onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insinöörin taiteilijavaimo kirjoitti:

Minulle kodin siisteys, värit (tai oikeastaan värittömyys) ja harmonia ovat todella tärkeitä mielenrauhan kannalta. Katselen usein ympärilleni ja nautin sisälle tulevasta valosta, materiaaleista ja huonekalujen mittasuhteista. Koti on minulle tärkein paikka maailmassa, eikä se johdu vain lapsista tai miehestä. Olen ammatiltani valokuvaaja ja vaikka kuvaan paljon käyttökuvaa mainoksiin, lasken itseni taiteilijaksikin. Minulla on alan korkeakoulutus ja olen julkaissut kaksi valokuvakirjaa sekä pitänyt useita henkilökohtaisia ja ryhmänäyttelyitä. Perheemme tuloista taiteellinen työ kattaa ehkä neljänneksen ja minun ansioni puolet. Mieheni on teknisellä alalla, eikä harrasta taidetta tai työskentele sen parissa. Meillä on kuitenkin paljon muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita, enkä edes haluaisi puhua taiteen tekemisestä iltaisin sen enempää kuin muidenkaan alojen ihmiset.

Teen työtä pitkälti kahdeksasta neljään ja niin tekee moni muukin tuntemani taiteilija. Meitä on monenlaisia, eikä yökyöpeli ole mikään ainoa tyyppi. Monille meistä perheellisistä selkeä aikataulu on tärkeä asia ja samasta syystä työskentelen lähtökohtaisesti työhuoneellani enkä kotona. Kesällä saatan ottaa lapset mukaan työhuoneelle, mikäli en pysty olemaan heidän kanssaan kotona. Työt kuitenkin tulevat kotiin luovien alojen ystäväpiirin, kirjahyllyn ja joskus etätöiden muodossa, mutta en koe sen haittaavan muuta elämää. Taide on minulle muutakin kuin työtä, mutta en pidä sitä muita töitä hienompana. Sekin vaatii useimmilta tekijöiltään pitkäjänteisyyttä, opiskelua ja kurinalaisuutta, mikäli sillä haluaa elättää itsensä.

Ei valokuvaus ole taidetta, varsinkaan kun kuvia käsitellään nykyään aivan liikaa, eikä se ole aitoa mistä taiteessa nimenomaan on kyse. Minusta sinä et ole taiteilija, tarkoitukseni ei ole olla töykeä. Ihan niinkuin ei mitkään rakennukset ole taidetta vaikka ne hienoja olisivatkin tai kun jotain ruoan pitämistä pidetään taiteena.... aivan absurdeja ajatuksia.

Olet unohtanut, että yleisö luo taitelijan toisen puolen. Mikäli henkilöltä X ostetaan töitä juuri hänen antamansa taileellisen silauksen vuoksi niin se erottaa hänet muista ja tekee hänestä taiteilijan. Picasso ei ole taitelija, koska hänen työnsä eivät ole aitoja vaan alieneita, niin ei minun mielestäni, mutta päävikaisia fanittavan yleisön mielestä on. Erilaisia taiteenmuotoja voi olla vaikeaa hyväksyä jos ne sotivat omaa mielipidettä vastaan. Se ei silti poista sitä, etteikö se olisi taidetta.

Olet oikeassa, mutta perehdy nyt vähän paremmin Picasson uraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin naisen kanssa olen ollut, jotka pitivät itse itseään taiteilijoina. Minkäänlaista menestystä tai julkista tunnustusta ei kummallakaan kyllä ollut. En jaksanut kauaa, kinkkisiä persoonia. Varokaa miehet wannabe taiteilijoita.

Mulla yksi tällainen tuttavapiirissä (nainen). On kirjoitellut jotain teinidramaattisia runoja pöytälaatikkoon ja joskus osallistunut johonkin kotimaiseen runokilpailuun, ilman menestystä. On kuitenkin Niin Taiteilijaa ettei mitään määrää. Korostaa boheemia, epäsäännöllistä ja juopottelevaa elämäänsä ja halveksii meitä 9-17 työskenteleviä oravanpyöräihmisiä. Usein kun hän paasaa niitä juttujaan, ajattelen itsekseni, että sinä olet ihan tavallinen juoppo vaan, turha sitä on glorifioida sillä että on jotain runoja vähän rustaillut.

