onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö taiteilija elämä pidä sisälään runsaasti päihteitä ja aina välillä neuroottinen lumihiutale on psykiatrisella osastolla miettimässä teemoja.

Ismo Alanko on ollut psykiatrisella osastolla ainakin muutaman kerran. Todellinen lahjakkuus vaikken taiteilijoita muuten niin arvostakaan. Olen kuullut myös, että osaston hoitajat teki kaikkensa, että sai sen miehen takaisin tasapainoon.

IISAKSONNI kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkiko? Pysähtyy tielle, kyykkyyn, tuijottaa katua, käskee ota kuva, ota kuva. Ihmiset siinä hiukan katsoo. Kuva siitä tiestä. Onnea vaan kaikille kenellä taiteilija puolisona.

Kuvailemasi henkilö ei ole minkään sortin taiteilija, ehkä pissis 14v?

-IISAK SONNI

Sinä olet tuttu kirkko cafesta.

Muistan parhaimmat palat isak sonnista juurikin suomi 24 chatin kirkko cafesta!

Jaa-a...näitä lueskellessa naurattaa ja hämmästyttää.Omituisia käsityksiä löytyy.Olen itse ammattitaiteilija (kuvataiteilija).

Jos nyt esim. n.joka 30 työskentelyapurahaa Hakenut taidemaalari sen saa,niin ei Suomen talous kaadu + myös säätiöt jakaa apurahoja.Haluaisin huomauttaa,että myös maksan kaiken taiteen tekemiseen liittyvän kuten 3000€ näyttelyvuokran ja 25% provision (myös kun en saa apurahaa ja koskaan se ei kata kaikkea).Tätä sisältöä voi käydä kuka vain katsomassa ilmaiseksi jos haluaa

Käytännössä just kukaan ei saa taiteilija-eläkettä,mutta kyllä meillekin joku eläke yleensä kertyy kun suurin osa tekee jotain palkkatöitäkin.Osa on myös yrittäjä.

Itse ihmettelen kuitenkin eniten ajatusta,että taiteilijat eivät tee töitä kuin silloin jos huvittaa.Mua ei huvita just koskaan,mutta töitä teen hirveästi.Kirjoitan koneella (illat kännykällä),juoksen palavereissa,olen työhuoneella,ripustan/puran näyttelyä...teen palkkatöitäni.Kaikki palaset tässä työssä hoidetaan itse.

Itse olen työorientoitumisen lisäksi orientoitunut urheiluun ja terveyteen.Ei tätä muuten jaksaisi jos jaksaa näinkään.Siinä kohtaa kun pyritään kunnolla ammattiuralla eteenpäin,ei auta kun olla perfektionisti.Kilpailu kyllä hoitaa sen.

Mulla on puoliso perusduunissa.Hänellä oli myös joku outo käsitys taiteilijoista aikoinaan.

By the way.En voi alaa kyllä suositella.Tai jos olet todella valmis siihen ilmaisen duunin määrään mukisematta mitä tässä on,niin sitten.Niin ja tekemään myös ainakin yhtä toista työtä.Useimmat taiteilijat eivät ole työttömiä,en tunne ainakaan montaa...ja tunnen valtavasti alan ihmisiä.

Luettuani kaikki kommentit. Aivan loistava aihe. "Paskaa" ylilyönti kommentit siedettävät varsinkin tässä foorumissa.  Suomi24:ssä idioottien sananvapaus sanoa mitä vain, olisi tässäkin aiheessa alistavampaa. 

Etymologisesti taiteilija voidaan viitata sanaan: taitaa, ja siitä "taito" että tulee "taitavaksi" kestää monta vuotta. Taide siis taitaa tehdä jotain jota muut ihastelee kun joku taitaa suhteessa omaan taitamattomuuteen. 

Jee007 kirjoitti:

Luettuani kaikki kommentit. Aivan loistava aihe. "Paskaa" ylilyönti kommentit siedettävät varsinkin tässä foorumissa.  Suomi24:ssä idioottien sananvapaus sanoa mitä vain, olisi tässäkin aiheessa alistavampaa. 

