun ainakin yhteys. Heillä on siellä tarjota perhetyötä, ja tukea tällaisiin asioihin. Ja muista vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lääkkeitä. Yritä nyt kuitenkin kaikki muut keinot ensin.
Ei välttämättä ole add:ta, tuo impulsiivinen käytös ei oikein viittaa siihen. Sanoisin ehkä enemmänkin adhd tai aistiyliherkkyys. Meillä auttoi pitkä toimintaterapiajakso ja kotona tarpeeksi huomiota ja tiukat säännöt ja aikataulut. Kotona lipsuminen saattaa olla syy siihen, että koton ja koulussa on ihan eri lapsi (huom. saattaa, en tarkoita loukata).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ongelma ei näy koulussa vaan ainostaan vanhempien kanssa, pitäisi ensisijaisesti tarkastella lapsen ja vanhempien suhdetta. Neurologiset ongelmat tunnistetaan kyllä, ei niitä voi pistää pois päältä koulun ajaksi. Entäpä perheneuvola, jos saisitte ohjeita kasvatuspuolelle?
Vierailija kirjoitti:
Ei lääkkeitä. Yritä nyt kuitenkin kaikki muut keinot ensin.
Mikä sinä olet kenenkään lääkehoitoa mestaroimaan?
Ap:n mukaan tyttö käy jo koulua pienryhmässä ja on ollut käyttäytymisterapiassa. Koulun kannalta pienryhmäluokka/erityisluokka ja henkilökohtainen avustaja ovat ne "kaikki muut keinot", ei sen jälkeen enää ole muuta.
Kuulostaa siltä että lapsi tarvitsee jatkotutkimuksia. Vie vaikka yksityiselle neurologille jos ei asia muuten etene. Oma poikani sai viimein diagnoosin ekaluokalla, vaikka itse epäilin as-tyypin ongelmia jo kolmevuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeks, oon pahoillani siitä mitä koette ja mitä tuun sanoon, mutta mites toi kasvatus? Neurologisia häiriöitä diagnosoidaan nykyään ihan liikaa. Musta toi vaikuttaa siltä että "minä ite"- ja "känkkäränkkä"-iän käsittely on menny jotenkin vähän vikaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ongelma ei näy koulussa vaan ainostaan vanhempien kanssa, pitäisi ensisijaisesti tarkastella lapsen ja vanhempien suhdetta. Neurologiset ongelmat tunnistetaan kyllä, ei niitä voi pistää pois päältä koulun ajaksi. Entäpä perheneuvola, jos saisitte ohjeita kasvatuspuolelle?
No kyllähän ne ongelmat näkyvät koulussa jos tyttö on pienryhmäluokalla, niihin on nykyään niin paljon tunkua ettei sellaiselle kovin helposti pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ammattilainen, mutta omaan korvaan kuulostaisi että on kyse jostain muustakin kuin ADD.sta. Toki tapauksia on erilaisia, mutta vieraalta kuulostaa tuo meno. ADD.n mukanahan voi monesti tulla liitännäisiä, mt-ongelmia tai esim.aistiyliherkkyyksiä. Itse olin lapsena pääosin hyvin rauhallinen ja omiin ajatuksiin vaipuvat unelmoija,sekä koulussa että kotona. En saanut koskaan mitään tuollaisia kohtauksia tai ollut hankala muutenkaan.
-Eräs add-aikuinen
Olen samoilla linjoilla tämän kirjoittajan kanssa. Pojallani on add-piirteitä (nyt jo 18-v) eikä hänellä ollut koskaan tuollaista "riehumista". Päinvastoin, melko verkkainen ja omiin maailmoihinsa uppoutuva. Ei kuulosta add:ltä yhtään.
Mutta se voi olla ADHD, minäkään en adhd lapsena ollut koko ajan menossa vaan vilkkaus tuli puuskissa, ei ollut siis koko aikaista. Saatoin viettää suuren osan päivästä haaveillen omissa oloissani mutta kun tuli häiriötekijöitä meni yli. Myös uudet ja jännittävät tilanteet laukaisivat vilkkauden. Ei se sitä tarkoita jos siellä kirjainten seassa olisi se H että oltaisiin koko ajan kuin sähköjäniksinä.
Yritä iloita siitä, että koulu sujuu. Ihan varmasti on parempi näin päin; se ennustaa valoisampaa tulevaisuutta.