Minä taitan juuri peistä, tai pitäisikö sanoa rautakankea, samanlaisen tapauksen kanssa.

Hän on uransa sössinyt toimittaja, joka luulee olevansa kirjailija. Narsistisena luonteena hän on hyvin epävarma itsestään ja halveksii paremmin menestyneitä kollegoitaan. Epävakaus, sairaudet, lääkitys ja alkoholi on sillannut hänen tuhoisan kehityksensä, mutta hän ei sitä myönnä. Kaikki on muiden vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin naisen kanssa olen ollut, jotka pitivät itse itseään taiteilijoina. Minkäänlaista menestystä tai julkista tunnustusta ei kummallakaan kyllä ollut. En jaksanut kauaa, kinkkisiä persoonia. Varokaa miehet wannabe taiteilijoita.

Mulla yksi tällainen tuttavapiirissä (nainen). On kirjoitellut jotain teinidramaattisia runoja pöytälaatikkoon ja joskus osallistunut johonkin kotimaiseen runokilpailuun, ilman menestystä. On kuitenkin Niin Taiteilijaa ettei mitään määrää. Korostaa boheemia, epäsäännöllistä ja juopottelevaa elämäänsä ja halveksii meitä 9-17 työskenteleviä oravanpyöräihmisiä. Usein kun hän paasaa niitä juttujaan, ajattelen itsekseni, että sinä olet ihan tavallinen juoppo vaan, turha sitä on glorifioida sillä että on jotain runoja vähän rustaillut.

Minä taitan juuri peistä, tai pitäisikö sanoa rautakankea, samanlaisen tapauksen kanssa.

Hän on uransa sössinyt toimittaja, joka luulee olevansa kirjailija. Narsistisena luonteena hän on hyvin epävarma itsestään ja halveksii paremmin menestyneitä kollegoitaan. Epävakaus, sairaudet, lääkitys ja alkoholi on sillannut hänen tuhoisan kehityksensä, mutta hän ei sitä myönnä. Kaikki on muiden vikaa.

En ole missään parisuhteessa tämän ihmisen kanssa, vaan erehdyin yhteiseen projektiin. Onneksi oma osani siitä on pieni ja näkymätön, koska hän käytännössä kaappasi vallan. Harmi ettei hän sitten täyttänyt niitä saappaita jotka omi.

On se kumma kun niitä taiteilijoita ei saada kuriin! Pitäisi olla vielä oikeistolaisempi hallitus varmaan. Kuri moiselle porukalle.

Olen opiskellut mm. musiikkia ja luovaa kirjoittamista ja myös seurustellut taitelijamiehen kanssa. Kokemukseni perusteella on sanottava, että taiteilijamies ei välttämättä ole ollenkaan avarakatseisen ja epäsovinnaisen ihmisen prototyyppi. Yllättävän moni on parisuhdeasioissa konservatiivinen ja hakee naisesta ensisijaisesti muusaa, seksilelua ja lapsentekokonetta. Herkkyyttä riittää lähinnä omiin tarpeisiin mutta muiden tunteita tai ajatuksia hän ei jaksa ottaa liiemmin huomioon. Myös sellainen alentuva ja liioiteltu mansplaining on yleistä.

Olen itse joissain asioissa varsin boheemi mutta tärkeämpää minulle parisuhteessa on se, että mies arvostaa minua aidosti ja on halukas ja kykenevä tasavertaiseen kumppanuuteen. Tällaisia miehiä olen tavannut pääasiassa taiteilijapiirien ulkopuolella. En sulje pois sitä vaihtoehtoa, että saattaisin löytää esim. muusikosta sielunkumppanini mutta olen nykyään varauksellisempi mitä taide-ja kulttuurialan miehiin tulee. Joskus minulla oli äklöromanttinen käsitys heistä puolisoina mutta se on aika hyvin karissut ajan ja kokemuksen myötä. Yritän kumminkin olla liikaa yleistämättä, vaikka minulla siihen toisinaan taipumusta onkin.

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijat ovat laiskoja, kaikessa.