Etymologisesti taiteilija voidaan viitata sanaan: taitaa, ja siitä "taito" että tulee "taitavaksi" kestää monta vuotta. Taide siis taitaa tehdä jotain jota muut ihastelee kun joku taitaa suhteessa omaan taitamattomuuteen. 

On tainnut korkki aueta aamulla?

Kurkki auki vaan ja linnut lentoon. Ei tässä enää pitkä matka jouluunkaan ole ja suomalainen ottaa rennosti viikonloppuna. Viikoloppu on jo ovella!

Kyllä olen.

Koko ikäni itseni kanssa ole tullut elettyä...

Miksi taiteilijoita sorsitaan, pidetään vajaina kuvitellen, että ammattitaiteilijuus olisi tosi helppeetä?

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a...näitä lueskellessa naurattaa ja hämmästyttää.Omituisia käsityksiä löytyy.Olen itse ammattitaiteilija (kuvataiteilija).

Jos nyt esim. n.joka 30 työskentelyapurahaa Hakenut taidemaalari sen saa,niin ei Suomen talous kaadu + myös säätiöt jakaa apurahoja.Haluaisin huomauttaa,että myös maksan kaiken taiteen tekemiseen liittyvän kuten 3000€ näyttelyvuokran ja 25% provision (myös kun en saa apurahaa ja koskaan se ei kata kaikkea).Tätä sisältöä voi käydä kuka vain katsomassa ilmaiseksi jos haluaa

Käytännössä just kukaan ei saa taiteilija-eläkettä,mutta kyllä meillekin joku eläke yleensä kertyy kun suurin osa tekee jotain palkkatöitäkin.Osa on myös yrittäjä.

Itse ihmettelen kuitenkin eniten ajatusta,että taiteilijat eivät tee töitä kuin silloin jos huvittaa.Mua ei huvita just koskaan,mutta töitä teen hirveästi.Kirjoitan koneella (illat kännykällä),juoksen palavereissa,olen työhuoneella,ripustan/puran näyttelyä...teen palkkatöitäni.Kaikki palaset tässä työssä hoidetaan itse.

Itse olen työorientoitumisen lisäksi orientoitunut urheiluun ja terveyteen.Ei tätä muuten jaksaisi jos jaksaa näinkään.Siinä kohtaa kun pyritään kunnolla ammattiuralla eteenpäin,ei auta kun olla perfektionisti.Kilpailu kyllä hoitaa sen.

Mulla on puoliso perusduunissa.Hänellä oli myös joku outo käsitys taiteilijoista aikoinaan.

By the way.En voi alaa kyllä suositella.Tai jos olet todella valmis siihen ilmaisen duunin määrään mukisematta mitä tässä on,niin sitten.Niin ja tekemään myös ainakin yhtä toista työtä.Useimmat taiteilijat eivät ole työttömiä,en tunne ainakaan montaa...ja tunnen valtavasti alan ihmisiä.

Täällä toinen taiteilija, allekirjoitan tämän kommentin täysin. Niin paljon työntekoa, osasta maksetaan, osasta hyvinkin, iso osa täysin ilmaista. Töitä täytyy painaa jatkuvasti, ei vain silloin kun "huvittaa", koska muuten ei töitä ole ollenkaan. Itse olen luovan alan monialainen yrittäjä, koko ajan täytyy keksiä uusia juttuja. Tottakai myös tykkään työstäni, ei tätä muuten tekisi. Luovuus on minulle niin iso osa elämää että olen töissä ns. jatkuvasti, minun on "pakko" luoda, mutta silti teen niitä raadollisia, fyysisiä ja konkreettisia työpäiviä että voin elää. Vapaus on kivaa, tietysti, joskus teen 16h päiviä, joskus 4h päiviä. Ei tätä alaa voi suositella kuin heille, joilla on draivi tähän ja selkärankaa tehdä paljon töitä. Ja ehkä hiukka hulluutta.