Pidä päiväkirjaa oireista ja vaadi tutkimuksia. Tämä vaatii jaksamista, tiedän! Onko mahdollista hakeutua yksityiselle?
Onko aistiyliherkkyyksiä tutkittu? Onko jotain mikä laukaisee kohtauksia, vaikka karheat vaatteet. (Koulussahan niitä ei vaihdeta joten ne on jo pehmeät päällä).
Lapsi tarvitsee varmasti tiukkaa päiväohjelmaa, ennakointia ja muuttumattomuutta. Tuon tyyppiset lapset yleensä hyötyvät kuvista (kuvitettu päiväohjelma esim), eikä pelkkä sanallinen ohjeistus riitä. Sanat unohtuvat heti, kuvaan on helpompi palauttaa sillä se on pysyvä. Aamuohjelmastanne voisitte esim. tehdä kuvitetun lukujärjestyksen, josta koko ajan katsotaan, mitä tehdään seuraavaksi ja otetaan kuva pois, kun on valmista. Lapsellenne tällaisten toimintakoknaisuuksien hahmottaminen voi olla tosi hankalaa, hän ei oikeasti tiedä ja muista, mitä seuraavaksi tehdään.
Koulussa tällaisia toiminnanohjauksen apuvälineitä osataan käyttää, mikä varmaan helpottaa koulupäivää. Te voisitte saada ohjausta esim. oman kunnan toimintaterapeutilta. Ei ole tarkoituskaan, että ottaisitte tällaisen uuden menetekmän haltuun ihan omin neuvoinenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ammattilainen, mutta omaan korvaan kuulostaisi että on kyse jostain muustakin kuin ADD.sta. Toki tapauksia on erilaisia, mutta vieraalta kuulostaa tuo meno. ADD.n mukanahan voi monesti tulla liitännäisiä, mt-ongelmia tai esim.aistiyliherkkyyksiä. Itse olin lapsena pääosin hyvin rauhallinen ja omiin ajatuksiin vaipuvat unelmoija,sekä koulussa että kotona. En saanut koskaan mitään tuollaisia kohtauksia tai ollut hankala muutenkaan.
-Eräs add-aikuinen
Olen samoilla linjoilla tämän kirjoittajan kanssa. Pojallani on add-piirteitä (nyt jo 18-v) eikä hänellä ollut koskaan tuollaista "riehumista". Päinvastoin, melko verkkainen ja omiin maailmoihinsa uppoutuva. Ei kuulosta add:ltä yhtään.
Mutta se voi olla ADHD, minäkään en adhd lapsena ollut koko ajan menossa vaan vilkkaus tuli puuskissa, ei ollut siis koko aikaista. Saatoin viettää suuren osan päivästä haaveillen omissa oloissani mutta kun tuli häiriötekijöitä meni yli. Myös uudet ja jännittävät tilanteet laukaisivat vilkkauden. Ei se sitä tarkoita jos siellä kirjainten seassa olisi se H että oltaisiin koko ajan kuin sähköjäniksinä.
Hassua. Nimenomaan ongelmia tulee esiintyä koulussa, kotona ja ennen kouluikää jotta adhd-diagnoosi voidaan tehdä, totesi kouluth, koululääkäri ja näin todettiin myös neuron puolella. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä paremmin käyttäytymistä toki kyetään säätelemään.
Netistä muuten löytyy monta adhd/add-testiä, sekä ad(h)d:n diagnoosikriteerit. Aloittajan kannattaa lueskella.
Monet ylivilkkaat lapset ovat saaneet apua oireisiinsa myös runsaalla liikunnalla. Pitääkö tyttäresi juoksemisesta, uimisesta, pallopeleistä? Huippu-urheilijaäiti Marjo Matikainen-Kallström laittoi vilkkaat lapsensa liikkumaan erittäin runsaasti, ja oireet lievenivät. Ei ota jos ei annakaan :)
En ole ammattilainen, mutta omaan korvaan kuulostaisi että on kyse jostain muustakin kuin ADD.sta. Toki tapauksia on erilaisia, mutta vieraalta kuulostaa tuo meno. ADD.n mukanahan voi monesti tulla liitännäisiä, mt-ongelmia tai esim.aistiyliherkkyyksiä. Itse olin lapsena pääosin hyvin rauhallinen ja omiin ajatuksiin vaipuvat unelmoija,sekä koulussa että kotona. En saanut koskaan mitään tuollaisia kohtauksia tai ollut hankala muutenkaan.
-Eräs add-aikuinen