He kuluttavat kaiken energiansa inspiraatioon ja luomiseen, joten ei jää voimia paljon muuhun. Sitä on muiden vaikea ymmärtää ja tämä piirre väärinymmärretään laiskuudeksi tai välinpitämättömyydeksi muita kohtaan. Taiteilijat ovat ahkeria ja erittäin tunnollisia työntekijöitä, eivät vain ulkomaailman mittapuulla katsottuna.

Terv; taiteilijan kanssa asunut toinen taiteilija (sillä itsensä elättänyt)

Riippuu kyllä jo taiteenalasta kaikki. Ja mun kokemuksen mukaan naiset taiteilijoina kykenee myös elämänhallintaan yleensä. Miehet ei ihan aina. Oma kokemus on taiteilijamiehen kanssa vietetyistä vuosista, että oli kaoottista, elämänhallinnan puutetta, tunne-elämän ongelmia. Ei kyennyt rakentamaan ihmissuhdetta eikä perhe-elämää. Taiteensa kautta oli olemassa. Ja yhteydessä muihin. Toimiva ihmissuhde täydin mahdoton. Menin hänen kanssaan huonoon kuntoon itsekin ennen kuin ymmärsin erota.Taide tuskin oli tähän syynä vaan nuo tunnepuolen ja elämänhallinnan ongelmat. Taiteilijana hän oli ihana. Ja ihailtu. Eikä ulkopuolisilla ollut hajuakaan millaista se arki hänen kanssaan oli.

taiteilija = sosiaali pummi täälläkin yritetään noita huu haa taiteilijoita ylistää kova puru on kun ei saakkaan 10000e kuussa tukia kun ansiot ovat olleet sossun 400e kk tajutkaa jo ettei paskaa tilaa kuin kunnat ja valtio ja MIKSI 

Olen elänyt jämptin ja tarmokkaan taiteilijan kanssa. Hän ei ole koskaan tarvinnut apurahoja tai tukia. Hän on pärjännyt hienosti kaikessa mihin ryhtyy ja on pitänyt huolta terveydestään.

Nyt on toinen aika samantyylinen taiteilija lähipiirissä. Elämä on kummallekin suurta ponnistelua, suruakin on ollut ja välillä masennus on vaaninut aivan nurkan takana, mutta he eivät ole koskaan menettäneet toimintakykyään. Luomisvoima pitää vauhdissa, vaikka tätä maailmaa ei selvästikään ole rakennettu heidän kaltaisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt jämptin ja tarmokkaan taiteilijan kanssa. Hän ei ole koskaan tarvinnut apurahoja tai tukia. Hän on pärjännyt hienosti kaikessa mihin ryhtyy ja on pitänyt huolta terveydestään.

Nyt on toinen aika samantyylinen taiteilija lähipiirissä. Elämä on kummallekin suurta ponnistelua, suruakin on ollut ja välillä masennus on vaaninut aivan nurkan takana, mutta he eivät ole koskaan menettäneet toimintakykyään. Luomisvoima pitää vauhdissa, vaikka tätä maailmaa ei selvästikään ole rakennettu heidän kaltaisilleen.

He eivät ole koskaan laskeneet sen varaan että kunnat tai valtio tilaisivat. Heillä on aivan oma yleisönsä, eikä heitä kiinnosta julkisuus.

Mun mies on näyttelijä, ja myös musiikkia tekee pienimuotoisesti. On oikein sellainen perinteinen taiteilijaluonne. Dramaaattinen, tunne-elämä menee ääripäistä toisiin, välillä maistuu päihteet ja notkutaan toisten taiteilijoiden kanssa baareissa ja konserteissa jne. Ei sopisi lapsiperhe-elämään, mutta itse en myös halua lapsia, joten minulle sopii. 

Ihaninta on minusta se, että ollaan niin erilaisia ja ihaillaan toisiamme siitä. Minä ihailen miehen loputonta energisyyttä ja luovuutta ja sitä tunne-elämän vahvuutta, mies taas ihailee sitä miten järkevä ja tyyni ja luotettava olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt jämptin ja tarmokkaan taiteilijan kanssa. Hän ei ole koskaan tarvinnut apurahoja tai tukia. Hän on pärjännyt hienosti kaikessa mihin ryhtyy ja on pitänyt huolta terveydestään.