No jo on ketju. Itse työskentelin tanssitaiteilijana v. 2002-2003 (24 kk). Sitä ennen olin jo mukana parissa pitkässä teatteriproduktiossa. Rahaa tuli miten sattui, mikä oli suurin syy sille, että hakeuduin toiseen ammattiin. Arki teatteriaikoina oli hyvinkin tasaista: harjoittelua päivisin, esitysten aikana noin 4-5 tunnin ”työvuorot” iltaisin ja viikonloppuisin. Usein oli arkivapaita. Tanssitaiteilijana oli enemmän päiväpainotteista, koska esiinnyimme usein esim. vanhusten palvelutaloissa. Arki oli luultavasti silloisen avopuolisoni mielestä raastavaa sikäli että rahaa tosiaan saattoi tulla paljon ja sitten ei taas mitään. Toisaalta olin paljon kotona, tein yleensä ruuat valmiiksi, siivosin ja hoidin pyykit. Meillä ei ollut siihen aikaan pyykkikonetta, koska asuttiin vuokralla ikivanhassa talossa, johon sitä ei saanut. Pyykki piti pestä taloyhtiön pesulassa ja kuivattaa olohuoneessa, koska meidän kylppäri oli oikeasti vessa, johon oli laitettu suihku.

Insinöörin taiteilijavaimo kirjoitti:

Minulle kodin siisteys, värit (tai oikeastaan värittömyys) ja harmonia ovat todella tärkeitä mielenrauhan kannalta. Katselen usein ympärilleni ja nautin sisälle tulevasta valosta, materiaaleista ja huonekalujen mittasuhteista. Koti on minulle tärkein paikka maailmassa, eikä se johdu vain lapsista tai miehestä. Olen ammatiltani valokuvaaja ja vaikka kuvaan paljon käyttökuvaa mainoksiin, lasken itseni taiteilijaksikin. Minulla on alan korkeakoulutus ja olen julkaissut kaksi valokuvakirjaa sekä pitänyt useita henkilökohtaisia ja ryhmänäyttelyitä. Perheemme tuloista taiteellinen työ kattaa ehkä neljänneksen ja minun ansioni puolet. Mieheni on teknisellä alalla, eikä harrasta taidetta tai työskentele sen parissa. Meillä on kuitenkin paljon muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita, enkä edes haluaisi puhua taiteen tekemisestä iltaisin sen enempää kuin muidenkaan alojen ihmiset.

Teen työtä pitkälti kahdeksasta neljään ja niin tekee moni muukin tuntemani taiteilija. Meitä on monenlaisia, eikä yökyöpeli ole mikään ainoa tyyppi. Monille meistä perheellisistä selkeä aikataulu on tärkeä asia ja samasta syystä työskentelen lähtökohtaisesti työhuoneellani enkä kotona. Kesällä saatan ottaa lapset mukaan työhuoneelle, mikäli en pysty olemaan heidän kanssaan kotona. Työt kuitenkin tulevat kotiin luovien alojen ystäväpiirin, kirjahyllyn ja joskus etätöiden muodossa, mutta en koe sen haittaavan muuta elämää. Taide on minulle muutakin kuin työtä, mutta en pidä sitä muita töitä hienompana. Sekin vaatii useimmilta tekijöiltään pitkäjänteisyyttä, opiskelua ja kurinalaisuutta, mikäli sillä haluaa elättää itsensä.

Ei valokuvaus ole taidetta, varsinkaan kun kuvia käsitellään nykyään aivan liikaa, eikä se ole aitoa mistä taiteessa nimenomaan on kyse. Minusta sinä et ole taiteilija, tarkoitukseni ei ole olla töykeä. Ihan niinkuin ei mitkään rakennukset ole taidetta vaikka ne hienoja olisivatkin tai kun jotain ruoan pitämistä pidetään taiteena.... aivan absurdeja ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Insinöörin taiteilijavaimo kirjoitti:

Minulle kodin siisteys, värit (tai oikeastaan värittömyys) ja harmonia ovat todella tärkeitä mielenrauhan kannalta. Katselen usein ympärilleni ja nautin sisälle tulevasta valosta, materiaaleista ja huonekalujen mittasuhteista. Koti on minulle tärkein paikka maailmassa, eikä se johdu vain lapsista tai miehestä. Olen ammatiltani valokuvaaja ja vaikka kuvaan paljon käyttökuvaa mainoksiin, lasken itseni taiteilijaksikin. Minulla on alan korkeakoulutus ja olen julkaissut kaksi valokuvakirjaa sekä pitänyt useita henkilökohtaisia ja ryhmänäyttelyitä. Perheemme tuloista taiteellinen työ kattaa ehkä neljänneksen ja minun ansioni puolet. Mieheni on teknisellä alalla, eikä harrasta taidetta tai työskentele sen parissa. Meillä on kuitenkin paljon muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita, enkä edes haluaisi puhua taiteen tekemisestä iltaisin sen enempää kuin muidenkaan alojen ihmiset.

Teen työtä pitkälti kahdeksasta neljään ja niin tekee moni muukin tuntemani taiteilija. Meitä on monenlaisia, eikä yökyöpeli ole mikään ainoa tyyppi. Monille meistä perheellisistä selkeä aikataulu on tärkeä asia ja samasta syystä työskentelen lähtökohtaisesti työhuoneellani enkä kotona. Kesällä saatan ottaa lapset mukaan työhuoneelle, mikäli en pysty olemaan heidän kanssaan kotona. Työt kuitenkin tulevat kotiin luovien alojen ystäväpiirin, kirjahyllyn ja joskus etätöiden muodossa, mutta en koe sen haittaavan muuta elämää. Taide on minulle muutakin kuin työtä, mutta en pidä sitä muita töitä hienompana. Sekin vaatii useimmilta tekijöiltään pitkäjänteisyyttä, opiskelua ja kurinalaisuutta, mikäli sillä haluaa elättää itsensä.

Ei valokuvaus ole taidetta, varsinkaan kun kuvia käsitellään nykyään aivan liikaa, eikä se ole aitoa mistä taiteessa nimenomaan on kyse. Minusta sinä et ole taiteilija, tarkoitukseni ei ole olla töykeä. Ihan niinkuin ei mitkään rakennukset ole taidetta vaikka ne hienoja olisivatkin tai kun jotain ruoan pitämistä pidetään taiteena.... aivan absurdeja ajatuksia.

*Ruoan tekemistä

Vierailija kirjoitti:

... minä, melleri ja morrison ...

Nimeni historian kirjoissa pian on..

Mun exä oli taiteilija. Runoilija pääosin, nykyisin kirjoittaa myös romaaneja. Hän oli sellainen perinteinen angstaava, ristiriitainen taiteilijatyyppi, joka eli hyvin vahvasti hetkessä ja tunteella - hyvässä ja pahassa. Hänellä oli myös bipolaarihäiriö, johon ei syönyt lääkkeitä, koska lääkkeiden syönti "tukki luovuuden", hän ei pystynyt kirjoittamaan mitään jos oli lääkityksellä. Hoitamaton bipo taas aiheutti puolisolle kaikenlaista raskasta eli manioissa holtitonta seksuaalihurjastelua vieraiden kanssa, rahan tuhlaamista, äkkinäisiä kauppoja tai elämänmuutoksia, ja sitten taas masennuksessa mies oli kunnossa että täytyi yrittää estää ettei tuskissaan itseään sentään tapa.

Meidän yhteiselo lopulta kaatui tuon bipon aiheuttamiin ongelmiin, kun en pystynyt vaan nielemään kaikkea pettämistä ja muuta, vaikka tiesinkin että aiheuttaja oli sairaus. Muuten ihailin aina miehen tunneherkkyyttä ja intuitiivisuutta, varsinkin kun itse olen lähinnä päinvastainen eli kuivan looginen insinöörityyppi, jonka tunne-elämä on aika laimeaa.

Mistähän kertoo se että " taiteilijoiden puolisoita" on niin paljon AV: lla? Ei kerro kovinkaan hyvää.