Nyt on toinen aika samantyylinen taiteilija lähipiirissä. Elämä on kummallekin suurta ponnistelua, suruakin on ollut ja välillä masennus on vaaninut aivan nurkan takana, mutta he eivät ole koskaan menettäneet toimintakykyään. Luomisvoima pitää vauhdissa, vaikka tätä maailmaa ei selvästikään ole rakennettu heidän kaltaisilleen.

He eivät ole koskaan laskeneet sen varaan että kunnat tai valtio tilaisivat. Heillä on aivan oma yleisönsä, eikä heitä kiinnosta julkisuus.

Sama jatkaa: huippulahjakkaista henkilöistä on kyse, muuten ei onnistuisikaan. Tilanne vaatii läheiseltäkin paljon. Nämä taiteilijatyypit eivät helposti tingi mistään. He ottavat sen ajan ja sen tilan minkä taide vaatii.

Millä määrittelet taiteilijan?

Täällä hyvin menestynyt naistaiteilija. Kaksi lasta. Onnellinen avioliitto jo kymmeniä vuosia. Ahkera ja aikaansaapa. Erinomainen kumppani.

Joo. Taloyhtiössä asuu kuvataitelija. On levittänyt taideteokset ja niihin liittyvät tarvikkeet ja ilmeisesti niihin liittyvät roskatkin? taloyhtiön YHTEISEEN verstastilaan. Samat roinat siellä pitkin lattioita ollut kuukausikaupalla. Jos haluan hakea sieltä työkalun omasta kaapistani on vain astuttava kaiken päälle, koska jalansijaa ei ole. Ei ole tyhjentynyt vaikka tiedote siivouksesta on lähetetty. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Ehkä eri juttu jos vaan laulaa. Sehän ei ole samalla tavalla luovaa kuin vaikka säveltäjä tai  koodari joka saa viestejä ulkoavaruudesta ja tekee niistä nuotit tai koodaa ne apotti-järjestelmään.

Enkä yhtään sano että laulaja olis vähempiarvoinen mutta siinä tarttee olla kuitenkin aika terävänä ettei mene nuotin vierestä. Joku uutta luova taiteilija hyötyy siitä ettei ole liian terävänä vaan on epämääräisille vaikutteille altis. Uutta sävellystä tai kuvataidetta pukatessa moni onnistuu parhaiten öiseen aikaan kun pää on puolittain unessa. Jos yrittää päivällä, on oltava kännissä.

Ovat monesti päihdeongelmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä hyvin menestynyt naistaiteilija. Kaksi lasta. Onnellinen avioliitto jo kymmeniä vuosia. Ahkera ja aikaansaapa. Erinomainen kumppani.

Hyvä olet ainakin kehumaan itseäsi. 🙄

"Ei, älä koskaan ota runoilijaa

luoksesi asumaan.

Se ryyppää, rähjää ja rellestää

ja kaataa kaljaa sun kitaraan.

Hei, älä koskaan ota runoilijaa

Luoksesi asumaan

Se salaa surujaan kantaa

Ja niitä nurkkiisi piilottaa."

Mun vanhemmat on kuvataiteilijoita ja molemmat ihan huipputyyppejä. En tiedä oliko lapsuuteni jotenkin erilainen kun ei vertailukohdetta oikein ole... aina kannustettiin askarteluun, kokeilemiseen ja virheiden kautta itseoppimiseen, soittimiin, historiaan, kieliin jne jne. Jalkapalloa en saanut harrastaa kun se ei sopinut tytöille ja oli työväen junttilaji😀(isän sanoja) koti aina sekaisin ja tavaraa, antiikkia ym kaikennäköistä sälää joka paikassa. Ulkomailla monta kertaa vuodessa ja joka kerta jossain ns kulttuuri kaupungeissa, muut oli jossain ibizalla tms niin meikä tyttö tepasteli louvrea edes takasin, kyllä vi***ti😀 monia juttuja tunnistin kun luin palstan läpi mutta useat kokemukset tuntui ihan vieraalta. Jos pitää jotenkin luonnehtia vanhempiani niin äitini on korrekti järjen ääni ja iskä on semmonen rento snobi