Minä olen taiteilija ja en nyt puhu sellaisesta oman elämänsä abstrakteja värkkäävästä joita osaa lapsikin, vaan jo lapsesta asti luovuudellaan erottunut ja taidetta opiskellut ja sitä työkseni tekevä. Olen vähän haasteellinen kumppani siinä mielessä, että olen herkkä mutta myös voimakas ja aika äkkipikainen, sekä vähän itsekäskin. Olen myös vähän rauhaton jääräpää ja taipuvainen masennukseen. Mutta on minussa paljon hyviäkin puolia, olen äärimmäisen rehellinen ja ystävällinen, suhtaudun intohimolla moniin asioihin. Kotini pidän siistinä koska en pidä kaaoksesta, nuorena tällä ei ollut väliä mutta nykyisin koti pitää olla ns. tiptop, työhuone ei koskaan ole sitä tosin :D Olen taipuvainen syvälliseen ajatteluun ja kyllä, joskus on kivaa katsella pilviä taivaalla, kenestä ei olisi? En ole rastalettinen baskeripää joka pukeutuu vakosamettiin ja hamppuun, mutta erotun kyllä jossain määrin ulkonäölläni ja vaatemaullani, sekä sisustuskin on vähän eklektisempi kuin monilla, mutta paljon on sitä samaa kuin muillakin ihmisillä. Luovuus näkyy kotona, ulkonäössä, töissä ja vähän persoonassa, mutta muuten ihan normaali tyyppi. Jos on tietty persoona tai on lahjakas jossain, ei se tarkoita että on oltava ns. taiteilijan stereotypia kaikessa, vaikka varmasti monissa jotain yhtäläisyyksiä löytyykin. Lähinnä uskon että hyvin moni taiteellisempi luonne ei opiskele esim. finanssialalle tai lääkikseen, vaan ennemmin psykologiaa, filosofiaa tms. Tietty persoonaero ihmisissä usein on, mutta ei tee kaikista toistensa klooneja. Toisilla taas omat vahvuutensa. Itse en voi sietää 8-16 työpäiviä, iltarytmi luonnostaan.

Minä olen kirjoittanut muutaman kirjan ja nautin muutenkin paljon lukemisesta ja kirjoittamisesta. Sen lisäksi olen kirjoittanut runoja.

Minulla oli kerran reilun vuoden suhde mieheen joka ei vaan päässyt yli tästä. Hän halusi aina lukea tekstejäni eikä ymmärtänyt, kun suhtauduin etenkin keskeneräisten näyttämiseen nuivasti. Hän aina etsi itseään teksteistä ja ajatteli, että kirjoitan hänestä. Kun näin ei ollut, hän aina kyseli että milloin kirjoitan hänestä ja onko joku hahmoistani saanut vaikutteita hänestä jne. Kerran luki myös runojani salaa. Hermostui, kun en koskaan kirjoittanut hänestä. Yllätys yllätys, oli vähän vaikeaa kirjoittaa kun toinen koko ajan hokee että kirjoitatko, kirjoitatko enkä koskaan saanut rauhaa vapaasti tarkkailla ja ideoida... Mies myös ajatteli etten kirjoita hänestä koska suhteemme on niin huono. Kertoili myös kaikkialle että hänen tyttöystävänsä on kirjailija :D Ja kyllä, osasyy tälle suhteen päättymiselle oli tämä kirjoitusmania.

Nyt sitten olenkin naimisissa kirjoittavan miehen kanssa eikä ole tullut kyselyitä, että kirjoittaisinko hänestä :) Mutta olen kyllä ideoimassa tositapahtumiin perustuvaa tekstiä, joka pohjaa suhteemme alkuaikoihin.

Parin naisen kanssa olen ollut, jotka pitivät itse itseään taiteilijoina. Minkäänlaista menestystä tai julkista tunnustusta ei kummallakaan kyllä ollut. En jaksanut kauaa, kinkkisiä persoonia. Varokaa miehet wannabe taiteilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Parin naisen kanssa olen ollut, jotka pitivät itse itseään taiteilijoina. Minkäänlaista menestystä tai julkista tunnustusta ei kummallakaan kyllä ollut. En jaksanut kauaa, kinkkisiä persoonia. Varokaa miehet wannabe taiteilijoita.

Mulla yksi tällainen tuttavapiirissä (nainen). On kirjoitellut jotain teinidramaattisia runoja pöytälaatikkoon ja joskus osallistunut johonkin kotimaiseen runokilpailuun, ilman menestystä. On kuitenkin Niin Taiteilijaa ettei mitään määrää. Korostaa boheemia, epäsäännöllistä ja juopottelevaa elämäänsä ja halveksii meitä 9-17 työskenteleviä oravanpyöräihmisiä. Usein kun hän paasaa niitä juttujaan, ajattelen itsekseni, että sinä olet ihan tavallinen juoppo vaan, turha sitä on glorifioida sillä että on jotain runoja vähän rustaillut.

Hassua että taiteilijoita pidetään usein selkärangattomina ja epäjärjestelmällisinä : D Itse ajattelen, että koska taiteilijan työ on pitkälti itsenäistä freelancer-hommaa, niin menestyvän taiteilijan on oltava ahkera ja tajuttava jotain itsensä brändäämisestä ja markkinoinnista, sekä raha-asioista. Ainakin kaikki itse tuntemani taiteilijat ovat työhirmuja. Toki on varmaan olemassa taiteellisia hajamielisiä lusmuilijoitakin, mutta jos ei ole yrittelijäs ei pelkällä taiteen tekemisellä pärjää

Vierailija kirjoitti:

Insinöörin taiteilijavaimo kirjoitti:

Minulle kodin siisteys, värit (tai oikeastaan värittömyys) ja harmonia ovat todella tärkeitä mielenrauhan kannalta. Katselen usein ympärilleni ja nautin sisälle tulevasta valosta, materiaaleista ja huonekalujen mittasuhteista. Koti on minulle tärkein paikka maailmassa, eikä se johdu vain lapsista tai miehestä. Olen ammatiltani valokuvaaja ja vaikka kuvaan paljon käyttökuvaa mainoksiin, lasken itseni taiteilijaksikin. Minulla on alan korkeakoulutus ja olen julkaissut kaksi valokuvakirjaa sekä pitänyt useita henkilökohtaisia ja ryhmänäyttelyitä. Perheemme tuloista taiteellinen työ kattaa ehkä neljänneksen ja minun ansioni puolet. Mieheni on teknisellä alalla, eikä harrasta taidetta tai työskentele sen parissa. Meillä on kuitenkin paljon muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita, enkä edes haluaisi puhua taiteen tekemisestä iltaisin sen enempää kuin muidenkaan alojen ihmiset.

Teen työtä pitkälti kahdeksasta neljään ja niin tekee moni muukin tuntemani taiteilija. Meitä on monenlaisia, eikä yökyöpeli ole mikään ainoa tyyppi. Monille meistä perheellisistä selkeä aikataulu on tärkeä asia ja samasta syystä työskentelen lähtökohtaisesti työhuoneellani enkä kotona. Kesällä saatan ottaa lapset mukaan työhuoneelle, mikäli en pysty olemaan heidän kanssaan kotona. Työt kuitenkin tulevat kotiin luovien alojen ystäväpiirin, kirjahyllyn ja joskus etätöiden muodossa, mutta en koe sen haittaavan muuta elämää. Taide on minulle muutakin kuin työtä, mutta en pidä sitä muita töitä hienompana. Sekin vaatii useimmilta tekijöiltään pitkäjänteisyyttä, opiskelua ja kurinalaisuutta, mikäli sillä haluaa elättää itsensä.

Ei valokuvaus ole taidetta, varsinkaan kun kuvia käsitellään nykyään aivan liikaa, eikä se ole aitoa mistä taiteessa nimenomaan on kyse. Minusta sinä et ole taiteilija, tarkoitukseni ei ole olla töykeä. Ihan niinkuin ei mitkään rakennukset ole taidetta vaikka ne hienoja olisivatkin tai kun jotain ruoan pitämistä pidetään taiteena.... aivan absurdeja ajatuksia.

Olet unohtanut, että yleisö luo taitelijan toisen puolen. Mikäli henkilöltä X ostetaan töitä juuri hänen antamansa taileellisen silauksen vuoksi niin se erottaa hänet muista ja tekee hänestä taiteilijan. Picasso ei ole taitelija, koska hänen työnsä eivät ole aitoja vaan alieneita, niin ei minun mielestäni, mutta päävikaisia fanittavan yleisön mielestä on. Erilaisia taiteenmuotoja voi olla vaikeaa hyväksyä jos ne sotivat omaa mielipidettä vastaan. Se ei silti poista sitä, etteikö se olisi taidetta.